Niko Eskelinen

Yleinen

Arvot muuttavat myös ilmaston

Ilmastonmuutoksesta puhutaan politiikassa tällä hetkellä runsaasti ja siitä tullaan puhumaan vielä enemmän kun vaalit lähestyvät. Ilmastopolitiikkaa mitataan ja sille pyritään löytämään toimivia mittareita. Mitä ihmiskunnan pitäisi tehdä, että yhteinen maapallomme pysyisi elinkelpoisena? Sinänsä koko keskustelu on jotenkin mielenvikainen ja täysin absurdi. Me yritämme keksiä suloisia valheita sinne, että voisimme jatkaa tämän hetkistä kehitystä kohti yhä suurempaa kulutusta. Talouden tulee joka vuosi kasvaa ja se tarkoittaa sitä, että tuotannon on noustava. Se taas tarkoittaa resurssien yhä suurempaa kulutusta. Jos haluamme lopettaa itsellemme valehtelemisen ja muuttaa tulevaisuutta meidän tulee tarkastella arvojamme ja yhteisöllisyyttä. Ilman niiden muuttumista ei myöskään yhteinen tulevaisuutemme muutu.

 

Työ ja sen tuottavuus

Työ ja sen tekeminen on ollut otsikoissa johtuen ammattiliittojen ja hallituksen kiistan takia. Tätä kirjoittaessa kiista ei ole ratkennut vaan hallitus siirsi taistelun taitavasti verhojen taakse. Kaikki toki ymmärtää työn käsitteenä ja sen, että siitä saa yleensä korvauksen jonka suuruudesta riippuen voi rakentaa elämäänsä monin eri tavoin. Työn mielekkyys ja siitä maksettava korvaus on riippuvainen sen tuottavuudesta. Mutta hetkinen, mitä on tuottavuus? Millä me mittaamme työn tuottavuutta ja mitä tuottavuus itse asiassa tuottaa?

Tuottavuuden tekijöitä on monia. Tuottavuutta haetaan usein tehokkuuden avulla. Tehokkuudella tarkoitetaan yleensä hyvin yksinkertaista asiaa. Miten voimme tuottaa enemmän ja pienemmällä kustannuksella. Eli vielä enemmän yksinkertaistettuna paljonko tuotanto pystyy tuottamaan voittoa. Kaikki on siis loppujen lopuksi siitä kiinni miten paljon tuotamme voittoa eli rahaa. Jopa sairaanhoitajien ja hoiva-aloilla työskentelevien työ on muutettu tulokseksi eli miten voimme palvella enemmän ihmisiä tehokkaammin niin, että siihen kuluva aika eli kustannus on pienempi. Melkein kaikki mitä me kohtaamme elämässämme päivittäin on mittaroinnin ja tuotannon tehokkuuden mittaamisen kohteita.

 

Raha on huonoin mahdollinen mittari ihmisen hyvinvoinnin kannalta

Raha on ihmisen mielikuvituksen ja käytäntöjen luoma kuvitteellinen vaihdannan väline. Rahatalous on toki tärkeä ja tarpeellinen koska me vaihdamme toistemme kesken niin paljon eri tuotteita ja palveluita, että ilman rahaa se olisi mahdotonta. Ennen rahaa taloutemme perustui vaihdantaan. Me vaihdoimme tavaroita ja palveluksia toistemme välillä tarpeen mukaan. Ihmiset erikoistuvat tekemään asioita ja yhteisön vahvuus muodostui siitä, että se koostui eri taitojen osaamisesta. Käsillä tekeminen ja uusien asioiden oivaltaminen tuotti kehitystä ja nosti elämänlaatua kaikille. Syntyi jatkuvasti uusia käsitteitä siitä, että millainen on hyvä ja mukava elämä. Alkoi hyvin nopeasti muodostua myös käsite omistus. Paljonko yksi ihminen omistaa ja mitä omistuksella voi tehdä. Aikojen alusta omistus on ollut poliittisesti ohjattua ja perustunut suhteellisen pienen ihmisjoukon käsitykseen ympäröivästä maailmasta ja sen kehityksen suunnasta.

“Rahalla ei voi ostaa onnea” sanoo jo vanha sananlasku. On jokseenkin selvä asia, että rahalla ei tosiaan voi ostaa onnea ja onnellisuutta. Kaikki sen tietää mutta miksi me silti mittaamme lähes kaikkea rahassa ja omistuksessa joka sekin on loppujen lopuksi vain rahaksi käännettyä resurssia. Miksi me emme mittaa ihmisten ja yhteisön onnellisuutta sekä elämänlaatua kokonaisuudessaan? Me kaikki tiedämme, että rahalla voi hankkia itselleen mukavuutta, terveyttä ja kaikkea niitä asioita joita tarvitaan onnellisen elämän rakentamiseen. Köyhä ihminen ei selviä sairauksien hoidosta samalla tavalla kuin rikas. Köyhä ihminen ei voi ostaa itselleen mukavuutta tai joissakin tapauksissa edes syödä terveellisesti. Raha ja omaisuus on selkeästi yhteiskunnan jakolinja mutta miksi? Miksi me olemme päästäneet kuvitteellisen asian väliimme ja aiheuttamaan mahdollisuuksien epätasa-arvoa?

