Kategoria: Uncategorized

Tutkivien journalistien ryhmä on paljastanut populististen puolueryhmien katalan salajuonen joka äkkiä lukien saattaa kuullostaa foliohattujen puheelta keskustelupalstoilla tai pahimmalta fiktiolta. Kymmenissä eri maissa tutkivat journalistit ovat tehneet tutkimusta oikeistopopulistien politiikasta ja pyrkimyksistä paikallisten puolueiden ja ryhmien tavoitteiden osalta. Ryhmä hämmästyi tutkimusten tulosta ja todisteita, mitä he saivat kerättyä viiden vuoden tutkimuksen aikana. Oikeistopopulistien verkosto toimii jokaisessa maailman maassa ja suorittaa verkoston tuella hyvin samankaltaisia väestöä vahingoittavia tekoja. Tämä kirjoitus on vain tiivistelmä koko tutkimuksesta joka sisältää tuhansia sivuja tekstejä, sähköposteja, kirjeenvaihtoa, sekä kymmeniä tuhansia tunteja salassa kuvattuja videota tapaamisista ja oudoista riiteistä joita oikeistopopulistit suorittaa. Tutkijaryhmä tulee julkaisemaan koko materiaalin avoimena verkossa tämän vuoden aikana. Oikeistopopulistien väkivaltaiseen toimintaan erikoistunut osasto sai vihiä tutkijaryhmästä ja tutkimuksesta Suomalaisen populistipoliitikon kuullessa eräässä ravintolassa kahden tutkijaryhmän jäsenen humalaista keskustelua. Vaikka populistipoliitikko oli itsekin tukevassa humalassa hän sai hajanaisia lauseita välitettyä oikeistopopulistien väkivaltaryhmälle. Tällä hetkellä tutkijaryhmä on painunut maan alle ja he pelkäävät henkensä edestä oikeistopopulistien iskua jonka tavoiteena on estää materiaalin julkaisu. Mitään tämän kirjoituksen sisällöstä ei voi tällä hetkellä todistaa ennen tutkijaryhmän materiaalin julkaisua. Tämä kirjoitus perustuu puhelinkeskusteluun yhden ryhmän jäsenen kanssa joka heti puhelun jälkeen joutui Saksassa koirien hyökkäyksen kohteeksi ja menehtyi myöhemmin sairaalassa vammoihinsa. 

Oikeistopopulistien “yksi kansa” -hanke 

Tutkijaryhmä kiinnostui alunperin oikeistopopulistien pyrkimyksistä eristää eri maat ja niiden kansalaiset. Tutkijaryhmän alkuperäinen tavoite oli selvittää onko pyrkimyksen takana ihmisten pelkojen käyttö poliittisen kannatuksen saamiseen mutta se mitä loppujen lopuksi paljastui oli kauhistuttavaa ja ylittää jopa mielikuvituksen. 

Tutkijaryhmä sai todisteita siitä, että oikeistopopulistit ovat hyvin tiiviisti verkostoituneet ja verkosto toimii aktiivisesti jokaisessa maailman maassa. Oikeistopopulistien ryhmää johdetaan Iso-Britanniasta josta se ilmeisesti on myös lähtöisin. Iso-Britannia sai maista ensimmäisenä läpi operaation jossa suurelle kansan osalle saatiin suunnitelmallisesti levitettyä pelkoa ja vihaa toisia maita, sekä maiden välistä yhteistyötä kohtaan. 

Oikeistopopulistien hanke kulkee nimellä “yksi kansa”. Tosin tutkijaryhmä kuuli siitä puhuttavan myös nimellä “lopullinen suunnitelma” mutta tässä kirjoituksessa käytän nimeä “yksi kansa”. “yksi kansa” hanke tähtää siihen, että levittämällä pelkoa ja vihaa saavutetaan tila jossa kansa alistuu rajojen sulkemiseen, sekä liikkumisen ja talouden eristämiseen ainoastaan maiden sisäiseksi. 

Kun tämä on saatu suoritettua onnistuneesti seuraa “yksi kansa” hankkeen toinen vaihe jossa jokaisen maan talous köyhdytetään pienen sisämarkkinan avulla ja väestömäärä vähennetään noin yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Väestömäärän vähentäminen on suunniteltu tapahtuvan useilla eri tavoilla. Köyhdyttämällä perimää jolloin hedelmällisyys vähenee. Tätä tavoitetta toteutetaan lisäämällä rokotuksia ja lentokoneista tehtävillä ruiskutuksilla. Sekä rokotteet ja lentokoneista levitettävä kemikaali sisältävät ainesosia jotka vähentävät kohteen älykkyysosamäärää ja hedelmällisyyttä. Näin alkuperäiset kansat ovat “yksi kansa” hankkeen aikana helpommin käsiteltävissä ja väestö vähenee. “yksi kansa” hankkeen toinen vaihe on tutkimusten suunniteltu kestäväksi noin 15-vuotta. 

“yksi kansa” hankkeen kolmas ja ratkaisevin vaihe on kerättyjen todisteiden mukaan kauhistuttavin osa koko ihmisyyttä vastaan hyökkäävästä hankkeesta. Kolmas vaihe on valmis alkamaan kun väestön tietoisuus ja määrä on tasolla joka vastaa luolamiesten aikaa. 

Useiden dokumenttien sisällöstä “yksi kansa” hanke tähtää tähän sen takia, että oikeistopopulistit haluavat todistaa luomiskertomuksen todeksi. Oikeistopopulistien manifesti sisältää useita otteita luomiskertomuksesta ja suuri osa toiminnasta pohjautuu siihen käsitykseen, että ihminen ei kehity vaan hänet on luotu. Manifesti sisältää myös useita eri keinoja selvittää miten syrjäytettävä eliitti on onnistunut tuhansien vuosien aikana pitämään salassa maapallon oikean muodon eli sen olevan litteä. Tämän takia oikeistopopulistit kehittävät epäinhimillisten kokeiden avulla ihmisen kykyä elää pää alaspäin. Näissä kokeissa on menehtynyt miljoonia ihmisiä eri maissa jo nyt vaikka sitä ei voida todistaa. Lääketieteelliset kokeet tulevat kolmannen vaiheen aikana lisääntymään ja tutkimuksien aihe laajenee koskemaan myös tutkimuksia rajoittaa ihmisten oppimista vain yhteen toimintoon. Tämä pohjautuu oikeistopopulistien uskomukseen siitä, että ihmisarvoa ei ole vaan jokaisen arvo perustuu täydellisesti instrumentaaliseen arvoon. Oikeistopopulistien tarkoitus on siis nostaa ihmisarvoa rajaamalla ihmisen kyky oppia vain esimerkiksi siivoamaan tai viljelemään maata. Dokumentit paljastavat, että ihmisarvon nostaminen palvelisi myös oikeistopopulistien johtoa luomalla halpaa ja helposti hallittavaa työvoimaa. Oikeistopopulistien johto eri maissa on julistanut uhrautuvansa “yksi kansa” hankkeessa säilyttämällä oman ja lähipiirin kehityksen ja hedelmällisyyden. Tätä harjoittaekseen useat eri oikeistopopulistien ryhmien johtajat ovat jo perustaneet salassa useita perheitä ja lisääntyneet useiden naaraiden kanssa luodakseen vahvan lähipiirin eri perheen itselleen. Oikeistopopulistinen perhe saattaa sisältää jopa kymmeniä naaraita joiden osa on palvella, tyydyttää johtajan seksuaalisia fantasioita ja toimia perillisten tuottajina. 

“yksi kansa” hankkeen kolmas osa päättyy siihen, että määrällisesti pienet kansat omissa eristetyissä maissaan toimivat ainoastaan yhden johtajan alaisuudessa. Instrumentaaliseen ihmisarvoon rikastettu kansa tuottaa vain yhden johtajan määrittelemiä tuotteita ja palveluita, joita johtaja vaihtaa muiden maiden johdon kanssa. Dokumenteista paljastuu, että Suomen tuotanto keskittyisi maataloustuotteisiin ja tuottamaan soittimia oikeistopopulistien riitteihin. 

Oikeistopopulistien riitit 

Oikeistopopulistit vahvistavat keskinäistä luottamusta tapaamisten aikaisilla salaisilla riiteillä. Riittien aikana soitetaan kolmella soitimella nopeatempoista ja aggressiota nostavaa musiikkia joka muistuttaa hyvin läheisesti niin sanottua speedmetallia. Basso on kiellettyjen soittimien listalla ja lähinnä huutamalla esitetyn sanojen merkitys on avautua alitajunnassa tuottaen kauhistuttavia haluja ja mielikuvia. Tarkoituksellisesti sanoja ei pysty erottamaan ja niitä ei ole kirjoitettu mihinkään. Tutkimusten mukaan tämä johtuu siitä, että jotkut empivät oikeistopopulistit voisivat kauhistua niiden sisällöstä mutta tutkimukset paljastavat myös osan johtuvan siitä, että oikeistopopulistit eivät ole täysin varmoja mitä oikeastaan haluavat. 

Riittien aikana nautitaan valtavasti alkoholia joka poistaa estoja ja lannistaa naaraat seksuaalisten riittien orjiksi. Näissä kauhistuttavissa seksuaaliriiteissä tartutaan naaraita hiuksista ja puristetaan kurkusta estäen hengitystä. Riitit päättyvät yleensä osallistujien oksenteluun ja tajunnan menetykseen johtuen alkoholimyrkytyksestä. Oksentelun on sanottu puhdistavan johtajien sielun ja tajuttomuuden aikana heidän tapaavan yhdessä suuren johtajan luona saadakseen ohjeita. 

Loppusanat 

Yllä esitetty on puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Mikään kirjoituksessa ei ole totta, eikä todistettavissa. Toivon, että ne jotka tätä kirjoitusta vastaavia väitteitä levittävät toteavat myös samoin jotta “yksi kansa” hanke ei koskaan saa pohjaa toteutua missään muodossa.

Politiikasta puhumisen voimavaroja tuhlataan valtavasti eri puolueiden kannatuksen seuraamiseen. Vaalien välissä seurataan galluppeja ja iso joukko kansalaisia ja poliitikkoja keskustelee kannatuksen tilanteesta. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä ja mielestäni se aiheuttaa vain politiikan seuraamiseen hankaluuksia. Ei puhuta päätöksistä tai yhteiskunnasta vaan puolueen kannatuksesta ja eri syistä siihen. Puolueen kannatus on loppukädessä kiinni siitä miten työt hoidetaan, miten päätösten vaikutuksia kommunikoidaan ja miten koko jäsenistö on saatu mukaan. Vaalien alla on totta kai gallupeilla suurempi merkitys mutta vaalien jälkeen tulisi keskittyä tekemiseen, eikä käyttää voimavaroja turhaan keskusteluun puolueen kannatuksen tilanteesta. Kaikki tietää koska tulee hetki kun se mitataan ja paras tapa pärjätä vaaleissa on aktiivinen ja avoin perustyö. 

