Millä perusteella äänestät kuntavaaleissa?

Katselin viimeistä puheenjohtajien kuntavaalitenttiä ja mietiskelin miltä keskustelu näyttää sen ihmisen silmin joka ei seuraa politiikkaa kovin paljon, eikä tiedä kaikkia faktoja kysymysten takana. Eli siis suurimman osan suomalaisten silmin. 

Oli pakko tulla johtopäätökseen, että melko vaikea olisi tehdä järkeen perustuvia päätöksiä. Liian paljon päätöksen takana olisi tunne. Käsitys siitä miten itsevarmasti ja hyvin puheenjohtaja esiintyy ja miten vastaa kysymyksiin. Joitakin voi viehättää myös se miten joku “voittaa” keskustelussa eli pistää toisille kommentteja jotka on enemmän tarkoitettu riidanhaastamiseksi. Melko vaikea keskustelusta on poimia ihan konkreettisia asioita joiden pohjalta voisi ajatella kannatustaan. Toki voi poimia suuria linjoja kuten “pidämme kaikista huolta” mutta se ei ole varsinaisesti konkretiaa vaan enemmän arvolataus. 

Sitä kuntavaalit on. Kuntavaaleissa on usein kyse politiikan pienistä asioista jotka kuitenkin arjessa on valtavia. Miten hiekoitus toimii talvella, rakennetaanko uusia leikkipuistoja, millaiset ryhmäkoot on koulussa, miten vanhustenhoivaan panostetaan lisää. Kunnilla on paljon lakisääteisiä velvoitteita ja usein kyse on niiden täyttämisestä mutta myös siitä tarjotaanko kuntalaisille jotain lisää ja paljonko siitä veloitetaan eli mistä kerätään varat niitä toteuttaa. 

Kuntavaaleissa siis on melko vaikea luoda eroja puolueiden välille. Eri kunnissa on noussut yksittäisiä hankkeita joiden osalta mielipiteet ja tavoitteet eroavat ehdokkaiden ja puolueiden välillä mutta yleisesti kuntavaaleissa ei ole suuria teemoja kuten on eduskuntavaaleissa. Tämä on myös hyvä asia koska todellisuudessa hyvä kuntapäättäjä toimii vahvasti myös yksilönä kuntansa hyvinvoinnin puolesta. Hyvä kuntapäättäjä on valtuustokauden ajan kuntansa lähettiläs joka jokaisessa yhteydessä voi toimia edistääkseen oman kuntansa asioita. Jo pelkästään positiivisen ja toimeliaan ilmapiirin luominen keskusteluissa on sitä työtä joka kuuluu valtuutetulle, ainakin minun mielestä. Valtuutetun tehtävä ei ole tuoda kuntaan ristiriitoja koska kuntapolitiikan hedelmät näkyy konkretiassa nopeasti. Ne on pieniä asioita jotka on pienelle ryhmälle valtavia asioita. Kyse ei ole miljardiluokan päätöksistä tai valtakunnallisista linjauksista vaikka näitä aina keskusteluun sotketaan. 

Valtuutetun tulee olla kädet savessa koska kunnanvaltuutettu on politiikan käsityöläinen. Poliitikko joka joutuu toteuttamaan miltei käytännössä lupauksensa, eikä pääse puheitaan pakoon. Joku on sanonut, että kuntavaalit on henkilövaali. Eli äänestät henkilöä jonka koet ajavan niitä asioita jotka sinulle on tärkeitä. Näin se varmaan onkin mutta tärkeämpää on miten ehdokkaasi tulee toimeen muiden kanssa ja rakentaa yhtenäisyyttä kaikkien välille. Nimittäin sellaisella valtuustolla joka seisoo toisiaan vastaan ei tee mitään. Se tarkoittaa virkahenkilöille 4-vuoden painajaista ja kunnan kehitykselle äkkipysäystä. Kunnan virkahenkilöt vie käytännössä asioita eteenpäin ja valtuutettujen tehtävä on tehdä arvoihin perustuvia päätöksiä ja laatia esityksiä jotka vie kuntaa eteenpäin. Valtuutettujen esitykset on usein ajassa olevia esityksiä, eikä luo pitkän kehityksen mallia eli strategista etenemistä. Sen takia kunnalla tulee olla strategia ja toimenpidesuunnitelma joka sitoo valtuustokaudeksi, vähän kuin hallitusohjelma. Tämän turvin hyväksi koettu ja havaittu kehitys esimerkiksi opetuksen kehittämisessä jatkuu myös valtuustokausien yli.

Omalääkäri helpottamaan hoitoonpääsyä ja luomaan ennakoivaa terveydenhuoltoa

Oma terveydentila ja keholliset asiat ovat monille vaikea ja herkkiä asioita puhua. Moni pyrkii pitämään ongelmia piilossa tai lykkäämään niiden hoitoa koska häpeää tilannetta tai pelkää hoitotilannetta. Terveydenhoitoa voidaan ajatella palveluna jossa lääkäri on asiantuntija joka osaamisen ja kokemuksen avulla tulkitsee oireet ja paikallistaa sairauden ja hoitaa sen. Vaihtoehtoisesti terveydenhoitoa voidaan ajatella jatkuvana suhteena jossa potilas on asiakas josta pidetään kokonaisvaltaisesti huolta. 

Kun ajatellaan terveydenhuoltoa ja siitä syntyviä kustannuksia niin ainoa keino alentaa kustannuksia on ennakoiva terveydenhuolto. Tämä johtuu terveydenhuollon kehityksestä. Pystymme hoitamaan yhä vaikeampia sairauksia mutta hoitojen kustannukset nousevat koko ajan. Kehitys on totta kai positiivinen asia ja sitä tulee jatkaa mutta nousevien kustannusten vastapainoksi tulee kehittää kustannuksia alentavia elementtejä, jotta ei jouduta jatkuvasti tekemään eettisesti vaikeita päätöksiä hoidon antamisesta. 

Omalääkäri ja siihen liittyvä järjestelmä voisi olla yksi keino jalkauttaa ennakoiva terveydenhuolto ja lisätä hoitotapahtuman sujuvuutta. Omalääkärillä tulisi olla mahdollisuus tutustua jokaisen yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin. Se vaatii siis resursseja eli riittävästi lääkäreitä mutta myös hoitohenkilökuntaa niin, että hoitaja on ensisijainen kontakti joka arvioi tilanteen ja helpottaa näin myös lääkärin työtä. Tämä varmistaa sujuvan ja luottamukseen pohjautuvan oikea aikaisen hoitoonpääsyn mutta omalääkärijärjestelmän avulla kyettäisiin jalkauttamaan myös ennakoiva terveydenhuolto. Määräaikaiset tarkastukset, jossa huomioidaan asiakkaan kunto ja elintavat luo pohjaa ennakoivalle terveydenhuollolle. Se ei tule olla holhousta vaan sen tulee selkeällä tavalla osoittaa miten muuttamalla elintapojaan voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Tässä olisi esimerkillinen kohta toimia yhdessä yhdistysten kanssa johon ohjata henkilöitä eri tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan esimerkiksi eri liikuntamuotoihin. 

Usein puhutaan terveydenhuollon säästöistä ja se keskustelu on hyvin haastava. Terveydenhuolto on yhteiskuntamme kulmakivi ja siitä ei saa säästää mutta pitää kaikin keinoin miettiä miten saamme kustannuksia vähennettyä ja kun tästä keskustellaan niin vastassa on aina ennakoiva terveydenhuolto ja ihmisen vastuu omasta hyvinvoinnista silloin kun akuutteja sairauksia ei ole.

EU:n elvytysväline perussuomalaisille

Olipa kerran maa jossa eleli onnellinen ja perimältään sama kansa. Maa muodostui kylistä, jotka olivat omavaraisia ja jokainen kylä sai elannon paikan ja osaamisen mukaan. Jossain kylässä kalastettiin, jossakin metsästettiin ja jossakin tehtiin astioita. Elintarvikkeita ja tuotteita vaihdettiin, elämä oli leppoista ja mukavaa mutta mustat pilvet kasaantui onnellisen kansan tietämättä taivaanrannalle. 

Oli nimittäin niin, että eräs mies oli metsästysretkellä ampunut nuolella lepakon kun oli sattunut luolaan jossa niitä oli paljon. He olivat paistaneet lepakot ja tutkineet sopisiko se uudeksi ravinnoksi ja vaihtotuoteeksi kun niitä oli vieläpä paljon ja niitä oli helppo luolassa metsästää niiden nukkuessa. Lepakko oli maistunut ihan hyvältä ja metsästäjät palasivat kyläänsä tyytyväisenä vatsat täynnä lepakon lihaa. 

