Kategoria: Uncategorized

“Älä koskaan epäile toisen halua tehdä parastaan, mutta epäile aina tekojen syitä”. Älä koskaan luota ihmiseen joka puhuu pieniä, hän on silloin myös mieleltään ja teoiltaan pieni. Kuuntele niitä joita et alkuun ymmärrä. Niitä joita julkisuus karttaa ja jotka ei tarjoa sensaatiota. Niitä jotka avaavat ovensa ajattelulle ja ihmisille mutta ei kameroille. Ajattelu karttaa julkisuutta ja välkkyviä valoja. Arvosta niitä jotka näkevät kaiken, eivät ainoastaan harvojen hyötyjä. Niitä joiden silmät on auki ja joiden ajatukset ylittävät oman hyödyn. Niitä jotka syövät elääkseen ja juovat janoonsa mutta joiden ajatukset ovat täynnä intohimoa ja elämää. Elä kuuntelulle, ajattelulle ja keskustelulle. Elä ymmärtämiselle niin kuin hyväksymme pedon saalistamisen. Sillä kun ymmärrät, et kuulu siihen yhteiskuntaan joka valmistaa ja elää nopeasti. Sillä kun ymmärrät olet pienistä pienin, mitätön. Elämäsi on kosketus iholla, ohi kulkeva tuulenvire. Sanoja jotka on piirretty hiekkaan. 

Epäile massojen liikettä, liiku vastavirtaan ja puhu jokaiselle. Kosketa sanoilla ja teoilla. Älä pysäytä ketään äläkä alennu väittelyyn mutta syvenny keskusteluun ja kiinnostu ihmisestä. Anna ihmisen valita tiensä ja johtajansa. Sillä todellinen muutos on seurausta ajattelusta, aidosta ymmärryksestä. Sitä et voi antaa, sitä et voi pakottaa vaan jokaisen pitää tehdä oma työnsä. Ymmärrys on yhteinen mutta helpoin on ottaa toisen ajatukset, se sinun tulee matkallasi muistaa. Ne jotka sinua sylkevät ja ivaavat eivät puhu tai ajattele itse. He nukkuvat ja heräävät omaan kuolemaansa kasvoillaan ikuinen hämmästyksen ilme. 

Sillä ihminen on kehityksen alussa. Me olemme juuri nousseet jaloillemme ja vasta tutkimme kehoamme. Olemme vasta löytäneet kivun ja nautinnon. Olemme vasta löytäneet keinot ja tavat tehostaa niitä. Olemme itsemme lumoissa ja haluamme itsellemme lisää. Toiset ihmiset ovat vain keinoja tuottaa itselle lisää ja vikamme ovat lukemattomia. Kohtaamme toiset itsenämme, emme osana. Halveksumme heitä jotka unohtavat itsensä ja katsomme silmien sijasta peiliin. Aika poistaa peilit. Aika poistaa kivun ja nautinnon, sillä aikaa ei ole. Sen opimme kun olemme sen arvoisia. Siihen asti näemme siitä väläyksen kovimmassa kivussa tai suurimmassa nautinnossa. Näemme sen kirkkaasti silloin kun olemme menettämässä kaiken. Mutta kuten valo se väistyy pimeyden taas laskiessa. Arvosta intohimoa, arvosta kaiken uhraamista yhdelle asialle. Se on voima joka aikanaan repii lavasteet, tarvitaan vain yksi ihminen joka muuttaa maailman. Ihminen josta kukaan ei ole koskaan kuullut, ja josta kukaan ei koskaan kuule koska valo kuuluu kaikille kuten ihminen kuuluu kaikille. 

Veljesi puolustautuu repimällä rikki. Anna se hänelle anteeksi koska hän haluaa olla lähellä jumalaa, sinua. Kaikista kauneimman häpäisy ja repiminen saa hänet tuntemaan itsensä hetken ihmiseksi mutta hän haluaa lisää sitä mitä hän pelkää. Eikä hän tiedä. Hän ei osaa. Hän ei uskalla. Hän ei kestä hiljaisuutta jossa on vain hänen oma äänensä. Se ääni on epävarma ja epätäydellinen. Se ääni ei omista mitään, se ääni ei kuulu mihinkään. Se ääni kaikuu tyhjyydessä koskaan vaimentumatta. Jokainen huuto lisää kauhua ja huutojen määrä ylittää sen minkä hän kestää. Vahvin kuori peittää pehmeimmän lihan. Anna hänelle anteeksi ja katso. Sillä hän tarvitsee kepin jonka varaan nojata, polun jota kävellä ja lopuksi ojan johon kaatua. Silloinkaan älä nosta häntä ylös vaan katso ja luota. Pidä pedot loitolla kunnes aamu koittaa ja valo saapuu. Koska silloin hän syntyy uutena ja silloin hän katsoo sinua silmiin huutojen vaimentuessa. Silloin näette toisenne, kahtena mutta samana. Silloin hän nousee pystyyn ja ojentaa kätensä sinulle. Vältä houkutus ja käännä selkäsi kulkeaksesi eri suuntaan. Kaksi suuntaa on enemmän ja jos matkanne onnistuu ovat kaikki perillä. 

Matkallasi laskeudu polvillesi katsomaan ihmeitä. Pysähdy ja nosta katseesi taivaalle joka ylittää mielikuvituksen. Jokainen eläin, jokainen kasvi, jokainen kivi ja jokainen hiekanjyvä sisältää ymmärrystä enemmän. Pieninkin on osa jotain mitä joku kutsuu ihmeeksi, joku jumalan työksi ja joku atomeiksi. Mutta ne kaikki ovat vain selityksiä, kirjoituksia ja yrityksiä ymmärtää ja selittää. Kukaan ei osaa kirjoittaa siitä mitä ei näe, ei tunne eikä ymmärrä. Ja se rakas veli on ovi. Kun lopetat selittämisen löydät oven ja kun opit ymmärtämään niin löydät avaimen. Mutta älä hätäile, sinun matkasi on pitkä. Se kestää yli aikasi. Se kestää yli satojen sukupolvien sinun jälkeen. Sen aikana maailma tuhotaan ja rakennetaan monta kertaa. Sen aikana kaikki menettävät kaiken mutta kulkiessasi muista. Olet täällä aina, et ole koskaan tullut, et koskaan lähde, etkä koskaan katoa.

Kirjoitin tästä jo aiemmin mutta pakko se näemmä on vielä kerran yrittää. Ihmettelen tätä keskustelua. Nyt puhutaan hyvin pienestä määrästä naisia ja heidän lapsiaan. Nämä naiset ja lapset muodostavat niin suuren uhkan, että koko eduskunta on sekaisin. Kansa huokuaa vihaa naisia ja lapsia kohtaan. Kyse ei tietenkään ole näistä naisista tai lapsista vaan politiikasta. Ulkoministeriö ja Pekka Haavisto on epäonnistunut viestinnässä tämän asian suhteen. Sitä käytetään hyväksi Pekka Haavistoa ja hallitusta vastaan. Virhe alusta alkaen on ollut siis kieltää humaanisuus vaan alistuttiin toimimaan epämääräisesti vallitsevan ilmapiirin mukaan. Ilmapiirin jonka on myrkyttänyt viha ja kostonhimo. Haaviston olisi alusta alkaen pitänyt suoraan sanoa, että tekee kaikkensa jotta Al-holin leirin Suomalaiset tuodaan takaisin Suomeen. 

Naiset uhkana 

En tarkoita, että meidän tulee olla sinisilmäisiä tai sallia kaikkea. En todellakaan. On silti huomioitavaa, että Suomessa on kautta aikojen ollut palkkasotilaita ja vierastaistelijoita. He ovat tulleet ja menneet ilman mitään poliittista keskustelua. He ovat kirjoittaneet kirjoja urastaan ja mitä ovat kokeneet. Heitä ei ole koettu uhkaksi millään tavalla vaan palkkasotilaita on pidetty kunnon kansalaisina useimmissa tapauksissa. He ovat olleet pääasiassa miehiä. 

Nyt keskustelussa oleva ryhmä on noin 11 naista ja 33 lasta. Haastatteluiden perusteella yksi pitää kiinni ääriajattelusta ja loput ovat olleet mukana vain lasten takia. Toki on mahdoton tietää tässä vaiheessa kaikkien ajatuksia ja tarkoitusperiä. En silti osaa tällaista ryhmää pitää kovin suurena uhkana. Eikä se sitä luonnollisesti olekaan. 

Armo ei tarkoita tyhmyyttä vaan ihmismäisyyttä 

Seuraan silmät suurena tätä keskustelua. Missä vaiheessa meidän kansasta tuli julma ja kostonhimoinen? Ei ole kovin pitkä aika siitä kun Suomi kävi sotaa. Meidän luulisi ymmärtävän mitä sota ihmiselle tekee ja miten tärkeää on taistella sodan julmuuksia vastaan osoittamalla armoa, eikä kostonhimoa. 

