Yleinen

Hetkiä arjesta

Ei tämä aamu ole mitenkään erityinen. Ihan normaali aamu jolloin keitän aikaisin kahvia ja istun maanantaiseen tapaan tietokoneelle suunnittelemaan päivää ja viikkoa. Lapset ja vaimo herää yleensä minua myöhemmin kun olen jo ensimmäisen pannun juonut ja olen tehnyt tunnin verran töitä. Vaimollani oli tänään aikainen lähtö esiintymään joten minä lähetin lapset kouluun ja hoidin aamutoimet. Se herätti arjen keskellä ajatuksia sekä tunteita jotka ovat syviäkin.

Luottamus ja turvallisuus

Ei meidän aamutoimissa ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Tyttäreni söivät aamiaista ja puhuimme samalla asioista laidasta laitaan. Kissanpentu leikki ja pölli nuoremman tyttären huoneesta jonkun lelun. Sitä naurettiin ja ihmeteltiin mihin se sen vei. No, kyllä se löytyy. Samalla puhuttiin pimeydestä ja siitä pitääkö sitä pelätä. Kerroin, että pimeys on suoja ja monille eläimille se aika kun voi liikkua. Se mikä on yhdelle turva on toiselle uhka.

Lisäksi vielä koitettiin, että avaimilla saa oven auki helposti. Nuoremmalla tyttärellä on asian kanssa ollut joskus ongelmia. Nyt ei ollut ja hän luottaa siihen, että kodin ovi hänelle aukeaa.

Katselin kun hän lähti iloisena kävelemään kohti koulua ja mietin miten onnellisessa asemassa me Suomessa olemme. Kuinka hyvin meillä on asiat ja kuinka tärkeää on pitää kaikista huolta.

Yhteiskunta on iso perhe

Vaikka sitä kaikessa kiireessä ja arjen keskellä usein unohtuu miettimään vain omia haluja ja ongelmia niin joskus olisi aina hyvä katsoa asioita yläpuolelta. Kuinka iso asia on se onkaan, että tyttäreni voi lähettää koulutielle luottavaisena ja ylpeänä. Kuinka valtava asia on se, että heidät ottaa koulussa vastaan välittävät ja ammattitaitoiset opettajat sekä avustajat. Miten huikea asia on se, että he miettivät heidän parastaan ja välittävät aidosti, minun lapsista.

Miten meidän yhteiskunta on pystynyt rakentamaan tiestön jota pitkin kävellä ja oppilaitokset jotka palvelevat oppimista sekä yksilön kehitystä. Oppilaitoksen jossa toimii kouluterveydenhoitaja ja jossa puututaan aktiivisesti kiusaamiseen sekä negatiivisuuteen. Miten oppilaitoksessa tarjotaan terveellistä ruokaa ja opetetaan arvostamaan sitä.

Nämä kaikki on meille itsestäänselvyyksiä ja liian harvoin sitä pysähtyy miettimään kuinka tärkeitä asioita meillä on joka päivä ympärillämme. Kuinka paljon siihen tehdään jatkuvasti työtä ja kuinka vastuullisten ihmisten kanssa tämän elämän jaamme.

Aikamme on kaikilla

Tänä aamuna istuin hetken portailla ja katselin tyttäreni loittonevaa selkää. Minut valtasi hetkeksi niin lämmin olo, että aamun viileys väistyi. Lasten varttumisessa on jotain aivan mahtavaa ja jotain mikä samalla pelottaa. Itse vanhenen ja hyvinkin pian minun on aika väistyä. Loppujen lopuksi minulla ei ole paljon aikaa tehdä niitä asioita joita rakastan sekä jättää jälkeni yhteiskuntaan. Kovin monet meistä ei ole miehiä tai naisia joista kirjoitetaan historian sivuilla. Se ei vähennä meidän kenenkään arvoa vaan me kaikki olemme ainutlaatuisia ja teemme joka päivä jonkun jäljen yhteiskuntaan.

Lienee selvää, että kävelisin empimättä tuleen lasteni takia. Ei ole klisee, että tulevaisuus rakentuu lasten varaan. Ei ole klisee, että seuraava sukupolvi voi olla ja pitäisi olla edellistä parempi. Meillä on aina mahdollisuus oppia omista virheitä ja opettaa tieto sekä käyttäytymismallit eteenpäin lapsille. Lienee selvä, että lapseni ovat se jälki jonka jätän yhteiskuntaan. He toivottavasti ovat minua parempia ja edelleen jatkavat ketjua jossa omat virheet ja heikkoudet tunnustetaan ja jossa niistä opitaan. Lapset ovat meillä lainassa kuten on ympäristö jossa elämme. Sen takia yritän oppia suhtautumaan sekä toisten lapsiin ja ympäristöön kuten ne olisivat omiani. Me olemme loppujen lopuksi vain iso perhe, koko maailma joka matkustaa avaruudessa hurjaa vauhtia miettien olemmeko yksin.

Tämä aamu oli minulle tärkeä vaikka se oli tavallinen ja arkinen. Se oli tärkeä juuri siksi. Tämä maailma on se mitä minä haluan rakentaa ja jonka kaikille haluan. Tämän takia meidän aikuisten tulee olla parempia. Meidän tulee miettiä lapsia, yhteisöä ja itseämme osana siinä. Me puhumme välillä julkisuudessa niin isoista asioista, että unohdamme maailman koostuvan pienistä asioista. Hymy, välittäminen ja kannustaminen on asioita jotka välillä rakentavat enemmän kuin mikään työkalu sitä voisi tehdä.

]]>