Jokainen lehti ja keskustelupalsta on täynnä juttua puolueiden kannatuksesta gallup-kyselyn perusteella. En ihan ymmärrä miksi näistä puhutaan nyt. Seuraavat vaalit on vuonna 2021 joten tämän hetken gallupeilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Se millä on merkitystä liittyy siihen miten hyvää ja reagoivaa politiikkaa onnistutaan tekemään. Siihen osallistuu koko eduskunta ja kunnat, ei vain hallitus.
Eikös politiikka ole kansan takia?
Edellisellä hallituskaudella vastustettiin leikkauksia ja nyt vastustetaan sitä, että panostuksia koulutukseen, pienimpiin eläkkeisiin, päivähoitoon ja moneen muuhun asiaan lisätään jälleen. Nyt syytetään budjetin ylityksestä ja tuhlailusta vaikka niistä kumpikaan ei ole mitenkään merkittävästi lisääntynyt Rinteen hallituskaudella. Lehdet ja keskustelupalstat on kuumina EU:n huomautuksesta Suomelle siitä, että vaaditaan lisäselvityksiä budjetista. Hengenvedon jälkeen sitten vastustetaan EU:ta ja sanotaan, että EU vaikuttaa liikaa Suomen päätöksiin. Mitä ihmettä, koittakaa nyt herranjumala päättää.
Hommahan on niin, että eduskunta ja hallitus kokoontuu kansan takia. Luomaan kansan hyvinvointia ja sen ydin on palvelut. Minun nähdäkseni hallitus ja eduskunta tekee juuri nyt sitä mitä pitääkin.
Avainasemassa talous ja yleinen ilmapiiri
Jos lehtiä lukee niin tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä. Emme uskalla tehdä lapsia, opiskella ja jos uskaltautuu ulos niin tulee välittömästi joukkoraiskatuksi. Lihaa ei voi syödä ja kävellä pitää koska autoa ei uskalla ilmastonmuutoksen takia käyttää. Totuus on se, että meillä on asiat hienosti, jos vaikka lopetetaan se ruikuttaminen ja kääritään hihat. Epäkohdat ovat lisääntyneet ja raha uhkaa loppua monesta palvelusta. Emme ole kyenneet tekemään yhtään suurta uudistusta, jotka veisivät maan tilannetta oikeaan suuntaan. Niitä nyt tarvitaan, eikä piiperryksiä ja torvensoittoa. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä suuntaa, eikä Suomen tuhoamista poliittisten pyrkimysten takia.
Maailmantalous on epävarmassa tilanteessa ja talouden ennustaminen on vaikeaa. Varmaa on ainoastaan se, että se tulee heijastumaan Suomen talouteen. Se osaltaan ratkaisee myös sitä onko vappusatasiin, kansan hyvinvointiin, koulutuspanostuksiin ja moneen muuhun tulevaisuutta määrittelevään palveluun varaa panostaa lisää. Näitä tehdään kansan takia, sinun minun ja meidän kaikkien takia. Se on politiikkaa ja se luo hyvinvointia.
Politiikalla on useita päämääriä mutta niistä tärkein on yhdistää Suomen kansa, luoda sisäinen yhtenäisyys. Ilman yhtenäisyyttä ei ole taloudellista, sosiaalista tai henkistä menestystä. Ilman yhtenäisyyttä Suomen turvallisuus on vaarassa ja olemme alttiita vaikuttamiselle, sekä sisäisille ristiriidoille jotka lopettavat sen Suomen jossa me nyt elämme.
Ilman yhtenäisyyttä emme pysty toimimaan eri yhteisöissä ja osana yhä pienenevää maailmaa. Innovaatiot, yritysten menestyminen, kauppasopimukset ja koko taloudellinen menestys on kiinni yhtenäisyydestä. Ilman yhtenäisyyttä emme pääse sopuun edes koulutuspolitiikasta joka luo sukupolvien välisen turvan ja kehityksen. Ilman yhtenäisyyttä jokainen uudistus ja muutos kohtaa vastarintaa.
Suomen kansa on pieni, sisukas ja kekseliäs. Suomi on selvinnyt maailman tuulista ja myrskyistä ymmärtäen vahvuudet ja pitämällä kiinni yhtenäisyydestä. Suomen kansa on nojannut toisiinsa ja katsonut yhdessä eteenpäin. Ei aina olemalla samaa mieltä mutta aina kulkien samaan suuntaan.
Yhtenäisyydellä on uusia uhkia. Ne tulevat kansamme sisältä ja niitä tuetaan ulkopuolelta. Meillä on poliitikkojen sukupolvi joka ei tähtää yhtenäisyyteen vaan valtaan. Poliitikkojen sukupolvi joka myy kansansa omien hyötyjen ja näkemysten vuoksi. Poliitikkoja joiden näkemys ei ole yhtenäinen Suomi vaan rikottu Suomi. Poliitikkoja jotka kertovat valheita ja antavat näkemyksiä jotka usuttavat ihmiset toistensa kimppuun.
Suomi on selvinnyt monesta. Olemme yhdessä tehneet ihmeen, Suomalaisen hyvinvointivaltion jota kadehditaan ja sen yhtenäisyyttä on hämmästelty. Me selviämme täskin. Me opimme tunnistamaan viestin joka ei johda yhtenäisyyteen. Me opimme taas kuuntelemaan toisiamme. Me opimme taas keskustelemaan faktoilla. Me opimme taas ottamaan toisen huomioon ja me opimme huomioimaan yhteiskunnan, emmekä ainoastaan omaa hyötyä. Yhtenäisyys lähtee jokaisesta meistä. Politiikan ja kehityksen tärkein suunta ei ole poliitikko vaan jokainen kansalainen. Jokainen lause ja jokainen teko rakentaa tai hajottaa. Meistä jokainen päättää mitä haluaa tehdä. Luottamus on vaikeampaa kuin viha. On helpompi vihata ja syyttää kuin tehdä ja uskoa. On helpompi uskoa olosuhteita kuin muuttaa niitä. On helpompi luovuttaa. Mutta me emme luovuta. Mielipiteet ja henki on kääntymässä. Olen varma siitä. Yhä useampi herää huomaamaan mitä Suomessa tapahtuu. Yhä useampi tuntee, ettei tämä ole oikein. Yhä useampi miettii miksi, mikä on vialla?
Suomi tulee olemaan taas yhtenäinen. Järki ja yhteinen hyöty voittaa. Me tulemme saamaan suuret uudistukset läpi ja me tulemme menestymään jatkossakin. Me tulemme taas pitämään yhä paremmin huolta kansasta ja sen heikoimmista. Me nousemme takaisin tasa-arvon ja yhtenäisyyden eturintamaan. Miksi uskallan sanoa näin? Miksi luotan tähän? Vain ja ainoastaan koska suomalaiset on aina noussut sortoa vastaan ja yhtenäisyyttä tuhoavaa kehitystä vastaan. Me olemme sen aina tehneet ja me teemme sen myös nyt!
Rahapelit on parhaimmillaan hyvää viihdettä ja pahimmillaan pahin helvetti. Suomessa on pelaamista mainostettu Veikkauksen taholta vastuullisuuden varjolla. Suomessa hyvin yleiset peliautomaatit ovat totuttaneet meidät jo lapsesta rahapelaamisen läsnäoloon. Veikkauksen tilanne on hankala. Pelaamisen haittatekijät ja riippuvuus tiedetään ja tunnetaan mutta toisaalta Veikkaus on erittäin hyvä tulonlähde. Se tekee asiasta ennen kaikkea omistajan eli valtion ongelman. Päätös on siis yhteiskunnallinen, ei ole Veikkauksen asia päättää miten monopoli tulee purkaa.
