Tekijä: Niko Eskelinen

Minun kantava teema on kuuntele, ajattele ja keskustele. Nämä kolme asiaa pelastaisivat meidät yritykseltä yhä kovenevan keskustelun avulla aiheuttaa vihaa ja jakaa kansamme omien poliittisten pyrkimysten takia. Olen useissa keskusteluissa mukana useissa eri paikoissa. Valitettavan usein joudun korjaamaan Perussuomalaisten esittämiä väitteitä. Olen tehnyt sen asiallisesti ja lisännyt viitteet ja perusteet. Muuten en ole häirinnyt sivustoa vaan ainoastaan vastannut minulle esitettyihin kysymyksiin. Olen saanut hyvää palautetta, kiitoksia ja toiset huomioon ottavaa keskustelua aikaiseksi. Perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokangas on nouseva tähti ja kerää paljon keskustelijoita, sekä seuraajia. Koska Mauri Peltokangas on myös yksi kovimpia käyttämään vääriä väitteitä ja kovaa kieltä olen hänen sivustolla joutunut useita asioita korjaamaan tai esittämään eri näkökulman. Perussuomalaiset huutavat kovaan ääneen, että pitää kestää kova keskustelu ja väittämät. Nyt näyttää siltä, että ainakin Mauri Peltokankaalla on käytössä kaksoisstandardi koska hän esti kommentointini sivustolle. Mitä tästä voimme päätellä? 

Mitä olen tehnyt ja miten sen olen tehnyt? 

Kun kirjoitan omille kanaville tai sivustolle teen osan kirjoituksista ylilyöntien avulla ja riippuen henkilöstä saatan esittää koviakin väitteitä. En tästä pidä mutta jotta saa näkyvyyttä se on aika ajoin pakko tehdä ja samalla se korostaa sitä suuntaa johon keskustelu on menossa. Jos henkilö on levollinen, eikä loukkaa muita niin minäkään en sitä tee missään muodossa. 

Suurin osa kirjoituksista tai kannanotoista on kuitenkin levollisia ja sisältää enemmän faktaa kuin tunnetta. Hyvin usein myös yritän katsoa asiaa 360 eli jokaisesta eri näkökulmasta jotta ymmärryksemme toisia kohtaan kasvaa. Pyrin välttämään tuomitsemista vaan pyrin kuuntelemaan ja ymmärtämään. Hyvin usein pahaolo ja hätä verhoutuu kovaan puheeseen joka on itse asiassa hätähuuto. 

Kansanedustaja Mauri Peltokangas on hyvä esimerkki nousevasta tähdestä jonka nousu perustuu kovaan puheeseen ja erittäin pieneen määrää tietoa tai eri näkemyksiä käsiteltävästä aiheesta. Perussuomalaiseen tapaa käsiteltävät aiheet liittyvät usein maahanmuuttoon tai sitten nykyhallituksen toimiin tai päätöksiin mutta useimmin hallituksen osalta niissä halutaan leimata yksittäistä ihmistä. 

Esitän yhden esimerkin kuinka olen työtäni suorittanut. Mauri Peltokangas esitti useissa eri päivityksissä yllä olevan väitteen hivenen eri tavoilla. Kuten näet on reaktiot laajoja ja voimakkaita vaikka asiasisältöä päivityksessä ei ole nimeksikään. Päivitys on ainoastaan tarkoitettu herättämään negatiivisia tunteita ja yhdistämään ihmisten viha. 

Korjasin tämän kohdan tuomalla sanasta sanaan mitä ministeri Ohisalo sanoi ja lisäksi esitin asiayhteyden josta päivitys oli irroitettu. Ministeri Ohisalo puhui Porissa päätöksen tasa-arvoisuudesta jossa hän viittasi myös eduskunnan kokoonpanoon. Hän sanoi, että sukupuolten välinen ero päättäjissä on jo pieni mutta esimerkiksi vammaisten ja eri etnisten ryhmien osalta edustusta ei ole. Linkitin myös kyseisen haastattelun videon linkin ja kohdan josta kaikki voisi tarkistaa asian itse katsomalla. Tätä asiaa oli myös yksi seinällä kommentoijista erikseen pyytänyt. 

Mihin Perussuomalaiset keskustelun kaksoisstandardilla pyrkii 

Olen erittäin huolestunut keskustelumme tilasta. Alan uskomaan, että tarkoituksella halutaan keskustelua tuoda yhä kovemmaksi ja ihmisiä eristää keskustelemaan vain samanhenkisten kanssa. Tähän sisältyy keskustelun johtaminen yhä enemmän turhautuneeksi ja vihaisemmaksi. Olen pyrkinyt välttämään päätelmää jossa tätä tehdään ainoastaan oman poliittisen menestyksen hakemiseksi, eikä kansan eduksi, mutta valitettavasti tähän päätelmään joudun faktojen ja toimenpiteiden johdosta kääntymään. 

Politiikan tarkoitus on hoitaa yhteisiä asioita ja yhdistää kansaamme. Siihen liittyy läheisesti avoin, toisia kunnioittava ja näkemyksiä jakava keskustelu. Olen saanut perussuomalaisilta ja heidän kannattajilta kehotuksia kestää kova keskustelun sävy ja faktat. Olen ne mielestäni hyvin kestänyt ja esittänyt vastaväitteitä aina perustellen. Poikkeuksena kirjoitukset ja siitä lähtevät keskustelut jotka tarkoituksella on “lyöty yli. Joskus näin toimimalla haluan korostaa ja esittää asian käsittelyn asiallisuuden tärkeyttä. Toisaalta pidän retoriikasta ja väittelystä mutta rakentavasti ja viimeistään lopussa asioista sopien. 

Mauri Peltokankaan väittämät ei usein sisällä faktoja tai perusteluita. Ne on luotu herättämään tunteita jotain vastaan. Hyvin usein tunteita herätetään maahanmuuttajia, etnisyyttä tai toisia poliitikoita kohtaan. Keskustelun sävy ja sisältö sivustolla ei perustu keskusteluun tai näkemyksiin vaan hyväksyntään ja lietsomiseen. Tämän tapaiselle johdetulle ja eristetylle keskustelulle on muitakin ilmaisuja ja selkeimmät on aivopesu ja kiihottaminen. 

Jotta en ole negatiivinen niin en missään tapauksessa halua kertoa, että Perussuomalaisten kannattajat ovat rasisteja tai haluaisivat keskustella esitetyllä sävyllä aiheista. Itse asiassa päinvastoin. Olen saanut hyvää palautetta suoraan ja eri sivustoilla esittämistäni faktoista ja näkökulmista. Se todistaa vain sitä, että ihmiset kaipaavat ja pyrkivät keskustelemaan katsoen laajasti eri näkökulmia ja pyrkien yhteiseen näkemykseen. Juuri tätä Mauri Peltokangas näkemykseni mukaan pyrkii estämään omien henkilökohtaisten pyrkimysten takia. 

Levollisten aika on herätä

Suomessa elää fiksu ja ajatteleva kansa. Väitteistä huolimatta Suomi on mahtava maa ja täällä on hyvä elää. Meillä on epäkohtia joita pyritään nyt korjaamaan ja luomaan yhä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. On ymmärrettävää, että jotkut ryhmät kokevat kohtelunsa olevan epäreilua ja, että heidät on unohdettu. On totta, että viime hallituskausien politiikka on ollut epätasa-arvoa kasvattavaa ja kansaa eri ryhmiin jakavaa. 

Olkaamme siis onnellisia ja kiitollisia maastamme ja toisistamme. Samaan aikaan tulee muistaa, että Suomen rakentuminen otti aikaa ja siihen tehtiin paljon työtä. Se työ ei lopu koskaan vaan sitä pitää jatkaa aina. Maatamme uhkaa nyt kansan eriytyminen. Sen alkusoitto on keskustelun koventuminen ja eri näkökulmien eristäminen keskustelusta. Tämä on jo hyvin pitkällä. Keskustelu saa yhä kovempia sävyjä ja keskustelupalstojen syövereissä käydään keskustelua jota kovin moni ei edes uskoisi. 

Levollisten on aika nyt herätä ja osallistua keskusteluun joka puolella ja kaikkien kanssa. Erityistä osaamista ei tarvita vaan tuo keskusteluun mukaan oma näkökantasi jotta keskustelu syvenee. Kaikki paha on tapahtunut siksi ettei tehty, eikä siksi, että joku teki jotain. Ymmärrän, että lietsovaan ja epäkunnioittavaan keskusteluun on vaikea ryhtyä mutta tee se. Älä ota itseesi ja muista minun kokemus, kun tarjotaan faktoja ja levollisuutta niin ihmisen käytös ja asenne muuttuu. Se on sinun palkintosi osallistumisesta ja osaltaan on suuri apu yhteiskuntamme menestykseen ja rauhaan jatkossakin.

SDP täyttää 120-vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon. Suomi on selvinnyt sodista ja löysi kansan yhtenäisyyden, joka osaltaan mahdollisti Suomen rakentumisen yhteiskunnaksi jota ulkopuolelta monet ihailevat. Mutta politiikka ja johtaminen ei ole takertumista menneisyyteen vaan vastaamista nykyhetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Usein Suomesta puhutaan eri ajanjaksojen kautta. Oli rakentamisen aikaa, oli lamaa, oli seesteinen kasvun vaihe. Jossa kaikki oli toimeliaita ja tasa-arvoa nostettiin työn ja koulutuksen avulla. Nyt yhdessä elämämme ja jakamamme aika on hyvin pian historian sivuilla ja sillekin löytyy otsikko joka kuvaa aikaa. Mitä aikaa nyt elämme ja miksi sitä sinä nimittäisit? 

Tuhlaamisen aika?

Sanotaan, että ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen kasvattaa ja kolmas tuhoaa. Elämä ja talous kulkee aalloissa, jossa välillä lasketaan alas ja välillä noustaan ylös. Sille emme voi mitään mutta se miten sen teemme on meidän käsissä. 

Joku sanoo, että maailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. On suuria globaaleja haasteita joihin tulee vastata nopeasti yhä laajemmalla rintamalla. Työ ja työtehtävät muuttuu ja ihmisen osa on olla juurettomampi. Ihminen enää harvoin pystyy elämään elämäänsä heijasten arvojaan ammattiin, osaamiseen tai arvoon. Jos kysyt minulta mitä aikaa me nyt elämme niin, ehkä vastaisin meidän jakavan juurettomuuden aikaa. 

Rakas ystävä, jos katsot taaksepäin niin maailma on muuttunut aina. Joskus nopeammin kuin nyt. Todellisuudessa emme elä aikaa jossa muutokset olisi nopeampia. Me vain puhumme niistä enemmän ja teemme vähemmän. 

Kuplissa kellumista 

Tänä aikana voidaan tieto ja ihmiset saavuttaa paremmin kuin koskaan. Internet mullisti tiedonvälityksen ja sen käytön. Voimme sekunneissa saada eteemme viimeisimmän huippututkimuksen mutta vaihtoehtoisesti voimme jakaa keskustelun jossa lietsotaan vihaa ja epävarmuutta toisia kohtaan. 