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena mutta metsästäjät tunsivat olonsa huonoksi. Heitä oksetti ja kuume oli niin kova, että osa ei pystynyt edes kävelemään. Heidän hengitys vinkui ja tuntuivat tukehtuvan. Kylässä oltiin huolissaan ja ihmeissään miesten tilasta. He ottivat yhteyttä toiseen kylään josta tultiin miehiä katsomaan. Nuori ja innokas mutta kokematon mies sanoi, “että nuhaa se on, ei kannata pelästyä” ja näin he palasivat kyläänsä omiin askareisiin ja perheittensä pariin. Samana iltana tästä kylästä lähti vankkurit vaihtamaan leipää kaikkiin muihin kyliin ja mukana oli henkilö joka oli käynyt katsomassa sairastuneita miehiä. 

Elämä jatkui onnellisena ja normaalina muissa kylässä mutta siitä kylästä jossa metsästäjät oli sairastunut kuului kummia. Osa metsällä olleista oli kuollut ja suurin osa kyläläisistä oli sairastunut. Heilläkin oli kova kuume ja he pystyivät vain makaamaan. Kylässä alkoi nousemaan suru ja huoli tilanteesta. Mikä oli tämä tauti joka vahvan miehen tappoi nopeasti, mikä oli tämä tauti joka esti metsälle lähdön? Kylässä alkoi tulemaan hätä “mitä saamme syödäksemme kun ei ole metsälle lähtijöitä?”  huudahti eräskin kylän eukoista. Tilanteesta huolestuneena he lähettivät nuoren nopeajalkaisen pojan kiertämään muut kylät ja pyytämään jostakin leipää, jostakin maitoa ja jostakin pontikkaa lääkkeeksi sairastuneille. 

Mutta kummia tapahtui kun poika palasi takaisin yskivänä ja heikkona takaisin. Tuo ennen niin vaalea ja vahva poika oli miltei sininen kun hän palatessaan kaatui kylän porteille. Poika sanoi kähisten muille, että jokaisessa kylässä oli nyt sama hätä ja tauti. Missään kylässä ei ollut ruokaa omaan kylään tuomiseksi, sanoi vaalea ja ennen niin puhdaslinjainen poika. “mitä me nyt teemme” huusi koko kylä yhteen ääneen. 

Kylien vanhin oli jo siinä vaiheessa saanut tiedon kavalasta tilasta joka kaataa vahvan miehen maahan ja tekee hänestä heikomman kuin muurahainen. Kylän vanhin oli viisas ja päätti, että jotain pitää tehdä. Hän oli kerännyt kaikista kylistä yhden miehen joka ei yskinyt ja pystyi vielä tulemaan kaikkien kylien pyhään paikkaan pylvästorni aukiolle. Siellä pylvästornien keskellä sovittiin kaikki tärkeät asiat ja yhdessä oli pohdittu montako kalaa saa yhdestä lautasesta. 

Vanhin sanoi paikalle kerääntyneille miehille “me tarvitsemme apua, meidän pitää pyytää naapurimaasta ruokaa ja heillä on shamaani joka rohdoilla pystyi parantamaan sairastuneiden olon”. Yksi miehistä nousi heti pystyyn huutaen “Ei ikinä. Naapurimaan ihmiset ovat mustia kuin hiili ja he haluavat vain syödä meidät miehet ja ottaa meidän naiset”. “Meidän pitää hyökätä heidän kylään, tappaa miehet, ottaa ravinto ja rohdot” mies jatkoi ääni väristen täynnä pelkoa ja vihaa. Osa miehistä huusi “tapetaan ne, otetaan naiset ja rohdot. Ne villit ovat vaarallisia ja näyttävätkin erilaisilta kuin me”. Pylvästorni aukion täytti meteli ja riitely. Miehet huusivat toisillee ja kävivät toistensa kimppuun nyrkein. Puheen aloittanut mies huusi “Tämä on juoni jossa kylien vanhin haluaa viedä meidän elannon ja naiset yhdessä naapurimaan villien mustien kanssa”. “Tapetaan kaikki ja minä pidän huolen, ettei naapurimaan ihmiset uhkaa meitä” hän huusi syljen roiskuessa joka puolelle irvokas ilme naamallaan. 

Kylien vanhin oli kuitenkin viisas ja päättäväinen ja hän huusi “Istukaa, istukaa…hyvät miehet. Äänestetään kuka on kylien vanhin mutta sitä ennen kuunnelkaa”. Miehet pysähtyivät ja vaikenivat. He istuivat, joku vastentahtoisesti ja huutamisen aloittaneen miehen kuultiin sanovan “kun minä olen kohta johdossa naapurimaan villit mustat saavat kyllä tuntea nahoissaan”. Niin he istuivat ja kylien vanhin sanoi “kuulkaa, jokainen kylä on sairas ja emme saa syödäksemme. Meillä ei ole kalaa, ei maitoa, ei leipää ja kohta olemme kaikki manan majoilla”. Miehet katsoivat hiljentyneinä eteensä kun kylien vanhin jatkoi, “meidän on pakko pyytää apua naapurimaasta. Kerätään yhteen nahat ja pyydetään heiltä ruokaa ja rohtoja”. Miesten parista kuului ölinää ja yksi huusi “miksi antaisimme 30 nahkaa kun toisessa kylässä on vain 10 nahkaa”. Kylien vanhin loi lempeän mutta päättäväisen katseen miehiin ja sanoi “sen takia kun teidän kylä on suurempi ja teillä on metsästysmaat kun toisessa kylässä on köyhempää nahkojen osalta”. Kylien vanhin oli hetken hiljaa ja sanoi “Teidänkin pitää saada kalaa, lautasia ja maitoa, ette selviä ilman muita kyliä vaikka ne eivät voikaan niin paljon nahkoja antaa” totesi kylien vanhin ja jatkoi  “kun muut kylät antavat kymmenen nahkaa niin teidän kylän osuus on vain pieni kaikista nahkoista ja niillä saamme ruokaa syödäksemme ja rohtoja sairaille meille kaikille, yksin teidänkään nahat ei siihen riitä”. 

Ja kävi niin, että pylvästorni aukiolla päätettiin kerätä nahat yhteen ja hankkia naapurimaasta ruokaa ja rohtoja. Huutamisen aloittaneen miehen kuultiin sanovan “kun minusta tulee kylien vanhin on kaikilla nahkoja, ruokaa ja rohtoja, eikä yksikään naapurimaan mustista villeistä kävele täällä”. Kylien vanhin oli viisas ja monta miestä nähnyt. Vahvoja metsästäjiä jotka keihään varressa oli paikallaan mutta kylien vanhin tiesi, että keihäällä loppui elämä. 

Niin kylät keräsivät nahat yhteen ja saivat naapurimaan kansalta ravintoa ja rohtoja. Viikot kuluivat ja suuri määrä kylien asukkaista kuoli tautiin mutta osaan tauti ei tarttunut tai he selvisivät siitä rohtojen ja ravinnon avulla. Kului kuukausia ja elämä alkoi palautumaan totutuksi. Ihmiset kalastivat, metsästivät ja hoitivat lapsiaan ja eläimiään. Monet vielä muistelivat suurta hätää ja ikävöivät rakkaitaan. Kuka miestä, kuka vaimoa ja kuka lapsiaan. Olipa kokonaisia sukuja kuollut, eikä heistä ollut enää jäljellä kuin asumus. 

Olipa tapahtunut niin, että kun kylien vanhin yhdessä kahden vahvan miehen kanssa oli viemässä nahkoja naapurimaan ihmisille niin naapurimaan kylien vanhin, musta kuin piki,   oli pyytänyt kaikki yhdessä murtamaan leipää nuotiolle. Nuotiolla tuo pikimusta oli sanonut “meillä on vain järviä, meillä ei ole merta. Voisimmeko jatkossa vaihtaa kalaa ja te saatte jatkossakin rohtoja ja vaikka meidän erinomaista juustoa?”. Ja näin kylien vanhimmat oli sopinut asiasta. Molemmissa maissa oli jatkossa asiat paremmin ja ihmiset elelivät tyytyväisenä elämäänsä vatsat täynnä. 

Entäpä sitten se pylvästorni aukiolla huutanut mies? Hänkin nautti naapurimaan juustoista ja pysyi terveenä rohtojen avulla. Hänen oli kuultu sanovan “meillä on nyt hyvin ja vatsani on täysi mutta kun en ole kylläinen niin lävistän keihäällä kylien vanhimman ja haen naapurimaan villien ruuat ja naiset”. 

