Hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeiden kiista se vain jatkuu ja mutkistuu. Pääministeri Juha Sipilä kertoi antavansa tulevana tiistaina pääministerin tiedonannon eduskunnalle. Sitten siitä keskustellaan ja päätteeksi siitä äänestetään. Kenellekään ei liene kovin epäselvää mihin tulokseen äänestys tulee päättymään. Sinänsä selkeä asia mutta tarkastellaan asiaa demokratian kannalta.
Demokratia on tärkeämpi kuin puolue
Olen jo aikaisemmin sanonut, että demokratia ei ole täydellinen mutta se on paras mitä meillä on. Mihin demokratia oikeasti perustuu? Miksi me kansalaiset kunnioittaisimme demokratiaa ja olisimme demokratialle kuuliaisia sekä ylipäänsä alistuisimme päätöksille joita eduskunta tekee? Se oikea sana on luottamus. Me Suomalaiset olemme luottaneet poliitikoihin ja varsinkin demokratiaan, voisin sanoa jopa sokeasti. Jos edustuksellinen demokratia menettää luottamuksen olemme vain askeleen päässä kaaoksesta.
Patamusta porvari viiltää syvältä
Pääministeri Juha Sipilä varmasti kokee vahvaa tunnetta muuttaa Suomen yhteiskunnassa kokemiaan epäkohtia. Hän varmasti kokee, että hänellä on kansan vahva mandaatti ajaa niitä asioita joita hän kokee oikeaksi ja myös Suomen kansaa hyödyntäviksi. Olen myös melko varma, että Pääministeri Juha Sipilä on humaltunut vallasta ja kovasta halusta ajaa asioita maaliin uhraten jopa oman puolueen. Lisäksi pitää muistaa, että pääministeri Juha Sipilä on menestynyt yrittäjä eikä hän ole pitkään aikaan osannut katsoa asioita normaalin kansalaisen silmin. Raha ja valta. Enkä sano tätä pahalla tai haukkuakseni pääministeri Juha Sipilää, sanon tämän siksi, että se on fakta.
On yhteiskunta millainen tahansa ja on siinä mitä tahansa epäkohtia niin hallituksella on aina vastuu siitä miten tehdyt toimet vaikuttavat yhteiskuntaan. Sipilän hallitus on ottanut erittäin kovan linjan uudistuksien tekemiseen ja tuntuu, että pääasia on saada uudistukset vain läpi. Välittämättä seurauksista. Se tapa mielyttää kovasti minunkin tuntemia ja kunnioittamia ihmisiä jotka sanovat olevansa patamustia porvareita. Heidän mielestään patamustan porvarin vastakohta on patalaiska sosialisti. Vastakkainasettelu on viiltävää ja asenne on todella kova. Samaan hengenvetoon voin sanoa, että kyllä patamustille porvareille maistuu oikein hyvin meidän yhdessä maksama terveydenhoito, yhteiskunnantuet, koulutuspalvelut ja monet muut palvelut vaikka heillä olisi mahdollisuus myös maksaa niistä. Eli ei se patamusta porvari loppujen lopuksi ole sen kummenpi kuin heidän halveksima patalaiska sosialisti. Kun pitäisi maksaa niin porvarista tulee demari.
Kaikki me olemme mustia kun valot sammutetaan
Loppujen lopuksi me kaikki haluamme samaa. Me haluamme onnellisen elämän, hyvän terveyden, kasvattaa lapsia turvallisessa ja sosiaalisessa ympäristössä joka tarjoaa mahdollisuuksia. Me kaikki olemme välillä porvareita ja välillä sosialisteja. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole oikea vaan ainoa oikea vaihtoehto on se jonka me yhdessä sovimme ja jonka mukaan me kaikki toimimme. Kaikki mitä me täällä teemme ja miten sen teemme voidaan sopia. Ei ole olemassa mitään mitä emme voisi muuttaa tai mitä emme voisi parantaa. Ainoa este sille olemme me itse ja meidän asenteet. Patalaiska sosialisti ja patamusta porvari, molemmat ovat nyt idiootteja sekä kehityksen jarru.
Sipilän hallitus ei koskaan saa minun kunnioitusta ja arvostusta
Sipilän hallitus ei tule koskaan samaan minun kunnioitusta ja arvostusta vaan ainoastaan minun halveksunnan. Sipilän hallitus hokee työllisyyden parantumista pakonomaisena mantrana joka monille hallituksen jäsenille on vain ainoastaan omantunnon pesua. On toki mahtavaa ja yhteiskunnalle elinehto, että työllisyys ja tuottavuus on korkealla tasolla. Tuottavuuden määrä kertoo samalla myös sen, että yhteiskuntamme osaa innovoida ja pärjää globaalissa kilpailussa. Työllisyyden määrä sitä ei itsessään kerro ilman selittäviä tekijöitä. Ne jotka minut tuntee niin tietää, että talouden suhteen olen patamusta porvari.
Miksi sitten halveksun Sipilän hallitusta? Minulle demokratia on pyhä ja arvokas asia. Minulle demokratian tärkeimpiä arvoja on rakentaa osaavaa yhteiskuntaa ja pitää huolta heikoimmista. Osaava yhteiskunta rakentuu terveyspalveluiden ja koulutuksen varaan. Heikkoimista huolen pitäminen taas on useita eri tukitoimenpiteitä ja sitä, että poliittisia päätöksiä tehdään sen perusteella, että kaikki pysyy mukana eikä aiheuteta ahdingossa oleville lisää ongelmia.
Sipilän hallituksen lähes kaikki päätökset ovat syventäneet heikoimpien ahdinkoa. En usko, että pääministeri Juha Sipilä on edes ymmärtänyt mitä eri päätökset kentällä aiheuttaa. Muistakaa mitä raha ja valta ihmiselle tekee, pääministeri elää rinnakkaistodellisuudessa. Sipilän hallituksen päätökset ovat tehneet tämän koska hallitus ei yksinkertaisesti ole ajatellut kansaa ja lakien seurauksia. Sen takia useiden apua tarvitsevien ja heikkojen elämä on kaaoksessa ja heidän luottamus politiikkaan alkaa olemaan kulutettu. Ne jotka minut tuntee tietää, että heikkojen puolustamisessa olen patalaiska sosialisti.
Sipilän hallitukselle läpiajo on tärkeämpi kuin demokratia
Sipilän hallitus käyttää taitavasti hyväkseen demokratiaa. Ensi viikolla annettava pääministerin tiedonanto ei ole muuta kuin sitä, että hallitus menee lymyilemään eduskunnan selän taakse. Miksi Sipilä toimii näin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että ammattiyhdistysliikkeet eivät perinteisesti lakkoile eduskuntaa vastaan vaan ainoastaan hallitusta vastaan. Sipilä käyttää hyväkseen demokratian suomia mahdollisuuksia ja tekee tästäkin kysymyksestä hallituksen luottamus kysymyksen. Aivan kuten äänestyksessä Timo Soinin luottamuksesta. Sinänsä taitavaa demokratian taivuttamista mutta samalla täysin vastuutonta ja lyhytkatseista toimintaa.
Keskiviikkona eduskunta mitä todennäköisimmin äänestää hallituksen linjasta työllisyyspolitiikassa. Eli tavallaan nyt valmistelussa olevasta kiistanalaisesta lakiesityksestä vaikka se ei ole vielä edes käsittelyssä. Eikä ketään varmaan yllätä, että hallitus tulee nauttimaan eduskunnan luottamusta. Sen jälkeen hallitus, EK , Yrittäjien Pentikäinen ja monet muut laulavat yhdessä ”pulinat pois” laulua irvistys huulillaan.”Demokratia on toteutunut ja kansa puhunut” he huutavat kuolan lentäessä samaan aikaan suusta. Se tulee olemaan hirveää ja surullista samanaikaisesti. Demokratia nimittäin ei ole toteutunut vaan se on joukkoraiskattu ja jätetty yksin metsään kuolemaan. Hallitusjäsenten nappeja kun ei paina edustuksellista demokratiaa esittävä edustaja vaan ryhmäkurin karu käsi jota ohjaa yksi ihminen. Suurin osa edustajista painaa nappia tuntematta koko lakiesitystä, suurin osa edustajista tekee itsestään tahdottoman pellen.
Sopiminen, lällyä mutta parasta
Patamusta porvari haluaa nitistää patalaiskan sosialistin ja patalaiska sosialisti haluaa patamustan porvarin kärsivän taloudellisesti. Kumpikin on väärässä. Vaikka Sipilän hallitus johtaa meitä vahvaan konfliktiin niin on nähtävä väärä profeetta ja istuttava yhteiseen pöytään. On avattava vanhentuneet lait ja etsittävä kaikille instansseille sekä eturyhmille ne paikat joissa he voivat ajaa asiaansa ja hyödyntää yhteiskuntaa. Meidän yhteiskuntaa. Nimittäin yksin emme ole oikeassa, ei kukaan. Vain yhdessä voimme olla oikeassa. Ja vain yhdessä meillä on siihen mahdollisuus.
Hallitus ja Ay-liikkeet ovat ajautuneet törmäyskurssille, josta ei näy helppoa ulospääsyä eli sopua. Julkisesti kiistan syyksi laitetaan hallituksen ajama lakiesitys alle kaksikymmentä työntekijää työllistävien yritysten irtisanomisperusteisiin. Hallitus ja Ay-liikkeet tietävät ettei lakialoite mene läpi edes perustuslakivaliokunnasta. Se johtuu siitä, että se asettaa työntekijät lain edessä eri asemaan riippuen yrityksen koosta. Jos lakialoitteella ei ole edes edellytyksiä edetä äänestykseen niin mistä tässä sitten oikeasti kiistellään?