Purkaminen vastuullisesti
On selkeä, että monopoli tulee purkaa. Nettikasinot ja verkossa tapahtuva vedonlyönti on sen jo tavallaan tehnyt vaikka sitä ei aina tunnusteta ja tämä kehitys kiihtyy. Veikkauksen monopolin purkaminen on kuitenkin hankalaa. Veikkauksen varoilla on rahoitettu tuhansia kohteita Suomessa ja iso osa näistä kohteista on sellaisia joiden rahoittaminen on haaste ilman Veikkauksen varoja. Tulevissa toimissa vääntää siis raha ja moraali kättä. Yhteiskunnalliset päätökset tulee tehdä aina kansalaisten hyvinvointiin tähtäävällä tavoitteella. Tämä olisi kiistatta rahapelien ehdoton kieltäminen kaikissa muodoissa koko Suomessa. Paras vaihtoehto kansalaisten kannalta ei kuitenkaan ole realistinen.
Kun ajatellaan pelaamisen tulevaisuutta niin se on kiistatta verkossa. Samaan aikaan verkossa tapahtuvaa pelaamista on vaikea valvoa ja siitä on erittäin vaikea saada kannettua veroa haittojen korjaamisen rahoitukseen. Samaan aikaan siis pitäisi purkaa monopoli ja varmistaa, että pelaamisesta saadaan valtion kirstuun rahaa. Haastava tilanne.
Minun ajatus tässä on se, että lisätään verkossa pelaamisen mahdollisuuksia ja vain pelaamiseen tarkoitettuja kasinoita. Mutta poistetaan ja kielletään pelikoneet koko Suomesta. Näin pelaamiseen saataisiin toimija joka voi toimia yhteiskunnallisesti ja vastuullisesti verkossa. Lisäksi kasinot olisivat elämyksellisen pelaamisen paikkoja joissa pelaaminen tapahtuu valvottuna. Lisäksi häviämiseen tulee asettaa katto. On selkeä, että ihminen keksii keinot pelata jos näin haluaa mutta aukotonta järjestelmää tähän ei pystytä kehittämään. Häviämisen katto tulisi asettaa melko matalalle. Ylimmillään 10 000 euroa mutta näkisin mieluiten 3 000 euron häviämisen katon.
Kohti aidosti vastuullista pelaamista
Yllä esitetyillä toimilla säästäisimme taloudellisesta kaikista heikoimmassa asemassa olevien pelaamiseen kulut varat. Peliautomaatit poistamalla viestisimme sitä, että pelaaminen ei ole arkipäiväistä. Samaan aikaan Veikkauksen tulisi investoida lisää verkossa tapahtuvan pelaamisen mahdollistamiseen ja laatuun. Veikkauksen tulisi olla erittäin kilpailukykyinen vertailtuna ulkomaalaisiin verkkokasinoihin. Lisäksi Veikkauksen tulisi avata suurimpiin kaupunkeihin elämyksellisen pelaamisen kasinot. Kaikessa tulee näkyä pelaamisen vastuullisuus, valistus ja tieto siitä, että pelaamalla jää hyvin harvoin voitolle.
Näin toimien monopolin purkaminen ei oikeastaan aiheuttaisi kovin paljon muutoksia pelien suhteen muuta kuin automaattien kieltämisen osalta. Vaikka monopoli puretaan niin kasinon perustaminen tulee olla luvanvaraista. Näin voidaan varmistaa, että haittavero saadaan kannettua ja vastuullisen pelaamisen vaatimukset toteutuvat myös yksityisillä kasinoilla. Valvontaan on varattava resursseja ja varmistuttava siitä, että yksityiset kasinot ovat kyvykkäitä kantamaan velvollisuutensa, niin taloudelliset kuin moraaliset, kaikissa tilanteissa.
Ongelmaksi jää Veikkauksen varoilla tehty yhteiskunnallinen rahoitus ja se on aito ongelma. Tämä on vain kohdattava koska monopoli ja positiivisen pelaamisen kulttuuriin on tehtävä muutos. Muutosta ei ole kannatettava tehdä rysäyksellä vaan asteittain ja koko ajan vaikutuksia seuraten. Lisäksi muutoksen tulee olla läpinäkyvä ja aikataulutettu. Muutos on silti lähdettävä peliautomaateista, se on vastuullisin teko mitä yhteiskunta voi kansalaisia kohtaan tehdä.
Suomessa on noin 100 000 asuttamatonta taloa. Määrä ei ole ihan tarkka mutta suuruusluokka on oikea. Määrä on valtava ja se tulee kasvamaan. Se kertoo samalla omaa tarinaansa siitä miten Suomen asuttaminen on muutoksessa. Kyse on tietysti kaupungistumisesta ja ihmisten muuttamisesta lähelle kasvukeskuksia. Jokaiselle asuttamattomalle talolle on oma tarinansa, tämä on yksi niistä. Henkilökohtainen ja rakas. Jaa se kanssani.
Lapsuuden lintukoto
Vanhetessa ja omien lapsien jälkeen olen huomannut yhä useammin mieleni palauttavan omia lapsuuden muistoja, tunteita ja tilanteita mieleen. Omien lasten kautta olen muistanut asioita joita en tiennyt edes olemassa. Yhteyksiä eri asioihin ja ne hetket kun olen ymmärtänyt suuren asian tai pettynyt johonkin raskaasti kuten vain lapsi voi tehdä.
Minun lapsuuteen liittyy läheisesti kaksi mökkiä. Mökeillä oli se tavallinen tarina. Ne olivat molemmat omien vanhempien lapsuudenkoteja ja olivat jääneet vailla vakituista asumista kun vanhempani ja isovanhempani olivat muuttaneet lähemmäksi työtä ja palveluita. Ennen vakituista asumista tarjoavat talot olivat muuttuneet kesämökeiksi. Rakennuksiksi johon siirryttiin viettämään vapaa-aikaa ja kokoontumaan yhteen. Seinät ovat nähneet Suomen kehityksen. Tuvassa oli vuoltu puhdetöitä ja vatkattu verta mutta puhuttu myös matkapuhelimella, selattu internettiä ja lämmitetty valmisruokaa. Tuvissa oli puhuttu sodasta, kapinasta ja hyvinvoinnista. Tuvissa oli kärsitty sodan traumoista ja koettu yhtenäisyyttä.
Nämä molemmat mökit on nyt myyty ja seinillä olevia esineitä ei enää ole. Kun kävin viimeisen kerran vihreän talon tuvassa istuin hetken kiikkustuolissa ja katselin ympärilleni. Katseeni löysi niin monia yksityiskohtia, jotka muistin lapsuudesta valokuvamuistin tavoin. Lapsi on mestari yksityiskohdissa ja minäkin muistin tunteita, tuoksuja, makuja ja sen aikaisen koko maailman. Muistan miten söin mummon lettuja ja vaniljakiisseliä samalla kun katselin ikkunasta ulos. Radio on edelleen samalla paikalla, lehdet on samalla paikalla ja seinässä oleva teline on sama. Minä kasvoin ja vihreä talo alkoi tekemään kuolemaa. Nyt olen täällä omien lasten kanssa. Työskentelen teknologian ja kehityksen parissa, josta vielä minun lapsuuden aikana ei ollut edes aavistusta. Maailma kehittyi ja vihreän talon kunta tekee kuolemaa.
