
Onnea isä mutta mikä sinä olet?

Kysyin lapsilta mitä heille tulee mieleen sanasta isä.
He sanoivat, että siitä tulee mieleen isä.
Yritin miettiä mikä isä oikein on,
mikä tekee isän, mikä isä oikein on?
Minä olen lasteni isä,
mutta päättelin, että isä on jotain enemmän.
Lapsilleni isä on käsite,
en pelkästää minä.
Ja kuten usein lapset ovat oikeassa,
vaikka eivät sitä osaa sanoa.
Minä olen isä ja minä olen minä,
kaikkine vikoineni ja epätäydellisenä.
Mutta ehkä se juuri on isyyden juoni,
astun rooliin jossa kasvan.
Rooliin jota ei näytellä,
vaan joka on aito ja arvokkain mitä on.
Lasteni kautta arvostan elämää eri tavalla,
tunnen vastuuta ja haluan suojella.
Haluan olla parempi ja oikeudenmukainen,
joku on tärkeämpi kuin minä.
Päättelin isyyden olevan enemmän kuin minä,
isyys on jotain mitä voi olla jokaisessa.
Jokainen lapsi tässä maailmassa ansaitsee isän,
ja kuka tahansa voi olla isä.