Henkilökeskeinen politiikka 

Politiikassa yhden henkilön mahdollisuus tehdä asioita on erittäin rajallinen. Se juuri on demokratian tarkoituskin, jakaa päätösten tekemistä jotta saamme useita eri näkemyksiä mukaan. Silti puolueet usein mielletään pienen ryhmän perusteella vaikka puolueen todellinen voimavara on koko jäsenistössä. 

On toki tärkeää, että puolueen eli ryhmää edustavien johdon osaaminen ja kyvyt ovat parhaat mahdolliset tehtäviin. Todellisuudessa kuitenkin politiikassa toimii kannatuksen periaate eli valitettavasti on todellisuutta, että vastuuta jakamassa ei välttämättä ole kyvyiltään parhaat yksilöt vaan yksilöt joiden pyrkyryys ja röyhkeys on suurin. Mutta sekin kuuluu politiikkaan ja juuri tämän takia myös tarvitaan demokraattista järjestelmää. Usein tahto ja kova työ paikkaa paljon osaamista eli vaalitulos on aina todellinen ja sitä tulee arvostaa. Tämän hetken keskustelussa ja lehdistön tavassa toimia valitettavasti näkyvyyttä saa ne jotka huutaa lujiten ja joiden väittämät on eniten irrotettu todellisuudesta. Näkyvyyttä saa myös polkemalla muita eli asettamalla kaksi väittämää vastakkain. 

Voima on aina jäsenistöllä ja kansalla 

Julkisen keskustelun tapa ja suosion mittaus on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet missä valta oikeasti on. Se on aina kansalla ja puolueiden osalta jäsenistöllä. Ei ole puoluejohtoa jos ei ole aktiivista jäsenistöä jotka tekevät joka päivä työtä puolueen ideologian eteen. Henkilökeskeinen politiikka on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet työn tekemisen puolueen ja osin yhteisen yhteiskuntamme eteen. Poliitikkojen julistaessa nopeita muutoksia, valinnan jälkeen, ja toisten heikkoutta hän samalla tekee aktiivisesta kansalaisesta seuraajan joka istuu aloillaan ja odottaa toimia. Mannaa taivaalta mutta sitä ei tule muuta kuin tekemällä jotain ja siihen tarvitaan aktiivisuutta. 

Puolueiden tulisi keskittyä olemaan paljon enemmän kuin vain näkyvä politiikka ja puolueiden näkyvät hahmot. Puolueiden tulisi yhä enemmän keskittyä rakentamaan hyvinvointia joka lähtee jäsenten aktiivisuudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Puoluetyö on vain pieneltä osalta näkyvää päivän politiikkaa ja suurelta osin se on ihan jotain muuta. 

Tiedän, että tuhannet ihmiset panostavat paljon aikaansa puoluetyöhön ja se on demokratian ydin. Ilman sitä työtä demokratia ei toimisi. En osaa kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi ja yritän itsekin parantaa tapojani ja olla mukana enemmän. 

Politiikan realiteetit 

Politiikan henkilöt lupaavat suuria muutoksia ja suuria yhteiskunnallisia käännöksiä monissa eri asioissa. Todellisuus ja realiteetti on kuitenkin se, että niitä hyvin harvoin pystytään tekemään vaan muutokset ovat hitaita ja sitä kautta myös harkittuja. Demokratian hitaus on myös tarpeellinen suoja politiikan sankareiksi pyrkiviä vastaan. 

Politiikan ja julkisen keskustelun haaste on juuri tämä. Yhdessä hallituskaudessa ei suuria muutoksia saada aikaiseksi vaan kehitystä tulee ajatella pitkäjänteisemmin, avoimemmin ja jakaa suuret hankkeet pienempiin osiin. Näin se on ja näin se tulee aina olemaan tässä järjestelmässä. Järjestelmä ei ole täydellinen mutta paras mitä meillä on. Järjestelmä on luonteeltaan sellainen, että se peilaa ihmisten tekemistä. Saamme juuri sitä mitä teemme. 

Kaikkien meidän jotka julkista keskustelua käymme ja varsinkin niiden joiden nimet koristaa lehtien otsikoita, pitää siis suhtautua vakavasti keskusteluun. Perusteettomat lupaukset suurista muutoksista ja täyskäännöksistä on usein katteettomia ja pönkittää usein vain puolueen tai henkilön kannatusta. Tällä tavalla rakennettu kannatus sulaa yhtä nopeasti kuin se on tullutkin ja nakertaa paloja pois politiikan uskottavuudesta. 

Näin se rakas lukijani on. Politiikassa ei ole sankareita vaikka niitä, ehkä välillä kaipaat. Todelliset sankarit löytyy lukuisista yhdistyksistä joiden työn ansiosta demokratia ylipäänsä pysyy käynnissä. 

Katse palloon ja pallo maaliin 

Puolueet perustuvat ideologiaan. Suureen kuvaan siitä millaista yhteiskuntaa joukko ihmisiä haluaa yhdessä rakentaa. Se on se pohjavire ja väri joka loppujen lopuksi ihmisiä yhdistää vaikka mielipiteet olisivat yksittäisten asioiden kohdalla hyvinkin erilaisia. 

Tämä on tärkein asia jota tulisi tuoda ilmi joka päivä ja joka käänteessä. Se nimittäin on koko lailla sama kaikilla ja löydämme helposti yhtenäisyyden. Nyt taistelut käydään suhteellisen turhissa henkilöiden välisissä keskusteluissa jotka ei ole keskustelua vaan nokittelua. Lisäksi keskitytään pienistä päätöksistä päätöksistä riitelyyn kokonaiskuvan ja yhteisen tavoitteen puuttuessa. 

Minua ei juurikaan kiinnosta miksi Keskusta vajoaa ja miksi Perussuomalaiset nousee. Tällä hetkellä sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Merkitystä on sillä mitä me teemme joka päivä omissa puolueissa. Miten vahvistamme omaa ideologiaa ja miten osaamme ottaa muut huomioon, sekä mukaan toimintaan. 

Jokaisen puolueen tavoite on joka tapauksessa sama. Rakentaa maailman parasta valtiota maailman parhaalle kansalle.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Harva on pystynyt välttämään keskustelua sananvapaudesta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Koska olen kiihkoton poliitikko ja lähestyn kaikkea kiinnostuneena olen käyttänyt aikaa tutkiakseni ilmiötä hiukan tarkemmin. Luonnollisesti olen myös huolestunut siitä, että sananvapautta ei Suomessa menetetä, koska se on äärimmäisen tärkeä meille kaikille. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että sananvapaus tarkoittaa toisille eri asiaa kuin toisille. Sananvapauden ja keskinäisen yhtenäisyyden takia olisi tärkeä yhdessä ymmärtää mitä sananvapaus oikeuttaa ja toisaalta velvoittaa. Tämä kirjoitus on tiivistelmä ja sarja johtopäätöksiä muistiinpanojeni perusteella. Voit olla vapaasti eri mieltä, sinulla on siihen täysi oikeus mutta toivon perusteltuja kommentteja.  

Mitä sananvapaus tarkoittaa? 

Sananvapaus on määritelty muun muassa perustuslaissa ja rikoslaissa. Rikoslain toteutumisen kannalta näyttäisi siltä, että Suomessa pyritään suojelemaan henkilöä.

En tässä lähde käymään läpi perustuslakia tai rikoslakia mutta totean, että lakien osalta Suomen sananvapaus on laaja koskettaen myös ennakkoon estämistä. Omien havaintojen mukaan sananvapaus myös toteutuu Suomessa kiitettävästi. 

Itse tulkitsen lakia niin, että se antaa laajan vapauden, mutta samalla vastuuttaa meistä jokaisen pitämään toista kunnioittavaa ja perusteltuihin väittämiin pohjautuvaa keskustelua yllä. 

Mikä sitten on vikana? 

Kun toimintaamme säätelevät lait mahdollistavat laajan sananvapauden niin miksi sitten käymme jatkuvaa keskustelua sananvapauden menettämisestä? Tätä lähdin selvittämään lukemalla lukuisia blogeja, tutkimalla langetettuja rangaistuksia ja keskustelemalla ihmisten kanssa kasvokkain, sekä kymmenissä verkossa tapahtuneissa keskusteluissa. 

Yleistä keskustelua sananvapauden menettämisestä ylläpitää lähinnä Perussuomalaiset ja äärioikeisto. Tämäkin on mielenkiintoinen ja merkillepantava, sekä myös hyvin vaikuttava huomio. Näiden kahden ryhmän ulkopuolella keskustelu sananvapaudesta on hyvin pitkälle lähdesuojasta, toimittajan oikeudesta ja henkilön loukkaamisesta tietyssä asiayhteydessä. 

Saatuani kartoitettua ryhmät jotka sananvapauden menetyksestä puhuvat lähdin selvittämään mitä sananvapauden menetyksellä näitä ryhmiä edustavien henkilöiden mielestä tarkoitetaan. Korostan tässä vaiheessa, että tekemäni työ ei missään tapauksessa edusta kovin laajaa otantaa näistä ryhmistä, eikä ryhmien johdon mielipidettä. 

Lähestyin asiaa hyvin konkreettisesti. Kun kohtaisin henkilöitä jotka tästä puhuvat niin pyysin esimerkkiä joka kuvaisi parhaiten menetettyä sananvapautta konkreettisesti. Konkreettisesti tarkoitan sitä, että teosta on langetettu tuomio tai muu sanktio. Sosiaalista mediaa käsittelen kokonaan omassa kappaleessa. Olen saanut tähän mennessä vain kaksi konkreettista esimerkkiä. Toinen on Jussi Halla-Ahon tuomio ja toinen Ilja Janitskin tuomio. Jussi Halla-Ahon tuomio langetettiin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio kilpistyi Halla-Ahon kahteen eri väitteeseen joka toinen koski Islamin uskontoa ja toinen totesi ryöstelyn ja loisimisen olevan Somalien luonteenpiirre ja jopa geneettinen ominaisuus. Islamin uskonnon Halla-Aho oli todennut olevan pedofiliauskonto. Löydät tiedot tuomiosta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Ilja Janitskin osalta syytteitä oli paljon. Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, tekijänoikeusrikoksia, kiihottaminen kansanryhmää vastaan.Ilja Janitskin sai osasta syytteistä vankeustuomion mutta tätä kirjoittaessa syytteitä on nostettu lisää. Lisää tietoa tilanteesta tästä Helsingin Sanomien jutusta. 

Halla-Ahon ja Janitskin tapaukset ovat mielestäni selkeästi tuomittavia rikosoikeudessa. Ne molemmat rikkoivat perustuslain ja rikosoikeuden meille määrittelemiä oikeuksia vastaan selkeästi. 

Vain nämä kaksi esimerkkiä minulle on esitetty selkeinä todisteina sananvapauden menetyksestä Suomessa. Minä olin siitä melko hämmentynyt ja olen kysellyt lukuisissa keskusteluissa lisää konkreettisia esimerkkejä jotta ymmärtäisin koko keskustelua ja sen syntyperää. Hämmentynyt olin siksi koska nämä molemmat tapaukset täyttävät hyvin selkeästi rangaistavan teon määritelmän mutta silti ne nostetaan toistuvasti perusteluksi. 