11 naista on tämän päivän keskustelun mukaan Suomen suurin uhka. Naurettavaa. On totta kai selkeä, että näiden naisten lähtö toimintaan tulee tuomita mutta pitää ymmärtää kaikkien syyt ja keskustella niistä. Olen varma, että kaikilta löytyy syy joka on yhdistettävissä ihmisyyteen. Heidät on eri tavoin houkuteltu tulemaan ja sen jälkeen eivät ole päässeet pois lapsien ja tilanteen takia. Ihminen on houkuteltavissa julmuuteen kun ympäristö sen normalisoi ja ihminen elää jatkuvan väkivallan kohteena peläten itsensä, sekä lastensa takia. Osa on saattanut traumatisoitua tilanteeseen niin, että heitä ei voi itsensä vihalta enää pelastaa. 

Naiset ja lapset tulee tuoda Suomeen. Heidät tulee siirtää valvottuihin olosuhteisiin jossa suoritetaan terveystarkastus ja heidän tilanne selvitetään. Jos he ovat osallistuneet julmuuksiin tai muuhun laittomaan niin heidät tulee asettaa syytteeseen. Heidän lähdön motiivit tulee selvittää ja niistä tulee keskustella. Se on paras keino levittää tietoa ja sitä kautta tehdä ihmisten huijaus ja hyväksikäyttö vaikeammaksi jatkossa. Suora yhteiskunnallinen keskustelu. 

Nämä naiset ovat tehneet hirvittävän virheen. Tajuavat he sitä itse tai eivät. Jos nyt päätämme olla kostonhimoisia ja kääntää heille selkänsä niin ääriliikkeet saavat vain lisää pontta vihalle ja katkeruudelle. 

Laki tulee uudistaa 

Meidän tulee oikeasti miettiä avoimesti miten Suomi suhtautuu tämän kaltaisiin tilanteisiin. Olen sen kannalla, että kansalaisuus voidaan tietyillä ehdoilla peruuttaa vaikka henkilö on poissa olevana. Se on perustuslain kannalta haastava ellei mahdoton mutta ilman tämän mahdollisuuden pohtimista olemme keinojen kanssa umpikujassa. Paras olisi jos voisimme edellyttää palkkasotilaiden ja vierastaisteluihin lähtevän rekisteröityvän erikseen. Näin voisimme hallita paremmin riskejä. 

Luonnollisesti emme saa olla sinisilmäisiä. Jokainen vierastaistelija ja sotatoimissa ollut on jollakin tapaa koettava uhkana. Sotatoimissa tulee ihmiselle aina traumoja ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Se aiheuttaa riskin jokaisen kohdalla, koska puhutaan sotilaskoulutuksen saaneesta henkilöstä joka on ehdollistettu toimimaan. 

Hävetkää kaikki poliitikot jotka ette osoita armoa ja ihmismäisyyttä 

Tästäkin pienestä määrästä ihmisiä saatiin aikaan sekava keskustelu, valtavat kustannukset ja lisättyä vihan, sekä pelon ilmapiiriä. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että poliitikoilla ei ole ollut kanttia sanoa, että totta kai naiset ja lapset haetaan Al-holin leiriltä pois. Näin se olisi tullut ilmaista suoraan ja rehellisesti. Samalla olisi tullut kertoa päivämäärät ja mihin toimiin varaudutaan siinä miten kansalaisten turvallisuus, sekä oikeus toteutuu. Koska suurin osa poliitikoista lähti mukaan vihan ja salailun politiikkaan niin oikeistopopulisti kiittää ja tekee välikysymyksen. Idiootit. Pahan vastakohta on hyvä ja voittaakseen pahan pitää olla hyvä. 

Nyt levitetään hysteriaa koulutetuista pienistä sissi lapsista iältään 4-6. Lapsia voi ehdollistaa helpommin kuin aikuisia mutta nyt ei puhuta normaalista ihmisen toiminnasta. Ehdollistaminen on erittäin julmaa ja epäinhimillistä. Puhutaan siis enemmän uhreista kuin uhista. Ja sitä kaikki terroristit pääasiassa ovat. Hyväksikäytettyjä toisten osalta ja harhaan johdettuja.  Sotaa terrorismia vastaan ei voiteta aseilla vaan armolla, koulutuksella ja tarjoamalla vaihtoehtoja. Koko ajan nouseva osattomuus yhteiskuntaan, epätasa-arvoisuus tulee nostamaan terrorismia ja sisäisiä uhkia. Armon osoittaminen ei tarkoita uhrautumista. Meidän tulee kaikin keinoin nostaa tiedustelun valmiutta, valmiutta torjua uhkia, uudistaa lakeja ja miettiä miten estämme vihan ilmapiirin. 

Perusuomalaiset yhdistetään usein kansallissosialimiin ja natsi-aatteeseen. Puolue on kiistänyt nämä yhteydet vaikka niitä nousee tasaisesti esille. Lienee selkeä. että perussuomalaiset ei halua yhteyksistä juuri puhua tai tuoda julki. Perussuomalaiset on kiistatta myös puuttunut jäsenten epäsopivaan käytökseen ja kansallissosialismin nostamiseen osaksi päivänpolitiikkaa. Se on varmasti vastannut valtaosan kansan näkemystä, sekä valtaosan myös perussuomalaisten jäsenten näkökulmaa. Silti jää paljon kysymyksiä avoimeksi ja sattumia on liikaa jotta voitaisiin puhua enää yksittäisistä jäsenistä. Osallistuin tänään erääseen keskusteluun Facebookissa ja yllätyksekseni sain rehellisen ja suoran vastauksen perussuomalaisten Juha Karjalaiselta. Hän sallisi kansallissosialimin ja natsi-tunnukset osana demokratiaa. 

Natsi-tunnukset sallittava osaksi demokratiaa

Juha Karjalainen on perussuomalaisten 2019 eduskuntaehdokas, perusnuorten Helsingin edustaja ja puolueaktiivi. Kyse on siis aktiivisesti puolueen ytimessä toimivasta henkilöstä jota myös Sebastian Tynkkynen on vuolaasti kiitellyt. Luonnollisesti on selkeä, että laajoissa kansanliikkeissä on paljon erilaisia ihmisiä toiminnassa mukana. Kaikki puolueet ovat saaneet osansa jäsenten omiin lukuihin tekemistä kannanotoista. Olen erittäin kiitollinen Juhalle hänen rehellisyydestä ja avoimesta tavasta käydä keskustelua. On erittäin tarpeellista keskustella siitä mitä demokratian puitteissa sallitaan omassa maassamme. Uskoisin, että suurin osa kansalaisista ei tunnusta kansallissosialismia ja natsi-tunnuksia osaksi demokratiaa. Siinäkin mielessä arvostan Juhaa, että hän kykeni selkeästi tuomaan kantansa esiin kansallissosialismin ja natsi-tunnusten sallimiseksi. En ole tavannut Juhaa mutta olen ollut useissa keskusteluissa mukana joihin hän on osallistunut. Arvostan häntä avoimena ja suorana keskustelijana joka tuo selkeästi näkemykset esiin.

Kuuluuko perussuomalaisuuteen etnonationalismi?

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on esittänyt Suomeen perustettavaksi etnistä rekisteriä. Perusnuoret, perussuomalaisten nuorisoyhdistys, on kunnostautunut myös etnisyydestä keskustelun saralla. Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kirjoittanut hyvin avoimesti ja rehellisesti omista kannoistaan blogeissaan. Niiden kirjoittamisesta on aikaa mutta Halla-aho ei ole poistanut tai irtisanonut itseään sen aikaisista mielipiteistä.

”Vaikka rationaalisena olentona tiedänkin, ettei ole mitenkään minun ansiotani, jos joku Seppo Räty voittaa olympialaisissa, hänen voittonsa tuntuu hyvältä, koska Seppo Räty on rakennettu samoista etnokulttuurisista ja geneettisistä palikoista kuin minut. Näin ollen Seppo Räty muistuttaa minua siitä, että vaikka olemme syrjäinen ja pieni kansa, niillä aineksilla, joista minut on veistetty, on mahdollista pärjätä suuressa maailmassa. Jos joku Wilson Kirwa voittaisi jotain jossakin, hänessä ei olisi mitään, mihin voisin samaistua. Ei minusta tuntuisi siltä, että suomalainen on voittanut jotakin. Kirwa olisi edelleen afrikkalainen musta, maksimaalisesti minusta eroava, jonka selässä jostakin syystä olisi Suomen lippu.” Jussi Halla-aho Scripta blogi Urheilijätti Bahrain 13.8.2005.

Hivenen on liikaa sattumia ja niitä tulee yhä enemmän puolueessa aktiivisesti toimivilta. Niin kauan kuin perussuomalaiset sallii puolueen ytimessä toimivan henkilöitä jotka avoimesti kannattavat ja puhuvat kansallissosialismiin kuuluvista arvoista on yhteys ilmeinen.