Niin elämä palautui ja pikkuhiljaa kyliä vaivannut tauti unohtui. Unohtui naapurimaan apu ja kylien ihmiset tottuivat olemaan vatsa täynnä. Pylvästorni aukiolla huudon aloittaneesta miehestä oli jo aika jättänyt mutta hän oli aikanaan perustanut ryhmän joka sanojensa mukaan “piti huolta siitä, että naapurimaan villit ei tule raiskaamaan ja tappamaan”. 

Näin kylät ja maat elelivät. Vatsa täynnä ja asioita hoitaen mutta tummat pilvet kerääntyivät jo taivaanrannalle heidän tietämättään. 

Jumalaa ei voisi vähempää kiinnostaa Jeesuksen seksuaalisuus

Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan korostaa taas ikiaikaista keskustelua uskonnon ja jumalkäsitteen merkityksestä. Jälleen kerran keskustelu perustuu melko paljon asenteisiin ja opittuihin asioihin joita toistetaan. Nämä asiat saavat kaikupohjaa eri näkemyksiä korostavilta ryhmiltä ja johtajilta. Taas eletään aikoja joissa voimme löytää yhtenäisyyden tai sitten korostaa uskontojen varjolla tehtyjä ristiriitoja vallan ja hallinnan saamiseksi. 

Ihminen on aina hakenut merkitystä elämälleen. Joku löytää sen työstä, joku lapsistaan, joku harrastuksista, joku alkoholista ja joku uskonnosta. Jotkut onnistuvat yhdistämään nämä kaikki elämäksi jossa uskonto luo omalla tavallaan ymmärrettävän kehyksen elämälle. Uskonnot ovat luoneet paljon hyvää mutta niiden varjolla on tehty historian pahimmat kansanmurhat ja rikokset. Uskonto on antanut selityksen käsittämättömän raaoille teoille ja vaikka niitä kukaan ei hyväksykään niin uskonto selittää ne. Toisaalta uskonnon ansiosta meillä on käsiteenä armo ja uskontojen varjolla on tehty ja tehdään valtavasti hyvää.

Uskontoja on maailmassa noin 10.000 ja jumalia noin 3.000. Luvut ei perustu tarkkaan tutkimukseen koska sellainen on mahdoton tehdä mutta nämä ovat arvioita. Jumalat ja uskonnot poikkeavat hyvin paljon toisistaan ja ne jakavat ainoastaan tarpeen hakea selitystä ihmisen olemassaololle. Osa uskonnoista on enemmän yhteiskuntajärjestelmiä jotka määrittelevät hyvin tarkkaan miten saa käyttäytyä ja miten toimia elämässä. Osa uskonnoista on niin sanottuja luonnonuskontoja joissa yleisesti korostetaan ihmisen olevan osa normaali luonnon kiertokulkua. Lienee tarpeetonta ja jopa eettisesti väärää riidellä siitä mikä uskonto on oikeassa tai toistaan parempi? Me tiedämme jo mitä se aiheuttaa varsinkin kun vastausta ei ole meillä kenelläkään. 

Jos katsotaan valtauskontoja niin niiden jäljet on veriset ja sisältää enemmän rikkomuksia kirjoitettua sanaa vastaan kuin niiden puolesta. Valtauskonnot itsessään toimii ristiriitaisesti koska maalliset henkilöt ylennetään jo heidän elinaikana hahmoiksi ja ihmisyys riisutaan pois. Vielä suurempi ongelma piilee uskontojen avulla tehtävää ihmisten manipulointia ja hyväksikäyttöä joka on totta vielä tänä päivänäkin. Vaikka uskontojen viesti tulkitaan tänä päivänä pääasiassa laupeuden ja suvaitsevaisuuden viestinä niin tietyissä kulttuureissa ja maissa uskonto on se polttoaine joilla kiistoja ylläpidetään. Kyse ei ole uskonnoista vaan maallisesta vallasta ja oman edun tavoittelusta. Uskonto on siihen paras koska se on yksi ainoita yleisesti hyväksyttyjä asioita joilla ihmisiltä voidaan vaatia rikkomaan toista vastaan ja tekemään asioita joita ei voi järjellä selittää. 

Jeesus oli aikansa kapinallinen ja hän oli mies. Se oliko Jeesus homo, hetero ja pukeutuiko hän naiseksi ja harrastiko hän ryhmäseksiä ei ole kovin merkittävä asia. Uskon, että myöskään Jumalaa asia ei juurikaan kiinnostanut. Nautintojen henkinen kriminalisointi ja omien taipumusten seuraaminen ei ole uskonnollinen asia. Se on niitä asioita joita uskonnot ovat käyttäneet ja käyttävät tänä päivänäkin ihmisten hallintaan ja valtaan. Raamattu ja muut pyhät kirjat pohtivat ansioituneesti moraalia ja yhteiskuntaa mutta ne ovat ihmisen kirjoittamia ja näin vain näkemyksiä. Ne ovat enemmän filosofisia pohdintoja jotka löysästi kietoutuvat sen aikaiseen kuvaan ihmisestä ja kollektiivisuudesta. Muistakaa, että armon käsite oli vasta rakentumassa ja ihminen haki itseään, kuten me teemme sitä tänä päivänäkin. Ihmiskunta tarvitsi kipeästi sääntöjä ja järjestystä ja sitä todella saimme kun uskonpuhdistukset alkoivat. Saimme sitä niin, että se on periytynyt näille päiville asti ja näkyy jokaisessa keskustelussa. 

Ihmisen aika on lyhyt. Jokaisen yhteiskunnan ja ihmisen perusongelma on se, että pidämme omaa aikaamme merkityksellisempänä kuin se onkaan. Ja kun alussa sanoin en tarkoita ainoastaan sinua tai minua vaan todella koko ihmiskunnan aikaa. Emme me tule olemaan ikuisesti maanpäällä tai olemassa ylipäänsä. Loppujen lopuksi emme pysty hallitsemaan ihmiskunnan kohtaloa vaan olemme niiden tapahtumien armoilla joita universumi on sisältänyt jo miljardeja vuosia. Mutta me voimme päättää miksi ihminen kehittyy jos se välttää tuhoutumisen seuraavien tuhansien vuosien aikana. Asutammeko kymmeniä planeettoja eri puolilla linnunrataa vai asummeko maanalla ja olemme sopeutuneet siihen. Se on meistä kiinni ja siitä mihin suuntaamme voimavaramme ja mitä teemme yhdessä. Tällä hetkellä kun katson yhteiskunnallista keskustelua olen vahvasti sitä mieltä mieltä, että ihmiskunta tulee tuhoutumaan ja viimeinen ihmisen ajatus on se, että turhaa, niin turhaa. Kaikki olisi voitu tehdä toisin. Me keskitymme väittelemään ja sotimaan toistemme kanssa siitä kuka saa harrastaa seksiä ja kenen kanssa. Me sodimme sen varjolla toistemme kanssa, että kenen Jumala on oikeassa vaikka sodassa Jumala on kaikkien puolella. Me vainoamme ihmisiä sen takia, että he käyttävät mekkoa vaikka ovat miehiä.

Minun Jumala on suvaitseva, suvaitsematon, hellä, raaka, välittävä, välinpitämätön ja kaikkea sitä mitä meille on annettu. Ei häntä juurikaan kiinnosta se meneekö Pertti naimisiin Pekan kanssa tai pukeeko Martti mekon ja meikkaa. Eikä häntä kiinnosta tappaako Pertti Pekan kännissä viimeisen ryypyn takia. Ei, ne ovat asioita jotka kiinnostavat meitä, ei Jumalaa. Me ihmiset tarvitsemme järjestyksen omaan elämäämme ja kehitykseen. Tällä hetkellä yhä nouseva yhteisymmärrys on tasa-arvo ja yhtenäisyys mutta tuhannen vuoden päästä me voimme elää täydessä anarkiassa jossa tasa-arvoa luo voima ja toisen hengenriistäminen on hyväksytty keino hoitaa keskinäisiä suhteita. Se riippuu vain siitä oppiiko ihminen ajattelemaan itse vai seuraako hän edelleen johtajia joiden todellinen tavoite on saada valtaa ja hallintaa itselleen. Ei Jumala luo maan päälle mitään, me luomme. Me voimme päättää mitä haluamme ja miten asioihin suhtaudumme. Me voimme olla itsekkäitä ja tuhota maapallon ja toisemme tai sitten päätämme hyväksyä muut ja elää ihmiskuntana pidempään. Minulle keskustelu siitä onko homoseksuaalisuus hyväksyttävää ja saako sukupuolta vaihtaa on vain kehittymättömän ihmiskunnan merkki. Ihmiskunnan joka on kehittynyt enemmän tuhoamaan kuin rakentamaan.

