Tekijä: Niko Eskelinen

Suomen ongelma on vaikuttavien uudistuksien läpimeno. Sote-uudistus kaivataan kipeästi jotta ihmiset pääsevät hoitoon ja kunnille saadaan kipeästi kaivattua helpotusta talouteen. Lisäksi taustalla on vieläkin tärkeämpi uudistus nimittäin sotu-uudistus joka on vieläkin tärkeämpi uudistus kuin sote. Se ratkaisee työllisyyden ja kannustinloukut. Eduskunnalle jätettiin juuri lakialoite vanhusten hoitajamitoituksen nostamisesta 0,7:ään. Uudistuksia laadittaessa on viime vuosina sorruttu huonoon valmisteluun ja poliittisiin tavoitteisiin uudistuksien varjolla. Lisäksi ongelma on ollut, että uudistuksia on ajateltu vaalikautisina. Vaalikausi on aivan liian lyhyt aikajänne laatia saati sitten jalkauttaa mikään suurempi rakenteellinen uudistus. Edellä mainituista syistä tulee valmistelua muuttaa yhä perusteellisemmaksi, tarkemmaksi ja sitä tulee valmistella parlamentaarisesti eli kaikki yhdessä. Nämä kaikki vaativat valtavan työn ja uskomattoman paljon tapaamisia eli keskusteluita jotta yhteinen käsitys saavutetaan. 

Ei meillä suuria ongelmia ole jos tämä on ongelma 

Tunnustan, että avustajamäärän nousu näyttää huolestuttavalta kun sen lukee tietystä lehdistöstä. Se saadaan näyttämään ja kuulostamaan siltä, että hallitus palkkaa kavereita kivaan ja hyvin palkattuun työpaikkaan. Avustajan ja avustettavan suhde perustuu luottamukseen ja tuntemukseen. Sen takia avustajat ovat usein lähipiiristä tai ainakin aihepiiristä. Ihan kuten perussuomalaisten Juho Eerola perusteli kun palkkasi ystävänsä avustajaksi. Se on totta. Tosin sen saa näyttämään rumalta. 

Jos verrataan Sipilän hallituksen avustajiin liittyviin kustannusten kasvu voi arvioida olevan noin 7 miljoonaa euroa vuodessa. Summa on suuri mutta se voi olla paras panostus mitä Suomessa on koskaan tehty. Kyse on uudistuksista, jos tämä hallitus saa ne valmisteltua, vietyä saliin päätettäväksi ja muutoksen alkuun niin avustajiin käytetyt summat tulevat takaisin valtavalla kertoimella. Jos taas uudistuksia panostuksesta huolimatta ei saada vietyä eteenpäin se kielii jostain muusta ja on ilman muuta epäonnistuminen. 

Tästä aiheesta on lehdet ja keskustelupalstat nyt jauhanut viikkokaupalla. Miksi? Ainoa syy siihen on se, että se on poliittinen lyömäase. Tämä on asia joka otsikko tasolla herättää vahvoja tunteita. Tänään kyselytunnilla vielä epäiltiin, että avustajien kautta pumpataan ns. puolueveroina rahaa puolueille. Melko paksua. 

Toisaalta ollaan onnellisia tästä keskustelusta. Jos opposition suurin puheenaihe on hallituksen avustajat niin se kertoo, että hallitus on tehnyt hyvää työtä, eikä meillä isossa kuvassa ole juurikaan ongelmia. 

Hoitajamitoitus, aihe josta on kohistu jo pitkän aikaa. Nyt se viimein toteutumassa kun hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle opposition kovan huudon ja jopa virheellisten tietojen saattelemana. Kokoomuksen Petteri Orpo syytti hallitusta uudistuksen voimaantulon päivämäärän sysäävän koko vastuun seuraavalle hallitukselle. Petteri Orpo joko harhautti tahallaan tai sitten hän ei tunne esitystä. Nimittäin hoitajamitoituksen takaraja on 1. huhtikuuta 2023. Se on päivämäärä jolloin viimeistään kaikkien vanhusten hoivaa tarjoavien tulee täyttää uudet lain vaatimukset. Petteri Orpo käsitteli virheellisesti päivämäärää lain voimaantulo päivämääränä. Marinin hallitus nimenomaan ottaa vastuun hoitajamitoituksen kuntoon saattamisesta asettamalla takarajan juuri ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Tärkein on vanhus 

Kaiken tämän poliittisen huudon keskellä on syytä pitää mielessä miksi tätä uudistusta tehdään. Sitä tehdään jotta meidän arvokkailla vanhuksilla on parempi hoiva ja vanhuusajan elämä. Sitä tehdään jotta vanhustenhoivan ammattilaiset ei uuvu työtaakan alle. Sitä tehdään siksi, että vanhuksen omaiset voivat olla huoleti ja luottaa omaisen saavan ihmisarvoista hoivaa. Sitä tehdään siksi, että yhteiskunnan yksi tärkeimmistä arvoista on pitää huolta niistä jotka apua kaipaa. 

Tämän uudistuksen tavoitteiden takana on varmasti kaikki, joten miksi se on ollut niin vaikeaa? Miksi tämän kanssa on hukattu vuosia ja vuosia ennen kuin laki on saatu saatettua eduskunnalle? Vastaus ei varmasti ole yksi asia vaan monta mutta kaikki kietoutuu politiikan syövereihin, eikä palvele vanhuksia, työntekijöitä tai omaisia. Kyse on ideologiasta ja toisaalta puoluepolitiikasta. 

Petterin päässä on kuhmu hoitajamitoituksesta 

Viime eduskuntavaalien alla Petteri Orpo kompastui rähmälleen hoitajamitoituksen käsittelyssä julkisesti. Petteri ei saanut sanottua mitä mieltä kokoomus tai edes hän itse on aiheesta. Petteri Orpo kyllä tuomitsi monet julkisuuteen tulleet laiminlyönnit mutta ei osannut suoraan sanoa miten ongelma hoidetaan. Hoitajamitoitus oli yksi suurimmista syistä miksi kokoomus jäi oppositioon ja miksi Petteri Orpon tavoite toimia pääministerinä jäi ikuiseksi haaveeksi. Se taisi jättää asian käsittelyyn lisää arpia, vaikka sellainen ei politiikkaan pitäisikään kuulua.  

Asian pohjalla lienee ideologinen ero 

Suomessa on ollut haastava saada suuria uudistuksia parlamentaarisesti läpi. Sen pohjalla on monia asioista mutta yksi suurimmista on näkemys siitä kuinka ja mitä tulisi ulkoistaa tai yksityistää. Toisin sanoen mikä on valtion rooli palveluiden tuottamisessa. Tämä taas on suoraan sidoksissa verotukseen eli yhteiskunnan palveluiden rahoittamiseen. 

Kokoomus ja varsinkin Sipilän hallitus ajoi hyvin voimakkaasti palveluiden yksityistämistä. Lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla tehtiin nopeaa ja epätarkkaa lainvalmistelua yksityistämisen edistämiseksi. Kansahan tästä sitten ilmaisi mielipiteensä viime eduskuntavaaleissa ja äänesti keskustalle historian alhaisimman luottamuksen, eikä keskusta ole luottamusta saanut palautettua vieläkään. Minä tästä varoittelin monta kertaa tuntemiani keskustalaisia. Jos puolue hukkaa identiteetin niin kannatuksen pohja katoaa. Se tapahtui keskustalle ja sen pohjimmainen syy oli vimma yksityistää kaikki ja kaikkialla. Myös kokoomus sai tästä aiheesta osansa mutta onnistui hienosti piiloutumaan Sipilän selän taakse. Jotain tietysti kertoo se, että kokoomus ei ole oppositiossakaan onnistunut nostamaan luottamusta. Gallupit on sinänsä viihdettä, tässä vaiheessa vaalikautta, mutta kyllä ne suunta näyttävät. Tosin sitten muutokset voi olla nopeita ja osin huonosti ennakoitavia. 

