Tekijä: Niko Eskelinen

SDP:n Abdirahim “Husu” Hussein käytti muunneltua totuutta eli valehteli nostaessaan esiin Suomessa esiintyvää rasismia. Ymmärrän oikein mainiosti Husun tarpeen tuoda korostetusti esiin omia ja hänelle kerrottuja kokemuksia rasismista suomalaisessa arjessa. Ei ole epäilystä etteikö sitä maahanmuuttajat joudu kohtaamaan. Eikä myöskään ole mitään epäselvää, etteikö siitä tulisi keskustella avoimesti jotta asenteet muuttuvat. Minun missio on kuuntele, ajattele ja keskustele. Toisin sanoen haluan herättää taas avoimen, huomioon ottavan ja faktoihin perustuvan yhteiskunnallisen keskustelun arvostuksen. Husu käytti asian esille tuomiseen härskiä populismia ja sitä en voi hyväksyä, kuten en sitä hyväksy muidenkaan puolueiden jäseniltä. 

Poliitikko puhuu faktoilla ja vastuullisesti

Poliitikon tulee puhua tietoon perustuvilla viittauksilla. Saa olla latausta ja joissakin tilanteissa retoriikka on enemmän kuin paikallaan, kunhan se koskettaa asioita. Poliitikon merkitys on tuoda tärkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia esiin. Kiistatta rasismi ja epätasa-arvoinen kohtelu on huomion arvoinen epäkohta. 

Epäilemättä Husu on kohdannut rasismia ajaessaan taksia, sitä en epäile yhtään. Valitettavasti pidän sitä todennäköisempänä kuin vaihtoehtoa ettei olisi kokenut. Uskon myös, että Husu on kohdannut rasismia muissa arkisissa yhteyksissä. Lisäksi Husua varmasti kuormittaa asian suhteen se, että hän saa paljon muiden kokemuksia rasismista ja lisäksi myös paljon vihaisia rasistisia yhteydenottoja. 

Poliitikko on silti aina esimerkki ja rakentaa omalla toiminnallaan yhteiskunnan moraalia, sekä normistoa. Poliitikon asema on siis vastuullisempi kuin netissä satunnaista kommentointia tekevän henkilön. Poliitikot myös asettavat riman ja tavat käydä yhteiskunnallista keskustelua. Juuri näiden seikkojen takia poliitikon tekemä virhe on tuomittavampi ja painavampi. Vastuu painaa myös sananvapaudessa raskaammin. 

Pahempi toistaan 

Olen usein ja valitettavasti joudun varmaan jatkossakin puuttumaan perussuomalaisten tapaan käydä keskustelua maahanmuuttajista. Liian usein joudun puuttumaan Kokoomuksen huutoon vappusatasesta. Toistuvasti perussuomalaisten edustajat käyvät maahanmuuttoon liittyvää keskustelua valheellisilla tiedoilla, levittäen vihaa ja jakaen kansaa kahtia. Osalla perussuomalaisista olisi kanttia keskustella aiheesta levollisesti ja faktojen perusteella mutta huomionhakuisuus voittaa levollisuuden isossa kuvassa. Osalla perussuomalaista on myös levolliset ja realistiset näkemykset maahanmuutosta, valitettavasti tämä ei koske johtoa. 

Husu tuo tavallaan esiin sitä toista puolta eli rasismista kärsijöiden roolia ja tunteita. Hän on tehnyt sillä saralla hyvää työtä ja on ymmärrettävää, että hän turhautuu aina tämän tästä. Rasismi nostaa erittäin voimakkaita tunteita pintaan, tästä häntä ei voi siis arvostella. En voi kuitenkaan hyväksyä, että Husu nostaa sinänsä tärkeän asian valheiden avulla esiin. Se on ihan yhtä tuhoavaa populismia kuten on perussuomalaisten keskustelu maahanmuutosta. Molemmat estää asioiden levollisen käsittelyn ihmisten ja ryhmien välillä nostamalla vihaa, sekä poistamalla luottamuksen. Mistä enää tiedetään mikä on totta ja mikä on ongelma jos sinänsä tärkeitä asioita pitää tuoda valheen tai populismin avulla esiin.  

Mitäs nyt sitten? 

Minä en ole tuomioistuin, eikä se ole myöskään keskustelufoorumit. Oikea paikka päättää Husun jatkosta puolueen osalta on hänen oma ryhmänsä jossa käsittely on tulossa. Husulla on tärkeä missio ja hänen voisi olla helpompi tehdä sitä kuulumatta mihinkään puolueeseen.  Puolue asettaa aina tiettyjä rajoitteita ja asioita joita tulee ottaa huomioon kun käy keskustelua. Mitä vastuullisempi paikka sitä enemmän niitä on. Husun tapa on impulsiivinen ja mitä ilmeisemmin rasismi pääsee usein niin “sanotusti ihon alle”. Impulsiivisuus ei ole negatiivinen asia mutta liika voi olla poliitikolle liikaa. Sitä taas en hämmästele yhtään, että rasismi menee “ihon alle” ja tunteisiin. Silti poliitikon pitää nieleskellä, eikä mennä painimaan samaan mutalammikkoon. Poliitikolla ei ole puolustusta siitä, että “kun ne muutkin”.

Husu on tässä tapauksessa uhrien puolella. Husu yrittää kaikin keinoin tuoda esille omia ja muiden kokemuksia. Valitettavasti Husu aiheutti itselleen ja suurelle joukolle vahinkoa valehtelemalla aiheesta. Husu vei asiallista ja faktoihin pohjautuvaa keskustelua taaksepäin ja nyt joudutaan jälleen rakentamaan luottamusta. Varsinkin kun tämä tapaus ei jää huomiotta juuri niiltä henkilöiltä joita vastaan Husu käy keskustelua. Toki tämä tapaus horjuttaa myös neutraalin kansalaisen mieltä. Valehtelua ja tapahtumien muuttamista paremmin vastaamaan omaa tavoitetta ei katsota yleensä hyvällä, vaikka asiasta oltaisiin samaa mieltä.    

On Helsingin SDP:n ryhmän päätös mikä tahansa on Husulla työtä edessä rakentaakseen luottamuksen takaisin monien eri ryhmien ja ihmisten välillä. Nyt on varmasti aika puhua täysin totta ja ottaa vastaan se mikä tulee. Politiikassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa saa joskus enemmän kuin olisi ansainnut, hyvässä ja pahassa. Oli Husun ja puolueen suhde tulevaisuudessa mikä vain toivon, että hän jatkaa keskustelua mutta tästä oppineena ja viisaampana. 

Edit 12.11.2019

Husu erotettiin määräajaksi Helsingin SDP ryhmästä. Päätös oli oikea ja selkeä viesti siitä, että SDP ei salli politiikan tekemistä väärillä keinoilla.

Herra pääministeriä eli Antti Rinnettä on minun vaikea mieltää herraksi. Antti on ihminen kaikkine heikkouksineen ja välillä epäselvien ilmauksien siivittämänä. Antti on henkilö joka on helppo “jauhottaa” keskusteluissa. Se johtuu pitkälle siitä, että Antti ei keskustele voittaakseen vaan saadakseen asiaan yhteisymmärryksen. Poliittisen johdon tärkein ominaisuus ei ole lipevyys, hyökkäävyys ja kiiltäminen haastatteluissa  vaan tahto ja kyky yhdistää ja ajatella kansan parasta. Kukaan ei ole valmis pääministeriksi vaan siihen toimeen kasvetaan tehtävän aikana. Antti on jo osoittanut, että hän on siihen kykenevä ja valmis ottamaan rekkakuormallisen sitä itseään joka päivä päällensä jotta kansa saa politiikasta sen hyödyn mitä kulloinkin voidaan eduskunnan osalta luoda. 

Kukaan ei ole korvaamaton 

Onko Antti paras pääministeriksi? En tiedä, eikä kukaan tiedä. Sitä on turha miettiä vaan meidän tulee muistaa se, että Antti tekee tällä hetkellä suurinta kasvua ihmisenä mitä on koskaan joutunut kohtaamaan. Kaiken huudon ja öyhötyksen keskellä pitää muistaa, että pääministerinä toimii henkilö joka on mennyt melkoisen lihamyllyn läpi ihan lähikuukausien aikana. Vakava sairastuminen, poliittisen kentän haasteet ja EU-puheenjohtajuuskausi on melkoinen sarka ollut ja on. Samalla uskon, että näistä kaikista Antti on saanut lisää perspektiiviä ja ymmärtänyt yhä paremmin miksi politiikkaa tehdään. Kansan, tasa-arvon ja heikkojen takia. Politiikka ei koskaan vastusta menestystä tai rikkautta vaan pitää huolen siitä, että kaikilla on mahdollisuus ja keinot rakentaa itsensä näköinen elämä. Nämä rakentavat ja takaavat myös yhteiskuntarauhan. 