Niin hassulta kuin se kuullostaakin niin mitä enemmän meillä on mahdollisuuksia sitä vähemmän me niitä käytämme. Asenteelliset ja tukea ajatukselle hakevat keskustelut jakautuvat ja ryhmissä keskustelee yleensä vain samanhenkisiä. Se luo vahvan harhan, että näkemys on oikea ja mitään muuta ei ole. Sitä vahvistaa ryhmiin osallistuvien hyväksikäytön esimerkiksi poliittisen vallan tai aseman saavuttamiseksi. Asia unohtuu ja toimitaan tunteen mukaan. Enää ei puhuta siitä mitä voimme saavuttaa yhdessä, mitä voimme tehdä vaan tunteeseen vedotaan oman menetyksen kautta. Menetät rahaa, menetät identiteetin, menetät turvallisuuden,  ja ylipäänsä menetät jotain Aikaisemmat sukupolvet saivat me menetämme. 

SDP on parhaimmillaan kun SDP on rohkeimmillaan 

Politiikka ei ole annettu arvo. Se on jotain mikä on ihmisten kehittämää ja sopimaa. Vähän kuin liikennesäännöt. Ajattele jos emme voisi luottaa toisiin kansalaisiin liikenteessä. Uskaltaisitko lähteä ajamaan mökille jos osa Suomalaisista olisi sitä mieltä, että vasemman puoleinen liikenne on se oikea tapa ja minulla on oikeus sitä toteuttaa? 

Kaikki mitä me teemme on yhteisen sopimisen ja sitä kautta toimintakulttuurin tuomaa toimintaa. Ihan kuten turvallinen ja sujuva liikenne yhteiskuntamme tarvitsee sääntöjä ja sopimista muuten yhteiskunta ei toimi. Ja ihan kuten liikenne myös yhteiskunta tarvitsee oikeudenmukaista johtamista. Yhteiskunnallinen johtaminen ei ole johtamista sanan varsinaisessa merkityksessä vaan enemmän palvelemista ja yhdistämistä. 

Nyt tarvitaan puolueilta nöyryydellä ja palvelulla johtamista, sekä ihmisiin luottamista. Luottamus on avainsana kaikkeen, myös avoimuuteen. On luotettava siihen mitä tekee ja kerrottava se kaikkineen. Jos emme johda näin kuplissa esitettävät asiat kasvavat, kupla paisuu ja jossakin vaiheessa ne peittävät sinisen taivaan. Kuplia on jokaisessa ryhmässä. Myös niissä joiden keskustelu on levollista ja perustuu faktoihin. Levollisuus pienessä ryhmässä ei tuota hyvää yhteiskuntaa vaan laaja kaikkia yhdistävä keskustelu jota käydään useilla tasoilla. 

Nöyryyden lisäksi tarvitaan rohkeutta. Poliitikon ja yhteiskunnallista keskustelua käyvän paikka ei vain omiensa parissa saamassa hyväksyntää ja hymyjä. Oikea paikka on olla siellä missä näkemyksiä ei haluta kuunnella. Siellä missä viha kasvaa ja ryhmien hyväksikäyttö haavoittaa yhteiskuntaamme. Siellä saadaan suurimmat teot mutta siellä et pääse lehtiin. Siellä puoluejohto ei sinua kiitä, eikä mitaleja jaeta. Mutta siellä on yhtenäisyyden kehto ja yhdessä kasvaminen. Siellä on ymmärtäminen ja vaikuttamisen ydin. Siellä on yhtenäisyys jota useissa juhlapuheissa haetaan mutta ei ymmärretä. Tavoite ei tule olla paikka tai asema. Ei titteli tai valta. Tavoitteen tulee olla yhtenäisyys joka takaa rauhan ja sen, että yhä edelleen menestymme yhdessä selviten haastavat ajat. Vain yhtenäisyys tulee olla tavoite ja se vaatii rohkeutta ja halua palvella. Valmiutta olla naamaton ja ilman mitaleja.  

Kun katsot taakse niin mitä näet? Millaisia oli mennyt sukupolvi ja miten he tämän maan onnistuivat rakentamaan? Nykyään kun onnistutaan kiistelemään kaikesta. Kaikki on itseltä pois ja kaikki rakentaa menestystarinaa ja haluaa nimen lehteen. Emme osaa jakaa, emme osaa astua askelta taakse kaatumatta. Kuuntelu, ajattelu ja keskustelu on muuttunut huutamiseksi joka peittää meidät alleen. 

Ole siis SDP rohkeampi kuin koskaan. Ole avoimempi kuin koskaan. Ole nöyrempi kuin koskaan ja ole oikeudenmukaisempi kuin koskaan. Luota ihmiseen enemmän kuin koskaan ja unohda oma ylpeys ajassa. Ole ylpeä historiasta mutta älä elä siellä. Mene sinne missä et ole ennen ollut. Me sinne mukanasi tietoa ja rauha. Mene sinne kohtaamaan, olemaan oikeassa. Kuuntele aina ensin, kaikkeen on syy ja tausta. Kohtaa se, kohtaa se olematta parempi vaan olemalla vahva. Mutta kaikkea ennen ota kaikki mukaan, älä syytä ketään. 

SDP, tee tästä ajasta rohkeuden aika. Ja kun seuraavat polvet katsovat aikaamme he voivat todeta, että mummot ja papat onnistuivat vaikeuksista huolimatta yhdessä. He voittivat haasteet yhdessä toisiaan tukien. Voima on meissä, ei yhdessäkään puolueessa, ei yhdessäkään ihmisessä yksin vaan meissä yhdessä.

Kaikille lienee jo selvää, että Perussuomalaiset on populistinen puolue jonka kannatus perustuu kyseenalaistamiseen ja sitä kautta vihan nostattamiseen eli kansan jakamiseen. Perussuomalaisten kannatus on perustunut turvapaikkapolitiikan arvosteluun. Vaalien alla Perussuomalaiset sai nostetta myös kieltämällä ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen. Perussuomalaiset maalasi kuvaa jossa saunaa ei enää voi lämmittää ja makkarakin viedään suusta pois. Pakolaistilanne on nyt rauhoittumassa ja ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen ei kukaan täysijärkinen voi kiistää, niin nyt pitää äkkiä löytää taas vastustettavaa. Kesän aikana vilauteltiin useissa yhteyksissä väestönvaihto salaliittoteoriaa mutta se on niin hullu, ettei sitä uskalleta vielä tuoda kovin paljon esille. Lähipäivinä löytyi sitten oikein mahtava Vihreiden salajuoni jossa he ovat soluttautuneet Suomen poliisivoimiin ja sitä kautta jahtaavat Perussuomalaisia poliitikoita kuin salaisessa poliisissa konsanaan.

Harhoja nämä ei ole, vaan vallanhimoa

Jos olette seuranneet Perussuomalaisten väitteitä niin niiden hulluus kasvaa koko ajan. Alussa Perussuomalaisilla oli ihan oikeita asioita joita he nostivat turvapaikkapolitiikan yhteydessä esiin. Mutta kuten populismissa aina kannatus laskee kun vastustettavan asian ajankohtaisuus laskee. Pitää siis keksiä koko ajan uusia asioita ja suurempia asioita jotta mylly pysyy käynnissä. 

Tässä pitää ymmärtää ihminen. Kun kerrot jotain ja saat paljon positiivista palautetta, selkään taputtelijoita, sekä mahdollisesti saat äänien kautta myös luottamustoimia niin siitäpä on vaikea luopua. Kuvittelet itsestäsi jo ihan liikoja ja pikkuhiljaa puhut yhä hullumpia asioita itse niihin jopa uskoen. 

Juha Mäenpää ei ole tehnyt rikosta vaan on iso lapsi 

Koska populistinen kannatus vaatii aina hullumpia ja hullumpia väitteitä niin nyt löytyi kultasuoni johon Perussuomalaiset on tähdänneet. Koko yhteiskuntajärjestelmän kyseenalaistamiseen. Mihin Suomalaiset luottaa miltei eniten kaikista viranomaisista, no poliisiin tietysti. Voin kuvitella miten Perussuomalaisten kotkanpesässä hykerrellään kun saadaan miettiä salaliittoteorioita poliisia kohtaan. Se jos mikä repii kansaa yhä enemmän rikki ja tekee kansasta heikon jotta Suomessakin voidaan siirtyä kokonaan opettamaan luomisteoriaa ja lakkauttaa sosiaaliturva. 

Juha Mäenpää siis lausui eduskunnassa näin:

“Täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ’Tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.’ Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa”.

Siis eduskunnassa. Paikassa jossa tehdään Suomelle tärkeimmät päätökset. Paikka jossa pitäisi kaikkia kunnioittaa. No, on siellä aikaisemminkin puhuttu lapsellisia ja typeriä. Pelkään, että jatkossa myös. Minun mielestä Juha Mäenpää ei tehnyt rikosta vaan oli iso lapsi joka kakat housussa huutaa äidin huomiota ja sanoo kovana v-sanan kun isot pojat yllytti. Tästä mitään rikostutkimusta tarvita vaan eduskunnan puhemies voisi pestä suun saippualla ja sitten Juha voisi olla seuraavan kaksi istuntoa nurkassa ja kirjoittaa 10 000 kertaa tekstin “Olen kansanedustaja, en kakkahousu”. 

Anteeksi kielikuvat mutta niin harmittaa tämä asteittainen poliittisen keskustelun tahallinen rapauttaminen. Mutta oikea kysymys tässä on kuitenkin se, että kuka on tehnyt rikosilmoituksen? Juhalle tämä on vain mainosta ja Perussuomalaisille lottovoitto kun joku huomasi, että tutkiva poliisi on ollut Vihreä. 

Jussi kierroksilla 

Jussi Halla-Ahokin tarttui ahnaasti tähän onnelliseen yhteensattumaan jossa pääsisi tekemään oikein kunnon salajuoniteorian. Nimittäin Jussin mukaan 

“yksi fanaatikkopuolue kontrolloi poliisin erikoisyksikköä, jota käytetään poliittisten vastustajien vainoamiseen?”. “Nykyään on muotia kuulla kaikuja 30-luvun Saksasta, mutta tässä tapauksessa paralleelit ovat melko ilmeisiä” 

Siis mitähän ihmettä? Totta kai näin umpihullu lausunto on Jussilta riski. Jussi on muuten yrittänyt pysyä erossa Perussuomalaisten kaikista harhaisimmista jäsenistä ja väittämistä, mutta joko tiliä käyttää joku muu kuin Jussi tai sitten Perussuomalaisten kannatuksen lasku alkaa ihan juuri. Kolmaskin vaihtoehto on mutta jos se toteutuu niin kerron siitä sitten leirillä vessapaperiin kirjoittaen.

Mukaan otettiin vielä Saksa. Tämän tarkoitus on totta kai kääntää Perussuomalaisten yhteydet kansallissosialisteihin mielikuvallisesti muualle.

Olen välillä ollut vähällä jopa arvostaa Jussin irrallisia ulostuloja mutta tämä menee jo aivan täysin mielenvikaiseksi. Vaikka tutkinnanjohtaja olisi henkilökohtaisesti paha vihreä mies joka haluaa vainota Perussuomalaisia niin tuo teksti. “fanaatikkopuolue joka kontrolloi poliisin erikoisyksikköä jota käytetään poliittisten vastustajien vainoamiseen” on täysin mielenvikainen.

Rehellisesti sanoen tuo on niin hullua tekstiä, että pitää tutkia onko mitään keinoa ilmoittaa mahdollisesta sairastapauksesta eduskunnassa. 