Kansa ei siis halua laajasti yhteiskunnan palveluiden yksityistämistä vaan vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tähän kytkeytyy myös hoitajamitoitus ajatuksellisesti. Kokoomuksen yksi syy vastustaa selkeää hoitajamitoitusta on juuri yksityistäminen ja sen parempi muoto ulkoistaminen. Kummassakin tapauksessa hoiva-alalla miltei suurin kustannus on työ eli henkilöstö. Jos mitoitus viedään lakiin se myös sitoo sanktion uhalla toimijoita kustannusten osalta eli siis nostaa kiinteitä kustannuksia. Se taas vähentää tuottavan yrityksen katetta tai sitten palvelun hintaa. Ja tässä, rakas lukija, tullaan asian ytimeen. Olemme saaneet lukea miten hoivapalveluita tuottavat yritykset tuottavat voittoa ja miten sitä nostetaan miljoonia osakkeenomistajien taholta ulos. Tavallaan se kaikki voitto on veronmaksajien rahaa. Jos palvelut tuotettaisiin julkisella niin voittoa ei tavoitella ja näin palvelun laatuun voidaan panostaa tai sitten hintoja laskea. Tässä vaakakupissa painaa palvelutuotannon tehokkuus. Kokoomus kertoo ainoana totuutena, että julkinen sektori on täysin tehoton tuottamaan palveluita. Tämä on enemmän uskon asia. On totta, että varmasti on olemassa tehottomia yksiköitä mutta käytännössä, sekä yksityisen ja julkisen suurin ero löytyy voitontavoittelusta. Palveluiden tuottamisen tehokkuuden keinot on molemmilla sektoreilla samat. Toki on näin, että voitontavoittelu ohjaa selkeämmin tehokkaaseen toimintaan jos julkisesta tuotannosta puuttuu tavoitteet, mittarointi. Tässä kohtaa tulisi kuntien kehittyä toisaalta ostajina ja toisaalta ohjaamaan palveluiden tuottamista. 

Suunta on nyt hyvä 

Hoitajamitoitus ei ainoastaan varmista vanhuksille ihmisarvoista hoitoa vaan se myös lisää työllisyyttä, parantaa työoloja, sekä lisää koulutuksen merkitystä alalla. Omalta osaltaan tämä siis myös vahvistaa oppilaitoksia ja elinikäistä oppimista. Tämä suunta ei tarkoita sitä, että ulkoistaminen tai yksityistäminen loppuu tai se vaikeutuu mutta tämä tarkoittaa sitä, että henkilömitoituksella tehtävä voitontavoittelu loppuu yksityiseltä ja myös julkinen puoli saa selkeän mittaroinnin henkilöstölle. 

Ainoa mitä tästä voi sanoa on, että olihan tämäkin vaikeaa. Lisäksi pidetään peukut pystyssä ettei kukaan enää keksi yllättäviä kynnyksiä tälle tärkeälle lakiesitykselle.

Suomeen on uinut Italiassa alkanut sardiiniliike. jonka merkitys on vastustaa populismia ja rasismia rauhanomaisesti. Suomessa liikkeen nimi taipui nimeen silakka joka sardiinin tavoin on parvessa elävä kala. Sardiiniliike on sinänsä erinomainen ajatus jolla ihmiset löytävät toisensa ja vahvistusta ajatuksilleen. Nimittäin todella monet katsovat tämän päivän keskusteluita turhautuneena ja passivoituvat koska eivät halua kylpeä huutamisen ja valheiden keskellä. Valitettavasti vain sardiinit ja silakat auttavat kansallissosialismin nousua vahvistamalla vastakkainasettelua. Perussuomalaisten Jussi Halla-aho nousi jo jalustalle julistamaan, että silakkaliike on perustettu perussuomalaisia vastaan. Ei ole epäilystäkään ettei Halla-aho saa seuraajiaan uskomaan, että silakkaliike on “viherkommunistien” juoni jolla maahan tuodaan yhä enemmän pakolaisia ja halutaan vaimentaa oikeiden isänmaallisten ääni yhteiskunnassa. 

Totta kai kyse on kansallissosialismista 

Jussi Halla-aho ja perussuomalaisten johto on kiistatta kansallissosialisteja ideologialtaan. Sitä tuskin kukaan voi kiistää mutta tämä ei koske perussuomalaisten massaa. Niitä kymmeniä tuhansia kansalaisia jotka on äänestänyt perussuomalaisia tuntematta johdon politiikkaa tai tavoitteita. Kukaan ei äänestä väärin mutta moni äänestää tuntematta kovin tarkkaan politiikkaa tai puolueen johdon tavoitteita. Se on oikeasti hankalaa, eli äänestäjiä ei voi syyttää. Ongelman juuri on henkilöissä jotka tekevät politiikkaa. 

Kysehän ei ole vain perussuomalaisista vaan ylipäänsä tavasta tehdä populistista politiikkaa kannatuksen saamiseksi. Se koskettaa eri tavoin kaikkia puolueita koska jokaisessa puolueessa on henkilöitä jotka käyttävät populistisia keinoja eri tavoin. Kansalle populistinen politiikkaa näyttäytyy lupausten pettämisenä ja valtavina pettymyksinä demokratiaan. Ihan jokaisella poliitikolla on tässä valtava vastuu ja työ jotta populismi saadaan kitkettyä pois.

Itse saan päivittäin yhteydenottoja kansalaisilta jotka ovat huolestuneita eivätkä enää ymmärrä mitä tapahtuu. Miksi päätöksiä tehdään ja mihin ne johtaa. Sosiaalisessa mediassa levitetään niin härskejä valheita, että ne ylittävät jo osin mielikuvituksen. Silti niitä on helppoa uskoa ja jos netti nostaa niitä ja hyväksyviä kannanottoja jatkuvasti silmien eteen niin loppujen lopuksi niihin uskoo. Jos haluat valheen menevän läpi niin valehtele isosti ja usein. Se vain toimii, valitettavasti. 

Kansallissosialismi nousee ja elää vastakkainasettelusta 

Kansallissosialismi on yksi lukuisista aatteista ja sinänsä siinäkin on oikein hyviä kohtia. Lienee monille selkeää, että natsit aikanaan omaksuivat tämän aateen mutta sinänsä eivät kyllä ideologiaa noudattaneet kuin heille sopivin osin. Sinänsä siis natsit ja kansallissosialismi ei ole tavallaan synonyymi. Tämän päivän kansallissosialistit tekee samaa. Valtaa haetaan erittäin houkuttelevan ja yksinkertaisen viestin avulla joka perustuu vastakkainasetteluun ja siihen, että itse häviää jotain ja joku ryhmä on uhka. Näin saadaan luotua pelko, ryhmä joka pelkää ja tarjottua ratkaisu. Ratkaisu toki ei ole kansan parhaaksi vaan ainoastaan harvojen valtaa. 

Jotta tavoite saavutetaan tarvitaan vahva vastakkainasettelu. Natsi-saksa rakensi sitä vihalla juutalaisia ja monia muita ryhmiä kohtaan. Tämän päivän oikeistopopulismi rakentaa sitä vihalla maahanmuuttajia ja pakolaisia kohtaan. Toki viestissä on osa totuutta, niin on aina toimivassa populistisessa viestissä. Ei yksikään puolue ole sinisilmäinen tai halua ongelmia. Lisäksi sadoissa keskusteluissa olen satojen kansalaisten kanssa päätynyt siihen ettemme kukaan ole juurikaan eri mieltä asioista. Kuilun rakentaa poliittiset henkilöt jotka tarjoavat houkuttelevan viestin johon tarttua ja joiden avulla voi syyttää ongelmistaan muita. Lisäksi tämän päivän oikeistopopulismissa on erittäin vahvana läsnä oman kansan kahtia jakaminen. Luodaan asetelma jossa yhtä ryhmää voidaan puhutella, kiihottaa ja lisätä valheiden määrää jatkuvasti. Mutta voin vakuuttaa, että kansa ei ole koskaan kaukana toisistaan, meitä erotellaan tällä hetkellä ja se on, rakas lukija, erittäin epäisänmaallista. Sitä vastaan minä taistelen omilla keinoilla joka päivä. 

