Tekijä: Niko Eskelinen

Olen aina itse pitänyt outona ajatusta, että politiikka on ammatti luottamustoimen tasolla. Totuus on kuitenkin se, että demokraattinen järjestelmä pitää huolen siitä, ettei yksi ihminen pääse tekemään suuria vaikutuksia hyvässä tai huonossa. Demokratian ydin on kehityksen vakaus ja se, että se eri mekanismeilla suojelee kansalaisia yksilön mielivaltaiselta vallalta. Lisäksi tulee muistaa, että poliitikko on pääasiassa arvojohtaja, jonka suurin merkitys ei ole niinkään kompetenssi vaan edustaa arvoja joita äänestäjät ovat katsoneet itselleen hyviksi. Kaikissa tapauksissa virkakoneisto omistaa kompetenssin ja poliitikot pääasiassa tekevät arvojen mukaisia päätöksiä. Esimerkiksi nyt vaikkapa sen, että korvataanko jokin lääke joka voi pelastaa hengen mutta kustantaa paljon. Tai rakennetaanko vapaa-ajan alueita vai teollisuustontteja. 

Vaaleista vaaleihin voittaja on ollut nukkuvat eli äänestysprosentti jatkaa laskuaan. Jopa minulle tulee paljon palautetta, että ihan turha äänestää koska poliitikot miettivät pääasiassa itseään, eikä muutoksia kuitenkaan tule. Tämä palaute tulee pääasiassa siltä kansanosalta joka on tulotaulukon alemmassa päässä ja omaavat matalan koulutuksen. Tätä en nosta esiin sen takia, että ihmiset olisi jotenkin tyhmempiä tai vähäpätöisiä vaan tuodakseni esiin asenteen. Hyvin monella ns. köyhällä ihmisellä ajattelumalli perustuu yksin pärjäämiseen kun se taas hyvätuloisilla on yhteisöllinen. Eli siis ihminen pärjää aina parhaiten ryhmänä jossa kaikki hyötyy. Äänestysprosentin laskiessa kokoomus tulee siis voittamaan kaikki vaalit koska vaikka kokoomus riitelee niin äänestyksessä he ryhmittyvät koska ymmärtävät hyötyvänsä siitä isossa kuvassa. 

Mitä sitten muuttaisi jos eduskunta kaudet rajoitettaisiin kahteen ja valtuustokaudet kolmeen? Se voisi muuttaa kaiken. Silloin luottamustoimeen lähtijä ei voisi ajatella politiikan olevan ammatti vaan se olisi se miksi se on tarkoitettu, väliaikainen luottamustoimi jossa edustetaan, sekä palvellaan kansan etuja. Nyt joku tietysti sanoo, että en tunne järjestelmää ja ihmiset ovat siellä tärkeitä. Näin varmasti itsekin sanoisin jos olisin ollut eduskunnassa pari kautta ja olisin menettänyt kosketuksen arkeen. Myönnän, että näin olisi. Kausien rajoitus aiheuttaisi sen, että kannatusta ei tarvitsisi niin paljon miettiä ja esimerkiksi uudistuksia olisi helpompi sopia koska puolue saisi enemmän kannatusta siitä mitä on saanut aikaiseksi, ei siitä kuinka paljon pystyy moittimaan muita ja on valehtelemalla jakanut kansaa. Poliittisen vallan käsitys muuttuisi ikuisesta rajalliseksi. Otan esimerkin. Tuleva sote-uudistus tulee lopettamaan paitsi palveluita syrjäseuduilta mutta myös kuntia. Molemmat asiat ovat meille kaikille positiivisia mutta lopettamisia tullaan käyttämään poliittisena lyömäaseena ja luonnollisesti alueella asuvat ihmiset saadaan tuntemaan menetystä ja jopa vihaa. Vastaavassa asemassa olevat henkilöt sitten saavat saman tunteen ja asiaa populistisesti valtaa käyttävä saa kannatusta. Sitten he yleensä saavat valtaa ja kaikissa tapauksissa lopputulos on negatiivinen. Koska jos palvelut säilytetään niin ne nostavat edelleen kustannuksia ja estävät kehityksen jossa teknologialla voitaisiin tuottaa paljon parempaa palvelua vaan päätämme kannatuksen takia maksaa seinistä joilla itsessään ei ole arvoa. Tai sitten populistinen puolue pettää lupaukset ja se taas laskee edelleen luottamusta demokratiaan. 

