Sain kunnian edustaa SDP:tä 2019 eurovaaleissa. Sitä se minulle etupäässä oli. Kunnia ja mahdollisuus toimia demokratian ja puolueen arvojen puolesta. Laskin päiviä kampanjan aikana ja äänestyspäivänä laskuri oli 39 päivän kohdassa. Sain ehdokkuuden vasta kalkkiviivoilla joten aikaa suunnitella tai rakentaa kampanjaa ei juuri ollut. Kevyt suunnittelu ja potkaistiin kampanja laskemaan mäkeä. Mutta mitä kaikkea opin ja miten siihen suhtauduin?
Kuka minä olen ja mitä asiaa ajan?
Saattaa kuulostaa helpolta kysymykseltä mutta sitä se politiikassa ei ole. Julkisuuden paine ja mahdollisten äänestäjien antama palaute aiheuttaa sen, että sinun todellakin tulee tuntea itsesi ja tietää mitä asioita ajat. On todella helppoa ja vaarallista sortua populismiin. On aina helpointa mennä puhumaan omien keskelle asioita joita omat haluavat kuulla. Siitä saa monelle tärkeää hyväksyntää joka hivelee itsetuntoa. On myös helppoa hakea yksityiskohtia joilla ihmiset saa raivoihinsa. On helppoa antaa kohde jota vihata ja jota voi syyttää. On helppoa herättää ristiriitoja. Nämä molemmat virheet on aina läsnä jot et tunne itseäsi ja asioita joita ajat. Haet silloin vain hyväksyntää, teet politiikkaa loppujen lopuksi vain itsellesi.
Minä olen ajat sitten päättänyt ettei minua kiinnosta mitä mieltä minusta ollaan. Tai no, kyllä se toki kiinnostaa mutta minun ajatukset politiikasta ja tekemäni teot ei perustu siihen. Olen hyväksynyt sen, ettei minusta todennäköisesti tule etulinjan poliitikkoa vaan se mitä tapahtuu niin se tapahtuu. Asia ei loppujen lopuksi ole minun käsissä. Olen päättänyt, että osallistun ja asetun ehdolle kun siihen tilaisuus tulee. Sitten ajatuksillani ja tavallani tehdä on tilausta tai ei, saan viestin läpi tai en. Niin tai näin olen valmis kaikkeen. En osallistu oman hyödyn takia vaan siksi, että välitän tästä yhteiskunnasta ja sen kansasta.
Jokaisen politiikkaa tekevän tai siitä keskustelevan vastuu on kova. On helppoa herättää ristiriitoja ja hakea hyväksyntää. On helppo keskustella asioista ottamatta selvää taustoista ja on helppo asettua jotain vastaan. Tämä on yksi niistä asioista joita haluan muuttaa. Minun käsityksen mukaan minä teen muutosta silloin kun olen paikassa joihin en välttämättä ole suosittu tai tervetullut. Niitä tilanteita varten minä elän, pidän haasteista.
39 päivässä Euroopan ympäri
Eurovaalikampanja 39 päivässä, kuinka tyhmää se on? Se oli todellinen haaste. On selvää, että siinä ajassa ei kovin tehokasta kampanjaa ei ajeta läpi. Olen silti todella ylpeä niistä asioista joita onnistuimme tekemään. Minähän en seisonut yksin tässä vaan puolue ja paikalliset aktiivit oli mukana. Puolue ja paikalliset aktiivit tekivät erinomaista työtä ja opin heiltä paljon. Kiittelen erikseen kaikkia eri tavoin. Jos alan laittamaan tähän nimiä niin lista olisi niin pitkä ettei sitä kukaan jaksa lukea.
Kun alussa katsoin meidän listaa niin mietiskelin, että “jumalauta nyt ollaan kovassa seurassa”. Sitä se oli, lista oli kova ja kokonaisuudeltaan ehjä. En missään vaiheessa miettinyt muita ehdokkaita kilpailijoina vaan enemmänkin kollegoina, meillä oli yhteinen missio ja taistelu. Pyrin kaikilla teoilla synnyttämään parasta ryhmähenkeä ja yhteisen tekemisen kulttuuria.