Härskit silakat 

Oikeistopopulismi on luonut joukkopsykoosin. Suuren ihmisryhmän joka kokee olevansa yksilö ja vastustavansa yhteiskunnan mädännäisyyttä vastaan. Todellisuudessa tämä ryhmä on sokeita seuraajia joiden usko perustuu henkilöön samaistumiseen ja täysin katteetomiin lupauksiin. Sardiinit ja silakat on tavallaan vastaveto tälle, ihan kannatettava ja toimii kyllä kun muutetaan esimerkiksi sosiaalisen median keskustelu kulttuuria mutta ratkaisu se ei ole.

Politiikka ja koko yhteiskunta perustuu luottamukselle ja yhtenevästä käsityksestä yhteiskunnasta. En tarkoita, että kaikki ovat samaa mieltä mutta sitä, että peruskäsitys on kaikilla sama. Oikea demokratia perustuu juuri eri näkemysten sallimiseen ja avoimeen keskusteluun. Valituilla päättäjillä on vastuu luoda päätöksiä jotka mahtuvat kansan käsitykseen oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi päättäjien yksi tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia tasa-arvosta, koska jos se romahtaa niin silloin myös yhteiskunta romahtaa. 

Sardiinit ja silakat ei siis ole vastaus vaan valitettavasti tulee tässä tilanteessa johtamaan yhä pahempaan vastakkainasetteluun. Se on myös sardiinien ja silakoiden syy koska parvessa uiskentelee vasemmistopopulisteja, jotka eivät hae avointa keskustelua vaan suoraa vastusta ja toimintaa oikeistopopulimismia johtaan. Tätä oikeistopopulistit haluaa vahvistaa ja tulevat pitämään silakat ja sardiinit otsikoissa. Tämä taas tulee kutittelemaan tiettyjen sardiinien ja silakoiden itsetuntoa ja kuilu syvenee. 

Missä sitten on ratkaisu levollisen politiikan edistämiselle?   

On luonnollisesti selvää, että tarvitaan kehyksiä ja puolueiden ideologioita joihin samaistua ja joista keskustella. Vastaus on kuitenkin sinussa, minussa ja jokaisessa yksilönä. Jos valitsee tien jossa nostaa käden pystyyn vain koska viesti houkuttelee niin luottamusta käytetään väärin. Jokaisen tulisi siis yhä enemmän käyttää hetki yhteisten asioiden ajatteluun. Ymmärrän, että se ei ole välttämättä helppoa mutta jokaisen tulee puhkoa omat kuplansa. Kehittyminen löytyy sieltä missä on valloillaan omista eriävät käsitykset. Se on myös yhdistävä tekijä kun ihmiset keskustelee. Kolme asiaa joita hoen on kuuntele, ajattele ja keskustele. Siitä löytyy ratkaisu. Jokaisen pitää nähdä hivenen vaivaa. 

Vielä suurempi vastuu on minulla ja jokaisella joka osallistuu aktiivisesti politiikkaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Me olemme esimerkkejä ja luomme tapoja joita monet seuraa. Sen takia itse teen tällä hetkellä hartiavoimin työtä lukuisissa keskusteluissa ja yritän tuoda tietoja ja taustoja selkeästi saataville, sekä osaksi keskustelua. Politiikassa kukaan ei ole yksin oikeassa vaan oikea suunta löydetään yhdessä tai sitten tulevaisuus on jotain mitä kukaan kansalaisista ei halua. 

Minulle politiikkaa ei ole työtä vaan luottamus ja vastuu. En osaa ajatella luottamusta työnä vaan se on osa elämää ja minulla on vastuu pitää muita taitoja yllä jotta voin toimia politiikassa oikein ja toisaalta tuoda oman panokseni kansantalouteen, sekä yhteiskunnan kehitykseen. Ongelmat alkavat siitä kun politiikkaa mietitään työnä ja pääasiallisena elinkeinona, silloin alkaa tekemään politiikkaa populistisesti ja käyttämään yhä enemmän aikaa itsensä ja vallan pönkittämiseen. 

“Älä koskaan epäile toisen halua tehdä parastaan, mutta epäile aina tekojen syitä”. Älä koskaan luota ihmiseen joka puhuu pieniä, hän on silloin myös mieleltään ja teoiltaan pieni. Kuuntele niitä joita et alkuun ymmärrä. Niitä joita julkisuus karttaa ja jotka ei tarjoa sensaatiota. Niitä jotka avaavat ovensa ajattelulle ja ihmisille mutta ei kameroille. Ajattelu karttaa julkisuutta ja välkkyviä valoja. Arvosta niitä jotka näkevät kaiken, eivät ainoastaan harvojen hyötyjä. Niitä joiden silmät on auki ja joiden ajatukset ylittävät oman hyödyn. Niitä jotka syövät elääkseen ja juovat janoonsa mutta joiden ajatukset ovat täynnä intohimoa ja elämää. Elä kuuntelulle, ajattelulle ja keskustelulle. Elä ymmärtämiselle niin kuin hyväksymme pedon saalistamisen. Sillä kun ymmärrät, et kuulu siihen yhteiskuntaan joka valmistaa ja elää nopeasti. Sillä kun ymmärrät olet pienistä pienin, mitätön. Elämäsi on kosketus iholla, ohi kulkeva tuulenvire. Sanoja jotka on piirretty hiekkaan. 

Epäile massojen liikettä, liiku vastavirtaan ja puhu jokaiselle. Kosketa sanoilla ja teoilla. Älä pysäytä ketään äläkä alennu väittelyyn mutta syvenny keskusteluun ja kiinnostu ihmisestä. Anna ihmisen valita tiensä ja johtajansa. Sillä todellinen muutos on seurausta ajattelusta, aidosta ymmärryksestä. Sitä et voi antaa, sitä et voi pakottaa vaan jokaisen pitää tehdä oma työnsä. Ymmärrys on yhteinen mutta helpoin on ottaa toisen ajatukset, se sinun tulee matkallasi muistaa. Ne jotka sinua sylkevät ja ivaavat eivät puhu tai ajattele itse. He nukkuvat ja heräävät omaan kuolemaansa kasvoillaan ikuinen hämmästyksen ilme. 

Sillä ihminen on kehityksen alussa. Me olemme juuri nousseet jaloillemme ja vasta tutkimme kehoamme. Olemme vasta löytäneet kivun ja nautinnon. Olemme vasta löytäneet keinot ja tavat tehostaa niitä. Olemme itsemme lumoissa ja haluamme itsellemme lisää. Toiset ihmiset ovat vain keinoja tuottaa itselle lisää ja vikamme ovat lukemattomia. Kohtaamme toiset itsenämme, emme osana. Halveksumme heitä jotka unohtavat itsensä ja katsomme silmien sijasta peiliin. Aika poistaa peilit. Aika poistaa kivun ja nautinnon, sillä aikaa ei ole. Sen opimme kun olemme sen arvoisia. Siihen asti näemme siitä väläyksen kovimmassa kivussa tai suurimmassa nautinnossa. Näemme sen kirkkaasti silloin kun olemme menettämässä kaiken. Mutta kuten valo se väistyy pimeyden taas laskiessa. Arvosta intohimoa, arvosta kaiken uhraamista yhdelle asialle. Se on voima joka aikanaan repii lavasteet, tarvitaan vain yksi ihminen joka muuttaa maailman. Ihminen josta kukaan ei ole koskaan kuullut, ja josta kukaan ei koskaan kuule koska valo kuuluu kaikille kuten ihminen kuuluu kaikille. 