Tutkivien journalistien ryhmä on paljastanut populististen puolueryhmien katalan salajuonen joka äkkiä lukien saattaa kuullostaa foliohattujen puheelta keskustelupalstoilla tai pahimmalta fiktiolta. Kymmenissä eri maissa tutkivat journalistit ovat tehneet tutkimusta oikeistopopulistien politiikasta ja pyrkimyksistä paikallisten puolueiden ja ryhmien tavoitteiden osalta. Ryhmä hämmästyi tutkimusten tulosta ja todisteita, mitä he saivat kerättyä viiden vuoden tutkimuksen aikana. Oikeistopopulistien verkosto toimii jokaisessa maailman maassa ja suorittaa verkoston tuella hyvin samankaltaisia väestöä vahingoittavia tekoja. Tämä kirjoitus on vain tiivistelmä koko tutkimuksesta joka sisältää tuhansia sivuja tekstejä, sähköposteja, kirjeenvaihtoa, sekä kymmeniä tuhansia tunteja salassa kuvattuja videota tapaamisista ja oudoista riiteistä joita oikeistopopulistit suorittaa. Tutkijaryhmä tulee julkaisemaan koko materiaalin avoimena verkossa tämän vuoden aikana. Oikeistopopulistien väkivaltaiseen toimintaan erikoistunut osasto sai vihiä tutkijaryhmästä ja tutkimuksesta Suomalaisen populistipoliitikon kuullessa eräässä ravintolassa kahden tutkijaryhmän jäsenen humalaista keskustelua. Vaikka populistipoliitikko oli itsekin tukevassa humalassa hän sai hajanaisia lauseita välitettyä oikeistopopulistien väkivaltaryhmälle. Tällä hetkellä tutkijaryhmä on painunut maan alle ja he pelkäävät henkensä edestä oikeistopopulistien iskua jonka tavoiteena on estää materiaalin julkaisu. Mitään tämän kirjoituksen sisällöstä ei voi tällä hetkellä todistaa ennen tutkijaryhmän materiaalin julkaisua. Tämä kirjoitus perustuu puhelinkeskusteluun yhden ryhmän jäsenen kanssa joka heti puhelun jälkeen joutui Saksassa koirien hyökkäyksen kohteeksi ja menehtyi myöhemmin sairaalassa vammoihinsa. 

Oikeistopopulistien “yksi kansa” -hanke 

Tutkijaryhmä kiinnostui alunperin oikeistopopulistien pyrkimyksistä eristää eri maat ja niiden kansalaiset. Tutkijaryhmän alkuperäinen tavoite oli selvittää onko pyrkimyksen takana ihmisten pelkojen käyttö poliittisen kannatuksen saamiseen mutta se mitä loppujen lopuksi paljastui oli kauhistuttavaa ja ylittää jopa mielikuvituksen. 

Tutkijaryhmä sai todisteita siitä, että oikeistopopulistit ovat hyvin tiiviisti verkostoituneet ja verkosto toimii aktiivisesti jokaisessa maailman maassa. Oikeistopopulistien ryhmää johdetaan Iso-Britanniasta josta se ilmeisesti on myös lähtöisin. Iso-Britannia sai maista ensimmäisenä läpi operaation jossa suurelle kansan osalle saatiin suunnitelmallisesti levitettyä pelkoa ja vihaa toisia maita, sekä maiden välistä yhteistyötä kohtaan. 

Oikeistopopulistien hanke kulkee nimellä “yksi kansa”. Tosin tutkijaryhmä kuuli siitä puhuttavan myös nimellä “lopullinen suunnitelma” mutta tässä kirjoituksessa käytän nimeä “yksi kansa”. “yksi kansa” hanke tähtää siihen, että levittämällä pelkoa ja vihaa saavutetaan tila jossa kansa alistuu rajojen sulkemiseen, sekä liikkumisen ja talouden eristämiseen ainoastaan maiden sisäiseksi. 

Kun tämä on saatu suoritettua onnistuneesti seuraa “yksi kansa” hankkeen toinen vaihe jossa jokaisen maan talous köyhdytetään pienen sisämarkkinan avulla ja väestömäärä vähennetään noin yhteen kolmasosaan alkuperäisestä. Väestömäärän vähentäminen on suunniteltu tapahtuvan useilla eri tavoilla. Köyhdyttämällä perimää jolloin hedelmällisyys vähenee. Tätä tavoitetta toteutetaan lisäämällä rokotuksia ja lentokoneista tehtävillä ruiskutuksilla. Sekä rokotteet ja lentokoneista levitettävä kemikaali sisältävät ainesosia jotka vähentävät kohteen älykkyysosamäärää ja hedelmällisyyttä. Näin alkuperäiset kansat ovat “yksi kansa” hankkeen aikana helpommin käsiteltävissä ja väestö vähenee. “yksi kansa” hankkeen toinen vaihe on tutkimusten suunniteltu kestäväksi noin 15-vuotta. 

“yksi kansa” hankkeen kolmas ja ratkaisevin vaihe on kerättyjen todisteiden mukaan kauhistuttavin osa koko ihmisyyttä vastaan hyökkäävästä hankkeesta. Kolmas vaihe on valmis alkamaan kun väestön tietoisuus ja määrä on tasolla joka vastaa luolamiesten aikaa. 

Useiden dokumenttien sisällöstä “yksi kansa” hanke tähtää tähän sen takia, että oikeistopopulistit haluavat todistaa luomiskertomuksen todeksi. Oikeistopopulistien manifesti sisältää useita otteita luomiskertomuksesta ja suuri osa toiminnasta pohjautuu siihen käsitykseen, että ihminen ei kehity vaan hänet on luotu. Manifesti sisältää myös useita eri keinoja selvittää miten syrjäytettävä eliitti on onnistunut tuhansien vuosien aikana pitämään salassa maapallon oikean muodon eli sen olevan litteä. Tämän takia oikeistopopulistit kehittävät epäinhimillisten kokeiden avulla ihmisen kykyä elää pää alaspäin. Näissä kokeissa on menehtynyt miljoonia ihmisiä eri maissa jo nyt vaikka sitä ei voida todistaa. Lääketieteelliset kokeet tulevat kolmannen vaiheen aikana lisääntymään ja tutkimuksien aihe laajenee koskemaan myös tutkimuksia rajoittaa ihmisten oppimista vain yhteen toimintoon. Tämä pohjautuu oikeistopopulistien uskomukseen siitä, että ihmisarvoa ei ole vaan jokaisen arvo perustuu täydellisesti instrumentaaliseen arvoon. Oikeistopopulistien tarkoitus on siis nostaa ihmisarvoa rajaamalla ihmisen kyky oppia vain esimerkiksi siivoamaan tai viljelemään maata. Dokumentit paljastavat, että ihmisarvon nostaminen palvelisi myös oikeistopopulistien johtoa luomalla halpaa ja helposti hallittavaa työvoimaa. Oikeistopopulistien johto eri maissa on julistanut uhrautuvansa “yksi kansa” hankkeessa säilyttämällä oman ja lähipiirin kehityksen ja hedelmällisyyden. Tätä harjoittaekseen useat eri oikeistopopulistien ryhmien johtajat ovat jo perustaneet salassa useita perheitä ja lisääntyneet useiden naaraiden kanssa luodakseen vahvan lähipiirin eri perheen itselleen. Oikeistopopulistinen perhe saattaa sisältää jopa kymmeniä naaraita joiden osa on palvella, tyydyttää johtajan seksuaalisia fantasioita ja toimia perillisten tuottajina. 

“yksi kansa” hankkeen kolmas osa päättyy siihen, että määrällisesti pienet kansat omissa eristetyissä maissaan toimivat ainoastaan yhden johtajan alaisuudessa. Instrumentaaliseen ihmisarvoon rikastettu kansa tuottaa vain yhden johtajan määrittelemiä tuotteita ja palveluita, joita johtaja vaihtaa muiden maiden johdon kanssa. Dokumenteista paljastuu, että Suomen tuotanto keskittyisi maataloustuotteisiin ja tuottamaan soittimia oikeistopopulistien riitteihin. 

Oikeistopopulistien riitit 

Oikeistopopulistit vahvistavat keskinäistä luottamusta tapaamisten aikaisilla salaisilla riiteillä. Riittien aikana soitetaan kolmella soitimella nopeatempoista ja aggressiota nostavaa musiikkia joka muistuttaa hyvin läheisesti niin sanottua speedmetallia. Basso on kiellettyjen soittimien listalla ja lähinnä huutamalla esitetyn sanojen merkitys on avautua alitajunnassa tuottaen kauhistuttavia haluja ja mielikuvia. Tarkoituksellisesti sanoja ei pysty erottamaan ja niitä ei ole kirjoitettu mihinkään. Tutkimusten mukaan tämä johtuu siitä, että jotkut empivät oikeistopopulistit voisivat kauhistua niiden sisällöstä mutta tutkimukset paljastavat myös osan johtuvan siitä, että oikeistopopulistit eivät ole täysin varmoja mitä oikeastaan haluavat. 

Riittien aikana nautitaan valtavasti alkoholia joka poistaa estoja ja lannistaa naaraat seksuaalisten riittien orjiksi. Näissä kauhistuttavissa seksuaaliriiteissä tartutaan naaraita hiuksista ja puristetaan kurkusta estäen hengitystä. Riitit päättyvät yleensä osallistujien oksenteluun ja tajunnan menetykseen johtuen alkoholimyrkytyksestä. Oksentelun on sanottu puhdistavan johtajien sielun ja tajuttomuuden aikana heidän tapaavan yhdessä suuren johtajan luona saadakseen ohjeita. 

Loppusanat 

Yllä esitetty on puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Mikään kirjoituksessa ei ole totta, eikä todistettavissa. Toivon, että ne jotka tätä kirjoitusta vastaavia väitteitä levittävät toteavat myös samoin jotta “yksi kansa” hanke ei koskaan saa pohjaa toteutua missään muodossa.

Politiikasta puhumisen voimavaroja tuhlataan valtavasti eri puolueiden kannatuksen seuraamiseen. Vaalien välissä seurataan galluppeja ja iso joukko kansalaisia ja poliitikkoja keskustelee kannatuksen tilanteesta. Sillä ei ole oikeastaan mitään merkitystä ja mielestäni se aiheuttaa vain politiikan seuraamiseen hankaluuksia. Ei puhuta päätöksistä tai yhteiskunnasta vaan puolueen kannatuksesta ja eri syistä siihen. Puolueen kannatus on loppukädessä kiinni siitä miten työt hoidetaan, miten päätösten vaikutuksia kommunikoidaan ja miten koko jäsenistö on saatu mukaan. Vaalien alla on totta kai gallupeilla suurempi merkitys mutta vaalien jälkeen tulisi keskittyä tekemiseen, eikä käyttää voimavaroja turhaan keskusteluun puolueen kannatuksen tilanteesta. Kaikki tietää koska tulee hetki kun se mitataan ja paras tapa pärjätä vaaleissa on aktiivinen ja avoin perustyö. 

Henkilökeskeinen politiikka 

Politiikassa yhden henkilön mahdollisuus tehdä asioita on erittäin rajallinen. Se juuri on demokratian tarkoituskin, jakaa päätösten tekemistä jotta saamme useita eri näkemyksiä mukaan. Silti puolueet usein mielletään pienen ryhmän perusteella vaikka puolueen todellinen voimavara on koko jäsenistössä. 