Perussuomalaiset on puolue siinä missä muutkin 

Minä en sinänsä yleistä perussuomalaisia natseiksi tai kansallissosialisteiksi. Tunnen monia perussuomalaisia ja arvostan puoluetta ja osaa tuntemistani henkilöistä hyvin korkealle. En silti voi hyväksyä, että suurinta osaa äänestäjistä ja puolueen jäsenistä käytetään hyväksi vallan saavuttamisessa. On nimittäin täysin selkeää ettei perussuomalaiset voi lunastaa niitä lupauksia joista puhuvat johdon suulla. Jussi Halla-ahon kohtalo tulee olemaan sama kuin oli Timo Soinilla. Jussi Halla-ahon erottaa Timo Soinin kohtalosta enää vastuu eli hallituspaikka. On täysin selvä, että vastuu romahduttaa uskon niistä puheista ja agendoista joista nyt puhutaan. Siitä ei ole epäilystäkään.

Rinteen hallitus oli valitettavan lyhytaikainen mutta myös ikimuistettava. Tulemme Rinteen hallituksen muistamaan paitsi politiikan suunnan muutoksesta mutta myös käännepisteenä valtakunnan politiikan mielettömyydessä. Politiikan suunnanmuutos jää elämään hallitusohjelmaan, vaikka Rinne sitä ei ole enää johtamassa. Suunnanmuutos näkyy useina panostuksina joita tasa-arvon rakentamiseen ja kansan mahdollisuuksiin laitetaan. Käännepiste politiikassa näkyy taas niin, että ehkä ensimmäistä kertaa alamme laajasti ymmärtämään miten mieletöntä on johtaa kansaa puoluepolitiikan ja yksittäisten ryhmien ehdoilla. 

Antti Rinne valtionpäämies 

Antti Rinne jakaa mielipiteitä. Sitkeät huhut ja meemit epärehellisyydestä, sekä pelaamisesta ovat synnyttäneet mielikuvan monelle. Lisäksi ammattiyhdistys tausta on monelle myrkkyä vaikka kukaan ei osaa perustella miksi. Näihin kun lisätään rehellinen mutta epälooginen ja usein epäselvä tapa kommunikoida niin keitto on valmis. 

Kukaan ei ole väittämässä, että Rinne olisi enkeli maan päällä. On tapahtunut virheitä ja usein virhe on ollut luottaa ihmiseen ja tekemiseen. Lisäksi on varmasti totta, että johtamistyyli ei sovi kaikille Nämä on kuitenkin enemmän luonteenpiirteitä kuin rikoksia tai edes epäluottamusta herättäviä asioita. 

Politiikka on mielenvikainen laji. Kansa tarttuu mielikuviin ja toistaa tutkimatta liikkeelle laitettuja lauseita, sekä mielikuvia. En silti syytä kansaa. Kyse on silloin aina epäonnistumisesta kommunikoida asiaa. Oikeistopopulismi toi politiikkaan ulottuvuuden johon on vaikea vastata likaamatta itseään. Tähän haetaan ratkaisua mutta todellisuudessa ratkaisu on ainoastaan kansan käsissä. 

Rinne aiheutti uskomatonta närästystä monissa. Närästyksen lähde löytyy enemmän peruskäsityksistä valtiontaloudesta ja jakosuhteesta jota siinä noudatetaan. Rinteen hallituksen eronpyyntö oli Keskustan käsialaa. Keskusta ilmaisi Kulmunin värisevällä äänellä hyvin epämääräisen julkilausuman joka sinetöi Rinteen eronpyynnön. Taustalla väijyi Kurvinen jonka merkitys tässä lienei vain valvoa, että Kulmuni tekee kuten on käsketty. 

Antti Rinne ilmaisi puoluehallituksen jälkeen, että SDP lähtee katsomaan Keskustan bluffin ja vie asian äänestykseen. Rinne vaikutti tässä haastattelussa vihaiselta ja kyllästyneeltä koko tilanteeseen. Seuraavana päivänä oli kameroiden edessä kuitenkin täysin eri Antti. Antti Rinne osoitti eronpyynnön jälkeisessä tiedotustilaisuudessa suoraselkäisyyttä ja näimme pilkahduksen siitä Rinteen Antista joka hän oikeasti on. Yllättävän selkeäsanainen ja jopa helpottuneen oloinen Rinne ei osoittanut katkeruutta tai vihaisuutta ollenkaan, vaikka sitä moni odotti. Voimme vain kuvitella millaisen jaakobin painin Rinne on yön aikana käynyt. Loppujen lopuksi tilanne selätti oikeudenmukaisuuden ja Rinne luovutti. 

Nyt on kaikilla huono olo, päästäänkö eteenpäin?

Olemme nyt saavuttaneet poliittisen tilanteen jossa kaikilla on huono olo ja kaikki ihmettelee miksi tämä koko näytelmä käytiin. Mitä me voitettiin? 

Politiikkaa ohjaa monia asioita yhteiskunnassamme ja nyt ei olisi aikaa näihin leikkeihin joiden tavoite on vain valta ja valtion jakopolitiikka. Haluan muistuttaa, että sote-uudistus on erittäin kriittinen mutta sotu-uudistus vieläkin kriittisempi. Samalla kun kansa pidättää hengitystä poliittisen näytelmän edessä ja valitsee puoliaan niin me yhdessä häviämme. Me häviämme kuntataloudessa, me häviämme taloudessa, me häviämme palveluiden toimivuudessa mutta ennen kaikkea me häviämme luottamuksessa toisiimme. 

Homma on niin, että kun vaalitulos valmistuu niin sitten mennään niillä. Opposition kuuluu esittää kannanottoja ja välillä käydä voimakastakin retorista keskustelua. Se on parhaimmillaan taidetta. Perusvireen tulee kuitenkin olla salliva ja perusrakenteita kunnioittava. Nyt nähtyjen kaltaiset toimenpiteet ei kuulu rakentavaan politiikkaan. 

Kannatus tulee luottamuksesta ja tekemisestä 

Lehdet jauhavat kannatuksesta ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Itse katson asiaa niin, että kannatus kasvaa tai laskee sen mukaan miten johto pystyy olemaan selkeä ja oikeudenmukainen. Jokainen hallitus joutuu tekemään päätöksiä jotka ei kovin mieluisia osalle kansaa. Jos nämä päätökset kommunikoidaan suoraan ja rehellisesti ne ymmärretään. Hallitus tekee kuitenkin enemmän päätöksiä jotka rakentavat ja kehittävät. Jos kehitystä ajetaan koskemaan yhteistä kehittymistä muodostuu myös kannatus positiiviseksi. Kun ne osataan kommunikoida oikein. Ei tämä niin vaikeaa ole. 

Vaikeaksi asia muodostuu silloin kun päätösten merkitystä ja tekemistä aletaan verhoilemaan tai niitä ajetaan eturyhmien mukaan. Silloin politiikkaan astuu mukaan vahvasti mielikuvat ja vahingolliset keinot nostaa kannatusta. Sitä olemme nyt saaneet enemmän kuin riittävän annoksen. 

Minun vaatimus on, että nyt jätetään kaunat pois ja keskitytään jälleen yhteisten asioiden hoitamiseen. Tehdään se debatoiden, toista kunnioittaen ja tasa-arvoiseen, sekä menestyvään yhteiskuntaan pyrkien yhdessä. 

SDP on puolue jolta odotetaan eniten. SDP on puolue joka on rakentanut Suomen. SDP on puolue jolta kansa oikeutetusti odottaa enemmän. Kansa on oikeutetusti pettynyt kun SDP ei ole rohkeimmillaan. Missä vaiheessa maailma mätäni niin paljon, että SDP alkaa peruuttamaan ja pyytämään anteeksi ihmisen puolustamista? Missä vaiheessa me aloimme katsomaan peiliin enemmän kuin kansaan? Nyt tarvitaan sitä SDP:tä joka puolusti ihmistä, työtä ja rakensi yhteiskuntaa. Politiikka ei ole paikkoja, palkkioita vaan oikea politiikka on paloa, intohimoa oikeudenmukaisuuteen. Valmiutta hävitä, uhrata itsensä ja asettaa päämäärä itsensä edelle. Oikea politiikka ei ole laskemallisuutta vaan taipumatonta tahtoa aatteen eteen.  

Politiikka mätänee käsiin 

Kansan on vaikea erottaa hyötyä politiikasta. Hyödyt ja luottamus menee vessasta alas jatkuvien sensaatioiden ja paljastusten mukana. Kansa alkaa olemaan sitä mieltä, että jokainen politiikassa mukana oleva on mukana omien hyötyjen takia. Ja jos ei omien niin ainakin puolueen tai eturyhmän hyötyjen takia. 