Saavatko kaikki rangaistuksen? 

Eli onko laki sama kaikille? Meillä on varmasti tuhansia kirjoituksia joissa varsinkin Halla-Ahon saaman tuomion merkit täyttyvät. Mutta kaikki eivät myöskään jää kiinni ajetusta ylinopeudesta eli aina osa pääsee kuin koira veräjästä. Lisäksi tulee tietysti huomioida kirjoittavan tai lausuvan henkilön asema ja vaikutus yhteiskuntaan. On selvä, että kansanedustajan lausunnot ovat merkitykseltään painavampia kuin esimerkiksi tämän kirjoituksen päätelmät. 

Palataan siihen onko laki sama kaikille? En löytänyt esimerkkejä joissa joku olisi jätetty tuomitsematta vastaavissa tapauksissa, jos ne ovat esille nousseet. Näin voimme päätellä, että laki on, ainakin tämän hetken tiedon perusteella, kaikille sama mutta kaikki eivät jää kiinni tekemästään rikoksesta. 

Sosiaalisen median osuus sananvapaudessa. 

Sosiaalinen media on suhteellisen uusi tulokas yhteiskunnallisen keskustelun alustana. Sosiaalisen median käytön yleistyessä keskustelu oli erittäin vapaata ja sääntöjen toteuttamista ei juuri seurattu yritysten toimesta. Se on tavallaan ymmärrettävää koska se oli yksi tekijä miksi sosiaalisen median käyttö yleistyi. Sosiaalinen media on keino tavoittaa paljon ihmisiä vähällä vaivalla ja käyttäen vahvoja, jopa valheellisia väittämiä. Vasta valtioiden ja EUn painostuksen jälkeen yhtiöt ovat panostaneet sisällön tarkistamiseen. 

Sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, yksilöille antamien rajoitteiden johdosta myös näitä käytetään Perussuomalaisten ja äärioikeiston parissa todisteena sananvapauden menettämisestä. Kyseessä on kuitenkin yritys joka toimii luonnollisesti lakien puitteissa mutta on myös vapaa itse määrittelemään normeja joita käyttäjät sitoutuvat noudattamaan. Olen varma siitä, että Facebook on rajoittanut useitakin tapauksia väärin perustein mutta tässä yhteydessä ei silti voida viitata sananvapauden menettämiseen vaan kyseessä on yhtiön tekemä virhearvio tai ohjeistus joka saattaa olla myös epäoikeudenmukainen. 

Sosiaalisen median kanssa tulee siis ottaa huomioon ohjeet joihin on sitoutunut palvelun käyttöönoton yhteydessä. Yhtiöiden kanssa pystyy myös kommunikoimaan eri rajoitusten asettamisesta ja niiden aiheen oikeudellisuudesta. 

Keskustelua käydään aina syystä 

Minun suurin vaikutin yhteiskunnalliseen keskusteluun on yhdistäminen. Olen eniten huolissani siitä, että tällä hetkellä kansoja jaetaan luomalla hyvin eriyttävä keskustelu joka ei perustu faktoihin vaan räikeisiin väittämiin. Nämä väittämät ovat niin ylilyöviä, että niiden avulla voidaan loppujen lopuksi kyseenalaista ihmisarvo ja kansan yhtenäisyys. 

Ylhäällä esittämien huomioiden pohjalta aloin miettimään sananvapauden menettämiseen liittyvän keskustelun tarkoitusperää ja tavoitetta. Mietiskelyni johtopäätös on erittäin huolestuttava. Kyseenalaistamalla sananvapaus pyritään siihen, että julkinen keskustelu saadaan vietyä tasolle joka mahdollistaa suorat loukkaukset ja ryhmien yleistämisen. Tämä on vahva keino vahvistaa riitojen ja erimielisyyksien levittämistä ja vahvistamista maiden sisäisesti ja kansojen kesken. 

Kuten totesin olen lukuisia kertoja keskusteluissa pyytänyt, suorastaan rukoillut, perusteita ja esimerkkejä. Ja kuten totesin olen konkreettisia esimerkkejä saanut vain kaksi ja molemmat ovat selkeästi tuomittavia. Olen päätellyt, että suurin osa keskustelee aiheesta ohjatusti ja opitusti, eivätkä itse asiassa ole tutkineet millään tavalla väittämiä. Tämä päätelmä on tullut siitä, että suuri osa keskusteluista on “kiertänyt kehää” tai sitten ne ovat loppuneet sanomaan “näin se nyt vain on ja piste”.  Uskon silti, että monet näistä henkilöistä ovat miettineet edes hetken kun olen ohjannut heidät faktojen ja lakien kautta keskustelussa eteenpäin. Suurin osa näistä väitteiden esittäjistä on siis niin sanottuja “hyödyllisiä idiootteja” jotka todellisuudessa toteuttavat syötettyä agendaa. En heitä siitä syytä vaan mietin miten pystyn yhä paremmin ja yksinkertaisemmin esittämään herättäviä asioita joiden pohjalta saisimme aikaan todellisen keskustelun. 

Mutta tänään Hakaniemen torilla sain ensimmäisen kerran keskustelussa kaivettua suuren työn jälkeen muunkin esimerkin. Esimerkin siitä miten erään henkilön mielestä sananvapautta rajoittava keskustelu ilmenee. Olin pitkässä ja jonkun mielestä provosoivassa keskustelussa erään ryhmän kanssa ja pyysin esimerkkejä. Tämän ryhmän eräs miesoletettu sanoi, että on tutkimuksella todistettu tiettyjen maanosien ihmisten olevan älykkyysosamäärältään vähäisempi kuin esimerkiksi länsimaalaisten. Hän kertoi ettei voi keskustella tästä faktasta suoraan. Tämän kaltainen tutkimus todellakin on mutta se ei missään tapauksessa ole kiistaton. Minä sanoin, että aivan varmasti voit keskustella tutkimuksesta jos vain et loukkaa ketään ja käyt keskustelua tuloksista. Tähän mies vastasi ettei varmasti voi sanoa totuutta suoraan. Minä kysyin, että mikä mikä tuollainen totuus sitten sanasta sanaan olisi? Tähän mies vastasi, että “neekerit ovat saatanan tyhmiä ja jos heitä tänne tulee niin meistä tulee yhtä tyhmiä”. Yritin siihen sanoa, että juuri tuossa se ongelma on. Me emme voi keskustelussa yleistää kansojen tai ryhmien ominaisuuksia, se juuri on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja täyttää rikoksen merkistön, eikä mitään näistä väitteistä ole voitu kiistatta osoittaa. 

Keskustelu jatkuu 

Vaikka tämä välillä haastavalta tuntuu niin keskustelua tulee jatkaa. Nostin tässä kaksi ryhmää esimerkiksi eli Perussuomalaiset ja äärioikeisto. Olen pahoillani, että joudun rajaamaan keskustelun suurelta osalta näihin ryhmiin. Aivan varmasti jokaisesta ryhmästä, puolueesta ja kaupungista löytyy henkilöitä jotka jakavat useita näiden ryhmien ajatuksia kuulumatta niihin. Mutta samaan aikaan totean, että tämä on se kokemuspohja joka minulla aiheesta on. 

Pidän tärkeänä sitä, että käymme yhdessä keskustelua. Kuuntele, ajattele ja keskustele. Tämä koskee kaikkia. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta niin kuuntele ja pyri pitämään keskustelu järkevänä ja sellaisena, että se pohjautuu tietoon. Minä olen oppinut jokaisesta keskustelusta vaikka en varsinaisesti olisi tietoa siitä saanut. Olen oppinut ymmärtämään ihmisten vaikuttimia ja pahaa oloa ja pelkoa joka usein on tämän kaltaisten väittämien taustalla. Ja juuri tähän meidän tulee vastata politiikalla. Politiikan tulee yhdistää mutta olla oikeudenmukaisuudessa ehdoton. Jos minä en onnistu vakuuttamaan henkilöä sinänsä selkeästä asiasta niin en tuomitse tätä henkilöä vaan mietin miten voin olla vielä parempi ja mitä en ymmärrä. Kaikki mitä minä teen tähtää yhtenäisyyteen tavoitteissa ja näkemyksissä poistamatta eri keinoista keskustelua, sekä eri näkemyksiä. 

EDIT 4.8.2019 23:05. Halla-Aho ei ollut puoluejohtaja saadessaan tuomion. Korjattu puoluejohtaja kansanedustajaksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja julkisen ja yhteiskunnallisen keskustelun osalta. Tietoa saa enemmän kuin koskaan ja yllättävää kyllä sitä vähemmän tietoa käytämme osana keskustelua mitä enemmän sitä on saatavilla. Tutkijoita leimataan ja painetaan alas. Tuntuu, että mitä hullumpi teoria tai johtopäätös sitä enemmän se saa keskustelua aikaan. Käytän tässä kirjoituksessa ilmastoa esimerkkinä mutta en asian takia vaan sen takia, että yritän hahmottaa isoa kuvaa. Miksi olemme tässä tilanteessa, jossa meillä olisi mahdollisuus käydä oikeaa ja järkevää keskustelua mutta emme siinä onnistu. Tiedon aikana tartumme vanhoihin uskomuksiin ja perustamme näkemyksen täysin perusteettomille asioille.

Kuuntele 

Yhteiskunta kehittyy keskustelemalla ja toisten kannoista, sekä ajatuksista oppimalla. Yhdistämällä näkemyksiä ja sitä kautta keksimällä jotain mitä kukaan ei olisi voinut yksin saavuttaa. Me kaikki elämme verkostossa jonka langat ovat näkymättömiä mutta jossa miltei jokainen teko heijastuu jokaiseen. 

Yksi tärkeimmistä asioista on osata kuunnella toisia ihmisiä. Vaikka näkemys olisi alussa vaikka kuinka poikkeava omista ajatuksista tulisi keskittyä kuuntelemaan toisen näkemyksiä. Pinnan alla on aina asioita miksi ihmiset ajattelevat kuinka ajattelevat. Siellä on tunteita, väärinkäsityksiä, kokemuksia, lisää väärinkäsityksiä ja hyvin usein ihmiselle luontaisia tarpeita kuten tarpeellisuus, hyväksyntä, itsensä korostaminen ja monia muita. Vaikka useat näistä koetaan keskustelussa negatiiviseksi niin ne tulee ottaa huomioon ja itse tarkkailla itseään. Koska pystyt antamaan aidosti jotain ja koska vain korostat itseäsi. 

Ajattele 

Kun vastaanotat toisen mielipiteen tai ajattelua keskustelun muodossa voit suhtautua siihen kahdella eri tapaa. Voit alkaa heti argumentoimaan vastaan tai sitten lähdet ajattelemaan mielipidettä auki. Kuorit sitä ja pyrit ymmärtämään miksi toinen ajattelee näin. Miksi ajatuksenne tai mielipiteenne ovat eriävät jopa suurestikkin. Kolmas tapa on toki myös olemassa, voit jättää toisen mielipiteen täysin huomiotta ja sanoa “höpöhöpö”. Tämä kolmas vaihtoehto on se huonoin. Sitä käytetään usein silloin kun halutaan olla ajattelematta ja halutaan vain painaa toinen alas. Halutaan korostaa omaa asemaa “minun ei tarvitse ottaa sinua huomioon”. 