 

Yhteiskunta tarvitsee rikkaita ihmisiä

Ihmiset ovat erilaisia. Meillä on hyvin erityyppiset kiinnostuksen kohteet ja tavoitteet elämälle. Joitakin ajaa hyvin vahva sisäinen tarve muuttaa asioita isossa mittakaavassa ja jotkut haluavat keskittyä vain lähellä oleviin asioihin. Yksilön nauttima yhteisön arvostus on miltei kaikille tärkeä asia. Ihminen joka ei välitä yhtään yhteisön hyväksynnästä ja toisten arvostuksesta on hyvin poikkeava. Vaikka monet meistä haluaisi elää ilman kyseistä tarvetta niin käytännössä se ei ole mahdollista. Tämä on se syy miksi meitä kiehtoo sarjamurhaajat ja rikoksia tekevät ihmiset. Monet ajattelevat, että he elävät täysin ilman kahleita ja toteuttavat itseään säälimättömästi. Tämä vaikka teot ovat hirviömäisiä ja täysin ihmisyyden vastaisia. SIlti me haemme teoille syytä ja yritämme ymmärtää vaikuttimia tekojen takana.

Meidän ei tule taistella rikkaita ja menestyneitä vastaan vaan köyhyyttä ja epätasa-arvoa vastaan. Yksilön itselleen rakentama elämä on aina kallisarvoinen ja lähtökohtaisesti jokaisen elämä on yhtä arvokas. Mutta meidän tulee myös hyväksyä tosiasia, että joidenkin elämänkaari on vaikutuksiltaan täysin erilainen kuin hänen lapsuuden ystävän elämänkaari. Yhteiskuntamme on riippuvainen yksilöistä joita ajaa vimma kehittää ja löytää uutta. Yleisesti tämän ominaisuuden mukana seuraa myös taloudellinen menestys. Kyseisen yksilön uuden löytämisen vimmasta hyötyy jollakin tapaa koko yhteisö. Kyseisen yksilön vimma synnyttää työtä ja  täysin uusia keksintöjä jotka muovaavat meidän kaikkien elämää.

Minä en usko, että kenelläkään olisi todellista vihaa rikkaita ja menestyneitä ihmisiä kohtaan. Viha ja arvostelu astuu kentälle vasta kun omistus luo räikeää epätasa-arvoa tai hankittu menestys on pois otettu eikä sitä ole tuotettu luomalla uutta. Esimerkkinä voisin mainita vaikkapa niiden asioiden hyödyntäminen joita me luontaisesti pidämme yhteisinä. Otetaan vaikkapa vesi. Suomessa me pidämme sitä itsestään selvyytenä ja sitä on joka paikassa. Voimme tyydyttää janomme ja peseytyä miltei missä vain. Silti vesi on monessa maassa liiketoimintaa ja poliittinen tapa ajaa päätöksiä läpi. Veden hyödyntäminen yksilön rikkauden lähteenä on sellainen joka yleensä nostaa negatiivisia tunteita pintaan. Kollektiivisesti ajateltuna se tuntuu väärältä ja sitä se toki on.

Pystyvät yksilöt joita ajaa uuden kehittämisen vimma ovat ihan samalla tavalla yhteiskunnan resursseja kuin vesi ja muut luonnonvarat. Me tarvitsemme tämän kaltaisia yksilöitä ja ryhmiä. Ne ovat kaikkien etu ja ihan samalla tavalla ihmisen kehityksen edellytys kuin se, että pidämme maapallon elinkelpoisena.

 

Entä jos menestyksen mittari ei olisikaan raha ja omistus?

Me annamme lähes kaiken anteeksi ihmiselle joka on rikas. Me salaa ihannoimme ja haaveilemme rahan tuottamasta riippumattommudesta ja vallasta. Me luemme lehdistä häpeillen ihmisistä jotka ovat hankkineet neljä miljoonaa maksavan auton tai muokanneet ulkonäköään valtavilla summilla. Salaa me toivoimme itselle samaa riippumattomuutta ja mahdollisuuksien virtaa. Usein elämme enemmän muiden elämää kuin käyttäisimme tarmon omaan elämään. Olemme laumaeläimiä jotka juoksevat muiden mukana.

Entä jos huomen aamusta alkaen kukaan ei enää millään tavalla arvostaisi rahaa ja omistusta vaan tilalle astuisi uusi arvo ja sen mukana täysin erilainen toimintakulttuuri?  Mitä jos suurimman arvostuksen saisikin se mitä yksilö on voinut tuottaa yhteisölle eniten? Miten se muuttaisi elämäämme ja yhteiskuntaamme? Kun mietit sitä niin älä hylkää tämän hetken kehitystä ja ajattelua taloudesta vaan mieti asiaa arvojen kautta.