Tähän asti Antin esiintyminen ja päämäärät on olleet kunnioitettavia. Pitää muistaa, että hallitus on alkutaipaleella ja työ on vasta alussa. Pitkästä aikaa panostuksia ohjataan kansalaisille laajasti. Koulutus, eläkkeet, kasvatus, kunnossapito ja moni muu on saamassa lisää rahoitusta. Juuri ne asiat jotka rakentavat yritysten ja kansalaisten mahdollisuuksia olla toimiva osa yhteiskuntaa. Suunta on siis hyvä ja se on sama. Voimme siis olla tyytyväisiä tämän hetken suuntaan ja alkuun mutta tämä on vasta alku. 

Vääräleuka pilkkeet silmäkulmassa 

Oletteko panneet merkille mutta meillä on erittäin ilmeikäs pääministeri? En tiedä onko Antti joskus pelannut pokeria mutta ainakin hänen tunteet ja olotilat on luettavissa kasvoilta. Itse pidän sitä rehellisenä toimintana ja kunnioitan sitä. Antti on hyvin erilainen kun kamerat sammutetaan ja keskustelu on vapaampaa. Huumoria on puheessa ja pieni pilke silmäkulmassa koko ajan. Kun aikaa kuluu vielä hivenen niin tulemme näkemään tämän Antin myös kameroiden edessä ja silloin kaikki sanoo hänen kehittyneen huimasti. Silti Antista ei koskaan tule sädehtivää ja super karismaattista puhujaa. Antin karisman löytää kun häntä kuuntelee. Aito tahto kaikkien yhteiseen parhaaseen ja uhrautuvuus on juuri niitä ominaisuuksia joita pääministeriltä ainakin minä odotan. Ei minua kiinnosta onko puku juuri oikein leikattu ja onko puhe aina niin sujuvaa. Uskon, että kaikkia näitä ominaisuuksia me opimme vielä Antissa arvostamaan. Eikä Antista tai kenestäkään tarvitse varauksetta pitää mutta pitää tulla toimeen ja arvostaa päämääriä. 

Suunta löydetään yhdessä

Uskon, että löydämme Antin kautta taas oikean politiikan suunnan ja merkityksen. Antin esiintyminen kyselytunneilla ja monissa muissa yhteyksissä on ollut uhrautuvaa, nöyrää ja osallistuttavaa. Arvostan sitä kovastikin paljon. Hän on monissa yhteyksissä korostanut yhdessä tekemisen merkitystä ja ilmaissut huolestuneisuuden poliittisen keskustelun tavoista ja sävystä. 

Antti on esikunnastaan huolimatta yksi mies. Vain yksi mies ja vielä epätäydellinen, kuten me kaikki. Kun kansa valitsee johdon on sillä sen jälkeen myös vastuu seurata päätöstään. Ei silloin kun heidät petetään mutta kuten jo totesin niin suunta on nyt täysin luvattu. Siitä ei pääse mihinkään vaikka oppositio huutaa vaikka mitä. 

Meillä on nyt yhdessä mahdollisuus saada maatamme kehitettyä. Sen mahdollistaa johto joka miettii kansaa. Muutokset ei ole nopeita vaan ne tapahtuu hitaasti mutta ne tapahtuu. Meidän kansan hyvinvoinnin kriittisimmät asiat ovat uudistukset. Meidän on pakko saada läpi sotu ja sote-uudistukset. Ne osaltaan muuttavat ja mahdollistavat parempaa terveydenhoitoa, työllisyyttä, maahanmuuton hoitamista ja montaa muuta asiaa. Jotta ne saadaan aikaiseksi meidän tulee löytää yhtenäisyys. Meillä on nyt pääministeri joka haluaa menestyä tekemällä nämä, ei kiiltämällä haastatteluissa ja olemalla poliittisesti nokkela. 

Antti voi jäädä historiaan pääministerinä jonka aikana eduskunta rakensi yhtenäisenä menestymisen mahdollisuuksia kansan parhaaksi. Tai sitten Antti voi jäädä historiaan pääministerinä jonka aikana opposition politiikka koveni ja politiikan merkitys väheni. Sitä ei päätä Antti vaan me muut. Kumman suunnan sinä haluat valita? 

Uskonnot, ehtymätön väärinymmärtämisen, armon, julmuuden ja laupeuden lähde. Uskonnoissa ja pyhissä kirjoissa tiivistyy se kaikki mitä kutsutaan ihmisyydeksi. Uskontojen sisältö vaihtelee epäinhimillisestä julmuudesta aina suurimpiin laupeuden tekoihin. Pyhät kirjat ei ole tekninen manuaali tai ohjekirja. Ne ovat kokoelma kirjoituksia joiden tekijät ja tavoite on vaihtelee suuresti. Silti ne toimivat eri uskontojen ohjaavina teoksina ja kysymys onkin tulkinnasta. Jos pyhiä kirjoja tulkitaan kirjaimellisesti sitä kutsutaan fundamentalismiksi. Fundamentalismi on lähtöisin kristinuskosta mutta sitä esiintyy kaikkien uskontojen yhteydessä. Fundamentalismi lähtökohtaisesti on paluuta vanhaan ja luonnollisen kehityksen hylkäämistä. Yleisimmin fundamentalismia käytetään hyväksikäytön välineenä. Ehdollistetaan ihminen toimimaan sokeasti mutta todellisuudessa se ei palvele Jumalaa vaan maallisia henkilöitä jotka haluavat valtaa tai mammonaa. 

Kivittäkää, polttakaa ja rakastakaa 

Pyhät kirjat ovat melko mielenkiintoisia teoksia. Ne ovat kuin luotaus ihmisyyden eri ulottuvuuksiin. Niistä voi tulkita ihmisen julmuuden mutta toisaalta ne tuovat esiin täydellisen ja ehdottoman laupeuden. Pyhät kirjat ovat siis kaikki äärimmäisen ristiriitaisia teoksia. Itse ajattelen niistä niin, että niistä joko löytää sen mitä haluaa tai sitten niitä voi tutkia ja samalla kehittyä ihmisenä. Pyhien kirjojen avulla voi kohdata pahuuden ja käsitellä sitä. Löytää sitä kautta laupeuden. Toisaalta niistä voi löytää tukea ja oikeutusta julmimmille teoille mitä voi kuvitella. 

Jokaisessa pyhässä kirjassa on tapoja, tapahtumia, sääntöjä, kehotuksia ja viittauksia sellaisiin asioihin jotka eivät sovi tämän päivän yhteiskuntaan. Se on ihan luonnollista ja ymmärrettävää koska pyhät kirjat on koottu aikojen alussa jolloin moni asia oli hyvin eri tavalla. Pyhiä kirjoja tulee siis aina tulkita ja pohtia niiden lauseiden merkitystä. Osa lauseista on kuin aikamatka ja osa taas on edelleen täysin sopivia meidän yhteiskuntaan. 

Uskonto on jokaisessa meissä 

Ihmisen uskonto on hyvin henkilökohtainen asia. Uskonnon myötä tavallaan luovutamme oman tahtomme suuremman haltuun. Se on monelle vaikea paikka mutta se on myös erittäin voimakkaasti yhdistävä ja ohjaava tekijä. Uskonto yhdistää seurakunnan jäsenet koska kaikki tietävät toisen seuraavan samoja arvoja. 

Kautta aikojen tätä voimaa on käytetty pahaan, uskomattomaan ja täysin silmittömään väkivaltaan toisia kohtaan. Uskontojen varjolla on tehty, tehdään ja tullaan tekemään pahimmat rikokset ihmisyyttä vastaan. Pyhien kirjojen pahin sisältö ja varoitukset tulevat todeksi. Se aiheuttaa monessa ristiriitoja käsitellä uskontoja ja ihmisyyttä. Pyhiä kirjoja siteerataan yleensä laupeuden lähteenä mutta miksi pahimmat julmuudet tehdään näihin vedoten? 