Kolmikannan perinne, toimiva tapa vai menneisyyden jäänteitä?
Tämä hallitus on saanut Ay-liikkeiltä läpi mittavia uudistuksia jotka ovat heikentäneet työntekijöiden asemaa useilla eri tavoilla. Suomessa on pitkä perinne ja tapa neuvotella työmarkkinaa koskevia kysymyksiä. Sitä kutsutaan kolmikannaksi jossa samassa pöydässä on työnantajajärjestöt, palkansaajajärjestöt ja valtio eli hallitus. Näin on usein saatu kaikkia osapuolia hyödyntävä ratkaisu aikaiseksi tai edes sellainen jossa kaikki luulevat voittavansa. Neuvotteluissa on siis voitu ottaa huomioon Suomen valtion etu, yrittäjien edut ja palkansaajien edut. Osaltaan tämä kolmikanta on luonut vakautta ja sen, että päätökset ovat olleet kaikille mahdollisimman tasapuoliset ja sen, että kokonaisvaikutus on Suomen kansan kannalta positiivinen.
Kolmikannassa on siis kysymys yritysten eduista, työtekijöiden eduista ja Suomen valtion eduista eli Suomalaisten eduista. Kaikki luonnollisesti haluavat mahdollisimman paljon etuja itselleen ja edustamalleen jäsenistölle. Tämä on oikeastaan isompi asia mitä yleensä ymmärretään. Suomen kun muodostaa valtio. Yritykset tuottavat taloudellista vakautta ja työntekijät tekevät se yrityksissä sekä julkisorganisaatioissa. Äkkiä voisi kuvitella, että kun kerran tilanne on näin selkeä niin miksi tämä on vaikeaa? Äkkiä ajatellen kolmikantasopiminen kuullostaa toimivalta ja jopa selkeältä tavalta toimia. Mutta entäs jos valtio eli hallitus ei ajakaan vain valtion etuja vaan aattellisesti ja toiminnallisesti asettuu joko työntekijöiden tai työantajien puolelle? Mitä sitten tapahtuu?
Suomea muutetaan halpatyövoiman maaksi
Sipilän hallitus on muuttanut Suomen poliittista kenttää asettumalla valtakunnanpolitiikassa oikealle, jopa oikeammalle kuin Kokoomus. Sipilän hallitus on halunnut luoda nopeita muutoksia Suomessa valinneeseen tapaan käydä kolmikannassa keskusteluita ja tulla samaan johtopäätökseen, Nyt kyseessä oleva kiista ei oikeasti koske valmistelussa olevaa lakiehdotusta vaan se koskee koko tapaa ja perinnettä kolmikantaneuvotteluihin. Sen takia osapuolille ei sovun saamiseksi riitä muutokset vaan Ay-liikkeille kelpaa vain lakiehdotuksen valmistelun lopettaminen. Hallitus taas on esittänyt muutoksia lakiehdotuksen sisältöön mutta kaikki tietävät, että ne eivät itse asiaa muuta mihinkään joten sitä kautta sopu tuskin tulee syntymään.
Tämän konfliktin on luonut tahallaan nykyinen hallitus Sipilän johdolla. Kokoomus on varmasti täysin onnessaan kokemattomasta Sipilästä joka uhraa itsensä ja Keskustan puolueena työnantajajärjestöjen asioita ajamalla. Työnantajajärjestöt nimittäin totta kai haluavat, että kolmikantaa ei toteuta ja työmarkkinoita koskevia asioita ajetaan työnantajajärjestöjen näkemyksellä. Siihen ajaa hassu näkemys siitä, että jos työn hinta Suomessa on alhainen niin työtä saadaan. Se näkemys on täysin väärä ja vanhanaikainen. Nimittäin Suomi ei tule koskaan menestymään alhaisella työn hinnalla. Suomen ainoa mahdollisuus menestyä globaalisti on korkean teknologian tuotteet ja innovaatiot. Ja se vaatii itse asiassa korkeaa työnhintaa jotta lahjakkaimmat yksilöt pysyvät Suomessa. Se myös tarkoittaa sitä, että Suomen elinehto on korkeasti koulutetut yksilöt ja vahva tutkimus- ja tuotekehitys. Kun nyt yhdistelet asioita ja mietit asiaa Sipilän hallitusta päätösten kautta niin Suomea ajetaan halpatyömaaksi. Se on valtavan tyhmää koska siinä emme koskaan tule pärjäämään vaikka työnhinta olisi miten alhainen.
Entäs jos Suomen valtio onkin työnantajajärjestöjen ja yritysten asialla?
Niin, tämän hallituksen kaikki päätökset ovat vieneet Suomea suuntaan joka ainakin minua huolestuttaa. Tämän hallituksen päätökset ovat kaikki heikentäneet matalapalkkaisten elämää ja vähentäneet yhteiskunnan tukea yksilöiden osaamisen rakentamiselle. Lisäksi hallitus on jatkuvasti heikentänyt yhteisen omaisuuden kunnossapitoa ja investointeja. Leikkaukset ovat toki aina tämän tästä välttämättömiä mutta Sipilän hallituksen leikkauksia voisi verrata siihen, että säästäisi ruuasta lopettamalla syömisen kokonaan.
Leikkaukset ovat vain tapa ajaa Sipilän hallituksen ideologian mukaisia muutoksia läpi. Tiet ja muu yhteinen omaisuus on helpompi yksityistää kun sen kunto on huono. Terveydenhuolto on helpompi yksityistää kun se ei toimi. Lista on pitkä. Kaikki päätökset heikentävät Suomea valtiona ja siirtävät yhteistä omaisuutta yritysten haltuun erittäin edullisesti.
Julkinen keskustelu ei ole avointa
Julkisesti näistä asioista keskustellaan yleensä kuten nyt. Mitään sanomattoman lakialoitteen varjolla jolla oikeasti ei ole merkitystä mihinkään. Hallitus hokee hyvää työllisyyttä ja kasvavaa taloutta joka vaikuttaa monien ajatuksiin. Ministeri Lindström on laitettu ajamaan asioita läpi joihin hän ei edes itse usko vaan koiranpennun lojaalisuudella ja naiivuudella yrittää selvitä.
Kiistassa on kysymys työntekijöiden ja työnantajien eduista sekä tasapainosta. Suurin ongelma on se, että hallitus on asettunut työnantajien puolelle. Oikeasti kiistassa on myös kysymys suuremmissa asioista. Kiistassa on kysymys siitä millaista yhteiskuntaa Suomesta rakennetaan. Perustuuko meidän talous halpatyövoimalle vai korkealle teknologialle ja innovaatioille? Toiseen vaihtoehtoon sisältyy matalapalkkaus ja silloin yksilöä ei tueta kasvamaan yksilönä vaan hänen palkkaa tuetaan koko aikuisikä. Valtion varoja siirretään siis yrityksille. Toisessa vaihtoehdossa meillä on valtio joka kouluttaa ja pitää huolen jokaisesta jotta tuottavuutta syntyy. Toisessa vaihtoehdossa myös saatavat tuotot jakautuvat laajemmalle osalle kansalaisia ja yhteiskuntaa. Niin, arvaatko nyt kummassa vaihtoehdossa? Ja millaisen yhteiskunnan sinä haluat jättää meidän lapsille?
Timo Soini äänesti oman luottamuksensa puolesta jaa äänellä.
Mitä tähän sanoo perustuslain pykälä 32?
32 § Kansanedustajan esteellisyys
Kansanedustaja on esteellinen osallistumaan valmisteluun ja päätöksentekoon asiassa, joka koskee häntä henkilökohtaisesti. Hän saa kuitenkin osallistua asiasta täysistunnossa käytävään keskusteluun. Valiokunnassa kansanedustaja ei saa myöskään osallistua virkatointensa tarkastamista koskevan asian käsittelyyn.
Kansanedustajan luottamustoimi on yksi arvokkaimpia mitä Suomen yhteiskunta voi yksittäiselle henkilölle osoittaa. Kansanedustajan luottamustoimen arvokkuutta lisää se, että hänet on valittu vapailla vaaleille vapaiden ihmisten toimesta. Suomen kansalaiset ovat siis valinneet arvojensa ja luottamuksensa arvoiset edustajat hoitamaan yhteisiä asioita ja kehittämään yhteiskuntaamme. Onko kansanedustaja kuitenkaan vapaa hoitamaan sitä luottamustoimea johon hänet on valittu niillä arvoilla jotka hän on äänestäjille kertonut?
Perustuslain henkeä rikotaan puoluekurilla
On selkeätä, että eduskuntaryhmät eduskunnassa ja valtuustoryhmät kunnissa keskustelee asioista ja muodostaa yhteisen näkemyksen puolueen arvojen mukaan. On selkeää, että usein yksittäinen edustaja joutuu joustamaan omista näkemyksistä ja asettumaan ryhmän yhteisen päätöksen taakse. Mutta usein käy myös niin, että ryhmän yhteisen keskustelun avulla aukeaa uusia näkemyksiä joiden perusteella ryhmä saavuttaa niin kovin tärkeän yhtenäisyyden kaikkien näkemyksiä kunnioittaen.
Puoluekurista puhutaan paljon mutta on se mennyt jo liian pitkälle? Onko kansanedustaja vain nappia painava marionetti joka tottelee puoluejohdon näkemyksiä? Katsotaan mitä perustuslaki sanoo kansanedustajan koskemattomuudesta.
Perustuslain pykälät kansanedustajan riippumattomuudesta, koskemattommudesta ja puhevapaudesta
29 § Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
30 § Kansanedustajan koskemattomuus
Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.
Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.
Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta.