Kun katsoo mitä politiikasta puhutaan niin ei ole kovin vaikea ymmärtää tätä. Jos ei puhuta skandaalista niin nostetaan esiin itseään uhkuvia pyrkyreitä joilta saadaan parhaat ja mielipuolisimmat otsikot. Nämä pyrkyrit alkavat määritellä koko puolueen pyrkimyksiä ja arvoja, vaikka se ei pidä paikkaansa. Huutamisella ja mielipuolisuudella saa kannatusta ja tauti leviää puolueen sisään. Politiikasta tuli työ, menestys ja ansainta vaikka sen tarkoitus on tuottaa näitä. 

Postin hallitukselle ja Husulle kenkää

Kansa on tällä hetkellä pettynyt SDP:n politiikkaan. Vaikka SDP on jatkuvan hyökkäyksen kohteena niin ymmärrän sen. Se ei tunnu reilulta mutta se pitää hyväksyä koska meiltä odotetaan eniten. Muut puolueet saa rötöstellä ja trollata saaden vain sulkia hattuun, me emme ja siitä pitää olla ylpeä. 

Ministeri Paatero oli peruuttelun ensimmäinen uhri. Malisen tilalta olisi pitänyt potkia ulos koko Postin hallitus. Postin kriisi on totta kai syvempi asia ja juontaa juurensa vuosien takaa mutta nyt sillekin tulee laittaa piste. Postin ongelma on ollut löysä ohjaus. Ohjaus joka ei ole osannut päättää tuleeko Postilla tehdä liiketoimintaa vai palvelua kansalle. 

SDP on kohdannut myös paljon mätiä hedelmiä eli pyrkyreitä jotka ovat käyttäneet hyväkseen SDP:n rakentamaa luottamusta. Näitä on totta kai nostettu suhteettoman paljon ylös julkisuudessa ja trollien avulla mutta näitä kohtaan tulee olla yhtä kovia kuin ulkoisia uhkia. Husu petti puolueen luottamuksen ja valitettavasti kansan luottamuksen saa vain vaatimalla omilta enemmän kuin muilta.Politiikan polttoaine on luottamus, sekä asioiden selkeys. Politiikan ja päämäärän tarkoitus on aina suurempi kuin yksilö. 

Postin kriisissä saatiin torjuttua osan henkilöstön siirto halvempaan työehtosopimukseen. Se seikka jää koko ajan huudon varjoon. SDP teki sen mitä usein aikaisemminkin, puolusti työtä ja ihmistä, sekä rakensi yhteiskuntaa. Nyt tämäkin kääntyy itseään vastaan koska huuto nousee ja kansa kääntyy katsomaan sinne. 

Ole levollinen, älä ärsytä, älä uskalla 

Tiedän, että tällä hetkellä osa jäsenistä huutaa Antti Rinteen vaihtoa. Minä sanon siihen, että mitä helvettiä? Ei Antti ole täydellinen, minä en ole täydellinen, etkä sinä ole täydellinen. Antti on virheensä tehnyt, kärsinyt, kasvanut, eikä vieläkään osaa pitää puheita. Mitä sitten, mitä muuttaa vaihtaa henkilö joka pyrkii kaikesta huolimatta hyvään. Ja pitää muistaa, että tilanne olisi aivan sama vaikka Antin tilalla olisi kuka tahansa. SDP ei ole yhtä kuin puheenjohtaja vaan yhtä kuin kansa. Puheenjohtaja on aina pätkätyössä, palvelemassa puoluetta, aatetta ja kansaa. 

Suoraan sanottuna kaipaan politiikkaan aikoja jolloin osallistujat panivat henkensä osallistumisen kautta alttiiksi. Nyt politiikassa ihaillaan ihmisiä jotka pelaa, laskee todennäköisyyksiä ja nuolee persettä. Asema on noussut politiikan ideologian edelle. 

Nouse oikeudenmukaisuus 

Jos odotat muilta jotain niin sinun pitää itse tehdä enemmän. Paljon enemmän. Sanot mitä sanot niin SDP:n ideologia ja ajatus yhteiskunnasta on paras. Ei mikään ole absoluuttisen oikea mutta politiikan merkitys ei ole voittaa vaan yhdistää. Lue uudestaan, politiikan merkitys ei ole voittaa, ei jauhottaa, eikä nöyryyttää keskustelussa näppärillä heitoilla. Politiikan merkitys on luoda yhtenäisyyttä, löytää yhteinen tie mutta samalla vastustaa kaikin voimin väärinkäytöksiä ja ahneutta. 

Valta ei ole koskaan yhdellä ihmisellä. Valta on aina kansalla ja vain lainassa johdolla. Jos tätä et ymmärrä niin olet jo kaukana ideologiasta. Istut ja odotat, että olisi sinun vuoro lainata valtaa. Odotat vesi kielellä kiitosta, luottamuspaikkaa ja etenemistä. 

Mistä sitten oikeudenmukaisuus kumpuaa ja missä on sen moottori? Se on meissä jokaisessa, yksin mutta yhä enemmän yhdessä. Jos päästämme valtaan kannatuksella laskelmoivia henkilöitä niin se vähentää meidän yhteisiä arvoja. Se taas avaa oven populismille ja politiikan, sekä arvojen alennusmyynnille. 

Nouse, nouse. Nyt on viimeinen hetki olla rohkea. Olla välittämättä kannatuksesta. lopettaa laskelmointi, hylätä pelko ja edustaa niitä arvoja joita kansa odottaa. 

SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan. Nyt ja aina. 

SDP on kansanliike “jossa on katto korkealla ja seinät leveällä”. Tämä tarkoittaa sitä, että jäseniä on joka lähtöön ja sitä kautta myös luottamustehtävissä ja ehdokkaina. Näin se pitääkin olla koska se on voimavara mille tahansa kansanliikkeelle. Täytyy se silti tunnustaa, että viime aikoina on tullut harmittavan paljon esiin sopimatonta ja rikollista käytöstä SDP aktiivien tai ex-aktiivien osalta. Nämä tietysti näkyvät julkisuudessa ja varsinkin some-hyökkäyksissä. Puolue voi vaikuttaa näihin mutta vain rajallisesti. Katsotaan miten? 

Seulaa tarkemmaksi 

Todellisuudessa ehdokkaita ei seulota kovin tarkkaan. Ehdokas allekirjoittaa suostumuksen ja vakuutuksen joilla todistetaan käytettävissä olo vain yhden puolueen listoilla. Sen lisäksi useissa tapauksissa allekirjoituksella vahvistetaan mahdolliset tuomiot. Tämä on siis kiinni ehdokkaasta mitä hän kertoo. Näin se pääsääntöisesti menee. 

Pitäisikö ehdokkaalle sitten tehdä tarkempi seula ja mahdollisesti turvallisuusselvitys? Se on pohdinnan arvoinen asia. Todellisuudessa suppea, perusmuotoinen tai laaja turvallisuusselvitys ei takaa sitä, että henkilö olisi nuhteeton tai ettei hänellä olisi julkisuuden tai puoleen kannalta negatiivisia asioita menneisyydessä tai nykyhetkessä. Tästähän meillä on jo esimerkkejä paljonkin. 

Todellisuudessa ainoa joka tietää nuhteettomuuden on ehdokas itse. Näin se on ja näin se pitääkin olla. Politiikka perustuu luottamukseen ja halusi henkilö tai ei niin menneisyyden haamut tulevat aina näissä tehtävissä kummittelemaan. Tätä asiaa ei saa sotkea siihen, että luottamustehtävään hakeutuvan tulisi olla täysin nuhteeton. Tärkein poliitikolle on mahdollisen rangaistuksen kärsiminen ja avoimuus asian suhteen. Peittely ei tule onnistumaan, eikä se olisi reilua. On toki rikoksia joista tuomittuja minä en hyväksyisi luottamustoimiin vaikka rangaistus olisi asianmukaisesti kärsitty. 

Henkilön tekemät rikokset on aina henkilön vastuulla, ei koskaan puolueen. Ihan samaa ei silti voida yleistää henkilön julkiseen kommentointiin ja kannanottoihin. Nehän ovat hyvin harvoin rikoksia vaan henkilö voi syyllistyä luottamustoimessa valehteluun, harhaanjohtamiseen tai huonoihin tapoihin. 

Mitä puolue sitten voi tehdä?  

Pääsääntö on se, että puolueen ja henkilön välillä tulee olla luottamus. Luottamus rakennetaan yhteisten arvojen kautta ja käyttäytymällä arvokkaasti, sekä muita kunnioittaen. Arvot ja ideologia on puoleen ydin joka jokaisen henkilön tulisi tuntea hyvin jotta voi ryhmässä toimia. 

Lähtökohtaisesti oikein toimiva puolue tarjoaa tilaisuuksia osallistua hyvin erityyppisille henkilölle. Tämä myös tarkoittaa sitä, että pettymyksiä joudutaan henkilöiden kohdalla myös kokemaan. Nämä ovat aina harmittavia ja hankalia koska keskustelu hyvin usein liitetään jopa enemmän puolueeseen kuin henkilöön. Usein myös täysin sivulliset kärsivät keskustelusta jossa heitä liitetään rikolliseen toimintaan syyllistyneeseen henkilöön. 