Reaktiot kokoomuksen tyhjään heijastaa kansan kaipuuta puolueiden ideologiaan

Perustuslakivaliokunta päätyi esittämään, että EU:n elvytysväline tarvitsee ⅔ osan eduskunnan enemmistöstä, jotta se tulee hyväksytyksi. Käytännössä asiaa tullaan siis tulkitsemaan merkittäväksi toimivallan siirroksi. Pidän tätä hyvänä vaikka siihen sisältyy valtava riski EU:n kannalta. Kysymyksessä ei ole mikään pieni asia, vaikka sitä melko kevyesti käsitellään julkisuudessa vaan kyseessä on EU:n yhteinen luottamus ja kyky toimia yhdessä. Pahimmillaan tämä johtaa tilanteeseen jossa EU:n talous romahtaa mutta miltei varmasti edessä tulee olemaan pitkä taloudellinen taantuma josta Suomi ottaa pienenä vientivetoisena maana tappiota todella paljon. Kysymys on aivan eri luokan asioista kuin edes keskustan masinoima hallitusnäytelmä. Jos Euroopan vastaiset voimat saavat tahtonsa läpi niin Eurooppa taantuu heikoksi ja irrallisiksi valtioksi, joilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi torjua pakolaisaaltoja joita käytetään politiikan välineenä. Sitä tuntuu osa myös Suomen politiikan vaikuttavista jostain syystä haluavan. Kyse ei elvytyspaketissa siis ole ainoastaan rahasta, summa on oikeastaan naurettavan pieni josta Suomessakin huudetaan, vaan kyse on luottamuksesta ja siitä, että Eurooppa toimii yhdessä. Se toinen suuri vaihtoehto tässä on Venäjän vaikutusvaltaan ajatutuminen ja siihenkin tuntuu Suomessa olevan monella poliittisella toimijalla tahtoa tai ainakin toimivat sen hyväksi, tietoisesti tai ohjattuna. 

Niin, jotta EU-elvytysväline saa eduskunnassa hyväksynnän niin se vaatii ⅔ enemmistön eli hallituksen 117 ääntä ei riitä vaan opposition ääniä tarvitaan mukaan. Kokoomus teki ryhmäpäätöksen jolla äänestävät tyhjää ja kun kokoomuksella on 38 edustajaa niin se asettaa perussuomalaiset oppositiossa merkittävään rooliin päätöksen kannalta. Toki tässä voi tapahtua mitä vain kun ottaa huomioon, että jokunen kokoomuksen edustaja on kertonut äänestävänsä ryhmän päätöksen vastaisesti. Jos tilanne ei olisi tulevaisuuden kannalta niin vakava tätä voisi kutsua jopa mielenkiintoiseksi tilanteeksi. Pitkästä aikaa eduskunnassa äänestetään niin, että jokainen ääni on poikkeuksellisen merkittävä, hivenen kuin jos vähemmistöhallitus olisi vallassa. 

Olin hämmästynyt millaisen myrskyn kokoomuksen päätös tyhjästä sai aikaan. Mielestäni tämä päätös ei kovin paljon poikennut kokoomuksen tämän päivän tavasta toimia. Orpo ja Mykkänenkin varmasti oli hämmästyneitä koska äkkiä kaiken kiireen keskellä selitys oli ihan kelvolliselta tuntuva. Emme voi ottaa vastuuta koska haluamme edelleen tehdä politiikkaa elvytyspaketin ehdoista mutta annamme hallitukselle mahdollisuuden. Niin, jos herrat olisi miettinyt tuota edes vähän pidemmälle olisivat ymmärtäneet ettei nyt ole enää kysymys sisäpolitiikasta vaan Euroopan tasoisesta asiasta. Ilmeisesti taistelu kannatuksesta ja kuntavaalien läheisyys aiheuttaa sen, että kokoomuksen johdon ajattelu sumenee ja politiikan linja karkaa kokonaan käsistä. Nimittäin, tällä ilmoituksella kokoomus sanoi, että ei ole EU-myönteinen puolue ja asettaa sisäpolitiikan takia koko Euroopan yhteisön varaan. Huvittavaa sinänsä oikeistopopulistit ja Venäjä myönteiset taas syyttävät kokoomusta EU-myönteisyydestä koska äänestävät tyhjää, eikä vastaan. Orpo teki viimeisen virheensä ja samalla pahensi ristiriitoja kokoomuksen sisällä tunnustamalla oikeistopopulistiset voimat.

Mistä lähipäivien poliittinen turbulenssi johtuu? Toki syitä voi analysoida mutta lähes kaikki ongelmat lähtee puolueista, ei hyvinvoinnin rakentamisesta, ei yhteisestä tavoitteesta vaan puolueiden ongelmasta sisäisesti käsittää itsensä ja tavoitteensa. Tämä sama haaste oli SDP:llä ennen Rinteen astumista puheenjohtajaksi. Ollaan Rinteestä mitä mieltä tahansa mutta hänen suoraviivainen ja joskus suuriakin ongelmia aiheuttava tapa tehdä asiat kirkkaiksi loi SDP:n sisälle merkityksen ja tarkoituksen joka on puolueen olemassaolon ehdoton edellytys.  Lisäksi vastuun jakaminen ja se, että jäsenet saavat käyttää osaamistaan on ollut merkittävää. Hyvä johtaja delegoi ja antaa ihmisten toimia mutta pitää huolen linjasta ja on paikalla jos tarvitaan ristiriitojen selvittelyä. Puolue toimii jos sillä on ideologia joka yhdistää ihmiset ja tavoitteet. Tämän päivän SDP on siellä missä ainakin minä haluan sen olevan. Puolustaa ehdottomasti panostamista Suomen kansalaisiin ja pitää huolta siitä, että sama viesti kuuluu myös EU:ssa ja ympäri maailman. Sen takia SDP saa myös uudistuksia läpi. Puolueen sisällä on riittävä konsensus jolloin esitykset ovat selkeitä ja muut saadaan mukaan. Politiikkaan ei kuulu tehtävien uudistusten piiloagendoja vaikkapa jonkun eturyhmän hyväksi. Se on rakenteellista korruptiota tai kuten sanonta kuuluu, maan tapa.

Suomen puoluekenttä on suuressa muutoksessa koska puolueiden ideologiat venyy ja vanuu aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Puoluepolitiikasta on tullut jo erittäin räikeästi kannatuksen tavoittelua ideologian merkityksen vähetessä. Jopa toimittajien aika menee arvioidessa sitä miten tehdyt toimet vaikuttaa kannatuksen ja mikä puoleen lausunto tai toimi on tehty vain kannatuksen saamiseksi ja keneltä. Lisäksi useat puolueet puhuttelevat toimilla ja lausunnoilla jo enemmän omia joukkoja kuin koko kansaa. Mihin on jäänyt yhteisestä tavoitteesta ja etenemisestä puhuminen ja yhteisesti tekeminen? Jos puolueella on ideologia ja siitä pidetään kiinni niin se tarkoittaa sitä, että joskus joutuu olemaan altavastaaja ja joskus se tarkoittaa sitä, että puolueen ideologia on vanhentunut ja puolueelle ei enään ole yhteiskunnallista tarvetta. Nämä asiat tulee kohdata muuten politiikka ajautuu juuri siihen mitä tänä päivänä todistamme. Puolueen arvo on aina suurempi kuin yksilön arvo tai merkitys vaikka se jossakin ajankuvassa voi olla suurikin mutta ilman puoluetta sitä ei ole. 

Orpoa ei pelasta enää mikään, Orpo on ollut kokoomuksen riippa jo pitkään. Se tapahtuu jokaiselle puoluejohtajalle aikanaan eli se ei ole Orpon vika vaan kuuluu lajiin. Itse Orpona olisin hypännyt pois jo ennen vuodenvaihdetta ja antanut puolueelle mahdollisuuden uusiutua ennen kuntavaaleja. Kokoomus voi silti pelastaa Suomen ja Euroopan valtavan riskin mahdollisuudelta ja vaihtaa äänestyksen positiiviseksi liittyen Euroopan elvytysvälineeseen. Silloin kokoomus toimisi kuten on antanut ymmärtää ajatteluaan Euroopan yhteisöstä ja palauttaisi mahdollisuuden rakentaa takaisin sitä ideologiaa josta kokoomus on aikanaan tunnettu ja miksi heitä monet levolliset ovat äänestäneet. Ilman tätä muutosta kokoomus ojentaa valtavan mahdollisuuden oikeistopopulismille joka on äärioikeiston keino saada poliittista valtaa.