31 § Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen
Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.
Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.
Kokoomus rikkoi perustuslain henkeä
Julkisuudessa on käsitelty runsaasti eduskunnassa järjestettyä äänestystä joka koski Timo Soinin luottamusta. Kuten kaikki tietävät oli koko äänestys farssi koska hallituspuolueiden johto ei voinut hyväksyä tulosta jossa Timo Soini ei olisi nauttinnut eduskunnan luottamusta. Miksi ei, lue lisää täältä. Julkisuudessa oli useita avauksia siitä, että hallitusryhmien kansanedustajat olisivat halunneet äänestää Timo Soinin luottamusta vastaan. Kolme Kokoomuksen naista rohkeni pitäytyä äänestämästä vaikka olivat paikalla. Mutta hekään eivät uskaltaneet äänestää Timo Soinin luottamusta vastaan.
Miksi niin monet naiset ja miehet äänestivät omaa vakaumustaan ja näkemystään vastaan? Vastaus on puoluekuri ja pelissä oli Sinisten uhkaus hallituksen kaatumiselle jos Timo Soini menettäisi ministerinsalkunsa. Totuus on se, että meidän hallituspuolueiden edustajat taipuivat yksinkertaisen ja omia etujaan ajavan ministerin uhkauksen alla.
On käsittämätöntä, että Petteri Orpo ja Kalle Jokinen puhuvat uutisissa avoimesti ettei kolmea Kokoomuksen naisedustajaa rangaista siitä, että eivät äänestäneet Timo Soinin luottamuksen puolesta tai vastaan. Se on käsittämätöntä sen takia, että näin Kokoomus kertoi avoimesti rikkovansa perustuslain henkeä.
Mitä me teemme kansanedustajilla jotka edustavat puoluetta?
Onko puoluekuri mennyt jo liian pitkälle? Miksi me äänestäisimme kansanedustajaa joka luottamustoimessa on vain puoluejohdon marionetti ja napinpainaja? Voimmeko luottaa edustuksellisen demokratian toteutumiseen jos todellisuudessa vain muutamat ihmiset päättävät koko puolueen kannan? Kuka silloin Suomea johtaa? Pääministerin kaverit, vaalitukea antavat yritykset, sukulaiset vai ketkä?
Onko syy kansanedustajissa jotka ovat tahdottomia ja pelokkaita koska eivät halua menettää etujaan? Onko syy edustuksellisessa demokratiassa itsessään, onko siinä valuvika? Vai onko syy puoluejohdossa jotka eivät aidosti aja Suomen etuja vaan omia ja sidosryhmien etuja?
Miksi kansan valitsemaa edustajaa painostetaan ja uhkaillaan? Miksi kansanedustaja ei voi tehdä tehtäväänsä omantunnon ja arvojensa mukaisella tavalla, edes niissä kysymyksissä joissa panoksena on jakamattomat ihmisarvot ja Suomen valitsema linja?
Keskusta ja Kokoomus ampui rivit suoriksi ja pakoitti useat edustajat äänestämään omatuntoaan ja vakaumustaan vastaan. Kansankiihottaja ja riidankylväjä Timo Soini sai sen minkä halusi. Valtavan huomion ja kansan toisiaan vastaan. Seuraava vaihe opportunisti ja hedonisti Timo Soinilla on uhriutuminen. Suomen kansa on jo ajat sitten ymmärtänyt mikä ihmisoletettu Timo Soini on aidosti. Takinkääntäjä, petturi ja isänmaan vihollinen. Jos haluat lukea lisää Timo Soinista niin klikkaa tästä. Nyt nimittäin en kirjoita Timo Soinista vaan kahdesta puolueesta jotka on myynyt, repinyt rikki, polkenut maahan ja virtsannut Suomen edustuksellisen demokratian päälle.
Keskusta on uudistunut ja Kokoomus ajelehtii ilman ideologiaa
Tämänkin farssin meille tarjosi Sipilän hallitus joka kaiken yksityistämisen keskellä ehtii myös polkemaan maahan Suomen edustuksellisen demokratian. Sen jota olemme luottamuksella rakentaneet yli sadan vuoden ajan. Sen joka on mahdollistanut Suomen hyvinvoinnin ja tasa-arvon rakentamisen. Sen jonka ansiosta Suomen pieni kansa on rakentanut maastaan menestystarinan. Sen saman jota nyt poljetaan maahan ja revitään rikki Keskustan sekä Kokoomuksen toimesta. Mietin miltä tuntuu niistä jotka ovat Suomelle taistelleet itsenäisyyden ja mahdollisuuden rakentaa demokratiaa. Se mikä ennen oli kallis, arvokas ja tuhansien henkien arvoinen onkin muuttunut rahan ja vallanhimon keskellä arvottomaksi.
Mistä tänään äänestettiin?
Useat Keskustan ja Kokoomuksen edustajat ovat kiirehtineet selittelemään äänestyskäyttätymistään. Minulla on teille yksi viesti Suomen kansalta, olette reppanoita ja tahdottomia oman edun tavoittelijoita. Teidän tahdon, ideologian ja demokratian arvostus mitattiin tänään. Se ei ollut paljonkaan arvoinen. Sen voi mitata rahassa, luottamustoimien määrässä ja siitä kuinka pelkäätte edustajan etujen riisumista. Toivon, että teitä hävettää katsoa kuvaanne peilistä.
Mistä tänään sitten oikeasti äänestettiin? Timo Soinin luottamuksesta? Tyttöjen ja naisten oikeuksista? Hallituksen luottamuksesta? Käytännössä tänään äänestettiin Timo Soinin luottamuksesta. Epäluottamuslause perustui siihen, että Timo Soini on esiintynyt ministerinä Suomen linjaa ja naisten oikeuksien käsitystä vastaan. Mutta oliko tämä perimmäinen arvo mistä oikeasti äänestettiin?
Ei ollut ei. Kaikki tietää, että oikeasti tänään äänestettiin siitä miten edustuksellista demokratiaa Suomessa toteutetaan. Miten edustuksellista demokratiaa arvostetaan ja mitä vapauksia edustajilla on sitä toteuttaa. Osa edustajista äänesti tänään sen puolesta ettei Suomi ole demokratia. Osa edustajista lopetti sen Suomen jonka eteen niin monet taistelivat.
Miksi rivit ammuttiin suoriksi?
Sipilän hallituksen taivalta on ohjannut vain yksi uudistus. Sote- ja maakuntauudistus on Keskustan tuhatvuotinen uni vallasta ja tuhansista luottamustoimista. Sama uudistus on Kokoomukselle miljardien tulonsiirto kansalaisten verorahoista yksityisille yrityksille. Rahan ja vallanhimo on ohjannut hallituksen jokaista päätöstä, jokaista istuntoa ja jokaista toimea. Tästä samasta syystä Sipilän hallitus ei voinut hyväksyä Halla-ahon Perussuomalaisia hallitukseen. Valtion vihollinen Timo Soini tarjosi hallitukselle helpon ja varman tavan varmistaa Keskustan ja Kokoomuksen etujen läpimenon esitykseen. Muodostui Sininen tulevaisuus, joka nimestään alkaen halventaa koko Suomen ja sen arvokkaan kansan. Sinisen tulevaisuuden ainoa tarkoitus on olla hallituksen esitysten takuumies, ilman omaa tahtoa, ilman omaa ideologiaa ja ilman Suomen kansan etujen ajamista. Tahdoton, sieluton ja ostettavissa oleva.
Timo Soini ei ole penaalin terävin kynä mutta terävin on Timon vallan ja rahanhimo. Timo Soini on esimerkki siitä, että tässä maailmassa voi saavuttaa asioita valehtelemalla ja olemalla täysin välinpitämätön sekä kylmä yhteisiä etuja kohtaan. Timo Soini tuskin suunnitteli kaikkea kovin tarkkaan vaan ainoastaan käytti kauppatavarana lampaita jotka seurasivat häntä Siniseen tulevaisuuteen. Uskoisin, että hän hämmästyi ja ilahtui siitä miten heikko hallitus Suomea johti. Keskusta ja Kokoomus oli jo hirttäytynyt sote- ja maakuntauudistukseen ja sen johdosta hallitus on ollut käytännössä kyvytön ajamaan Suomen tai sen kansan etuja.
Ennen äänestystä Sampo Terho esitti julkisuudessa uhkauksen hallituksen kaatumisesta. Jos Timo Soini ei saisi eduskunnan luottamusta se merkitsisi myös hallituksen kaatumista. Sampo Terho siis esitti suoran uhkauksen. Keskustan yksittäiset edustajat tekivät samaa koskien Kokoomuksen edustajia jotka olivat julkisuudessa kertoneet äänestävänsä Timo Soinin luottamusta vastaan. Keskustan edustaja sanoi, että jos Kokoomus ei pysy ruodussa niin lakiesitys irtisanomislain muutoksesta tulee avata ja korjata. Lehmänkauppoja, ahneutta, typeryyttä ja puolueen etujen ajamista.
Äänestäjille pitkää poliittista muistia
Äänestäjän poliittisen muistin sanotaan olevan kolme viikkoa. Vetoan teihin kaikkiin, ei unohdeta sitä mitä Sipilän hallitus tekee Suomelle ja kenen etuja Sipilän hallitus ajaa. Palkitaan Keskusta ja Kokoomus seuraavissa vaaleissa heidän työstään yhteisen omaisuuden yksityistämisestä, demokratian tuhoamisesta sekä ainoastaan puolueiden ja omien etujen ajamisesta. Näytetään yhdessä, että Suomen kansa on yhtenäinen ja haluaa edelleen elää demokratiassa jossa edustajan työhön ja suoraselkäisyyteen voi luottaa. Demokratiassa joka rakentaa Suomea edelleen tasa-arvoiseksi ja kaikista huolta pitäväksi valtioksi.