Puolue voi erottaa henkilön joka on syyllistynyt rikoksiin tai muuten toiminut epäsopivasti tai sääntöjä vastaan. Kokonaan tai määräajaksi erottaminen ei ole kovin yleistä ja näitä keinoja käytetään vain sellaisissa tapauksissa joissa muuta keinoa ei nähdä. 

Muuten puolueella on melko rajallisesti keinoja valvoa ja rangaista yksittäistä jäsentä. 

Se luottamus 

Enemmän kuin ihan varsinaiset rikolliset alkaa olemaan isompi kysymys miten saadaan luottamushenkilöt käyttäytymään hyvin ja arvokkaasti. Nyt viittaan koko poliittiseen kenttään. Poliittinen henkilö etsii hyvin usein julkisuutta ja on suuri houkutus sortua populistiseen puheeseen. Viha ja vastakkainasettelu on aina enemmän otsikko kuin asia ja sopu. Valitettavasti. 

Luottamus on se tärkein keino etsiä kannatusta. Se ei ole nopein mutta se on ainoa oikea politiikan kannalta. Se on myös se mikä on politiikan selkäranka ja sitä tarvitaan luottamustoimessa. Kukaan ei saa mitään yksin aikaan ja kun sinuun luotetaan niin myös tulokset ovat parempia. 

Katson kotipesää luottavaisena. Olen itse aina puhunut totta, enkä ole peitellyt menneisyydestäni tai ajatuksistani mitään mikä vaikuttaisi luottamustoimessa työskentelyyn. Puolueen tasolla taas katson, että verrattuna kansanliikkeemme laajuuteen ei ole tapahtunut mitään kovin hämmästyttävää. SDP:n eduskuntaryhmä on kokonaisuudessaan melkoisen nuhteeton ja se on yksi tärkeimmistä asioista. Se, että joku on joskus ollut ehdokkaana esimerkiksi kuntavaaleissa ja syyllistynyt vakaviinkin rikoksiin ei vaikuta millään tavalla SDP:n politiikkaan tai luotettavuuteen. Ainoa missä se näkyy on tarkoituksenhakuinen julkisuus.  

Kysehän oli jo alunperin täysin epäonnistuneesta laista jonka vaikutukset ihmisiin oli epätasa-arvoisia, lamauttavia ja passivoivia. Juuri päinvastoin kun työllistämistoimien tulisi olla. Harvaa lakia on vihattu yhtä paljon ja harva laki on ollut niin selkeästi ihmistä kyykyttävä kuin aktiivimalli oli. Loppujen lopuksi kukaan ei edes jäänyt kaipaamaan, eikä edes osannut sanoa miksi ihmeessä tuollainen oli säädetty. Edes aktiivimallin isä ei jäänyt salissa puolustamaan sitä. Edustaja Juha Sipilä käveli pois salista. 

Kyykyttämisen joukkohysteria 

Kirjoitin aikanaan paljon aktiivimallista, koska koko laki oli selkeästi epäonnistunut ja tehty vain leikkaamaan työttömyysturvaa. Laki ei kohdellut työttömiä työnhakijoita oikein, ei palkinnut ja oli epätasa-arvoinen. Löydät täältä yhden vanhan kirjoitukseni aiheesta. Kirjoituksessa on selkeä kymmenen kohdan lista miksi laki ei voi toimia.

Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset puolusti lakia kiihkeästi sen säätämisen aikana, vaikka argumentit sen oikeudenmukaisuutta ja hyödyllisyyttä vastaan oli selkeät. Mietin silloin ja mietin nytkin miten ihmeessä kukaan pystyi valehtelemaan itselleen niin paljon, että uskoi lain toimivuuteen. En voi päätellä mitään muuta kuin, että hallitukseen oli syntynyt joukkohysteria työttömiä ihmisiä vastaan. Päätelmä siitä, että työttömyys on aina ihmisen vika ja hallitus auttaa työtöntä kun hakkaa kepillä. Uskomatonta ajattelua. Aktiivimalli tuhosi monen työttömän motivaation ja uskon yhteiskunnan tukeen sekä arvostukseen.

Kohti parempaa 

Rinteen hallitus teki sen minkä lupasi. Aktiivimallin leikkuri puretaan. Nyt rakennetaan aidosti luottamukseen ja tukeen perustuvaa työllistymisen mallia. Se ei tarkoita sitä etteikö vaatimuksia tulla esittämään tuen myöntämisen perusteeksi, eikä se tarkoita sitä etteikö aktivoivia toimia tarvita. Aktivointi on hyvä mutta työtön tulee kohdata yksilönä ja käydä läpi yksilöllisiä tarpeita päästä työelämään kiinni. 

Olen kirjoittanut ja kirjoitan nyt, että vain hyvin pieni osa suomalaisista haluaa olla työtön. Me olemme kovia tekemään työtä ja työ on aina ollut  suomalaisille keino ilmaista itseään. Niin se on ollut ja niin se tulee olemaan. Haaste on siinä, että työ on muuttunut. Sitä ei välttämättä ole tarjolla omalla alueella ja se vaatii yhä paremman koulutuksen. Palkat ovat myös monella alalla sellaisia, että muuttaminen tai asuminen viikot toisessa kaupungissa ei ole taloudellisesti mahdollisia. Jotta työllisyys nousee on asiaa osattava katsoa työttömän ja työllistävän yrityksen näkökulmasta. Tulee antaa yksilöllistä tukea ja ennen kaikkea saada sotu-uudistus joka mahdollistaa tukien ja työn yhdistämisen yksilöllisellä tavalla.

Riemuitaan tästä askeleesta kohti parempaa  

Tekisi mieleni antaa Sipilän hallitukselle huutia oikein kunnolla. Haukkua, kiroilla ja huutaa, että “mitäs minä sanoin, mitäs sadat tuhannet suomalaiset sanoi”. Mennyt on mennyttä ja vääryys on nyt korjattu. Virheistä opitaan ja toivottavasti toisten yhtä kammottavaa lakia ei suureen saliin tuoda. 

Huutamisen ja vahingonilon sijaan valitaan yhdessä ilo ja tyytyväisyys siitä, että suunta on nyt oikea. Tämän kaiken poliittisen sekamelskan keskellä ollaan tyytyväisiä siitä, että aktiivimalli saadaan yhdessä saatella hautaan. Olkoon tämä uuden luottamuksen rakentamisen alku. Kehityksen joka ei syrji, ei hakkaa kepillä ja on tasa-arvoinen, sekä kannustava. 

SDP:n Abdirahim “Husu” Hussein käytti muunneltua totuutta eli valehteli nostaessaan esiin Suomessa esiintyvää rasismia. Ymmärrän oikein mainiosti Husun tarpeen tuoda korostetusti esiin omia ja hänelle kerrottuja kokemuksia rasismista suomalaisessa arjessa. Ei ole epäilystä etteikö sitä maahanmuuttajat joudu kohtaamaan. Eikä myöskään ole mitään epäselvää, etteikö siitä tulisi keskustella avoimesti jotta asenteet muuttuvat. Minun missio on kuuntele, ajattele ja keskustele. Toisin sanoen haluan herättää taas avoimen, huomioon ottavan ja faktoihin perustuvan yhteiskunnallisen keskustelun arvostuksen. Husu käytti asian esille tuomiseen härskiä populismia ja sitä en voi hyväksyä, kuten en sitä hyväksy muidenkaan puolueiden jäseniltä. 

Poliitikko puhuu faktoilla ja vastuullisesti

Poliitikon tulee puhua tietoon perustuvilla viittauksilla. Saa olla latausta ja joissakin tilanteissa retoriikka on enemmän kuin paikallaan, kunhan se koskettaa asioita. Poliitikon merkitys on tuoda tärkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia esiin. Kiistatta rasismi ja epätasa-arvoinen kohtelu on huomion arvoinen epäkohta. 

Epäilemättä Husu on kohdannut rasismia ajaessaan taksia, sitä en epäile yhtään. Valitettavasti pidän sitä todennäköisempänä kuin vaihtoehtoa ettei olisi kokenut. Uskon myös, että Husu on kohdannut rasismia muissa arkisissa yhteyksissä. Lisäksi Husua varmasti kuormittaa asian suhteen se, että hän saa paljon muiden kokemuksia rasismista ja lisäksi myös paljon vihaisia rasistisia yhteydenottoja. 

Poliitikko on silti aina esimerkki ja rakentaa omalla toiminnallaan yhteiskunnan moraalia, sekä normistoa. Poliitikon asema on siis vastuullisempi kuin netissä satunnaista kommentointia tekevän henkilön. Poliitikot myös asettavat riman ja tavat käydä yhteiskunnallista keskustelua. Juuri näiden seikkojen takia poliitikon tekemä virhe on tuomittavampi ja painavampi. Vastuu painaa myös sananvapaudessa raskaammin. 