Elämme aikaa jossa on sallittua, toivottua ja kehitystä tuovaa kyseenalaistaa, sekä muuttaa totuttuja toimintamalleja. Meillä on yhä enemmän tutkittua tietoa ja ja alamme yhä paremmin tiedostamaan ympäristöämme laajasti. Ihmisen kehitys on oikeastaan hämmästyttävää kun sen asettaa aikajänteelle jossa on esimerkiksi maapallon kehitys. On siis ymmärrettävää, että joudumme taistelemaan kehityksen aikana vanhoja uskomuksia ja tapoja vastaan. On hyvin ymmärrettävää, että pelkomme aiheuttaa usein tekoja joita emme osaa edes selittää. 

Jokainen ihminen uskoo johonkin, vaikka hän ei kuuluisikaan mihinkään uskontoon tai kirkkoon. Jokaisella meistä on sisällä usko johonkin meitä suurempaan vaikka sitä emme osaisi kuvitella. Ihminen joka ei hae voimaa jostakin suuremmasta on erittäin harvinainen poikkeus. Joskus nämä poikkeukset ovat tuhoavia ja joskus erittäin kehittäviä mutta aina ne ovat muutoksia. Virheitä kirjoituksessa jotka muuttavat tarinan kulkua. 

Vahvuudessa heikko ihminen

Ollaan uskonnoista mitä mieltä tahansa niin ne ovat laatineet pohjan laupeudelle ja yhteiskunnan järjestykselle. Ilman uskontoa olisimme “pidät minkä tapat” järjestelmässä mutta kuten jo sanoin niin tästä huolimatta suurimmat julmuudet on tehty ja tullaan tekemään uskontojen oikeutuksella. 

Itse pidän sitä osoituksena ihmisen heikkoudesta. Meidän kaikkien suurin heikkous on pelko. Pelko on toki hyvin tarpeellinen selviytymisen kannalta mutta samaan aikaan tätä ihmisen perusominaisuutta käytetään hyväksi toisten ihmisten toimesta. Tämä näkyy erittäin selkeästi tämän päivän oikeistopopulismissa jossa pakolaisuuden varjolla herätetään primitiivista pelkoa toisia kohtaan ja saadaan ihminen rikkomaan toista vastaan perusteettomasti. Se on toki härskiä hyväksikäyttöä ja tavoitteena on aina vain oma valta. Sanomani ei tarkoita sitä, että pitäisi automaattisesti hyväksyä väärinkäytökset ja olla suojelematta aluettaan. Tässä juuri piilee oikeistopopulismin levittämän vihan juuri. On erittäin vaikea ymmärtää ja päättää mikä on uhka ja mikä ei. Missä kohtaa uudet kulttuurit ja tavat uhkaavat meitä tai elämäntapaamme. Pelko perustuu siihen, että jokainen kulttuurin ulkopuolelta on tullut meitä vastaan, ei yhdessä vaan vastaan. Tämähän ei pidä millään tavalla automaattisesti paikkaansa vaan usein kulttuurit yhdistyvät, ottavat tapoja toisistaan ja elävät rinnakkain. Toisia voidaan aina lähestyä uteliaasti ja oppien tai vihamielisesti ja tuhoten. 

Kansa, mikä se on? 

Tässä ajassa etsimme taas epätoivoisesti itseämme ja yritämme löytää juuremme. Perustelemme oikeuttamme alueeseen tai kulttuuriin DNA-testien avulla ja yritämme löytää perimän kautta yhteisöllisyyden. Ihmisen on hyvin vaikea kestää juurettomuutta. Kaikessa heikkoudessa ihminen janoaa yhteenkuuluvuutta ja oikeutusta. Ihmiseen vaikuttaa kaikista eniten kulttuuri jossa hän on kasvanut ja johon hän kokee kuuluvansa tai on pakotettu kuulumaan. Hyvin monet uskontoon perustuvat epäinhimilliset tavat eivät tule nuoremmalta sukupolvelta vaan vanhempi sukupolvi elää nuorten kautta menneisyyttä ja siirtää heikkouden nuoremmille. Tämä onneksi pätee myös hyvissä tavoissa ja tiedoissa. 

Mutta mitä on olla Suomalainen tai mitä siihen kuuluu? Onko oikeutus siihen vain perimä tai tietyt tavat joita meidän kulttuurissa on? Tähän haetaan tällä hetkellä vastausta kiihkeästi ja samalla sotketaan koko maailman kehitys ja jo osin saavutettu rauha. 

Länsimaisessa käsityksessä yhteiskunnasta olemme jo hylänneet monia tapoja ja perinteitä jotka olisivat tänä päivänä hyvin vieraita, sekä vastenmielisiä meille. On totta ja kiistatonta, että Islamistisissa maissa uskonto vaikuttaa edelleen tasa-arvoon tavalla jota meidän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Ei siitä puhumista kannata välttää mutta samaan aikaan tulee muistaa, että jokainen maa ja kulttuuri on pitkän kehityksen tulos. Kulttuurin ymmärtäminen on aina moniselitteinen. Jokainen kulttuuri ja maan sisäinen toimintakulttuuri voidaan esittää pahimpana sortona tai sitten taivaana maan päällä. 

Uskonto on ollut suuressa roolissa luomaan meille toimintakulttuurin jossa on toisen huomioiminen suuressa roolissa. Ei se ole tapahtunut ilman väkivaltaa, eikä sen historian lukeminen ole pelkästään hyvää. Silti uskonto on aina osa meitä ja yhteiskuntaamme, uskot siihen tai et.

Kansa muodostuu suuresta joukosta ihmisiä jotka muodostavat lukuisia eri ryhmiä. Kansan sisällä on lukuisia eri uskontoja, uskomuksia, tapoja ja tapoja elää elämäänsä. Meistä kukaan ei ole yksin. Me kaikki kuulumme johonkin viiteryhmään josta haemme omaa persoonaamme ja itseyttämme. Tämän viiteryhmän perusteella me voimme olla työttömiä, johtajia, homoja, sotilaita, uskovia ja melkein mitä vain. Jollakin itseys syntyy ammatin kautta jollakin se perustuu paljon suurempaan arvoon. Kansaa on siis vaikea määritellä koska kansan joukossa on paljon eri arvoja ja uskomuksia. Meidän yhteiskunta toimii tavallaan meille näkymättömien lankojen varassa. Se toimii sen perusteella, että me ikään kuin tiedämme miten toinen toimii ja itse on paras toimia. Tätä voit kutsua vaikka toimintakulttuuriksi. Siihen sisältyy uskonnot, lait ja asetukset, rajat ja tuhannet muut asiat joista osa on tiedostamatonta ja osaa joudumme koko ajan itsellemme muistuttamaan. 

Fundamentalismia ja mustia messuja 

Päivi Räsänen ja Jussi Halla-aho ovat jollakin tapaa piristäviä ja aitoja poikkeuksia. He aidosti uskovat ja pelkäävät samaan aikaan. Itse arvostan aina kun ihminen on aito ja käsittelee itsensä likoon laittaen asioita. Nämä ihmiset auttavat meitä tavallaan löytämään kehityksen ja toisemme. Kysymys on vain siitä kuinka nopeasti ymmärrämme heidän pelon ja vallanhimon. 

Jos arvostelemme televisiossa esiintynyttä Imaamia joka kertoo Islamissa homoseksuaalisen aktin rangaistuksen olevan kuolema, niin ihan samalla tavalla meidän tulee arvostella Päivi Räsästä joka ei salli homoseksuaaleille rakkautta ja ihmisarvoa. Päivi Räsänen on kaiku ajalta jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa rangaistava teko. Päivi Räsänen perustelee näkemystään sillä, että homoseksuaalisuus on räikeässä ristiriidassa raamatun näkemysten kanssa siitä miten ihmiskuntaa jatketaan. Päivi Räsänen siirtää siis uskonnollisia näkemyksiään yhteiskunnan normistoon ja toimintakulttuuriin. Emme reagoi Päivi Räsäseen niin voimakkaasti koska tunnemme hänet ja hän osa yhteiskuntaamme. Me tiedämme, että Päivi Räsänen ei ole välitön uhka ja tiedämme, että Päivi Räsänen pelaa kuitenkin tämän yhteiskunnan säännöillä vaikka pelko ajaa häntä elämään menneisyydessä. 