Hallitus ajaa läpi alle 20 henkilöä työllistävien yritysten irtisanomissuojan heikennystä tai muutosta, riippuen siitä miten asiaa haluat katsoa. Hallitus tosin itse kutsuu tätä työllistämiskynnyksen pienentämiseksi. Hallitus haluaa antaa kuvan, että irtisanomissuoja on valtava este sille, että alle 20 henkilöä palkkaavat yritykset työllistäisi lisää. Kansalaiset odottaa, että hallitus tuo esityksiä jotka tutkitusti vaikuttavat Suomeen ja kansalaisiin positiivisesti. Kansalaiset eivät halua sitä, että hallitus ajaa läpi päätöksiä jotka pohjautuvat vain poliittisiin ideologioihin. Onko tämä sitten kansalaisten eduksi vai ihan puhtaasti ideologian ajamista hallitusaseman turvin.
Lausunnoilla olevan esityksen vaikutukset
Irtisanomissuojan muutosta pienissä yrityksissä koskeva lakiesitys on lausunnoilla tällä hetkellä. Sen sisältöä ei siis ole vielä sinetöity. Se tapahtuu vasta kun esitys etenee eduskunnan käsittelyyn. Toki pääsisältö ja päämäärä on selkeä. Muuttaa pienten yritysten työntekijöiden irtisanomissuojaa niin, että työntekijä on helpompi irtisanoa. Hallituksen mukaan tämä vaikuttaa yrityksiin välittömästi niin, että jopa 10 000 uutta työpaikkaa syntyy lain ansiosta. Se tietysti olisi kaikkien mielestä upea ja tavoiteltava asia mutta jos laki astuu voimaan niin tapahtuisiko niin?
Eduskunnan kyselytunnilla työministeri Jari Lindström lausui, että hallitus uskoo, että lakiesityksen vaikutukset ovat työllistäviä. Hallitus siis ei pysty tutkimuksen tai vaikuttavuusarvioiden kautta perustelemaan vaikutuksia. Samaisella kyselytunnilla Jari Lindström totesi myös, että julkisuudessa keskustelua ei käydä perustuen tosiasioihin vaan keskusteluun nostetaan leimaavia termejä kuten ”pärstäkerroin” irtisanomisen perusteeksi. Todellisuudessa työministeri Jari Lindström käyttää ihan samoihin asioihin perustuvia argumentteja itse. Hallituksen työllistämisen luvut perustuvat Suomen Yrittäjien tekemään kyselyyn ei siis tutkimukseen. Tämä ei todellisuudessa kerro yhtään faktaa siitä, että kuinka monta ihmistä lakialoite läpi mennessään voisi työllistää. Se kertoo enemmän siitä kenen juoksupoikina hallitus ja Jari Lindström toimii. Hallitusaseman suojista tehdään politiikkaa ja mitä todennäköisimmin hankitaan vaalirahoitusta ajamalla ideologisia esityksiä esittelyyn. Tätä vahvistaa myös se, että Hallituksen tilaamat tutkimukset eivät tue välitöntä vaikutusta lakiesityksen työllistäviin vaikutuksiin.
Sipilä petti lupauksensa, taas
Sipilän hallitus ajoi läpi kilpailukykysopimuksen jonka avulla haettiin työllisyyttä ja tuotantoa nostavia vaikutuksia. Kilpailukykysopimukseen liittyi lupaus, että sen ansiosta hallitus ei tuo pöydälle muita esityksiä tai aloitteita joiden voidaan katsoa niiden heikentävän tai muuttavan työntekijän oikeuksia. Todellisuudessa AY-liikkeet ja muut työntekijän oikeuksia valvovat järjestöt nielivät melko paljon tässä yhteydessä. Se tapahtui koska kyseessä oli yhteiskunnallinen vastuunkanto ja toisaalta usko siihen, että kilpailukykysopimuksen ansiosta loppuvaalikausi on rauhallinen ja tarjoaa mahdollisuuden rakentaa yhteiskuntaamme. Näin ollen hallituksen tuoma lakialoite irtisanomissuojan heikentämisestä on todellisuudessa lupauksen pettämistä eikä siis ole ihme, että sopimuksen muut osapuolet reagoivat siihen voimakkaasti. Eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Sipilä sanoin, että ”minä en ole koskaan luvannut pidättäytyä työllistävien toimien tekemisestä. Sitä hallitus tekee vaalikauden loppuun asti”. Sipilä ohitti siis lupauksensa yhteiskuntarauhasta hyvin yksinkertaisella toteamuksella ja suorastaan valehtemisella.
Yhteiskuntaa rakennetaan yhteistyöllä
Hallituksen lakiesityksessä ei siis todellakaan ole kyseessä Suomen tai sen kansalaisten edut vaan ihan puhtaasti poliittinen ideologia ja etujärjestöjen toiveet. Meidän maamme elää työstä ja sen tuloksesta. Se syntyy yritysten ja työntekijöiden yhteisestä pyrkimyksestä rakentaa parempaa tulevaisuutta. Ammattiyhdistysliikkeet ovat vuosikymmeniä neuvotelleet sopimukset työntekijöiden ja työnantajien välillä niin, että kehitys on voinut jatkua kaikkien ollessa selkeässä käsityksessä siitä mitä on ansainta ja toisaalta mitä ovat kustannukset. Sipilän hallituksen edustama ideologia haluaa purkaa tämän tavan toimia ja luoda mallin jossa yritykset sopivat itse kaikki asiat suoraan työntekijöiden kanssa. Todellisuudessa tämä on harhaa eikä luo yrityksille kestävämpää kehitystä. Jos ammattiyhdistysliikkeet eivät neuvottelisi palkkoja ja työsuhteeseen liittyviä muita satoja asioita niin monet yritykset tekisivät konkurssin. Tämä johtuu siitä, että pelkästään paikallinen sopiminen nostaisi heti palkkoja sekä työntekijöiden etuja tietyissä yrityksissä. Tätä perustelen sillä, että työnantajan keinot saada ja pitää parhaat osaajat perustuisivat vain yksilön etuun. Yritysten välille syntyisi siis verinen kilpailu ja se asettaisi yritykset eri tilanteeseen. Syntyisi siis epätasa-arvoa ja toisaalta osan yritysten toimintamahdollisuus heikentyisi. Ei yrityksellä nytkään ole mitään estettä maksaa parempaa palkaa ja antaa työntekijälle parhaaksi katsomiaan etuja mutta meillä on selkeä minimi sekä selkeät sopimukset eduista ja velvollisuuksista. Aika harvoin yritys silti käyttää palkkaa kilpailuetuna.
Sipilän hallitus on pyrkinyt ravistelemaan tätä rakennetta ja keinot ovat olleet pelkurimaiset ja raukkamaiset. Lupauksien pettäminen ja jatkuva ideologisten päätösten läpiajaminen. Eikä unohdeta tästä Kokoomusta joka on pistänyt pään pensaaseen ja pitää Petteri Orpoa poissa keskusteluista. Tämä on ihan puhtaasti samaa pelkuruutta ja laskelmoivuutta kuin mitä koko hallitus esittää. Kokoomus on tehnyt jo pitkään vaalityötä ja ollut varmasti tyytyväinen Keskustan ja Sinisten sinisilmäisyydestä. Kokoomuksesta voimme selkeästi todeta sen, että hallituspolitiikkaa on helpompi tehdä kun ei ole yhteiskunnallista ideologiaa.
Ammattiyhdistysliikkeiden tulevista toimista on aiheellista syyttää hallitusta
Ammattiyhdistysliikkeet suunnittelevat vastatoimia hallituksen politiikkaa vastaan. Se on täysin ymmärrettävää ja samalla se oli täysin ennustettavaa. Hallituksen velvollisuus Suomea ja sen kansalaisia kohtaan on tehdä politiikkaa joka säilyttää yhteiskuntarauhan. Sipilän hallitus on pettänyt lupauksiaan ja toiminut tavalla joka tuhoaa yhteiskuntarauhan. Politiikassa tulee ottaa huomioon olemassa olevia rakenteita ja vaikuttavuuksia, on niistä mitä mieltä tahansa. Yhteiskuntamme kehittäminen ja vakaus on onnistunut koska kehittäminen on perustunut yhteisiin sopimuksiin. Sen hallitus haluaa nyt tuhota. Suoraan sanoen hallitus mokasi ja pahasti.
Politiikka ja sitä tekevät henkilöt vaikuttavat meidän jokaisen elämään enemmän kuin arvaatkaan. Nimenomaan jokaisen elämään, kiinnosti sinua politiikka tai ei. Suomessa on ollut pääasiassa enemmistöhallitus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pääministeripuolueen valitsema suunta vaikuttaa Suomeen ja Suomalaisiin aina eniten. Tämä siitä syystä, että pääministeripuolue käytännössä kokoaa hallituksen ja hallitus taas tekee esitykset jotka sitten eduskunta hyväksyy tai hylkää.
Riitelevät näkemykset
Suomen politiikkaa värittää kaksi eri ideologiaan nojautuvaa näkemystä. Toisen näkemyksen mukaan meillä tulisi olla vahva julkinen palvelutuotanto ja julkishallinnon tulisi pysyä vahvassa roolissa kaikissa yhteiskunnalle tärkeissä toiminteissa. Tähän näkemykseen liittyy myös vahva sosiaaliturva. Toisen näkemyksen mukaan miltei kaikki yhteiskunnan toiminteet tulisi yksityistää ja alistaa ne vapaalle kilpailulle koska markkinat kehittävät palveluita tehokkaimmin. Tähän näkemykseen liittyy sosiaaliturva joka perustuu vakuutuksiin ja yksilön itse hankkimaan turvaan.