Veljesi puolustautuu repimällä rikki. Anna se hänelle anteeksi koska hän haluaa olla lähellä jumalaa, sinua. Kaikista kauneimman häpäisy ja repiminen saa hänet tuntemaan itsensä hetken ihmiseksi mutta hän haluaa lisää sitä mitä hän pelkää. Eikä hän tiedä. Hän ei osaa. Hän ei uskalla. Hän ei kestä hiljaisuutta jossa on vain hänen oma äänensä. Se ääni on epävarma ja epätäydellinen. Se ääni ei omista mitään, se ääni ei kuulu mihinkään. Se ääni kaikuu tyhjyydessä koskaan vaimentumatta. Jokainen huuto lisää kauhua ja huutojen määrä ylittää sen minkä hän kestää. Vahvin kuori peittää pehmeimmän lihan. Anna hänelle anteeksi ja katso. Sillä hän tarvitsee kepin jonka varaan nojata, polun jota kävellä ja lopuksi ojan johon kaatua. Silloinkaan älä nosta häntä ylös vaan katso ja luota. Pidä pedot loitolla kunnes aamu koittaa ja valo saapuu. Koska silloin hän syntyy uutena ja silloin hän katsoo sinua silmiin huutojen vaimentuessa. Silloin näette toisenne, kahtena mutta samana. Silloin hän nousee pystyyn ja ojentaa kätensä sinulle. Vältä houkutus ja käännä selkäsi kulkeaksesi eri suuntaan. Kaksi suuntaa on enemmän ja jos matkanne onnistuu ovat kaikki perillä. 

Matkallasi laskeudu polvillesi katsomaan ihmeitä. Pysähdy ja nosta katseesi taivaalle joka ylittää mielikuvituksen. Jokainen eläin, jokainen kasvi, jokainen kivi ja jokainen hiekanjyvä sisältää ymmärrystä enemmän. Pieninkin on osa jotain mitä joku kutsuu ihmeeksi, joku jumalan työksi ja joku atomeiksi. Mutta ne kaikki ovat vain selityksiä, kirjoituksia ja yrityksiä ymmärtää ja selittää. Kukaan ei osaa kirjoittaa siitä mitä ei näe, ei tunne eikä ymmärrä. Ja se rakas veli on ovi. Kun lopetat selittämisen löydät oven ja kun opit ymmärtämään niin löydät avaimen. Mutta älä hätäile, sinun matkasi on pitkä. Se kestää yli aikasi. Se kestää yli satojen sukupolvien sinun jälkeen. Sen aikana maailma tuhotaan ja rakennetaan monta kertaa. Sen aikana kaikki menettävät kaiken mutta kulkiessasi muista. Olet täällä aina, et ole koskaan tullut, et koskaan lähde, etkä koskaan katoa.

Kirjoitin tästä jo aiemmin mutta pakko se näemmä on vielä kerran yrittää. Ihmettelen tätä keskustelua. Nyt puhutaan hyvin pienestä määrästä naisia ja heidän lapsiaan. Nämä naiset ja lapset muodostavat niin suuren uhkan, että koko eduskunta on sekaisin. Kansa huokuaa vihaa naisia ja lapsia kohtaan. Kyse ei tietenkään ole näistä naisista tai lapsista vaan politiikasta. Ulkoministeriö ja Pekka Haavisto on epäonnistunut viestinnässä tämän asian suhteen. Sitä käytetään hyväksi Pekka Haavistoa ja hallitusta vastaan. Virhe alusta alkaen on ollut siis kieltää humaanisuus vaan alistuttiin toimimaan epämääräisesti vallitsevan ilmapiirin mukaan. Ilmapiirin jonka on myrkyttänyt viha ja kostonhimo. Haaviston olisi alusta alkaen pitänyt suoraan sanoa, että tekee kaikkensa jotta Al-holin leirin Suomalaiset tuodaan takaisin Suomeen. 

Naiset uhkana 

En tarkoita, että meidän tulee olla sinisilmäisiä tai sallia kaikkea. En todellakaan. On silti huomioitavaa, että Suomessa on kautta aikojen ollut palkkasotilaita ja vierastaistelijoita. He ovat tulleet ja menneet ilman mitään poliittista keskustelua. He ovat kirjoittaneet kirjoja urastaan ja mitä ovat kokeneet. Heitä ei ole koettu uhkaksi millään tavalla vaan palkkasotilaita on pidetty kunnon kansalaisina useimmissa tapauksissa. He ovat olleet pääasiassa miehiä. 

Nyt keskustelussa oleva ryhmä on noin 11 naista ja 33 lasta. Haastatteluiden perusteella yksi pitää kiinni ääriajattelusta ja loput ovat olleet mukana vain lasten takia. Toki on mahdoton tietää tässä vaiheessa kaikkien ajatuksia ja tarkoitusperiä. En silti osaa tällaista ryhmää pitää kovin suurena uhkana. Eikä se sitä luonnollisesti olekaan. 

Armo ei tarkoita tyhmyyttä vaan ihmismäisyyttä 

Seuraan silmät suurena tätä keskustelua. Missä vaiheessa meidän kansasta tuli julma ja kostonhimoinen? Ei ole kovin pitkä aika siitä kun Suomi kävi sotaa. Meidän luulisi ymmärtävän mitä sota ihmiselle tekee ja miten tärkeää on taistella sodan julmuuksia vastaan osoittamalla armoa, eikä kostonhimoa. 

11 naista on tämän päivän keskustelun mukaan Suomen suurin uhka. Naurettavaa. On totta kai selkeä, että näiden naisten lähtö toimintaan tulee tuomita mutta pitää ymmärtää kaikkien syyt ja keskustella niistä. Olen varma, että kaikilta löytyy syy joka on yhdistettävissä ihmisyyteen. Heidät on eri tavoin houkuteltu tulemaan ja sen jälkeen eivät ole päässeet pois lapsien ja tilanteen takia. Ihminen on houkuteltavissa julmuuteen kun ympäristö sen normalisoi ja ihminen elää jatkuvan väkivallan kohteena peläten itsensä, sekä lastensa takia. Osa on saattanut traumatisoitua tilanteeseen niin, että heitä ei voi itsensä vihalta enää pelastaa. 

Naiset ja lapset tulee tuoda Suomeen. Heidät tulee siirtää valvottuihin olosuhteisiin jossa suoritetaan terveystarkastus ja heidän tilanne selvitetään. Jos he ovat osallistuneet julmuuksiin tai muuhun laittomaan niin heidät tulee asettaa syytteeseen. Heidän lähdön motiivit tulee selvittää ja niistä tulee keskustella. Se on paras keino levittää tietoa ja sitä kautta tehdä ihmisten huijaus ja hyväksikäyttö vaikeammaksi jatkossa. Suora yhteiskunnallinen keskustelu. 

Nämä naiset ovat tehneet hirvittävän virheen. Tajuavat he sitä itse tai eivät. Jos nyt päätämme olla kostonhimoisia ja kääntää heille selkänsä niin ääriliikkeet saavat vain lisää pontta vihalle ja katkeruudelle. 

Laki tulee uudistaa 

Meidän tulee oikeasti miettiä avoimesti miten Suomi suhtautuu tämän kaltaisiin tilanteisiin. Olen sen kannalla, että kansalaisuus voidaan tietyillä ehdoilla peruuttaa vaikka henkilö on poissa olevana. Se on perustuslain kannalta haastava ellei mahdoton mutta ilman tämän mahdollisuuden pohtimista olemme keinojen kanssa umpikujassa. Paras olisi jos voisimme edellyttää palkkasotilaiden ja vierastaisteluihin lähtevän rekisteröityvän erikseen. Näin voisimme hallita paremmin riskejä. 

