Niko Eskelinen

Yleinen

Avoin kirje hallitukselle liittyen digitalisointiin

Hallitus on toistuvasti viitannut digitaalisuuden tuovan säästöjä tai hillitsevän kustannuksia eri uudistuksien yhteydessä. Suurimpaan rooliin digitalisoinnin säästöpotentiaali nousi Hetemäen raportin yhteydessä. Hetemäki maalasi 4,6 miljardin mahdollisen säästöpotentiaalin soten digitalisoinnin vaikutuksesta. Esitetty summa on valtava ja on edesvastuutonta heitellä tuon kaltaisia lukuja ilman tarkkoja perusteluja miten digitalisointi toteutetaan, missä aikatalussa ja millä kustannuksilla. Termiä digitalisaatio käytetään hallituksen taholta kuin se merkitsisi yhtä selkeää asiaa joka voidaan toteuttaa tai se voidaan hankkia. On syytä lähteä siis perusteista. 

Mitä termi digitalisaatio tarkoittaa? 

Terminä digitalisaatio tai digitalisointi ei tarkoita mitään tiettyä tehtävää tai tuotetta. Digitalisointia ei voi siis ostaa pakettina vaan se pitää luoda. Digitalisaatio terminä pitää sisällään kaiken mitä kyseinen projekti tai uudistus sisältää. Projekti tai uudistus yleensä sisältää laitteita ja ohjelmistoja. Lisäksi se yleensä vaatii ympäristön muutoksia. Tälläisiä voivat olla tietoliikenneyhteyksien rakentaminen, tilojen uudistaminen tai kokonaan uudet tilat. Digitalisaation tärkein osa on toimintakulttuurin muutos. Ilman toimintakulttuurin muutosta ei fyysisistä muutoksista tai hankinnoista ole hyötyä. Digitalisaatio terminä siis tarkoittaa sitä, että parannamme toimintakulttuuria teknologian avulla.

Digitalisaation keskiössä on ihminen.

Digitalisaatiota ei ole tarpeen tehdä teknisille laitteille tai ohjelmistoille. Digitalisaation tarvitsija on siis aina ihminen tai esimerkiksi soten tapauksessa kansa, Suomalaiset. Myöskään digitalisaation tavoite ei ole aina säästöt. Se voi yhtä hyvin olla työn mielekkyys, nopeus, tuottavuus tai vastaava. Digitalisaatiosta on hyötynyt eniten yksittäiset ihmiset ja yritykset. Ihmiset ovat hyötyneet siitä vaikkapa ottamalla käyttöön tietokoneen tai älypuhelimen jonka avulla on voinut asioida nopeammin sekä pienemmillä kustannuksilla esimerkiksi pankkien kanssa. Yritykset taas hakevat digitalisaatiosta usein tehokuutta tai uusia tapoja tehdä tuotantoa. Tässä käy esimerkkinä käänteinen edellisestä esimerkistä eli pankit ovat sähköistäneet palvelunsa ja näin saaneet säästöjä konttoriverkon karsimisesta mutta myös usein tyytyväisiä asiakkaita. Esimerkkejä on tuhansia ja taas tuhansia. Keskeistä asiassa on, että keskiössä on aina ihminen jä hänen tarve tai vielä tiedostamaton tarve. Digitalisaatio voi tuottaa myös huvia ja hyötyä keskeisenä tavoitteena. Esimerkkinä tästä vaikkapa elokuvien suoratoistopalvelut.

Mistä digitalisaation saa ostaa? 

Hallituksella on Sotessa ollut keskeinen tavoite hillitä kustannuksia ja parantaa palveluita. Kieltämättä nämä kaksi sopivat digitalisaation tavoitteiksi oikein hyvin. Mistä sitten saa ostettua sellaisen asian kuin Soten digitalisaatio? Vastaus on ettei mistään vaan kyse on valtavasta projektista jonka kustannukset ovat miljardeja. Kun tunnetaan keskeiset tavoitteet lähdetään suunnittelemaan projektia. Soten kaltainen projekti on valtava. Jo pelkästään selvitysten ja pohjatietojen hankinta on kuukausien ellei vuosien työ suurelta joukolta ihmisiä. Kun ollaan kerätty riittävät pohjatiedot voidaan lähteä analysoimaan tietoja ja laittamaan niitä järjesteykseen. Analysointi sisältää tehtävät siitä, että eri järjestelmät, laitteet, ohjelmat, tietoliikenneyhteydet, rajapinnat, tietopankit ja moni muu tekninen tieto järjestetään niin, että se muodostaa vertailtavan kokonaisuuden. Samaan aikaan on tutkittu käyttäjien tarpeita ja mahdollisuuksia hyödyntää projektin luomaa lopputulosta. Lisäksi samaan aikaan on tehty tutkimus siitä millainen valmius henkilöstöllä on käyttää uusia tapoja ja muuttaa toimintakultturia. Kun kaikki perustiedot on analysoitu ja niihin on liitetty käyttäjien tarpeet ja henkilöstön valmius on aika päättää keinot ja tavoite sekä aikataulu. Luodaan siis projekti jossa huomioidaan hankinnat, ohjelmistojen tarve, laitteiden uusimisen tarve, tietoliikenneyhteyksien tarve, tietoturva ja tietosuoja sekä moni muu asia. Lisäksi laaditaan projektin vaiheistus, aikataulu ja budjetti. Kuten jo mainitsin soten digitalisoinnin kustannukset liikkuvat miljardeissa jotta hyöty saavutetaan. Hetemäki tosin sanoi, että investoinnin tarvetta ei ole soten takia koska se on edessä joka tapauksessa. Hetemäki tässä paljasti sen ettei sotea tarvita digitalisointiin vaan suurin hyöty voidaan saavuttaa ilman mitään muuta uudistusta.