SDP:stä tuli eduskunnan lastentarhanopettaja

Suomi on pärjännyt erittäin hyvin koronan kanssa. Niin terveyden kuin talouden osalta. Monet maat kadehtivat Suomen tilannetta ja sitä selkeyttä jolla tilannetta Suomessa on hoidettu kaikesta huolimatta. Suomella on monessa kohtaa ollut haasteita ja ne on yhdessä voitettu. Suojavarusteet oli loppu, saatiin hoidettua. Rokotusten edistyminen oli hidasta, nyt se on maailman kärkeä. Tukia ei saatu kenttään yrityksille, niitä jäi jopa hakematta koska ei ollut hakijoita. Ja monta muuta asiaa. Tärkeää tässä on huomata, että tämä kaikki on onnistunut koska tehtiin yhdessä, jopa oppositio oli koronakriisin alun mukana. Ja yhdessä tekeminen tarkoittaa hallintoa, viranomaisia ja kansalaisia. Suomen kansalaiset ovat toimineet pääasiassa äärimmäisen hyvin. Edes mielenosoituksia ei ole onnistuttu masinoimaan juurikaan koska ihmiset ovat ymmärtäneet yhteisen parhaan. 

No, nyt sitten päätetään hämmästyttää monet maat oikein kunnolla. Keskellä kriisiä ja sinänsä hyvässä tilanteessa päättää yksi puolue järjestää hallituskriisin. Pari puoluetta päättää alkaa kapinoimaan yhteistä EU:n elvytystä vastaan vain jotta hallitus saataisiin kaadettua. Suomen vahvuus on sopiminen, sanon uudestaan sopiminen. Jos me luovumme siitä ja alamme ajamaan poliittista valtaa itsellemme luomalla ristiriidan yhteisen etenemisen ja yksin jäämisen välillä niin Suomi menettää sen mitä kaikki kadehtii. 

SDP joutui outoon tilanteeseen hyvin nopeasti ja joutuu pitämään yllä keskustelua ja hakea ratkaisuja niin Suomen sisäisiin haasteisiin kuin EU-tasoisiin haasteisiin. Onneksi sentään kaikki puolueet ei ole menettänyt ideologiaansa ja joutunut sisäisten ristiriitojen revittäväksi. 

Keskusta, puolue jonka kannatus ja ideologia nojaa hyvin pitkälle menneeseen ja joka ei ole pystynyt uusiutumaan ja päättämään kannattavatko vielä Alkiolaisuutta vai kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa jota Sipilä edusti. Lisäksi keskustaa repii vahva uskonnollinen pohja kannatuksessa josta kumpuaa vanhoillisia arvoja aina välillä pintaan, kuten ollaan keskustelussa alkoholin kanssa havaittu. Keskustan häviämistä on puhuttu pitkään ja sinänsä aiheesta koska keskusta on Suomen oma erikoisuus puoluekentässä. Uskoisin keskustan aseman rakentuneen sen arvon ympärille, että ihmisestä pidetään huolta ja sitten kannatuksen kova ydin uskonnollisten joukosta ja syrjäseuduilla asuvista. Oli alusta alkaen selvää, että Sipilän aiheuttaa keskustassa hajoamista koska ideologia katoaa ja kun se katoaa niin puolue on täynnä riitaisia ja itseään korostavia pyrkyreitä tulee pintaan häikäilemättömillä keinoilla. Keskusta rakastaa draamaa ja niin sanottua iltalypsyä. Suurin osa varmasti muistaa miten Sipilän lähti viemään hallituksen eroanomusta lentokoneella mutta sitten kaarsi takaisin. 

Kokoomus, puolue joka huutaa olevansa talouden ihmelapsi mutta jonka johdolla hukattiin vuosikymmen finanssikriisin jälkeen. Suomi ei päässyt talouden imuun kiinni ja olemme sitkutelleet lainan ja leikkausten turvin. En tiedä mikä muuttuisi jos kokoomus tulisi nyt hallitukseen. Miksi näin on tapahtunut? Koska ei ole investoitu ihmisiin vaan leikattu ihmisten tuottavuudesta. Heikennetty koulutusta, tukea, päivähoitoa ja näin saatu sadat tuhannet ihmiset tilaan jossa he joutuvat miettimään vain päivittäistä selviämistä. Kokoomuksen suurin haaste tällä hetkellä on puolueeseen pesiytyneet oikeistopopulistit jotka seuraavat enemmän Halla-aho kuin kokoomuksen ideologiaa tai ajatusta. Tavoitteena on muodostaa kaksi äärioikeistolaista puoluetta jotka kaksin voisivat dominoida hallituksessa. Tästä syystä kokoomus on kieli keskellä myös EU-tukipaketin suhteen. Ollaan EU-myönteinen mutta ei kuitenkaan. 

Perussuomalaiset on keskittynyt lähinnä aiheuttamaan tyytymättömyyttä ja levittämään vääriä tietoja. Tiihonen järjestää koronan vastaisia mielenosoituksia ja muut tehtailevat meemejä ja ihan suoraan valehtelevat kannattajille niin EU:sta kuin koronakriisiä koskevista asioista. Halla-aho tuntuu jo välillä hyvin levolliselta tämän hetken perussuomalaisten menon keskellä. 

Kun aikanaan liityin pitkän harkinnan jälkeen itse SDP:hen niin olin alussa pettynyt. Puolue tuntui hitaalta ja tylsältä. Kaikki merkittävä tehtiin pohtien ja äänestäen. Kovaääninen huutaja ei saanut itseään helposti näkyviin, eikä häntä oikeastaan noteerattu. Kun olin hetken tutustunut paremmin puolueeseen aloin ymmärtämään paremmin miksi näin toimitaan. Puolue varjelee ideologiaa ja niitä arvoja joita se kantaa. Ja jos puolueessa ei ole yhteistä ideologiaa ja etenemistä niin tapahtuu juuri se mitä tänään todistamme. Keskellä kriisiä, hyvässä tilanteessa suomalaiset poliitikot itse päättää syventää kriisiä ja vähentää yhteiskunnallista luottamusta. Hävettää kun samalla saa lukea tapahtumista Intiassa, Brasiliassa ja monessa muussa maassa. Suomessa poliitikot päättää sitten tehdä kriisin yhteisestä vastuunkannosta ja osallistumisesta Euroopan tasoiseen elvytykseen ja luottamuksen rakentamiseen. 

Uskon silti, että tästä selvitään hyvin ja demokratia on voimakkaampi ja Suomen kansa kannattaa laajasti sopimista ja rauhallista etenemistä, sekä vahvaa hyvinvointivaltiota. Puolueet on sulattoja joissa joskus sisäiset ongelmat muodostuvat tärkeämmiksi kuin valtakunnan eli kansalaisten asiat. Nyt olemme keskellä kriisiä. Koronakriisi ei ole ohi, ei ollenkaan ja nyt kaikkien tulisi tuntea vastuunsa, eikä käyttää tilannetta hyväkseen.

Suomen talouden suurin riski on vanhat rakenteet eli poliittisen päätännän jatkuvat epäonnistumiset ja puoluepoliittiset tavoitteet

Luottoluokittaja Fitch Ratings piti Suomen talouden arvion edelleen luokassa AA+ joka siis merkitsee hyvää ja kestävää taloutta. Tämä saavutettiin pandemian aiheuttaman talouskriisin keskellä, joten saavutus on hyvä. Fitch perusti luokituksen muun muassa siihen, että Suomen sosiaaliturva on kannatellut ihmisiä, työmarkkinat joustavat tilanteen mukana, suhteellisen kevyet rajoitustoimet ja talouden pieni riippuvuus matkailusta. Fitch arvioi Suomen talouden kasvun olevan alle 3% tulevana kahtena vuotena mutta keskipitkän aikavälin kasvun olevan heikkoa. Eli siis tiivistettynä. Suomella menee oikein hyvin mutta riskitekijät lisääntyvät koko ajan. 

Fitch kuvailee raportissaan sen mikä on yleisestikin tiedossa. Suomi pärjää mutta kituuttaa matalan talouskasvun, lainan ja leikkausten yhdistelmällä. Suomen politiikassa on pitkään pystytty keskittymään lähinnä puoluepolitiikan luomiin tavoitteisiin, jotka on aiheuttanut tilanteen jossa rakenteellisia uudistuksia ei ole aloitettu tai ne ovat jatkuvasti lykkääntyneet joka on taas aiheuttanyt epävarmuutta markkinoille. Epävarmuudet heijastuvat aina tuottavuuden laskuna ja investointien vähäisenä määränä. Suomi on menettänyt sitä vahvuutta josta se on tunnettu. Reilu ja rehellinen maa jossa asiat saadaan sovittua. 

Ei ole mitään syytä heitellä tuhkaa päälle tai manata Suomen olevan Kreikan tiellä. Sitä emme ole mutta nyt on syytä vaatia maan poliittiseen johtamiseen ryhtiä. Suomen eduskunta ja hallitus on viime vuosikymmeninä miltei täydellisesti epäonnistunut hävittämään suunnan ja kyvyn uudistua sopimalla. 

