Niko Eskelinen

Yleinen

Hallituksen ja ammattiliittojen välille julistettiin tulitauko

Hallitus esitti odotetusti ammattiliitoille sovintoratkaisun. Todellisuudessa hallituksen esitys ei luonut sopua vaan ainoastaan mahdollista neuvottelut eli osapuolet julistivat tulitauon. Hienoa on kuitenkin se, että tällä esityksellä saatiin työtaistelut taukoamaan  ja neuvottelut alkamaan. Hallitus ei kuitenkaan esittänyt toimissaan sitä suoraselkäistä toimintaa jota minä olen peräänkuuluttanut.

Löysä hirsi hermostuttaa

Hallituksen esitys oli selkeä lista mutta asiat olivat ympäripyöreitä ja vaativat vielä paljon selvityksiä. Esitys ei korjannut tilannetta vaan aiheutti sen, että tilanne pysähtyi ja nyt kaikki odottavat neuvotteluiden alkamista jotta kohtia saadaan selkeytettyä. Ollaan siis myös yhteiskunnan rauhan kannalta löysässä hirressä vaikka työtaisteluita ei olekaan päällä.

Toisaalta jos neuvottelussa ei ole ketunhäntiä kainalossa ja ne tehdään aidosti niin hallituksen esitys mahdollisti neuvotteluiden aloittamisen.

Pikkukikkailua näkyvissä

En ole neuvottelemassa jatkoa mutta minun mielipiteen mukaan hallituksen esitys on pikkukikkailua. Todellista konsensusta ei rakenneta niin, että sopimisen yhteydessä se luodaan ehdolliseksi. Toki sopimiseen kuuluu periksiantaminen ja toisen ymmärtäminen mutta sitä toki olisi voitu harjoittaa jo hallituskauden alusta alkaen.

Hallituksen esitys oli neljään eri kohtaan perustuva lista. Ja kuten totesin niin ihan selkeitä asioita sinänsä ne ovat mutta on niissä on myös pikkukikkailua. Otetaan kohta kohdalta.  

  1. Työsopimuslain muuttaminen

Muutetaan työsopimuslain 7 luvun 2 §:ää seuraavalla tavalla:

”Työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.”

Yllä esitetty muutos ei oikeastaan muuta mitään tai sitten muuttaa kaiken. Muutosta on löydettävissä ainoastaan siinä, että muutos sisältää termin “kokonaisarviointi”. Muutosten vaikutukset jäävät siis tulkinnanvaraisiksi asioiksi. Hallituksen esityksessä ei ole mukana kyseisen lakipykälän lisänä olevat kohdat jotka määrittelevät mitkä eivät ainakaan voi olla irtisanomisperusteita. Oletan, että ne eivät ole mukana koska niihin ei haeta muutosta. Näin toivon.

 

  1. Työttömyysturvalaissa säädettyä työsuhteen päättymisen perusteella asetettavaa korvauksetonta määräaikaa eli niin sanottua karenssia lyhennetään nykyisestä 90 päivästä 60 päivään tilanteissa, joissa työnantaja on päättänyt työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä. Kevennys koskee kaiken kokoisissa yrityksissä työskenteleviä työntekijöitä.

Tämä kohdan tulkinta on sen varainen onko työntekijä irtisanottu omien laiminlyöntien johdosta. Silloin varmasti monen oikeustaju ymmärtää sen, että siitä saa sanktion. Tosin pitää muistaa, että henkilö voi hakea yhteiskunnan tukea muita reittejä pitkin. Joten välttämättä tämä pykälä ei ole kovin järkevä. Kun tämän kaltaiseen tilanteeseen joudutaan yksilö tarvitsee etupäässä tukea ja apua. Se, että hänet tuomitaan pitkään karenssiin ei millään tavalla helpota uutta alkua vaan saattaa aiheuttaa pahenevan tilanteen.