On toki tärkeää, että puolueen eli ryhmää edustavien johdon osaaminen ja kyvyt ovat parhaat mahdolliset tehtäviin. Todellisuudessa kuitenkin politiikassa toimii kannatuksen periaate eli valitettavasti on todellisuutta, että vastuuta jakamassa ei välttämättä ole kyvyiltään parhaat yksilöt vaan yksilöt joiden pyrkyryys ja röyhkeys on suurin. Mutta sekin kuuluu politiikkaan ja juuri tämän takia myös tarvitaan demokraattista järjestelmää. Usein tahto ja kova työ paikkaa paljon osaamista eli vaalitulos on aina todellinen ja sitä tulee arvostaa. Tämän hetken keskustelussa ja lehdistön tavassa toimia valitettavasti näkyvyyttä saa ne jotka huutaa lujiten ja joiden väittämät on eniten irrotettu todellisuudesta. Näkyvyyttä saa myös polkemalla muita eli asettamalla kaksi väittämää vastakkain. 

Voima on aina jäsenistöllä ja kansalla 

Julkisen keskustelun tapa ja suosion mittaus on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet missä valta oikeasti on. Se on aina kansalla ja puolueiden osalta jäsenistöllä. Ei ole puoluejohtoa jos ei ole aktiivista jäsenistöä jotka tekevät joka päivä työtä puolueen ideologian eteen. Henkilökeskeinen politiikka on aiheuttanut sen, että olemme unohtaneet työn tekemisen puolueen ja osin yhteisen yhteiskuntamme eteen. Poliitikkojen julistaessa nopeita muutoksia, valinnan jälkeen, ja toisten heikkoutta hän samalla tekee aktiivisesta kansalaisesta seuraajan joka istuu aloillaan ja odottaa toimia. Mannaa taivaalta mutta sitä ei tule muuta kuin tekemällä jotain ja siihen tarvitaan aktiivisuutta. 

Puolueiden tulisi keskittyä olemaan paljon enemmän kuin vain näkyvä politiikka ja puolueiden näkyvät hahmot. Puolueiden tulisi yhä enemmän keskittyä rakentamaan hyvinvointia joka lähtee jäsenten aktiivisuudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Puoluetyö on vain pieneltä osalta näkyvää päivän politiikkaa ja suurelta osin se on ihan jotain muuta. 

Tiedän, että tuhannet ihmiset panostavat paljon aikaansa puoluetyöhön ja se on demokratian ydin. Ilman sitä työtä demokratia ei toimisi. En osaa kiittää näitä ihmisiä tarpeeksi ja yritän itsekin parantaa tapojani ja olla mukana enemmän. 

Politiikan realiteetit 

Politiikan henkilöt lupaavat suuria muutoksia ja suuria yhteiskunnallisia käännöksiä monissa eri asioissa. Todellisuus ja realiteetti on kuitenkin se, että niitä hyvin harvoin pystytään tekemään vaan muutokset ovat hitaita ja sitä kautta myös harkittuja. Demokratian hitaus on myös tarpeellinen suoja politiikan sankareiksi pyrkiviä vastaan. 

Politiikan ja julkisen keskustelun haaste on juuri tämä. Yhdessä hallituskaudessa ei suuria muutoksia saada aikaiseksi vaan kehitystä tulee ajatella pitkäjänteisemmin, avoimemmin ja jakaa suuret hankkeet pienempiin osiin. Näin se on ja näin se tulee aina olemaan tässä järjestelmässä. Järjestelmä ei ole täydellinen mutta paras mitä meillä on. Järjestelmä on luonteeltaan sellainen, että se peilaa ihmisten tekemistä. Saamme juuri sitä mitä teemme. 

Kaikkien meidän jotka julkista keskustelua käymme ja varsinkin niiden joiden nimet koristaa lehtien otsikoita, pitää siis suhtautua vakavasti keskusteluun. Perusteettomat lupaukset suurista muutoksista ja täyskäännöksistä on usein katteettomia ja pönkittää usein vain puolueen tai henkilön kannatusta. Tällä tavalla rakennettu kannatus sulaa yhtä nopeasti kuin se on tullutkin ja nakertaa paloja pois politiikan uskottavuudesta. 

Näin se rakas lukijani on. Politiikassa ei ole sankareita vaikka niitä, ehkä välillä kaipaat. Todelliset sankarit löytyy lukuisista yhdistyksistä joiden työn ansiosta demokratia ylipäänsä pysyy käynnissä. 

Katse palloon ja pallo maaliin 

Puolueet perustuvat ideologiaan. Suureen kuvaan siitä millaista yhteiskuntaa joukko ihmisiä haluaa yhdessä rakentaa. Se on se pohjavire ja väri joka loppujen lopuksi ihmisiä yhdistää vaikka mielipiteet olisivat yksittäisten asioiden kohdalla hyvinkin erilaisia. 

Tämä on tärkein asia jota tulisi tuoda ilmi joka päivä ja joka käänteessä. Se nimittäin on koko lailla sama kaikilla ja löydämme helposti yhtenäisyyden. Nyt taistelut käydään suhteellisen turhissa henkilöiden välisissä keskusteluissa jotka ei ole keskustelua vaan nokittelua. Lisäksi keskitytään pienistä päätöksistä päätöksistä riitelyyn kokonaiskuvan ja yhteisen tavoitteen puuttuessa. 

Minua ei juurikaan kiinnosta miksi Keskusta vajoaa ja miksi Perussuomalaiset nousee. Tällä hetkellä sillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Merkitystä on sillä mitä me teemme joka päivä omissa puolueissa. Miten vahvistamme omaa ideologiaa ja miten osaamme ottaa muut huomioon, sekä mukaan toimintaan. 

Jokaisen puolueen tavoite on joka tapauksessa sama. Rakentaa maailman parasta valtiota maailman parhaalle kansalle.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Harva on pystynyt välttämään keskustelua sananvapaudesta ja siihen liittyvistä uskomuksista. Koska olen kiihkoton poliitikko ja lähestyn kaikkea kiinnostuneena olen käyttänyt aikaa tutkiakseni ilmiötä hiukan tarkemmin. Luonnollisesti olen myös huolestunut siitä, että sananvapautta ei Suomessa menetetä, koska se on äärimmäisen tärkeä meille kaikille. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että sananvapaus tarkoittaa toisille eri asiaa kuin toisille. Sananvapauden ja keskinäisen yhtenäisyyden takia olisi tärkeä yhdessä ymmärtää mitä sananvapaus oikeuttaa ja toisaalta velvoittaa. Tämä kirjoitus on tiivistelmä ja sarja johtopäätöksiä muistiinpanojeni perusteella. Voit olla vapaasti eri mieltä, sinulla on siihen täysi oikeus mutta toivon perusteltuja kommentteja.  

Mitä sananvapaus tarkoittaa? 

Sananvapaus on määritelty muun muassa perustuslaissa ja rikoslaissa. Rikoslain toteutumisen kannalta näyttäisi siltä, että Suomessa pyritään suojelemaan henkilöä.

En tässä lähde käymään läpi perustuslakia tai rikoslakia mutta totean, että lakien osalta Suomen sananvapaus on laaja koskettaen myös ennakkoon estämistä. Omien havaintojen mukaan sananvapaus myös toteutuu Suomessa kiitettävästi. 

Itse tulkitsen lakia niin, että se antaa laajan vapauden, mutta samalla vastuuttaa meistä jokaisen pitämään toista kunnioittavaa ja perusteltuihin väittämiin pohjautuvaa keskustelua yllä. 

Mikä sitten on vikana? 

Kun toimintaamme säätelevät lait mahdollistavat laajan sananvapauden niin miksi sitten käymme jatkuvaa keskustelua sananvapauden menettämisestä? Tätä lähdin selvittämään lukemalla lukuisia blogeja, tutkimalla langetettuja rangaistuksia ja keskustelemalla ihmisten kanssa kasvokkain, sekä kymmenissä verkossa tapahtuneissa keskusteluissa. 

Yleistä keskustelua sananvapauden menettämisestä ylläpitää lähinnä Perussuomalaiset ja äärioikeisto. Tämäkin on mielenkiintoinen ja merkillepantava, sekä myös hyvin vaikuttava huomio. Näiden kahden ryhmän ulkopuolella keskustelu sananvapaudesta on hyvin pitkälle lähdesuojasta, toimittajan oikeudesta ja henkilön loukkaamisesta tietyssä asiayhteydessä. 

Saatuani kartoitettua ryhmät jotka sananvapauden menetyksestä puhuvat lähdin selvittämään mitä sananvapauden menetyksellä näitä ryhmiä edustavien henkilöiden mielestä tarkoitetaan. Korostan tässä vaiheessa, että tekemäni työ ei missään tapauksessa edusta kovin laajaa otantaa näistä ryhmistä, eikä ryhmien johdon mielipidettä. 

Lähestyin asiaa hyvin konkreettisesti. Kun kohtaisin henkilöitä jotka tästä puhuvat niin pyysin esimerkkiä joka kuvaisi parhaiten menetettyä sananvapautta konkreettisesti. Konkreettisesti tarkoitan sitä, että teosta on langetettu tuomio tai muu sanktio. Sosiaalista mediaa käsittelen kokonaan omassa kappaleessa. Olen saanut tähän mennessä vain kaksi konkreettista esimerkkiä. Toinen on Jussi Halla-Ahon tuomio ja toinen Ilja Janitskin tuomio. Jussi Halla-Ahon tuomio langetettiin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tuomio kilpistyi Halla-Ahon kahteen eri väitteeseen joka toinen koski Islamin uskontoa ja toinen totesi ryöstelyn ja loisimisen olevan Somalien luonteenpiirre ja jopa geneettinen ominaisuus. Islamin uskonnon Halla-Aho oli todennut olevan pedofiliauskonto. Löydät tiedot tuomiosta klikkaamalla tätä linkkiä. 

Ilja Janitskin osalta syytteitä oli paljon. Törkeä yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, tekijänoikeusrikoksia, kiihottaminen kansanryhmää vastaan.Ilja Janitskin sai osasta syytteistä vankeustuomion mutta tätä kirjoittaessa syytteitä on nostettu lisää. Lisää tietoa tilanteesta tästä Helsingin Sanomien jutusta. 

Halla-Ahon ja Janitskin tapaukset ovat mielestäni selkeästi tuomittavia rikosoikeudessa. Ne molemmat rikkoivat perustuslain ja rikosoikeuden meille määrittelemiä oikeuksia vastaan selkeästi. 

Vain nämä kaksi esimerkkiä minulle on esitetty selkeinä todisteina sananvapauden menetyksestä Suomessa. Minä olin siitä melko hämmentynyt ja olen kysellyt lukuisissa keskusteluissa lisää konkreettisia esimerkkejä jotta ymmärtäisin koko keskustelua ja sen syntyperää. Hämmentynyt olin siksi koska nämä molemmat tapaukset täyttävät hyvin selkeästi rangaistavan teon määritelmän mutta silti ne nostetaan toistuvasti perusteluksi. 

Saavatko kaikki rangaistuksen? 

Eli onko laki sama kaikille? Meillä on varmasti tuhansia kirjoituksia joissa varsinkin Halla-Ahon saaman tuomion merkit täyttyvät. Mutta kaikki eivät myöskään jää kiinni ajetusta ylinopeudesta eli aina osa pääsee kuin koira veräjästä. Lisäksi tulee tietysti huomioida kirjoittavan tai lausuvan henkilön asema ja vaikutus yhteiskuntaan. On selvä, että kansanedustajan lausunnot ovat merkitykseltään painavampia kuin esimerkiksi tämän kirjoituksen päätelmät. 