Jos kaudet olisi rajoitettu niin jokainen kilpailisi tuloksilla ja pitäisi itsensä osaavana. Näin politiikasta vapautuisi myös erittäin hyvää ja verkostoitunutta osaamista liiketoimintaan ja julkiseen hallintoon. Tämä myös palauttaisi puolueiden suuremman merkityksen. Nyt puolue alkaa jopa häviämään yksilöille ja se on hullua demokratiassa. Puolueiden ja ohjelmien merkitys tulisi olla yhä suurempi ja merkityksellisempi. Olen niin sanotun puoluekurin suuri kannattaja koska jos puolue repeää laumaksi vain omaa kannatustaan hakevia henkilöitä mitätöi se miltei koko parlamentaarisen tavan toimia. 

Olet jo nähnyt keinoja vastata demokratian mitätöitymistä vastaan.  Liike NYT on lanseerannut alustan jolla jäsenet äänestää miten sitten edustaja äänestää ja jotkut ehdokkaat ovat sanoneet, että he tekevät kuten heille sanotaan. Mikään näistä ei ole vielä toiminut koska ongelmaa ei vielä täysin ymmärretä ja suurin osa mukana olijoista on niin sanotusti “fat and happy” eli tilanne tyydyttää heitä itseään. Ja se tässä on se isoin ongelma. Kilpailun kulttuuri joka on vallannut politiikan henkilötasolla. Kun syntyy vahvoja voittajia niin syntyy vahvoja häviäjiä. Ja kun politiikka ruokii henkilön pysyvyyden jatkuvuutta niin tulee ikuisia kiistoja joita halutaan voittaa. Politiikasta tulee henkilökohtaista vaikka sen tulisi palvella kansaa. Rajoitettujen kausien lisäksi tulisi siis tuoda esiin yhteisöllisyyttä. Valitaan tavoitteet ja tehdään yhdessä. Avoimesti ja kun ei ole pelättävää henkilökohtaisen kannatuksen osalta niin voisi puhua suoraan. Jokainen puolue siis avaisi paljon avoimemmin tavoitteen mukaiset keinonsa ja tavoitteet ylipäänsä kun nyt puhutaan pääasiassa tyhjiä fraaseja konkreettisen toiminnan sijaan. 

Äläkä ota tätä moitteena poliitikoille. Kaikki tekevät hyvää työtä mutta kukaan tuskin kiistää sitä, että demokratia on menossa kohti seinää monen asian summasta. Demokratia on silti paras mitä meillä on ja meidän tulee sitä uudistaa. Se tehdään joko palaten demokratien lähteille tai sitten se parsitaan kasaan romahduksen jälkeen. Kansan menestyksen ratkaisee kyky uudistua ja se valtava palo tuottaa hyötyä ja parasta. Se vaatii myös sen, että ettei pidä itseään tärkeämpänä kuin mitä kokonaisuus on. Tässä uudistuksessa on hyvä muistaa, että virkakoneisto nytkin käyttää isoa valtaa niin valmistelussa kuin päätäntään vaikuttamisessa. Päätäntää valmisteleva ja toteuttava koneisto tarvitsee yhä enemmän osaavia ja motivoituneita henkilöitä. 

Maailmanpolitiikka, talous, maapallon tila ja moni muu asia on muuttunut nopeassa tahdissa ja muutos tulee yhä enemmän nopeutumaan näiden kaikkien osalta. Pelkästään ympäristökriisi tulee muuttamaan maailman taloutta ja tasapainoa monessa suhteessa. 