Mutta lapsi ei ole mestari kokonaisuuksissa vaan käsittelee taikurin tavoin yksityiskohtia. Lapsi menee eteenpäin ja etsii hetkelle merkitystä. Lapsi imee tietoa, tunteita ja tapahtumia muistiinsa kuin sieni. Sitten aikanaan hän oppii yhdistämään asioita toisiinsa ja hahmottaa maailman eri tavalla. Lapset ja nuoret on eteenpäinvievä voima joiden muisti ja muistot laittavat tielle esteitä tai raivaavat niitä.
Muistan kun istuin pihamaalla ilmakivääri sylissä, oli kirkas ja kaunis ilma. Istuin pitkään paikallani ja annoin pikkulintujen tottua ja tulla luokseni. Muistan mitä tunteita kävin läpi kun ilmakiväärin piippu osoitti lintuun joka oli tullut luottavaisesti syömään lähelleni. Saalis jota olin himoinnut ei ollut enää saalis. Se oli kaunis, luottavainen lintu jonka tappamisesta ei olisi hyötyä. Muistan ristiriitaiset tunteeni. Osa lapsesta halusi hallita ja osa lapsesta halusi iloita linnun kauneudesta. Maailma avasi minulle hetkeksi verhot, se näytti minulle mitä näyttämön takana on. Lukemattomasti päätöksiä, itsetuntemusta, vihaa, myötätuntoa, rakkautta, hämmennystä, pelkoa ja paljon työtä. Kauniin pikkulinnun elämä opetti minulle vastuun merkityksen. Kaikilla lapsuus loppuu joskus, minulla se loppui vihreän talon pihamaan penkille.
Kaikki mitä siitä hetkestä eteenpäin tekisin ei olisi enää niin helppoa. Nousin ylös ja otin ensi askeleet uuteen maailmaan, maailmaan jossa minä olin vastuussa. Maailmaan jossa jokainen teko heijastui kaikkiin.
Yhdessä pienessä tuvassa
Muistan miten mökkien tuvissa syötiin, lähdettiin saunomaan, pelattiin korttia ja luettiin lehtiä. Radio toimitti uutisia maailmalta ja viihdettä. Lapselle tässä oli jotain taianomaista tunnetta ja turvallisuutta. Makasin aamulla valveilla sängyssä ja kuuntelin aikuisten puhetta tuvasta kun he jo joivat aamukahvia ja madalsivat ääntä lapsien nukkuessa. En ole koskaan ollut niin turvassa. En ole koskaan ollut niin pirteä ja levännyt yön jälkeen, enkä koskaan ole odottanut niin paljon uutta päivää.
Maailma oli pieni mutta sillä ei ollut rajoja. Toisaalta koko maailma oli leppäkertussa tai harakassa jonka toilailuja seurasi pihamaalla. Muistan kohtaamiseni lumikon kanssa. Muistan sen hetken kun katsoimme toisiamme ja jotenkin minulle syntyi käsitys, että ymmärrämme toisiamme. Lopulta lumikko poistui mutta kiireettä, luottaen. Jokaisessa päivässä oli valtava salaisuus joka oli kätketty pieniin yksityiskohtiin. Salaisuus jonka osaksi voi päästä mutta sitä ei voinut omistaa.
Pienessä talossa elämä kokosi voimansa. Ilot, surut, ongelmat, mahdollisuudet oli samalla pöydällä. Niistä ei välttämättä puhuttu mutta kaikki katseli niitä. Joskus niistä vältettiin puhumasta, oli parempi joidenkin asioiden antaa olla. Hiljaisuudessa taputettiin olalle ja asia oli siinä. Yhteys, riippuvuus, luottamusta ja ymmärrys.
Pienen vihreän talon pihapiirin ulkopuolella oli maailma. Siellä oli kauppa josta yleensä sai mukaansa jäätelön tai makeisia. Siellä oli hälyinen baari joka lapsen silmin sai maailman näyttämään oudolta. Miksi asioista puhutaan kovaan ääneen ja sävyyn kun maailma on ihmeitä täynnä? Miksi huuto peittää maailman kauneuden ja ihmeet? Joskus ihmisistä saa haavan, joka ei parane vaan sen kanssa pitää oppia elämään. Varoa sen kastumista ja puhdistaa sitä.
Ulkopuolella oli myös kylähullu. Vaaraton mutta outo. Kylähullu josta kaikki pitivät huolta mutta josta kaikki keskustelivat alentavaan sävyyn. Ehkä kylähullu oli mittari. Ehkä kylähullusta pidettiin huolta koska se sai jokaisen tuntemaan itsensä paremmaksi. Ehkä kylähullun yksinäisyys ja murhe oli yhteisön voima. Voima joka ensin ruokki ja sitten tappoi hitaasti. Kuten nyt tekee juorulehdet ja keskustelupalstat.
Metsä olohuoneessa
Metsä ja luonto oli olohuone. Kesällä hikoiltiin ja talvella kannettiin puita. Luonto määräsi paljon päivän kulkua. Sadepäivät oli erilaisia kuin lempeän lämpimät kesäpäivät. Marjoja kerättiin ja luonto värjäsi maailmaa eri väreihin. Muistan mehumaijasta tulevat tuoksut ja riemun kun näin täyttyvät pullot. Makeaa ja hyvää mehua koko talveksi. En varmasti osannut koskaan kiittää tarpeeksi, en osannut, yritin kyllä.
Metsässä oli tilaa kävellä ja ajatella. En tiedä mitä metsässä on mutta siellä on jotain mitä emme vielä ymmärrä. Tänä päivänä saatan joskus pysähtyä jonkun kiven tai maastonkohdan eteen. Niissä ei ole mitään kummallista mutta ne ovat tuttuja, ne kiehtovat vaikka kyseessä voi olla tavallinen kivi tai kumpu. Jotenkin ne muistuttaa jostakin, ovat tuttuja, jotain ne haluavat kertoa.
Lukemattomia kertoja istuin laiturilla tai rannalla jalat järvessä. Suljin silmäni ja kuuntelin laineen liplatusta ja tuulen suhinaa puiden latvoissa. Tunsin täysin selittämätöntä yhteyttä ympäristöön ja itseeni osana sitä. Uskalsin olla juuri se pieni lapsi joka olen, kaipaan sitä tunnetta.
Parempi mutta huonompi
Maailma on kehittyvä. Monilla mittareilla meidän elämä on nyt parempaa kuin koskaan. Teknologia auttaa, eikä jäistä vettä tuoda ämpärillä sulamaan. Maailmamme on yksittäispakattu hygieenisesti ja sillä on viimeinen myyntipäivä. Eläimet tapetaan näkymättömissä ja ruoka tuodaan Kiinasta. Edelleen ihmiset puhuvat kovaan ääneen ja sävyyn, nyt sitä vain tekevät kaikki. Kaikki huutavat yhteen ääneen, eikä kukaan istu katsomaan leppäkerttua. Paitsi lapset, rakasta lapsia. Jokaisessa lapsessa on laineen liplatus, tuulen suhina latvoissa, matala puheensorina ja ymmärryksen hetket. Kun katsot lapseen ymmärrät sen, kun vain katsot tarpeeksi pitkään. Katso siinäkin vaiheessa kun lapsi huvittuneena mutta luottavaisena kysyy “mitä sinä isä tuijotat”. Hän hymyilee hieman ja kun hetki tulee ymmärrätte toisianne ilman sanoja. Silloin vastaat “näen sinut mutta tunnen koko maailman”.
Arvostan Harry Harkimoa mutta olen huolissani koska Harry alkaa käyttämään kannatuksen saamiseen keinoja, joissa tunteita herätetään käyttämällä poliittisen järjestelmän luottamuksen heikentämistä. Keinot on samat kuin mitä Perussuomalaiset käyttää ja Sebastian Tynkkynen on puhunut samasta aiheesta hyvin samoin sanankääntein. Videolla Harry puhuu siitä kuinka vähän kansanedustajat tekee työtä. Vain neljä päivää viikossa ja lomatkin on pitkiä. Ehkä Harry ei ole ymmärtänyt mitä kansanedustajalta odotetaan ja mitä mahdollisuuksia kansanedustajalla vaikuttamiseen on.
