Yleinen

Ammattiyhdistysliikkeet elävät menneisyydessä

Näin uskallan väittää. Uskallan väittää näin koska osa Suomen lainsäädännöstä ja käytännöistä ovat vanhentuneet eli koko Suomi elää menneisyydessä.  Suomi on menettänyt kykyä uudistua ja tehdä päätöksiä. Miksi näin on ja miten se voidaan korjata? Miksi koko politiikka on nykyään vastakkainasettelua ja tappelua? Tätäkö haluamme? Riitelyä ja voimien kuluttamista riitelyyn mitättömistä asioista. 

Ammattiyhdistysliikkeiden kapeneva valta 

Ammattiyhdistysliikkeet ovat tehneet hyvää työtä ja ovat olleet todella tarpeellisia. Aikanaan ammattiyhdistysliikkeiden taistelut olivat hyvin eri näköisiä ja niissä käytettiin keinoja joihin varmaan kukaan ei halua palata. Silloinkin syyllisiä oli molemmilla puolilla, ihan kuten nyt riidellessä mitättömästä lakiesityksestä. Ammattiyhdistysliikkeiden valtaa syö työmarkkinoiden ja ylipäänsä liiketoiminnan muutokset. Yrityksien koko pienenee, niiden liiketoiminta on nopeasti muuttuvaa ja varsinkin Suomessa asiantuntijatyön määrä lisääntyy. Perinteisesti ammattiyhdistysliikkeet ovat vaikuttaneet juuri suurissa ja paikkaan sidoituissa toimialoissa. Kuten metsäteollisuus ja ylipäänsä tehtaissa luotava tuottavuus. Lisäksi yhtenä suurena syynä on se, että Suomessa on vallinnut hyvä elintaso eikä ammattiyhdistysliikkeillä ole ollut kovin paljon kovia julkisia taisteluja. Toki kulisseissa väännetään koko ajan.

Liitot on yhtä kuin lakko

Jos kysytään ihmisiltä mitä heille tulee mieleen kun sanotaan sana ”ammattiyhdistysliike” niin väitän, että monet vastaa sanomalla sanan ”lakko”. Se on kovin surullista, että mielikuva on tämä. Ammattiyhdistysliikkeet kun tekevät paljon muutakin kuin lakkoilevat eri syistä. Itse näen ammattiyhdistysliikkeissä valtavan ja riitelyn takia hyödyntämättömän potentiaalin koko yhteiskunnalle. Ammattiyhdistysliikkeiden roolia pitäisi uudistaa niin, että kun sanotaan sana ”ammattiyhdistysliike” niin ihmiset kadulla vastaava siihen sanomalla sanan ”työ”.

Mistä se työ ja tuottavuus sitten syntyy? Se syntyy mahdollisuuksista ja osaamisesta. Yhteiskuntamme on merkittävässä roolissa synnyttämään molempia. Mahdollisuudet syntyy hyvästä lainsäädännöstä ja ymmärtämällä omat vahvuudet. Osaaminen taas syntyy koulutuksen, verkostojen sekä kokemuksen kautta. Nyt on niin, että Suomen lainsäädäntö liittyen työhön on auttamattomasti vanhentunut. Lainsäädännön tulisi tukea paljon paremmin työn, opiskelun ja perheen yhdistämistä. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien tulisi olla joustavampia ja tukea aina työntekoa sekä palkita siitä. Nyt muutosta yritetään hallituksen osalta tehdä pakottamalla ja pienin askelin. Niin typerää kuin se onkin tässä on kyse kasvojen ja vallan säilyttämisestä, ei muusta. Jos haluaa todella muutosta aikaan niin sitä tulee johtaa tavalla jossa kaikki pystyvät säilyttämään kasvonsa ja itse valmistautua sopetutuksiin sekä muutoksiin.