Euroopan unioni on toiminut kuten sen on ajateltu toimivan vaikka toki ongelmia ja kehittävää on aina. Talous on kohentunut, ihmisten olot parantuneet ja Euroopan alueella on vallinnut rauha. Koronaan liittyvän elvytysvälineen kohdalla käytiin laajaa keskustelua sen ainutkertaisuudesta ja siitä, että se kohdistuu koronakriisin tuhojen korjaamiseen. Oli oikeastaan melko oletettavaa, että välineestä lähtee keskustelu pysyvästä rahoitusvälineestä jolla voitaisiin luoda kehitystä valittujen kehityskohteiden osalta yhteisesti koko EU:n alueella. Tälläisiä kohteita voisi olla vaikkapa seikat jotka liittyvät vaikkapa tietoyhteiskuntaan, ympäristökriisiin ja muihin seikkoihin joiden hyöty suurenee skaalaamalla. 

Odotettavissa on siis melko vilkaista juupas eipäs keskustelua jota jälleen käydään enemmän poliittisten päämäärien takia kuin keskusteltaisiin faktoilla ja järkevästi. Liittovaltio keskustelu liitetään hyvin usein itsenäisyyden menettämiseen mutta näissä keskusteluissa itsenäisyys on enemmän romanttinen kuin faktoihin perustuva. Maailma toimii jo hyvin säännellysti ja EU:n asetukset ovat jo sitoneet jokaista jäsenvaltiota. Yllättävän harvalla on näkemys tai mielipide EU:n liittovaltiosta ja keskustelu on varovaista. 

Liittovaltio käsitteenä ei ole mikään yksi vaan jokainen liittovaltio on oma tarinansa jolla on yleisesti pitkä historia. Liittovaltio muodostuu järkeväksi silloin kun jokainen siihen liittyvä saa etua ja koko alue sitä kautta vahvistuu. Maailmassa on tällä hetkellä yli 20 liittovaltiota ja jokaisella on oma uniikki historia. 

Itse olen varauksella liittovaltion kannattaja mutta silti pidän itseäni isänmaallisena henkilönä. Varauksella sanon sen takia, että jos EU:sta joskus tulisi liittovaltio niin kannattaisin sitä jos alueellinen hallinto ja mahdollisuudet tukisivat kansallisen tunteen säilymistä muiden hyötyjen lisäksi. Miksi sitten kannatan varauksella liittovaltiota? Sen takia, että minä miellän Suomen osaksi länttä ja Suomen maantieteellinen sijainti Venäjän vieressä pistää meidät tilanteeseen jossa turvallisuuspolitiikka on tärkeää. Koen itseni siis Suomalaiseksi Euroopassa. Maailmanpolitiikka ja teknologia myös puoltaa liittovaltiota. Suomi ja jokainen Euroopan maa yksin on pieni ja yhä yhtenäisempi Eurooppa toimisi turvana niin kaupan, kehityksen ja tasa-arvon osalta.  Liittovaltio olisi vahva viesti koko maailmalle ja liittovaltiolla olisi paremmat mahdollisuudet toimia kriisien ja turvallisuuden osalta. 2015 nähty pakolaisaalto oli vasta alkusoittoa ja kuten näimme mitään emme voineet vaikka hallituksessa oli perussuomalaiset. Tarvitsemme siis yhä vahvempia ja yhteisiä päätöksiä siitä miten tulevat pakolaisaallot hoidamme. Jos joku kuvittelee, että Suomi voi toimia yksin ja välttää vastuun mutta saada kauppasopimukset niin erehtyy. Asia ei ole yksinkertainen ja heikko luottamus demokratiaan ja vaaleissa jatkuvasti laskeva äänestysaktiivisuus ei lupaa hyvää yhtenäisyyden rakentamiselle. Ja siitä siinä on kyse. Kaikki tunnustaa yleensä sen, että yhdessä on aina mahdollisuus pärjätä paremmin. Siitä on loppujen lopuksi kyse myös liittovaltiossa.