Ajattelu on aliarvostettua. Jokainen yksilö kehittyy oman ajattelun perusteella. Me olemme ulkoistaneet ajattelua otsikoille ja populistisia keinoja käyttäville henkilöille. Jotka huutavat lujaa ja ovat mestareita tuomaan itseään esille muiden kustannuksella. Ajattelu on prosessi, usein pitkä prosessi jonka aikana tulee käytyä läpi omia heikkouksia, vahvuuksia, sekä paljon eri tietoa joka on saatavilla. Ajattelussa on hyvä tunnustaa, että sen suurin este on omat halut, mielipiteet ja tahto olla oikeassa. Luovu niistä hetkeksi ja löydät jotain täysin uutta. Ajattele ilman suojaa ja kilpiä. Ajattelun avulla voit pyrkiä ymmärtämään jopa sarjamurhaajia, mitä vaikuttimia ihmisillä on tekoihinsa. On ne sitten millaisia tahansa. Ja se meidän tulee tehdä vaikka se on vaikeaa. 

Keskustele 

Me olemme kaikki erilaisia. Jotkut käsittelevät asioita kun suu käy eli keskustelun kautta. Joku on pitkään hiljaa ja miettii mielessään asiat läpi. Mikää keino ei ole väärin vaan kaikki on oikein. Mutta aito keskustelu ei onnistu jos ei ole ensin kuunnellut ja ajatellut. Se mitä me teemme tässä ajassa on äänen tuottaminen. Me heilutamme leukoja mutta sanat johtavat yhä syvenemään ristiriitaaan. Minä tahdon, minä olen tätä mieltä, höpöhöpö ja pahin on ajattelun, sekä keskustelun ulkoistaminen. Keskustelussa ketään ei saa painaa alas. Vaikka keskustelu lähtisi siitä, että toinen esittää oman mielipiteen näkökulmasta vaikka kuinka poikkeavia näkemyksiä niitä tulee kunnioittaa. Keskustelu ei johda mihinkään jos keskustelijoiden välillä ei ole kunnioitusta keskenään. 

Meillä on lukuisia eri keinoja käydä syvällistä ja toista kunnioittavaa keskustelua. Me voimme hakea näkemyksiä ja käydä keskusteluita helposti eri maanosien ja maiden välillä. Me voimme hakea faktoja ja aitoja kokemuksia aiheesta joka on keskustelussa. Me voimme kysyä, me voimme liittää keskusteluun mukaan lukuisia ihmisiä. Me olemme vapaita käsittelemään tietoa ja kyseenalaistamaan sen. 

Keskustelun aikana tapahtuu usein se upein asia. Muodostat ymmärryksen toisen ihmisen tai ryhmän kanssa. Yhteinen ymmärrys on se mitä ihmiset hakevat hyväksynnän lisäksi. Yhteinen ymmärrys, joka tapahtuu yhteisen asian käsittelyn ja oppimisen kautta, on maailman parhaita tunteita. Se on kaiken perusta, meidän toiminta perustuu siihen. Siihen meidän tulee pyrkiä. Minun, sinun, meidän, teidän ja heidän tulee tehdä kaikkensa jotta tähän päästään. Siihen perustuu myös meidän yhteiskunnan menestys ja sitä kautta yksilön menestys yhteiskunnan osana.

Ilmastokeskustelu. Huijaus vai kriisi? 

Nostan esimerkiksi ilmastosta keskustelun. Nostan ilmaston esimerkiksi koska se koskettaa meitä kaikkia ja vaikka tietoa siitä saa paljon niin on vielä tuhansia asioita ja yhteyksiä joita ihminen ei ymmärrä. 

Politiikassa kiistellään ilmastosta ja mitä pitäisi tehdä. Onko ilmastonmuutos ja kriisi totta? Tämä keskustelu kuvaa hyvin tätä aikaa koska tutkijoiden ja tieteen näkökulma on selkeä, jotain täytyy tehdä ja pian. Vasta politiikka muuttaa keskustelun puolesta ja vastaan. Osa poliitikoista kumoaa täysin tutkimukset ja syyttävät muiden käyttävän ilmaston tilaa hyväkseen pyrkimyksissä ansaita ja ohjata mielipiteitä. 

Kun tästä aiheesta keskustelet niin kysy ensin toisilta miten aihetta ovat tutkineet ja mihin perustavat mielipiteensä, sekä näkemyksensä. En tarkoita sitä, että kannattaisi kiistellä lähteistä vaan enemmän muodostaa näkemystä useiden lähteiden perusteella. Tutki asiaa monista lähteistä itse ja perusta niihin näkemys, älä otsikoihin tai yksittäisen poliitikon kiimaan nousta otsikoihin ja saada valtaa. Älä ole hyväksikäytettävä ja seuraaja vaan itsenäinen ja kriittisesti ajatteleva ihminen. Kriittisyys ei ole vain vastustamista, se on myös oman virheen ja kehityksen tunnistamista. 

Mikä voima meitä vetää erilleen? 

Ihminen on laumaeläin. Luonnon keskellä me olemme yllättävän suojattomia ja tarvitsemme toisiamme jotta menestymme tai edes selviämme. Miksi sitten me olemme nyt jumiutuneet väittelemään asioista jotka koskee meitä kaikkia? Miksi emme osaa pyrkiä yhteiseen hyvään ja pitämään huolta kaikista, sekä elinolosuhteista? 

Syy on ihminen, osin meistä jokainen on syyllinen mutta valitettavasti yhä syyllisempiä ovat poliitikot ja politiikan tekeminen ylipäänsä. 

Politiikassa nostetaan ääripäitä. Toimittajat hykertelevät kun saavat oikein mehukkaan jutun aikaiseksi ja poliitikko kokee onnistumista kun saa äänensä kuuluville. Tarkemmin sanoen itsensä. Usein toimittajat kärjistävät, luovat mehukkaan otsikon joka ei välttämättä vastaa sisältöä. Puhutaan klikkijournalismista. Mitä hullumpaa sen parempaa. Mitä enemmän haastetaan ja viedään asiaa henkilökohtaiseksi niin sen hienompaa. Sen enemmän ihmiset voi samaistua, asettua osaksi ryhmää. Jos ryhmää vielä halveksutaan niin se vain lisää yhtenäisyyden tunnetta ja “me vastaan maailma” ajattelua. 

Iso osa poliitikoista on täysin vastuuttomia. He eivät ole sitä välttämättä päätöksissä ja politiikan arjessa mutta he ovat sitä kannatuksen hakemissa, sekä pitämisessä. Populismi on osin aikamme ilmiö mutta sitä on toki aina ollut. Jopa populismia pahempaa jälkeä saa niin sanottu takinkääntäminen eli toiminta ihan puhtaasti kannatuksen saamiseksi miellyttämisen ja myötäilyn avulla. Minun näkemyksen mukaan poliitikko hoitaa yhteisiä asioita. Tänä aikana tuntuu siltä, että politiikka on valheellisen karisman ja toisen alas painamisen missikisat. Youtube on täynnä videoita joissa toistetaan politiikkojen tekemiä “toisen suolauksia” tai “servauksia”.  Poliittinen keskustelu on kikkailua ja ihmiset laskevat henkilön voittoja, eikä sitä kuinka paljon henkilö pystyy yhdistämään meitä yhteisen tavoitteen taakse. Vaikka sitten antamalla periksi, antamalla toiselle kunniaa ja kiitosta. 

Politiikka joka on tarkoitettu yhteisten asioiden hoitamiseksi onkin muuttunut omien asioiden hoitamiseksi ja me hyväksymme sen. Me jopa juhlimme sitä kun toiset saa turpiin kunnolla ja oma vajaa näkemys voittaa ilman muita. Me juhlimme sitä kun jaamme kansaa ja jäämme yksin. Vain niiden kanssa jotka ovat samaa mieltä. Hakkaamme toistemme selkää samalla kun hukumme. Politiikka on vastuuta. Politiikka on vastuuta joutua kohtaamaan vaikeita tilanteita toisten puolesta. Vaaleja ei voiteta vaan suurimmalla tuloksella jaetaan näkemys suurimman joukon kanssa. Voittajan vastuu on saada kaikki mukaan. Ilman katkeruutta, ilman kilpailua ja luomaan yhteinen tavoite. Vaalien voittajan vastuu on aina suurin ja raskain. 

Ihmettelen koko keskustelua. Totta kai Suomen tulee tehdä kaikkensa jotta nämä naiset ja lapset pääsevät takaisin Suomeen. Tietysti edellyttäen, että he itse haluavat mutta olen varma heidän haluavan Suomeen. Yhteiskunnallisesti tämä keskustelu on absurdi. Nämä henkilöt ovat tehneet virheitä valinnoissaan, kauheita virheitä. Miksi he ovat tälläisiä valintoja tehneet? Uskon, että jokaisella on oma henkilökohtainen syy. Jollakin saattaa olla takana aito radikalisoituminen mutta uskon, että suurin osa heistä on mennyt jonnekin jonka todellisuutta oli raaka valhe. Vaikka ääriliikkeisiin yhdistetään aina uskonto niin uskonto ei ole näiden tavoite vaan valta ja mammona. Uskonto on väline jota käytetään hyväksi. 

virheitä tulee käsitellä, virheistä tulee oppia 

Ihmiset tekevät virheitä. Kaikki kehitys perustuu virheisiin ja tuhansiin kokeiluihin. Kehitystä tapahtuu vain jos virheet käsitellään ja niistä opitaan. Sen takia natsien rikoksista pidetyt oikeudenkäynnit olivat tärkeitä. Ne toki ehkäisivät uhrien ja omaisten katkeruutta mutta niissä käsiteltiin yhteiskunnallisesti julmuuksia joita emme saa toistaa. Samaa vaikutusta emme olisi saaneet vastaamalla hirmutekoihin samalla mitalla eli esimerkiksi eliminoimalla tekijät. Toisin sanoen murhaamalla syylliset. Nyt asiaa käsiteltiin lukuisissa oikeudenkäynneissä ja yhteiskunta kehittyi monilta osin. Enemmän kehittyi kuitenkin meidän oikeustaju ja ymmärrys siitä mitä tämän kaltaisissa joukkojen manipuloinnissa tapahtuu, mikä on se mekanismi, että leipurista tulee säälimätön murhaaja. 

Meidän on tärkeä muistaa, että tietyt tahot väittävät monia natsien tekoja perättömiksi, valheiksi jota “eliitti” levittää. Mitä suurempi valhe sitä vaikeampi siitä on päästä pois kun siihen kerran uppoaa. Ihmistä on aina helpompi huijata kuin saada hänet uskomaan, että häntä on huijattu. 