Jussi Halla-aho on mustien messujen mestari. Mustalla messulla viitataan yleisesti ikään kuin käänteiseen Jumalanpalvelukseen jossa valkoinen käännetään mustaksi. Halla-aho ei julkisesti tunnusta vahvasti mitään uskontoa mutta miltei jokaisessa julkilausumassa kääntää ihmisyyden ja uskonnon uhkaksi. Tässä on toki kyse politiikasta ja vallasta. Halla-aho käyttää ikiaikaista mekanismia joka toimii aina, eli pelkoa. Pelkoa täynnä oleva ihminen on helpoin kääntää seuraajaksi ja ohjata toista ihmistä vastaan. On mielenkiintoista katsoa miten Halla-aho pikkuhiljaa yrittää luoda keskustelulle uudet normit. Normit jotka sallivat taas luokitella ihmistä syntyperän, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Päivi Räsäsen tavoin suhtaudumme Jussi Halla-ahoon hyvin sallivasti ja jopa ymmärtävästi. Halla-ahokin on osa Suomalaista toimintakulttuuria ja osa meidän yhteiskuntaa. 

Räsäsen ja Halla-ahon aidoissa ajatuksissa on silti myös totuudenperää ja joissakin asioissa he ovat täysin oikeassa. Joidenkin mielipiteiden osalta he rakentavat tätä yhteiskuntaa. Ei ole siis mitenkään merkillistä, että molemmat saavat lukuisia seuraajia ja sitä kautta valtaa, sekä huomiota. Silti en kumpaakaan näistä henkilöistä halua nähdä käyttävän suurta poliittista valtaa, koska näkemykset ja keinot ovat ihan yhtä tunkkaisia ja epäinhimillisiä kuin Imaamin joka hymyillen sanoo homoseksuaalisen aktin rangaistuksen olevan kuolema. 

Uskonto yhdistää tai erottaa

Uskonto voi siis olla kansoja yhdistävä tai erottava tekijä. Pyhiä kirjoja voidaan tulkita yhdistämään tai erottamaan. Sitä ei tee Jumalat vaan ihmiset jotka käyttää Jumalan valtaa maan päällä. Kyse on tulkinnasta. Kääntyykö ihminen hyvään vai pahaan. 

Jokainen uskonto sisältää saman laupeuden ja saman julmuuden. Jokainen uskonto ohjaa laumaa levittämään uskontoa ja sen näkemyksiä. Maalliset mekanismit on loppujen lopuksi melko samat vaikka kirjoitetun tekstin ulkoasu on hyvin erilainen. 

Meillä ihmisillä on kaikilla samat tarpeet. Me tarvitsemme ravintoa, lämpöä, nestettä ja suojaa. Meidän keho toimii samalla tavalla. Meillä on samat vaistot jotka huolehtivat suvun jatkamisesta, seksuaalisuudesta, yhteenkuuluvuudesta ja monesta muusta. Myös pelkojen, ilojen, epäluulojen, riemujen ja monien muiden tunteiden lähteet ovat hyvin samankaltaisia. 

Kun ymmärtää tämän on melko vaikea ymmärtää miksi me käytämme niin paljon energiaa vihaan ja epäluuloon. On vaikea ymmärtää miksi pyhiä kirjoja ei tulkita yhdistämisen, eikä erottamisen kannalta. Aika, aikaa kutakin. Maailma muuttuu ja me muutumme. Olemme oppineet jakamaan ja toimittamaan tukea toiselle puolelle maapalloa. Me ymmärrämme kaukana asuvan, meille tuntemattoman ihmisen hädän ja tuskan ja haluamme auttaa. Ehkä joskus me yhdessä ymmärrämme sen, että se on vain ihmisestä kiinni millaisen maailman me rakennamme yhdessä. Se ei ole kiinni pyhistä kirjoista, uskonnoista tai mistään muustakaan. Kyse on vain meistä, ihmisistä. Me jotka kaikki yhdessä matkustamme maapallolla kohti vielä tuntematonta. 

Loppuun haluan siteerata Raamattua. Viides Mooseksen kirja 23-24. 

“Jos mies makaa toiselle miehelle kihlatun koskemattoman tytön ja tämä tapahtuu kaupungissa, molemmat on vietävä kaupungin portille ja kivitettävä kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua, ja mies siksi, että hän häpäisi toiselle vaimoksi luvatun tytön. Hävittäkää paha keskuudestanne.”   

Jokainen lehti ja keskustelupalsta on täynnä juttua puolueiden kannatuksesta gallup-kyselyn perusteella. En ihan ymmärrä miksi näistä puhutaan nyt. Seuraavat vaalit on vuonna 2021 joten tämän hetken gallupeilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Se millä on merkitystä liittyy siihen miten hyvää ja reagoivaa politiikkaa onnistutaan tekemään. Siihen osallistuu koko eduskunta ja kunnat, ei vain hallitus. 

Eikös politiikka ole kansan takia?

Edellisellä hallituskaudella vastustettiin leikkauksia ja nyt vastustetaan sitä, että panostuksia koulutukseen, pienimpiin eläkkeisiin, päivähoitoon ja moneen muuhun asiaan lisätään jälleen. Nyt syytetään budjetin ylityksestä ja tuhlailusta vaikka niistä kumpikaan ei ole mitenkään merkittävästi lisääntynyt Rinteen hallituskaudella. Lehdet ja keskustelupalstat on kuumina EU:n huomautuksesta Suomelle siitä, että vaaditaan lisäselvityksiä budjetista. Hengenvedon jälkeen sitten vastustetaan EU:ta ja sanotaan, että EU vaikuttaa liikaa Suomen päätöksiin. Mitä ihmettä, koittakaa nyt herranjumala päättää.

Hommahan on niin, että eduskunta ja hallitus kokoontuu kansan takia. Luomaan kansan hyvinvointia ja sen ydin on palvelut.  Minun nähdäkseni hallitus ja eduskunta tekee juuri nyt sitä mitä pitääkin. 

Avainasemassa talous ja yleinen ilmapiiri 

Jos lehtiä lukee niin tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä. Emme uskalla tehdä lapsia, opiskella ja jos uskaltautuu ulos niin tulee välittömästi joukkoraiskatuksi. Lihaa ei voi syödä ja kävellä pitää koska autoa ei uskalla ilmastonmuutoksen takia käyttää. Totuus on se, että meillä on asiat hienosti, jos vaikka lopetetaan se ruikuttaminen ja kääritään hihat. Epäkohdat ovat lisääntyneet ja raha uhkaa loppua monesta palvelusta. Emme ole kyenneet tekemään yhtään suurta uudistusta, jotka veisivät maan tilannetta oikeaan suuntaan. Niitä nyt tarvitaan, eikä piiperryksiä ja torvensoittoa. Nyt tarvitaan yhteistyötä ja yhteistä suuntaa, eikä Suomen tuhoamista poliittisten pyrkimysten takia. 

Maailmantalous on epävarmassa tilanteessa ja talouden ennustaminen on vaikeaa. Varmaa on ainoastaan se, että se tulee heijastumaan Suomen talouteen. Se osaltaan ratkaisee myös sitä onko vappusatasiin, kansan hyvinvointiin, koulutuspanostuksiin ja moneen muuhun tulevaisuutta määrittelevään palveluun varaa panostaa lisää. Näitä tehdään kansan takia, sinun minun ja meidän kaikkien takia. Se on politiikkaa ja se luo hyvinvointia.

Politiikalla on useita päämääriä mutta niistä tärkein on yhdistää Suomen kansa, luoda sisäinen yhtenäisyys. Ilman yhtenäisyyttä ei ole taloudellista, sosiaalista tai henkistä menestystä. Ilman yhtenäisyyttä Suomen turvallisuus on vaarassa ja olemme alttiita vaikuttamiselle, sekä sisäisille ristiriidoille jotka lopettavat sen Suomen jossa me nyt elämme. 

Ilman yhtenäisyyttä emme pysty toimimaan eri yhteisöissä ja osana yhä pienenevää maailmaa. Innovaatiot, yritysten menestyminen, kauppasopimukset ja koko taloudellinen menestys on kiinni yhtenäisyydestä. Ilman yhtenäisyyttä emme pääse sopuun edes koulutuspolitiikasta joka luo sukupolvien välisen turvan ja kehityksen. Ilman yhtenäisyyttä jokainen uudistus ja muutos kohtaa vastarintaa. 

Suomen kansa on pieni, sisukas ja kekseliäs. Suomi on selvinnyt maailman tuulista ja myrskyistä ymmärtäen vahvuudet ja pitämällä kiinni yhtenäisyydestä. Suomen kansa on nojannut toisiinsa ja katsonut yhdessä eteenpäin. Ei aina olemalla samaa mieltä mutta aina kulkien samaan suuntaan. 