Elokapina Suomessa on osa laajaa liikettä joka toimii ympäri maailman hivenen franchising periaatteella. Tarkoittaen sanoa, että liike saa tukea ja raamit mutta luo loput itse maa ja kaupunkikohtaisesti. Sinänsä elokapina tai kuten virallinen nimi kuuluu , Extinction rebellion, on mielenkiintoinen hanke jo liittyen demokratiaan ja vaikuttamiseen. Kaikki maakohtaiset sisarorganisaatiot tavallaan lokalisoivat alkuperäistä viestiä sopimaan paremmin omaan maahansa. Keskeinen polttoaine on ympäristö- ja ilmastohätätila, jonka takia tulisi julistaa kansallinen hätätila ja toimia hätätilalakien mukaan ympäristön- ja ilmaston puolesta. 

Elokapina on tehnyt useita tempauksia ja esityksiä saadakseen yleisön huomion mutta varsinaisesti suuri läpimurto näkyvyydessä oli mannerheimintien katkaisu. Sitä ennen suurin näkyvyys tuli pippurikaasulla höystetyssä Kaisaniemenkadun katkaisussa. Siitä tuli huomiota mutta huomio kohdistui lähinnä pippurikaasun käyttöön ja se vaikutuksiin kuin itse kaasutettuihin ja heidän asiaan. Sinänsä hupaisaa kyllä, että yhteiskunta kiinnostuu enemmän itse voimakeinosta kuin miksi sitä jouduttiin käyttämään. 

Nyt siis elokapinalla on kansan huomio ja julkisuuden kiimaisimmat kansanedustajat ovat jo käyttäneet tilaisuutta hyväkseen joten ollaan vedenjakajan äärellä. Ymmärtääkö kansa elokapinan tavoitteet ja viestin, sekä ennen kaikkea syntyykö siitä toimintaa? Jos minun pitäisi veikata niin vastaus on valitettavasti ei. Ympäristöliikkeitä on ollut jo pitkään ja osa kokee hyvinkin radikaalien toimien olevan paitsi oikeutettuja niin myös tarpeellisia. Varmasti suurin osa muistaa ns. kettutytöt jotka vastoin kaikkea järkeä ja eläinten hyötyä kävivät “vapauttamassa” tarhakettuja. Tämän tempauksen takia luonnonsuojelu otti takapakkia aina keskiajalle saakka. 

Asia on nimittäin niin, että ns. kansa ei koe ilmastolla olevan hätätilaa ja jos onkin niin ei ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Ja tässä ollaan ytimessä. Nimittäin jos haluamme laajoja muutoksia niin se vaatii kollektiivisen käsitteen asiasta ja tämän hetken toiminnalla elokapina sitä ei saavuta. Elokapinalla on kolme vaatimusta. 

1. Ympäristö- ja ilmastohätätilan julistaminen kansallisesti ja aloitettava kriisiviestintä. 

Tällä haetaan varmasti juuri sitä kollektiivista näkemystä asiaan ja sitä, että parlamentaarisesti voitaisiin lakeja ja toimintaa säädellä todetun hädän mukaan. Tämä ei tule onnistumaan koska vaikka tuo hätätila säädettäisiin niin se olisi enemmän kannanotto, ei aito poikkeustila yhteiskunnallisesti. 

2. Toimi nyt. Hallituksen on luotava sitova lainsäädäntö hiilineutraaliuden saavuttamiseksivuoteen 2025 mennessä, ja aloitettava välittömästi laaja ekologinen jälleenrakennus.

Tämä on sanahelinää monille. En tarkoita, etteikö olisi juuri ydinasia mutta ei tuota kukaan ymmärrä mitä se on tekoina. 

3. Laajennetaan demokratiaa 

Elokapina haluaa jonkin sortin ulkoparlamentaarisen ryhmän joka valitaan satunnaisotannalla kansasta ja joka käy keskusteluja ja joiden tulokset tulee eduskunnan käsitellä. No, olisi varmaan kannattanut ottaa joku mukaan joka on jo politiikassa. Nimittäin Suomi on täynnä keskustelukerhoja joita kesytetään hiilihydraateilla ja loputtomilla alustuksilla ja puheevuoroilla jotka palvelee pääasiassa puhujan heikkoa itsetuntoa tai halua olla näkyvillä. 