Hallituksen paniikki
Äkkiä lukien asia on yksinkertainen ja helppo ymmärtää. Se jopa vaikuttaa kovin vaarattomalta ja siltä, että näkemykset voidaan yhdistää keskustelemalla sekä miettimällä maamme parasta. Näin se voisi ollakin jos Suomessa ei olisi enemmistöhallitus. Hallituksen toiminta-aika on lähtökohtaisesti neljä vuotta, politiikassa se ei ole pitkä aika. Hallituksella ja pääministeripuolueella on siis kiire saada ideologiansa mukaiset lakimuutokset ja ehdotukset läpi. Kaikki ymmärtää, että kiire ja päätösten junttaaminen läpi aiheuttaa monia ongelmia. Vaikutuksia ei ehditä arvioimaan riittävästi, lakeja ei valmistella huolella eikä asiantuntijoita kuunnella. Lisäksi hallituksen huomio ei keskitykään kansalaisten hyvinvointiin sekä Suomen kehittämiseen vaan omien ideologisten kantojen läpivientiin.
Jos edes vähän seuraat politiikkaa olet huomannut ja vähintään kuullut, että aina kulloinkin vallassa oleva pääministeripuolue joutuu kohtaamaan voimakasta arvostelua ja kannatus laskee. Oletko miettinyt miksi? Sitä aina selitetään sillä, että pakolliset leikkaukset ja muut kipeät päätökset laskevat suosiota. Mutta se ei ole oikeasti todellinen syy. Väitän, että kaikki hyväksyvät vaikeasta tilanteesta johtuvat säästöpäätökset jotka perustellaan ja niiden korjaava vaikutus näkyy arjessa aikanaan. Todellinen syy on se, että pääministeripuolue ajaa ideologiaan pohjautuvia päätöksiä joiden vaikutukset Suomeen ja Suomalaisten hyvinvointiin eivät ole ilmeisiä tai tarpeellisia. Tai sitten lait ovat kiireen johdosta huonosti valmisteltu ja ne aiheuttavat negatiivista julkista keskustelua.
Venettä soudetaan vain toisella airolla
Suomi nimistä venettä soudetaan siis vain yhdellä airolla vuoroittain. Kun vallassa on porvarihallitus alkaa vimmainen yksityistäminen ja sosiaaliturvan purkaminen. Leikkaukset ovat vain mekanismi muiden joukossa ajaa yksityistämistä läpi. Kun palvelu ei toimi niin kansalainen hyväksyy helpommin yksityistämisen. Tätä tehdään tällä hetkellä tieverkon kunnossapidossa, koulutuksessa, terveydenhoidossa ja monessa muussa julkisen palvelun alalla.
On selvä, että jossakin vaiheessa tämä toisella airolla soutaminen aiheuttaa niin suuria ongelmia yhteiskunnassamme, että kansalaiset äänestää pääministeripuolueeksi toista näkemystä edustavan puolueen. Näin on tapahtumassa seuraavissa vaaleissa koska Suomen kansa on ajettu paniikinomaisen poliitikan johdosta ahtaalle ja epätoivon partaalle.
Onko se sitten hyvä asia? Hyvä asia on se, että tuleva pääministeripuolue ja hallitus tulee korjaamaan tämän hallituksen selkeimmät ylilyönnit ja virheet. Se on meille kaikille hyvä asia. Mutta sen jälkeen tapahtuu jotain mitä emme ehkä haluaisi. Nimittäin tuleva pääministeripuolue alkaa ajamaan läpi oman ideologian mukaisia muutoksia yhteiskuntaan. Tällä kertaa ne todennäköisesti edustavat vahvaa julkishallinnon ja sosiaaliturvan näkökantaa. Taas soudetaan vain toisella airolla koska vanhoja päätöksiä puretaan ja hallitusta ohjaa sama kiire kuin tämän hetken porvarihallitusta.
Rantaan päästään soutamalla tasavedoin samasta veneestä
Tämän hetken Suomi vene mutkittelee ja kiertää lähinnä kehää joko oikealle tai vasemmalle. Suomi venettä tulisi soutaa samasta veneestä tasavedoin toisen soutajan hengitystä ja rytmiä kuunnellen. Miten sitten voimme toimia jotta saamme positiivista kehitystä? Voiko äänestäjä vaikuttaa asiaan? Se mitä me tarvitsemme on yli hallituskausien vietyjä päätöksiä jotka ovat kaikkien puolueiden hyväksymiä. Valitettavasti tähän ei voi äänestäjä vaikuttaa koska todellista politiikan tekoa ei koske kuluttajansuoja. Kuten olemme voineet todeta uudistuneen Keskustan ideologiassa ja tavassa johtaa. Kannattaako äänestää pienpuolueita jotta muutos saataisiin? Sekin vaihtoehto on epävarma koska hyvin usein nousevan pienpuolueen kohtalo on sama kuin se mitä tapahtui Persuille.
Ainoa mikä Suomi veneen mutkittelun kääntää on politiikassa toimivat henkilöt. Vaikka puolueiden näkemykset ja arvot eivät kohtaisi se ei tarkoita sitä, että henkilöt eivät voisi tehdä hyvää yhteistyötä. Tämä vaatii sen, että henkilöiden ohjaava päämäärä on Suomen ja Suomalaisten hyvinvointi eikä oma tai puoleen ideologia tai sen saama hyöty.
SDPtä syytetään populistisissa puheissa usein velanotosta ja verojen nostamisesta. Totuus on se, että väite on vailla todellisuuspohjaa mutta toimii hyvin populistisena väittämänä varsinkin kilpailevien puolueiden taholta. Nyt kun lähestymme eduskunta- ja eurovaaleja niin tätä viestiä yritetään hyvin aggressiivisesti iskostaa kansan mieleen. Varsinkin Kokoomuksen ja Keskustan toimesta. Tämähän on käänteinen väittämä eli SDPtä syytetään omista tekosista ennen kuin keskustelua ehditään edes käymään. Näin toimien ehkäistään faktoihin ja maltilliseen politiikkaan perustuva keskustelu.
Keskusta on Suomen kiistaton velkakuningas
Esko Ahon hallitus ja sitä kautta Keskusta pitää hallussaan kiistatonta velanoton Suomen ennätystä yhden hallituskauden aikana. Vuoden -91 alussa Suomella oli velkaa noin 9.6 miljardia euroa eli hyvin maltillisesti. Esko Ahon johtama Keskusta hallitus aloitti työskentelyn saman vuoden huhtikuussa. Esko Ahon johtaman Keskusta hallituksen päättäessä kautensa vuoden -95 huhtikuussa oli Suomen laina kasvanut jo noin 60 miljardiin euroon. Keskusta johtoinen hallitus teki siis noin 50 miljardia lainaa Suomelle. Tämän takia Keskustaa voidaan oikeutetusti kutsua puolueiden velkakuninkaaksi. Keskusta johtoinen hallitus aloitti Suomen velkaantumisen, mistä ei ole toivuttu vieläkään vaikka nyt eletään talouden vahvaa aikaa.
Kokoomus on ottanut eniten lainaa hallitusvastuun aikana
Kokoomus mielletään vahvana talouspuolueena mutta näytöt ovat kovin heikot ellei sitten pidä lainaa pääomana. Vuosien 1987 – 2017 on Kokoomus hallitusvastuun aikana ollut lainapäätöksissä mukana yli 100 miljardin arvosta. Tällä velkamäärällä Kokoomus kuittaa paikan Suomen toiseksi surkeimpana talouspuolueena heti Keskustan jälkeen. Kokoomus on myös tunnettu ministereistä jotka ottavat lukuja omasta päästään, sori siitä. Sinänsä mielenkiintoista, että juuri Kokoomus syyttää SDPtä huonosta taloudenpidosta vaikka omat toteutuneet luvut ovat surkeita. Voisiko olla kysymys juuri käänteisen väittämän esittämisestä ja mielikuvien rakentamisesta.
Hallitus ottaa lainaa yhdessä
Kyllä, laina ja kaikki päätökset ovat aina hallituksen yhteisiä. Totuus on kuitenkin se, että pääministeripuolue hallitsee pitkälle suuntaviivoja koska on koonnut hallituksen ja päässyt näin käymään läpi tahtotilat. Lainanotossa ja talouden kasvussa tai laskussa on aina kysymys maailman tilanteesta. Suomen hallitus kuin Suomi kokonaisuudessaan on lastu maailmantalouden laineilla. Se miten hallitus ja erityisesti pääministeripuolue vaikuttaa lainanottoon on päätökset joita tehdään talouden kohdistamisessa. Eli jääkö rahat kiertoon ja sitä kautta hyödyntää taloutta. Keskustan ja Kokoomuksen politiikka on yli vuosikymmenen suosinut pieniä ryhmiä joiden etuisuutta on nostettu. Se on luonut epätasa-arvoa mutta myös jatkanut Keskusta johtoisen Ahon hallituksen aloittamaa velanottoa.
Olisiko jo aika nostaa taas talous kuntoon?