Luonnollisesti emme saa olla sinisilmäisiä. Jokainen vierastaistelija ja sotatoimissa ollut on jollakin tapaa koettava uhkana. Sotatoimissa tulee ihmiselle aina traumoja ja mielenterveysongelmat ovat yleisiä. Se aiheuttaa riskin jokaisen kohdalla, koska puhutaan sotilaskoulutuksen saaneesta henkilöstä joka on ehdollistettu toimimaan. 

Hävetkää kaikki poliitikot jotka ette osoita armoa ja ihmismäisyyttä 

Tästäkin pienestä määrästä ihmisiä saatiin aikaan sekava keskustelu, valtavat kustannukset ja lisättyä vihan, sekä pelon ilmapiiriä. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että poliitikoilla ei ole ollut kanttia sanoa, että totta kai naiset ja lapset haetaan Al-holin leiriltä pois. Näin se olisi tullut ilmaista suoraan ja rehellisesti. Samalla olisi tullut kertoa päivämäärät ja mihin toimiin varaudutaan siinä miten kansalaisten turvallisuus, sekä oikeus toteutuu. Koska suurin osa poliitikoista lähti mukaan vihan ja salailun politiikkaan niin oikeistopopulisti kiittää ja tekee välikysymyksen. Idiootit. Pahan vastakohta on hyvä ja voittaakseen pahan pitää olla hyvä. 

Nyt levitetään hysteriaa koulutetuista pienistä sissi lapsista iältään 4-6. Lapsia voi ehdollistaa helpommin kuin aikuisia mutta nyt ei puhuta normaalista ihmisen toiminnasta. Ehdollistaminen on erittäin julmaa ja epäinhimillistä. Puhutaan siis enemmän uhreista kuin uhista. Ja sitä kaikki terroristit pääasiassa ovat. Hyväksikäytettyjä toisten osalta ja harhaan johdettuja.  Sotaa terrorismia vastaan ei voiteta aseilla vaan armolla, koulutuksella ja tarjoamalla vaihtoehtoja. Koko ajan nouseva osattomuus yhteiskuntaan, epätasa-arvoisuus tulee nostamaan terrorismia ja sisäisiä uhkia. Armon osoittaminen ei tarkoita uhrautumista. Meidän tulee kaikin keinoin nostaa tiedustelun valmiutta, valmiutta torjua uhkia, uudistaa lakeja ja miettiä miten estämme vihan ilmapiirin. 

Perusuomalaiset yhdistetään usein kansallissosialimiin ja natsi-aatteeseen. Puolue on kiistänyt nämä yhteydet vaikka niitä nousee tasaisesti esille. Lienee selkeä. että perussuomalaiset ei halua yhteyksistä juuri puhua tai tuoda julki. Perussuomalaiset on kiistatta myös puuttunut jäsenten epäsopivaan käytökseen ja kansallissosialismin nostamiseen osaksi päivänpolitiikkaa. Se on varmasti vastannut valtaosan kansan näkemystä, sekä valtaosan myös perussuomalaisten jäsenten näkökulmaa. Silti jää paljon kysymyksiä avoimeksi ja sattumia on liikaa jotta voitaisiin puhua enää yksittäisistä jäsenistä. Osallistuin tänään erääseen keskusteluun Facebookissa ja yllätyksekseni sain rehellisen ja suoran vastauksen perussuomalaisten Juha Karjalaiselta. Hän sallisi kansallissosialimin ja natsi-tunnukset osana demokratiaa. 

Natsi-tunnukset sallittava osaksi demokratiaa

Juha Karjalainen on perussuomalaisten 2019 eduskuntaehdokas, perusnuorten Helsingin edustaja ja puolueaktiivi. Kyse on siis aktiivisesti puolueen ytimessä toimivasta henkilöstä jota myös Sebastian Tynkkynen on vuolaasti kiitellyt. Luonnollisesti on selkeä, että laajoissa kansanliikkeissä on paljon erilaisia ihmisiä toiminnassa mukana. Kaikki puolueet ovat saaneet osansa jäsenten omiin lukuihin tekemistä kannanotoista. Olen erittäin kiitollinen Juhalle hänen rehellisyydestä ja avoimesta tavasta käydä keskustelua. On erittäin tarpeellista keskustella siitä mitä demokratian puitteissa sallitaan omassa maassamme. Uskoisin, että suurin osa kansalaisista ei tunnusta kansallissosialismia ja natsi-tunnuksia osaksi demokratiaa. Siinäkin mielessä arvostan Juhaa, että hän kykeni selkeästi tuomaan kantansa esiin kansallissosialismin ja natsi-tunnusten sallimiseksi. En ole tavannut Juhaa mutta olen ollut useissa keskusteluissa mukana joihin hän on osallistunut. Arvostan häntä avoimena ja suorana keskustelijana joka tuo selkeästi näkemykset esiin.

Kuuluuko perussuomalaisuuteen etnonationalismi?

Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on esittänyt Suomeen perustettavaksi etnistä rekisteriä. Perusnuoret, perussuomalaisten nuorisoyhdistys, on kunnostautunut myös etnisyydestä keskustelun saralla. Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kirjoittanut hyvin avoimesti ja rehellisesti omista kannoistaan blogeissaan. Niiden kirjoittamisesta on aikaa mutta Halla-aho ei ole poistanut tai irtisanonut itseään sen aikaisista mielipiteistä.

”Vaikka rationaalisena olentona tiedänkin, ettei ole mitenkään minun ansiotani, jos joku Seppo Räty voittaa olympialaisissa, hänen voittonsa tuntuu hyvältä, koska Seppo Räty on rakennettu samoista etnokulttuurisista ja geneettisistä palikoista kuin minut. Näin ollen Seppo Räty muistuttaa minua siitä, että vaikka olemme syrjäinen ja pieni kansa, niillä aineksilla, joista minut on veistetty, on mahdollista pärjätä suuressa maailmassa. Jos joku Wilson Kirwa voittaisi jotain jossakin, hänessä ei olisi mitään, mihin voisin samaistua. Ei minusta tuntuisi siltä, että suomalainen on voittanut jotakin. Kirwa olisi edelleen afrikkalainen musta, maksimaalisesti minusta eroava, jonka selässä jostakin syystä olisi Suomen lippu.” Jussi Halla-aho Scripta blogi Urheilijätti Bahrain 13.8.2005.

Hivenen on liikaa sattumia ja niitä tulee yhä enemmän puolueessa aktiivisesti toimivilta. Niin kauan kuin perussuomalaiset sallii puolueen ytimessä toimivan henkilöitä jotka avoimesti kannattavat ja puhuvat kansallissosialismiin kuuluvista arvoista on yhteys ilmeinen.

Perussuomalaiset on puolue siinä missä muutkin 

Minä en sinänsä yleistä perussuomalaisia natseiksi tai kansallissosialisteiksi. Tunnen monia perussuomalaisia ja arvostan puoluetta ja osaa tuntemistani henkilöistä hyvin korkealle. En silti voi hyväksyä, että suurinta osaa äänestäjistä ja puolueen jäsenistä käytetään hyväksi vallan saavuttamisessa. On nimittäin täysin selkeää ettei perussuomalaiset voi lunastaa niitä lupauksia joista puhuvat johdon suulla. Jussi Halla-ahon kohtalo tulee olemaan sama kuin oli Timo Soinilla. Jussi Halla-ahon erottaa Timo Soinin kohtalosta enää vastuu eli hallituspaikka. On täysin selvä, että vastuu romahduttaa uskon niistä puheista ja agendoista joista nyt puhutaan. Siitä ei ole epäilystäkään.