Ammattiyhdistysliikkeiden kasvava rooli

Kaikki ovat lukeneet siitä, että ammattiyhdistysliikkeillä on valtava varallisuus. Niin on. Perinteisesti ammattiyhdistysliikkeet ovat keränneet ”lakkokassaa” jolla autetaan jäsenistöä työtaistelujen yhteydessä. Koska pitkiä ja kalliita työtaisteluja ei ole juuri ollut on varallisuus kasvanut. Lisäksi tietysti varallisuudella tehdyt sijoitukset, pääasiassa kiinteistösijoitukset ovat nostaneet varallisuutta. Itse en pidä Kojamoa mitenkään ihmeellisenä asiana enkä foliohattu tarinoiden arvoisena asiana. Kojamo on hyvä tapa säilyttää omaisuutta. Lisäksi Kojamoa omistetaan myös yli puoluerajojen joten kyllä ne sijoitukset maistuu kaikille. Hallituksen korvaukset ei myöskään ole mitenkään yliampuvia.

Jotta asiaan saadaan muutos meidän tulisi ajatella ammattiyhdistysliikkeitä eri tavalla. Ammattiyhdistysliikkeille tulisi rakentaa uusi rooli jossa se yhdessä oppilaitosten ja Suomen opetuksen johdon kanssa kasvattaa Suomen osaamista sekä ottaisi suurta roolia muun muassa muuntokoulutuksesta. Mikä olisi parempi tapa auttaa jäsenistöä kuin kasvattaa heidän osaamista jatkuvasti? Samalla koko Suomi saisi tärkeää vetoapua opetuksen kustannuksiin sekä ennen kaikkea työn yhteydessä tapahtuvaan oppimiseen. Kuka ei haluaisi kuulua ammattiyhdistysliikkeseen jos saisi sieltä koko ajan tietoa työn muutoksesta ja lisäksi se tarjoaisi vaihtoehtoja omalle työuralle koulutuksen kautta.

Totta kai ammattiyhdistysliikkeille jää rooli puolustaa työntekijää ja heidän etujaan. Siitä ei voi toki luopua ja se on tarpeellista. Itse kuitenkin olisin valmis miettimään paikallisen sopimisen laajentamista ja silloin toki puhutaan yleissitovuuden purkamisesta. Tiedän, että nyt saan pamppua päähän kun näin sanon mutta asiat ei muutu jos niistä ei uskalleta puhua. Lisäksi olisin valmis ottamaan pöydälle ammattiyhdistysliikkeiden yleishyödyllisyyden käsitteen ja se toki tarkoittaa sitä, että pitäisi avoimesti keskustella verovapaudesta. En sano, että se pitää poistaa vaan yleishyödyllisyys tulisi määritellä uudestaan ja jos sen jälkeen verovapaus on perusteltua niin kaikki sen hyväksyy.

Kaikki haluaa palkkanormit eikä kukaan halua pientää palkkaa

Osa sanoo, että haluaa itse neuvotella palkkansa ja työehtonsa. Silti he haluavat, että jotkut normit ja sovitut ehdot ovat taustalla. Eli sinänsä aika hauska asetelma kun halutaan täysi vapaus mutta kuitenkin se, että joku pitää huolta. Toki normit ja ehdot voidaan liittää lakiin jolloin asiat tulee sitä kautta. Se samalla tarkoittaisi sitä, että perinteinen kolmikantaneuvottelu Suomesta loppuisi. Ehkä kysymykseksi jää se, että kuka lain kirjoittaa ja mitä sinne laitetaan? Olisitko valmis antamaan täyden vallan hallitukselle? Hallitukselle siksi, että Suomessa on enemmistöhallitus joten hallituksen esityksen voittaa hallitus. Silloin vaarana on se, että lakiesitykset tulevat etujärjestöjen kirjoittamana ja se on demokratialle valtava tappio.

Tuottavuus syntyy turvallisuudesta ja hyvästä olosta

Ei palkkoja ja työsuhteen etuja heikentämällä synny tuottavuutta tai hyvää yhteiskuntaa. Sipilän hallitus puhuu työllisyydestä kyllästymiseen asti mutta minä haluan herättää keskustelun tuottavuudesta. Vasta se kertoo sen miten olemme onnistuneet. Työ ilman tuottavuutta on turhaa ja typerää käsien heiluttelua. Työntekijä antaa automaatisesti parastaan jos tuntee olonsa hyväksi, saa arvostusta sekä pystyy kehittymään. Tähän kuuluu läheisesti se, että palkalla tulee toimeen. On typerää puhua siitä, että yhteiskunnan tulisi tukea jatkuvasti palkkoja jotta pystyy työskentelemään. Sillon tuemme liiketoimintaa jolla ei ole ilman yhteisien varojen käyttöä mahdollisuutta menestyä. Se on sitä kaverikapitalismia, ei aitoa kapitalismia jossa tilaa saa aidot innovaatiota ja kova työ.