Kansanedustajalta odotetaan aktiivisuutta
Kansanedustajan luottamustoimi perustuu aktiivisuuteen. Suurin osa kansanedustajista on ollut nuoresta asti yhteiskunnallisesti aktiivisia ja kuuluneet moniin eri yhdistyksiin. Itse en osaa ajatella politiikkaa työnä vaan se on luottamustoimi jota tehdään kaikkien yhteisen edun tavoittelemiseksi. Ja koska näin on niin se edellyttää aktiivisuutta. Tulee pyrkiä löytämään epäkohtia ja tarttumaan niihin. Hyvin usein tilanne on se, että asiat etenee hitaasti ja mahdolliset parannukset tulee oman edustaja-ajan jälkeen. Kun katselin Harryn videota niin mietin, että onkohan Harry täysin sisäistänyt aktiivisuuden merkityksen. Katsoin hänen aktiivisuuden eduskunnassa ja ei se nyt ihan luokan kärkituloksia ole.
Muutos syntyy tekemällä
Se mikä minua tässä ärsyttää on se, että Harry yrittää saada kannatusta syyttämällä kansanedustuslaitosta tehottomaksi ja kansanedustajia laiskoiksi. Aivan varmasti on olemassa laiskoja kansanedustajia ja taatusti kansanedustuslaitosta voisi tehostaa. Totuus on kuitenkin se, että kansanedustajat tekevät ympäripyöreitä päiviä ja käsittelevät suuren määrän tietoa. Lisäksi tulee vielä äänestäjien ja sidosryhmien tapaamiset ja yhteydenpito. Ja kuten ylhäällä sanoin, että suurin osa kansanedustajista toimii eri kansalaisjärjestöissä jotka omalta osaltaan rakentavat yhteiskuntaa.
En sano, ettei Harryn aloitteesta voisi keskustella. Tehostamista kannattaa aina tehdä ja siihen tulee aina pyrkiä, eikä näistä saa koskaan luopua. Se tapahtuu kuitenkin asteittain ja järkevästi koska vaikka kansanedustajat asuisivat salissa niin mitään muutosta ei automaattisesti tapahdu. Lait tulee valmistella ja sitä työtä tekee suurimmalta osalta virkahenkilöt. Jotta tehoa saataisiin nostettua paljon niin koko koneistoa tulee siis virittää uudelle taajuudelle. Se mikä on varma, että tehoa ei juurikaan tule jos maanantai muutetaan istuntopäiväksi. No, sitten onko oikein, että sama henkilö istuu kunnanvaltuustossa ja eduskunnassa. Tämä on siis hyvin yleistä. Tästä saa helposti keskustelun puolesta ja vastaan. Toisaalta voisi ajatella niin, että nyt kunnanvaltuustoissa on paljon todella kokeneita yhteiskunnan osaajia joilla on suora linkki valtakunnan politiikkaan. Mutta ihan yhtä hyvin sen voi kääntää toisinkin päin. Tämä vaatisi hyvää, avointa ja selkeää keskustelua ilman populistisia asenteita. Loppujen lopuksi se on kuitenkin henkilöstä kiinni. Jos olet aktiivinen ja teet aidosti työtä demokratian ja kansalaisten eteen niin olet hyödyllinen aina ja kaikkialla.
Itsestä se lähtee
Harrylle vinkiksi, että poliittinen työ perustuu, ainakin pitäisi perustua, kutsumukseen. Kun on kutsumus palvella kansaa niin silloin ei aika tule pitkäksi vaan aina löytyy mahdollisuuksia vaikuttaa, ottaa selville ja osallistua. Poliittisen työn ydintä ei ole kannatuksen hakeminen vaan kannatuksen saaminen tekojen kautta.
Harry ja Sebastian nakertavat kuin rotat poliittisen työn ja demokratian luottamusta. Heidän suurin motivaatio on oman kannatuksen nostaminen. Edelleen, kannatan aina tehokkuuden nostamista mutta se tulee tehdä aina kokonaisuuden valossa ja rikkomatta järjestelmää. Kaipaisin kovasti ajatusta siitä kuinka monta päätöstä saataisiin enemmän läpi jos maanantai muutettaisiin ensi viikosta istuntopäiväksi? Harry ja Sebastian, montako?
Oppositio on päättänyt vastustaa kaikin voimin Suomen kansalaisten olojen parantamista. Kokoomus ja Perussuomalaiset tarttuivat ahnaasti hoitajamitoitukseen. Se on enemmän poliittisten kalavelkojen maksamista koska juuri tässä Petteri Orpo kompastui pahasti ja Perussuomalaiset unohti puolustaa kansaa miltei kokonaan. Käynnissä on massiivinen vyörytys jossa ihan selkeitä asioita käännetään SDP:tä ja kansalaisten terveydenhuollon parannusta vastaan. Kokoomuksen ulostuloja ei oikein enää erota Perussuomalaisten trollauksesta, niin samankaltaisia ne on.
Mitä luvattiin ja mitä ei?
SDP lupasi 1 000 uutta hoitajaa ja lääkäriä, sekä 0,7 hoitajamitoituksen kirjattavaksi lakiin!
1 000 uutta hoitajaa ja lääkäriä on perusterveydenhuollon ruuhkia purkamaan tarkoitettu panostus. Se lupaus pitää, vaikka sekään ei ole helppo.
0.7 hoitajamitoitus on vanhustenhoivaan osoitettu mitoitus jonka katsotaan tuovan hyvän palvelun ja hoivan meidän ikääntyneille. SDP on luvannut viedä mitoituksen lakiin.
4 000 on määrä joka vanhustenhoivaan tarvitaan lisää hoitajia kun 0.7 mitoitus astuu voimaan. Sitä SDP ei ole luvannut koska se ei ole yhden vaalikauden aikana mahdollista. Kyse on rahasta mutta myös siitä, että koulutettuja hoitajia ei ole riittävästi. 0.7 mitoitukseen ei voida siirtyä suoraan vaan liukumien kautta.
Ihan rauhassa vain
Nyt on pitkästä aikaa hallitus jolla on mandaatti ja mahdollisuus parantaa meidän kaikkien Suomalaisten elämää. Älkää lähtekö hyökkäyksiin mukaan vaan kuunnelkaa, ajatelkaa ja keskustelkaa.
Tähän mennessä esiin on nostettu niin selkeitä trollauksia, että oikein pitää ihmetellä miten ne kehtaa. Kyllä sitä oikeaa palautetta saa antaa ja pitää antaa. Yksikään hallitus ei ole synnitön ja opposition merkitys on juuri nostaa epäkohtia. Mutta opposition merkitys ei ole toiminnallaan häiritä hallituksen työtä, eikä varsinkaan yrittää estää kansalaisten palveluiden kehitystä.
Olen usein sanonut, että politiikka on purskeita. Me puhumme ja panikoimme asioista jotka on ollut käynnissä jo pitkään. Sitten lehdistö nostaa seuraavan kohun ja edellinen asia painuu jälleen unohduksiin ja sille harvoin tapahtuu positiivista kehitystä. Rakas postilaitoksemme on yksi tämänkaltainen viritelmä. Posti on hakenut identiteettiä ja uusia keinoja pitää vanhaa loistoa yllä Itellojen ja ruohonleikkureiden kautta. Totuus on se, että posti tappelee yhteisillä rahoilla kehitystä vastaan. Nyt on kohistu toimitusjohtajan tuloista. Ne on kyllä yliampuvat, sitä ei voi kiistää, mutta iso osa niistä koostuu bonuksista eli tulospalkkauksen osasta. Toimitusjohtajan tavoitteita ja tekemistä ohjaa Postin hallitus. Eli tavoitteet ja tulospalkkaus tulee sieltä. Antakaa siis poloisen toimitusjohtajan olla rauhassa, hän tekee vain työtään. Postin hallitus sitten saa tavoitteensa mistä? No, valtioneuvoston omistajaohjausosastosta.
