“Älä koskaan epäile toisen halua tehdä parastaan, mutta epäile aina tekojen syitä”. Älä koskaan luota ihmiseen joka puhuu pieniä, hän on silloin myös mieleltään ja teoiltaan pieni. Kuuntele niitä joita et alkuun ymmärrä. Niitä joita julkisuus karttaa ja jotka ei tarjoa sensaatiota. Niitä jotka avaavat ovensa ajattelulle ja ihmisille mutta ei kameroille. Ajattelu karttaa julkisuutta ja välkkyviä valoja. Arvosta niitä jotka näkevät kaiken, eivät ainoastaan harvojen hyötyjä. Niitä joiden silmät on auki ja joiden ajatukset ylittävät oman hyödyn. Niitä jotka syövät elääkseen ja juovat janoonsa mutta joiden ajatukset ovat täynnä intohimoa ja elämää. Elä kuuntelulle, ajattelulle ja keskustelulle. Elä ymmärtämiselle niin kuin hyväksymme pedon saalistamisen. Sillä kun ymmärrät, et kuulu siihen yhteiskuntaan joka valmistaa ja elää nopeasti. Sillä kun ymmärrät olet pienistä pienin, mitätön. Elämäsi on kosketus iholla, ohi kulkeva tuulenvire. Sanoja jotka on piirretty hiekkaan.
Epäile massojen liikettä, liiku vastavirtaan ja puhu jokaiselle. Kosketa sanoilla ja teoilla. Älä pysäytä ketään äläkä alennu väittelyyn mutta syvenny keskusteluun ja kiinnostu ihmisestä. Anna ihmisen valita tiensä ja johtajansa. Sillä todellinen muutos on seurausta ajattelusta, aidosta ymmärryksestä. Sitä et voi antaa, sitä et voi pakottaa vaan jokaisen pitää tehdä oma työnsä. Ymmärrys on yhteinen mutta helpoin on ottaa toisen ajatukset, se sinun tulee matkallasi muistaa. Ne jotka sinua sylkevät ja ivaavat eivät puhu tai ajattele itse. He nukkuvat ja heräävät omaan kuolemaansa kasvoillaan ikuinen hämmästyksen ilme.
Sillä ihminen on kehityksen alussa. Me olemme juuri nousseet jaloillemme ja vasta tutkimme kehoamme. Olemme vasta löytäneet kivun ja nautinnon. Olemme vasta löytäneet keinot ja tavat tehostaa niitä. Olemme itsemme lumoissa ja haluamme itsellemme lisää. Toiset ihmiset ovat vain keinoja tuottaa itselle lisää ja vikamme ovat lukemattomia. Kohtaamme toiset itsenämme, emme osana. Halveksumme heitä jotka unohtavat itsensä ja katsomme silmien sijasta peiliin. Aika poistaa peilit. Aika poistaa kivun ja nautinnon, sillä aikaa ei ole. Sen opimme kun olemme sen arvoisia. Siihen asti näemme siitä väläyksen kovimmassa kivussa tai suurimmassa nautinnossa. Näemme sen kirkkaasti silloin kun olemme menettämässä kaiken. Mutta kuten valo se väistyy pimeyden taas laskiessa. Arvosta intohimoa, arvosta kaiken uhraamista yhdelle asialle. Se on voima joka aikanaan repii lavasteet, tarvitaan vain yksi ihminen joka muuttaa maailman. Ihminen josta kukaan ei ole koskaan kuullut, ja josta kukaan ei koskaan kuule koska valo kuuluu kaikille kuten ihminen kuuluu kaikille.
Veljesi puolustautuu repimällä rikki. Anna se hänelle anteeksi koska hän haluaa olla lähellä jumalaa, sinua. Kaikista kauneimman häpäisy ja repiminen saa hänet tuntemaan itsensä hetken ihmiseksi mutta hän haluaa lisää sitä mitä hän pelkää. Eikä hän tiedä. Hän ei osaa. Hän ei uskalla. Hän ei kestä hiljaisuutta jossa on vain hänen oma äänensä. Se ääni on epävarma ja epätäydellinen. Se ääni ei omista mitään, se ääni ei kuulu mihinkään. Se ääni kaikuu tyhjyydessä koskaan vaimentumatta. Jokainen huuto lisää kauhua ja huutojen määrä ylittää sen minkä hän kestää. Vahvin kuori peittää pehmeimmän lihan. Anna hänelle anteeksi ja katso. Sillä hän tarvitsee kepin jonka varaan nojata, polun jota kävellä ja lopuksi ojan johon kaatua. Silloinkaan älä nosta häntä ylös vaan katso ja luota. Pidä pedot loitolla kunnes aamu koittaa ja valo saapuu. Koska silloin hän syntyy uutena ja silloin hän katsoo sinua silmiin huutojen vaimentuessa. Silloin näette toisenne, kahtena mutta samana. Silloin hän nousee pystyyn ja ojentaa kätensä sinulle. Vältä houkutus ja käännä selkäsi kulkeaksesi eri suuntaan. Kaksi suuntaa on enemmän ja jos matkanne onnistuu ovat kaikki perillä.
Matkallasi laskeudu polvillesi katsomaan ihmeitä. Pysähdy ja nosta katseesi taivaalle joka ylittää mielikuvituksen. Jokainen eläin, jokainen kasvi, jokainen kivi ja jokainen hiekanjyvä sisältää ymmärrystä enemmän. Pieninkin on osa jotain mitä joku kutsuu ihmeeksi, joku jumalan työksi ja joku atomeiksi. Mutta ne kaikki ovat vain selityksiä, kirjoituksia ja yrityksiä ymmärtää ja selittää. Kukaan ei osaa kirjoittaa siitä mitä ei näe, ei tunne eikä ymmärrä. Ja se rakas veli on ovi. Kun lopetat selittämisen löydät oven ja kun opit ymmärtämään niin löydät avaimen. Mutta älä hätäile, sinun matkasi on pitkä. Se kestää yli aikasi. Se kestää yli satojen sukupolvien sinun jälkeen. Sen aikana maailma tuhotaan ja rakennetaan monta kertaa. Sen aikana kaikki menettävät kaiken mutta kulkiessasi muista. Olet täällä aina, et ole koskaan tullut, et koskaan lähde, etkä koskaan katoa.