Niko Eskelinen

Yleinen

Mistä hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeiden kiistassa oikeasti on kysymys?

Hallitus ja Ay-liikkeet ovat ajautuneet törmäyskurssille, josta ei näy helppoa ulospääsyä eli sopua. Julkisesti kiistan syyksi laitetaan hallituksen ajama lakiesitys alle kaksikymmentä työntekijää työllistävien yritysten irtisanomisperusteisiin. Hallitus ja Ay-liikkeet tietävät ettei lakialoite mene läpi edes perustuslakivaliokunnasta. Se johtuu siitä, että se asettaa työntekijät lain edessä eri asemaan riippuen yrityksen koosta. Jos lakialoitteella ei ole edes edellytyksiä edetä äänestykseen niin mistä tässä sitten oikeasti kiistellään? 

Kolmikannan perinne, toimiva tapa vai menneisyyden jäänteitä? 

Tämä hallitus on saanut Ay-liikkeiltä läpi mittavia uudistuksia jotka ovat heikentäneet työntekijöiden asemaa useilla eri tavoilla. Suomessa on pitkä perinne ja tapa neuvotella työmarkkinaa koskevia kysymyksiä. Sitä kutsutaan kolmikannaksi jossa samassa pöydässä on työnantajajärjestöt, palkansaajajärjestöt ja valtio eli hallitus. Näin on usein saatu kaikkia osapuolia hyödyntävä ratkaisu aikaiseksi tai edes sellainen jossa kaikki luulevat voittavansa. Neuvotteluissa on siis voitu ottaa huomioon Suomen valtion etu, yrittäjien edut ja palkansaajien edut. Osaltaan tämä kolmikanta on luonut vakautta ja sen, että päätökset ovat olleet kaikille mahdollisimman tasapuoliset ja sen, että kokonaisvaikutus on Suomen kansan kannalta positiivinen.

Kolmikannassa on siis kysymys yritysten eduista, työtekijöiden eduista ja Suomen valtion eduista eli Suomalaisten eduista. Kaikki luonnollisesti haluavat mahdollisimman paljon etuja itselleen ja edustamalleen jäsenistölle. Tämä on oikeastaan isompi asia mitä yleensä ymmärretään. Suomen kun muodostaa valtio. Yritykset tuottavat taloudellista vakautta ja työntekijät tekevät se yrityksissä sekä julkisorganisaatioissa. Äkkiä voisi kuvitella, että kun kerran tilanne on näin selkeä niin miksi tämä on vaikeaa? Äkkiä ajatellen kolmikantasopiminen kuullostaa toimivalta ja jopa selkeältä tavalta toimia. Mutta entäs jos valtio eli hallitus ei ajakaan vain valtion etuja vaan aattellisesti ja toiminnallisesti asettuu joko työntekijöiden tai työantajien puolelle? Mitä sitten tapahtuu?

Suomea muutetaan halpatyövoiman maaksi

Sipilän hallitus on muuttanut Suomen poliittista kenttää asettumalla valtakunnanpolitiikassa oikealle, jopa oikeammalle kuin Kokoomus. Sipilän hallitus on halunnut luoda nopeita muutoksia Suomessa valinneeseen tapaan käydä kolmikannassa keskusteluita ja tulla samaan johtopäätökseen, Nyt kyseessä oleva kiista ei oikeasti koske valmistelussa olevaa lakiehdotusta vaan se koskee koko tapaa ja perinnettä kolmikantaneuvotteluihin. Sen takia osapuolille ei sovun saamiseksi riitä muutokset vaan Ay-liikkeille kelpaa vain lakiehdotuksen valmistelun lopettaminen. Hallitus taas on esittänyt muutoksia lakiehdotuksen sisältöön mutta kaikki tietävät, että ne eivät itse asiaa muuta mihinkään joten sitä kautta sopu tuskin tulee syntymään.