Terrorismi on ihan tätä samaa natsien käyttämää mekanismia. Verhotaan omat agendat johonkin suurempaan ja etsitään ensin heikkoja yksilöitä jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä. Terrorismissa kyse on politiikasta ja vallasta, ei sillä ole juurikaan uskonnon tai isänmaallisuuden kanssa tekemistä. Terrorismi on julmaa rikollisuutta sen kaikissa muodoissa.  

Entä jos sinä olisit siellä? 

Sinä, minä, hän, me ja te olette tehneet virheitä ja tulemme tekemään virheitä. Miten olet purkanut virheen aiheuttaman epätäydellisyyden tunteen ja jopa häpeän? Kannatko sitä edelleen ja esität olevasi täydellinen myrkyttäen mielesi? 

Meidän tulee saada nämä naiset ja lapset Suomeen. Meidän tulee tutkia mitä tekoja he ovat tehneet ja miksi. Meidän tulee siitä keskustella. Meidän tulee oppia näistä onnettomista tapahtumista ja kurjuudesta. Meidän tulee puhua siitä niin kauan ettei yksikään enää hae identiteettiä valheen kautta. Jos nyt hylkäämme nämä naiset ja lapset niin me osoitamme ihan samaa kovuutta ja armon puutetta kuin ne huijarit jotka näitä naisia käyttivät hyväkseen. 

Jos joku näistä naisista on syyllistynyt julmuuksiin meidän tulee rangaista heitä, lakien mukaan. Mutta suurin opetus tulee näiden naisten kautta. He jotka katuvat ja kertovat omasta virheestään ja toimivat näin parhaana esimerkkinä etteivät jatkossa ihmiset toista virhettä. Lapset ei missään tapauksessa ole syyllisiä vaan uhreja.

Yhteiskunnallinen keskustelu on ydin

Minä olen demari. En tunnista puoluettani jos tässä keskustelussa annetaan periksi. Ei tässä ole kysymys terrorismin tukemisesta tai hyväksymisestä vaan kehityksestä ja ihmisarvoista. Minun Suomi ja SDP on armoa antava joka tähtää koko yhteiskunnan kehitykseen tinkimättömästi ja aina ihmisarvoja kunnioittaen. Tämä ei tarkoita mitään lässyttelyä vaan aivan päinvastoin. 

Helppo ja populistinen keino on hylätä virheitä tehneet. Osoittaa kovuutta ja tehdä päätöksiä kuin noitavainossa aikanaan. Nyt vain alustana on sosiaalinen media jossa lynkkausjoukot hakevat joukkohysteriaa ja huutavat verta. Ja kuten aikanaan juuri tätä käytetään harvojen etujen hyväksi. Tätä huutavaa joukkoa ohjaillaan ja heitä käytetään hyväksi mitä törkeimmällä tavalla. 

Jos emme käsittele terrorismin syitä ja niitä onnettomien kohtaloa jotka iskuja tekevät, olemme matkalla kohti julmuuksia. Jos uskomme, että nämä henkilöt ovat vihattavia ja meidän tulee iskeä heitä vastaan niin kuilu syvenee ja sinne tippuvien määrä kasvaa. Meidän tulee olla oikeudessa kovia, meidän tulee vaatia oikeutta ja tutkia tapahtumia. Miksi ihmiskunta ja me emme ole oppineet mitään? Miksi toistamme virhettä jatkuvasti? 

Nyt haetaan niin sanotut isis-vaimot ja lapset Suomeen ja käsitellään asia yhdessä. Annetaan tilaisuus katua ja osoittaa se. Se on paras lääke terrorismin ehkäisyyn ja populistien pyrkimyksille jakaa kansaa. 

Suomen työllisyys on tällä hetkellä melko hyvä. Se olisi parempi jos meillä olisi enemmän työvoimaa joiden taidot ja osaamiset vastaisivat paremmin kysyntää. Politiikassa käyty keskustelu työllisyydestä on erittäin yksinkertaistettua ja on lähellä jopa harhaanjohtamista. Sipilän hallitus taisi juhlia kolme eri kertaa työllisyystavoitteen saavuttamista mikä on hyvä osoitus äänestäjien muistista ja työllisyyskeskustelun poliittisista tavoitteista. Suomen taloudellista kohtaloa määrittelee melko paljon se kuinka saadaan koulutettua työvoimaa joka pystyy vastaamaan kysyntään. suuressa roolissa on tietysti on työperäinen maahanmuutto. Työttömyydessä on kova ydin jonka sulattamisessa tärkeimmät asiat ovat koulutus ja sotu-uudistus. Nämä kaksi asiaa ovat niitä jotka meidän työvoiman ja yritysten kehittymisen tulevaisuutta ohjaa.

Työllisyys mittarina

Ei ollut yllätys, että Sipilän hallitus sai tavoitteen täyteen, monta kertaa. Kehitys oli tapahtunut jo aikaisemmin ja kyse oli enemmän korjatuista arvoista. Sipilän hallituksen viesti ja koko arvomaailma perustui siihen, että kun tehdään työtä niin valtio saa tuloja ja yksilön tai perheyhteisön elämänlaatu kasvaa. En tarkoita sitä, että työ ei ole tärkeää tai se ei olisi tärkeä mittari mutta ei sillä todellakaan voida mitata Suomen menestystä tai hyvinvointia. Ainoa millä on merkitystä on tuottavuus.Tuottavuus tuo mukanaan korkeat palkat ja työn jossa ihminen voi kehittyä ja ilmaista itseään. Meille on tuotu politiikan keinoin käsitys työstä, että sitä pitää tehdä tai tulee keppiä. Se on tuonut meille myös huonoa tuottavuutta jota on pönkitetty myös yritystukien kautta. Jos Kokoomus todella kannattaisi markkinataloutta niin he kannattaisivat korkeita palkkoja ja koulutusta. Mutta koska näin ei ole niin siitä voimme päätellä, että Kokoomuksen politiikka on enemmän kaverikapitalismia eli siis ihan puhtaasti eturyhmäpolitiikkaa. Poliittisesti näkemys jakautuu siis työn suunnitelmallisuuteen ja hintaan. Toisaalta työvoiman osaamiseen ja työn, sekä yrittämisen osaamiseen perustuvaan yrittämiseen ja asiantuntijatyöhön.

Koulutus, koulutus ja koulutus

ja koulutus. On ihan sama mitä tuuttia pitkin ihminen oppii jotain ja nostaa arvoaan työmarkkinoilla. Kunhan se tapahtuu. Työllisyyden ja tuottavuuden nostamiseksi, sekä ylläpitämiseksi koulutukseen panostaminen on yksi hallituksen tärkeimmistä keinoista, ellei tärkein. Nimittäin hallitus ei koskaan luo työpaikkoja. Hallitus, sekä eduskunta vain mahdollistaa niitä. Kysymys koulutuksessa ei ole se osista vaan kokonaisuudesta. Koulutuksesta tulisi luoda selkeä malli jossa mahdollisuuksia tarjotaan varhaisnuoruudesta aina eläkeikään asti. Koulutuksessa tulisi myös luopua suurista instituutioista ja miettiä miten koulutusta voidaan antaa vain hyvin kapeaan tarpeeseen. Jollakin tapaa siis miettiä uudestaan tutkintojen osuutta osaamisen tunnistamiseen. Jotta saamme sulatettua työttömyyden kovan ytimen tarvitaan juuri kohdistettua osaamista. Ei uusia tutkintoja vaan yksinkertaisesti nopeasti opetettavia taitoja joita henkilö voi hyödyntää nopeasti ja oppia lisää. Ymmärrän, että tämä on hankalaa mutta jos ajatellaan vaikkapa koodaamista, jossa olisi työtä vaikka ja kuinka paljon. Ei henkilö tarvitse suurta tietotekniikan koulutusta vaan ainoastaan kapeamman osaamisen tietyn ohjelmointikielen osaamisen. Siitä päästää liikenteeseen ja työ tekijäänsä neuvoo. Tämä tietysti vaatii sen, että henkilöllä on motivaatiota ja tahtoa itsellä. Muuten ei mikään koulutus tuota tulosta jossa henkilö on tuottava. Hänet, ehkä saadaan työhön mutta se ei koskaan ole sellaista jossa henkilö ilmaisee itseään eli hän ei ole motivoitunut. Tähän me tarvitsemme parempaa työvoiman neuvontaa ja ohjaamista. “työkkärin tädin” pitäisi olla enemmän mentor joka neuvoo ja tsemppaa henkilöä, eikä vain puhu CV-kursseista.

SOTU-uudistus, läpi vaikka väkisin

Jos koulutus on Suomessa institutionaalinen niin meidän suhtautuminen tukiin tulee myös samoista lähtökohdista.Valitettavasti meidän hyvin yleinen näkökanta työllisyyteen tai työttömyyteen on joko tai. Me emme oikein osaa suhtautua siihen miten yhdistää työ ja muut elämänvaiheet, jos opiskelua ei oteta lukuun. Meidän työttömyyden kova ydin on hyvin pitkälle sellaista jonka työllistymisen esteenä on työkyky, maantieteellinen sijainti tai osaamisen päivittämisen tarve. Nyt pystyssä oleva hallitus on toimiva kun ajatellaan maantieteellistä sijaintia työn tekemisen esteenä. Nimittäin Keskusta ajaa Suomen maakuntien menestystä, joka siis osaltaan tukee työllisyyden kasvua. Siis jos Sipilän ryhmän ajatuksista on päästy eroon, muuten ei. Muissa tapauksissa punamulta perinteisesti toimii hyvin samoihin tavoitteisiin vaikka tavoite olisikin hieman erilainen.

Työllisyyden kannalta sotu-uudistus siis on mielestäni tärkein. Kansalaisen tulee pystyä ottamaan työ vastaan ilman pelkoa byrokratiasta. Vastaus ei ole kansalaispalkka vaan suurin tekijä on tietojärjestelmien uudistus. Meidän tulee tietää kuka tekee ja mitä, sekä yhdistää siihen nopea päätösten käsittely. Asia on hyvin yksinkertainen. Voit tehdä työtä osa-työkykyisenä ja saat valtion tukea. Se tuo ihmiselle myös merkitystä joka taas vähentää merkittävästi muita kuluja. Asia on loppujen lopuksi niin yksinkertainen, että se on sen takia vaikea tehdä. Minä ajattelen niin, että kaikki on jo valmiina. Tarvitaan vain yhteinen tekeminen ja näkemysten yhdistäminen. Niin sanotun oikeiston hyvin tiukka näkemys on se, että köyhyys lisää työllisyyttä. Eli mitä kireämmälle tukien määrä ja saaminen vedetään niin sitä kovemmin ihminen ponnistelee saadakseen leipää. Vasemmisto taas puhuu vastikkeellisuudesta, eli aina tuen mukana tulee velvoite. Näiden kahden näkemyksen ero, jotka ei loppujen lopuksi ole kaukana toisistaan, luo kehityksen jarrun. Kyse on siis loppujen lopuksi ideologiasta. Jotkut uskoo keppiin ja jotkut porkkanaan.