Suomalainen työntekijä on vastuullinen ja arvostaa työnantajaa sekä on hurjan ylpeä työstään jota tekee. Ei Suomalaiselle työntekijälle ole ongelma antaa yrittäjän ansaita vaikka kuinka paljon ja näin realisoida otettu riski. Päin vastoin, Suomalainen työntekijä on ylpeä yrityksen tuottamasta tuloksesta jonka osana hän on ollut. Tälle toki on se edellytys, että työntekijä elää palkallaan ja nauttii arvostusta. Jos se poistetaan niin sitten ristiriita on valmis ja toki silloin tilanne on epätasa-arvoinen.

Suomi on kuuluisa sopimisesta. Sovitaan sitten. 

Suomi on kuuluisa siitä, että asiat menee sopuisasti ja niistä sovitaan yhdessä. Olemmeko nyt valmiita rikkomaan tämän vahvuuden jota muut ovat arvostaneet korkealle ja sivistyneeksi tavaksi luoda kehitystä sekä johtaa yhteiskuntaa? Tarvitaanko uudistuksia ja tarvitaanko muutoksia? Ehdottomasti tarvitaan, ei sitä kiistä kukaan.

Kun olen keskustellut ihmisten kanssa niin kovin monet sanovat, että tästä asiassa ei päästä sopimalla eteenpäin koska tilanne on niin jumissa. Toiset sanoo, että ammattiyhdistysliikkeet ei halua neuvotella ja osa sanoo, että hallitus ei ole valmis neuvottelemaan. Ota siitä sitten tolkkua, kansaa revitään kahtia ja se jos joku on tyhmää. Itse saatan olla jopa näissä asioissa naivi koska uskon, että sopiminen ja yhdessä tekeminen on aina mahdollista. Se mitä se vaatii on oikeat henkilöt asioita hoitamaan. Pitää aloittaa puhtaalta pöydältä ja neuvotteluita tulee johtaa oikein ja niihin tulee kerätä päätösvaltainen osallistujakunta.

Miksi uskon, että sopiminen onnistuisi? Ammattiyhdistysliikkeet tietää oikein hyvin, että heidän pitää uudistua ja tuottaa uudenlaisia palveluita jäsenistölle sekä yhteiskunnalle. Toisaalta jäsenistö odottaa paljon enemmän tukea omaan työelämään. Ammattiyhdistysliikkeet ei pysty vaikuttamaan, enää niin paljon työsuhteen hyötyihin tai palkkaukseen. Sekin onnistuisi paremmin jos kehitetään yhdessä asioita tuottavammaksi eikä riideltäisi. Toisaalta jokainen järkevä poliitikko ymmärtää ettei kehitystä saada pakoittamalla tai riitelyllä vaan sopimalla. Jos emme sovi niin kuljemme aina eri suuntiin eikä se tuota menestyvää yhteiskuntaa. Me tarvitsemme nyt poliitikkoja jotka yhdistävät yli puoluerajojen ja ovat valmiita tekemään oikeaa politiikkaa eikä vain purskeita näkyvyyden toivossa. Me tarvitsemme valtionpäämiehiä ja naisia eikä kuolaavia populisteja.

Tässä ei ole kyse ainoastaan ammattiyhdistysliikkeistä ja heidän vallastaan sekä tehtävistä. Tässä on kyse siitä mallista ja esikuvasta miten asioita hoidetaan Suomessa. Me voimme kuluttaa aikaa ja resurssia riitelyyn tai sitten me voimme alkaa sopimaan. Se ei ole helppoa mutta se on mahdollista. Mikään ei ole mahdotonta kun kyse on niistä asioista jotka voimme sopia yhdessä. Olisi typerää väittää toisin.

]]>