Postin tehtävät ja omistus
Posti on siis meidän kansalaisten omistama laitos. Postia on Suomessa kunnioitettu ja pidetty arvossa. Posti on tarjonnut pitkiä työuria ja luotettavaa palvelua. Sitten alkoi tapahtumaan. Sähköposti ja verkkokauppa nosti päätään ja Postissa tuli paniikki. Miten voimme säilyttää asemamme ja saada sitä jopa lisää. Posti valitsi aggressiivisen lähestymisen kehitykseen. Vallataan maailma kaikessa ja nopeasti. Lähdetään jättejä vastaan. Syntyi Itella. Monien seikkailujen jälkeen Itella tuli kotiin maitojunalla ja vaihtoi nimensä taas Postiksi. Meillä oli taas vanha kunnon Posti jolla oli heinänkorsi suussa ja se kantoi maitotonkkaa. Mutta sitten yllätyttiin koska Posti alkoi etsimään liiketoimintaa ydinliiketoiminnan ulkopuolelta. Tuli ruohonleikkausta, vanhusten hoivaa, ruuan jakelua ja mitä kaikkea olikaan suunnitelmissa. Posti tuli moneen markkinaan hämmentämään ja herättämään ihmetystä. Nyt alkaa olemaan ruohot leikattu ja katseet on taas perusasioissa. Posti keksi postin jakamisen mutta uudistettuna. Koska paperiposti vähenee niin pitää heikentää peruspalveluita jotta voi rahastaa siitä, että se aikanaan toimivaksi kehitetty palvelu toimitetaan. Nerokasta ja mahdollista vain meidän omilla rahoilla.
Teen suoran lainauksen Postin toimitusjohtaja Heikki Malisen katsauksesta:
Ai kun mukavaa, me omistamme yhtiön joka ihan luvalla pyrkii jarruttamaan ja hidastamaan kehitystä. Tokihan Postissa tapahtuu kehitystä ja irrotin tuon lauseen mutta se on niin mielenvikainen lause, että se oli pakko tehdä. Jos Malinen olisi sanonut, että Posti edelleen ylläpitää, tehtäviensä mukaan, postin jakeluverkostoa niin lause olisi ollut järkevä. Uskon, että suuri osa kansasta hyväksyisi sen, että Postin jakeluverkosto ei tuottaisi kovin paljon voittoa mutta se pitäisi yllä verkostoa koko Suomessa. Edelleen uskon, että suurin osa kansasta ei hyväksy Postin seikkailuja käyttää yhteisiä varoja ihan käsittämättömiin irtiottoihin eri liiketoiminta-alueilla.
Posti ja omistajaohjauksen pitkä lieka
Postin omistaa kansa. Tarkemmin sanottuna omistus jakautuu kahteen eri paikkaan. Posti itse omistaa itsestään 50,1% ja Sipilän hallituksen luomus Vake Oy omistaa 49,9% osakkeista. Vake eli valtion kehitysyhtiö Vake Oy on ainakin minulle outolintu. Sen perustehtävä on, sivuston mukaan, toimia toimia sillanrakentajana ja mahdollistaa ekosysteemikehitys Suomessa. Miten, se ei oikein sivustolta tai toiminnasta paljastu. Sinänsä Vake Oy:n tehtävä ja tavoite on hyvä ja tärkeä mutta tuntuisi, että se jää taas yhden hallituksen viritelmäksi ohittaa eduskunnan valta valtionomistuksessa. En oikeastaan syytä Sipilää, valtionohjaus on tempoilevaa ja se vääntää kättä koko ajan perustehtävien ja liiketoiminnan kanssa.
Postin hallitus saa siis tavoitteet ja ohjauksen Suomen valtiolta. Postin hallitus taas ottaa nämä ja antaa toimitusjohtajalle tavoitteet. Näin se kulkee eli katseet sylttytehtaalle.
Konsultin ilmainen neuvo Postin kehitykseen
Kehitystä ei voi jarruttaa. Se pitää hyväksyä ja katsoa tulevaisuutta sen perusteella. Paperipostin määrä tulee edelleen vähenemään. Pakettien määrä taas tulee kasvamaan ja samoin kasvaa muiden kuljetettavien asioiden määrä. Kuten esimerkiksi elintarvikkeet eli verkkokauppa. Nyt kun otetaan nämä faktat ja unohdetaan se, että ruoho kasvaa niin mitä pitäisi tehdä?
Postin vahvuus on ollut luotettava ja laaja jakeluverkosto Suomessa, sekä hyvät suhteet muihin postilaitoksiin. Kun olemme jo yrittäneet laajentaa toimintaa rajojen ulkopuolelle ja eri liiketoimintoihin on siis aika kääntää katse takaisin perusvahvuuksiin.
Postin tulee keskittyä edelleen rakentamaan ja pitämään yllä jakeluverkostoa Suomessa. Postilla on siihen oikeastaan velvollisuus ja se tuntuu kansalaisten mielestä oikeudenmukaiselta ja oikealta. Posti on valinnut tien jossa verkostoa puretaan ja se on virhe. Silloin luovutaan siitä ainoasta vahvuudesta ja omaisuudesta joka Postilla oikeasti on. Vahva jakeluverkosto auttaisi myös Suomea kehittymään ja pitämään syrjäseudut elinvoimaisena. Syrjäseudulta kaupat ja palvelut vähenee mutta jos jakeluverkosto toimii niin ovelle saadaan elintarvikkeet, lääkkeet, paketit ja moni muu asia. Jakeluverkosto on myös kauppatavaraa. Jos verkosto on tehokas niin ulkomaalaiset kuljetusyhtiöt ostavat Postilta jakelun Suomessa ja näin Postin liiketoiminta kasvaa perusliiketoiminnan avulla. Lisäksi Postin tulisi olla Suomalaisten yritysten tukena omalla vahvalla perusliiketoiminnalla, eikä taistella yksinään kentällä. Suomessa on monia alkavia liiketoimintoja joiden liikeidea perustuu suurelta osin kuljetettaviin tuotteisiin. Posti voisi tässä tukea perustamalla vaikkapa alustatalouteen perustuvan jakelun. Tässä olisi myös valtionyhtiölle mahdollisuus rakentaa malli ja esimerkki siitä miten alustatalouteen perustuva jakelu voidaan tehdä työntekijän ja yhteiskunnan kannalta tasa-arvoisesti ja kestävästi.
Minulla olisi suuri kaipuu järjestää Postin hallitukselle, omistajaohjauksesta vastaaville henkilöille strategiatyöpaja jossa mietitään kerrankin yhdessä ja johdettuna mikä Postin tehtävä oikeastaan on ja miten se saavutetaan kannattavasti. En ole Postilainen mutta Postin toiminta näyttää ulkopuolisen konsultin silmin toiminnalta joka ei perustu pitkäjänteiseltä, strategiaan ja yhtiön ideologiaan nojaavalta toiminnalta. Postin toiminta näyttää hullujen riskien otolta, itsensä ja tehtäviensä jatkuvalta etsimiseltä ja jatkuvilta suunnan muutoksilta.