Tämän konfliktin on luonut tahallaan nykyinen hallitus Sipilän johdolla. Kokoomus on varmasti täysin onnessaan kokemattomasta Sipilästä joka uhraa itsensä ja Keskustan puolueena työnantajajärjestöjen asioita ajamalla. Työnantajajärjestöt nimittäin totta kai haluavat, että kolmikantaa ei toteuta ja työmarkkinoita koskevia asioita ajetaan työnantajajärjestöjen näkemyksellä. Siihen ajaa hassu näkemys siitä, että jos työn hinta Suomessa on alhainen niin työtä saadaan. Se näkemys on täysin väärä ja vanhanaikainen. Nimittäin Suomi ei tule koskaan menestymään alhaisella työn hinnalla. Suomen ainoa mahdollisuus menestyä globaalisti on korkean teknologian tuotteet ja innovaatiot. Ja se vaatii itse asiassa korkeaa työnhintaa jotta lahjakkaimmat yksilöt pysyvät Suomessa. Se myös tarkoittaa sitä, että Suomen elinehto on korkeasti koulutetut yksilöt ja vahva tutkimus- ja tuotekehitys. Kun nyt yhdistelet asioita ja mietit asiaa Sipilän hallitusta päätösten kautta niin Suomea ajetaan halpatyömaaksi. Se on valtavan tyhmää koska siinä emme koskaan tule pärjäämään vaikka työnhinta olisi miten alhainen.

Entäs jos Suomen valtio onkin työnantajajärjestöjen ja yritysten asialla? 

Niin, tämän hallituksen kaikki päätökset ovat vieneet Suomea suuntaan joka ainakin minua huolestuttaa. Tämän hallituksen päätökset ovat kaikki heikentäneet matalapalkkaisten elämää ja vähentäneet yhteiskunnan tukea yksilöiden osaamisen rakentamiselle. Lisäksi hallitus on jatkuvasti heikentänyt yhteisen omaisuuden kunnossapitoa ja investointeja. Leikkaukset ovat toki aina tämän tästä välttämättömiä mutta Sipilän hallituksen leikkauksia voisi verrata siihen, että säästäisi ruuasta lopettamalla syömisen kokonaan.

Leikkaukset ovat vain tapa ajaa Sipilän hallituksen ideologian mukaisia muutoksia läpi. Tiet ja muu yhteinen omaisuus on helpompi yksityistää kun sen kunto on huono. Terveydenhuolto on helpompi yksityistää kun se ei toimi. Lista on pitkä. Kaikki päätökset heikentävät Suomea valtiona ja siirtävät yhteistä omaisuutta yritysten haltuun erittäin edullisesti.

Julkinen keskustelu ei ole avointa

Julkisesti näistä asioista keskustellaan yleensä kuten nyt. Mitään sanomattoman lakialoitteen varjolla jolla oikeasti ei ole merkitystä mihinkään. Hallitus hokee hyvää työllisyyttä ja kasvavaa taloutta joka vaikuttaa monien ajatuksiin. Ministeri Lindström on laitettu ajamaan asioita läpi joihin hän ei edes itse usko vaan koiranpennun lojaalisuudella ja naiivuudella yrittää selvitä.

Kiistassa on kysymys työntekijöiden ja työnantajien eduista sekä tasapainosta. Suurin ongelma on se, että hallitus on asettunut työnantajien puolelle. Oikeasti kiistassa on myös kysymys suuremmissa asioista. Kiistassa on kysymys siitä millaista yhteiskuntaa Suomesta rakennetaan. Perustuuko meidän talous halpatyövoimalle vai korkealle teknologialle ja innovaatioille? Toiseen vaihtoehtoon sisältyy matalapalkkaus ja silloin yksilöä ei tueta kasvamaan yksilönä vaan hänen palkkaa tuetaan koko aikuisikä. Valtion varoja siirretään siis yrityksille. Toisessa vaihtoehdossa meillä on valtio joka kouluttaa ja pitää huolen jokaisesta jotta tuottavuutta syntyy. Toisessa vaihtoehdossa myös saatavat tuotot jakautuvat laajemmalle osalle kansalaisia ja yhteiskuntaa. Niin, arvaatko nyt kummassa vaihtoehdossa? Ja millaisen yhteiskunnan sinä haluat jättää meidän lapsille?