Syrjiikö digipalvelut ikääntyneitä. Vastaus Liisa Ilomäen kolumniin Wanhoissa tovereissa. 

Rakennan digitalisaatiota työkseni ja kirjoitan Wanhoissa tovereissa julkaistuun Liisa Ilomäen kolumniin vastauksen ja ajatuksia siitä mitä rakentajien pöydällä on tämän tärkeän aiheen suhteen. 

Digitalisaatio, tuo vaikea ja ikävältä kuulostava termi, tarkoittaa yksinkertaisesti jonkin asian sähköistämistä. Jokin palvelu siirretään saavutettavaksi verkkoon ja verkolla viittaan tässä internettiä. Moni kokee digitalisaation muuttavan palvelun kasvottomaksi ja epäinhimilliseksi vaikka näin se ei ole, vaan kehityksen yksi tärkeimpiä tavoitteita on nostaa kohtaamisten määrää ja laatua.. Digitalisaation tavoitteet voi tiivistää yleisesti seuraavasti; Palvelu tavoitettavissa paikka- ja aikariippumattomasti, kustannustehokkuus, ihmisten ajan kohdistuminen muuhun kuin perustyöhön, tiedon keräys ja sen käyttö palveluiden parantamiseksi ja se kaikista tärkein eli palvelun laatu ihmiselle.  

Otetaan vielä esimerkki siitä mitä digitalisaatio parhaimmillaan on. Asut syrjäseudulla ja sinulla on pitkittynyt flunssa. Avaat jollakin laitteella (tietokone, älytelevisio, tabletti tai älypuhelin) sivuston johon kirjaudut sisään Suomi tunnisteella helposti. Suomi tunniste sinulle on luotu ja toimitettu kotiin. Se toimii ikään kuin omana avaimena omiin palveluihin niin kirjastossa kuin terveyskeskuksessa. Sivusto on internet sivusto eli tarvitset vain osoitteen kuten www.suomi.fi tai vastaava. Kun tulet sivustolle niin siellä on sinulle automaattisesti räätälöity näkymä asuinpaikan, elämäntilanteen ja historian mukaan. Etusivulla on siis heti suuria “nappeja” joista löydät helposti “lääkäriin” napin. Painat sitä ja esiin tulee selkeä sivusto jossa on seuraavat valinnat. Varaa aika lääkärille, keskustele terveydenhoitajan kanssa. Kuten usein haluat ensin keskustella terveydentilasta ja painat nappia keskustele terveydenhoitajan kanssa. Esiin nousee ikkuna joka kertoo, että jonotusaika on noin 6 minuuttia ja ole hyvä ja odota. Ehdit hakemaan siis kahvit ja kun olet ehtinyt juomaan puoli kuppia aukeaakin yhteys ja näet terveydenhoitajan joka tervehtii sinua. Käytte läpi yhdessä terveydentilasi ja saat ohjeet juoda paljon mutta muuten voit vielä seurailla tilaa pari päivää. Terveydenhoitaja sopii kanssasi yhteydenoton kahden päivän päähän jolloin tarkastatte tilanteen ja sovitte jatkosta. Samassa tilanteessa olisi myös voitu varata heti lääkäri etänä tai sitten paikan päällä 40 kilometrin päässä sote-keskuksessa. Lisäksi olisi voitu tehdä lääkemääräys jonka apteekki olisi toimittanut kotiin ja ohjeistanut käytön. 

Tällä yksinkertaisella esimerkillä pyrin tuomaan sitä esiin, että digitalisaatio ei vie ihmistä pois vaan tuo lähelle. Päätavoite on saada ihmisten aika ohjattua siihen mitä tehdään toisen ihmisen kanssa ja pois toimistotöistä ja paperin pyörittämisestä. Lisäksi digitalisaatiolla on ratkaistava suuri osa etäisyyksien tuomasta haasteista tuottaa eri palveluita. Tiedän, että moni sanoo, että ei ne toimi kuitenkaan “enkä minä osaa”. Tämä yleisesti yhdistetään ikääntyneisiin mutta ihan sama haaste on nuorten kanssa. On nimittäin harhaluulo, että Suomi olisi poikkeuksellisen taitava digitaidoissa. Me olemme kyllä hyviä käyttämään viihdepalveluita mutta emme kovin hyviä käyttämään digilaitteita palveluiden käyttöön tai työhön. Siihen ei ole syynä teknologia vaan me itse ja meidän ajattelu. Koemme digitalisaation usein jotenkin irrallisena ja omana osanaan palveluista ja elämästä kun oikeasti se on osa kaikkea. Voisin mennä digitalisaatiosta puhumisessa hyvin pitkälle mutta pidetään tämä yksinkertaisena. Nimittäin miltä kuulostaisi jos terveydenhoitaja osaisi itse ottaa yhteyttä sinuun jo ennen kuin vaiva edes alkaa? Kun keräämme tietoja ja käytämme tietoja tämä on mahdollista jo tänä päivänä.  

Me kaikki vanhenemme ja mitä mitä enemmän vanhenemme sitä vaikeampi on digitaalisia palveluita käyttää. Se siis tapahtuu myös sille diginatiiville, nuorelle joka on pienestä pitäen käyttänyt laitteita ja palveluita. Lisäksi meillä on paljon ryhmiä joilla on aina esteellisyys käyttää digitalisaatiota. Tämän takia meidän tulee palveluiden saavuttamiseksi keskittyä digitalisaatiossa erityisesti sen vaikeimpaan asiaan eli toimintakulttuuriin. Kerron aina, että teknologia on itsessään helppoa mutta siitä tulee vaikeaa kun ihminen käyttää sitä. Tämä siis siksi, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Toimintakulttuuri taas on koko palvelutapahtuma ajateltuna käytännön kautta alusta loppuun. Ja se, rakas ystäväni, on sitä kaikista vaikeinta työtä suunnittelussa mutta sen laatiminen ja testaaminen on ainoa tae toimivalle palvelulle. Toimintakulttuuri syö prosesseja aamiaiseksi, sanotaan. Koska resursseja on rajatusti niin uutta otettaessa käyttöön on vanhaa purettava. Sen takia meidän tulee olla rohkeita ja toimia yhdessä. Digitalisaatio on vasta alkutaipaleella on täysin totta, että käyttäjille on tuotu täysin toimimattomia palveluita joita jopa ammattilaisilla on ollut vaikea käyttää. Tarvitsemme esteettömyyteen lisää lakeja ja ohjeistuksia jotka vaikuttavat hankintoihin ja suunnittelijoiden työhön. Lisäksi tarvitsemme laajan verkoston joka kouluttaa ja auttaa niitä jotka eivät pärjää yksin. Heitä on aina vaikka palvelut toimisi kuinka hyvin tahansa. Kirjastoille tulee lisätä resursseja ja lisäksi varata budjettia kansalaisjärjestöille jotka neuvontaa ja avustamista tekevät. Meidän tulee siis varautua siihen, että heille jotka ei pärjää yksin palveluiden kanssa on paikka tai henkilö joka voi avustaa. 

Kuten jo totesin on digitalisaatio vasta ihan alkutaipaleella. Tässä vaiheessa vaikuttaa hyvin paljon asenne millä asioista puhumme. Alammeko kokemaan kehityksen uhkaksi ja tartumme jokaiseen pieneen negatiiviseen yksityiskohtaan vai olemme uteliaan innokkaita rakentamaan parempaa palvelua ihmisille yhdessä.