Toivon Postille kaikkea hyvää. Toivon, että Posti taas löytää itsensä ja tehtävänsä. Mediakohu laantuu ihan pian, ei se kauaa kestä, te tiedätte sen. Sitten taas voitte jatkaa ihan rauhassa sitä mitä ennenkin muuttamatta oikeastaan mitään. Niin ja hei, jos voin auttaa niin soitelkaa.
Minun kantava teema on kuuntele, ajattele ja keskustele. Nämä kolme asiaa pelastaisivat meidät yritykseltä yhä kovenevan keskustelun avulla aiheuttaa vihaa ja jakaa kansamme omien poliittisten pyrkimysten takia. Olen useissa keskusteluissa mukana useissa eri paikoissa. Valitettavan usein joudun korjaamaan Perussuomalaisten esittämiä väitteitä. Olen tehnyt sen asiallisesti ja lisännyt viitteet ja perusteet. Muuten en ole häirinnyt sivustoa vaan ainoastaan vastannut minulle esitettyihin kysymyksiin. Olen saanut hyvää palautetta, kiitoksia ja toiset huomioon ottavaa keskustelua aikaiseksi. Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas on nouseva tähti ja kerää paljon keskustelijoita, sekä seuraajia. Koska Mauri Peltokangas on myös yksi kovimpia käyttämään vääriä väitteitä ja kovaa kieltä olen hänen sivustolla joutunut useita asioita korjaamaan tai esittämään eri näkökulman. Perussuomalaiset huutavat kovaan ääneen, että pitää kestää kova keskustelu ja väittämät. Nyt näyttää siltä, että ainakin Mauri Peltokankaalla on käytössä kaksoisstandardi koska hän esti kommentointini sivustolle. Mitä tästä voimme päätellä?
Mitä olen tehnyt ja miten sen olen tehnyt?
Kun kirjoitan omille kanaville tai sivustolle teen osan kirjoituksista ylilyöntien avulla ja riippuen henkilöstä saatan esittää koviakin väitteitä. En tästä pidä mutta jotta saa näkyvyyttä se on aika ajoin pakko tehdä ja samalla se korostaa sitä suuntaa johon keskustelu on menossa. Jos henkilö on levollinen, eikä loukkaa muita niin minäkään en sitä tee missään muodossa.
Suurin osa kirjoituksista tai kannanotoista on kuitenkin levollisia ja sisältää enemmän faktaa kuin tunnetta. Hyvin usein myös yritän katsoa asiaa 360 eli jokaisesta eri näkökulmasta jotta ymmärryksemme toisia kohtaan kasvaa. Pyrin välttämään tuomitsemista vaan pyrin kuuntelemaan ja ymmärtämään. Hyvin usein pahaolo ja hätä verhoutuu kovaan puheeseen joka on itse asiassa hätähuuto.
Kansanedustaja Mauri Peltokangas on hyvä esimerkki nousevasta tähdestä jonka nousu perustuu kovaan puheeseen ja erittäin pieneen määrää tietoa tai eri näkemyksiä käsiteltävästä aiheesta. Perussuomalaiseen tapaa käsiteltävät aiheet liittyvät usein maahanmuuttoon tai sitten nykyhallituksen toimiin tai päätöksiin mutta useimmin hallituksen osalta niissä halutaan leimata yksittäistä ihmistä.
Esitän yhden esimerkin kuinka olen työtäni suorittanut. Mauri Peltokangas esitti useissa eri päivityksissä yllä olevan väitteen hivenen eri tavoilla. Kuten näet on reaktiot laajoja ja voimakkaita vaikka asiasisältöä päivityksessä ei ole nimeksikään. Päivitys on ainoastaan tarkoitettu herättämään negatiivisia tunteita ja yhdistämään ihmisten viha.
Korjasin tämän kohdan tuomalla sanasta sanaan mitä ministeri Ohisalo sanoi ja lisäksi esitin asiayhteyden josta päivitys oli irroitettu. Ministeri Ohisalo puhui Porissa päätöksen tasa-arvoisuudesta jossa hän viittasi myös eduskunnan kokoonpanoon. Hän sanoi, että sukupuolten välinen ero päättäjissä on jo pieni mutta esimerkiksi vammaisten ja eri etnisten ryhmien osalta edustusta ei ole. Linkitin myös kyseisen haastattelun videon linkin ja kohdan josta kaikki voisi tarkistaa asian itse katsomalla. Tätä asiaa oli myös yksi seinällä kommentoijista erikseen pyytänyt.
Mihin Perussuomalaiset keskustelun kaksoisstandardilla pyrkii
Olen erittäin huolestunut keskustelumme tilasta. Alan uskomaan, että tarkoituksella halutaan keskustelua tuoda yhä kovemmaksi ja ihmisiä eristää keskustelemaan vain samanhenkisten kanssa. Tähän sisältyy keskustelun johtaminen yhä enemmän turhautuneeksi ja vihaisemmaksi. Olen pyrkinyt välttämään päätelmää jossa tätä tehdään ainoastaan oman poliittisen menestyksen hakemiseksi, eikä kansan eduksi, mutta valitettavasti tähän päätelmään joudun faktojen ja toimenpiteiden johdosta kääntymään.
Politiikan tarkoitus on hoitaa yhteisiä asioita ja yhdistää kansaamme. Siihen liittyy läheisesti avoin, toisia kunnioittava ja näkemyksiä jakava keskustelu. Olen saanut perussuomalaisilta ja heidän kannattajilta kehotuksia kestää kova keskustelun sävy ja faktat. Olen ne mielestäni hyvin kestänyt ja esittänyt vastaväitteitä aina perustellen. Poikkeuksena kirjoitukset ja siitä lähtevät keskustelut jotka tarkoituksella on “lyöty yli. Joskus näin toimimalla haluan korostaa ja esittää asian käsittelyn asiallisuuden tärkeyttä. Toisaalta pidän retoriikasta ja väittelystä mutta rakentavasti ja viimeistään lopussa asioista sopien.
Mauri Peltokankaan väittämät ei usein sisällä faktoja tai perusteluita. Ne on luotu herättämään tunteita jotain vastaan. Hyvin usein tunteita herätetään maahanmuuttajia, etnisyyttä tai toisia poliitikoita kohtaan. Keskustelun sävy ja sisältö sivustolla ei perustu keskusteluun tai näkemyksiin vaan hyväksyntään ja lietsomiseen. Tämän tapaiselle johdetulle ja eristetylle keskustelulle on muitakin ilmaisuja ja selkeimmät on aivopesu ja kiihottaminen.
Jotta en ole negatiivinen niin en missään tapauksessa halua kertoa, että Perussuomalaisten kannattajat ovat rasisteja tai haluaisivat keskustella esitetyllä sävyllä aiheista. Itse asiassa päinvastoin. Olen saanut hyvää palautetta suoraan ja eri sivustoilla esittämistäni faktoista ja näkökulmista. Se todistaa vain sitä, että ihmiset kaipaavat ja pyrkivät keskustelemaan katsoen laajasti eri näkökulmia ja pyrkien yhteiseen näkemykseen. Juuri tätä Mauri Peltokangas näkemykseni mukaan pyrkii estämään omien henkilökohtaisten pyrkimysten takia.
Levollisten aika on herätä
Suomessa elää fiksu ja ajatteleva kansa. Väitteistä huolimatta Suomi on mahtava maa ja täällä on hyvä elää. Meillä on epäkohtia joita pyritään nyt korjaamaan ja luomaan yhä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. On ymmärrettävää, että jotkut ryhmät kokevat kohtelunsa olevan epäreilua ja, että heidät on unohdettu. On totta, että viime hallituskausien politiikka on ollut epätasa-arvoa kasvattavaa ja kansaa eri ryhmiin jakavaa.