Mutta aika oli haaste. Varsinkin kun en ole valtakunnallisesti tunnettu. Minulla on tuttuja paljon ja olen verkostoitunut mutta persoonani politiikan tekijänä ei ole kypsä. Ajatuksiani ei tunneta riittävästi, eikä persoonani ole riittävän tunnettu. Niin, jokainen poliitikko on vähän paljastelija ja jokaisen poliitikon tulee olla niin varma itsestään, että kestää paineen. Jokainen poliitikko on myös poikkeuksellisen hyvä puhumaan ja esiintymään, omalla tavallaan. Jokainen antaa persoonansa ja tekemisensä julkisuuden revittäväksi ja alistuu siihen. On sitten jokaisen asia tekeekö sen itsensä vai yhteisen yhteiskunnan hyväksi.
Ystävät hyvät
Jos jotain haluan nostaa niin ne ihmiset ja ne keskustelut. Koin valtavaa yhtenäisyyttä kun sain ehdokkaana keskustella yhteiskunnasta ja arjen asioista. Koin monia eri tunteita ja vastuuta, vaikka ei päätösvaltaa koskaan yhdellä ihmisellä ole. Samoin elämääni rikastutti tutustua satoihin ihmisiin joiden roolit vaihtelivat suuresti. Nämä säilyy minun muistoissa ikuisesti ja ohjaavat oppimisen johdosta tekemisiä ja ajatuksiani.
Loppujen lopuksi poliitikon vastuu asuu torilla, ihmisten parissa. Se vastuu ei ole miellyttää kaikkia ja paistatella suosiossa vaan ottaa vastuu ihmisten pärjäämisestä, sekä mahdollisuuksien rakentamisesta. Poliitikon vastuu on sanoa suoraan myös ikäviä asioita ja kertoa, että menestymisen vastuu on jokaiselle itsellään. Niin sanotut vaalilupaukset on mennyt jo pitkälle metsään koska ne keskittyvät siihen mitä poliitikko antaa jos hänet valitaan. Kyse on oikeasti siitä mitä poliitikko voi mahdollistaa.
Olenko hyvä ja puhdas
Minun vaalikampanjan “pehmeät teemat” olivat kuuntele, ajattele ja keskustele. Jos ihmiset tekisivät tätä niin maailma olisi paljon parempi paikka ja kaikki olisi helpompaa. Itselle nuo kolme sanaa merkitsevät paljon. Olen valmis kuuntelemaan ja ymmärtämään ketä tahansa. Sain kampanjan aikana lukuisia uhkauksia mutta ei ne minua oikeastaan häirinnyt. Ne oli minulle enemmän signaali siitä, että puhun asioista joilla on vaikutusta. Järkevät ihmiset käyttäytyvät somessa ja netissä tavalla jota eivät, normaalissa keskustelussa ikinä tekisi.
Halusin kampanjan aikana ja nyt jälkeen herättää keskustelua. Minulle sopii hyvin jos olen siinä välissä katalyytti ja kummastusta herättävä henkilö jos se vain päätyy siihen, että ihmiset keskustelee toistensa kanssa. En halunnut, enkä halua tarjoilla politiikan pikaruokaa vaan oppimista ja oivaltamista. Myös itselleni koska me kaikki olemme jossakin hyviä ja jossakin huonoja. Minä tunnen heikkouteni ja hyväksyn ne. Ne on minulle enemmänkin vahvuuksieni aitaus.
Tehdessäni kampanjaa käsittelin paljon itseäni. Mietin teenkö oikein ja vastuullisesti. Kannustanko oikeaan ajatteluun ja oikeaan suuntaan. Hyväksyin sen, että aina en ole oikeassa ja osaan sen myöntää. Mutta vahvistin sitä miksi tätä teen ja kenen puolesta.
Myy itsesi
Sitä kampanjointi on. Se on markkinointia ja tuotteen myyntiä. Harvoin ihmiset tuntevat kovin hyvin poliitikkoa tai oikeastaan edes hänen ajatuksiaan. Monet äänestävät kuten ostavat auton, mielikuvien ja samaistumisen perusteella. Vaikka olen ammattimyyjä ja pirun hyvä siinä niin on jokseenkin outoa myydä itseään.