 

  1. Käynnistetään kolmikantainen valmistelu tavoista osoittaa aktiivimallin edellyttämä aktiivisuus. Määräaika tälle työlle on 28.2.2019.

Tämä kohta pikkukikkailee sen kanssa, että kaikki saadaan hyväksymään erittäin ristiriitaisesti vastaanotettu aktiimalli. Hallitus ei ole vielä korjannut toimimatonta lakia millään tavalla ja on outoa, että se onnistuisi paremmin kolmikannassa koska epäkohdat ovat olleet kaikkien tiedossa. Toisaalta on toki positiivinen asia, että hallitus ehdottaa kolmikannassa käsittelyä, se toki olisi voitu tehdä jo lakiehdotuksen aikana. Määräaika on aina hyvä jotta asioiden käsittely ei veny.

 

  1. Kolmikannassa jatketaan omaehtoisen työnhaun mallin valmistelua työttömyysturvan vastikkeellisuuden toteuttamiseksi siirryttäessä maakuntamalliin. Määräaika tälle työlle on 28.2.2019.

Kohta neljä noudattelee hyvin samoja linjoja kuin kohta kolme. Tämä kohta tavallaan vahvistaa sen, että aktiivimalli II hyväksytään henkisesti koska sitä aletaan kolmikannassa valmistelemaan. Lisäksi tähän on erittäin oudosti kytketty maakuntamalli joka sinänsä ei kuulu tähän mitenkään. Taas sitä pikkukikkailua.

 

Taistelut siirtyivät verhojen taakse

Hallitus olisi voinut lopettaa kaikki toimet reilusti vain vetämällä lakiesityksen pois. Kohtia lukiessa tuntuu järjettömältä ettei hallitus niin toimi. Hallitus ei onnistunut rakentamaan yhteiskuntarauhaa vaan pitämällä tilanne päällä ja sortumalla pikkukikkailuun jatkaa ristiriittaa ja aikaan saa vain tulitauon. Hallituksen valinta tuntuu järjettömältä senkin takia, että valmistelussa olevan lain vaikutukset eivät ole merkittäviä. Jos taas katsotaan pikkukikkailun kautta asiaa niin voihan olla, että hallitus näki mahdollisuuden kytkeä sovun saavuttamiseksi kaikki muut keskeneräiset asiat kuten aktiivimallit ja maakunnat.

Neuvottelut siis alkavat. Eli kaikki toiminta siirtyy verhojen taakse ja sieltä saatava tieto on aina sellaista joka on vaikea viestiä avoimesti eteenpäin. Neuvotteluihin sisältyy siis riski siitä, että jotain osapuolta leivotaan syylliseksi ja se sellaiseksi vahvistetaan nopealla viestinnällä. Itse olisin pitänyt keskustelun avoimena ja tiedot selkeästi saatavissa.

 

Hallitus ei edelleenkään mieti yhteiskuntaa

Koko episodin aikana on paljon puhuttu ulkoparlamentaarisista voimista. Hallitus ja osa oikeiston edustajista hyökkäsi rajusti ammattiliittojen kimppuun vaikka sittemmin on paljastunut myös Suomen Yrittäjien vahva rooli. Joka on siis vähintäänkin yhtä ulkoparlamentaarinen voima kuin ammattiliitot. Sinänsä on positiivista, että Suomen Yrittäjät pitävät pienten yritysten puolta mutta tämä ei ole oikea tapa eikä oikea taistelu.

Politiikkaan on palannut vai pitäisikö sanoa, että pakotettu vahva kahtiajako. Kahtiajako työntekijöiden ja työnantajien välille. Se ei ole minun ja kovin monen muunkaan näkemyksen mukaan viisasta.

Itse olisin kaivannut ja kaipaan edelleen ehdotonta ja aitoa sopimista ilman pikkukikkailua. Toki tämä tulos voidaan vielä neuvotteluiden kautta saavuttaa mutta minulla on siitä epäilys. Hallituksen esittämät toimintatavat ja historia ei sitä millään tavalla tue.