Ei Suomalainen laiska ole

Olemme taas saaneet lukea kuinka Suomalaisia ei saa työhön. Se keskustelu heijastelee juuri yllä kuvaamani ideologista eroa. Minä olen sitä mieltä ettei Suomalainen ole laiska vaan haluaa tehdä työtä. Mutta ei me olla myöskään tyhmiä, jos meille tarjotaan erittäin matalaa palkkaa niin ihminen tavallaan ohjataan valitsemaan tuki. Kyse ei siis usein ole tukien hyvyydestä tai suuresta määrästä vaan palkan pienuudesta. Ehkä meiltä puuttuu enemmän maksavia työllistäjiä kuin tekevää työvoimaa.

Minä luotan Suomalaiseen työntekijään. En tule koskaan uskomaan puheita siitä, että olemme laiskoja tai halua elää tukien varassa. Ideologisten erojen suurin tekijä on valtava, puhutaan sellaisesta asiasta kuin luottamus.

Sain kunnian edustaa SDP:tä 2019 eurovaaleissa. Sitä se minulle etupäässä oli. Kunnia ja mahdollisuus toimia demokratian ja puolueen arvojen puolesta. Laskin päiviä kampanjan aikana ja äänestyspäivänä laskuri oli 39 päivän kohdassa. Sain ehdokkuuden vasta kalkkiviivoilla joten aikaa suunnitella tai rakentaa kampanjaa ei juuri ollut. Kevyt suunnittelu ja potkaistiin kampanja laskemaan mäkeä. Mutta mitä kaikkea opin ja miten siihen suhtauduin?

Kuka minä olen ja mitä asiaa ajan?

Saattaa kuulostaa helpolta kysymykseltä mutta sitä se politiikassa ei ole. Julkisuuden paine ja mahdollisten äänestäjien antama palaute aiheuttaa sen, että sinun todellakin tulee tuntea itsesi ja tietää mitä asioita ajat. On todella helppoa ja vaarallista sortua populismiin. On aina helpointa mennä puhumaan omien keskelle asioita joita omat haluavat kuulla. Siitä saa monelle tärkeää hyväksyntää joka hivelee itsetuntoa. On myös helppoa hakea yksityiskohtia joilla ihmiset saa raivoihinsa. On helppoa antaa kohde jota vihata ja jota voi syyttää. On helppoa herättää ristiriitoja. Nämä molemmat virheet on aina läsnä jot et tunne itseäsi ja asioita joita ajat. Haet silloin vain hyväksyntää, teet politiikkaa loppujen lopuksi vain itsellesi.

Minä olen ajat sitten päättänyt ettei minua kiinnosta mitä mieltä minusta ollaan. Tai no, kyllä se toki kiinnostaa mutta minun ajatukset politiikasta ja tekemäni teot ei perustu siihen. Olen hyväksynyt sen, ettei minusta todennäköisesti tule etulinjan poliitikkoa vaan se mitä tapahtuu niin se tapahtuu. Asia ei loppujen lopuksi ole minun käsissä. Olen päättänyt, että osallistun ja asetun ehdolle kun siihen tilaisuus tulee. Sitten ajatuksillani ja tavallani tehdä on tilausta tai ei, saan viestin läpi tai en. Niin tai näin olen valmis kaikkeen. En osallistu oman hyödyn takia vaan siksi, että välitän tästä yhteiskunnasta ja sen kansasta.

Jokaisen politiikkaa tekevän tai siitä keskustelevan vastuu on kova. On helppoa herättää ristiriitoja ja hakea hyväksyntää. On helppo keskustella asioista ottamatta selvää taustoista ja on helppo asettua jotain vastaan. Tämä on yksi niistä asioista joita haluan muuttaa. Minun käsityksen mukaan minä teen muutosta silloin kun olen paikassa joihin en välttämättä ole suosittu tai tervetullut. Niitä tilanteita varten minä elän, pidän haasteista.

39 päivässä Euroopan ympäri

Eurovaalikampanja 39 päivässä, kuinka tyhmää se on? Se oli todellinen haaste. On selvää, että siinä ajassa ei kovin tehokasta kampanjaa ei ajeta läpi. Olen silti todella ylpeä niistä asioista joita onnistuimme tekemään. Minähän en seisonut yksin tässä vaan puolue ja paikalliset aktiivit oli mukana. Puolue ja paikalliset aktiivit tekivät erinomaista työtä ja opin heiltä paljon. Kiittelen erikseen kaikkia eri tavoin. Jos alan laittamaan tähän nimiä niin lista olisi niin pitkä ettei sitä kukaan jaksa lukea.

Kun alussa katsoin meidän listaa niin mietiskelin, että “jumalauta nyt ollaan kovassa seurassa”. Sitä se oli, lista oli kova ja kokonaisuudeltaan ehjä. En missään vaiheessa miettinyt muita ehdokkaita kilpailijoina vaan enemmänkin kollegoina, meillä oli yhteinen missio ja taistelu. Pyrin kaikilla teoilla synnyttämään parasta ryhmähenkeä ja yhteisen tekemisen kulttuuria.

Mutta aika oli haaste. Varsinkin kun en ole valtakunnallisesti tunnettu. Minulla on tuttuja paljon ja olen verkostoitunut mutta persoonani politiikan tekijänä ei ole kypsä. Ajatuksiani ei tunneta riittävästi, eikä persoonani ole riittävän tunnettu. Niin, jokainen poliitikko on vähän paljastelija ja jokaisen poliitikon tulee olla niin varma itsestään, että kestää paineen. Jokainen poliitikko on myös poikkeuksellisen hyvä puhumaan ja esiintymään, omalla tavallaan. Jokainen antaa persoonansa ja tekemisensä julkisuuden revittäväksi ja alistuu siihen. On sitten jokaisen asia tekeekö sen itsensä vai yhteisen yhteiskunnan hyväksi.

Ystävät hyvät

Jos jotain haluan nostaa niin ne ihmiset ja ne keskustelut. Koin valtavaa yhtenäisyyttä kun sain ehdokkaana keskustella yhteiskunnasta ja arjen asioista. Koin monia eri tunteita ja vastuuta, vaikka ei päätösvaltaa koskaan yhdellä ihmisellä ole. Samoin elämääni rikastutti tutustua satoihin ihmisiin joiden roolit vaihtelivat suuresti. Nämä säilyy minun muistoissa ikuisesti ja ohjaavat oppimisen johdosta tekemisiä ja ajatuksiani.

Loppujen lopuksi poliitikon vastuu asuu torilla, ihmisten parissa. Se vastuu ei ole miellyttää kaikkia ja paistatella suosiossa vaan ottaa vastuu ihmisten pärjäämisestä, sekä mahdollisuuksien rakentamisesta. Poliitikon vastuu on sanoa suoraan myös ikäviä asioita ja kertoa, että menestymisen vastuu on jokaiselle itsellään. Niin sanotut vaalilupaukset on mennyt jo pitkälle metsään koska ne keskittyvät siihen mitä poliitikko antaa jos hänet valitaan. Kyse on oikeasti siitä mitä poliitikko voi mahdollistaa.

Olenko hyvä ja puhdas

Minun vaalikampanjan “pehmeät teemat” olivat kuuntele, ajattele ja keskustele. Jos ihmiset tekisivät tätä niin maailma olisi paljon parempi paikka ja kaikki olisi helpompaa. Itselle nuo kolme sanaa merkitsevät paljon. Olen valmis kuuntelemaan ja ymmärtämään ketä tahansa. Sain kampanjan aikana lukuisia uhkauksia mutta ei ne minua oikeastaan häirinnyt. Ne oli minulle enemmän signaali siitä, että puhun asioista joilla on vaikutusta. Järkevät ihmiset käyttäytyvät somessa ja netissä tavalla jota eivät, normaalissa keskustelussa ikinä tekisi.

Halusin kampanjan aikana ja nyt jälkeen herättää keskustelua. Minulle sopii hyvin jos olen siinä välissä katalyytti ja kummastusta herättävä henkilö jos se vain päätyy siihen, että ihmiset keskustelee toistensa kanssa. En halunnut, enkä halua tarjoilla politiikan pikaruokaa vaan oppimista ja oivaltamista. Myös itselleni koska me kaikki olemme jossakin hyviä ja jossakin huonoja. Minä tunnen heikkouteni ja hyväksyn ne. Ne on minulle enemmänkin vahvuuksieni aitaus.

Tehdessäni kampanjaa käsittelin paljon itseäni. Mietin teenkö oikein ja vastuullisesti. Kannustanko oikeaan ajatteluun ja oikeaan suuntaan. Hyväksyin sen, että aina en ole oikeassa ja osaan sen myöntää. Mutta vahvistin sitä miksi tätä teen ja kenen puolesta.

Myy itsesi

Sitä kampanjointi on. Se on markkinointia ja tuotteen myyntiä. Harvoin ihmiset tuntevat kovin hyvin poliitikkoa tai oikeastaan edes hänen ajatuksiaan. Monet äänestävät kuten ostavat auton, mielikuvien ja samaistumisen perusteella. Vaikka olen ammattimyyjä ja pirun hyvä siinä niin on jokseenkin outoa myydä itseään.

Ajattelen asiaa niin, että en myy itseäni vaan ominaisuuksiani yhteisten asioiden hoitamiseksi. Ajattelen asiaa niin, että olen valmis ottamaan vastuun ja käyttämään aikaani sen edestä, että muut voivat keskittyä siihen mihin minäkin haluaisin keskittyä. Ajattelen vastuuta tavallaan uhrautumisena yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tiedän, että tässä on ristiriitoja koska edustajien palkka ja edut on kilpailukykyiset. Todellisuudessa ei ne valtavan hyvät ole jos katsot työn vaativuutta ja ajankäyttöä, sekä riskiä joutua täydellisen repimisen kohteeksi. Vastuusta puhumattakaan.

Ei vaaleja voiteta

Minä sain mielestäni todella hyvin ääniä. Ensimmäinen kerta “isossa liigassa” ja vajaalla kampanjalla, sekä täysin omana itsenä. Minulla ei ollut tunnettavuutta valtakunnallisesti enkä ole toiminut minkään järjestön puheenjohtajana tai näkyvässä roolissa.

Jokaisen äänen takana on aina ihminen. Se on kuulkaa valtava asia. Sain miltei 900 ääntä ja se joukko on suuri. Jokainen ääni oli minulle. Ei mielikuvalle tai laskelmoitua äänestämistä. Olen jokaisesta äänestä kiitollinen ja koen niistä suurta vastuuta vaikka valituksi en tullut. Jokainen ääni on vastuu ja velvollisuus jatkaa sitä linjaa mitä olen ajanut. Jokainen ääni on vastuuta murtautua tuomaan politiikkaan sitä mitä olen aloittanut. Haluaisin tavata jokaisen ja kätellä.

Minun ajatuksissa vaaleja ei voiteta vaan saadaan vastuu. Minulla nousee aina karvat pystyyn kun puhutaan vaalivoitosta. Jos politiikkaa tehdään oikein niin yksikään puolue tai henkilö ei voita vaan äänestäjät voittaa. Äänestäjät valitsee sen tulevaisuuden mitä he haluavat rakentaa yhdessä. Eniten ääniä saaneen ehdokkaan ja puolueen osa on raskas ja vastuullinen. On tehtävä politiikkaa jossa toisten etu asetetaan omien etujen edelle.