En väitä etteikö talouden kuva ole monimutkainen ja monesta asiasta riippuva. Kuitenkin lukujen valossa talouttamme ja sen kehitystä on johdettu vuosikymmenen ajan huonosti ja rahaa on kanavoitu pienelle kansanosalle. Taloudesta voi keskustalla ja eri kantoja esittää mutta loppujen lopuksi luvut kertovat totuuden ja lompakon vahvuuden. Suurien puolueiden osalta SDP on ollut viimeksi pääministeripuolue Lipposen hallituksissa. Lipposen toinen hallitus päätti kautensa vuonna 2003 jonka jälkeen pääministeripuolue on ollut viidesti Keskusta ja kahdesti Kokoomus, kun katsotaan sitä hallituksen kokoonpanojen kautta. ”Suomen johtavilla talouspuolueilla” on siis ollut aikaa laittaa asiat kuntoon sekä myös kansan mandaatti toimia. Valitettavasti tulokset ovat olleet heikot. Velkaantuminen jatkuu eikä taloutta ole saatu vakautettua. Kansasta tuntuukin, että Keskustan ja Kokoomuksen aika on mennyt enemmän omien intressien kanssa näpräillessä kuin Suomen kehityksen parissa.
Vuosien 1987 -2017 välisenä aikana SDP on ollut hallitusvastuussa lainanotossa noin 31 miljardin euron edestä. Luvut puhukoon puolestaan. Olisiko aika äänestää puoluetta joka lukujen valossa osaa hoitaa Suomen taloutta kokonaisuudessaan parhaalla tavalla sekä vähentää epätasa-arvoa yhteiskunnassamme. Epätasa-arvon vähentäminen lisää tyytyväisyyttä sekä luottamusta ja nämä yhdessä taas nostavat tuottavuutta.
Nimittäin oman elämänsä asialla. Soini käyttää vakaumustaan jälleen kerran vastakkainasettelun luomiseen sekä riidankylvämiseen. Edellisellä kerralla Soini teki sen käyttäen nousuun äärioikeiston ääniä ja johti kansaa toisiaan vastaan maahanmuuttoon liittyvissä asioissa. Sen jälkeen Soini käänsi takkinsa ja erosi Perussuomalaisista kun se oli niin pahasti rasistinen puolue, siis se sama jonka Soini oli rakentanut. Nyt Soini kosiskelee ääriuskovaisten ääniä laittaen kansan toisaan vastaan aborttiin liittyvässä kysymyksessä.
Minä kaipaan politiikaan älykästä ja laaja-alaista keskustelua. Naurettavuuden huippu saavutettiin kun ministerit keskustelevat julkisuudessa keskenään emojien välityksellä. En tiedä onko minussa jotain pahasti vialla mutta se, että lehdet raportoivat millaisia emojia ministerit lyhyisiin teksteihin liittävät saa minut voimaan pahoin. En osaa kuvitella pahempaa poliittisen keskustelun alennustilaa mutta pahaa pelkään, että vielä tämäkään ei ole pohjakosketus. Tosin hyvää tässä on se, että nyt nekin jotka ei osaa lukea voivat seurata poliittista depattia. Voi luoja.
Timo Soinin tavoite toki ei ole puolustaa elämää vaan hankkia uusi hillotolppa koska kohta loppuu unelma pesti Sipilän hallituksen takuumiehenä. Soinihan on pitänyt Sipilän hallituksen pystyssä ja mahdollistanut hallituksen vähäisen toimintakyvyn sekä avannut Sipilälle mahdollisuuden tuoda täysin mielivaltaisia asioita valmisteluun. Soini on ollut tärkeiden poliittisten aiheiden kohdalla hipihiljaa eikä näin ole leimautunut kovin vahvasti hallituksen politiikkaan. Käsinukkeina on toiminut Simon Elo ja Sampo Terho. Soini pelaa kyllä hienosti, itsensä kannalta.
Timo Soini on Suomen poliittisen historian suurin valehtelija ja takinkääntäjä. Tosin tavallaan ymmärrän Soinia hyvin. Soini painoi vuosikausia hyljeksittynä hylkiönä politiikkaa ja unelmoi joskus vielä näyttävänsä närhen munat. Soinin katkeruus on luultavasti kasvanut niin suureksi, että hän menetti kokonaan käsityksen siitä miksi politiikkaa tehdään ja miksi siihen hakeudutaan. Yhteisten asioiden hoito yhteiseksi hyväksi. Sen takia tavallaan säälin Soinia ja ymmärrän hänen käyttäytymistä. Soini on se tukeva koulukiusattu poika joka koskaan ei päässyt katkeruudesta eroon vaikka sai menestystä, hetkeksi. Soini ei koskaan oppinut jakamaan vastuuta ja luottamaan toisiin ihmisiin.
Soinin poliittisen historian tärkeimpiä ihmisiä on Tony Halme. Edesmenneen Halmen luonne ja toiminta opetti Soinille miten voi hyväksikäyttää ihmisten aidon vakaumuksen tuottamaa vastakkainasettelua riidankylvännässä. Halme oli aito, Timo Soini ei. Halme oli valmis menemään ajatuksiensa ja vakaumuksensa kanssa tuleen mutta Soini taluttaa muut tuleen ja miettii joka käänteessä miten voi itse hyötyä tilanteesta sekä ihmisistä. Halme on ansainnut siten meidän kunnioituksen mutta hyväksyntä on sitten jokaisen oma asia.
Sitähän Soini nyt tekee käyttäen häikäilemättömästi hyväkseen asemaansa ministerinä ja Suomen kansan edustajana. Keskustelu aborteista värittyy vahvasti uskontoon sekä jokaisen henkilökohtaiseen vakaumukseen. Näin saadaan jälleen kerran keskustelusta sellainen jossa ei keskustella asiapohjalla vaan tunnepohjalla. Jokaisella on mielipide ja jokainen voi asettua mielipiteen kanssa toista vastaan. Ja sitä Soini nimenomaan haluaa. Kun hän saa mielipiteet jaettua niin hän voi esittää vastahakoisen pakoitettua olla äärilinjaa edustavien puhemies ja lupaa edustaa heitä eduskunnassa. Tämä on siis ihan puhdasta vaalilaskentaa, miten saan riittävästi ääniä ja millä tavalla. Asiapoliitikoksi Soinin kompetenssi ja kyvyt ei ole koskaan riittäneet.
Soini oli viimeksi näkyvästi julkisuudessa kun hän oli Kanadassa marssimassa oman aattensa puolesta. Se ei ollut sattumaa vaan osa Soinin vaalikampanjaa. Minkään oikean poliittisen asian kanssa Soini ei ole julkisuudessa näkynyt. Se johtuu siitä, että Soinilla ei ole yksinkertaisesti osaamista tai näkemystä siitä politiikasta jolla Suomea ja maailmaa rakennetaan.
Soini ei ole poliitikko vaan henkilökohtaisen edun tavoittelija. Tällä hetkellä sen mahdollistaa Suomen hallitus, tarkemmin sanottuna Juha Sipilä ja Petteri Orpo. Heillehän ei kelvannut hallitukseen Persut koska arvot eivät olleet hallituksen arvoja edustavia. Tuohan oli totta kai täyttä puppua koska oikeasti Persut piti saada hallituksesta pois koska eivät olisi pysyneet ruodussa sote- ja maakuntauudistuksen kanssa, eikä suostuneet kurittamaan köyhää tavalla jota hallitus on käyttänyt. Timo Soinin arvot silti hallitukselle kelpaa näemmä oikein mainiosti vaikka Juha Sipilä ilmoitti sähköpostin välityksellä, ettei Soinin kanta ole hallituksen kanta. Hyvä niin. Tämähän on Juha Sipilälle vaikea asia koska suurin osa hänen äänestäjistä ja fanaattisista kannattajista vastustavat aborttioikeutta uskon tai muun vakaumuksen varjolla. Tämän takia Soinia ei tulla harjaamaan ellei sitten Kokoomus laita painetta lisää.
Antakaa trollin vaipua unohdukseen. Sitä Timo Soini nimenomaan on. Trolli joka kaivaa jatkuvasti asioita joilla voi luoda riitaa ja aiheuttaa vahvaa vastakkainasetetelua. Palautetaan yhdessä politiikkaan taas asiakeskustelu ja toisten kantojen kuuntelu sekä ymmärtäminen. Meillä kaikilla on näkemyksiä, joskus vääriä sekä perustuen väärään tietoon. Sopu alkaa siitä kun kuuntelee toista ja pyrkii ymmärtämään toista. Sen takia elämme demokratiassa, että se on keino muodostaa kansan tahto siitä miten yhteiskunnassa toimitaan. Timo Soini ja tämän hetken hallitus on farssi, irvikuva demokratiasta.
Näin kesän kunniaksi viihdytin itseäni lukemalla läpi lakiesityksiä ja muuta lähdemateriaalia aiheesta ”terveystietojen toissijainen käyttö”. Toissijainen käyttö tarkoittaa meidän terveystietojen käyttöä tuotekehityksen tukena, liiketoiminnan kehitykseen, tautien kartoittamiseen, riskien kartoittamiseen ja moneen muuhun asiaan. Ensisijainen käyttö tarkoittaa sitä meille tutumpaa eli lääkärit käyttävät sinun hoitohistoriaa kun menet vastaanotolle. Teknologian kehittyminen ja digitalisaatio on mahdollistanut täysin uuden ulottuvuuden siihen miten meidän kaikkien tietoja voidaan käyttää yksilön sekä koko ihmiskunnan eduksi. Mutta sisältyykö siihen riskejä ja kuka oikein tietojasi käyttää?
Sinusta on valtavasti tietoa, tuhansissa eri paikoissa
Me elämme digitaalisessa yhteiskunnassa ja digitaalisuuden aste tulee yhä nopeammin syvenemään. Muistetaan, että terminä digitaalisuus on vain termi. Se ei sinänsä tarkoita hyvää tai pahaa vaan ainostaan sitä, että jokin asia on sähköisessä muodossa. Digitaalisuuden lopullinen hyöty on aina siinä saako ihmiset siitä hyötyä. Sinänsä teknologia ei ratkaise mitään yksin vaan aina se haastavampi osuus on se, miten ihmiset toimivat. Jos haluat lukea lisää ajatuksia digitaalisuudesta niin täältä löydät ”avoin kirje hallitukselle liityen digitalisointiin” jonka kirjoitin lähinnä soten näkökulmasta.
