SDP:n Abdirahim “Husu” Hussein käytti muunneltua totuutta eli valehteli nostaessaan esiin Suomessa esiintyvää rasismia. Ymmärrän oikein mainiosti Husun tarpeen tuoda korostetusti esiin omia ja hänelle kerrottuja kokemuksia rasismista suomalaisessa arjessa. Ei ole epäilystä etteikö sitä maahanmuuttajat joudu kohtaamaan. Eikä myöskään ole mitään epäselvää, etteikö siitä tulisi keskustella avoimesti jotta asenteet muuttuvat. Minun missio on kuuntele, ajattele ja keskustele. Toisin sanoen haluan herättää taas avoimen, huomioon ottavan ja faktoihin perustuvan yhteiskunnallisen keskustelun arvostuksen. Husu käytti asian esille tuomiseen härskiä populismia ja sitä en voi hyväksyä, kuten en sitä hyväksy muidenkaan puolueiden jäseniltä.
Poliitikko puhuu faktoilla ja vastuullisesti
Poliitikon tulee puhua tietoon perustuvilla viittauksilla. Saa olla latausta ja joissakin tilanteissa retoriikka on enemmän kuin paikallaan, kunhan se koskettaa asioita. Poliitikon merkitys on tuoda tärkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia esiin. Kiistatta rasismi ja epätasa-arvoinen kohtelu on huomion arvoinen epäkohta.
Epäilemättä Husu on kohdannut rasismia ajaessaan taksia, sitä en epäile yhtään. Valitettavasti pidän sitä todennäköisempänä kuin vaihtoehtoa ettei olisi kokenut. Uskon myös, että Husu on kohdannut rasismia muissa arkisissa yhteyksissä. Lisäksi Husua varmasti kuormittaa asian suhteen se, että hän saa paljon muiden kokemuksia rasismista ja lisäksi myös paljon vihaisia rasistisia yhteydenottoja.
Poliitikko on silti aina esimerkki ja rakentaa omalla toiminnallaan yhteiskunnan moraalia, sekä normistoa. Poliitikon asema on siis vastuullisempi kuin netissä satunnaista kommentointia tekevän henkilön. Poliitikot myös asettavat riman ja tavat käydä yhteiskunnallista keskustelua. Juuri näiden seikkojen takia poliitikon tekemä virhe on tuomittavampi ja painavampi. Vastuu painaa myös sananvapaudessa raskaammin.
Pahempi toistaan
Olen usein ja valitettavasti joudun varmaan jatkossakin puuttumaan perussuomalaisten tapaan käydä keskustelua maahanmuuttajista. Liian usein joudun puuttumaan Kokoomuksen huutoon vappusatasesta. Toistuvasti perussuomalaisten edustajat käyvät maahanmuuttoon liittyvää keskustelua valheellisilla tiedoilla, levittäen vihaa ja jakaen kansaa kahtia. Osalla perussuomalaisista olisi kanttia keskustella aiheesta levollisesti ja faktojen perusteella mutta huomionhakuisuus voittaa levollisuuden isossa kuvassa. Osalla perussuomalaista on myös levolliset ja realistiset näkemykset maahanmuutosta, valitettavasti tämä ei koske johtoa.
Husu tuo tavallaan esiin sitä toista puolta eli rasismista kärsijöiden roolia ja tunteita. Hän on tehnyt sillä saralla hyvää työtä ja on ymmärrettävää, että hän turhautuu aina tämän tästä. Rasismi nostaa erittäin voimakkaita tunteita pintaan, tästä häntä ei voi siis arvostella. En voi kuitenkaan hyväksyä, että Husu nostaa sinänsä tärkeän asian valheiden avulla esiin. Se on ihan yhtä tuhoavaa populismia kuten on perussuomalaisten keskustelu maahanmuutosta. Molemmat estää asioiden levollisen käsittelyn ihmisten ja ryhmien välillä nostamalla vihaa, sekä poistamalla luottamuksen. Mistä enää tiedetään mikä on totta ja mikä on ongelma jos sinänsä tärkeitä asioita pitää tuoda valheen tai populismin avulla esiin.
Mitäs nyt sitten?
Minä en ole tuomioistuin, eikä se ole myöskään keskustelufoorumit. Oikea paikka päättää Husun jatkosta puolueen osalta on hänen oma ryhmänsä jossa käsittely on tulossa. Husulla on tärkeä missio ja hänen voisi olla helpompi tehdä sitä kuulumatta mihinkään puolueeseen. Puolue asettaa aina tiettyjä rajoitteita ja asioita joita tulee ottaa huomioon kun käy keskustelua. Mitä vastuullisempi paikka sitä enemmän niitä on. Husun tapa on impulsiivinen ja mitä ilmeisemmin rasismi pääsee usein niin “sanotusti ihon alle”. Impulsiivisuus ei ole negatiivinen asia mutta liika voi olla poliitikolle liikaa. Sitä taas en hämmästele yhtään, että rasismi menee “ihon alle” ja tunteisiin. Silti poliitikon pitää nieleskellä, eikä mennä painimaan samaan mutalammikkoon. Poliitikolla ei ole puolustusta siitä, että “kun ne muutkin”.
Husu on tässä tapauksessa uhrien puolella. Husu yrittää kaikin keinoin tuoda esille omia ja muiden kokemuksia. Valitettavasti Husu aiheutti itselleen ja suurelle joukolle vahinkoa valehtelemalla aiheesta. Husu vei asiallista ja faktoihin pohjautuvaa keskustelua taaksepäin ja nyt joudutaan jälleen rakentamaan luottamusta. Varsinkin kun tämä tapaus ei jää huomiotta juuri niiltä henkilöiltä joita vastaan Husu käy keskustelua. Toki tämä tapaus horjuttaa myös neutraalin kansalaisen mieltä. Valehtelua ja tapahtumien muuttamista paremmin vastaamaan omaa tavoitetta ei katsota yleensä hyvällä, vaikka asiasta oltaisiin samaa mieltä.
On Helsingin SDP:n ryhmän päätös mikä tahansa on Husulla työtä edessä rakentaakseen luottamuksen takaisin monien eri ryhmien ja ihmisten välillä. Nyt on varmasti aika puhua täysin totta ja ottaa vastaan se mikä tulee. Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa saa joskus enemmän kuin olisi ansainnut, hyvässä ja pahassa. Oli Husun ja puolueen suhde tulevaisuudessa mikä vain toivon, että hän jatkaa keskustelua mutta tästä oppineena ja viisaampana.
Edit 12.11.2019
Husu erotettiin määräajaksi Helsingin SDP ryhmästä. Päätös oli oikea ja selkeä viesti siitä, että SDP ei salli politiikan tekemistä väärillä keinoilla.