Jatkoa seuraa

Poliittinen urani ei ole, ehkä ihan perinteinen. Minä osallistun puolueen toimintaa ja keskusteluun omien vahvuuksien ja osaamisen perusteella. En tee niitä, monia perinteisiä asioita, joihin on totuttu. Teen niitä asioita joista nautin, joita osaan ja jotka tuottavat yhteistä hyötyä. Politiikassa kukaan ei ole yksin oikeassa ja olen vain yksi ihminen suuressa järjestelmässä.

Minä jatkan puolueen minulle osoittamissa vastuissa ja tehtävissä. Teen sen ilolla ja täysillä jatkossakin. Minulle puolue on perhe. Se ei ole läheskään aina täydellinen ja se riitelee mutta sitä yhdistää aina samat arvot, sekä samat tavoitteet. Sen takia riidat sovitaan ennen auringonlaskua. Olen myös lojaali, joku voisi sanoa, että “puolueen soturi”. Mikään ei kehity jos hankkii omaa valtaa hyökkäämällä omien kimppuun. Se on eri asia jos esimerkiksi Rinteen Antti alkaa täysin hulluksi ja toimii täysin puolueen ideologiaa vastaan. Minä uskon SDP:n ideologiaan ja se on aina tärkeämpi kuin yksi ihminen. Se oli täällä ennen minua ja se on täällä minun jälkeen. Toivottavasti saan sitä kehittää osaltani.

Tulen edelleen kirjoittamaan ja tulen edelleen olemaan siellä missä en välttämättä ole suosittu. Tulen edelleen olemaan oma itseni. Jatkossa sinäkin päätät siitä millä tavalla sitten loppujen lopuksi osallistun ja mitä mahdollisuuksia minulle avautuu.

Tietojen mukaan hallitusohjelma alkaa olemaan kasassa. Tätä kirjoittaessa sitä ei ole vielä julkaistu mutta sitä käsitellään julkisuudessa jo kovalla kädellä. Hyvin oletetusti tartutaan verotukseen ja tiettyihin uudistuksiin. Vaalien alla ja varsinkin vaalien jälkeen on keskustelu tahallisesti pyörinyt levittämään mielikuvaa, että SDP on himoverottaja. Iltapulujen palstoilla levitetään todellisia kauhukuvia siitä miten verotus vaikuttaa jokaisen elämään ja mistä jokainen jää paitsi tai joutuu maksamaan lisää.

Hallitusohjelma

Hallitusohjelman tarkoitus on olla Suomea johtavan ryhmittymän selvitys siitä millä arvoilla ja mihin keskittyen Suomea tullaan johtamaan. Hallitusohjelmaan vaikuttaa lukuisia asioita ja lukuisien eri ryhmien osaaminen, sekä mielipiteet. Pääministeripuolue nielee aina suurimman kritiikin ja se tulee kestää mutta myös osata perustella eri kirjaukset, sekä niiden tavoitteet. Samaan aikaan tulee muistaa ettei syyttely vielä meitä mihinkään vaan vastuunkanto. Sen takia pääministeripuolue on aina vähän vaiennettu. Tämä koskee kaikkia siinä tilanteessa olevia puolueita läpi historian.

Ennen muinoin hallitusohjelma oli paljon enemmän arvoihin ja selkeisiin puutteisiin kantaaottava. Arvoilla luodaan uskoa ja yhteistä tekemistä. Selkeät puutteet oli taas kaikkien tiedossa yleisesti, kyse oli vain siitä mitä yhteiskunnan epäkohtia lähdetään kehittämään. Se oli sitä aikaa kun Suomea rakennettiin hiessä ja talkoilla. Jokainen hallitus vei meitä eteenpäin mutta oikeasti kehitys perustui ihmisten työhön ja uskoon yhteisestä kasvusta josta jokainen sai osansa.

Suomi on hyvinvointivaltio. Kolme sukupolvea on saanut elää menestyvässä sivistysvaltiossa joka on tarjonnut hyvinvointia ja turvaa. Se on osaltaan myös selitys hallitusohjelman arviointiin. Selkeitä epäkohtia yhteiskunnassa ei enää ole. Me olemme siirtyneet kehittämisen tilasta pitämisen tilaan, sekä mielikuvaan. Se on vaarallinen valhe. On vaarallista kuvitella, että eläisimme koskaan tilanteessa jossa meillä on varaa pysäyttää kehitys vain oman tai oman ryhmän etujen takia. Koska siitä nyt hallitusohjelman arvioinnista on kysymys. “mitä minä häviän, mitä minä maksan lisää, mitä minä menetän ja mitä muut taas saa”. On sanottu, että ihmistä ei niin harmita oma menetys vaan se mistä jää mahdollisesti paitsi. Kaikki iltapulujen otsikot keskittyy juuri tähän ihmisen heikkouteen, mistä minä jään paitsi.

Veroja siellä ja täällä

Samaan aikaan kun olemme siirtyneet miettimään Suomea niin menestyneenä maana, että jokainen ryhmä miettii miten yhteistä menestystä voi kupata, rakentamisen sijaan. Olemme unohtaneet, että veroilla Suomi on rakennettu ja niin rakennetaan jatkossakin. Ei yksikään puolue maksa mitään itse, eikä yhdelläkään puolueella ole muita keinoja. Suomi ei ole yritys, eli Suomen valtion merkitys ja tarkoitus ei ole tehdä itse liiketoimintaa. Suomen valtion merkitys on luoda demokraattisesti sellainen ympäristö jonka kansa haluaa. Sitä yhteistä tahtoa me rakennamme yhdessä ja se rahoitetaan veroilla, aina veroilla. Suomalaiset suhtautuvat poikkeuksellisen hyvin verojen maksuun. Se ei johdu siitä, että me olisimme tyhmiä tai lampaita. Se yksinkertaisesti johtuu siitä, että olemme saaneet veroillemme vastinetta ja olemme luottaneet maamme johtoon. Olemme luottaneet siihen, että maksuilla on luotu palveluita joista hyödymme itse mutta myös koko yhteiskunta hyötyy ja rakentuu.

Tietyt tahot riitauttavat nyt tämän näkemyksen. Meille kerrotaan, että ilman veroja meillä olisi kaikilla enemmän rahaa ja hyvinvointia. Väite on mieletön mutta toki se on raflaava ja jos olet syntynyt hyvinvointiin on yhä useamman tavoite hankkia itselleen lisää. Kylän yhteisesti talkoilla rakentamat talot on jo rapistuneet.

Yksinkertaistettuna siis vero on maksu jolla saat yhteiskunnan lukuisia palveluita. Nyt meidän on helppo huutaa verojen vääryyttä kun me haluamme itsellemme lisää. Emme enää huomaa yhteiskunnan palveluita vaan ne ovat meille itsestäänselvyyksiä, jotain mikä meille kuuluu. Jotain mistä voi vain ottaa.

Luottamus ja hallitusohjelma

Hallitusohjelma raamittaa monet asiat. Ja kuten viittasin hallitusohjelma on kuin avioliitto. Siinä on aina mukana jotain omaa, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä. Mutta tärkein mitä hallitusohjelma raamittaa on luottamus, yhteinen suunta.  Tai näin sen ainakin pitäisi olla.

On selvä, että hallitusohjelma ei voi määritellä kaikkea mitä kauden aikana tapahtuu. Se ottaa kantaa niihin epäkohtiin joita halutaan korjata hallituskauden aikana tai ainakin laittaa alulle. Olemme tilassa jossa etujen valvonta on niin rankkaa ettei yhden hallituskauden aikana saada suuria muutoksia läpi. Sen takia on Suomelle elintärkeää, että valmistelu ja päätökset luodaan parlamentaarisesti. Seuraavan hallituksen tulee jatkaa uudistusten vientiä eteenpäin, muuten jokainen kehitys jää tekemättä ja keskitymme vain ajamaan omia etuja.

Minä ainakin kaipaan valtionpäämiehiä jotka puhuivat koko kansalle. Jotka eivät ajaneet yhdenkään etujärjestön asiaa ainoastaan mutta ottivat kaikki huomioon. Pitivät yllä tasapainoa ja käyttivät välillä koviakin otteita sen luomiseen. Yhteiskunta tarvitsee ja vaatii sääntelyä ja ohjausta. Se on pohja turvallisuudelle, hyvälle liiketoiminnalle ja jokaisen henkilökohtaiselle menestykselle. Se ei tarkoita vapauden menettämistä vaan kehitystä ja sivistystä. Se tarkoittaa, että suuri määrä ihmisiä voi sopia ja rakentaa yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että annat mutta saat enemmän. Kyse on kuitenkin arvoista, jos mittaa menestystä vain sillä paljonko sinulla on enemmän niin voimme hyvästellä yhteiskuntamme mitä myös Suomeksi nimitämme.

Perussuomalaiset näkee Euroopan unionin kuten aikanaan heimot näki itsensä ja asemansa muiden heimojen joukossa. Voidaan käydä kauppaa ja vaihtaa sitä osaamista, sekä tavaroita joita ei itse kyetä tuottamaan. Saadaan hallinto pidettyä niin, että heimo pysyy johdon näpeissä ja hyödyllisenä johdon ajatuksille. Sosiaalidemokratia ajattelee Euroopan unionin paitsi tärkeänä kauppaalueena ja suurena kotimarkkina-alueena mutta myös sosiaalisen ulottuvuuden kautta. Sosialidemokratia kokee suuremman alueen olevan kykevämpi järjestämään parempia elinolosuhteita ihmisille ja ratkaisemaan ihmiskunnalle tärkeitä ongelmia. Se on se pieni ero.

Ilman sosiaalista ulottuvuutta emme tee Euroopan unionilla mitään

Jos Euroopan unioniin ei liitetään sosiaalista ulottuvuutta, niin miksi ylläpitää Euroopan unionia? Eihän siinä olisi mitään järkeä, voisimme todella siirtyä vanhaan heimoaikaan ja tehdä sopimuksia, sekä sotia. Euroopan unionin merkitys on juuri sopia yhdessä ja nostaa ihmisten olosuhteita, sekä vapautta yhteisillä sopimuksilla. Kun ajatellaan Jussi Halla-ahon lausuntoja niin ne vievät meitä takaisin heimojen aikaan. Jussi sanoo, että meidän ei ole järkeä tehdä mitään kun Kiina tai jokin muu maa ei tee mitään. Minä ajattelen Euroopan unionista täysin toisin. Meillä on mahdollisuus näyttää suuntaa ja rakentaa yhtenäisyyttä pois heimojen ajoista.