Sinusta kerätään syntymästä asti valtavasti tietoja eri paikoissa ja eri paikoihin. Meistä kerätään terveystietoja, koulutukseen liittyviä tietoja, työllisyyteen liittyviä tietoja, harrastuksiin liittyviä tietoja, tietoa siitä mitä ostamme ja mitä syömme, tietoa siitä missä liikumme ja matkustamme, tietoa siitä mitä omistamme ja mitä olemme velkaa ja valtavasti muuta tietoa. Tiedon keräämisen on mahdollistanut teknologia. Tarkemmin se, että järjestelmät joissa tietoa käsitellään ovat sähköisiä eli tietojärjestelmiä. Samaan aikaan kehitys on mahdollistanut sen, että tietoa säilytetään valtavia määriä ja sitä voidaan siirtää millisekuntien aikana valtavia matkoja. Suurin digitalisaation mullistus on kuitenkin internet. Vaikka sitä pidämme jo melko arkipäiväisenä ja normaalina asiana mieti hetki mitä kaikkea se on mahdollistanut ja tulee mahdollistamaan. Internetin kehitys on nimittäin vasta alussa.
Tietoa ja sinusta säilytettävää historiaa voit happotestata helposti. Olisitko valmis keskustelemaan kanssani sinun selaushistoriasta eli mitä olet netistä katsellut ja lukenut? Olisitko valmis keskustelemaan samoilla sanoilla päivityksistä joita olet kommentoinut tai lähettänyt sähköpostia? Tietoa on toki monenlaista. On sellaista jonka olet itse verkkoon tuottanut ja sitä koskee aina palvelukohtaiset säännöt ja normaalit lait. Sitten on tietoja, kuten terveystiedot, joita suojellaan hyvin vahvasti eikä ne ole helposti kenenkään saatavilla, vai onko sittenkään?
Mitä tiedolla voidaan tehdä?
Karrikoidusti sanoen voisi todeta, että koko elämäsi on verkossa. Tietoja yhdistelemällä sinusta voidaan päätellä ja tietää todella paljon. Pyörryttäväksi tämä asia menee kun ei yhdistelläkään vain sinun tietoja vaan miljoonien muidenkin tietoja ja niitä verrataan toisiinsa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jos sinulla on vaikkapa ollut hammastulehdus joka on vaatinut hoitoa. Sinun tiedoista voitaisiin päätellä, että oletko hoitanut hampaitasi. Se nähtäisiin hoitohistoriasta, ostoshistoriasta eli oletko ostanut hammastahnaa, lankaa ja harjoja, oletko ostanut makeisia, limsoja ja mehuja, luottokorttitiedoistasi voitaisiin päätellä kuinka paljon herkuttelet ravintoloissa ja kahviloissa sekä liikuntasovellukseen olet voinut tallentaa kaikki ateriasi. Lisäksi tähän voidaan yhdistää sukusi vastaavat tiedot jotta saadaan selville perimän merkitys suunterveyteen. Ja kun sitten otetaan miljoonien muiden vastavat tiedot voidaan itse asiassa melko tarkasti ennustaa jatkohoidon tarve, tarpeet muuttaa elintapoja ja syntyykö hammastulehduksen seurauksena esimerkiksi sydänongelmia. Yksittäisen ihmisen tiedoilla on lähinnä merkitystä yksilölle itselleen ja esimerkiksi häntä hoitaville henkilöille mutta miljoonien ihmisten tiedoilla saadaan selville mitä hämmästyttävämpiä asioita. Olemme tietysti vielä jonkin matkan päässä siitä, että kaikkia tietoja voidaan yhdistellä, mutta tieto on jo olemassa. Olemassa on myös ohjelmat tiedon käsittelyyn sekä riittävästi laskentatehoa palvelinfarmeissa ympäri maailman. Kuvailemani tilanne ei välttämättä ole kovin kaukana.
Eli yksilön eri tietoja yhdistelemällä saadaan rakennettua profiili yksilöstä. Tätä profiilia vertaamalla miljooniin tai ehkä miljardeihin saadaan selville ennuste sekä sen tarkkuus. Eli vaikkapa tuo hammashoito esimerkki, kun esimerkissä olevan henkilön tietoja verrataan miljoonien muiden, joissa on ollut vastaava tilanne. Saadaan tietty määrä samankaltaisuuksien osumia. Niiden perusteella voidaan vetää johtopäätöksiä ja nimenomaan johtopäätöksiä. Ne eivät ole totta vaan muiden ihmisten tapahtumien perusteella rakennettuja skenaarioita. Eli vaikka skenaariot todettaisiin vaikka kuinka tarkaksi niin ne eivät määrää tulevaisuutta. Vai määräävätkö? Mitäpä jos skenaarioiden avulla aletaankin määrittelemään vakuutusmaksuja, huostaanottoja, hoitosuunnitelmia, opiskelupäätöksiä ja jopa laittaa ihmisiä seurantaan suuren riskin takia? No, skenaarioiden avulla määritellään jo vakuutusmaksuja, otin se tahallani tähän koska näin tulee tapahtumaan koska skenaariot ovat sitä tarkempia kuin tietoa on. Ja kun aikaa kuluu sitä on valtavasti. Jos sairastut syöpään niin, ehkä sinut jätetään hoitamatta koska todennäköisesti hoito ei tuota toivottua lopputulosta. Mitä enemmän tietoa niin sitä enemmän käyttötarkoituksia ja halukkaita käyttäjiä tiedolle on.
Uhkakuvia voi maalata loputtomiin kuten voi myös mahdollisuuksia tiedon hyvään käyttöön. Tämä on oikeastaan se hankaluus tässä koko asiassa. Joku näkee vain ongelmia ja tuhoa ja joku vain mahdollisuuksia sekä ihmiskunnan kehityksen. Mutta mitä voisi olla ne mahdollisuudet? Yksilön kannalta paljonkin. Kun sairastut niin koko historiasi nähdään kerralla ja lääkäri voi hoitaa sinua nopeasti ja tehokkaasti ottaen huomioon myös perimän, olosuhteet sekä monet muut asiat jotka nyt kokonaisvaltaista hoitoa estää. Sairauttasi voidaan hoitaa yksilöllisesti perustuen kokemuksiin jotka on kerätty miljoonien ihmisten vastaavista tilanteista. Hoito saadaan tarkaksi ja vastaamaan sinun elämäntilannetta. Mutta hyödyksi tämä ei tule ainoastaan sairauksien hoidossa vaan ehkä vielä tärkeämpi asia on niiden ehkäisy. Kun ihmisen perimä ja tuhannet muut tiedot yhdistetään sinulle voidaan luoda yksilöllinen suunnitelma siitä miten pysyt terveenä koko elämäsi ajan. Miten sinun tulee elää ja mitä sinun tulee tehdä. Kaikki tämä perustellusti koska miljoonien ihmisten kokemukset verrattuna sinun tietoihin antavat tämän tuloksen. Tietokannan avulla voidaan parantaa sairauksia ja pelastaa lukemattomia ihmishenkiä sekä lisäksi saada ihmiset olemaan terveempiä koko elämänsä ajan. Pieni varjopuolikin, jos sellaisena sitä käsittelet, voidaan löytää. Tälläinen tietokanta nimittäin osaa melko tarkkaan kertoa koska todennäköisesti sairastut ja mihin, sekä koska kuolet.
Tieto on uusi kulta
Ohjelmat, joilla tietoa käsitellään ja paikka, jossa tietoa säilytetään ovat hyödyttömiä ilman tietoa. Tiedosta on sanottu, että se uusi öljy. Tällä tarkoitetaan sitä, että tiedosta tulee erittäin arvokasta kaikille. Valtioille, yrityksille ja yksilölle. Minä sanoisin, että tieto on uusi kulta. Kun tietoa ei luovuteta kokonaisuudessaan niin sen arvo säilyy ja kasvaa koko ajan. Ihan sama miksi sitä kutsutaan niin varmaa on, että eri valtioilla, instansseilla ja yrityksillä oleva tieto on mittamattoman arvokas. Samalla tieto on kuin palapeli, se tulee koota yhdeksi kuvaksi ja sitä pitää pystyä vertaamaan muihin. Suomella on tulevaisuutta katsoen hyvä tilanne. Meistä on kerätty valtava määrä tietoa ja se on hyvin arkistoitu. Tosin suuri osa on edelleen muodossa jossa se vaatii digitalisoinnin eli tieto pitää muuttaa sähköiseen muotoon. Mutta kun työ on aikanaan tehty niin meillä on erittäin käyttökelpoista tietoa kymmeniltä vuosilta. Tiedon arvoa lisää se, että Suomen yhteiskunnalliset muutokset ja muut seikat on havaittavissa ja niitä voidaan käyttää osana tulosten analysointia.
