Politiikasta puhumisen voimavaroja tuhlataan valtavasti eri puolueiden kannatuksen seuraamiseen. Vaalien välissä seurataan galluppeja ja iso joukko kansalaisia ja poliitikkoja keskustelee kannatuksen tilanteesta. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä ja mielestäni se aiheuttaa vain politiikan seuraamiseen hankaluuksia. Ei puhuta päätöksistä tai yhteiskunnasta vaan puolueen kannatuksesta ja eri syistä siihen. Puolueen kannatus on loppukädessä kiinni siitä miten työt hoidetaan, miten päätösten vaikutuksia kommunikoidaan ja miten koko jäsenistö on saatu mukaan. Vaalien alla on totta kai gallupeilla suurempi merkitys mutta vaalien jälkeen tulisi keskittyä tekemiseen, eikä käyttää voimavaroja turhaan keskusteluun puolueen kannatuksen tilanteesta. Kaikki tietää koska tulee hetki kun se mitataan ja paras tapa pärjätä vaaleissa on aktiivinen ja avoin perustyö.
Henkilökeskeinen politiikka
Politiikassa yhden henkilön mahdollisuus tehdä asioita on erittäin rajallinen. Se juuri on demokratian tarkoituskin, jakaa päätösten tekemistä jotta saamme useita eri näkemyksiä mukaan. Silti puolueet usein mielletään pienen ryhmän perusteella vaikka puolueen todellinen voimavara on koko jäsenistössä.
On toki tärkeää, että puolueen eli ryhmää edustavien johdon osaaminen ja kyvyt ovat parhaat mahdolliset tehtäviin. Todellisuudessa kuitenkin politiikassa toimii kannatuksen periaate eli valitettavasti on todellisuutta, että vastuuta jakamassa ei välttämättä ole kyvyiltään parhaat yksilöt vaan yksilöt joiden pyrkyryys ja röyhkeys on suurin. Mutta sekin kuuluu politiikkaan ja juuri tämän takia myös tarvitaan demokraattista järjestelmää. Usein tahto ja kova työ paikkaa paljon osaamista eli vaalitulos on aina todellinen ja sitä tulee arvostaa. Tämän hetken keskustelussa ja lehdistön tavassa toimia valitettavasti näkyvyyttä saa ne jotka huutaa lujiten ja joiden väittämät on eniten irrotettu todellisuudesta. Näkyvyyttä saa myös polkemalla muita eli asettamalla kaksi väittämää vastakkain.
Voima on aina jäsenistöllä ja kansalla
Julkisen keskustelun tapa ja suosion mittaus on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet missä valta oikeasti on. Se on aina kansalla ja puolueiden osalta jäsenistöllä. Ei ole puoluejohtoa jos ei ole aktiivista jäsenistöä jotka tekevät joka päivä työtä puolueen ideologian eteen. Henkilökeskeinen politiikka on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet työn tekemisen puolueen ja osin yhteisen yhteiskuntamme eteen. Poliitikkojen julistaessa nopeita muutoksia, valinnan jälkeen, ja toisten heikkoutta hän samalla tekee aktiivisesta kansalaisesta seuraajan joka istuu aloillaan ja odottaa toimia. Mannaa taivaalta mutta sitä ei tule muuta kuin tekemällä jotain ja siihen tarvitaan aktiivisuutta.
Puolueiden tulisi keskittyä olemaan paljon enemmän kuin vain näkyvä politiikka ja puolueiden näkyvät hahmot. Puolueiden tulisi yhä enemmän keskittyä rakentamaan hyvinvointia joka lähtee jäsenten aktiivisuudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Puoluetyö on vain pieneltä osalta näkyvää päivän politiikkaa ja suurelta osin se on ihan jotain muuta.
Tiedän, että tuhannet ihmiset panostavat paljon aikaansa puoluetyöhön ja se on demokratian ydin. Ilman sitä työtä demokratia ei toimisi. En osaa kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi ja yritän itsekin parantaa tapojani ja olla mukana enemmän.
Politiikan realiteetit
Politiikan henkilöt lupaavat suuria muutoksia ja suuria yhteiskunnallisia käännöksiä monissa eri asioissa. Todellisuus ja realiteetti on kuitenkin se, että niitä hyvin harvoin pystytään tekemään vaan muutokset ovat hitaita ja sitä kautta myös harkittuja. Demokratian hitaus on myös tarpeellinen suoja politiikan sankareiksi pyrkiviä vastaan.
Politiikan ja julkisen keskustelun haaste on juuri tämä. Yhdessä hallituskaudessa ei suuria muutoksia saada aikaiseksi vaan kehitystä tulee ajatella pitkäjänteisemmin, avoimemmin ja jakaa suuret hankkeet pienempiin osiin. Näin se on ja näin se tulee aina olemaan tässä järjestelmässä. Järjestelmä ei ole täydellinen mutta paras mitä meillä on. Järjestelmä on luonteeltaan sellainen, että se peilaa ihmisten tekemistä. Saamme juuri sitä mitä teemme.
Kaikkien meidän jotka julkista keskustelua käymme ja varsinkin niiden joiden nimet koristaa lehtien otsikoita, pitää siis suhtautua vakavasti keskusteluun. Perusteettomat lupaukset suurista muutoksista ja täyskäännöksistä on usein katteettomia ja pönkittää usein vain puolueen tai henkilön kannatusta. Tällä tavalla rakennettu kannatus sulaa yhtä nopeasti kuin se on tullutkin ja nakertaa paloja pois politiikan uskottavuudesta.
Näin se rakas lukijani on. Politiikassa ei ole sankareita vaikka niitä, ehkä välillä kaipaat. Todelliset sankarit löytyy lukuisista yhdistyksistä joiden työn ansiosta demokratia ylipäänsä pysyy käynnissä.
Katse palloon ja pallo maaliin
Puolueet perustuvat ideologiaan. Suureen kuvaan siitä millaista yhteiskuntaa joukko ihmisiä haluaa yhdessä rakentaa. Se on se pohjavire ja väri joka loppujen lopuksi ihmisiä yhdistää vaikka mielipiteet olisivat yksittäisten asioiden kohdalla hyvinkin erilaisia.
Tämä on tärkein asia jota tulisi tuoda ilmi joka päivä ja joka käänteessä. Se nimittäin on koko lailla sama kaikilla ja löydämme helposti yhtenäisyyden. Nyt taistelut käydään suhteellisen turhissa henkilöiden välisissä keskusteluissa jotka ei ole keskustelua vaan nokittelua. Lisäksi keskitytään pienistä päätöksistä päätöksistä riitelyyn kokonaiskuvan ja yhteisen tavoitteen puuttuessa.
Minua ei juurikaan kiinnosta miksi Keskusta vajoaa ja miksi Perussuomalaiset nousee. Tällä hetkellä sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Merkitystä on sillä mitä me teemme joka päivä omissa puolueissa. Miten vahvistamme omaa ideologiaa ja miten osaamme ottaa muut huomioon, sekä mukaan toimintaan.
Jokaisen puolueen tavoite on joka tapauksessa sama. Rakentaa maailman parasta valtiota maailman parhaalle kansalle.
Mikä tässä on niin vaikeaa?