Digitalisaation vastus on ihminen. 

Olen aina sanonut, että pystyn helposti suunnittelemaan täydellisen ympäristön jos saan jättää yhtälöstä pois ihmisen. Tarkoitan tällä sitä, että jos ihmisillä ei ole valmiuksia ymmärtää muutosta ja olla osa muutosta hyötyjä ei tulla saavuttamaan vaan investointi muuttuu kustannukseksi. Sotessa tämä haaste on mitä ilmeisin. Sotessa työskentelee valtava määrä ihmisiä suuressa määrässä eri pisteitä. Sote sisältää myös paljon lain vaatimia toimia sekä vaatimuksia. Lisäksi eri järjestäjillä on valtava määrä eri järjestelmiä, laitteita ja ohjemia. Lisäksi vielä jokaisessa pisteessä on poikkeavia tapoja suorittaa annettua tehtävää. Teknisen valmiuden lisäksi tarvitsemme siis henkisen valmiuden henkilöstöltä ja johdolta. Toimintakulttuurin muutos sisältää aina lisätyötä ja ponnisteluita jokaiselta. Joudut muuttamaan vuosia opittuja tapoja sekä keinoja. Tämä ei vaikuta ainoastaan yksilöön vaan koko yksikön ryhmätyöhön.

Vanhukset digitalisaation ensimmäisenä uhrina. 

Ikääntyneen väestön hoitaminen on kallista ja ikääntyneiden määrä kasvaa lähivuosina paljon. Vanhuslaki (ilmaistuna lyhyessä muodossa) ohjaa kuntia panostamaan ensisijaisesti kotihoitoon. Kuten olemme saaneet lukea kotihoito on kriisissä eikä meidän ikääntyneet voi hyvin. Kotona on vanhuksia joilla ei ole edellytyksiä asua yksin ja erikoissairaanhoidossa on vanhuksia joiden paikka ei olisi siellä mutta muutakaan paikkaa ei ole. Vanhusten palveluihin liittyvät laskelmat ja uudistukset ovat hyvä esimerkki siitä, että digitalisoinnin hyötyjä on arvioitu vain kustannusten kautta. Vanhuksen mielipidettä tai heidän mukavuuttaa ei ole tässä huomioitu, ei edes ihmisarvon tasolla. Joudumme väistämättä luopumaan kotihoidon priorisoinnista ja perustamaan tuetun asumisen yksiköitä nopeasti. Nimittäin kotihoitoon priorisointi ei ole ainoastaan vanhuksen kannalta huono ratkaisu mutta se tulee myös kustannuksiltaan kalliimmaksi. Vanhusten kannalta kotihoito on hyvä muoto silloin kun vanhus pystyy itse pitämään yllä sosiaalisia suhteita ja kuntoaan. Tässä tapauksessa kotihoito tukee ja parantaa elämän laatua. Sen sijaan muistisairaille tai miltei liikuntakyvyttömille vanhuksille kotihoito on tuomio merkityksettömyyteen. Kustannukset taas nousevat sen takia, että vanhuksia kuljetellaan erikoisairaanhoitoon, pesulle ja milloin mihinkin. Ongelma tässä on se mikä digitalisaation onnistumisessa usein, olemme kyvyttömiä katsomaan kokonaiskustannuksia.

Yhteenveto ja ohjeet hallitukselle. 

Digitalisaatio on siis valtavan laaja käsite ja olemme jo tehneet sen yhteydessä merkittäviä virhearvoita. Hallituksen tasolla näin laajaa termiä ei voida käyttää hyötyjen tai säästöjen perusteena ilman perusteluita joiden pohjana on laskelmat sekä projektisuunnitelma. Tätä voisi kutsua jopa vastuuttomaksi ja väistämättä tulee mieleen, että termi on valjastettu poliittisten päämäärien perusteluun. Digitalisaatiosta puhuttaessa on myös hyvä muistaa, että se ei välttämättä onnistu. Sotesta puhuttaessa on lukemattomia eri kohtia miksi koko projekti voi epäonnistua. Pahimmillaan se ei tuota mitään uutta tai hyödyllistä. Näin ollen Hetemäen säästöpotentiaali voi olla myös kustannuspotentiaali.