Yleinen

Yhteinen näkemys on ainoa vaihtoehto hallituksen ja Ay-liikkeen kiistan ratkaisuksi

Hallituksen ja Ay-liikkeen kiista pitkittyessään tekee sen sopimisen yhä hankalammaksi. Pitkittyessään kiista myös jakaa kansaa yhä pahemmin kahtia. Se on valitettavasti nähtävissä nyt hyvin selkeästi. Nekin jotka ei seuraa politiikkaa tai ole ottanut tilanteesta kovin hyvin selvää valitsevat puoliaan otsikkojen perusteella. Jos kiistaa ei saada tulevalla viikolla ratkaistua tulee hallituksen perintö olemaan raskas.

Kuka on vastuussa tilanteesta?

Ei ole järkeä kiistellä siitä kenen vika tämä typerä kiista on. Nyt ainoa järkevä teko on lähteä ratkaisemaan kiistaa ja myöhemmin käydä läpi koko tapahtumaketju jotta tilanne voidaan jatkossa välttää. Jos ennen kiistan ratkeamista halutaan löytää syyllinen niin tilanne ei tule ratkeamaan kuin toisen osapuolen perääntymiseen.

Minulla on omia näkemyksiä siitä mitä on tapahtunut ja niin on varmaan monella muullakin. Mitä pidempään asiasta riidellään ja valitaan puolia otsikkotason mielikuvilla, niin sitä enemmän yhteiskuntamme kärsii ja sitä suuremmat on korjattavat asiat.

Kuka tässä kärsii?

Niin typerää kuin se onkin niin nyt kärsivät kaikki. Kukaan ei tästä tilanteesta voita edes mielikuvien osalta. Kun kyseessä oleva lakialoite koskee alle kymmen henkilöä työllistäviä yrityksiä niin tuntuu väärältä se, että kärsivänä osapuolena on suuret yritykset sekä kansalaiset. Toki kaikki ymmärtää sen, että työtaistelun kuuluukin tuntua ja vaikuttaa yhteiskuntaan, muuten se ei ole työtaistelu. Samoin kaikki tietää sen, että oikeasti kiista on paljon laajempi kuin yksi lakiesitys. Ja se on juuri syy miksi Ay-liike ulottaa työtaistelut koskemaan laajemmin.

Eniten tässä kuitenkin kärsii yleinen ilmapiiri. Kiista on jo nyt saanut aikaiseksi sen, että olemme hyvin selkeästi puolesta ja vastaan. Hallituksen tai Ay-liikkeen puolella. Jos kiista pitkittyy edes vähän niin vauriot tulevat olemaan suuret. Kiista jakaa kansaa työnantajiin ja työntekijöihin. Tietysti näin tilanne työmarkkinoilla on mutta todellisuudessa molemmat tarvitsevat toisiaan. Kumpikaan osapuoli ei tarvitse ristiriitaa vaan sen, että tuottavuutta nostetaan yhteistyöllä.

Yhdessä tehty sovinto on ainoa tie ulos

Kiista on niin pitkällä, että se on muodostunut jo arvovaltakysymykseksi. Ja yleensä kun kiistaan sotkeutuu arvovalta niin se monimutkaistuu. Jos tämä tilanne ratkeaa sillä, että toinen osapuoli joutuu perääntymään tulee meille silti tappiota. Tilanne jää vaivaamaan monia ja sen varjo on pitkään päällämme. Monet tulevat tilannetta käyttämään hyväkseen ja levittävät ristiriitaa yhä edelleen. Jos tilanne ratkeaa perääntymiseen niin se myös aiheuttaa sen, että yhteiskuntamme ei kehity. Tilanteesta jää voittajia ja häviäjiä.

Paras vaihtoehto on tehdä sitä mitä Suomessa on tehty pitkään. Neuvotella. Istua alas ja keskustella niin pitkään, että ratkaisu löytyy. Sellainen jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä ja sen julkisesti sanoa hyväksyvänsä.

Osapuolten välille tulee saada aito yhteisymmärrys. Ymmärrän, se vaatii paljon mutta kun kyseessä on yhteinen etu niin sen eteen tulee tehdä kaikki mitä pystyy. Yhteisymmärryksen tulee olla sellainen joka pystytään selittämään ja kaikki sen ymmärtää. Hallituksen ja Ay-liikkeen tulee osoittaa kaikille, että ikävästä tilanteesta huolimatta me teimme sen, yhdessä.

Tämän toteutuessa se tulee määrittelemään Suomen ilmapiiriä paljon. Ristiriitojen levittäminen ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa ja kansa alkaa taas luottamaan päätöksentekoon. Kukaan ei luota päätöksentekoon jossa on voittajia ja häviäjiä kun kyseessä on Suomen koko kansan edut. Se tulee vaikuttamaan ihmisten mieliin ja kykyyn tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Se on pitkä harppaus kohti sitä kehitystä joka meidän on pakko saada aikaiseksi.

Nyt mitataan onko valtiomies luonnetta enää vai onko se kuollut. Nyt määritellään miten kiistat Suomessa ratkaistaan tulevaisuudessa. Riidellen vai sopien. 

Nyt pitää sopia, vaikka väkisin!

]]>