Onnea 120-vuotias SDP mutta minne menet juhlien jälkeen?

SDP täyttää 120-vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon. Suomi on selvinnyt sodista ja löysi kansan yhtenäisyyden, joka osaltaan mahdollisti Suomen rakentumisen yhteiskunnaksi jota ulkopuolelta monet ihailevat. Mutta politiikka ja johtaminen ei ole takertumista menneisyyteen vaan vastaamista nykyhetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Usein Suomesta puhutaan eri ajanjaksojen kautta. Oli rakentamisen aikaa, oli lamaa, oli seesteinen kasvun vaihe. Jossa kaikki oli toimeliaita ja tasa-arvoa nostettiin työn ja koulutuksen avulla. Nyt yhdessä elämämme ja jakamamme aika on hyvin pian historian sivuilla ja sillekin löytyy otsikko joka kuvaa aikaa. Mitä aikaa nyt elämme ja miksi sitä sinä nimittäisit? 

Tuhlaamisen aika?

Sanotaan, että ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen kasvattaa ja kolmas tuhoaa. Elämä ja talous kulkee aalloissa, jossa välillä lasketaan alas ja välillä noustaan ylös. Sille emme voi mitään mutta se miten sen teemme on meidän käsissä. 

Joku sanoo, että maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. On suuria globaaleja haasteita joihin tulee vastata nopeasti yhä laajemmalla rintamalla. Työ ja työtehtävät muuttuu ja ihmisen osa on olla juurettomampi. Ihminen enää harvoin pystyy elämään elämäänsä heijasten arvojaan ammattiin, osaamiseen tai arvoon. Jos kysyt minulta mitä aikaa me nyt elämme niin, ehkä vastaisin meidän jakavan juurettomuuden aikaa. 

Rakas ystävä, jos katsot taaksepäin niin maailma on muuttunut aina. Joskus nopeammin kuin nyt. Todellisuudessa emme elä aikaa jossa muutokset olisi nopeampia. Me vain puhumme niistä enemmän ja teemme vähemmän. 

Kuplissa kellumista 

Tänä aikana voidaan tieto ja ihmiset saavuttaa paremmin kuin koskaan. Internet mullisti tiedonvälityksen ja sen käytön. Voimme sekunneissa saada eteemme viimeisimmän huippututkimuksen mutta vaihtoehtoisesti voimme jakaa keskustelun jossa lietsotaan vihaa ja epävarmuutta toisia kohtaan. 

Niin hassulta kuin se kuullostaakin niin mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia sitä vähemmän me niitä käytämme. Asenteelliset ja tukea ajatukselle hakevat keskustelut jakautuvat ja ryhmissä keskustelee yleensä vain samanhenkisiä. Se luo vahvan harhan, että näkemys on oikea ja mitään muuta ei ole. Sitä vahvistaa ryhmiin osallistuvien hyväksikäytön esimerkiksi poliittisen vallan tai aseman saavuttamiseksi. Asia unohtuu ja toimitaan tunteen mukaan. Enää ei puhuta siitä mitä voimme saavuttaa yhdessä, mitä voimme tehdä vaan tunteeseen vedotaan oman menetyksen kautta. Menetät rahaa, menetät identiteetin, menetät turvallisuuden,  ja ylipäänsä menetät jotain Aikaisemmat sukupolvet saivat me menetämme. 

SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan 

Politiikka ei ole annettu arvo. Se on jotain mikä on ihmisten kehittämää ja sopimaa. Vähän kuin liikennesäännöt. Ajattele jos emme voisi luottaa toisiin kansalaisiin liikenteessä. Uskaltaisitko lähteä ajamaan mökille jos osa Suomalaisista olisi sitä mieltä, että vasemman puoleinen liikenne on se oikea tapa ja minulla on oikeus sitä toteuttaa? 