Rinteen hallitus oli valitettavan lyhytaikainen mutta myös ikimuistettava. Tulemme Rinteen hallituksen muistamaan paitsi politiikan suunnan muutoksesta mutta myös käännepisteenä valtakunnan politiikan mielettömyydessä. Politiikan suunnanmuutos jää elämään hallitusohjelmaan, vaikka Rinne sitä ei ole enää johtamassa. Suunnanmuutos näkyy useina panostuksina joita tasa-arvon rakentamiseen ja kansan mahdollisuuksiin laitetaan. Käännepiste politiikassa näkyy taas niin, että ehkä ensimmäistä kertaa alamme laajasti ymmärtämään miten mieletöntä on johtaa kansaa puoluepolitiikan ja yksittäisten ryhmien ehdoilla. 

Antti Rinne valtionpäämies 

Antti Rinne jakaa mielipiteitä. Sitkeät huhut ja meemit epärehellisyydestä, sekä pelaamisesta ovat synnyttäneet mielikuvan monelle. Lisäksi ammattiyhdistys tausta on monelle myrkkyä vaikka kukaan ei osaa perustella miksi. Näihin kun lisätään rehellinen mutta epälooginen ja usein epäselvä tapa kommunikoida niin keitto on valmis. 

Kukaan ei ole väittämässä, että Rinne olisi enkeli maan päällä. On tapahtunut virheitä ja usein virhe on ollut luottaa ihmiseen ja tekemiseen. Lisäksi on varmasti totta, että johtamistyyli ei sovi kaikille Nämä on kuitenkin enemmän luonteenpiirteitä kuin rikoksia tai edes epäluottamusta herättäviä asioita. 

Politiikka on mielenvikainen laji. Kansa tarttuu mielikuviin ja toistaa tutkimatta liikkeelle laitettuja lauseita, sekä mielikuvia. En silti syytä kansaa. Kyse on silloin aina epäonnistumisesta kommunikoida asiaa. Oikeistopopulismi toi politiikkaan ulottuvuuden johon on vaikea vastata likaamatta itseään. Tähän haetaan ratkaisua mutta todellisuudessa ratkaisu on ainoastaan kansan käsissä. 

Rinne aiheutti uskomatonta närästystä monissa. Närästyksen lähde löytyy enemmän peruskäsityksistä valtiontaloudesta ja jakosuhteesta jota siinä noudatetaan. Rinteen hallituksen eronpyyntö oli Keskustan käsialaa. Keskusta ilmaisi Kulmunin värisevällä äänellä hyvin epämääräisen julkilausuman joka sinetöi Rinteen eronpyynnön. Taustalla väijyi Kurvinen jonka merkitys tässä lienei vain valvoa, että Kulmuni tekee kuten on käsketty. 

Antti Rinne ilmaisi puoluehallituksen jälkeen, että SDP lähtee katsomaan Keskustan bluffin ja vie asian äänestykseen. Rinne vaikutti tässä haastattelussa vihaiselta ja kyllästyneeltä koko tilanteeseen. Seuraavana päivänä oli kameroiden edessä kuitenkin täysin eri Antti. Antti Rinne osoitti eronpyynnön jälkeisessä tiedotustilaisuudessa suoraselkäisyyttä ja näimme pilkahduksen siitä Rinteen Antista joka hän oikeasti on. Yllättävän selkeäsanainen ja jopa helpottuneen oloinen Rinne ei osoittanut katkeruutta tai vihaisuutta ollenkaan, vaikka sitä moni odotti. Voimme vain kuvitella millaisen jaakobin painin Rinne on yön aikana käynyt. Loppujen lopuksi tilanne selätti oikeudenmukaisuuden ja Rinne luovutti. 

Nyt on kaikilla huono olo, päästäänkö eteenpäin?

Olemme nyt saavuttaneet poliittisen tilanteen jossa kaikilla on huono olo ja kaikki ihmettelee miksi tämä koko näytelmä käytiin. Mitä me voitettiin? 

Politiikkaa ohjaa monia asioita yhteiskunnassamme ja nyt ei olisi aikaa näihin leikkeihin joiden tavoite on vain valta ja valtion jakopolitiikka. Haluan muistuttaa, että sote-uudistus on erittäin kriittinen mutta sotu-uudistus vieläkin kriittisempi. Samalla kun kansa pidättää hengitystä poliittisen näytelmän edessä ja valitsee puoliaan niin me yhdessä häviämme. Me häviämme kuntataloudessa, me häviämme taloudessa, me häviämme palveluiden toimivuudessa mutta ennen kaikkea me häviämme luottamuksessa toisiimme. 

Homma on niin, että kun vaalitulos valmistuu niin sitten mennään niillä. Opposition kuuluu esittää kannanottoja ja välillä käydä voimakastakin retorista keskustelua. Se on parhaimmillaan taidetta. Perusvireen tulee kuitenkin olla salliva ja perusrakenteita kunnioittava. Nyt nähtyjen kaltaiset toimenpiteet ei kuulu rakentavaan politiikkaan. 

Kannatus tulee luottamuksesta ja tekemisestä 

Lehdet jauhavat kannatuksesta ja mitkä asiat siihen vaikuttavat. Itse katson asiaa niin, että kannatus kasvaa tai laskee sen mukaan miten johto pystyy olemaan selkeä ja oikeudenmukainen. Jokainen hallitus joutuu tekemään päätöksiä jotka ei kovin mieluisia osalle kansaa. Jos nämä päätökset kommunikoidaan suoraan ja rehellisesti ne ymmärretään. Hallitus tekee kuitenkin enemmän päätöksiä jotka rakentavat ja kehittävät. Jos kehitystä ajetaan koskemaan yhteistä kehittymistä muodostuu myös kannatus positiiviseksi. Kun ne osataan kommunikoida oikein. Ei tämä niin vaikeaa ole. 

Vaikeaksi asia muodostuu silloin kun päätösten merkitystä ja tekemistä aletaan verhoilemaan tai niitä ajetaan eturyhmien mukaan. Silloin politiikkaan astuu mukaan vahvasti mielikuvat ja vahingolliset keinot nostaa kannatusta. Sitä olemme nyt saaneet enemmän kuin riittävän annoksen. 

Minun vaatimus on, että nyt jätetään kaunat pois ja keskitytään jälleen yhteisten asioiden hoitamiseen. Tehdään se debatoiden, toista kunnioittaen ja tasa-arvoiseen, sekä menestyvään yhteiskuntaan pyrkien yhdessä. 

SDP on puolue jolta odotetaan eniten. SDP on puolue joka on rakentanut Suomen. SDP on puolue jolta kansa oikeutetusti odottaa enemmän. Kansa on oikeutetusti pettynyt kun SDP ei ole rohkeimmillaan. Missä vaiheessa maailma mätäni niin paljon, että SDP alkaa peruuttamaan ja pyytämään anteeksi ihmisen puolustamista? Missä vaiheessa me aloimme katsomaan peiliin enemmän kuin kansaan? Nyt tarvitaan sitä SDP:tä joka puolusti ihmistä, työtä ja rakensi yhteiskuntaa. Politiikka ei ole paikkoja, palkkioita vaan oikea politiikka on paloa, intohimoa oikeudenmukaisuuteen. Valmiutta hävitä, uhrata itsensä ja asettaa päämäärä itsensä edelle. Oikea politiikka ei ole laskemallisuutta vaan taipumatonta tahtoa aatteen eteen.  

Politiikka mätänee käsiin 

Kansan on vaikea erottaa hyötyä politiikasta. Hyödyt ja luottamus menee vessasta alas jatkuvien sensaatioiden ja paljastusten mukana. Kansa alkaa olemaan sitä mieltä, että jokainen politiikassa mukana oleva on mukana omien hyötyjen takia. Ja jos ei omien niin ainakin puolueen tai eturyhmän hyötyjen takia. 