Yhtenäisyydellä on uusia uhkia. Ne tulevat kansamme sisältä ja niitä tuetaan ulkopuolelta. Meillä on poliitikkojen sukupolvi joka ei tähtää yhtenäisyyteen vaan valtaan. Poliitikkojen sukupolvi joka myy kansansa omien hyötyjen ja näkemysten vuoksi. Poliitikkoja joiden näkemys ei ole yhtenäinen Suomi vaan rikottu Suomi. Poliitikkoja jotka kertovat valheita ja antavat näkemyksiä jotka usuttavat ihmiset toistensa kimppuun. 

Suomi on selvinnyt monesta. Olemme yhdessä tehneet ihmeen, Suomalaisen hyvinvointivaltion jota kadehditaan ja sen yhtenäisyyttä on hämmästelty. Me selviämme täskin. Me opimme tunnistamaan viestin joka ei johda yhtenäisyyteen. Me opimme taas kuuntelemaan toisiamme. Me opimme taas keskustelemaan faktoilla. Me opimme taas ottamaan toisen huomioon ja me opimme huomioimaan yhteiskunnan, emmekä ainoastaan omaa hyötyä. Yhtenäisyys lähtee jokaisesta meistä. Politiikan ja kehityksen tärkein suunta ei ole poliitikko vaan jokainen kansalainen. Jokainen lause ja jokainen teko rakentaa tai hajottaa. Meistä jokainen päättää mitä haluaa tehdä. Luottamus on vaikeampaa kuin viha. On helpompi vihata ja syyttää kuin tehdä ja uskoa. On helpompi uskoa olosuhteita kuin muuttaa niitä. On helpompi luovuttaa. Mutta me emme luovuta. Mielipiteet ja henki on kääntymässä. Olen varma siitä. Yhä useampi herää huomaamaan mitä Suomessa tapahtuu. Yhä useampi tuntee, ettei tämä ole oikein. Yhä useampi miettii miksi, mikä on vialla? 

Suomi tulee olemaan taas yhtenäinen. Järki ja yhteinen hyöty voittaa. Me tulemme saamaan suuret uudistukset läpi ja me tulemme menestymään jatkossakin. Me tulemme taas pitämään yhä paremmin huolta kansasta ja sen heikoimmista. Me nousemme takaisin tasa-arvon ja yhtenäisyyden eturintamaan. Miksi uskallan sanoa näin? Miksi luotan tähän? Vain ja ainoastaan koska suomalaiset on aina noussut sortoa vastaan ja yhtenäisyyttä tuhoavaa kehitystä vastaan. Me olemme sen aina tehneet ja me teemme sen myös nyt! 

Kuuntele, ajattele ja keskustele!

Rahapelit on parhaimmillaan hyvää viihdettä ja pahimmillaan pahin helvetti. Suomessa on pelaamista mainostettu Veikkauksen taholta vastuullisuuden varjolla. Suomessa hyvin yleiset peliautomaatit ovat totuttaneet meidät jo lapsesta rahapelaamisen läsnäoloon.  Veikkauksen tilanne on hankala. Pelaamisen haittatekijät ja riippuvuus tiedetään ja tunnetaan mutta toisaalta Veikkaus on erittäin hyvä tulonlähde. Se tekee asiasta ennen kaikkea omistajan eli valtion ongelman. Päätös on siis yhteiskunnallinen, ei ole Veikkauksen asia päättää miten monopoli tulee purkaa. 

Purkaminen vastuullisesti 

On selkeä, että monopoli tulee purkaa. Nettikasinot ja verkossa tapahtuva vedonlyönti on sen jo tavallaan tehnyt vaikka sitä ei aina tunnusteta ja tämä kehitys kiihtyy. Veikkauksen monopolin purkaminen on kuitenkin hankalaa. Veikkauksen varoilla on rahoitettu tuhansia kohteita Suomessa ja iso osa näistä kohteista on sellaisia joiden rahoittaminen on haaste ilman Veikkauksen varoja. Tulevissa toimissa vääntää siis raha ja moraali kättä. Yhteiskunnalliset päätökset tulee tehdä aina kansalaisten hyvinvointiin tähtäävällä tavoitteella. Tämä olisi kiistatta rahapelien ehdoton kieltäminen kaikissa muodoissa koko Suomessa. Paras vaihtoehto kansalaisten kannalta ei kuitenkaan ole realistinen. 

Kun ajatellaan pelaamisen tulevaisuutta niin se on kiistatta verkossa. Samaan aikaan verkossa tapahtuvaa pelaamista on vaikea valvoa ja siitä on erittäin vaikea saada kannettua veroa haittojen korjaamisen rahoitukseen. Samaan aikaan siis pitäisi purkaa monopoli ja varmistaa, että pelaamisesta saadaan valtion kirstuun rahaa. Haastava tilanne. 

Minun ajatus tässä on se, että lisätään verkossa pelaamisen mahdollisuuksia ja vain pelaamiseen tarkoitettuja kasinoita. Mutta poistetaan ja kielletään pelikoneet koko Suomesta. Näin pelaamiseen saataisiin toimija joka voi toimia yhteiskunnallisesti ja vastuullisesti verkossa. Lisäksi kasinot olisivat elämyksellisen pelaamisen paikkoja joissa pelaaminen tapahtuu valvottuna. Lisäksi häviämiseen tulee asettaa katto. On selkeä, että ihminen keksii keinot pelata jos näin haluaa mutta aukotonta järjestelmää tähän ei pystytä kehittämään. Häviämisen katto tulisi asettaa melko matalalle. Ylimmillään 10 000 euroa mutta näkisin mieluiten 3 000 euron häviämisen katon. 

Kohti aidosti vastuullista pelaamista

Yllä esitetyillä toimilla säästäisimme taloudellisesta kaikista heikoimmassa asemassa olevien pelaamiseen kulut varat. Peliautomaatit poistamalla viestisimme sitä, että pelaaminen ei ole arkipäiväistä. Samaan aikaan Veikkauksen tulisi investoida lisää verkossa tapahtuvan pelaamisen mahdollistamiseen ja laatuun. Veikkauksen tulisi olla erittäin kilpailukykyinen vertailtuna ulkomaalaisiin verkkokasinoihin.  Lisäksi Veikkauksen tulisi avata suurimpiin kaupunkeihin elämyksellisen pelaamisen kasinot. Kaikessa tulee näkyä pelaamisen vastuullisuus, valistus ja tieto siitä, että pelaamalla jää hyvin harvoin voitolle. 

Näin toimien monopolin purkaminen ei oikeastaan aiheuttaisi kovin paljon muutoksia pelien suhteen muuta kuin automaattien kieltämisen osalta. Vaikka monopoli puretaan niin kasinon perustaminen tulee olla luvanvaraista. Näin voidaan varmistaa, että haittavero saadaan kannettua ja vastuullisen pelaamisen vaatimukset toteutuvat myös yksityisillä kasinoilla. Valvontaan on varattava resursseja ja varmistuttava siitä, että yksityiset kasinot ovat kyvykkäitä kantamaan velvollisuutensa, niin taloudelliset kuin moraaliset,  kaikissa tilanteissa. 

Ongelmaksi jää Veikkauksen varoilla tehty yhteiskunnallinen rahoitus ja se on aito ongelma. Tämä on vain kohdattava koska monopoli ja positiivisen pelaamisen kulttuuriin on tehtävä muutos. Muutosta ei ole kannatettava tehdä rysäyksellä vaan asteittain ja koko ajan vaikutuksia seuraten. Lisäksi muutoksen tulee olla läpinäkyvä ja aikataulutettu. Muutos on silti lähdettävä peliautomaateista, se on vastuullisin teko mitä yhteiskunta voi kansalaisia kohtaan tehdä.

Suomessa on noin 100 000 asuttamatonta taloa. Määrä ei ole ihan tarkka mutta suuruusluokka on oikea. Määrä on valtava ja se tulee kasvamaan.  Se kertoo samalla omaa tarinaansa siitä miten Suomen asuttaminen on muutoksessa. Kyse on tietysti kaupungistumisesta ja ihmisten muuttamisesta lähelle kasvukeskuksia. Jokaiselle asuttamattomalle talolle on oma tarinansa, tämä on yksi niistä. Henkilökohtainen ja rakas. Jaa se kanssani. 

Lapsuuden lintukoto

Vanhetessa ja omien lapsien jälkeen olen huomannut yhä useammin mieleni palauttavan omia lapsuuden muistoja, tunteita ja tilanteita mieleen. Omien lasten kautta olen muistanut asioita joita en tiennyt edes olemassa. Yhteyksiä eri asioihin ja ne hetket kun olen ymmärtänyt suuren asian tai pettynyt johonkin raskaasti kuten vain lapsi voi tehdä. 