Elokapinan aktiivit, saitte näkyvyyden ja huomion mutta kukaan ei ymmärrä mitä haluatte ihan käytännössä. Ihmiset ei ymmärrä ja Teidän viestintä ei tarjoa konkretiaa joten pitäkää edes hauskaa koska muutosta ette tule valitettavasti saamaan aikaan. Jos jatkatte tällä tavalla niin ne julkisuuden kiimaisimmat poliitikot imeskelee liikkeen näkyvyyden tyhjäksi ja liike loppuu jollakin tavalla tapahtumaan joka vastaa kettutyttöjen loppua ja ympäristön suojelu on taas hävinnyt ihmisen tyhmyydelle. 

Kannatan liikettä, kuten iso osa Suomalaisista, koska ympäristö on Suomalaisille tärkeä ja pidän erityisesti siitä, että tämä keskustelu vie etnonationalistiselta roskalta ilmatilaa. On paljon hyödyllisempää tapella elokapinasta ja ympäristönsuojelusta kuin pohtia kuinka paljon tummaihoinen raiskaa naisia ja lapsia tunnissa tai kuinka matala älykkyysosamäärä tummaihoisilla tai miten valtioilla on salainen suunnittelu vaihtaa kansa. Tämän takia tulette saamaan paljon hyökkäyksiä äärioikeistolta, viette ilmatilan vihalta ja muutatte sen suuntaa. 

Toivon siis, että elokapina jatkaa mutta toivon realismia. Olen viehättynyt ajatuksesta jossa täysin väkivallaton ja passiivinen asian esittäminen yhdistettynä taiteeseen saisi suuren määrän ihmisiä ymmärtämään ja toimimaan yhdessä. Tuntemaan laajasti yhtenäisyyttä ja vastuuta tästä pallostamme jolla yhdessä kiidetään hurjaa vauhtia kohti vääjäämätöntä loppua sitten aikanaan, jos emme pääse täältä pois. 

Mitä elokapinan pitäisi sitten tehdä? Teen kolmen kohdan listan joka toimii. 

1. Pitäkää hauskaa ja kaikki mukaan bilettämään. 

Jos faktat ja pelottelu toimisi niin se olisi jo toiminut. Muistakaa, että suurin osa ihmisistä on mukana koska viesti vetoaa tunnetasolla. Suurin osa ei koskaan ota selvää itse asiasta vaan toimii mielikuvien ja ryhmäpaineen mukaan, varsinkin politiikassa, joka hyvin harvoin perustuu faktoille ja jos perustuu niin sillä ei saa kannatusta. Äärioikeisto käyttää raiskauksia samoin kuin te käytätte ympäristökatastrofeja. Niiden ero mielikuvien luomisessa on se, että ihminen ymmärtää raiskauksen mutta ei sitä miten ilmasto toimii. Surullista luonnollisesti, että näin on mutta älkää toivoko liikaa ihmiseltä kykyä ajatella omaa aikaansa pidemmälle. 

Eli pitäkää hauskaa ja tuokaa asia sen varjolla esiin niin, että kaikki haluaa osallistua. “maailmanlopun bileet”. Positiivisuutta ilmastonsuojeluun,  niin ja jatkakaa taiteen liittämistä asiaan. Se toimii ja vetoaa siihen pieneen määrään ihmiskunnasta joka ajattelee. Se voisi jopa joskus tarttua ja jos ei muuta niin nostatte taiteen merkitystä yhteiskunnan tulkinnassa tai ihan puhtaasti nautintona. 