Jos haluat tuntea tulevaisuuden niin katso historiaan. Suomen talouskasvu jota on ihmeeksikin kutsuttu voidaan liittää läheisesti maassamme tehtyihin rakenteellisiin uudistuksiin. Samaan aikaan on koko ajan syytä pitää mielessä, että se länsimainen hyvinvointi, jossa tänä päivänä elämme, on hyvin nuori ja epävakaa. Sitä tunnutaan pidettävän jollakin tapaa kerran tehtynä ja sellaisena joka aina pysyy mutta niin se ei ole. Eläkelaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1964, työttömyysturva 1959 ja kansanterveyslaki 1972. Oppivelvollisuus alkoi tavallaan vuonna 1866 kansakouluasetuksella josta se laajeni 1921 oppivelvollisuuslaiksi ja peruskoulu-uudistukseksi 1970-luvulla. Eli kun katsot noita vuosia niin lyhyt on historia jossa Suomen hyvinvointi on kirjoitettu ja nyt osa pitää sitä itsestäänselvyytenä jopa siihen asti, että politiikka perustuu jakamiselle, eikä luomiselle. 

Selkeää on se, että kansalaisiin tehdyt panostukset ovat yhdessä toimeliaisuuden ohella rakentaneet menestyksemme ja hyvinvointimme. Monet muut kansakunnat ovat kateellisena ihmetelleet miten on mahdollista, että 5 miljoonan kansasta tulee niin paljon innovaatioihin perustuvia tuotteita, menestyneitä urheilijoita, luovia ja tulkitsevia taiteijoita, kehittynyttä ja näkemyksellistä arkkitehtuuria ja miten suomalaiset ovat onnistuneet olemaan puolueettomia ja kaikkien kavereita joka näkyy menestymisessä rauhanneuvottelijana. 

Suomen poliittinen johto päätti panostaa kansalaisiin, heidän turvaan ja hyvinvointiin. Se aikaansai sen, että kansalaiset olivat terveitä, koulutettuja ja he pystyivät jatkuvan selviämisen sijaan keskittymään luomaan ja innovoimaan. Siitä on Suomen lyhyt menestystarina tehty. Toki taloudessa on tehty oikeita valintoja yritysten osalta ja moni muu asia historiassa selittää tätä mutta peruskivenä on toiminut tehty politiikka joka on sisältänyt myös vastuita mutta ennen kaikkea luottamusta. 

Tällä hetkellä talouskeskustelu jakautuu kahteen osaan. Leikkaukset vastaan investointi. Tietyt puolueet katsovat talouden ja kansakuntamme synnyn menestyvät siitä, että tuotantoa tehostetaan ja sen kustannuksia leikataan jolloin voittoa syntyy enemmän. Se ajattelu on hyvin tuotantolähtöistä ja sitä voidaan tehdä jos on jo menestyvä tuotanto mutta se on ajatteluna hyvin lyhytjänteistä ja takaa hyvinvointia vain pienelle määrälle kansalaisia eli puhutaan omistavasta luokasta. Taloudenhoitoon on pesiytynyt parasiitteja jotka imevät voitot ja pysäyttävät kehityksen voiton maksimoimiseksi. Kuten jo historiasta voidaan nähdä niin uusiutumisen tulee olla jatkuvaa, se ei pysähdy koskaan. 2000-luku muutti ajattelun niin, että kun ennen puhuttiin me niin alettiin puhumaan minä. Taloudellista onnistumista alettiin pitämään onnistumisena vaikka se olisi kokonaisuutena tuhonnut enemmän kuin luonut.

Kansalaisille kanavoitava turva ja parannukset ovat investointeja. Se takaa sen, että jatkossakin suomen kansalaisilla on mahdollisuus kehittää itseään ja innovoida. Omalla työllään nostaa omaa elintasoa ja koko maan elintasoa. Jos ajatellaan Suomen valtion olemassaolon tarkoitusta ja merkitystä niin sen tärkein asia on Suomen kansa. Suomen kansan turvallisuus ja hyvinvointi. EUn tultua ja maailman kehityttyä yhä yhtenäisemmäksi olemme politiikassa jatkuvasti käsitelleet miten meidän tulisi suhtautua vastuuseen muusta maailmasta. Asia on yhä kesken ja sitä ei Suomessa ratkaista vaan vaikuttavat toimet ovat maanosa tasoisia asioita ja sen takia Suomen osallistuminen yhteisöihin ja oma esimerkki ovat tärkeitä. Suomea katsotaan useassa asiassa “tolkun maana” joka on empaattinen mutta realisti. 

Takaisin rakenteellisiin uudistuksiin. Kaikki on nyt niistä kiinni. Me olemme lähes täydellisesti epäonnistuneet rakenteellisten uudistusten tekemisessä. Sanon sen nyt suoraan, se on poliitikkojen vika. Suomen lyhyt hyvinvointi aiheutti sen, että puolueet muodostuivat etujärjestöiksi joiden tärkein tehtävä oli pitää huolta, että omat ryhmät saivat eniten. Kyse ei ole meidän poliittisesta järjestelmästä tai demokratiasta vaan ihmisistä. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin miksi näin on tapahtunut inhimillisellä tasolla. Suomi on pieni maa ja Suomen poliittinen kenttä ei uusiudu. Meillä on poliittisia päättäjiä joiden koko elämäntyö on ollut ainoastaan politiikka. Silloin on täysin selvää, että päätäntä hidastuu ja politiikka muodostuu itsetarkoitukseksi, eikä mahdollistavaksi. Tämä ei ole vika vaan inhimillinen ja täysin itsestään selvä lopputulos. On syytä pitää mielessä, että virkakoneisto on se joka luo uudistusten lakitekniset asiat ja kaikki laskelmat. Poliitikot tekevät päätännän ja luovat suuntaa. Esimerkiksi moni kunta toimisi paljon paremmin tänä päivänä jos valtuusto poistettaisiin kokonaan ja virkakoneisto toimisi omien päätösten pohjalta mutta lakien mukaan. Politiikka ei ole rikki vaan ihmiset ovat unohtaneet päämäärän ja kyvyn uudistua. 

Mikä on sitten oikea eteneminen ja mitä pitää tehdä? Loppujen lopuksi puhutaan kaiken monimutkaisuuden keskellä hyvin yksinkertaisista asioista. 

  1. Lopetetaan syyllisten etsiminen ja haetaan suunta takaisin. 

Demokratia pohjautuu eri näkemyksiin ja niiden kuuluukin olla monellakin tapaa erilaisia. Ongelma muodostuu jos politiikkaa aletaan tekemään kokonaisuudesta piittaamatta ja eriarvoistavaksi. Politiikkaa mietitään yhä enemmän voittajiksi ja häviäjiksi, sekä puoluekannatukseksi kuin vastuunottamisena ja rakentamisena. Sen voi muuttaa vain kansalaiset äänestämällä uusia henkilöitä. Puolueiden tulee yhä enemmän keskittyä tuomaan oma kanta ja suitsemaan yksilöitä joiden päämäärä on oma näkyminen enemmän kuin puolueen ideologia ja agenda. Yksilö on tärkeä mutta puolueen voima löytyy yhtenäisyydestä ja sopimisesta. Järjestelmää tulisi uusia niin, että peräkkäisiä kausia eduskunnassa voi olla kaksi ja kunnissa kolme. Ministerinä voisi olla mahdollista toimia kaksi kautta. Luottamustoimessa olevien osallistuminen eri organisaatioiden hallituksiin tulee sallia mutta niistä ei saa ottaa vastaan kuin kulut kattavat palkkiot. Tämä tulee kriminalisoida. Järjestelmän tulee huomioida se, että valta luo rakenteellista ja suoraa korruptiota lähes automaattisesti.

  1. Tehdään rakenteelliset uudistukset 

Vasta tämän hallituksen aikana on onnistuttu tekemään yksi rakenteellinen uudistus opetukseen ja vaikka se on hyvä ja tarpeellinen niin sen vaikutukset ovat näkyvissä vasta kymmenien vuosien päästä täysimääräisenä. 

Meidän tulee tehdä sote-uudistus ja sotu-uudistus. Sote-uudistus laajentaa terveydenhoidon alueita ja kustannuksia voidaan saada alennettua sen jälkeen kun suurien ikäluokkien terveydenhoidon tarve vähenee ja väestöpohja on nuorempaa. Samaan aikaan tulee keskittyä yhä enemmän ennaltaehkäisyyn ja ihmisten tietoisuuteen omien valintojen vaikutuksesta terveyteen. 