Kaikki mitä me teemme on yhteisen sopimisen ja sitä kautta toimintakulttuurin tuomaa toimintaa. Ihan kuten turvallinen ja sujuva liikenne yhteiskuntamme tarvitsee sääntöjä ja sopimista muuten yhteiskunta ei toimi. Ja ihan kuten liikenne myös yhteiskunta tarvitsee oikeudenmukaista johtamista. Yhteiskunnallinen johtaminen ei ole johtamista sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmän palvelemista ja yhdistämistä. 

Nyt tarvitaan puolueilta nöyryydellä ja palvelulla johtamista, sekä ihmisiin luottamista. Luottamus on avainsana kaikkeen, myös avoimuuteen. On luotettava siihen mitä tekee ja kerrottava se kaikkineen. Jos emme johda näin kuplissa esitettävät asiat kasvavat, kupla paisuu ja jossakin vaiheessa ne peittävät sinisen taivaan. Kuplia on jokaisessa ryhmässä. Myös niissä joiden keskustelu on levollista ja perustuu faktoihin. Levollisuus pienessä ryhmässä ei tuota hyvää yhteiskuntaa vaan laaja kaikkia yhdistävä keskustelu jota käydään useilla tasoilla. 

Nöyryyden lisäksi tarvitaan rohkeutta. Poliitikon ja yhteiskunnallista keskustelua käyvän paikka ei vain omiensa parissa saamassa hyväksyntää ja hymyjä. Oikea paikka on olla siellä missä näkemyksiä ei haluta kuunnella. Siellä missä viha kasvaa ja ryhmien hyväksikäyttö haavoittaa yhteiskuntaamme. Siellä saadaan suurimmat teot mutta siellä et pääse lehtiin. Siellä puoluejohto ei sinua kiitä, eikä mitaleja jaeta. Mutta siellä on yhtenäisyyden kehto ja yhdessä kasvaminen. Siellä on ymmärtäminen ja vaikuttamisen ydin. Siellä on yhtenäisyys jota useissa juhlapuheissa haetaan mutta ei ymmärretä. Tavoite ei tule olla paikka tai asema. Ei titteli tai valta. Tavoitteen tulee olla yhtenäisyys joka takaa rauhan ja sen, että yhä edelleen menestymme yhdessä selviten haastavat ajat. Vain yhtenäisyys tulee olla tavoite ja se vaatii rohkeutta ja halua palvella. Valmiutta olla naamaton ja ilman mitaleja.  

Kun katsot taakse niin mitä näet? Millaisia oli mennyt sukupolvi ja miten he tämän maan onnistuivat rakentamaan? Nykyään kun onnistutaan kiistelemään kaikesta. Kaikki on itseltä pois ja kaikki rakentaa menestystarinaa ja haluaa nimen lehteen. Emme osaa jakaa, emme osaa astua askelta taakse kaatumatta. Kuuntelu, ajattelu ja keskustelu on muuttunut huutamiseksi joka peittää meidät alleen. 

Ole siis SDP rohkeampi kuin koskaan. Ole avoimempi kuin koskaan. Ole nöyrempi kuin koskaan ja ole oikeudenmukaisempi kuin koskaan. Luota ihmiseen enemmän kuin koskaan ja unohda oma ylpeys ajassa. Ole ylpeä historiasta mutta älä elä siellä. Mene sinne missä et ole ennen ollut. Me sinne mukanasi tietoa ja rauha. Mene sinne kohtaamaan, olemaan oikeassa. Kuuntele aina ensin, kaikkeen on syy ja tausta. Kohtaa se, kohtaa se olematta parempi vaan olemalla vahva. Mutta kaikkea ennen ota kaikki mukaan, älä syytä ketään. 

SDP, tee tästä ajasta rohkeuden aika. Ja kun seuraavat polvet katsovat aikaamme he voivat todeta, että mummot ja papat onnistuivat vaikeuksista huolimatta yhdessä. He voittivat haasteet yhdessä toisiaan tukien. Voima on meissä, ei yhdessäkään puolueessa, ei yhdessäkään ihmisessä yksin vaan meissä yhdessä.