Ajattelen asiaa niin, että en myy itseäni vaan ominaisuuksiani yhteisten asioiden hoitamiseksi. Ajattelen asiaa niin, että olen valmis ottamaan vastuun ja käyttämään aikaani sen edestä, että muut voivat keskittyä siihen mihin minäkin haluaisin keskittyä. Ajattelen vastuuta tavallaan uhrautumisena yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tiedän, että tässä on ristiriitoja koska edustajien palkka ja edut on kilpailukykyiset. Todellisuudessa ei ne valtavan hyvät ole jos katsot työn vaativuutta ja ajankäyttöä, sekä riskiä joutua täydellisen repimisen kohteeksi. Vastuusta puhumattakaan.
Ei vaaleja voiteta
Minä sain mielestäni todella hyvin ääniä. Ensimmäinen kerta “isossa liigassa” ja vajaalla kampanjalla, sekä täysin omana itsenä. Minulla ei ollut tunnettavuutta valtakunnallisesti enkä ole toiminut minkään järjestön puheenjohtajana tai näkyvässä roolissa.
Jokaisen äänen takana on aina ihminen. Se on kuulkaa valtava asia. Sain miltei 900 ääntä ja se joukko on suuri. Jokainen ääni oli minulle. Ei mielikuvalle tai laskelmoitua äänestämistä. Olen jokaisesta äänestä kiitollinen ja koen niistä suurta vastuuta vaikka valituksi en tullut. Jokainen ääni on vastuu ja velvollisuus jatkaa sitä linjaa mitä olen ajanut. Jokainen ääni on vastuuta murtautua tuomaan politiikkaan sitä mitä olen aloittanut. Haluaisin tavata jokaisen ja kätellä.
Minun ajatuksissa vaaleja ei voiteta vaan saadaan vastuu. Minulla nousee aina karvat pystyyn kun puhutaan vaalivoitosta. Jos politiikkaa tehdään oikein niin yksikään puolue tai henkilö ei voita vaan äänestäjät voittaa. Äänestäjät valitsee sen tulevaisuuden mitä he haluavat rakentaa yhdessä. Eniten ääniä saaneen ehdokkaan ja puolueen osa on raskas ja vastuullinen. On tehtävä politiikkaa jossa toisten etu asetetaan omien etujen edelle.
Jatkoa seuraa
Poliittinen urani ei ole, ehkä ihan perinteinen. Minä osallistun puolueen toimintaa ja keskusteluun omien vahvuuksien ja osaamisen perusteella. En tee niitä, monia perinteisiä asioita, joihin on totuttu. Teen niitä asioita joista nautin, joita osaan ja jotka tuottavat yhteistä hyötyä. Politiikassa kukaan ei ole yksin oikeassa ja olen vain yksi ihminen suuressa järjestelmässä.
Minä jatkan puolueen minulle osoittamissa vastuissa ja tehtävissä. Teen sen ilolla ja täysillä jatkossakin. Minulle puolue on perhe. Se ei ole läheskään aina täydellinen ja se riitelee mutta sitä yhdistää aina samat arvot, sekä samat tavoitteet. Sen takia riidat sovitaan ennen auringonlaskua. Olen myös lojaali, joku voisi sanoa, että “puolueen soturi”. Mikään ei kehity jos hankkii omaa valtaa hyökkäämällä omien kimppuun. Se on eri asia jos esimerkiksi Rinteen Antti alkaa täysin hulluksi ja toimii täysin puolueen ideologiaa vastaan. Minä uskon SDP:n ideologiaan ja se on aina tärkeämpi kuin yksi ihminen. Se oli täällä ennen minua ja se on täällä minun jälkeen. Toivottavasti saan sitä kehittää osaltani.
Tulen edelleen kirjoittamaan ja tulen edelleen olemaan siellä missä en välttämättä ole suosittu. Tulen edelleen olemaan oma itseni. Jatkossa sinäkin päätät siitä millä tavalla sitten loppujen lopuksi osallistun ja mitä mahdollisuuksia minulle avautuu.