Palataan siihen onko laki sama kaikille? En löytänyt esimerkkejä joissa joku olisi jätetty tuomitsematta vastaavissa tapauksissa, jos ne ovat esille nousseet. Näin voimme päätellä, että laki on, ainakin tämän hetken tiedon perusteella, kaikille sama mutta kaikki eivät jää kiinni tekemästään rikoksesta. 

Sosiaalisen median osuus sananvapaudessa. 

Sosiaalinen media on suhteellisen uusi tulokas yhteiskunnallisen keskustelun alustana. Sosiaalisen median käytön yleistyessä keskustelu oli erittäin vapaata ja sääntöjen toteuttamista ei juuri seurattu yritysten toimesta. Se on tavallaan ymmärrettävää koska se oli yksi tekijä miksi sosiaalisen median käyttö yleistyi. Sosiaalinen media on keino tavoittaa paljon ihmisiä vähällä vaivalla ja käyttäen vahvoja, jopa valheellisia väittämiä. Vasta valtioiden ja EUn painostuksen jälkeen yhtiöt ovat panostaneet sisällön tarkistamiseen. 

Sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, yksilöille antamien rajoitteiden johdosta myös näitä käytetään Perussuomalaisten ja äärioikeiston parissa todisteena sananvapauden menettämisestä. Kyseessä on kuitenkin yritys joka toimii luonnollisesti lakien puitteissa mutta on myös vapaa itse määrittelemään normeja joita käyttäjät sitoutuvat noudattamaan. Olen varma siitä, että Facebook on rajoittanut useitakin tapauksia väärin perustein mutta tässä yhteydessä ei silti voida viitata sananvapauden menettämiseen vaan kyseessä on yhtiön tekemä virhearvio tai ohjeistus joka saattaa olla myös epäoikeudenmukainen. 

Sosiaalisen median kanssa tulee siis ottaa huomioon ohjeet joihin on sitoutunut palvelun käyttöönoton yhteydessä. Yhtiöiden kanssa pystyy myös kommunikoimaan eri rajoitusten asettamisesta ja niiden aiheen oikeudellisuudesta. 

Keskustelua käydään aina syystä 

Minun suurin vaikutin yhteiskunnalliseen keskusteluun on yhdistäminen. Olen eniten huolissani siitä, että tällä hetkellä kansoja jaetaan luomalla hyvin eriyttävä keskustelu joka ei perustu faktoihin vaan räikeisiin väittämiin. Nämä väittämät ovat niin ylilyöviä, että niiden avulla voidaan loppujen lopuksi kyseenalaista ihmisarvo ja kansan yhtenäisyys. 

Ylhäällä esittämien huomioiden pohjalta aloin miettimään sananvapauden menettämiseen liittyvän keskustelun tarkoitusperää ja tavoitetta. Mietiskelyni johtopäätös on erittäin huolestuttava. Kyseenalaistamalla sananvapaus pyritään siihen, että julkinen keskustelu saadaan vietyä tasolle joka mahdollistaa suorat loukkaukset ja ryhmien yleistämisen. Tämä on vahva keino vahvistaa riitojen ja erimielisyyksien levittämistä ja vahvistamista maiden sisäisesti ja kansojen kesken. 

Kuten totesin olen lukuisia kertoja keskusteluissa pyytänyt, suorastaan rukoillut, perusteita ja esimerkkejä. Ja kuten totesin olen konkreettisia esimerkkejä saanut vain kaksi ja molemmat ovat selkeästi tuomittavia. Olen päätellyt, että suurin osa keskustelee aiheesta ohjatusti ja opitusti, eivätkä itse asiassa ole tutkineet millään tavalla väittämiä. Tämä päätelmä on tullut siitä, että suuri osa keskusteluista on “kiertänyt kehää” tai sitten ne ovat loppuneet sanomaan “näin se nyt vain on ja piste”.  Uskon silti, että monet näistä henkilöistä ovat miettineet edes hetken kun olen ohjannut heidät faktojen ja lakien kautta keskustelussa eteenpäin. Suurin osa näistä väitteiden esittäjistä on siis niin sanottuja “hyödyllisiä idiootteja” jotka todellisuudessa toteuttavat syötettyä agendaa. En heitä siitä syytä vaan mietin miten pystyn yhä paremmin ja yksinkertaisemmin esittämään herättäviä asioita joiden pohjalta saisimme aikaan todellisen keskustelun. 

Mutta tänään Hakaniemen torilla sain ensimmäisen kerran keskustelussa kaivettua suuren työn jälkeen muunkin esimerkin. Esimerkin siitä miten erään henkilön mielestä sananvapautta rajoittava keskustelu ilmenee. Olin pitkässä ja jonkun mielestä provosoivassa keskustelussa erään ryhmän kanssa ja pyysin esimerkkejä. Tämän ryhmän eräs miesoletettu sanoi, että on tutkimuksella todistettu tiettyjen maanosien ihmisten olevan älykkyysosamäärältään vähäisempi kuin esimerkiksi länsimaalaisten. Hän kertoi ettei voi keskustella tästä faktasta suoraan. Tämän kaltainen tutkimus todellakin on mutta se ei missään tapauksessa ole kiistaton. Minä sanoin, että aivan varmasti voit keskustella tutkimuksesta jos vain et loukkaa ketään ja käyt keskustelua tuloksista. Tähän mies vastasi ettei varmasti voi sanoa totuutta suoraan. Minä kysyin, että mikä mikä tuollainen totuus sitten sanasta sanaan olisi? Tähän mies vastasi, että “neekerit ovat saatanan tyhmiä ja jos heitä tänne tulee niin meistä tulee yhtä tyhmiä”. Yritin siihen sanoa, että juuri tuossa se ongelma on. Me emme voi keskustelussa yleistää kansojen tai ryhmien ominaisuuksia, se juuri on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja täyttää rikoksen merkistön, eikä mitään näistä väitteistä ole voitu kiistatta osoittaa. 

Keskustelu jatkuu 

Vaikka tämä välillä haastavalta tuntuu niin keskustelua tulee jatkaa. Nostin tässä kaksi ryhmää esimerkiksi eli Perussuomalaiset ja äärioikeisto. Olen pahoillani, että joudun rajaamaan keskustelun suurelta osalta näihin ryhmiin. Aivan varmasti jokaisesta ryhmästä, puolueesta ja kaupungista löytyy henkilöitä jotka jakavat useita näiden ryhmien ajatuksia kuulumatta niihin. Mutta samaan aikaan totean, että tämä on se kokemuspohja joka minulla aiheesta on. 

Pidän tärkeänä sitä, että käymme yhdessä keskustelua. Kuuntele, ajattele ja keskustele. Tämä koskee kaikkia. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta niin kuuntele ja pyri pitämään keskustelu järkevänä ja sellaisena, että se pohjautuu tietoon. Minä olen oppinut jokaisesta keskustelusta vaikka en varsinaisesti olisi tietoa siitä saanut. Olen oppinut ymmärtämään ihmisten vaikuttimia ja pahaa oloa ja pelkoa joka usein on tämän kaltaisten väittämien taustalla. Ja juuri tähän meidän tulee vastata politiikalla. Politiikan tulee yhdistää mutta olla oikeudenmukaisuudessa ehdoton. Jos minä en onnistu vakuuttamaan henkilöä sinänsä selkeästä asiasta niin en tuomitse tätä henkilöä vaan mietin miten voin olla vielä parempi ja mitä en ymmärrä. Kaikki mitä minä teen tähtää yhtenäisyyteen tavoitteissa ja näkemyksissä poistamatta eri keinoista keskustelua, sekä eri näkemyksiä. 

EDIT 4.8.2019 23:05. Halla-Aho ei ollut puoluejohtaja saadessaan tuomion. Korjattu puoluejohtaja kansanedustajaksi.

Elämme mielenkiintoisia aikoja julkisen ja yhteiskunnallisen keskustelun osalta. Tietoa saa enemmän kuin koskaan ja yllättävää kyllä sitä vähemmän tietoa käytämme osana keskustelua mitä enemmän sitä on saatavilla. Tutkijoita leimataan ja painetaan alas. Tuntuu, että mitä hullumpi teoria tai johtopäätös sitä enemmän se saa keskustelua aikaan. Käytän tässä kirjoituksessa ilmastoa esimerkkinä mutta en asian takia vaan sen takia, että yritän hahmottaa isoa kuvaa. Miksi olemme tässä tilanteessa, jossa meillä olisi mahdollisuus käydä oikeaa ja järkevää keskustelua mutta emme siinä onnistu. Tiedon aikana tartumme vanhoihin uskomuksiin ja perustamme näkemyksen täysin perusteettomille asioille.

Kuuntele 

Yhteiskunta kehittyy keskustelemalla ja toisten kannoista, sekä ajatuksista oppimalla. Yhdistämällä näkemyksiä ja sitä kautta keksimällä jotain mitä kukaan ei olisi voinut yksin saavuttaa. Me kaikki elämme verkostossa jonka langat ovat näkymättömiä mutta jossa miltei jokainen teko heijastuu jokaiseen. 

Yksi tärkeimmistä asioista on osata kuunnella toisia ihmisiä. Vaikka näkemys olisi alussa vaikka kuinka poikkeava omista ajatuksista tulisi keskittyä kuuntelemaan toisen näkemyksiä. Pinnan alla on aina asioita miksi ihmiset ajattelevat kuinka ajattelevat. Siellä on tunteita, väärinkäsityksiä, kokemuksia, lisää väärinkäsityksiä ja hyvin usein ihmiselle luontaisia tarpeita kuten tarpeellisuus, hyväksyntä, itsensä korostaminen ja monia muita. Vaikka useat näistä koetaan keskustelussa negatiiviseksi niin ne tulee ottaa huomioon ja itse tarkkailla itseään. Koska pystyt antamaan aidosti jotain ja koska vain korostat itseäsi. 

Ajattele 

Kun vastaanotat toisen mielipiteen tai ajattelua keskustelun muodossa voit suhtautua siihen kahdella eri tapaa. Voit alkaa heti argumentoimaan vastaan tai sitten lähdet ajattelemaan mielipidettä auki. Kuorit sitä ja pyrit ymmärtämään miksi toinen ajattelee näin. Miksi ajatuksenne tai mielipiteenne ovat eriävät jopa suurestikkin. Kolmas tapa on toki myös olemassa, voit jättää toisen mielipiteen täysin huomiotta ja sanoa “höpöhöpö”. Tämä kolmas vaihtoehto on se huonoin. Sitä käytetään usein silloin kun halutaan olla ajattelematta ja halutaan vain painaa toinen alas. Halutaan korostaa omaa asemaa “minun ei tarvitse ottaa sinua huomioon”. 

Ajattelu on aliarvostettua. Jokainen yksilö kehittyy oman ajattelun perusteella. Me olemme ulkoistaneet ajattelua otsikoille ja populistisia keinoja käyttäville henkilöille. Jotka huutavat lujaa ja ovat mestareita tuomaan itseään esille muiden kustannuksella. Ajattelu on prosessi, usein pitkä prosessi jonka aikana tulee käytyä läpi omia heikkouksia, vahvuuksia, sekä paljon eri tietoa joka on saatavilla. Ajattelussa on hyvä tunnustaa, että sen suurin este on omat halut, mielipiteet ja tahto olla oikeassa. Luovu niistä hetkeksi ja löydät jotain täysin uutta. Ajattele ilman suojaa ja kilpiä. Ajattelun avulla voit pyrkiä ymmärtämään jopa sarjamurhaajia, mitä vaikuttimia ihmisillä on tekoihinsa. On ne sitten millaisia tahansa. Ja se meidän tulee tehdä vaikka se on vaikeaa. 