Pahempi toistaan 

Olen usein ja valitettavasti joudun varmaan jatkossakin puuttumaan perussuomalaisten tapaan käydä keskustelua maahanmuuttajista. Liian usein joudun puuttumaan Kokoomuksen huutoon vappusatasesta. Toistuvasti perussuomalaisten edustajat käyvät maahanmuuttoon liittyvää keskustelua valheellisilla tiedoilla, levittäen vihaa ja jakaen kansaa kahtia. Osalla perussuomalaisista olisi kanttia keskustella aiheesta levollisesti ja faktojen perusteella mutta huomionhakuisuus voittaa levollisuuden isossa kuvassa. Osalla perussuomalaista on myös levolliset ja realistiset näkemykset maahanmuutosta, valitettavasti tämä ei koske johtoa. 

Husu tuo tavallaan esiin sitä toista puolta eli rasismista kärsijöiden roolia ja tunteita. Hän on tehnyt sillä saralla hyvää työtä ja on ymmärrettävää, että hän turhautuu aina tämän tästä. Rasismi nostaa erittäin voimakkaita tunteita pintaan, tästä häntä ei voi siis arvostella. En voi kuitenkaan hyväksyä, että Husu nostaa sinänsä tärkeän asian valheiden avulla esiin. Se on ihan yhtä tuhoavaa populismia kuten on perussuomalaisten keskustelu maahanmuutosta. Molemmat estää asioiden levollisen käsittelyn ihmisten ja ryhmien välillä nostamalla vihaa, sekä poistamalla luottamuksen. Mistä enää tiedetään mikä on totta ja mikä on ongelma jos sinänsä tärkeitä asioita pitää tuoda valheen tai populismin avulla esiin.  

Mitäs nyt sitten? 

Minä en ole tuomioistuin, eikä se ole myöskään keskustelufoorumit. Oikea paikka päättää Husun jatkosta puolueen osalta on hänen oma ryhmänsä jossa käsittely on tulossa. Husulla on tärkeä missio ja hänen voisi olla helpompi tehdä sitä kuulumatta mihinkään puolueeseen.  Puolue asettaa aina tiettyjä rajoitteita ja asioita joita tulee ottaa huomioon kun käy keskustelua. Mitä vastuullisempi paikka sitä enemmän niitä on. Husun tapa on impulsiivinen ja mitä ilmeisemmin rasismi pääsee usein niin “sanotusti ihon alle”. Impulsiivisuus ei ole negatiivinen asia mutta liika voi olla poliitikolle liikaa. Sitä taas en hämmästele yhtään, että rasismi menee “ihon alle” ja tunteisiin. Silti poliitikon pitää nieleskellä, eikä mennä painimaan samaan mutalammikkoon. Poliitikolla ei ole puolustusta siitä, että “kun ne muutkin”.

Husu on tässä tapauksessa uhrien puolella. Husu yrittää kaikin keinoin tuoda esille omia ja muiden kokemuksia. Valitettavasti Husu aiheutti itselleen ja suurelle joukolle vahinkoa valehtelemalla aiheesta. Husu vei asiallista ja faktoihin pohjautuvaa keskustelua taaksepäin ja nyt joudutaan jälleen rakentamaan luottamusta. Varsinkin kun tämä tapaus ei jää huomiotta juuri niiltä henkilöiltä joita vastaan Husu käy keskustelua. Toki tämä tapaus horjuttaa myös neutraalin kansalaisen mieltä. Valehtelua ja tapahtumien muuttamista paremmin vastaamaan omaa tavoitetta ei katsota yleensä hyvällä, vaikka asiasta oltaisiin samaa mieltä.    

On Helsingin SDP:n ryhmän päätös mikä tahansa on Husulla työtä edessä rakentaakseen luottamuksen takaisin monien eri ryhmien ja ihmisten välillä. Nyt on varmasti aika puhua täysin totta ja ottaa vastaan se mikä tulee. Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa saa joskus enemmän kuin olisi ansainnut, hyvässä ja pahassa. Oli Husun ja puolueen suhde tulevaisuudessa mikä vain toivon, että hän jatkaa keskustelua mutta tästä oppineena ja viisaampana. 

Edit 12.11.2019

Husu erotettiin määräajaksi Helsingin SDP ryhmästä. Päätös oli oikea ja selkeä viesti siitä, että SDP ei salli politiikan tekemistä väärillä keinoilla.

Herra pääministeriä eli Antti Rinnettä on minun vaikea mieltää herraksi. Antti on ihminen kaikkine heikkouksineen ja välillä epäselvien ilmauksien siivittämänä. Antti on henkilö joka on helppo “jauhottaa” keskusteluissa. Se johtuu pitkälle siitä, että Antti ei keskustele voittaakseen vaan saadakseen asiaan yhteisymmärryksen. Poliittisen johdon tärkein ominaisuus ei ole lipevyys, hyökkäävyys ja kiiltäminen haastatteluissa  vaan tahto ja kyky yhdistää ja ajatella kansan parasta. Kukaan ei ole valmis pääministeriksi vaan siihen toimeen kasvetaan tehtävän aikana. Antti on jo osoittanut, että hän on siihen kykenevä ja valmis ottamaan rekkakuormallisen sitä itseään joka päivä päällensä jotta kansa saa politiikasta sen hyödyn mitä kulloinkin voidaan eduskunnan osalta luoda. 

Kukaan ei ole korvaamaton 

Onko Antti paras pääministeriksi? En tiedä, eikä kukaan tiedä. Sitä on turha miettiä vaan meidän tulee muistaa se, että Antti tekee tällä hetkellä suurinta kasvua ihmisenä mitä on koskaan joutunut kohtaamaan. Kaiken huudon ja öyhötyksen keskellä pitää muistaa, että pääministerinä toimii henkilö joka on mennyt melkoisen lihamyllyn läpi ihan lähikuukausien aikana. Vakava sairastuminen, poliittisen kentän haasteet ja EU-puheenjohtajuuskausi on melkoinen sarka ollut ja on. Samalla uskon, että näistä kaikista Antti on saanut lisää perspektiiviä ja ymmärtänyt yhä paremmin miksi politiikkaa tehdään. Kansan, tasa-arvon ja heikkojen takia. Politiikka ei koskaan vastusta menestystä tai rikkautta vaan pitää huolen siitä, että kaikilla on mahdollisuus ja keinot rakentaa itsensä näköinen elämä. Nämä rakentavat ja takaavat myös yhteiskuntarauhan. 

Tähän asti Antin esiintyminen ja päämäärät on olleet kunnioitettavia. Pitää muistaa, että hallitus on alkutaipaleella ja työ on vasta alussa. Pitkästä aikaa panostuksia ohjataan kansalaisille laajasti. Koulutus, eläkkeet, kasvatus, kunnossapito ja moni muu on saamassa lisää rahoitusta. Juuri ne asiat jotka rakentavat yritysten ja kansalaisten mahdollisuuksia olla toimiva osa yhteiskuntaa. Suunta on siis hyvä ja se on sama. Voimme siis olla tyytyväisiä tämän hetken suuntaan ja alkuun mutta tämä on vasta alku. 

Vääräleuka pilkkeet silmäkulmassa 

Oletteko panneet merkille mutta meillä on erittäin ilmeikäs pääministeri? En tiedä onko Antti joskus pelannut pokeria mutta ainakin hänen tunteet ja olotilat on luettavissa kasvoilta. Itse pidän sitä rehellisenä toimintana ja kunnioitan sitä. Antti on hyvin erilainen kun kamerat sammutetaan ja keskustelu on vapaampaa. Huumoria on puheessa ja pieni pilke silmäkulmassa koko ajan. Kun aikaa kuluu vielä hivenen niin tulemme näkemään tämän Antin myös kameroiden edessä ja silloin kaikki sanoo hänen kehittyneen huimasti. Silti Antista ei koskaan tule sädehtivää ja super karismaattista puhujaa. Antin karisman löytää kun häntä kuuntelee. Aito tahto kaikkien yhteiseen parhaaseen ja uhrautuvuus on juuri niitä ominaisuuksia joita pääministeriltä ainakin minä odotan. Ei minua kiinnosta onko puku juuri oikein leikattu ja onko puhe aina niin sujuvaa. Uskon, että kaikkia näitä ominaisuuksia me opimme vielä Antissa arvostamaan. Eikä Antista tai kenestäkään tarvitse varauksetta pitää mutta pitää tulla toimeen ja arvostaa päämääriä. 

Suunta löydetään yhdessä

Uskon, että löydämme Antin kautta taas oikean politiikan suunnan ja merkityksen. Antin esiintyminen kyselytunneilla ja monissa muissa yhteyksissä on ollut uhrautuvaa, nöyrää ja osallistuttavaa. Arvostan sitä kovastikin paljon. Hän on monissa yhteyksissä korostanut yhdessä tekemisen merkitystä ja ilmaissut huolestuneisuuden poliittisen keskustelun tavoista ja sävystä. 