Kun katsoo mitä politiikasta puhutaan niin ei ole kovin vaikea ymmärtää tätä. Jos ei puhuta skandaalista niin nostetaan esiin itseään uhkuvia pyrkyreitä joilta saadaan parhaat ja mielipuolisimmat otsikot. Nämä pyrkyrit alkavat määritellä koko puolueen pyrkimyksiä ja arvoja, vaikka se ei pidä paikkaansa. Huutamisella ja mielipuolisuudella saa kannatusta ja tauti leviää puolueen sisään. Politiikasta tuli työ, menestys ja ansainta vaikka sen tarkoitus on tuottaa näitä. 

Postin hallitukselle ja Husulle kenkää

Kansa on tällä hetkellä pettynyt SDP:n politiikkaan. Vaikka SDP on jatkuvan hyökkäyksen kohteena niin ymmärrän sen. Se ei tunnu reilulta mutta se pitää hyväksyä koska meiltä odotetaan eniten. Muut puolueet saa rötöstellä ja trollata saaden vain sulkia hattuun, me emme ja siitä pitää olla ylpeä. 

Ministeri Paatero oli peruuttelun ensimmäinen uhri. Malisen tilalta olisi pitänyt potkia ulos koko Postin hallitus. Postin kriisi on totta kai syvempi asia ja juontaa juurensa vuosien takaa mutta nyt sillekin tulee laittaa piste. Postin ongelma on ollut löysä ohjaus. Ohjaus joka ei ole osannut päättää tuleeko Postilla tehdä liiketoimintaa vai palvelua kansalle. 

SDP on kohdannut myös paljon mätiä hedelmiä eli pyrkyreitä jotka ovat käyttäneet hyväkseen SDP:n rakentamaa luottamusta. Näitä on totta kai nostettu suhteettoman paljon ylös julkisuudessa ja trollien avulla mutta näitä kohtaan tulee olla yhtä kovia kuin ulkoisia uhkia. Husu petti puolueen luottamuksen ja valitettavasti kansan luottamuksen saa vain vaatimalla omilta enemmän kuin muilta.Politiikan polttoaine on luottamus, sekä asioiden selkeys. Politiikan ja päämäärän tarkoitus on aina suurempi kuin yksilö. 

Postin kriisissä saatiin torjuttua osan henkilöstön siirto halvempaan työehtosopimukseen. Se seikka jää koko ajan huudon varjoon. SDP teki sen mitä usein aikaisemminkin, puolusti työtä ja ihmistä, sekä rakensi yhteiskuntaa. Nyt tämäkin kääntyy itseään vastaan koska huuto nousee ja kansa kääntyy katsomaan sinne. 

Ole levollinen, älä ärsytä, älä uskalla 

Tiedän, että tällä hetkellä osa jäsenistä huutaa Antti Rinteen vaihtoa. Minä sanon siihen, että mitä helvettiä? Ei Antti ole täydellinen, minä en ole täydellinen, etkä sinä ole täydellinen. Antti on virheensä tehnyt, kärsinyt, kasvanut, eikä vieläkään osaa pitää puheita. Mitä sitten, mitä muuttaa vaihtaa henkilö joka pyrkii kaikesta huolimatta hyvään. Ja pitää muistaa, että tilanne olisi aivan sama vaikka Antin tilalla olisi kuka tahansa. SDP ei ole yhtä kuin puheenjohtaja vaan yhtä kuin kansa. Puheenjohtaja on aina pätkätyössä, palvelemassa puoluetta, aatetta ja kansaa. 

Suoraan sanottuna kaipaan politiikkaan aikoja jolloin osallistujat panivat henkensä osallistumisen kautta alttiiksi. Nyt politiikassa ihaillaan ihmisiä jotka pelaa, laskee todennäköisyyksiä ja nuolee persettä. Asema on noussut politiikan ideologian edelle. 

Nouse oikeudenmukaisuus 

Jos odotat muilta jotain niin sinun pitää itse tehdä enemmän. Paljon enemmän. Sanot mitä sanot niin SDP:n ideologia ja ajatus yhteiskunnasta on paras. Ei mikään ole absoluuttisen oikea mutta politiikan merkitys ei ole voittaa vaan yhdistää. Lue uudestaan, politiikan merkitys ei ole voittaa, ei jauhottaa, eikä nöyryyttää keskustelussa näppärillä heitoilla. Politiikan merkitys on luoda yhtenäisyyttä, löytää yhteinen tie mutta samalla vastustaa kaikin voimin väärinkäytöksiä ja ahneutta. 

Valta ei ole koskaan yhdellä ihmisellä. Valta on aina kansalla ja vain lainassa johdolla. Jos tätä et ymmärrä niin olet jo kaukana ideologiasta. Istut ja odotat, että olisi sinun vuoro lainata valtaa. Odotat vesi kielellä kiitosta, luottamuspaikkaa ja etenemistä. 

Mistä sitten oikeudenmukaisuus kumpuaa ja missä on sen moottori? Se on meissä jokaisessa, yksin mutta yhä enemmän yhdessä. Jos päästämme valtaan kannatuksella laskelmoivia henkilöitä niin se vähentää meidän yhteisiä arvoja. Se taas avaa oven populismille ja politiikan, sekä arvojen alennusmyynnille. 

Nouse, nouse. Nyt on viimeinen hetki olla rohkea. Olla välittämättä kannatuksesta. lopettaa laskelmointi, hylätä pelko ja edustaa niitä arvoja joita kansa odottaa. 

SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan. Nyt ja aina. 

SDP on kansanliike “jossa on katto korkealla ja seinät leveällä”. Tämä tarkoittaa sitä, että jäseniä on joka lähtöön ja sitä kautta myös luottamustehtävissä ja ehdokkaina. Näin se pitääkin olla koska se on voimavara mille tahansa kansanliikkeelle. Täytyy se silti tunnustaa, että viime aikoina on tullut harmittavan paljon esiin sopimatonta ja rikollista käytöstä SDP aktiivien tai ex-aktiivien osalta. Nämä tietysti näkyvät julkisuudessa ja varsinkin some-hyökkäyksissä. Puolue voi vaikuttaa näihin mutta vain rajallisesti. Katsotaan miten? 

Seulaa tarkemmaksi 

Todellisuudessa ehdokkaita ei seulota kovin tarkkaan. Ehdokas allekirjoittaa suostumuksen ja vakuutuksen joilla todistetaan käytettävissä olo vain yhden puolueen listoilla. Sen lisäksi useissa tapauksissa allekirjoituksella vahvistetaan mahdolliset tuomiot. Tämä on siis kiinni ehdokkaasta mitä hän kertoo. Näin se pääsääntöisesti menee. 

Pitäisikö ehdokkaalle sitten tehdä tarkempi seula ja mahdollisesti turvallisuusselvitys? Se on pohdinnan arvoinen asia. Todellisuudessa suppea, perusmuotoinen tai laaja turvallisuusselvitys ei takaa sitä, että henkilö olisi nuhteeton tai ettei hänellä olisi julkisuuden tai puoleen kannalta negatiivisia asioita menneisyydessä tai nykyhetkessä. Tästähän meillä on jo esimerkkejä paljonkin. 

Todellisuudessa ainoa joka tietää nuhteettomuuden on ehdokas itse. Näin se on ja näin se pitääkin olla. Politiikka perustuu luottamukseen ja halusi henkilö tai ei niin menneisyyden haamut tulevat aina näissä tehtävissä kummittelemaan. Tätä asiaa ei saa sotkea siihen, että luottamustehtävään hakeutuvan tulisi olla täysin nuhteeton. Tärkein poliitikolle on mahdollisen rangaistuksen kärsiminen ja avoimuus asian suhteen. Peittely ei tule onnistumaan, eikä se olisi reilua. On toki rikoksia joista tuomittuja minä en hyväksyisi luottamustoimiin vaikka rangaistus olisi asianmukaisesti kärsitty. 