Olkaamme siis onnellisia ja kiitollisia maastamme ja toisistamme. Samaan aikaan tulee muistaa, että Suomen rakentuminen otti aikaa ja siihen tehtiin paljon työtä. Se työ ei lopu koskaan vaan sitä pitää jatkaa aina. Maatamme uhkaa nyt kansan eriytyminen. Sen alkusoitto on keskustelun koventuminen ja eri näkökulmien eristäminen keskustelusta. Tämä on jo hyvin pitkällä. Keskustelu saa yhä kovempia sävyjä ja keskustelupalstojen syövereissä käydään keskustelua jota kovin moni ei edes uskoisi.
Levollisten on aika nyt herätä ja osallistua keskusteluun joka puolella ja kaikkien kanssa. Erityistä osaamista ei tarvita vaan tuo keskusteluun mukaan oma näkökantasi jotta keskustelu syvenee. Kaikki paha on tapahtunut siksi ettei tehty, eikä siksi, että joku teki jotain. Ymmärrän, että lietsovaan ja epäkunnioittavaan keskusteluun on vaikea ryhtyä mutta tee se. Älä ota itseesi ja muista minun kokemus, kun tarjotaan faktoja ja levollisuutta niin ihmisen käytös ja asenne muuttuu. Se on sinun palkintosi osallistumisesta ja osaltaan on suuri apu yhteiskuntamme menestykseen ja rauhaan jatkossakin.
SDP täyttää 120-vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon. Suomi on selvinnyt sodista ja löysi kansan yhtenäisyyden, joka osaltaan mahdollisti Suomen rakentumisen yhteiskunnaksi jota ulkopuolelta monet ihailevat. Mutta politiikka ja johtaminen ei ole takertumista menneisyyteen vaan vastaamista nykyhetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Usein Suomesta puhutaan eri ajanjaksojen kautta. Oli rakentamisen aikaa, oli lamaa, oli seesteinen kasvun vaihe. Jossa kaikki oli toimeliaita ja tasa-arvoa nostettiin työn ja koulutuksen avulla. Nyt yhdessä elämämme ja jakamamme aika on hyvin pian historian sivuilla ja sillekin löytyy otsikko joka kuvaa aikaa. Mitä aikaa nyt elämme ja miksi sitä sinä nimittäisit?
Tuhlaamisen aika?
Sanotaan, että ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen kasvattaa ja kolmas tuhoaa. Elämä ja talous kulkee aalloissa, jossa välillä lasketaan alas ja välillä noustaan ylös. Sille emme voi mitään mutta se miten sen teemme on meidän käsissä.
Joku sanoo, että maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. On suuria globaaleja haasteita joihin tulee vastata nopeasti yhä laajemmalla rintamalla. Työ ja työtehtävät muuttuu ja ihmisen osa on olla juurettomampi. Ihminen enää harvoin pystyy elämään elämäänsä heijasten arvojaan ammattiin, osaamiseen tai arvoon. Jos kysyt minulta mitä aikaa me nyt elämme niin, ehkä vastaisin meidän jakavan juurettomuuden aikaa.
Rakas ystävä, jos katsot taaksepäin niin maailma on muuttunut aina. Joskus nopeammin kuin nyt. Todellisuudessa emme elä aikaa jossa muutokset olisi nopeampia. Me vain puhumme niistä enemmän ja teemme vähemmän.
Kuplissa kellumista
Tänä aikana voidaan tieto ja ihmiset saavuttaa paremmin kuin koskaan. Internet mullisti tiedonvälityksen ja sen käytön. Voimme sekunneissa saada eteemme viimeisimmän huippututkimuksen mutta vaihtoehtoisesti voimme jakaa keskustelun jossa lietsotaan vihaa ja epävarmuutta toisia kohtaan.
Niin hassulta kuin se kuullostaakin niin mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia sitä vähemmän me niitä käytämme. Asenteelliset ja tukea ajatukselle hakevat keskustelut jakautuvat ja ryhmissä keskustelee yleensä vain samanhenkisiä. Se luo vahvan harhan, että näkemys on oikea ja mitään muuta ei ole. Sitä vahvistaa ryhmiin osallistuvien hyväksikäytön esimerkiksi poliittisen vallan tai aseman saavuttamiseksi. Asia unohtuu ja toimitaan tunteen mukaan. Enää ei puhuta siitä mitä voimme saavuttaa yhdessä, mitä voimme tehdä vaan tunteeseen vedotaan oman menetyksen kautta. Menetät rahaa, menetät identiteetin, menetät turvallisuuden, ja ylipäänsä menetät jotain Aikaisemmat sukupolvet saivat me menetämme.
SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan
Politiikka ei ole annettu arvo. Se on jotain mikä on ihmisten kehittämää ja sopimaa. Vähän kuin liikennesäännöt. Ajattele jos emme voisi luottaa toisiin kansalaisiin liikenteessä. Uskaltaisitko lähteä ajamaan mökille jos osa Suomalaisista olisi sitä mieltä, että vasemman puoleinen liikenne on se oikea tapa ja minulla on oikeus sitä toteuttaa?
Kaikki mitä me teemme on yhteisen sopimisen ja sitä kautta toimintakulttuurin tuomaa toimintaa. Ihan kuten turvallinen ja sujuva liikenne yhteiskuntamme tarvitsee sääntöjä ja sopimista muuten yhteiskunta ei toimi. Ja ihan kuten liikenne myös yhteiskunta tarvitsee oikeudenmukaista johtamista. Yhteiskunnallinen johtaminen ei ole johtamista sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmän palvelemista ja yhdistämistä.
Nyt tarvitaan puolueilta nöyryydellä ja palvelulla johtamista, sekä ihmisiin luottamista. Luottamus on avainsana kaikkeen, myös avoimuuteen. On luotettava siihen mitä tekee ja kerrottava se kaikkineen. Jos emme johda näin kuplissa esitettävät asiat kasvavat, kupla paisuu ja jossakin vaiheessa ne peittävät sinisen taivaan. Kuplia on jokaisessa ryhmässä. Myös niissä joiden keskustelu on levollista ja perustuu faktoihin. Levollisuus pienessä ryhmässä ei tuota hyvää yhteiskuntaa vaan laaja kaikkia yhdistävä keskustelu jota käydään useilla tasoilla.
Nöyryyden lisäksi tarvitaan rohkeutta. Poliitikon ja yhteiskunnallista keskustelua käyvän paikka ei vain omiensa parissa saamassa hyväksyntää ja hymyjä. Oikea paikka on olla siellä missä näkemyksiä ei haluta kuunnella. Siellä missä viha kasvaa ja ryhmien hyväksikäyttö haavoittaa yhteiskuntaamme. Siellä saadaan suurimmat teot mutta siellä et pääse lehtiin. Siellä puoluejohto ei sinua kiitä, eikä mitaleja jaeta. Mutta siellä on yhtenäisyyden kehto ja yhdessä kasvaminen. Siellä on ymmärtäminen ja vaikuttamisen ydin. Siellä on yhtenäisyys jota useissa juhlapuheissa haetaan mutta ei ymmärretä. Tavoite ei tule olla paikka tai asema. Ei titteli tai valta. Tavoitteen tulee olla yhtenäisyys joka takaa rauhan ja sen, että yhä edelleen menestymme yhdessä selviten haastavat ajat. Vain yhtenäisyys tulee olla tavoite ja se vaatii rohkeutta ja halua palvella. Valmiutta olla naamaton ja ilman mitaleja.