2. Realistiset toimintaohjeet 

Mitä ihminen voi itse tehdä nyt ja miksi? Se on ydinkysymys. Älkää vaatiko tehtaita lopettamaan vaan kannustakaa ihmisiä toimimaan itse. Kun kaikki tekee pienen teon niin siitä tulee valtava. Mikä se toimi sitten on? En tiedä mutta se on yksinkertainen. Se voisi olla vaikka applikaatio puhelimessa jolla lahjoitetaan hampurilaisaterian verran kuukaudessa joka viikko ja kun tietty summa tulee täyteen niin varoilla tehdään jotain konkreettista joka näkyy arjessa heti. Luonnonsuojelu nimittäin lähtee siitä omasta pihasta tai rappukäytävästä. Ja muistakaa, että symbolinen osallistuminen on tärkeitä. Kun haluatte toimia politiikassa niin muistakaa, että suurin osa on mukana kannattamassa aatetta, ei aktiivisena toimijana. Muistakaa pieni tekoja ja yksinkertaisesti. Sen jälkeen kun itse pidätte sitä yksinkertaisena niin vähentäkää vielä puolet.  

3. Olkaa esillä ja olkaa roolimalleja 

Välttäkää politiikkaa kaikin keinoin koska siellä ette saavuta sitä mitä haluatte ja loppujen lopuksi pöhötytte. Keskittykää ihmisiin ja heidän ajatuksiin. Poliittinen valta korruptoituu jo pienellä määrällä ihmisiä jotka tekee eturyhmä politiikkaa ja tälläisiä ehdokkaita on kahdeksan kymmenestä. Mutta käykää faktoilla ja hymyssä suin keskustelua jokaisella foorumilla ilman pelottelua vaan kertokaa faktoja. Pitäkää liikkeen tunnukset esillä ja vahvistakaa sen imagoa ja tunnetta niin, että siitä tulee brändi. Tehkää vaikka ylihintainen vaatemerkki joka kuvastaa kantajan näkemyksiä maailmasta ja on valmistettu kestävästi ja vaikka osuuskunnassa. Nostakaa välillä draamankaarta ja pistäkää äärioikeistolle vastaan. Ei ainoastaan ihmisoikeuksien takia vaan kyseinen kanta syö myös niiden kädestä joille saastuttaminen on osa liiketoimintaa. Hyvin nopeasti äärioikeistossa loppuu hermo siihen etteivät saakaan kaikkea huomiota ja tulevat tekemään väkivaltaisen teon leiriä tai henkilöä kohtaan ja sen jälkeen suurin osa kansasta valitsee puolensa. Siinä vaiheessa teidän ei tule olla maailmanlopun maalareita vaan ryhmä joka edustaa elämää ja yhtenäisyyttä ilman kettutyttöjen idioottimaisuutta ja lahkolaisuutta. Realismia. Ja muistakaa, valta on aina todellisuudessa kansalla. 

Elokapina teki ensimmäisen onnistuneen sulun Mannerheimintiellä, josta siirtyivät Unioninkadulle. Täytyy sanoa, että ihan alussa pidin elokapinan toimintaa heikkona mutta nyt he osoittivat sitoutuneisuutta asialle ja pysyivät rauhallisina. Uskoisin, että useiden maiden tapaan sulkuja ja tempauksia on tulossa lisää. 

Elokapina on helppo tuomita ja varsinkin perussuomalaiset tuomitsee rajusti elokapinan mutta syy on eri kuin mitä voisit kuvitella. Syy on se, että elokapina vie huomion pois oikeistopopulismilta jonka käyttövoima on etnonationalismi eli vihan herättäminen tiettyjä ryhmiä vastaan. Nimittäin jos elokapina onnistuu siinä mitä tekevät niin he vievät huomion ja rasismin sijaan alamme riitelemään elokapinan keinoista puolustaa ympäristön tilaa ja sitä kautta aiheesta nousee laajempaa keskustelua. Ja kuten olemme saaneet havaita sillä saadaan vahvaa vastusta ja vahvaa kannatusta. Perussuomalaisetkin on noussut suureksi puolueeksi vain rasismilla ja vastustamalla yhteiskunnan toimintoja. Elokapina haluaa luoda vastakkainasettelua ympäristön puolustamisen ja ylikuluttamisen välille. 