Keskustele 

Me olemme kaikki erilaisia. Jotkut käsittelevät asioita kun suu käy eli keskustelun kautta. Joku on pitkään hiljaa ja miettii mielessään asiat läpi. Mikää keino ei ole väärin vaan kaikki on oikein. Mutta aito keskustelu ei onnistu jos ei ole ensin kuunnellut ja ajatellut. Se mitä me teemme tässä ajassa on äänen tuottaminen. Me heilutamme leukoja mutta sanat johtavat yhä syvenemään ristiriitaaan. Minä tahdon, minä olen tätä mieltä, höpöhöpö ja pahin on ajattelun, sekä keskustelun ulkoistaminen. Keskustelussa ketään ei saa painaa alas. Vaikka keskustelu lähtisi siitä, että toinen esittää oman mielipiteen näkökulmasta vaikka kuinka poikkeavia näkemyksiä niitä tulee kunnioittaa. Keskustelu ei johda mihinkään jos keskustelijoiden välillä ei ole kunnioitusta keskenään. 

Meillä on lukuisia eri keinoja käydä syvällistä ja toista kunnioittavaa keskustelua. Me voimme hakea näkemyksiä ja käydä keskusteluita helposti eri maanosien ja maiden välillä. Me voimme hakea faktoja ja aitoja kokemuksia aiheesta joka on keskustelussa. Me voimme kysyä, me voimme liittää keskusteluun mukaan lukuisia ihmisiä. Me olemme vapaita käsittelemään tietoa ja kyseenalaistamaan sen. 

Keskustelun aikana tapahtuu usein se upein asia. Muodostat ymmärryksen toisen ihmisen tai ryhmän kanssa. Yhteinen ymmärrys on se mitä ihmiset hakevat hyväksynnän lisäksi. Yhteinen ymmärrys, joka tapahtuu yhteisen asian käsittelyn ja oppimisen kautta, on maailman parhaita tunteita. Se on kaiken perusta, meidän toiminta perustuu siihen. Siihen meidän tulee pyrkiä. Minun, sinun, meidän, teidän ja heidän tulee tehdä kaikkensa jotta tähän päästään. Siihen perustuu myös meidän yhteiskunnan menestys ja sitä kautta yksilön menestys yhteiskunnan osana.

Ilmastokeskustelu. Huijaus vai kriisi? 

Nostan esimerkiksi ilmastosta keskustelun. Nostan ilmaston esimerkiksi koska se koskettaa meitä kaikkia ja vaikka tietoa siitä saa paljon niin on vielä tuhansia asioita ja yhteyksiä joita ihminen ei ymmärrä. 

Politiikassa kiistellään ilmastosta ja mitä pitäisi tehdä. Onko ilmastonmuutos ja kriisi totta? Tämä keskustelu kuvaa hyvin tätä aikaa koska tutkijoiden ja tieteen näkökulma on selkeä, jotain täytyy tehdä ja pian. Vasta politiikka muuttaa keskustelun puolesta ja vastaan. Osa poliitikoista kumoaa täysin tutkimukset ja syyttävät muiden käyttävän ilmaston tilaa hyväkseen pyrkimyksissä ansaita ja ohjata mielipiteitä. 

Kun tästä aiheesta keskustelet niin kysy ensin toisilta miten aihetta ovat tutkineet ja mihin perustavat mielipiteensä, sekä näkemyksensä. En tarkoita sitä, että kannattaisi kiistellä lähteistä vaan enemmän muodostaa näkemystä useiden lähteiden perusteella. Tutki asiaa monista lähteistä itse ja perusta niihin näkemys, älä otsikoihin tai yksittäisen poliitikon kiimaan nousta otsikoihin ja saada valtaa. Älä ole hyväksikäytettävä ja seuraaja vaan itsenäinen ja kriittisesti ajatteleva ihminen. Kriittisyys ei ole vain vastustamista, se on myös oman virheen ja kehityksen tunnistamista. 

Mikä voima meitä vetää erilleen? 

Ihminen on laumaeläin. Luonnon keskellä me olemme yllättävän suojattomia ja tarvitsemme toisiamme jotta menestymme tai edes selviämme. Miksi sitten me olemme nyt jumiutuneet väittelemään asioista jotka koskee meitä kaikkia? Miksi emme osaa pyrkiä yhteiseen hyvään ja pitämään huolta kaikista, sekä elinolosuhteista? 

Syy on ihminen, osin meistä jokainen on syyllinen mutta valitettavasti yhä syyllisempiä ovat poliitikot ja politiikan tekeminen ylipäänsä. 

Politiikassa nostetaan ääripäitä. Toimittajat hykertelevät kun saavat oikein mehukkaan jutun aikaiseksi ja poliitikko kokee onnistumista kun saa äänensä kuuluville. Tarkemmin sanoen itsensä. Usein toimittajat kärjistävät, luovat mehukkaan otsikon joka ei välttämättä vastaa sisältöä. Puhutaan klikkijournalismista. Mitä hullumpaa sen parempaa. Mitä enemmän haastetaan ja viedään asiaa henkilökohtaiseksi niin sen hienompaa. Sen enemmän ihmiset voi samaistua, asettua osaksi ryhmää. Jos ryhmää vielä halveksutaan niin se vain lisää yhtenäisyyden tunnetta ja “me vastaan maailma” ajattelua. 

Iso osa poliitikoista on täysin vastuuttomia. He eivät ole sitä välttämättä päätöksissä ja politiikan arjessa mutta he ovat sitä kannatuksen hakemissa, sekä pitämisessä. Populismi on osin aikamme ilmiö mutta sitä on toki aina ollut. Jopa populismia pahempaa jälkeä saa niin sanottu takinkääntäminen eli toiminta ihan puhtaasti kannatuksen saamiseksi miellyttämisen ja myötäilyn avulla. Minun näkemyksen mukaan poliitikko hoitaa yhteisiä asioita. Tänä aikana tuntuu siltä, että politiikka on valheellisen karisman ja toisen alas painamisen missikisat. Youtube on täynnä videoita joissa toistetaan politiikkojen tekemiä “toisen suolauksia” tai “servauksia”.  Poliittinen keskustelu on kikkailua ja ihmiset laskevat henkilön voittoja, eikä sitä kuinka paljon henkilö pystyy yhdistämään meitä yhteisen tavoitteen taakse. Vaikka sitten antamalla periksi, antamalla toiselle kunniaa ja kiitosta. 

Politiikka joka on tarkoitettu yhteisten asioiden hoitamiseksi onkin muuttunut omien asioiden hoitamiseksi ja me hyväksymme sen. Me jopa juhlimme sitä kun toiset saa turpiin kunnolla ja oma vajaa näkemys voittaa ilman muita. Me juhlimme sitä kun jaamme kansaa ja jäämme yksin. Vain niiden kanssa jotka ovat samaa mieltä. Hakkaamme toistemme selkää samalla kun hukumme. Politiikka on vastuuta. Politiikka on vastuuta joutua kohtaamaan vaikeita tilanteita toisten puolesta. Vaaleja ei voiteta vaan suurimmalla tuloksella jaetaan näkemys suurimman joukon kanssa. Voittajan vastuu on saada kaikki mukaan. Ilman katkeruutta, ilman kilpailua ja luomaan yhteinen tavoite. Vaalien voittajan vastuu on aina suurin ja raskain. 

Ihmettelen koko keskustelua. Totta kai Suomen tulee tehdä kaikkensa jotta nämä naiset ja lapset pääsevät takaisin Suomeen. Tietysti edellyttäen, että he itse haluavat mutta olen varma heidän haluavan Suomeen. Yhteiskunnallisesti tämä keskustelu on absurdi. Nämä henkilöt ovat tehneet virheitä valinnoissaan, kauheita virheitä. Miksi he ovat tälläisiä valintoja tehneet? Uskon, että jokaisella on oma henkilökohtainen syy. Jollakin saattaa olla takana aito radikalisoituminen mutta uskon, että suurin osa heistä on mennyt jonnekin jonka todellisuutta oli raaka valhe. Vaikka ääriliikkeisiin yhdistetään aina uskonto niin uskonto ei ole näiden tavoite vaan valta ja mammona. Uskonto on väline jota käytetään hyväksi. 

virheitä tulee käsitellä, virheistä tulee oppia 

Ihmiset tekevät virheitä. Kaikki kehitys perustuu virheisiin ja tuhansiin kokeiluihin. Kehitystä tapahtuu vain jos virheet käsitellään ja niistä opitaan. Sen takia natsien rikoksista pidetyt oikeudenkäynnit olivat tärkeitä. Ne toki ehkäisivät uhrien ja omaisten katkeruutta mutta niissä käsiteltiin yhteiskunnallisesti julmuuksia joita emme saa toistaa. Samaa vaikutusta emme olisi saaneet vastaamalla hirmutekoihin samalla mitalla eli esimerkiksi eliminoimalla tekijät. Toisin sanoen murhaamalla syylliset. Nyt asiaa käsiteltiin lukuisissa oikeudenkäynneissä ja yhteiskunta kehittyi monilta osin. Enemmän kehittyi kuitenkin meidän oikeustaju ja ymmärrys siitä mitä tämän kaltaisissa joukkojen manipuloinnissa tapahtuu, mikä on se mekanismi, että leipurista tulee säälimätön murhaaja. 

Meidän on tärkeä muistaa, että tietyt tahot väittävät monia natsien tekoja perättömiksi, valheiksi jota “eliitti” levittää. Mitä suurempi valhe sitä vaikeampi siitä on päästä pois kun siihen kerran uppoaa. Ihmistä on aina helpompi huijata kuin saada hänet uskomaan, että häntä on huijattu. 

Terrorismi on ihan tätä samaa natsien käyttämää mekanismia. Verhotaan omat agendat johonkin suurempaan ja etsitään ensin heikkoja yksilöitä jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä. Terrorismissa kyse on politiikasta ja vallasta, ei sillä ole juurikaan uskonnon tai isänmaallisuuden kanssa tekemistä. Terrorismi on julmaa rikollisuutta sen kaikissa muodoissa.  

Entä jos sinä olisit siellä? 

Sinä, minä, hän, me ja te olette tehneet virheitä ja tulemme tekemään virheitä. Miten olet purkanut virheen aiheuttaman epätäydellisyyden tunteen ja jopa häpeän? Kannatko sitä edelleen ja esität olevasi täydellinen myrkyttäen mielesi? 

Meidän tulee saada nämä naiset ja lapset Suomeen. Meidän tulee tutkia mitä tekoja he ovat tehneet ja miksi. Meidän tulee siitä keskustella. Meidän tulee oppia näistä onnettomista tapahtumista ja kurjuudesta. Meidän tulee puhua siitä niin kauan ettei yksikään enää hae identiteettiä valheen kautta. Jos nyt hylkäämme nämä naiset ja lapset niin me osoitamme ihan samaa kovuutta ja armon puutetta kuin ne huijarit jotka näitä naisia käyttivät hyväkseen. 