Kun katsot taakse niin mitä näet? Millaisia oli mennyt sukupolvi ja miten he tämän maan onnistuivat rakentamaan? Nykyään kun onnistutaan kiistelemään kaikesta. Kaikki on itseltä pois ja kaikki rakentaa menestystarinaa ja haluaa nimen lehteen. Emme osaa jakaa, emme osaa astua askelta taakse kaatumatta. Kuuntelu, ajattelu ja keskustelu on muuttunut huutamiseksi joka peittää meidät alleen.
Ole siis SDP rohkeampi kuin koskaan. Ole avoimempi kuin koskaan. Ole nöyrempi kuin koskaan ja ole oikeudenmukaisempi kuin koskaan. Luota ihmiseen enemmän kuin koskaan ja unohda oma ylpeys ajassa. Ole ylpeä historiasta mutta älä elä siellä. Mene sinne missä et ole ennen ollut. Me sinne mukanasi tietoa ja rauha. Mene sinne kohtaamaan, olemaan oikeassa. Kuuntele aina ensin, kaikkeen on syy ja tausta. Kohtaa se, kohtaa se olematta parempi vaan olemalla vahva. Mutta kaikkea ennen ota kaikki mukaan, älä syytä ketään.
SDP, tee tästä ajasta rohkeuden aika. Ja kun seuraavat polvet katsovat aikaamme he voivat todeta, että mummot ja papat onnistuivat vaikeuksista huolimatta yhdessä. He voittivat haasteet yhdessä toisiaan tukien. Voima on meissä, ei yhdessäkään puolueessa, ei yhdessäkään ihmisessä yksin vaan meissä yhdessä.
Kaikille lienee jo selvää, että Perussuomalaiset on populistinen puolue jonka kannatus perustuu kyseenalaistamiseen ja sitä kautta vihan nostattamiseen eli kansan jakamiseen. Perussuomalaisten kannatus on perustunut turvapaikkapolitiikan arvosteluun. Vaalien alla Perussuomalaiset sai nostetta myös kieltämällä ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen. Perussuomalaiset maalasi kuvaa jossa saunaa ei enää voi lämmittää ja makkarakin viedään suusta pois. Pakolaistilanne on nyt rauhoittumassa ja ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen ei kukaan täysijärkinen voi kiistää, niin nyt pitää äkkiä löytää taas vastustettavaa. Kesän aikana vilauteltiin useissa yhteyksissä väestönvaihto salaliittoteoriaa mutta se on niin hullu, ettei sitä uskalleta vielä tuoda kovin paljon esille. Lähipäivinä löytyi sitten oikein mahtava Vihreiden salajuoni jossa he ovat soluttautuneet Suomen poliisivoimiin ja sitä kautta jahtaavat Perussuomalaisia poliitikoita kuin salaisessa poliisissa konsanaan.
Harhoja nämä ei ole, vaan vallanhimoa
Jos olette seuranneet Perussuomalaisten väitteitä niin niiden hulluus kasvaa koko ajan. Alussa Perussuomalaisilla oli ihan oikeita asioita joita he nostivat turvapaikkapolitiikan yhteydessä esiin. Mutta kuten populismissa aina kannatus laskee kun vastustettavan asian ajankohtaisuus laskee. Pitää siis keksiä koko ajan uusia asioita ja suurempia asioita jotta mylly pysyy käynnissä.
Tässä pitää ymmärtää ihminen. Kun kerrot jotain ja saat paljon positiivista palautetta, selkään taputtelijoita, sekä mahdollisesti saat äänien kautta myös luottamustoimia niin siitäpä on vaikea luopua. Kuvittelet itsestäsi jo ihan liikoja ja pikkuhiljaa puhut yhä hullumpia asioita itse niihin jopa uskoen.
Juha Mäenpää ei ole tehnyt rikosta vaan on iso lapsi
Koska populistinen kannatus vaatii aina hullumpia ja hullumpia väitteitä niin nyt löytyi kultasuoni johon Perussuomalaiset on tähdänneet. Koko yhteiskuntajärjestelmän kyseenalaistamiseen. Mihin Suomalaiset luottaa miltei eniten kaikista viranomaisista, no poliisiin tietysti. Voin kuvitella miten Perussuomalaisten kotkanpesässä hykerrellään kun saadaan miettiä salaliittoteorioita poliisia kohtaan. Se jos mikä repii kansaa yhä enemmän rikki ja tekee kansasta heikon jotta Suomessakin voidaan siirtyä kokonaan opettamaan luomisteoriaa ja lakkauttaa sosiaaliturva.
Juha Mäenpää siis lausui eduskunnassa näin:
“Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ’Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.’ Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa”.
Siis eduskunnassa. Paikassa jossa tehdään Suomelle tärkeimmät päätökset. Paikka jossa pitäisi kaikkia kunnioittaa. No, on siellä aikaisemminkin puhuttu lapsellisia ja typeriä. Pelkään, että jatkossa myös. Minun mielestä Juha Mäenpää ei tehnyt rikosta vaan oli iso lapsi joka kakat housussa huutaa äidin huomiota ja sanoo kovana v-sanan kun isot pojat yllytti. Tästä mitään rikostutkimusta tarvita vaan eduskunnan puhemies voisi pestä suun saippualla ja sitten Juha voisi olla seuraavan kaksi istuntoa nurkassa ja kirjoittaa 10 000 kertaa tekstin “Olen kansanedustaja, en kakkahousu”.
Anteeksi kielikuvat mutta niin harmittaa tämä asteittainen poliittisen keskustelun tahallinen rapauttaminen. Mutta oikea kysymys tässä on kuitenkin se, että kuka on tehnyt rikosilmoituksen? Juhalle tämä on vain mainosta ja Perussuomalaisille lottovoitto kun joku huomasi, että tutkiva poliisi on ollut Vihreä.
Jussi kierroksilla
Jussi Halla-Ahokin tarttui ahnaasti tähän onnelliseen yhteensattumaan jossa pääsisi tekemään oikein kunnon salajuoniteorian. Nimittäin Jussin mukaan
“yksi fanaatikkopuolue kontrolloi poliisin erikoisyksikköä, jota käytetään poliittisten vastustajien vainoamiseen?”. “Nykyään on muotia kuulla kaikuja 30-luvun Saksasta, mutta tässä tapauksessa paralleelit ovat melko ilmeisiä”
Siis mitähän ihmettä? Totta kai näin umpihullu lausunto on Jussilta riski. Jussi on muuten yrittänyt pysyä erossa Perussuomalaisten kaikista harhaisimmista jäsenistä ja väittämistä, mutta joko tiliä käyttää joku muu kuin Jussi tai sitten Perussuomalaisten kannatuksen lasku alkaa ihan juuri. Kolmaskin vaihtoehto on mutta jos se toteutuu niin kerron siitä sitten leirillä vessapaperiin kirjoittaen.
Mukaan otettiin vielä Saksa. Tämän tarkoitus on totta kai kääntää Perussuomalaisten yhteydet kansallissosialisteihin mielikuvallisesti muualle.
Olen välillä ollut vähällä jopa arvostaa Jussin irrallisia ulostuloja mutta tämä menee jo aivan täysin mielenvikaiseksi. Vaikka tutkinnanjohtaja olisi henkilökohtaisesti paha vihreä mies joka haluaa vainota Perussuomalaisia niin tuo teksti. “fanaatikkopuolue joka kontrolloi poliisin erikoisyksikköä jota käytetään poliittisten vastustajien vainoamiseen” on täysin mielenvikainen.
Rehellisesti sanoen tuo on niin hullua tekstiä, että pitää tutkia onko mitään keinoa ilmoittaa mahdollisesta sairastapauksesta eduskunnassa.