Miksi sitten tieto on uusi uusi kulta? Kuvitellaan tilanne, että kaikki tieto on jo sähköisessä muodossa ja sen avulla voidaan riittävällä otannalla tutkia esimerkiksi sokeritaudin puhkeamisen alkuperää. Kun analysointi on valmiina niin tuloksena saattaa olla keinoja joilla sokekeritauti voidaan miltei hävittää Suomesta. Ajattele kuinka iso säästö tämä on yhteiskunnalle ja kuinka iso parannus kansalaisten elämään. Tiedon avulla voidaan parantaa myös arvioita siitä miten esimerkiksi koulutus vaikuttaa ihmisen elämään ja rajattomasti muita asioita. Taudit, vaikka iso osa tulee ihmisen perinnöllisistä tekijöistä, on kuitenkin hyvin paljon sidoksissa elämäntapaan, muihin terveystekijöihin ja seikkoihin joita emme vielä edes tunnista. Tällä hetkellä sairauksien tutkiminen on hidasta ja kallista työtä. Esimerkiksi sokeritaudin alkuperiä tutkitaan pitkillä tutkimuksilla jossa otetaan huomioon ruokavalio, vesijohtovesi ja lukuisat muut asiat. Tutkimus aloitetaan heti lapsen synnyttyä. Viime aikojen yksi nopeiden yleistyneitä sairauksia on tulehdukselliset suolistosairaudet ja sairastuneiden määrä taitaa ylittää jo kansataudin määritteet. Tutkijat eivät vielä tiedä mikä laukaisee taudin syntymisen ja syyksi on epäilty liian puhdasta ruokaa sekä ihmisen luontoyhteyden katkeamisen. Sairauksien alkamisten syyt ovat yhä suuremmissa määrin monien eri syiden summa eikä syynä ole ainoastaan ihmisen perimä. Me voimme kantaa perimää mutta se ei tarkoita sitä, että sairaus puhkeaa. Voisimmeko me oppia ennalta ehkäisemään suurimman osan sairauksista?
Ajattelepa tilanne, että kaikki tieto olisi yksityisellä yrityksellä rajoituksettomassa käytössä. Yritys löytäisi keinon ehkäistä sokeritaudin puhkeamista vaikkapa 70% varmuudella. Kuinka arvokas tieto olisi, paljonko yritys veloittaisi siitä kun kertoo havaintonsa terveyden ja hyvinvoinninlaitokselle? Ja kuinka paljon valtaa yritys tällä itselleen saisi.
Missä tieto asuu?
Tiedon käyttäminen vaatii teknologiaa, paljon teknologiaa mutta se kaikki on jo olemassa. Ensimmäinen vaihe on kerätä tietoa eri lähteistä ja tapahtumista. Sinänsä tietoa ei koskaan tulla tallentamaan yhteen fyysiseen paikkaan vaan paikkoja joista tietoa noudetaan käyttöön voi olla tuhansia. Tiedon tallentajia ja ylläpitäjiä on näin ollen myös mahdollisesti tuhansia. Suuresta kirjosta löytyy teknologia valmistajia kuten matkapuhelin, kauppoja, eri ohjelmistojen tuottajia kuten terveys- ja liikuntasovellukset, kunnat, valtio, yksityiset terveysyritykset ja monet monet muut. Luonnollisesti tiedon keräämistä, säilyttämistä ja käyttämistä ohjaa lait sekä asetukset. Koska muuten olet viimeksi lukenut EULAn eli käyttäjäehdot? Niissä määritellään hyvin selkeästi mitä oikeuksia esimerkiksi matkapuhelimen valmistajalla on. Kannattaa joskus lukaista läpi, saatat yllättyä mitä Google ja Apple sinusta tietää.
Lueskelin Suomen lakiehdotusta toissijaisten terveystietojen käytöstä läpi ja huolestuin hivenen. Sinänsä lakiehdotus on pitkä ja lukemisen hankaluus on luonnollisesti lukuisat viittaukset muihin eri lakeihin ja asetuksiin. Mutta se mistä eniten huolestuin eli se ettei tiedon säilyttämisen teknologista ympäristöä olla määritelty kuin pintapuolisesti. Teknologian osuus jätetään ministeriön luomien suositusten ja ohjeiden varaan. Näin ollen huonoa teknologista toteutusta ei voida lain puitteissa kovin hyvin valvoa eikä ohjata. Kaikki ovat lukeneet Suomen valtion huonosti menneistä ICT-projekteista mutta nyt ei olisi tämän kanssa varaa sössiä. Nimittäin meidän terveystiedot ovat yksityisen yrityksen konesalissa ja ylläpidossa. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa tai erikoista mutta jos yhteistyötä ei ohjata lakien avulla niin riski on olemassa. Sinänsä yhteistyö eri yritysten kanssa on tärkeää ja kannatettavaa koska siellä se osaaminen ja tutkimus on vahvana mutta niin on myös liiketoiminta. Yksi valtava ongelma on myös kilpailutukset. Valtio on pakoitettu kilpailuttamaan palveluiden tuottajia ja jos kilpailutusta ei ole tehty oikein on vaarana, että sen voittaa toimija joka ei olekaan kovin taitava.
Lait ja asetukset kansalaisen turvana
Tieto ei ole siis pelkästään erittäin henkilökohtaista vaan se on myös meidän kaikkien tulevaisuus. Sen avulla saamme yhteiskuntaamme kehitettyä ja jokaisen elämän laatua parannattua. Sen takia on tärkeää, että tiedon käyttöä ohjataan lakien ja asetusten avulla. Sen takia on tärkeää, että emme anna tietoa kenenkään käyttöön ilman valvontaa sekä selkeitä ohjeita. Nyt käsittelyssä oleva lakialoite sisältää yhden hivenen huolestuttavan seikan. Nimittäin jos tietoa käsitellään anonyymisti niin sinulta ei tarvitse mitään hyväksyntää sen käyttöön. Tuo tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yrityksen tai tutkijan käyttöön voidaan luovuttaa valtava määrä tietoa mutta se ei sisällä tietoja joista voidaan päätellä ketä henkilöitä otannassa on. Eli sinua ei voidaa tietojen perusteella tunnistaa. Niin, ellei sitten tapahdu virhe ja samalla toimitetaan myös tunnistamiseen tarvittavat tiedot. Sekin mahdollisuus tulee ottaa huomioon.
Suomen tulee ehdottomasti kerätä tietoa ja luoda selkeät lait ja ohjeet sen käyttöön. Kansalaisia tulee myös vahvasti valistaa tästä asiasta. Selkeästi ja ilman koukeroita. Tieto ja lait ovat ainoa asia jonka avulla voimme hälventää pelkoja ja saada tiedosta kaikki se hyöty mitä se meille tulee tarjoamaan. Lakien tulee kattaa kaikki kohdat, myös tiedon teknologinen käsittely ja rajapinnat. Rajapinnoilla tarkoitetaan teknisesti sitä tapaa jolla tietoa voidaan noutaa sen säilytyspaikasta. Toinen vaihtoehto teknisesti on se, että tietoa ei sinänsä fyysisesti siirretä koskaan vaan sitä käsitellään aina ohjelmistolla joka on tietovaraston yhteydessä eli ohjelma ja tietovarasto muodostavat suljetun ja valvotun ympäristön. Tosin kuten on jo mainittu niin tietoa on useissa lähteissä eli yrityksien ylläpitämää tietoa tullaan aina jollakin rajapinta teknologialla noutamaan käyttöön.
Tietosi eli se miten olet elämääsi elänyt tulee siis olemaan myös liiketoimintaa ja tulet olemaan osa yhtä maailman suurinta liiketoimintaa. Olet sitä jo. Oletko kirjautunut Facebookiin, Twitteriin tai muuhun sosiaaliseen mediaan? Teetkö sinne päivityksiä ja kommentoit? Jos vastasit kyllä niin olet maksuton sisällöntuottaja näille yrityksille ja tuotat samaa lisäarvoa kuin toimittaja lehdelle mutta et saa siitä korvausta. Nerokasta eikö totta? Sipilän hallituksella on selkeä tavoite luoda Suomen terveystiedoista liiketoimintaa. Lakialoitteessa on myös kohta jossa annetaan ministeriölle mahdollisuus luoda osakeyhtiö tietojen myyntiä varten. Suomen hallitus siis valmistautuu myymään sinun tietoja. Minä kannatan sitä mutta olen hyvin skeptinen siihen osaamme hoitaa asian riittävän itsekkäästi niin, että tieto oikeasti hyödyntää ensijaisesti niitä tuottaneita ihmisiä eli sinua ja minua.
Varmaa on se, että muuta suojaa meillä ei ole kuin lait ja asetukset. Tähän sisältyy myös EUn tasoiset lait ja määrykset joita Suomenkin tulee noudataa.
Don´t be evil eli älä ole paha, joookoste?
Loppujen lopuksi tiedon käyttöön hyvän edistämiseksi ei ole muita takeita kuin ihmisten moraali ja päämäärät. Yritykset ei ole pahoja mutta yritysten tavoite on luoda innovaatiota ja tuottaa niiden kautta voittoa. Jos esimerkiksi lääkeyritys keksii tavan ehkäistä sokeritaudin puhkeaminen niin haluaisitko tiedon olevan Suomen valtion vai yksityisen yrityksen omistuksessa. Tai toisena esimerkkinä vaikkapa se, että jos Suomea alkaa johtamaan diktaattori jonka elämänarvot ovat hyvin vahvasti uskonnolliset. Tiedon perusteella diktaattori voisi löytää ihmiset jotka eivät jaa samoja elämänarvoja. Sen perusteella hän voisi juntata läpi lain joka tuomitsee nämä henkilöt vankeuteen. Googlen vanha slogan oli Dont be evil eli älä ole paha. Se pitää erittäin hyvin paikkansa tiedon käsittelyn ja käytön suhteen. Tietoa voidaan käyttää hyvään tai pahaan. Ihmiskunnan parhaaksi tai pelkästään pienen ryhmän päämäärien tukemiseen.
Mieti vielä kerran olisitko valmis käymään kanssani läpi sinun koko selaushistorian eli mitä olet netissä lukenut, kommentoinut ja tutkinut?