Minun lapsuuteen liittyy läheisesti kaksi mökkiä. Mökeillä oli se tavallinen tarina. Ne olivat molemmat omien vanhempien lapsuudenkoteja ja olivat jääneet vailla vakituista asumista kun vanhempani ja isovanhempani olivat muuttaneet lähemmäksi työtä ja palveluita. Ennen vakituista asumista tarjoavat talot olivat muuttuneet kesämökeiksi. Rakennuksiksi johon siirryttiin viettämään vapaa-aikaa ja kokoontumaan yhteen. Seinät ovat nähneet Suomen kehityksen. Tuvassa oli vuoltu puhdetöitä ja vatkattu verta mutta puhuttu myös matkapuhelimella, selattu internettiä ja lämmitetty valmisruokaa. Tuvissa oli puhuttu sodasta, kapinasta ja hyvinvoinnista. Tuvissa oli kärsitty sodan traumoista ja koettu yhtenäisyyttä. 

Nämä molemmat mökit on nyt myyty ja seinillä olevia esineitä ei enää ole. Kun kävin viimeisen kerran vihreän talon tuvassa istuin hetken kiikkustuolissa ja katselin ympärilleni. Katseeni löysi niin monia yksityiskohtia, jotka muistin lapsuudesta valokuvamuistin tavoin. Lapsi on mestari yksityiskohdissa ja minäkin muistin tunteita, tuoksuja, makuja ja sen aikaisen koko maailman. Muistan miten söin mummon lettuja ja vaniljakiisseliä samalla kun katselin ikkunasta ulos. Radio on edelleen samalla paikalla, lehdet on samalla paikalla ja seinässä oleva teline on sama. Minä kasvoin ja vihreä talo alkoi tekemään kuolemaa. Nyt olen täällä omien lasten kanssa. Työskentelen teknologian ja kehityksen parissa, josta vielä minun lapsuuden aikana ei ollut edes aavistusta. Maailma kehittyi ja vihreän talon kunta tekee kuolemaa. 

Mutta lapsi ei ole mestari kokonaisuuksissa vaan käsittelee taikurin tavoin yksityiskohtia. Lapsi menee eteenpäin ja etsii hetkelle merkitystä. Lapsi imee tietoa, tunteita ja tapahtumia muistiinsa kuin sieni. Sitten aikanaan hän oppii yhdistämään asioita toisiinsa ja hahmottaa maailman eri tavalla. Lapset ja nuoret on eteenpäinvievä voima joiden muisti ja muistot laittavat tielle esteitä tai raivaavat niitä. 

Muistan kun istuin pihamaalla ilmakivääri sylissä, oli kirkas ja kaunis ilma. Istuin pitkään paikallani ja annoin pikkulintujen tottua ja tulla luokseni. Muistan mitä tunteita kävin läpi kun ilmakiväärin piippu osoitti lintuun joka oli tullut luottavaisesti syömään lähelleni. Saalis jota olin himoinnut ei ollut enää saalis. Se oli kaunis, luottavainen lintu jonka tappamisesta ei olisi hyötyä. Muistan ristiriitaiset tunteeni. Osa lapsesta halusi hallita ja osa lapsesta halusi iloita linnun kauneudesta. Maailma avasi minulle hetkeksi verhot, se näytti minulle mitä näyttämön takana on. Lukemattomasti päätöksiä, itsetuntemusta, vihaa, myötätuntoa, rakkautta, hämmennystä, pelkoa ja paljon työtä. Kauniin pikkulinnun elämä opetti minulle vastuun merkityksen. Kaikilla lapsuus loppuu joskus, minulla se loppui vihreän talon pihamaan penkille. 

Kaikki mitä siitä hetkestä eteenpäin tekisin ei olisi enää niin helppoa. Nousin ylös ja otin ensi askeleet uuteen maailmaan, maailmaan jossa minä olin vastuussa. Maailmaan jossa jokainen teko heijastui kaikkiin. 

Yhdessä pienessä tuvassa 

Muistan miten mökkien tuvissa syötiin, lähdettiin saunomaan, pelattiin korttia ja luettiin lehtiä. Radio toimitti uutisia maailmalta ja viihdettä. Lapselle tässä oli jotain taianomaista tunnetta ja turvallisuutta. Makasin aamulla valveilla sängyssä ja kuuntelin aikuisten puhetta tuvasta kun he jo joivat aamukahvia ja madalsivat ääntä lapsien nukkuessa. En ole koskaan ollut niin turvassa. En ole koskaan ollut niin pirteä ja levännyt yön jälkeen, enkä koskaan ole odottanut niin paljon uutta päivää. 

Maailma oli pieni mutta sillä ei ollut rajoja. Toisaalta koko maailma oli leppäkertussa tai harakassa jonka toilailuja seurasi pihamaalla. Muistan kohtaamiseni lumikon kanssa. Muistan sen hetken kun katsoimme toisiamme ja jotenkin minulle syntyi käsitys, että ymmärrämme toisiamme. Lopulta lumikko poistui mutta kiireettä, luottaen. Jokaisessa päivässä oli valtava salaisuus joka oli kätketty pieniin yksityiskohtiin. Salaisuus jonka osaksi voi päästä mutta sitä ei voinut omistaa. 

Pienessä talossa elämä kokosi voimansa. Ilot, surut, ongelmat, mahdollisuudet oli samalla pöydällä. Niistä ei välttämättä puhuttu mutta kaikki katseli niitä. Joskus niistä vältettiin puhumasta, oli parempi joidenkin asioiden antaa olla. Hiljaisuudessa taputettiin olalle ja asia oli siinä. Yhteys, riippuvuus, luottamusta ja ymmärrys. 

Pienen vihreän talon pihapiirin ulkopuolella oli maailma. Siellä oli kauppa josta yleensä sai mukaansa jäätelön tai makeisia. Siellä oli hälyinen baari joka lapsen silmin sai maailman näyttämään oudolta. Miksi asioista puhutaan kovaan ääneen ja sävyyn kun maailma on ihmeitä täynnä? Miksi huuto peittää maailman kauneuden ja ihmeet? Joskus ihmisistä saa haavan, joka ei parane vaan sen kanssa pitää oppia elämään. Varoa sen kastumista ja puhdistaa sitä. 

Ulkopuolella oli myös kylähullu. Vaaraton mutta outo. Kylähullu josta kaikki pitivät huolta mutta josta kaikki keskustelivat alentavaan sävyyn. Ehkä kylähullu oli mittari. Ehkä kylähullusta pidettiin huolta koska se sai jokaisen tuntemaan itsensä paremmaksi. Ehkä kylähullun yksinäisyys ja murhe oli yhteisön voima. Voima joka ensin ruokki ja sitten tappoi hitaasti. Kuten nyt tekee juorulehdet ja keskustelupalstat. 

Metsä olohuoneessa

Metsä ja luonto oli olohuone. Kesällä hikoiltiin ja talvella kannettiin puita. Luonto määräsi paljon päivän kulkua. Sadepäivät oli erilaisia kuin lempeän lämpimät kesäpäivät. Marjoja kerättiin ja luonto värjäsi maailmaa eri väreihin. Muistan mehumaijasta tulevat tuoksut ja riemun kun näin täyttyvät pullot. Makeaa ja hyvää mehua koko talveksi. En varmasti osannut koskaan kiittää tarpeeksi, en osannut, yritin kyllä. 

Metsässä oli tilaa kävellä ja ajatella. En tiedä mitä metsässä on mutta siellä on jotain mitä emme vielä ymmärrä. Tänä päivänä saatan joskus pysähtyä jonkun kiven tai maastonkohdan eteen. Niissä ei ole mitään kummallista mutta ne ovat tuttuja, ne kiehtovat vaikka kyseessä voi olla tavallinen kivi tai kumpu. Jotenkin ne muistuttaa jostakin, ovat tuttuja, jotain ne haluavat kertoa. 

Lukemattomia kertoja istuin laiturilla tai rannalla jalat järvessä. Suljin silmäni ja kuuntelin laineen liplatusta ja tuulen suhinaa puiden latvoissa. Tunsin täysin selittämätöntä yhteyttä ympäristöön ja itseeni osana sitä. Uskalsin olla juuri se pieni lapsi joka olen, kaipaan sitä tunnetta. 