Otetaan esimerkiksi vaikka rakennusyhtiö. Perinteisesti tämä ala tuottaa suuria voittoja eli paljon rahaa omistajille. Rakennusyhtiöt pyörittävät valtavaa liiketoimintaa ja ovat työllistäjänä erittäin tärkeitä. Rakennusyhtiöt ovat myös erittäin tärkeitä hyvinvoinnin tuottajia riippuen siitä miten laadukkaita ja kestäviä rakennuksia ne tuottavat. Asuminen, lämpö ja suoja kun on meidän yksi keskeisiä perustarpeita. Rakennusyhtiöt ilmoittavat vuosikatsauksissa paljonko voittoa ne ovat tuottaneet. Ja koska rakennusyhtiöt yleensä ovat pörssiyhtiöitä se on keskeisin asia kun mitataan yhtiön onnistumista. Raha. Entäpä jos sama yhtiö ilmoittaisi vuosikatsauksessa, että tämä vuonna vaihdoimme yhtiön strategian. Emme tavoittele suurinta mahdollista voittoa vaan suurinta mahdollista hyötyä yhteisölle. Olemme tietoisesti nostaneet rakentamisen laatua ja pienentäneet voittoa laskemalla asuntojen hintoja. Olemme mahdollistaneet yhä useammalle laadukkaan asumisen ja olemme myös rakentaneet asunnottomille tuhat maksutonta asuntoa. Mitä tästä toiminnasta seuraisi?

Olet oikeassa, sehän olisi täysin mielenvikaista ja osakkeiden arvo tippuisi jos muutos olisi edes jollain tapaa edes mahdollinen toteuttaa. Mutta mietitään asiaa vielä hetki. Entä jos suuri yleisö eli kansa nostaisi arvostustaan kyseistä yhtiötä kohtaan yhtä paljon kuin pörssiarvon tiputus olisi. Entä jos kaikki haluaisivat hankkia asuntonsa juuri tältä yhtiöltä? Entä jos kaikki haluaisivat työskennellä kyseisessä yhtiössä ja tehdä aina parasta työtä?

Kyllä, meidän asenteet ja päätökset ohjaavat markkinoita. Loppujen lopuksi valta on aina kansalla. Kyseisessä esimerkissä lopputulos olisi se, että kyseinen yhtiö pärjäisi taloudellisesti hyvin ja sillä olisi sitoutuneimmat työntekijät. Kyseinen yhtiö voisi omalla esimerkillä ja toimintamallilla muuttaa markkinaa jossa kaikki kilpailijat olisi pakotettuja muuttamaan toimintamallejaan saman suuntaisiksi. Eikä se tarkoita sitä, että kaupallisuudesta tai rikkaudesta pitäisi luopua. Se tarkoittaa sitä, että varallisuus jakautuisi tavalla joka hyödyntää kaikkia ja luo uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Se tarkoittaa sitä, että vastuullisuus ja arvojen toteuttaminen olisi kilpailuetu.

 

Miten tämä kaikki liittyy ilmastoon?

Me kulutamme päivä päivältä enemmän. Meitä ohjataan kohti uusia tarpeita ja elämyksiä. Yhä useampi niistä eristää yksilön yhteisöstä. Se mitä ennen käytimme yhdessä hankitaan nyt kotiin omaan käyttöön. Tarvitsemme yhä suurempia koteja, yhä enemmän sähköä, yhä enemmän resursseja.

Yhteisen elinympäristömme vointi ja siitä huolehtiminen on kiinni siitä millaisia arvoja me toteutamme ja mitä päätöksiä teemme joka päivä. Niin kauan kuin tuottavuus ja voitto ovat arvoina kovimpia emme pysty muuttamaan resurssien nopeaa kulutusta sekä elinympäristön pilaamista. Niin kauan raha ja valta jatkaa keskittymistä yhä pienemmällä määrälle ihmisiä. Ja niin kauan kuin kehitys jatkuu näin epätasa-arvo ja ihmisten orjuuttaminen jatkuu ja kasvaa.

Tämä kirjoitus oli minulle hyvin tyypillistä asioiden pyörittelyä ilman, että halusin ohjata sinua tiettyyn johtopäätökseen. Minun ajattelu lähtee kyseenalaistamisesta. Meidän tulee jokaisessa kehityksen kohdassa pystyä kyseenalaistamaan kaikki, jopa itsemme. Meidän tulee hyväksyä se, että olemme olleet tietämättömiä ja meidän tulee miettiä mitkä asiat ovat elämisen kannalta tärkeitä.

Ihminen on ainoa eläin joka rakentaa itselleen häkin.