Suomesta maailman paras TKI-ympäristö -seminaari

Osallistuin SDP osaamispolku 2030 tilaisuuteen Helsingissä korjaamon tiloissa. Tilaisuus oli kokonaisuudessaan hyvin mielenkiintoinen ja sisälsi kaikilta puhujilta hyvin samansuuntaisia havaintoja sekä huomioita. Ehkä huomiot ja tavoitteet ovat jopa niin yksinkertaisia ja itsestään selviä ettei ne edes tunnu sellaisilta. Mutta käydään niitä läpi ja hei, kaikki on maustettu minun omilla ajatuksilla sekä asenteella. Tilaisuuden tallenne on muuten katsottavissa ja suosittelen sen katsomaan.

TKI ja politiikka

SDP panostaa vahvasti tutkimuksen, tuotekehityksen ja koulutuksen kehittämiseen. Lienee monelle selkeä asia ettei Suomi pärjää ilman osaamista ja innovaatiota. Tutkimusta ja tuotekehitystä taas ei ole ilman hyvin koulutettuja ihmisiä. Ja kun puhun ihmisistä niin meidän pitää ymmärtää, että pelkin omin voimin täällä ei pärjätä. Suomesta pitää saada niin houkutteleva ympäristö, että tänne saadaan myös muista maista huippututkijoita sekä lahjakkuuksia tekemään työtä.

Rahoituksen osalta pitää huolehtia siitä, että tuotekehityksen rahoitus nousee neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Ja puhun kokonaisrahoituksesta, en ainoastaan valtiolta tulevasta rahoituksesta. Samoin poliittista ohjausta tarvitaan siihen, että rahoituksen vaikutus on positiivinen ja se todella menee siihen toimintaan mihin se on tarkoitettu. Valitettavasti aina näin ei ole niin sanottujen “hankkeiden” kanssa.

Lisäksi poliittisesti tulee huolehtia siitä, että meidän koulutus saadaan jälleen nousuun. Meillä on huima määrä syrjäytyneitä nuoria jotka eivät ole löytäneet omaa intohimoa tai edes työpaikkaa jolla elättää itsensä. Tylysti sanoen perusopetuksen varassa ei enää työllisty. Itse en ajattele niin, että kaikkien tulisi olla korkeakoulutettu mutta kaikkien tulisi löytää se oma intohimo ja alue josta tulee ammatti. Ja juuri sitä meidän pitää pystyä tukemaan. Ei pitkiä teoreettisia opiskeluita vaan toiminnan avulla syntyvää oppimista sekä innovaatioita. Kukaan ei ole pelkästään koulutuksen pohjalta valmis mihinkään. Nykyään liiketoiminta on rajoja rikkovaa ja siihen tarvitaan melko radikaalia ajattelua. Lisäksi oma minäkuva tulee olla vahva koska uudistamisen tie ei ole helppo mutta se on itseilmaisun kannalta paras.

Suomen koko koulutuspolku pitää saada kuntoon. Ihan sieltä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen. Siinä on haastetta ei ainoastaan valtiolla, vaan myös kunnilla. Kuntien pitää luoda organisaatio jossa koko koulutuspolku saadaan yhdistettyä ja elinikäisen oppimisen tarjotin kuntalaisille. Lisäksi vastuuta tulee ottaa yksilön jotta osaa käyttää resursseja hyväkseen. Loppujen lopuksi oman osaamisen päivitys on aina oma asia. Ehkä meidän yhteiskunta on opettanut meidät liikaa holhouksessa eikä itsenäiseksi.

Mutta yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda tutkimus ja innovaatio ystävällinen ympäristö. Poistetaan puheet “kaiken maailman dosenteista” ja otetaan tieto taas käyttöön.

TKI rahoitus

Julkinen rahoitus on laskenut Suomessa kuin lehmän häntä jo vuodesta 2010 eli sinänsä ilmiö ei ole uusi vaan se ollut pitkään jo ennakoitavissa. Lukujen perusteella voisi kysellä, että “mitähän täällä on oikeasti ajateltu?”. Toki Nokialla on ollut aikanaan valtava vaikutus ja kun Nokia matkapuhelinten tarina päättyi tuskaisesti niin veturin vaikutus loppui. Sekin toki oli kaikilla tiedossa, ei sekään ollut yllätys. Nokian ja vahvan tuotekehityksen ansiosta meillä on paljon kansainvälisiä osaajia joita meillä ei muuten olisi. Jos jotain huonoa niin aina jotain hyvääkin.

Mutta siis tämä on helppo tiivistää. Rahoitusta pitää lisätä mutta samaan aikaan sen vaikuttavuus on tärkeää. Ei hankkeita hankkeiden takia vaan vaikuttavuuden takia. Ei ohjattua ja korvamerkittyä rahaa pienille tai suurille yrityksille erikseen. Suurien yritysten saama raha käytetään suurimmaksi osaksi yhteistoimintaan tutkimuksen sekä PK-yritysten kanssa. Eli suuri yritys vetää pienempi yrityksiä mukanaan. Alueelliset veturit ja erikoistuminen on tärkeää myös kilpailukyvyn kannalta.