Parempi mutta huonompi 

Maailma on kehittyvä. Monilla mittareilla meidän elämä on nyt parempaa kuin koskaan. Teknologia auttaa, eikä jäistä vettä tuoda ämpärillä sulamaan. Maailmamme on yksittäispakattu hygieenisesti ja sillä on viimeinen myyntipäivä. Eläimet tapetaan näkymättömissä ja ruoka tuodaan Kiinasta. Edelleen ihmiset puhuvat kovaan ääneen ja sävyyn, nyt sitä vain tekevät kaikki. Kaikki huutavat yhteen ääneen, eikä kukaan istu katsomaan leppäkerttua. Paitsi lapset, rakasta lapsia. Jokaisessa lapsessa on laineen liplatus, tuulen suhina latvoissa, matala puheensorina ja ymmärryksen hetket. Kun katsot lapseen ymmärrät sen, kun vain katsot tarpeeksi pitkään. Katso siinäkin vaiheessa kun lapsi huvittuneena mutta luottavaisena kysyy “mitä sinä isä tuijotat”. Hän hymyilee hieman ja kun hetki tulee ymmärrätte toisianne ilman sanoja. Silloin vastaat “näen sinut mutta tunnen koko maailman”. 

Arvostan Harry Harkimoa mutta olen huolissani koska Harry alkaa käyttämään kannatuksen saamiseen keinoja, joissa tunteita herätetään käyttämällä poliittisen järjestelmän luottamuksen heikentämistä. Keinot on samat kuin mitä Perussuomalaiset käyttää ja Sebastian Tynkkynen on puhunut samasta aiheesta hyvin samoin sanankääntein. Videolla Harry puhuu siitä kuinka vähän kansanedustajat tekee työtä. Vain neljä päivää viikossa ja lomatkin on pitkiä. Ehkä Harry ei ole ymmärtänyt mitä kansanedustajalta odotetaan ja mitä mahdollisuuksia kansanedustajalla vaikuttamiseen on. 

Kansanedustajalta odotetaan aktiivisuutta 

Kansanedustajan luottamustoimi perustuu aktiivisuuteen. Suurin osa kansanedustajista on ollut nuoresta asti yhteiskunnallisesti aktiivisia ja kuuluneet moniin eri yhdistyksiin. Itse en osaa ajatella politiikkaa työnä vaan se on luottamustoimi jota tehdään kaikkien yhteisen edun tavoittelemiseksi. Ja koska näin on niin se edellyttää aktiivisuutta. Tulee pyrkiä löytämään epäkohtia ja tarttumaan niihin. Hyvin usein tilanne on se, että asiat etenee hitaasti ja mahdolliset parannukset tulee oman edustaja-ajan jälkeen. Kun katselin Harryn videota niin mietin, että onkohan Harry täysin sisäistänyt aktiivisuuden merkityksen. Katsoin hänen aktiivisuuden eduskunnassa ja ei se nyt ihan luokan kärkituloksia ole. 

Muutos syntyy tekemällä 

Se mikä minua tässä ärsyttää on se, että Harry yrittää saada kannatusta syyttämällä kansanedustuslaitosta tehottomaksi ja kansanedustajia laiskoiksi. Aivan varmasti on olemassa laiskoja kansanedustajia ja taatusti kansanedustuslaitosta voisi tehostaa. Totuus on kuitenkin se, että kansanedustajat tekevät ympäripyöreitä päiviä ja käsittelevät suuren määrän tietoa. Lisäksi tulee vielä äänestäjien ja sidosryhmien tapaamiset ja yhteydenpito. Ja kuten ylhäällä sanoin, että suurin osa kansanedustajista toimii eri kansalaisjärjestöissä jotka omalta osaltaan rakentavat yhteiskuntaa.

En sano, ettei Harryn aloitteesta voisi keskustella. Tehostamista kannattaa aina tehdä ja siihen tulee aina pyrkiä, eikä näistä saa koskaan luopua. Se tapahtuu kuitenkin asteittain ja järkevästi koska vaikka kansanedustajat asuisivat salissa niin mitään muutosta ei automaattisesti tapahdu. Lait tulee valmistella ja sitä työtä tekee suurimmalta osalta virkahenkilöt. Jotta tehoa saataisiin nostettua paljon niin koko koneistoa tulee siis virittää uudelle taajuudelle. Se mikä on varma, että tehoa ei juurikaan tule jos maanantai muutetaan istuntopäiväksi. No, sitten onko oikein, että sama henkilö istuu kunnanvaltuustossa ja eduskunnassa. Tämä on siis hyvin yleistä. Tästä saa helposti keskustelun puolesta ja vastaan. Toisaalta voisi ajatella niin, että nyt kunnanvaltuustoissa on paljon todella kokeneita yhteiskunnan osaajia joilla on suora linkki valtakunnan politiikkaan. Mutta ihan yhtä hyvin sen voi kääntää toisinkin päin. Tämä vaatisi hyvää, avointa ja selkeää keskustelua ilman populistisia asenteita. Loppujen lopuksi se on kuitenkin henkilöstä kiinni. Jos olet aktiivinen ja teet aidosti työtä demokratian ja kansalaisten eteen niin olet hyödyllinen aina ja kaikkialla. 

Itsestä se lähtee

Harrylle vinkiksi, että poliittinen työ perustuu, ainakin pitäisi perustua, kutsumukseen. Kun on kutsumus palvella kansaa niin silloin ei aika tule pitkäksi vaan aina löytyy mahdollisuuksia vaikuttaa, ottaa selville ja osallistua. Poliittisen työn ydintä ei ole kannatuksen hakeminen vaan kannatuksen saaminen tekojen kautta. 

Harry ja Sebastian nakertavat kuin rotat poliittisen työn ja demokratian luottamusta. Heidän suurin motivaatio on oman kannatuksen nostaminen. Edelleen, kannatan aina tehokkuuden nostamista mutta se tulee tehdä aina kokonaisuuden valossa ja rikkomatta järjestelmää. Kaipaisin kovasti ajatusta siitä kuinka monta päätöstä saataisiin enemmän läpi jos maanantai muutettaisiin ensi viikosta istuntopäiväksi? Harry ja Sebastian, montako? 

Oppositio on päättänyt vastustaa kaikin voimin Suomen kansalaisten olojen parantamista. Kokoomus ja Perussuomalaiset tarttuivat ahnaasti hoitajamitoitukseen. Se on enemmän poliittisten kalavelkojen maksamista koska juuri tässä Petteri Orpo kompastui pahasti ja Perussuomalaiset unohti puolustaa kansaa miltei kokonaan. Käynnissä on massiivinen vyörytys jossa ihan selkeitä asioita käännetään SDP:tä ja kansalaisten terveydenhuollon parannusta vastaan. Kokoomuksen ulostuloja ei oikein enää erota Perussuomalaisten trollauksesta, niin samankaltaisia ne on. 

Mitä luvattiin ja mitä ei? 

SDP lupasi 1 000 uutta hoitajaa ja lääkäriä, sekä 0,7 hoitajamitoituksen kirjattavaksi lakiin!

1 000 uutta hoitajaa ja lääkäriä on perusterveydenhuollon ruuhkia purkamaan tarkoitettu panostus. Se lupaus pitää, vaikka sekään ei ole helppo. 

0.7 hoitajamitoitus on vanhustenhoivaan osoitettu mitoitus jonka katsotaan tuovan hyvän palvelun ja hoivan meidän ikääntyneille. SDP on luvannut viedä mitoituksen lakiin. 

4 000 on määrä joka vanhustenhoivaan tarvitaan lisää hoitajia kun 0.7 mitoitus astuu voimaan. Sitä SDP ei ole luvannut koska se ei ole yhden vaalikauden aikana mahdollista. Kyse on rahasta mutta myös siitä, että koulutettuja hoitajia ei ole riittävästi. 0.7 mitoitukseen ei voida siirtyä suoraan vaan liukumien kautta.

Ihan rauhassa vain 

Nyt on pitkästä aikaa hallitus jolla on mandaatti ja mahdollisuus parantaa meidän kaikkien Suomalaisten elämää. Älkää lähtekö hyökkäyksiin mukaan vaan kuunnelkaa, ajatelkaa ja keskustelkaa. 

Tähän mennessä esiin on nostettu niin selkeitä trollauksia, että oikein pitää ihmetellä miten ne kehtaa. Kyllä sitä oikeaa palautetta saa antaa ja pitää antaa. Yksikään hallitus ei ole synnitön ja opposition merkitys on juuri nostaa epäkohtia. Mutta opposition merkitys ei ole toiminnallaan häiritä hallituksen työtä, eikä varsinkaan yrittää estää kansalaisten palveluiden kehitystä. 