Meidän tulee tehdä sotu-uudistus joka on tällä hetkellä laastaria laastarin päälle. Tehoton, kallis ja monimutkainen. Meidän tulee keskustella esimerkiksi kansalaispalkasta joka mahdollistaa itsensä kehittämisen ja tuottavuuden mutta joka myös velvoittaa. Tässä tulee huomioida se, että työn määrä tulee koko ajan vähenemään ja jos emme uudista ja innovoi niin meidän kestävyysvaje kasvaa jatkuvasti ja työn tuottama lisäarvo katoaa. 

Verotuksen uusiminen tulee tehdä vaiheittain ja se tulee tehdä alkaen veronkierron ja harmaan talouden poistamisesta joka nyt syö liikkumavaran esimerkiksi ansioverotuksen alentamisesta. Tässä tulee tehdä työtä jotta veronkierron ymmärretään olevan pois meiltä jokaiselta. 

  1. Uudistukset yli hallituskautisiksi 

Hallitus kohtainen ajattelu on menneen talven lumia. Pitää asettaa tavoite yli hallituskautiseksi ja siihen tulee hakea keinot ja konsensus sitoutua. Sote-uudistus on hyvä esimerkki siitä miten sitä joka hallituskausi yritetään uudistaa eri lähtökohdista ja häviäjä eli kansalainen katsoo sivusta. Meidän tarvitsemat uudistukset on niin valtavia ja pitkäkestoisia, että niihin tulee sitoutua. Tämä liittyy läheisesti puolueen ideologian kirkastamiseen ja selkeyteen äänestäjän näkökannasta. Puolueiden tulee kertoa mitä ja miten haluavat tehdä. Jos tavoite on totaalinen tulonsiirto ja se, että yritykset hoitavat esimerkiksi Suomen terveyspalveluita se tulee kertoa, eikä tuoda fraaseja. Jos halutaan, että Suomi on valkoinen ja rajat on kiinni niin se ei ole Suomi takaisin vaan Suomi totalitaristiseksi.

SDP:n kuntavaaliohjelma on tylsä ja tarjoaa vain tylsää elämää

SDP julkisti 2021 kuntavaaliohjelmansa tänään sunnuntaina. Koko kuntavaaliohjelma kuvailee vain sitä mitä ihminen tarvitsee tylsään elämään eri elämäntilanteissa. Kuntavaaliohjelma ei kuvaillut ratkaisuiksi robotteja, botteja tai digitalisaatiota vaan hyvin tylsästi pitkäjänteistä kehittämistä ja toisista huolehtimista. Kuntavaaliohjelmassa ei myöskään ollut viittauksia eduskuntavaaleihin, fixitiin, liittovaltioon tai Suomen Venäjän suhteisiin. Merkillistä.

SDP:n kuntavaaliohjelma otti useassa kohdassa tylsästi kantaa siihen, että palvelut tarvitsevat ihmisiä, osaamista ja välittämistä. Lisäksi ohjelmassa tuotiin esille luottamuksen tärkeyttä ja yhteispelin merkitystä kuntien menestymiseen. Tylsää, ei tuollaista jaksa.   

Vielä tylsempää oli työn osuus. SDP haluaa huolehtia siitä, että jokaisella on mahdollisuus saada osaaminen jolla hakeutua unelmiensa työpaikkaan. Ja jos se työn löytäminen on vaikeaa niin SDP haluaa sitäkin vielä helpottaa kehittämällä yhä parempia malleja yksilölliseen tukemiseen. Opinpolkuakin pidennetään pakollisena ja sitten vielä halutaan tarjota mahdollisuuksia elinikäiselle oppimiselle. Siis tylsää koko elämä. 

Veroistakin puhutaan melko tylsästi. Yritykset tuottavat työpaikkoja ja työn tekeminen tuottavuutta jota kautta kunta saa verotuloja. On kyllä tylsää kuunneltavaa tuo. SDP haluaa, että kunnat toimivat joustavasti yritysten kanssa ja vieläpä sitä, että julkiset hankinnat hyödyntävät yrityksiä. Onhan se tylsää tuollainen yhteistyö julkisen sektorin ja yritysmaailman kanssa. Sitten vielä kehdataan kuitenkin sanoa, että kuntien kykyä tuottaa palveluita pitää tarvittaessa tukea jotta ihmisillä on oikein tylsää.

Jokainen on varmaan joskus käynyt lääkärissä? No, jos ei ole niin SDP haluaa kuitenkin turvata, että sinne pääsee. Onhan se tylsää mutta tarpeellista jos kerran haluaa siellä kunnassa elää tylsää elämää. Tylsää se kyllä on. Ja jotta sinne lääkärille nyt ei ihan koko ajan tarvitsisi mennä SDP haluaa vielä turvata kuntiin liikuntamahdollisuuksia ja yhteisöllisyyttä. Kirjastoihin ja kulttuuriin tylsästi viitattiin, on kuulemma tärkeää jos haluaa, että on oikein tylsää. 

Perheet ne vasta tylsiä onkin. On todella tylsää viedä lapset hyvään päivähoitoon johon voi luottaa. Ei mitään jännitystä. Olisi paljon hienompaa kun päiväkoti toimisi riskirahoituksella ja koskaan ei tietäisi missä se on ja onko se ja ketä siellä on. On kyllä tylsää tuntea ne ihmiset joiden kanssa lapset on tekemisissä. On se. Sitten kun on oikein tylsää niin tulee vielä harrastustakuu. Se vasta tylsää onkin kun on harrastus ja ystäviä, ystävät on todella tylsiä. 

SDP haluaa vielä näitä kaikille. Siis kaikille tylsää elämää. Eihän tätä voi ymmärtää. Tylsää on vauvoilla, lapsilla, nuorilla, aikuisilla, naisilla, miehillä, muunsukupuolisilla ja vanhuksillakin vielä. Eikä sekään riittänyt, SDP iski kyntensä myös vammaisiin ja heillekin halutaan ihan samaa tylsyyttä kunnissa. 

Ja tiedättekö mitä? SDP haluaa, että kunnassa voi kokea tylsyyttä kohtuuhintaisessa asunnossa. Varmaan liittyy kaavoittamiseen ja sen sellaiseen ja se vasta tylsää onkin. Se ei kiinnosta ketään. 

SDP on kyllä Suomen tylsin puolue. Tylsää elämää kaikille.

Vielä ei ole aika julkiselle koronaexit keskustelulle

Me kaikki olemme väsyneitä vuoden kestävästä rypistyksestä koronarajoituksien kanssa. Nekin kansalaiset joita ei ole koskettanut työttömyys tai tauti ovat kokeneet painetta, vaikka sitä ei itse vielä tuntisi. Minun sympatiat ja ajatukset ovat niiden ihmisten luona joita sairaus tai taloudellinen ahdinko on kohdannut. Koronakriisiä tullaan korjaamaan vähintään kahden seuraavan hallituksen ajan. Niin paljon tästä tulee aiheutumaan taloudellista ja terveydellistä haittaa. Esimerkiksi hoitovelka ja mielenterveysongelmat tulevat vasta nousemaan näkyviin kriisin loputtua. 

Suomi on pärjännyt kokonaislukuja ja tilannetta katsoen todella hyvin tähän mennessä. Miksi näin on tapahtunut niin sitä varmasti voidaan analysoida myöhemmin tarkemmin ja vielä ei ole sen aika koska kriisi on kesken. Nyt ei saa antaa liian positiivista kuvaa tilanteesta. Kesä meillä tulee varmasti olemaan rauhallinen ja kaikki saavat hengähtää, istua terassilla ja tavata tuttuja. Silti tulee pitää mielessä, että Espanjan taudissa neljäs aalto oli Suomelle se tuhoisin ja silloin virus oli muuntautunut leviämään yhä nuoremmissa ja myös tauti puhkesi yhä nuoremmissa. 

Oppositio on lupauksista huolimatta julkisuudessa tehnyt populistista politiikkaa kriisin varjolla. Ensin oli maskigate, siitä selvittiin ja Suomessa on hyvin maskeja vaikean alun jälkeen. Sitten saapui rokotusgate. Tällä hetkellä Suomi on yksi parhaiten rokottanut maa. 

Nyt tulee Exitgate. Nyt huudetaan kriisin keskellä kitapurjeet lepattaen, että hallituksen tulisi tietää mikä on tautitilanne kesäkuussa, heinäkuussa ja kaikki kuukaudet siitä eteenpäin. Ei, hallitus ei tiedä, eikä tiedä THL. Jos tässä kriisin keskellä jokin on häirinnyt Suomalaisia niin se on sekavan oloinen viestintä. Erilaista viestiä tulee sieltä täältä ja on vaikea hahmottaa tilannetta. Siitä iso osa johtuu politiikasta. Ihan puhtaasti puoluepolitiikasta. Milloin ravintolat on pitänyt laittaa kiinni ja sitten vähän ajan päästä niiden olisi pitänyt saada olla auki 24h.

