Hoitajamitoitus, aihe josta on kohistu jo pitkän aikaa. Nyt se viimein toteutumassa kun hallitus antoi lakiesityksen eduskunnalle opposition kovan huudon ja jopa virheellisten tietojen saattelemana. Kokoomuksen Petteri Orpo syytti hallitusta uudistuksen voimaantulon päivämäärän sysäävän koko vastuun seuraavalle hallitukselle. Petteri Orpo joko harhautti tahallaan tai sitten hän ei tunne esitystä. Nimittäin hoitajamitoituksen takaraja on 1. huhtikuuta 2023. Se on päivämäärä jolloin viimeistään kaikkien vanhusten hoivaa tarjoavien tulee täyttää uudet lain vaatimukset. Petteri Orpo käsitteli virheellisesti päivämäärää lain voimaantulo päivämääränä. Marinin hallitus nimenomaan ottaa vastuun hoitajamitoituksen kuntoon saattamisesta asettamalla takarajan juuri ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
Tärkein on vanhus
Kaiken tämän poliittisen huudon keskellä on syytä pitää mielessä miksi tätä uudistusta tehdään. Sitä tehdään jotta meidän arvokkailla vanhuksilla on parempi hoiva ja vanhuusajan elämä. Sitä tehdään jotta vanhustenhoivan ammattilaiset ei uuvu työtaakan alle. Sitä tehdään siksi, että vanhuksen omaiset voivat olla huoleti ja luottaa omaisen saavan ihmisarvoista hoivaa. Sitä tehdään siksi, että yhteiskunnan yksi tärkeimmistä arvoista on pitää huolta niistä jotka apua kaipaa.
Tämän uudistuksen tavoitteiden takana on varmasti kaikki, joten miksi se on ollut niin vaikeaa? Miksi tämän kanssa on hukattu vuosia ja vuosia ennen kuin laki on saatu saatettua eduskunnalle? Vastaus ei varmasti ole yksi asia vaan monta mutta kaikki kietoutuu politiikan syövereihin, eikä palvele vanhuksia, työntekijöitä tai omaisia. Kyse on ideologiasta ja toisaalta puoluepolitiikasta.
Petterin päässä on kuhmu hoitajamitoituksesta
Viime eduskuntavaalien alla Petteri Orpo kompastui rähmälleen hoitajamitoituksen käsittelyssä julkisesti. Petteri ei saanut sanottua mitä mieltä kokoomus tai edes hän itse on aiheesta. Petteri Orpo kyllä tuomitsi monet julkisuuteen tulleet laiminlyönnit mutta ei osannut suoraan sanoa miten ongelma hoidetaan. Hoitajamitoitus oli yksi suurimmista syistä miksi kokoomus jäi oppositioon ja miksi Petteri Orpon tavoite toimia pääministerinä jäi ikuiseksi haaveeksi. Se taisi jättää asian käsittelyyn lisää arpia, vaikka sellainen ei politiikkaan pitäisikään kuulua.
Asian pohjalla lienee ideologinen ero
Suomessa on ollut haastava saada suuria uudistuksia parlamentaarisesti läpi. Sen pohjalla on monia asioista mutta yksi suurimmista on näkemys siitä kuinka ja mitä tulisi ulkoistaa tai yksityistää. Toisin sanoen mikä on valtion rooli palveluiden tuottamisessa. Tämä taas on suoraan sidoksissa verotukseen eli yhteiskunnan palveluiden rahoittamiseen.
Kokoomus ja varsinkin Sipilän hallitus ajoi hyvin voimakkaasti palveluiden yksityistämistä. Lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla tehtiin nopeaa ja epätarkkaa lainvalmistelua yksityistämisen edistämiseksi. Kansahan tästä sitten ilmaisi mielipiteensä viime eduskuntavaaleissa ja äänesti keskustalle historian alhaisimman luottamuksen, eikä keskusta ole luottamusta saanut palautettua vieläkään. Minä tästä varoittelin monta kertaa tuntemiani keskustalaisia. Jos puolue hukkaa identiteetin niin kannatuksen pohja katoaa. Se tapahtui keskustalle ja sen pohjimmainen syy oli vimma yksityistää kaikki ja kaikkialla. Myös kokoomus sai tästä aiheesta osansa mutta onnistui hienosti piiloutumaan Sipilän selän taakse. Jotain tietysti kertoo se, että kokoomus ei ole oppositiossakaan onnistunut nostamaan luottamusta. Gallupit on sinänsä viihdettä, tässä vaiheessa vaalikautta, mutta kyllä ne suunta näyttävät. Tosin sitten muutokset voi olla nopeita ja osin huonosti ennakoitavia.
Kansa ei siis halua laajasti yhteiskunnan palveluiden yksityistämistä vaan vahvaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Tähän kytkeytyy myös hoitajamitoitus ajatuksellisesti. Kokoomuksen yksi syy vastustaa selkeää hoitajamitoitusta on juuri yksityistäminen ja sen parempi muoto ulkoistaminen. Kummassakin tapauksessa hoiva-alalla miltei suurin kustannus on työ eli henkilöstö. Jos mitoitus viedään lakiin se myös sitoo sanktion uhalla toimijoita kustannusten osalta eli siis nostaa kiinteitä kustannuksia. Se taas vähentää tuottavan yrityksen katetta tai sitten palvelun hintaa. Ja tässä, rakas lukija, tullaan asian ytimeen. Olemme saaneet lukea miten hoivapalveluita tuottavat yritykset tuottavat voittoa ja miten sitä nostetaan miljoonia osakkeenomistajien taholta ulos. Tavallaan se kaikki voitto on veronmaksajien rahaa. Jos palvelut tuotettaisiin julkisella niin voittoa ei tavoitella ja näin palvelun laatuun voidaan panostaa tai sitten hintoja laskea. Tässä vaakakupissa painaa palvelutuotannon tehokkuus. Kokoomus kertoo ainoana totuutena, että julkinen sektori on täysin tehoton tuottamaan palveluita. Tämä on enemmän uskon asia. On totta, että varmasti on olemassa tehottomia yksiköitä mutta käytännössä, sekä yksityisen ja julkisen suurin ero löytyy voitontavoittelusta. Palveluiden tuottamisen tehokkuuden keinot on molemmilla sektoreilla samat. Toki on näin, että voitontavoittelu ohjaa selkeämmin tehokkaaseen toimintaan jos julkisesta tuotannosta puuttuu tavoitteet, mittarointi. Tässä kohtaa tulisi kuntien kehittyä toisaalta ostajina ja toisaalta ohjaamaan palveluiden tuottamista.
Suunta on nyt hyvä
Hoitajamitoitus ei ainoastaan varmista vanhuksille ihmisarvoista hoitoa vaan se myös lisää työllisyyttä, parantaa työoloja, sekä lisää koulutuksen merkitystä alalla. Omalta osaltaan tämä siis myös vahvistaa oppilaitoksia ja elinikäistä oppimista. Tämä suunta ei tarkoita sitä, että ulkoistaminen tai yksityistäminen loppuu tai se vaikeutuu mutta tämä tarkoittaa sitä, että henkilömitoituksella tehtävä voitontavoittelu loppuu yksityiseltä ja myös julkinen puoli saa selkeän mittaroinnin henkilöstölle.
Ainoa mitä tästä voi sanoa on, että olihan tämäkin vaikeaa. Lisäksi pidetään peukut pystyssä ettei kukaan enää keksi yllättäviä kynnyksiä tälle tärkeälle lakiesitykselle.