Eihän se tarkoita itsenäisyyden menettämistä vaan päinvastoin

Isänmaallisuus, mitä se on? Onko se eristäytymistä ja pelkoa pärjäämisestä muiden kanssa? Minusta tuntuu, että näin välillä on. Ei Euroopan unioni tarkoita Suomen menettämistä vaan yhä parempaa itsenäisyyttä ja kulttuuria muiden joukossa. Se on mahdollisuus rauhanomaisesti jatkaa sitä henkeä ja sallivuutta mitä olemme yhdessä rakentaneet.

Olisi toki helpompaa käpertyä ja huudella nurkasta, että ”me ollaan muita parempia”. Ei olla jos emme sitä pyri myös muille viemään ja näyttämään toteen. Tämä on kuin yritysten kilpailu, sinun on pakko löytää ratkaistavat ongelmat, olla parempi ja kehittyä jatkuvasti. Nyt levitetty itsenäisyyden menettämisen pelko lopettaa kaiken kehityksen ja edistyksen. Kansat ovat aina kehittyneet hankkimalla lisää tietoa ja osaamista, sekä olemalla työteliäämpiä ja ahkerimpia kuin muut.

Rohkeus olla nostamatta kättään

Se joka minut tuntee tai on lukenut minusta tietää, että olen saanut sissikoulutuksen. On vaikea kuvitella rauhanaikana annettavaa sotilaskoulutusta joka ei enempää valmista puolustamaan isänmaata ja rakentaa siihen tarvittavia taitoja. Ne minulla on mutta toivottavasti en niitä koskaan joudu käyttämään. Sissiksi alan kyllä olemaan jo ikäloppu. Mutta todellista rohkeutta on olla vahva ja puolustaa sen turvin heikkoja, ei ainoastaan hankkia valtaa ja menestystä. Joidenkin maailmassa eri taidot ja vahvuudet mahdollistavat heimojen väliset konfliktit ja aseman vahvampana heimona.

Siinäkin tulemme Euroopan unioniin ja siihen pieneen eroon. Minä ajattelen Suomen vahvuuttana kykynä pitämään omista huolta mutta myös olemaan vahva muiden puolesta. Olemme työllä ja yhtenäisyydellä rakentaneet tasa-arvoa ja sopua. Olemme onnistuneet. Koska olemme siinäkin vahvoja me voimme esimerkillä ja omalla työllä parantaa myös muiden asenteita ja yhteiskuntaa. Tarkoittaako se sitä, että annamme itsenäisyyden pois ja olemme lampaita. Ei se tarkoittaa sitä, että olemme vahvoja ja uskallamme tehdä.

Loppujen lopuksi on kysymys vallasta

Heimot olivat jatkuvassa sisäisessä liikkeessä. Heimojohtajan paikkaa kyttäsi kymmenet nuoremmat soturit. ”pidät minkä tapat” oli yhteiskuntajärjestys. Heimot pärjäsivät juuri eristäytymällä ja olemalla yhteinäinen, vaikka väkisin. Yhteiskunta kehittyy jatkuvasti ja se tapahtuu aina yhdessä, suurella joukolla. Johto on aina riippuvainen asenteista ja kansan päätöksistä. Nyt seisomme yhden maailman kansakunnan suurimman kysymyksen ja päätöksen kohdalla. Uskommeko heimojohtajien puheet vai valitsemmeko yhtenäisen maailman jossa kehitys tapahtuu myös muurien ulkopuolella, yhdessä.

Suomessa on liian suuri kuilu naisten ja miesten palkkojen välillä. Se on totta ja tästä on huomauttanut myös Euroopan unioni. Sen aiheuttajaa on haettu eri teorioilla ja selityksillä. Minä lähestyn asiaa paljon yksinkertaisemmalla tavalla. Näen ongelman ratkaisemiseksi kaksi eri vaihtoehtoa. Naisten palkkoja tulee nostaa tai miesten palkkoja tulee laskea. Kummallakin tavalla kiritään kiinni palkka tasa-arvoa.

Seuraa rahaa

Kuten jo viittasin teorioita on monia. Se on ihan sama miten asiaa pyörittelet niin päädyt aina siihen, että rahaa tarvitaan lisää. Kyse ei ole tasa-arvosta, naisten oikeuksista vaan rahasta eli palkkaa pitää nostaa.

Palkka ja työn arvostus

En usko, että Suomessa on suuria väärinkäytöksiä. On varmasti mutta ei niin paljon, että ne kaivaisi sen kuilun mikä meillä nyt on. Minun tutkimusten, jotka ei ole mitään tiedettä, on suurin aiheuttaja naisvaltaiset alat. Niiden työn arvostus ja sitä kautta palkkaus.

Nimittäin palkka seuraa aina työn tai tehtävän arvostusta. Naiset hoitaa käytännössä kuntien sairaanhoidossa olevia ammatteja ja kunta-alalla muutenkin. Eli siis jos mies tulee näille aloille niin palkka on sama. Naisilla on toki työuralla keskeytyksiä eli yleisesti raskaudet ja naiset hoitavat vielä hyvin yleisesti lapsia. Naiset tekevät siis tunneissa vähemmän työtä kuin miehet. Se lienee kovin ymmärrettävää ja kunnioitettavaa.

Miksi naisvaltaisia aloja ei arvosteta?

Jos kysyt keneltä vain niin kaikki sanovat, että kyllä minä arvostan kaikkia niitä työtehtäviä joita naiset tekee. Mutta emme silti ole valmiita maksamaan vaikka arvostamme. Joskus se vain on niin, että arvostus tulee ottaa jos sitä ei saa. Siinä tulee väliin sukupuolien välinen ero. Miehet on luonnostaan kovempia eivätkä kanna niin raskasta vastuuta kuin naiset.

Yksi iso yhteiskunnallinen asia meidän tulee ottaa huomioon ennen kuin jatkamme. Yhteiskuntamme arvostaa enemmän tuloksen tekemistä kuin henkien pelastamista ja ihmisten hoivaa. Sen arvon takia myöskään sairaanhoitajien työtä ei arvosteta automaattisesti niin paljon.

Jatketaan. Koska yhteiskunnan arvot on mitkä ovat niin sairaanhoitajien työ ja moni muu jää sinne asteikon alapäähän kun puhutaan palkoista. Jos yhteiskuntamme arvostaisi hyvää hoitoa ja hoivaa niin silloin sairaanhoitajien palkka olisi automaattisesti korkeampi.

Onko naiset tasa-arvoisia?

Kysyn, että missä? Suomessa tilanne on ihan kohtuullinen. Kyllä siinä tekemistä mutta se sama pätee ihan kaikkiin ryhmiin. Ihmiskunta ei ole syntynyt tasa-arvoiseksi, eikä se sellainen luonnostaan ole. Tasa-arvo on jatkuvaa työskentelyä sen edistämiseksi ja sen pysymiseksi. Automaattisesti kaikille tasa-arvoista tilannetta me tuskin koskaan saavutamme. Valitettavasti. Se näkyy juuri nyt. On puhetta abortteja koskevasta lainsäädännöstä ja monesta muusta jotka ovat viemässä meitä takaisin jonnekin hyvin kauas menneisyyteen. Tasa-arvo lähtee siitä, että pystyt ja olet oikeutettu päättämään itseäsi koskevista asioista. Monissa maissa, Suomessakin, kehitys kulkee nyt osin taaksepäin. Perinteiset arvot merkitsee hyvin usein sitä, että naiset on kotona ja hoitaa lapsia. Sitä minä en pidä tasa-arvona vaan sitä, että suhteessa voidaan päättää kuka tekee ja mitä. Jos lailla ohjataan tasa-arvon toteutumista niin sitä voidaan käyttää myös siihen, että miehet voisi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin. Onhan monissa maissa naisen tilanne ja tasa-arvo kammottava, pahaa tekee. Me emme voi toisia kulttuureja muuttaa täältä. Se mitä voimme tehdä on näyttää suuntaa ja kehittää edelleen Suomea jossa tasa-arvon eteen tehdään koko ajan työtä.

Miten sitten nostetaan naisten palkkoja?

Kuten sanoin, kyse on rahasta. Tasa-arvo taistelua pitäisin toisena taisteluna. Raha taas tuli siitä arvostuksesta ja arvostus muodostuu siitä mitä työ tuottaa. Eli hyvin miehinen maailma tai oikeammin talouden ohjaama maailmankuva. Mutta ei kiistellä siitä nyt vaan tehdään lisää rahaa naisille.

Jos lähdetään ensin vaikka nostamaan niitä terveydenhoitoalan palkkoja, sopiiko? Antaa lääkärien palkkojen olla poissa tästä puheesta. Joku voisi sanoa, että perseet penkkiin eli lakko. Tässä tulee se ongelma, että naiset on huonoja lakkoilemaan. Nimittäin siitä tulisi melkoinen taistelu ja naiset antaisivat periksi. Naiset on niin vastuuntuntoisia, että oikeasti vaikuttava lakko ei helposti onnistuisi.

Eli meidän tie on arvostuksen nostaminen jolloin yleisesti myös palkka nousee. Arvostusta nostetaan osaamisen kautta. Se on jo nyt korkea mutta se ei näy eikä sitä arvosteta. Sille pitää silti rakentaa. Mukaan tulee terveydenhoidon uudistus ja tekninen vallankumous joka on käynnissä. Se tarjoaa mahdollisuuden nostaa palkkoja ilman pitämällä perseitä penkissä pitkään.

On totta, että terveydenhoidossa on meneillään teknologinen vallankumous joka tulee muuttamaan myös toimintakulttuuria suuresti. Toimintakulttuurin muutos tuo itse asiassa hyvin paljon enemmän vastuuta. Jonkin verran se tulee myös poistamaan työnimikkeitä ja työtä mutta teknologia tuottaa aina myös uutta työtä.

Itse pistäisin ristikon tämän vallankumouksen tuoman muutoksen päälle. Kun kerran osaamista tarvitaan lisää ja työ muuttuu vastuullisemmaksi niin palkkaakin tulee saada enemmän. Tämä tie ei ole nopea mutta kestävä ja tulee varmasti. Sen lupaan.

Euroopan unioni

Jos taas puhutaan tasa-arvosta ja naisten asemasta yhteiskunnassa ja jätetään raha sivuun niin esiin nousee muut asiat. Naisille Euroopan unioni on tärkeä. Se on paikka jossa voidaan tehdä päätöksiä ja lakeja jotka parantavat jokaisessa maassa naisten tilannetta. Ei aina samaan aikaan ja välillä yskien mutta se tekee sen jos EU toimii, eikä vanhoilliset voimat valtaa parlamentin penkkejä. Kuten jo ylhäällä mainitsin niin tasa-arvo ei pysy jos sitä ei pidetä yllä, näin se vaan on.

Sitten viimeisenä vinkkiä naisille. Pyrkikää ottamaan miehiä mukaan toimintaan ja saamaan heitä mukaan aktiivisesti. Se ei onnistu aina niin helposti puhumalla feministisestä politiikasta vaan ratkaisemalla ongelmia. Miehet tykkää ratkaista ongelmia. Ihan kuten minä tein tässä kirjoituksessa. En sotke rahaa ja tasa-arvoa vaan ratkaisen palkkojen välissä olevaa kuilua ja se on rahaa.