Jos joku näistä naisista on syyllistynyt julmuuksiin meidän tulee rangaista heitä, lakien mukaan. Mutta suurin opetus tulee näiden naisten kautta. He jotka katuvat ja kertovat omasta virheestään ja toimivat näin parhaana esimerkkinä etteivät jatkossa ihmiset toista virhettä. Lapset ei missään tapauksessa ole syyllisiä vaan uhreja.

Yhteiskunnallinen keskustelu on ydin

Minä olen demari. En tunnista puoluettani jos tässä keskustelussa annetaan periksi. Ei tässä ole kysymys terrorismin tukemisesta tai hyväksymisestä vaan kehityksestä ja ihmisarvoista. Minun Suomi ja SDP on armoa antava joka tähtää koko yhteiskunnan kehitykseen tinkimättömästi ja aina ihmisarvoja kunnioittaen. Tämä ei tarkoita mitään lässyttelyä vaan aivan päinvastoin. 

Helppo ja populistinen keino on hylätä virheitä tehneet. Osoittaa kovuutta ja tehdä päätöksiä kuin noitavainossa aikanaan. Nyt vain alustana on sosiaalinen media jossa lynkkausjoukot hakevat joukkohysteriaa ja huutavat verta. Ja kuten aikanaan juuri tätä käytetään harvojen etujen hyväksi. Tätä huutavaa joukkoa ohjaillaan ja heitä käytetään hyväksi mitä törkeimmällä tavalla. 

Jos emme käsittele terrorismin syitä ja niitä onnettomien kohtaloa jotka iskuja tekevät, olemme matkalla kohti julmuuksia. Jos uskomme, että nämä henkilöt ovat vihattavia ja meidän tulee iskeä heitä vastaan niin kuilu syvenee ja sinne tippuvien määrä kasvaa. Meidän tulee olla oikeudessa kovia, meidän tulee vaatia oikeutta ja tutkia tapahtumia. Miksi ihmiskunta ja me emme ole oppineet mitään? Miksi toistamme virhettä jatkuvasti? 

Nyt haetaan niin sanotut isis-vaimot ja lapset Suomeen ja käsitellään asia yhdessä. Annetaan tilaisuus katua ja osoittaa se. Se on paras lääke terrorismin ehkäisyyn ja populistien pyrkimyksille jakaa kansaa. 

Suomen työllisyys on tällä hetkellä melko hyvä. Se olisi parempi jos meillä olisi enemmän työvoimaa joiden taidot ja osaamiset vastaisivat paremmin kysyntää. Politiikassa käyty keskustelu työllisyydestä on erittäin yksinkertaistettua ja on lähellä jopa harhaanjohtamista. Sipilän hallitus taisi juhlia kolme eri kertaa työllisyystavoitteen saavuttamista mikä on hyvä osoitus äänestäjien muistista ja työllisyyskeskustelun poliittisista tavoitteista. Suomen taloudellista kohtaloa määrittelee melko paljon se kuinka saadaan koulutettua työvoimaa joka pystyy vastaamaan kysyntään. suuressa roolissa on tietysti on työperäinen maahanmuutto. Työttömyydessä on kova ydin jonka sulattamisessa tärkeimmät asiat ovat koulutus ja sotu-uudistus. Nämä kaksi asiaa ovat niitä jotka meidän työvoiman ja yritysten kehittymisen tulevaisuutta ohjaa.

Työllisyys mittarina

Ei ollut yllätys, että Sipilän hallitus sai tavoitteen täyteen, monta kertaa. Kehitys oli tapahtunut jo aikaisemmin ja kyse oli enemmän korjatuista arvoista. Sipilän hallituksen viesti ja koko arvomaailma perustui siihen, että kun tehdään työtä niin valtio saa tuloja ja yksilön tai perheyhteisön elämänlaatu kasvaa. En tarkoita sitä, että työ ei ole tärkeää tai se ei olisi tärkeä mittari mutta ei sillä todellakaan voida mitata Suomen menestystä tai hyvinvointia. Ainoa millä on merkitystä on tuottavuus.Tuottavuus tuo mukanaan korkeat palkat ja työn jossa ihminen voi kehittyä ja ilmaista itseään. Meille on tuotu politiikan keinoin käsitys työstä, että sitä pitää tehdä tai tulee keppiä. Se on tuonut meille myös huonoa tuottavuutta jota on pönkitetty myös yritystukien kautta. Jos Kokoomus todella kannattaisi markkinataloutta niin he kannattaisivat korkeita palkkoja ja koulutusta. Mutta koska näin ei ole niin siitä voimme päätellä, että Kokoomuksen politiikka on enemmän kaverikapitalismia eli siis ihan puhtaasti eturyhmäpolitiikkaa. Poliittisesti näkemys jakautuu siis työn suunnitelmallisuuteen ja hintaan. Toisaalta työvoiman osaamiseen ja työn, sekä yrittämisen osaamiseen perustuvaan yrittämiseen ja asiantuntijatyöhön.

Koulutus, koulutus ja koulutus

ja koulutus. On ihan sama mitä tuuttia pitkin ihminen oppii jotain ja nostaa arvoaan työmarkkinoilla. Kunhan se tapahtuu. Työllisyyden ja tuottavuuden nostamiseksi, sekä ylläpitämiseksi koulutukseen panostaminen on yksi hallituksen tärkeimmistä keinoista, ellei tärkein. Nimittäin hallitus ei koskaan luo työpaikkoja. Hallitus, sekä eduskunta vain mahdollistaa niitä. Kysymys koulutuksessa ei ole se osista vaan kokonaisuudesta. Koulutuksesta tulisi luoda selkeä malli jossa mahdollisuuksia tarjotaan varhaisnuoruudesta aina eläkeikään asti. Koulutuksessa tulisi myös luopua suurista instituutioista ja miettiä miten koulutusta voidaan antaa vain hyvin kapeaan tarpeeseen. Jollakin tapaa siis miettiä uudestaan tutkintojen osuutta osaamisen tunnistamiseen. Jotta saamme sulatettua työttömyyden kovan ytimen tarvitaan juuri kohdistettua osaamista. Ei uusia tutkintoja vaan yksinkertaisesti nopeasti opetettavia taitoja joita henkilö voi hyödyntää nopeasti ja oppia lisää. Ymmärrän, että tämä on hankalaa mutta jos ajatellaan vaikkapa koodaamista, jossa olisi työtä vaikka ja kuinka paljon. Ei henkilö tarvitse suurta tietotekniikan koulutusta vaan ainoastaan kapeamman osaamisen tietyn ohjelmointikielen osaamisen. Siitä päästää liikenteeseen ja työ tekijäänsä neuvoo. Tämä tietysti vaatii sen, että henkilöllä on motivaatiota ja tahtoa itsellä. Muuten ei mikään koulutus tuota tulosta jossa henkilö on tuottava. Hänet, ehkä saadaan työhön mutta se ei koskaan ole sellaista jossa henkilö ilmaisee itseään eli hän ei ole motivoitunut. Tähän me tarvitsemme parempaa työvoiman neuvontaa ja ohjaamista. “työkkärin tädin” pitäisi olla enemmän mentor joka neuvoo ja tsemppaa henkilöä, eikä vain puhu CV-kursseista.

SOTU-uudistus, läpi vaikka väkisin

Jos koulutus on Suomessa institutionaalinen niin meidän suhtautuminen tukiin tulee myös samoista lähtökohdista.Valitettavasti meidän hyvin yleinen näkökanta työllisyyteen tai työttömyyteen on joko tai. Me emme oikein osaa suhtautua siihen miten yhdistää työ ja muut elämänvaiheet, jos opiskelua ei oteta lukuun. Meidän työttömyyden kova ydin on hyvin pitkälle sellaista jonka työllistymisen esteenä on työkyky, maantieteellinen sijainti tai osaamisen päivittämisen tarve. Nyt pystyssä oleva hallitus on toimiva kun ajatellaan maantieteellistä sijaintia työn tekemisen esteenä. Nimittäin Keskusta ajaa Suomen maakuntien menestystä, joka siis osaltaan tukee työllisyyden kasvua. Siis jos Sipilän ryhmän ajatuksista on päästy eroon, muuten ei. Muissa tapauksissa punamulta perinteisesti toimii hyvin samoihin tavoitteisiin vaikka tavoite olisikin hieman erilainen.

Työllisyyden kannalta sotu-uudistus siis on mielestäni tärkein. Kansalaisen tulee pystyä ottamaan työ vastaan ilman pelkoa byrokratiasta. Vastaus ei ole kansalaispalkka vaan suurin tekijä on tietojärjestelmien uudistus. Meidän tulee tietää kuka tekee ja mitä, sekä yhdistää siihen nopea päätösten käsittely. Asia on hyvin yksinkertainen. Voit tehdä työtä osa-työkykyisenä ja saat valtion tukea. Se tuo ihmiselle myös merkitystä joka taas vähentää merkittävästi muita kuluja. Asia on loppujen lopuksi niin yksinkertainen, että se on sen takia vaikea tehdä. Minä ajattelen niin, että kaikki on jo valmiina. Tarvitaan vain yhteinen tekeminen ja näkemysten yhdistäminen. Niin sanotun oikeiston hyvin tiukka näkemys on se, että köyhyys lisää työllisyyttä. Eli mitä kireämmälle tukien määrä ja saaminen vedetään niin sitä kovemmin ihminen ponnistelee saadakseen leipää. Vasemmisto taas puhuu vastikkeellisuudesta, eli aina tuen mukana tulee velvoite. Näiden kahden näkemyksen ero, jotka ei loppujen lopuksi ole kaukana toisistaan, luo kehityksen jarrun. Kyse on siis loppujen lopuksi ideologiasta. Jotkut uskoo keppiin ja jotkut porkkanaan.

Ei Suomalainen laiska ole

Olemme taas saaneet lukea kuinka Suomalaisia ei saa työhön. Se keskustelu heijastelee juuri yllä kuvaamani ideologista eroa. Minä olen sitä mieltä ettei Suomalainen ole laiska vaan haluaa tehdä työtä. Mutta ei me olla myöskään tyhmiä, jos meille tarjotaan erittäin matalaa palkkaa niin ihminen tavallaan ohjataan valitsemaan tuki. Kyse ei siis usein ole tukien hyvyydestä tai suuresta määrästä vaan palkan pienuudesta. Ehkä meiltä puuttuu enemmän maksavia työllistäjiä kuin tekevää työvoimaa.

Minä luotan Suomalaiseen työntekijään. En tule koskaan uskomaan puheita siitä, että olemme laiskoja tai halua elää tukien varassa. Ideologisten erojen suurin tekijä on valtava, puhutaan sellaisesta asiasta kuin luottamus.

Sain kunnian edustaa SDP:tä 2019 eurovaaleissa. Sitä se minulle etupäässä oli. Kunnia ja mahdollisuus toimia demokratian ja puolueen arvojen puolesta. Laskin päiviä kampanjan aikana ja äänestyspäivänä laskuri oli 39 päivän kohdassa. Sain ehdokkuuden vasta kalkkiviivoilla joten aikaa suunnitella tai rakentaa kampanjaa ei juuri ollut. Kevyt suunnittelu ja potkaistiin kampanja laskemaan mäkeä. Mutta mitä kaikkea opin ja miten siihen suhtauduin?

Kuka minä olen ja mitä asiaa ajan?