Olen usein sanonut, että politiikka on purskeita. Me puhumme ja panikoimme asioista jotka on ollut käynnissä jo pitkään. Sitten lehdistö nostaa seuraavan kohun ja edellinen asia painuu jälleen unohduksiin ja sille harvoin tapahtuu positiivista kehitystä. Rakas postilaitoksemme on yksi tämänkaltainen viritelmä. Posti on hakenut identiteettiä ja uusia keinoja pitää vanhaa loistoa yllä Itellojen ja ruohonleikkureiden kautta. Totuus on se, että posti tappelee yhteisillä rahoilla kehitystä vastaan. Nyt on kohistu toimitusjohtajan tuloista. Ne on kyllä yliampuvat, sitä ei voi kiistää, mutta iso osa niistä koostuu bonuksista eli tulospalkkauksen osasta. Toimitusjohtajan tavoitteita ja tekemistä ohjaa Postin hallitus. Eli tavoitteet ja tulospalkkaus tulee sieltä. Antakaa siis poloisen toimitusjohtajan olla rauhassa, hän tekee vain työtään. Postin hallitus sitten saa tavoitteensa mistä? No, valtioneuvoston omistajaohjausosastosta.

Postin tehtävät ja omistus 

Posti on siis meidän kansalaisten omistama laitos. Postia on Suomessa kunnioitettu ja pidetty arvossa. Posti on tarjonnut pitkiä työuria ja luotettavaa palvelua. Sitten alkoi tapahtumaan. Sähköposti ja verkkokauppa nosti päätään ja Postissa tuli paniikki. Miten voimme säilyttää asemamme ja saada sitä jopa lisää. Posti valitsi aggressiivisen lähestymisen kehitykseen. Vallataan maailma kaikessa ja nopeasti. Lähdetään jättejä vastaan. Syntyi Itella. Monien seikkailujen jälkeen Itella tuli kotiin maitojunalla ja vaihtoi nimensä taas Postiksi. Meillä oli taas vanha kunnon Posti jolla oli heinänkorsi suussa ja se kantoi maitotonkkaa. Mutta sitten yllätyttiin koska Posti alkoi etsimään liiketoimintaa ydinliiketoiminnan ulkopuolelta. Tuli ruohonleikkausta, vanhusten hoivaa, ruuan jakelua ja mitä kaikkea olikaan suunnitelmissa. Posti tuli moneen markkinaan hämmentämään ja herättämään ihmetystä. Nyt alkaa olemaan ruohot leikattu ja katseet on taas perusasioissa. Posti keksi postin jakamisen mutta uudistettuna. Koska paperiposti vähenee niin pitää heikentää peruspalveluita jotta voi rahastaa siitä, että se aikanaan toimivaksi kehitetty palvelu toimitetaan. Nerokasta ja mahdollista vain meidän omilla rahoilla. 

Teen suoran lainauksen Postin toimitusjohtaja Heikki Malisen katsauksesta: 

“Postin tavoitteena on säilyttää paperinen viestintä vahvana pitkään.”

Ai kun mukavaa, me omistamme yhtiön joka ihan luvalla pyrkii jarruttamaan ja hidastamaan kehitystä. Tokihan Postissa tapahtuu kehitystä ja irrotin tuon lauseen mutta se on niin mielenvikainen lause, että se oli pakko tehdä. Jos Malinen olisi sanonut, että Posti edelleen ylläpitää, tehtäviensä mukaan, postin jakeluverkostoa niin lause olisi ollut järkevä. Uskon, että suuri osa kansasta hyväksyisi sen, että Postin jakeluverkosto ei tuottaisi kovin paljon voittoa mutta se pitäisi yllä verkostoa koko Suomessa. Edelleen uskon, että suurin osa kansasta ei hyväksy Postin seikkailuja käyttää yhteisiä varoja ihan käsittämättömiin irtiottoihin eri liiketoiminta-alueilla. 

Posti ja omistajaohjauksen pitkä lieka 

Postin omistaa kansa. Tarkemmin sanottuna omistus jakautuu kahteen eri paikkaan. Posti itse omistaa itsestään 50,1% ja Sipilän hallituksen luomus Vake Oy omistaa 49,9% osakkeista. Vake eli valtion kehitysyhtiö Vake Oy on ainakin minulle outolintu. Sen perustehtävä on, sivuston mukaan, toimia toimia sillanrakentajana ja mahdollistaa ekosysteemikehitys Suomessa. Miten, se ei oikein sivustolta tai toiminnasta paljastu. Sinänsä Vake Oy:n tehtävä ja tavoite on hyvä ja tärkeä mutta tuntuisi, että se jää taas yhden hallituksen viritelmäksi ohittaa eduskunnan valta valtionomistuksessa. En oikeastaan syytä Sipilää, valtionohjaus on tempoilevaa ja se vääntää kättä koko ajan perustehtävien ja liiketoiminnan kanssa. 

Postin hallitus saa siis tavoitteet ja ohjauksen Suomen valtiolta. Postin hallitus taas ottaa nämä ja antaa toimitusjohtajalle tavoitteet. Näin se kulkee eli katseet sylttytehtaalle. 

Konsultin ilmainen neuvo Postin kehitykseen 

Kehitystä ei voi jarruttaa. Se pitää hyväksyä ja katsoa tulevaisuutta sen perusteella. Paperipostin määrä tulee edelleen vähenemään. Pakettien määrä taas tulee kasvamaan ja samoin kasvaa muiden kuljetettavien asioiden määrä. Kuten esimerkiksi elintarvikkeet eli verkkokauppa. Nyt kun otetaan nämä faktat ja unohdetaan se, että ruoho kasvaa niin mitä pitäisi tehdä? 

Postin vahvuus on ollut luotettava ja laaja jakeluverkosto Suomessa, sekä hyvät suhteet muihin postilaitoksiin. Kun olemme jo yrittäneet laajentaa toimintaa rajojen ulkopuolelle ja eri liiketoimintoihin on siis aika kääntää katse takaisin perusvahvuuksiin. 

Postin tulee keskittyä edelleen rakentamaan ja pitämään yllä jakeluverkostoa Suomessa. Postilla on siihen oikeastaan velvollisuus ja se tuntuu kansalaisten mielestä oikeudenmukaiselta ja oikealta. Posti on valinnut tien jossa verkostoa puretaan ja se on virhe. Silloin luovutaan siitä ainoasta vahvuudesta ja omaisuudesta joka Postilla oikeasti on. Vahva jakeluverkosto auttaisi myös Suomea kehittymään ja pitämään syrjäseudut elinvoimaisena. Syrjäseudulta kaupat ja palvelut vähenee mutta jos jakeluverkosto toimii niin ovelle saadaan elintarvikkeet, lääkkeet, paketit ja moni muu asia. Jakeluverkosto on myös kauppatavaraa. Jos verkosto on tehokas niin ulkomaalaiset kuljetusyhtiöt ostavat Postilta jakelun Suomessa ja näin Postin liiketoiminta kasvaa perusliiketoiminnan avulla. Lisäksi Postin tulisi olla Suomalaisten yritysten tukena omalla vahvalla perusliiketoiminnalla, eikä taistella yksinään kentällä. Suomessa on monia alkavia liiketoimintoja joiden liikeidea perustuu suurelta osin kuljetettaviin tuotteisiin. Posti voisi tässä tukea perustamalla vaikkapa alustatalouteen perustuvan jakelun. Tässä olisi myös valtionyhtiölle mahdollisuus rakentaa malli ja esimerkki siitä miten alustatalouteen perustuva jakelu voidaan tehdä työntekijän ja yhteiskunnan kannalta tasa-arvoisesti ja kestävästi. 

Minulla olisi suuri kaipuu järjestää Postin hallitukselle, omistajaohjauksesta vastaaville henkilöille strategiatyöpaja jossa mietitään kerrankin yhdessä ja johdettuna mikä Postin tehtävä oikeastaan on ja miten se saavutetaan kannattavasti. En ole Postilainen mutta Postin toiminta näyttää ulkopuolisen konsultin silmin toiminnalta joka ei perustu pitkäjänteiseltä, strategiaan ja yhtiön ideologiaan nojaavalta toiminnalta. Postin toiminta näyttää hullujen riskien otolta, itsensä ja tehtäviensä jatkuvalta etsimiseltä ja jatkuvilta suunnan muutoksilta. 

Toivon Postille kaikkea hyvää. Toivon, että Posti taas löytää itsensä ja tehtävänsä. Mediakohu laantuu ihan pian, ei se kauaa kestä, te tiedätte sen. Sitten taas voitte jatkaa ihan rauhassa sitä mitä ennenkin muuttamatta oikeastaan mitään. Niin ja hei, jos voin auttaa niin soitelkaa.