Antti on esikunnastaan huolimatta yksi mies. Vain yksi mies ja vielä epätäydellinen, kuten me kaikki. Kun kansa valitsee johdon on sillä sen jälkeen myös vastuu seurata päätöstään. Ei silloin kun heidät petetään mutta kuten jo totesin niin suunta on nyt täysin luvattu. Siitä ei pääse mihinkään vaikka oppositio huutaa vaikka mitä. 

Meillä on nyt yhdessä mahdollisuus saada maatamme kehitettyä. Sen mahdollistaa johto joka miettii kansaa. Muutokset ei ole nopeita vaan ne tapahtuu hitaasti mutta ne tapahtuu. Meidän kansan hyvinvoinnin kriittisimmät asiat ovat uudistukset. Meidän on pakko saada läpi sotu ja sote-uudistukset. Ne osaltaan muuttavat ja mahdollistavat parempaa terveydenhoitoa, työllisyyttä, maahanmuuton hoitamista ja montaa muuta asiaa. Jotta ne saadaan aikaiseksi meidän tulee löytää yhtenäisyys. Meillä on nyt pääministeri joka haluaa menestyä tekemällä nämä, ei kiiltämällä haastatteluissa ja olemalla poliittisesti nokkela. 

Antti voi jäädä historiaan pääministerinä jonka aikana eduskunta rakensi yhtenäisenä menestymisen mahdollisuuksia kansan parhaaksi. Tai sitten Antti voi jäädä historiaan pääministerinä jonka aikana opposition politiikka koveni ja politiikan merkitys väheni. Sitä ei päätä Antti vaan me muut. Kumman suunnan sinä haluat valita? 

Uskonnot, ehtymätön väärinymmärtämisen, armon, julmuuden ja laupeuden lähde. Uskonnoissa ja pyhissä kirjoissa tiivistyy se kaikki mitä kutsutaan ihmisyydeksi. Uskontojen sisältö vaihtelee epäinhimillisestä julmuudesta aina suurimpiin laupeuden tekoihin. Pyhät kirjat ei ole tekninen manuaali tai ohjekirja. Ne ovat kokoelma kirjoituksia joiden tekijät ja tavoite on vaihtelee suuresti. Silti ne toimivat eri uskontojen ohjaavina teoksina ja kysymys onkin tulkinnasta. Jos pyhiä kirjoja tulkitaan kirjaimellisesti sitä kutsutaan fundamentalismiksi. Fundamentalismi on lähtöisin kristinuskosta mutta sitä esiintyy kaikkien uskontojen yhteydessä. Fundamentalismi lähtökohtaisesti on paluuta vanhaan ja luonnollisen kehityksen hylkäämistä. Yleisimmin fundamentalismia käytetään hyväksikäytön välineenä. Ehdollistetaan ihminen toimimaan sokeasti mutta todellisuudessa se ei palvele Jumalaa vaan maallisia henkilöitä jotka haluavat valtaa tai mammonaa. 

Kivittäkää, polttakaa ja rakastakaa 

Pyhät kirjat ovat melko mielenkiintoisia teoksia. Ne ovat kuin luotaus ihmisyyden eri ulottuvuuksiin. Niistä voi tulkita ihmisen julmuuden mutta toisaalta ne tuovat esiin täydellisen ja ehdottoman laupeuden. Pyhät kirjat ovat siis kaikki äärimmäisen ristiriitaisia teoksia. Itse ajattelen niistä niin, että niistä joko löytää sen mitä haluaa tai sitten niitä voi tutkia ja samalla kehittyä ihmisenä. Pyhien kirjojen avulla voi kohdata pahuuden ja käsitellä sitä. Löytää sitä kautta laupeuden. Toisaalta niistä voi löytää tukea ja oikeutusta julmimmille teoille mitä voi kuvitella. 

Jokaisessa pyhässä kirjassa on tapoja, tapahtumia, sääntöjä, kehotuksia ja viittauksia sellaisiin asioihin jotka eivät sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää koska pyhät kirjat on koottu aikojen alussa jolloin moni asia oli hyvin eri tavalla. Pyhiä kirjoja tulee siis aina tulkita ja pohtia niiden lauseiden merkitystä. Osa lauseista on kuin aikamatka ja osa taas on edelleen täysin sopivia meidän yhteiskuntaan. 

Uskonto on jokaisessa meissä 

Ihmisen uskonto on hyvin henkilökohtainen asia. Uskonnon myötä tavallaan luovutamme oman tahtomme suuremman haltuun. Se on monelle vaikea paikka mutta se on myös erittäin voimakkaasti yhdistävä ja ohjaava tekijä. Uskonto yhdistää seurakunnan jäsenet koska kaikki tietävät toisen seuraavan samoja arvoja. 

Kautta aikojen tätä voimaa on käytetty pahaan, uskomattomaan ja täysin silmittömään väkivaltaan toisia kohtaan. Uskontojen varjolla on tehty, tehdään ja tullaan tekemään pahimmat rikokset ihmisyyttä vastaan. Pyhien kirjojen pahin sisältö ja varoitukset tulevat todeksi. Se aiheuttaa monessa ristiriitoja käsitellä uskontoja ja ihmisyyttä. Pyhiä kirjoja siteerataan yleensä laupeuden lähteenä mutta miksi pahimmat julmuudet tehdään näihin vedoten? 

Elämme aikaa jossa on sallittua, toivottua ja kehitystä tuovaa kyseenalaistaa, sekä muuttaa totuttuja toimintamalleja. Meillä on yhä enemmän tutkittua tietoa ja ja alamme yhä paremmin tiedostamaan ympäristöämme laajasti. Ihmisen kehitys on oikeastaan hämmästyttävää kun sen asettaa aikajänteelle jossa on esimerkiksi maapallon kehitys. On siis ymmärrettävää, että joudumme taistelemaan kehityksen aikana vanhoja uskomuksia ja tapoja vastaan. On hyvin ymmärrettävää, että pelkomme aiheuttaa usein tekoja joita emme osaa edes selittää. 

Jokainen ihminen uskoo johonkin, vaikka hän ei kuuluisikaan mihinkään uskontoon tai kirkkoon. Jokaisella meistä on sisällä usko johonkin meitä suurempaan vaikka sitä emme osaisi kuvitella. Ihminen joka ei hae voimaa jostakin suuremmasta on erittäin harvinainen poikkeus. Joskus nämä poikkeukset ovat tuhoavia ja joskus erittäin kehittäviä mutta aina ne ovat muutoksia. Virheitä kirjoituksessa jotka muuttavat tarinan kulkua. 

Vahvuudessa heikko ihminen

Ollaan uskonnoista mitä mieltä tahansa niin ne ovat laatineet pohjan laupeudelle ja yhteiskunnan järjestykselle. Ilman uskontoa olisimme “pidät minkä tapat” järjestelmässä mutta kuten jo sanoin niin tästä huolimatta suurimmat julmuudet on tehty ja tullaan tekemään uskontojen oikeutuksella. 

Itse pidän sitä osoituksena ihmisen heikkoudesta. Meidän kaikkien suurin heikkous on pelko. Pelko on toki hyvin tarpeellinen selviytymisen kannalta mutta samaan aikaan tätä ihmisen perusominaisuutta käytetään hyväksi toisten ihmisten toimesta. Tämä näkyy erittäin selkeästi tämän päivän oikeistopopulismissa jossa pakolaisuuden varjolla herätetään primitiivista pelkoa toisia kohtaan ja saadaan ihminen rikkomaan toista vastaan perusteettomasti. Se on toki härskiä hyväksikäyttöä ja tavoitteena on aina vain oma valta. Sanomani ei tarkoita sitä, että pitäisi automaattisesti hyväksyä väärinkäytökset ja olla suojelematta aluettaan. Tässä juuri piilee oikeistopopulismin levittämän vihan juuri. On erittäin vaikea ymmärtää ja päättää mikä on uhka ja mikä ei. Missä kohtaa uudet kulttuurit ja tavat uhkaavat meitä tai elämäntapaamme. Pelko perustuu siihen, että jokainen kulttuurin ulkopuolelta on tullut meitä vastaan, ei yhdessä vaan vastaan. Tämähän ei pidä millään tavalla automaattisesti paikkaansa vaan usein kulttuurit yhdistyvät, ottavat tapoja toisistaan ja elävät rinnakkain. Toisia voidaan aina lähestyä uteliaasti ja oppien tai vihamielisesti ja tuhoten. 

Kansa, mikä se on? 

Tässä ajassa etsimme taas epätoivoisesti itseämme ja yritämme löytää juuremme. Perustelemme oikeuttamme alueeseen tai kulttuuriin DNA-testien avulla ja yritämme löytää perimän kautta yhteisöllisyyden. Ihmisen on hyvin vaikea kestää juurettomuutta. Kaikessa heikkoudessa ihminen janoaa yhteenkuuluvuutta ja oikeutusta. Ihmiseen vaikuttaa kaikista eniten kulttuuri jossa hän on kasvanut ja johon hän kokee kuuluvansa tai on pakotettu kuulumaan. Hyvin monet uskontoon perustuvat epäinhimilliset tavat eivät tule nuoremmalta sukupolvelta vaan vanhempi sukupolvi elää nuorten kautta menneisyyttä ja siirtää heikkouden nuoremmille. Tämä onneksi pätee myös hyvissä tavoissa ja tiedoissa. 