Luonnollisesti ministeriöt ja alueet tekevät jatkuvasti suunnitelmia siitä miten tilanne avataan ja missä kohtaa. Se on sanomatta selvää mutta niin kauan kuin suosituksia ja rajoituksia ei voida purkaa on täysin turhaa antaa muuta viestiä. 

Nyt jos koska toivon, että oppositio ja oikeistopopulistit lopettaa puoluepolitiikan tekemisen. Kansalaiset on väsyneitä. Ja jos nyt aletaan kesken rajoitusten puhumaan vahvasti exitistä niin se on väärä signaali kansalle. Nyt pitää vielä jaksaa. Rokotukset edistyvät. Espanjantaudin aikaan ei ollut rokotuksia joten neljäs aalto voi jäädä tulematta. Tai sitten virus muuntautuu ja lähtee jopa rokotusten alta pois ja yhteiskuntamme sulkeutuu täysin pitkäksi aikaa. Kaikki ikävät skenaariot pystytään välttämään tai lieventämään siedettäviksi jaksamalla niiden suositusten kanssa jotka on ollut koko ajan voimassa. Pidä etäisyyttä, pese kätesi, pidä maskia liikkuessasi kaupassa ja vastaavissa paikoissa, ota rokotus ja tarkkaile oloasi. Jos olosi tuntuu yhtään kipeältä niin omaehtoinen karanteeni ja testeihin. Pidä huolta itsestäsi. Syö, juo ja liiku. Pidä huolta läheisistä ja soittele heille. Seuraa viranomaisten suosituksia ja toimi niiden mukaan. Yhdessä tästä selvitään, ei millään muulla tavalla.

Hoitiko markkina parhaat palvelut vanhusten hoivaan?

Nyt haetaan kovasti syyllisiä vanhusten laiminlyöntiin ja ala-arvoiseen hoivaan. Kuntia esitetään syyllisiksi. Kunnissa on kuulemma loppunut osaaminen kilpailuttaa ja toisaalta valvoa palvelua. Jotkut sanovat, että syyllinen on hallitus. Jotkut, yllättäen tämän hetken hallituspuolueista, sanovat syyn olevan edellisen hallituksen. Eikä varmaan yllätä, että suurin syyllinen on SDP, gallup johdolla ei varmaan ole mitään tekemistä. Ehkä silti suuri yleisö syyttää yrityksiä jatkuvista laiminlyönneistä ja voiton tavoittelusta vanhusten hoivan kustannuksella. Minä taas sanon, että syyllisiä olemme me kaikki. Vanhusten hoivan tilanne on ollut pitkään tiedossa. Rakas ystävä, me kaikki olemme syyllisiä.

Suomi on konkurssissa

Nimittäin moraalisessa konkurssissa. Me olemme vuosikausia katsoneet huononevia ja ala-arvoisia vahustenpalveluita. En tiedä miksi olemme tätä sietäneet näin pitkään. Pitikö todellakin tilanteen mennä siihen, että vanhuksia kuolee ja laiminlyönnit ovat todella vakavia, sekä suunniteltuja. Nyt esiin noussut ongelma koskee pääasiassa yritysten järjestämää palveluasumista. Vielä suurempia laiminlyöntejä ja epäinhimillisyyttä löytyy kotihoidosta.

Tein viime vuoden puolella kansalaisaloitteen siitä, että vanhustenhuolto lakia tulisi muuttaa niin ettei ensisijainen kehitys koskisi kotiin toimitettavia palveluita. Mielestäni suurin epäkohta on juuri tämä tavoite. Se ohjaa panostamaan kotihoitoon kun oikeasti vanhukset tarvitsevat yhteisöllistä asumista. Kansalaisaloitteeseen tuli noin 3000 allekirjoitusta. Olin yllättynyt ja pettynyt koska mielestäni tätä tärkeää asiaa ei pidetty tärkeänä vaikka kaikki ovat sen tavallaan tienneet.

Kunnat syyllisenä

On totta, että aina on kilpailutuksen osaamisessa kehitettävää. Kuntien tekemä kilpailutus työ on melko haastavaa vaikka asia itsessään on yksinkertainen. Monimutkaiseksi sen tekee se, että kunta saa sitä mitä haluaa ja sillä hinnalla mikä on ilmoitettu. Kilpailutuksiin osallistuvat yritykset nimittäin etsivät, totta kai, eri tapoja joilla voivat tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. Se tekee sinänsä helpon kilpailutuksen vaikeaksi. Lisäksi kilpailutusta ohjaa monet säännöt ja lait sekä joskus mitättömiltä tuntuvat yksityiskohdat.

Siitä olen varma, että yksikään kunta ei ole pyytänyt tai kuvaillut sellaista hoivaa mitä nyt on paljastunut. Kaikki kunnat haluaa, että arvokkaita vanhuksia hoidetaan hyvin ja ihmisarvoisesti. Siitä voit olla varma. Onko joku kunta laittanut liian kovan hintatavoitteen hoivalle? Varmasti on ja silloin tuottajan pitäisi sanoa, että tällä hinnalla palvelua ei voida tuottaa.

Olisiko kunnan pitänyt epäillä kaikkia ja olla uskomatta tuottajia? Tämän hetken tilannetta peilaten, että kyllä mutta sitäkö me haluamme? Vain valvontako on se mikä tuottaa meille säällisen palvelun? Minä en sitä halua, varsinkaan sote- ja terveyspalveluiden osalta.

Hassua sinänsä niin Kokoomus ja Keskusta on alkanut nyt huutamaan valvonnan, lakien, poliisin ja sääntelyn perään. Puolueet jotka ovat koko ajan sanoneet, että markkina hoitaa. Petteri Orpo ja Juha Sipilä. Hoitiko markkinat parhaat palvelut?

Hallitus syyllisenä

Sipilän hallitukselle tämä tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan. Toisaalta kansalle tämä tuli parhaaseen mahdolliseen aikaan. Nyt nimittäin nähdään miten asioihin oikeasti suhtaudutaan, niin kohta äänestetään.Kokoomuksen todelliset arvot tuli tämän episodin aikana näkyviin. Petteri Orpo on kuin peura ajovaloissa kun on tajunnut miten yritysten voitot on tehty. Uskon, että Petteri on kauhuissaan kun on ymmärtänyt mihin väkisin ajettu politiikka johtaa ja mihin sote-palvelut on menossa. Sitä sote- ja maakuntauudistus toisi tullessaan ja nousevat kustannukset. Ehkä niillä julkisilla palveluilla vielä on sijaa.

Yritykset syyllisenä

Meidän kaikkien lisäksi suurin syyllinen löytyy täältä. Tässä on hyvä muistaa, että suuri osa yrityksistä on toiminut vastuullisesti ja tuottanut hyvää palvelua. Uskoen, että hyvä työ tuottaa tulosta ja kiitosta. Mutta ne yhtiöt jotka ovat nyt nousseet tapetille eivät ole toimineet hyvin, eikä vastuullisesti. Nämä yhtiöt ovat ostaneet markkinaa ja ottaneet hinnalla kilpailutukset eli kaupan itselleen. Sitten on haettu keinoja millä suurinta voittoa voidaan tuottaa. Syyllinen ei ole toimitusjohtaja eikä ainakaan henkilöstö joka yleensä on tehnyt jaksamisen rajoissa niin hyvää työtä kuin ovat pystyneet. Usein henkilöstön tilanne on se, että eivät ole jaksaneet edes välittää vaan ovat vain yrittäneet selviytyä.

Jos joku sanoo minulle, että kunta on syyllinen niin minä sanon höpöhöpö. Jos jotain kilpailutetaan ja sopimuksessa on vaadittu tietty palvelun taso niin sitä odotetaan. Siihen ei ole tekosyitä. Jos yritys on tehnyt virheen ja tarjonnut liian halpaa hintaa niin sitten vastuullinen yritys olisi hakenut ratkaisua yhdessä asiakkaan kanssa. Sanoo sen jo järkikin, ettei heikkoja ihmisiä voi jättää hoitamatta missään tilanteessa. Ei ole sellaista tilannetta, että siitä voisi vaieta. Sitä paitsi kilpailutuksissa on todennäköisesti miltei kaikissa otettu tämä vaihtoehto myös huomioon.

Mutta kuten sanoin jo alussa. Syyllisiä olemme me kaikki. Meidän kaikkien vastuulla on pitää huolta omista ja varsinkin heikoista. Me emme voi ummistaa silmiä moraalin katoamiselle ja hiljaa hyväksyä liiketoimintaa ihmisten hädällä. Siihen me kaikki voimme vaikuttaa omalta pieneltä osaltamme.