Saattaa kuulostaa helpolta kysymykseltä mutta sitä se politiikassa ei ole. Julkisuuden paine ja mahdollisten äänestäjien antama palaute aiheuttaa sen, että sinun todellakin tulee tuntea itsesi ja tietää mitä asioita ajat. On todella helppoa ja vaarallista sortua populismiin. On aina helpointa mennä puhumaan omien keskelle asioita joita omat haluavat kuulla. Siitä saa monelle tärkeää hyväksyntää joka hivelee itsetuntoa. On myös helppoa hakea yksityiskohtia joilla ihmiset saa raivoihinsa. On helppoa antaa kohde jota vihata ja jota voi syyttää. On helppoa herättää ristiriitoja. Nämä molemmat virheet on aina läsnä jot et tunne itseäsi ja asioita joita ajat. Haet silloin vain hyväksyntää, teet politiikkaa loppujen lopuksi vain itsellesi.

Minä olen ajat sitten päättänyt ettei minua kiinnosta mitä mieltä minusta ollaan. Tai no, kyllä se toki kiinnostaa mutta minun ajatukset politiikasta ja tekemäni teot ei perustu siihen. Olen hyväksynyt sen, ettei minusta todennäköisesti tule etulinjan poliitikkoa vaan se mitä tapahtuu niin se tapahtuu. Asia ei loppujen lopuksi ole minun käsissä. Olen päättänyt, että osallistun ja asetun ehdolle kun siihen tilaisuus tulee. Sitten ajatuksillani ja tavallani tehdä on tilausta tai ei, saan viestin läpi tai en. Niin tai näin olen valmis kaikkeen. En osallistu oman hyödyn takia vaan siksi, että välitän tästä yhteiskunnasta ja sen kansasta.

Jokaisen politiikkaa tekevän tai siitä keskustelevan vastuu on kova. On helppoa herättää ristiriitoja ja hakea hyväksyntää. On helppo keskustella asioista ottamatta selvää taustoista ja on helppo asettua jotain vastaan. Tämä on yksi niistä asioista joita haluan muuttaa. Minun käsityksen mukaan minä teen muutosta silloin kun olen paikassa joihin en välttämättä ole suosittu tai tervetullut. Niitä tilanteita varten minä elän, pidän haasteista.

39 päivässä Euroopan ympäri

Eurovaalikampanja 39 päivässä, kuinka tyhmää se on? Se oli todellinen haaste. On selvää, että siinä ajassa ei kovin tehokasta kampanjaa ei ajeta läpi. Olen silti todella ylpeä niistä asioista joita onnistuimme tekemään. Minähän en seisonut yksin tässä vaan puolue ja paikalliset aktiivit oli mukana. Puolue ja paikalliset aktiivit tekivät erinomaista työtä ja opin heiltä paljon. Kiittelen erikseen kaikkia eri tavoin. Jos alan laittamaan tähän nimiä niin lista olisi niin pitkä ettei sitä kukaan jaksa lukea.

Kun alussa katsoin meidän listaa niin mietiskelin, että “jumalauta nyt ollaan kovassa seurassa”. Sitä se oli, lista oli kova ja kokonaisuudeltaan ehjä. En missään vaiheessa miettinyt muita ehdokkaita kilpailijoina vaan enemmänkin kollegoina, meillä oli yhteinen missio ja taistelu. Pyrin kaikilla teoilla synnyttämään parasta ryhmähenkeä ja yhteisen tekemisen kulttuuria.

Mutta aika oli haaste. Varsinkin kun en ole valtakunnallisesti tunnettu. Minulla on tuttuja paljon ja olen verkostoitunut mutta persoonani politiikan tekijänä ei ole kypsä. Ajatuksiani ei tunneta riittävästi, eikä persoonani ole riittävän tunnettu. Niin, jokainen poliitikko on vähän paljastelija ja jokaisen poliitikon tulee olla niin varma itsestään, että kestää paineen. Jokainen poliitikko on myös poikkeuksellisen hyvä puhumaan ja esiintymään, omalla tavallaan. Jokainen antaa persoonansa ja tekemisensä julkisuuden revittäväksi ja alistuu siihen. On sitten jokaisen asia tekeekö sen itsensä vai yhteisen yhteiskunnan hyväksi.

Ystävät hyvät

Jos jotain haluan nostaa niin ne ihmiset ja ne keskustelut. Koin valtavaa yhtenäisyyttä kun sain ehdokkaana keskustella yhteiskunnasta ja arjen asioista. Koin monia eri tunteita ja vastuuta, vaikka ei päätösvaltaa koskaan yhdellä ihmisellä ole. Samoin elämääni rikastutti tutustua satoihin ihmisiin joiden roolit vaihtelivat suuresti. Nämä säilyy minun muistoissa ikuisesti ja ohjaavat oppimisen johdosta tekemisiä ja ajatuksiani.

Loppujen lopuksi poliitikon vastuu asuu torilla, ihmisten parissa. Se vastuu ei ole miellyttää kaikkia ja paistatella suosiossa vaan ottaa vastuu ihmisten pärjäämisestä, sekä mahdollisuuksien rakentamisesta. Poliitikon vastuu on sanoa suoraan myös ikäviä asioita ja kertoa, että menestymisen vastuu on jokaiselle itsellään. Niin sanotut vaalilupaukset on mennyt jo pitkälle metsään koska ne keskittyvät siihen mitä poliitikko antaa jos hänet valitaan. Kyse on oikeasti siitä mitä poliitikko voi mahdollistaa.

Olenko hyvä ja puhdas

Minun vaalikampanjan “pehmeät teemat” olivat kuuntele, ajattele ja keskustele. Jos ihmiset tekisivät tätä niin maailma olisi paljon parempi paikka ja kaikki olisi helpompaa. Itselle nuo kolme sanaa merkitsevät paljon. Olen valmis kuuntelemaan ja ymmärtämään ketä tahansa. Sain kampanjan aikana lukuisia uhkauksia mutta ei ne minua oikeastaan häirinnyt. Ne oli minulle enemmän signaali siitä, että puhun asioista joilla on vaikutusta. Järkevät ihmiset käyttäytyvät somessa ja netissä tavalla jota eivät, normaalissa keskustelussa ikinä tekisi.

Halusin kampanjan aikana ja nyt jälkeen herättää keskustelua. Minulle sopii hyvin jos olen siinä välissä katalyytti ja kummastusta herättävä henkilö jos se vain päätyy siihen, että ihmiset keskustelee toistensa kanssa. En halunnut, enkä halua tarjoilla politiikan pikaruokaa vaan oppimista ja oivaltamista. Myös itselleni koska me kaikki olemme jossakin hyviä ja jossakin huonoja. Minä tunnen heikkouteni ja hyväksyn ne. Ne on minulle enemmänkin vahvuuksieni aitaus.

Tehdessäni kampanjaa käsittelin paljon itseäni. Mietin teenkö oikein ja vastuullisesti. Kannustanko oikeaan ajatteluun ja oikeaan suuntaan. Hyväksyin sen, että aina en ole oikeassa ja osaan sen myöntää. Mutta vahvistin sitä miksi tätä teen ja kenen puolesta.

Myy itsesi

Sitä kampanjointi on. Se on markkinointia ja tuotteen myyntiä. Harvoin ihmiset tuntevat kovin hyvin poliitikkoa tai oikeastaan edes hänen ajatuksiaan. Monet äänestävät kuten ostavat auton, mielikuvien ja samaistumisen perusteella. Vaikka olen ammattimyyjä ja pirun hyvä siinä niin on jokseenkin outoa myydä itseään.

Ajattelen asiaa niin, että en myy itseäni vaan ominaisuuksiani yhteisten asioiden hoitamiseksi. Ajattelen asiaa niin, että olen valmis ottamaan vastuun ja käyttämään aikaani sen edestä, että muut voivat keskittyä siihen mihin minäkin haluaisin keskittyä. Ajattelen vastuuta tavallaan uhrautumisena yhteisten asioiden hoitamiseksi. Tiedän, että tässä on ristiriitoja koska edustajien palkka ja edut on kilpailukykyiset. Todellisuudessa ei ne valtavan hyvät ole jos katsot työn vaativuutta ja ajankäyttöä, sekä riskiä joutua täydellisen repimisen kohteeksi. Vastuusta puhumattakaan.

Ei vaaleja voiteta

Minä sain mielestäni todella hyvin ääniä. Ensimmäinen kerta “isossa liigassa” ja vajaalla kampanjalla, sekä täysin omana itsenä. Minulla ei ollut tunnettavuutta valtakunnallisesti enkä ole toiminut minkään järjestön puheenjohtajana tai näkyvässä roolissa.

Jokaisen äänen takana on aina ihminen. Se on kuulkaa valtava asia. Sain miltei 900 ääntä ja se joukko on suuri. Jokainen ääni oli minulle. Ei mielikuvalle tai laskelmoitua äänestämistä. Olen jokaisesta äänestä kiitollinen ja koen niistä suurta vastuuta vaikka valituksi en tullut. Jokainen ääni on vastuu ja velvollisuus jatkaa sitä linjaa mitä olen ajanut. Jokainen ääni on vastuuta murtautua tuomaan politiikkaan sitä mitä olen aloittanut. Haluaisin tavata jokaisen ja kätellä.

Minun ajatuksissa vaaleja ei voiteta vaan saadaan vastuu. Minulla nousee aina karvat pystyyn kun puhutaan vaalivoitosta. Jos politiikkaa tehdään oikein niin yksikään puolue tai henkilö ei voita vaan äänestäjät voittaa. Äänestäjät valitsee sen tulevaisuuden mitä he haluavat rakentaa yhdessä. Eniten ääniä saaneen ehdokkaan ja puolueen osa on raskas ja vastuullinen. On tehtävä politiikkaa jossa toisten etu asetetaan omien etujen edelle.

Jatkoa seuraa

Poliittinen urani ei ole, ehkä ihan perinteinen. Minä osallistun puolueen toimintaa ja keskusteluun omien vahvuuksien ja osaamisen perusteella. En tee niitä, monia perinteisiä asioita, joihin on totuttu. Teen niitä asioita joista nautin, joita osaan ja jotka tuottavat yhteistä hyötyä. Politiikassa kukaan ei ole yksin oikeassa ja olen vain yksi ihminen suuressa järjestelmässä.

Minä jatkan puolueen minulle osoittamissa vastuissa ja tehtävissä. Teen sen ilolla ja täysillä jatkossakin. Minulle puolue on perhe. Se ei ole läheskään aina täydellinen ja se riitelee mutta sitä yhdistää aina samat arvot, sekä samat tavoitteet. Sen takia riidat sovitaan ennen auringonlaskua. Olen myös lojaali, joku voisi sanoa, että “puolueen soturi”. Mikään ei kehity jos hankkii omaa valtaa hyökkäämällä omien kimppuun. Se on eri asia jos esimerkiksi Rinteen Antti alkaa täysin hulluksi ja toimii täysin puolueen ideologiaa vastaan. Minä uskon SDP:n ideologiaan ja se on aina tärkeämpi kuin yksi ihminen. Se oli täällä ennen minua ja se on täällä minun jälkeen. Toivottavasti saan sitä kehittää osaltani.

Tulen edelleen kirjoittamaan ja tulen edelleen olemaan siellä missä en välttämättä ole suosittu. Tulen edelleen olemaan oma itseni. Jatkossa sinäkin päätät siitä millä tavalla sitten loppujen lopuksi osallistun ja mitä mahdollisuuksia minulle avautuu.