Mutta mitä on olla Suomalainen tai mitä siihen kuuluu? Onko oikeutus siihen vain perimä tai tietyt tavat joita meidän kulttuurissa on? Tähän haetaan tällä hetkellä vastausta kiihkeästi ja samalla sotketaan koko maailman kehitys ja jo osin saavutettu rauha. 

Länsimaisessa käsityksessä yhteiskunnasta olemme jo hylänneet monia tapoja ja perinteitä jotka olisivat tänä päivänä hyvin vieraita, sekä vastenmielisiä meille. On totta ja kiistatonta, että Islamistisissa maissa uskonto vaikuttaa edelleen tasa-arvoon tavalla jota meidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ei siitä puhumista kannata välttää mutta samaan aikaan tulee muistaa, että jokainen maa ja kulttuuri on pitkän kehityksen tulos. Kulttuurin ymmärtäminen on aina moniselitteinen. Jokainen kulttuuri ja maan sisäinen toimintakulttuuri voidaan esittää pahimpana sortona tai sitten taivaana maan päällä. 

Uskonto on ollut suuressa roolissa luomaan meille toimintakulttuurin jossa on toisen huomioiminen suuressa roolissa. Ei se ole tapahtunut ilman väkivaltaa, eikä sen historian lukeminen ole pelkästään hyvää. Silti uskonto on aina osa meitä ja yhteiskuntaamme, uskot siihen tai et.

Kansa muodostuu suuresta joukosta ihmisiä jotka muodostavat lukuisia eri ryhmiä. Kansan sisällä on lukuisia eri uskontoja, uskomuksia, tapoja ja tapoja elää elämäänsä. Meistä kukaan ei ole yksin. Me kaikki kuulumme johonkin viiteryhmään josta haemme omaa persoonaamme ja itseyttämme. Tämän viiteryhmän perusteella me voimme olla työttömiä, johtajia, homoja, sotilaita, uskovia ja melkein mitä vain. Jollakin itseys syntyy ammatin kautta jollakin se perustuu paljon suurempaan arvoon. Kansaa on siis vaikea määritellä koska kansan joukossa on paljon eri arvoja ja uskomuksia. Meidän yhteiskunta toimii tavallaan meille näkymättömien lankojen varassa. Se toimii sen perusteella, että me ikään kuin tiedämme miten toinen toimii ja itse on paras toimia. Tätä voit kutsua vaikka toimintakulttuuriksi. Siihen sisältyy uskonnot, lait ja asetukset, rajat ja tuhannet muut asiat joista osa on tiedostamatonta ja osaa joudumme koko ajan itsellemme muistuttamaan. 

Fundamentalismia ja mustia messuja 

Päivi Räsänen ja Jussi Halla-aho ovat jollakin tapaa piristäviä ja aitoja poikkeuksia. He aidosti uskovat ja pelkäävät samaan aikaan. Itse arvostan aina kun ihminen on aito ja käsittelee itsensä likoon laittaen asioita. Nämä ihmiset auttavat meitä tavallaan löytämään kehityksen ja toisemme. Kysymys on vain siitä kuinka nopeasti ymmärrämme heidän pelon ja vallanhimon. 

Jos arvostelemme televisiossa esiintynyttä Imaamia joka kertoo Islamissa homoseksuaalisen aktin rangaistuksen olevan kuolema, niin ihan samalla tavalla meidän tulee arvostella Päivi Räsästä joka ei salli homoseksuaaleille rakkautta ja ihmisarvoa. Päivi Räsänen on kaiku ajalta jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa rangaistava teko. Päivi Räsänen perustelee näkemystään sillä, että homoseksuaalisuus on räikeässä ristiriidassa raamatun näkemysten kanssa siitä miten ihmiskuntaa jatketaan. Päivi Räsänen siirtää siis uskonnollisia näkemyksiään yhteiskunnan normistoon ja toimintakulttuuriin. Emme reagoi Päivi Räsäseen niin voimakkaasti koska tunnemme hänet ja hän osa yhteiskuntaamme. Me tiedämme, että Päivi Räsänen ei ole välitön uhka ja tiedämme, että Päivi Räsänen pelaa kuitenkin tämän yhteiskunnan säännöillä vaikka pelko ajaa häntä elämään menneisyydessä. 

Jussi Halla-aho on mustien messujen mestari. Mustalla messulla viitataan yleisesti ikään kuin käänteiseen Jumalanpalvelukseen jossa valkoinen käännetään mustaksi. Halla-aho ei julkisesti tunnusta vahvasti mitään uskontoa mutta miltei jokaisessa julkilausumassa kääntää ihmisyyden ja uskonnon uhkaksi. Tässä on toki kyse politiikasta ja vallasta. Halla-aho käyttää ikiaikaista mekanismia joka toimii aina, eli pelkoa. Pelkoa täynnä oleva ihminen on helpoin kääntää seuraajaksi ja ohjata toista ihmistä vastaan. On mielenkiintoista katsoa miten Halla-aho pikkuhiljaa yrittää luoda keskustelulle uudet normit. Normit jotka sallivat taas luokitella ihmistä syntyperän, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Päivi Räsäsen tavoin suhtaudumme Jussi Halla-ahoon hyvin sallivasti ja jopa ymmärtävästi. Halla-ahokin on osa Suomalaista toimintakulttuuria ja osa meidän yhteiskuntaa. 

Räsäsen ja Halla-ahon aidoissa ajatuksissa on silti myös totuudenperää ja joissakin asioissa he ovat täysin oikeassa. Joidenkin mielipiteiden osalta he rakentavat tätä yhteiskuntaa. Ei ole siis mitenkään merkillistä, että molemmat saavat lukuisia seuraajia ja sitä kautta valtaa, sekä huomiota. Silti en kumpaakaan näistä henkilöistä halua nähdä käyttävän suurta poliittista valtaa, koska näkemykset ja keinot ovat ihan yhtä tunkkaisia ja epäinhimillisiä kuin Imaamin joka hymyillen sanoo homoseksuaalisen aktin rangaistuksen olevan kuolema. 

Uskonto yhdistää tai erottaa

Uskonto voi siis olla kansoja yhdistävä tai erottava tekijä. Pyhiä kirjoja voidaan tulkita yhdistämään tai erottamaan. Sitä ei tee Jumalat vaan ihmiset jotka käyttää Jumalan valtaa maan päällä. Kyse on tulkinnasta. Kääntyykö ihminen hyvään vai pahaan. 

Jokainen uskonto sisältää saman laupeuden ja saman julmuuden. Jokainen uskonto ohjaa laumaa levittämään uskontoa ja sen näkemyksiä. Maalliset mekanismit on loppujen lopuksi melko samat vaikka kirjoitetun tekstin ulkoasu on hyvin erilainen. 

Meillä ihmisillä on kaikilla samat tarpeet. Me tarvitsemme ravintoa, lämpöä, nestettä ja suojaa. Meidän keho toimii samalla tavalla. Meillä on samat vaistot jotka huolehtivat suvun jatkamisesta, seksuaalisuudesta, yhteenkuuluvuudesta ja monesta muusta. Myös pelkojen, ilojen, epäluulojen, riemujen ja monien muiden tunteiden lähteet ovat hyvin samankaltaisia. 

Kun ymmärtää tämän on melko vaikea ymmärtää miksi me käytämme niin paljon energiaa vihaan ja epäluuloon. On vaikea ymmärtää miksi pyhiä kirjoja ei tulkita yhdistämisen, eikä erottamisen kannalta. Aika, aikaa kutakin. Maailma muuttuu ja me muutumme. Olemme oppineet jakamaan ja toimittamaan tukea toiselle puolelle maapalloa. Me ymmärrämme kaukana asuvan, meille tuntemattoman ihmisen hädän ja tuskan ja haluamme auttaa. Ehkä joskus me yhdessä ymmärrämme sen, että se on vain ihmisestä kiinni millaisen maailman me rakennamme yhdessä. Se ei ole kiinni pyhistä kirjoista, uskonnoista tai mistään muustakaan. Kyse on vain meistä, ihmisistä. Me jotka kaikki yhdessä matkustamme maapallolla kohti vielä tuntematonta. 

Loppuun haluan siteerata Raamattua. Viides Mooseksen kirja 23-24. 

“Jos mies makaa toiselle miehelle kihlatun koskemattoman tytön ja tämä tapahtuu kaupungissa, molemmat on vietävä kaupungin portille ja kivitettävä kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua, ja mies siksi, että hän häpäisi toiselle vaimoksi luvatun tytön. Hävittäkää paha keskuudestanne.”