Me emme ole globaalisti kilpailukykyisiä

Suomi ei ole vetovoimainen maa eikä täällä ole kovin ilmava ja tekemisen meininki. Mistä se sitten johtuu? “ite kun teen niin hyvä tulee”. Eli siis Suomalainen ei ole kovin hyvä ulkomailla tai laajentamaan verkostoa. Me teemme mieluiten yhteistyötä Suomalaisten kanssa. Ei me juntteja olla mutta ehkäpä edessä on kielimuuri ja toisaalta emme ehkä ymmärrä toisten kulttuureja niin hyvin. Siihen saattaa olla sellainen mauste, että usein Suomalainen tekee työnsä ja lähtee kotiin. Me emme ole niin kiinnostuneita henkilöistä. Monet kulttuurit rakentuvat sen varaan, että kaikki mitä tapahtuu on henkilöiden välistä yhteistyötä. Meidän tulisi olla kiinnostuneita henkilöistä, yksilöt on se voimavara joka rakentaa.

Meidän menestyvät PK-yritykset ei ole kovin innokkaita kasvamaan. Siihen on monia syitä. Ymmärrän hyvin, että yrittäjä joka on saanut yrityksen vakaaksi ja talouden kuntoon vuosien työllä niin ei halua aloittaa taas samaa ruljanssia.

Mutta sitten on yksi merkittävä asia. Me emme osaa tarpeeksi, meidän huiput ei ole huippuja globaalilla tasolla. Tai ehkä on mutta ei riittävällä volyymilla ja osaamista ei saada käyttöön.

Mitä meidän nyt sitten pitäisi tehdä?

Alkuun sanon, että nyt SDP on täysin oikeilla linjoilla ja vieläpä konkretian tasolla. Se on todella hienoa ja olen mielelläni tässä mukana pienellä panoksellani.

Mutta muuten mitä pitäisi tehdä? Aika kliseistä ja selkeää huttua tähän on tarjota. Yhteistyötä tarvitaan, rahoitusta tarvitaan mutta yhä enemmän tarvitaan selkeitä ohjaavia strategioita. Melko moni tilaisuudessa sanoi, että suunta on vähän hukassa ja näin se varmaan on. Lisäksi itse lisään tähän, että kyllä se rahoitus ja tekeminen on Suomessa ollut melko sisäsiittoista. Jokaisen pitää keskittyä omiin intohimoihin ja vahvuuksiin sekä osallistua verkostoihin. Ei ole kovin vaikea tunnustaa, että Suomessa mietittiin yhden tahon omistavan koko liiketoiminta-alueen. Toimiva liiketoiminta kehittyy askeleittain ja sitä tulee rahoittaa liiketoiminnalla. Mitään ei kehitetä enää verhojen takana ja sitten vain jotain mullistavaa pomppaa sieltä pois. Ajattele vaikka Nokian matkapuhelimia tai vaikkapa Googlea miten ne aikanaan kehittyvät.

Poliittisen johdon tulee alkaa olemaan avoimia ja ymmärtää innovaatioita. Jonkinlainen innovaatioministeriö ei välttämättä olisi huono ajatus, jotta saataisiin pitkiä tavoitteita sekä ohjelmia ajettua läpi.

Kuntien tulee alkaa miettimään omaa ekosysteemiään. Koska Suomessa julkisen kautta kulkee valtava määrä rahaa niin jokainen kunta voi olla kehitysympäristö. Jokaisen kunnan tulisi miettiä omia vahvuuksiaan. Ei ole järkeä, että kaikki lähtevät hakemaan rahoitusta samaan asiaan kun jokin hanke laitetaan hakuun. Ehkä sen takia juuri rahoitusta tulisi ohjata enemmän vapaana ilman mitään ohjelmaa vaan sen mukaan mitä yrityksen ja kunnat keksivät. Eli ei niin paljon hallintaa yläkerrasta vaan antaa kaikkien kukkien kukkia vaikka välillä ei kaikki onnistukaan.

Kaikista tärkein on nyt saada niitä oikeasti pitkiä strategioita ja pitkäjänteistä tekemistä. Ei se Nokia syntynyt aikanaan helposti vaan se syntyi todella kovalla työllä ja omistautuneilla tekijöillä. Voidaan ajatella, että maailma on nyt helpompi kuin Nokian alkaessa. Meillä on enemmän teknologiaa ja enemmän haasteita joita ratkaista. Myös markkinoille meno on nopeampaa. Pitää myös katsoa peiliin ja ymmärtää ettemme enää välttämättä ole niin kärkeä koulutuksessa tai tuotekehityksessä. Emme ole edes kovin houkutteleva maa vaikka meitä aina kehutaan. Mutta suurta korjausliikettä ei tarvita. Korjausliikkeen ehdoton vaatimus on silti ajattelun ja hengen parantuminen. Jonkun pitää tässä näyttää esimerkkiä ja näyttäisi siltä, että SDP on puolue joka siihen pystyy politiikan osalta.

]]>