Henkilön tekemät rikokset on aina henkilön vastuulla, ei koskaan puolueen. Ihan samaa ei silti voida yleistää henkilön julkiseen kommentointiin ja kannanottoihin. Nehän ovat hyvin harvoin rikoksia vaan henkilö voi syyllistyä luottamustoimessa valehteluun, harhaanjohtamiseen tai huonoihin tapoihin. 

Mitä puolue sitten voi tehdä?  

Pääsääntö on se, että puolueen ja henkilön välillä tulee olla luottamus. Luottamus rakennetaan yhteisten arvojen kautta ja käyttäytymällä arvokkaasti, sekä muita kunnioittaen. Arvot ja ideologia on puoleen ydin joka jokaisen henkilön tulisi tuntea hyvin jotta voi ryhmässä toimia. 

Lähtökohtaisesti oikein toimiva puolue tarjoaa tilaisuuksia osallistua hyvin erityyppisille henkilölle. Tämä myös tarkoittaa sitä, että pettymyksiä joudutaan henkilöiden kohdalla myös kokemaan. Nämä ovat aina harmittavia ja hankalia koska keskustelu hyvin usein liitetään jopa enemmän puolueeseen kuin henkilöön. Usein myös täysin sivulliset kärsivät keskustelusta jossa heitä liitetään rikolliseen toimintaan syyllistyneeseen henkilöön. 

Puolue voi erottaa henkilön joka on syyllistynyt rikoksiin tai muuten toiminut epäsopivasti tai sääntöjä vastaan. Kokonaan tai määräajaksi erottaminen ei ole kovin yleistä ja näitä keinoja käytetään vain sellaisissa tapauksissa joissa muuta keinoa ei nähdä. 

Muuten puolueella on melko rajallisesti keinoja valvoa ja rangaista yksittäistä jäsentä. 

Se luottamus 

Enemmän kuin ihan varsinaiset rikolliset alkaa olemaan isompi kysymys miten saadaan luottamushenkilöt käyttäytymään hyvin ja arvokkaasti. Nyt viittaan koko poliittiseen kenttään. Poliittinen henkilö etsii hyvin usein julkisuutta ja on suuri houkutus sortua populistiseen puheeseen. Viha ja vastakkainasettelu on aina enemmän otsikko kuin asia ja sopu. Valitettavasti. 

Luottamus on se tärkein keino etsiä kannatusta. Se ei ole nopein mutta se on ainoa oikea politiikan kannalta. Se on myös se mikä on politiikan selkäranka ja sitä tarvitaan luottamustoimessa. Kukaan ei saa mitään yksin aikaan ja kun sinuun luotetaan niin myös tulokset ovat parempia. 

Katson kotipesää luottavaisena. Olen itse aina puhunut totta, enkä ole peitellyt menneisyydestäni tai ajatuksistani mitään mikä vaikuttaisi luottamustoimessa työskentelyyn. Puolueen tasolla taas katson, että verrattuna kansanliikkeemme laajuuteen ei ole tapahtunut mitään kovin hämmästyttävää. SDP:n eduskuntaryhmä on kokonaisuudessaan melkoisen nuhteeton ja se on yksi tärkeimmistä asioista. Se, että joku on joskus ollut ehdokkaana esimerkiksi kuntavaaleissa ja syyllistynyt vakaviinkin rikoksiin ei vaikuta millään tavalla SDP:n politiikkaan tai luotettavuuteen. Ainoa missä se näkyy on tarkoituksenhakuinen julkisuus.  

Kysehän oli jo alunperin täysin epäonnistuneesta laista jonka vaikutukset ihmisiin oli epätasa-arvoisia, lamauttavia ja passivoivia. Juuri päinvastoin kun työllistämistoimien tulisi olla. Harvaa lakia on vihattu yhtä paljon ja harva laki on ollut niin selkeästi ihmistä kyykyttävä kuin aktiivimalli oli. Loppujen lopuksi kukaan ei edes jäänyt kaipaamaan, eikä edes osannut sanoa miksi ihmeessä tuollainen oli säädetty. Edes aktiivimallin isä ei jäänyt salissa puolustamaan sitä. Edustaja Juha Sipilä käveli pois salista. 

Kyykyttämisen joukkohysteria 

Kirjoitin aikanaan paljon aktiivimallista, koska koko laki oli selkeästi epäonnistunut ja tehty vain leikkaamaan työttömyysturvaa. Laki ei kohdellut työttömiä työnhakijoita oikein, ei palkinnut ja oli epätasa-arvoinen. Löydät täältä yhden vanhan kirjoitukseni aiheesta. Kirjoituksessa on selkeä kymmenen kohdan lista miksi laki ei voi toimia.

Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset puolusti lakia kiihkeästi sen säätämisen aikana, vaikka argumentit sen oikeudenmukaisuutta ja hyödyllisyyttä vastaan oli selkeät. Mietin silloin ja mietin nytkin miten ihmeessä kukaan pystyi valehtelemaan itselleen niin paljon, että uskoi lain toimivuuteen. En voi päätellä mitään muuta kuin, että hallitukseen oli syntynyt joukkohysteria työttömiä ihmisiä vastaan. Päätelmä siitä, että työttömyys on aina ihmisen vika ja hallitus auttaa työtöntä kun hakkaa kepillä. Uskomatonta ajattelua. Aktiivimalli tuhosi monen työttömän motivaation ja uskon yhteiskunnan tukeen sekä arvostukseen.

Kohti parempaa 

Rinteen hallitus teki sen minkä lupasi. Aktiivimallin leikkuri puretaan. Nyt rakennetaan aidosti luottamukseen ja tukeen perustuvaa työllistymisen mallia. Se ei tarkoita sitä etteikö vaatimuksia tulla esittämään tuen myöntämisen perusteeksi, eikä se tarkoita sitä etteikö aktivoivia toimia tarvita. Aktivointi on hyvä mutta työtön tulee kohdata yksilönä ja käydä läpi yksilöllisiä tarpeita päästä työelämään kiinni. 

Olen kirjoittanut ja kirjoitan nyt, että vain hyvin pieni osa suomalaisista haluaa olla työtön. Me olemme kovia tekemään työtä ja työ on aina ollut  suomalaisille keino ilmaista itseään. Niin se on ollut ja niin se tulee olemaan. Haaste on siinä, että työ on muuttunut. Sitä ei välttämättä ole tarjolla omalla alueella ja se vaatii yhä paremman koulutuksen. Palkat ovat myös monella alalla sellaisia, että muuttaminen tai asuminen viikot toisessa kaupungissa ei ole taloudellisesti mahdollisia. Jotta työllisyys nousee on asiaa osattava katsoa työttömän ja työllistävän yrityksen näkökulmasta. Tulee antaa yksilöllistä tukea ja ennen kaikkea saada sotu-uudistus joka mahdollistaa tukien ja työn yhdistämisen yksilöllisellä tavalla.

Riemuitaan tästä askeleesta kohti parempaa  

Tekisi mieleni antaa Sipilän hallitukselle huutia oikein kunnolla. Haukkua, kiroilla ja huutaa, että “mitäs minä sanoin, mitäs sadat tuhannet suomalaiset sanoi”. Mennyt on mennyttä ja vääryys on nyt korjattu. Virheistä opitaan ja toivottavasti toisten yhtä kammottavaa lakia ei suureen saliin tuoda. 

Huutamisen ja vahingonilon sijaan valitaan yhdessä ilo ja tyytyväisyys siitä, että suunta on nyt oikea. Tämän kaiken poliittisen sekamelskan keskellä ollaan tyytyväisiä siitä, että aktiivimalli saadaan yhdessä saatella hautaan. Olkoon tämä uuden luottamuksen rakentamisen alku. Kehityksen joka ei syrji, ei hakkaa kepillä ja on tasa-arvoinen, sekä kannustava.