Vai miksi muuten Tynkkynen oli kerjäämässä huomiota itselleen syyttämällä elokapinan henkilöitä lainrikkojiksi? Mitä he toki ovatkin ja valmiita ottamaan seuraukset vastaan jotta saavat ympäristön tilaa nostettua keskustelunaiheeksi. Ihan kuten Tynkkynen on ollut valmis ottamaan tuomion siitä, että on leimannut ihmisiä ihonvärin ja kansalaisuuden mukaan huonommiksi etnonationalismin oppien mukaan. 

En kannata elokapinan keinoja mutta en myöskään kannata perussuomalaisten keinoja ja taatusti taas kannatan elokapinan asiaa ympäristön tilan ja ylikuluttamisen keskustelun lisäämiseksi. 

Haluan provosoida sinua kaikin keinoin olemaan tästä jotain mieltä ja vahvasti. Tämä toimii samoin kuin oikeistopopulismi, myös vahva vastustus lisää kannatusta. Tsemppiä elokapinan ihmisille, vaatii pokkaa olla täysin rauhanomaisena asian takana ja suunnitellusti rikkoa lakia.

Katselin viimeistä puheenjohtajien kuntavaalitenttiä ja mietiskelin miltä keskustelu näyttää sen ihmisen silmin joka ei seuraa politiikkaa kovin paljon, eikä tiedä kaikkia faktoja kysymysten takana. Eli siis suurimman osan suomalaisten silmin. 

Oli pakko tulla johtopäätökseen, että melko vaikea olisi tehdä järkeen perustuvia päätöksiä. Liian paljon päätöksen takana olisi tunne. Käsitys siitä miten itsevarmasti ja hyvin puheenjohtaja esiintyy ja miten vastaa kysymyksiin. Joitakin voi viehättää myös se miten joku “voittaa” keskustelussa eli pistää toisille kommentteja jotka on enemmän tarkoitettu riidanhaastamiseksi. Melko vaikea keskustelusta on poimia ihan konkreettisia asioita joiden pohjalta voisi ajatella kannatustaan. Toki voi poimia suuria linjoja kuten “pidämme kaikista huolta” mutta se ei ole varsinaisesti konkretiaa vaan enemmän arvolataus. 

Sitä kuntavaalit on. Kuntavaaleissa on usein kyse politiikan pienistä asioista jotka kuitenkin arjessa on valtavia. Miten hiekoitus toimii talvella, rakennetaanko uusia leikkipuistoja, millaiset ryhmäkoot on koulussa, miten vanhustenhoivaan panostetaan lisää. Kunnilla on paljon lakisääteisiä velvoitteita ja usein kyse on niiden täyttämisestä mutta myös siitä tarjotaanko kuntalaisille jotain lisää ja paljonko siitä veloitetaan eli mistä kerätään varat niitä toteuttaa. 

Kuntavaaleissa siis on melko vaikea luoda eroja puolueiden välille. Eri kunnissa on noussut yksittäisiä hankkeita joiden osalta mielipiteet ja tavoitteet eroavat ehdokkaiden ja puolueiden välillä mutta yleisesti kuntavaaleissa ei ole suuria teemoja kuten on eduskuntavaaleissa. Tämä on myös hyvä asia koska todellisuudessa hyvä kuntapäättäjä toimii vahvasti myös yksilönä kuntansa hyvinvoinnin puolesta. Hyvä kuntapäättäjä on valtuustokauden ajan kuntansa lähettiläs joka jokaisessa yhteydessä voi toimia edistääkseen oman kuntansa asioita. Jo pelkästään positiivisen ja toimeliaan ilmapiirin luominen keskusteluissa on sitä työtä joka kuuluu valtuutetulle, ainakin minun mielestä. Valtuutetun tehtävä ei ole tuoda kuntaan ristiriitoja koska kuntapolitiikan hedelmät näkyy konkretiassa nopeasti. Ne on pieniä asioita jotka on pienelle ryhmälle valtavia asioita. Kyse ei ole miljardiluokan päätöksistä tai valtakunnallisista linjauksista vaikka näitä aina keskusteluun sotketaan. 

Valtuutetun tulee olla kädet savessa koska kunnanvaltuutettu on politiikan käsityöläinen. Poliitikko joka joutuu toteuttamaan miltei käytännössä lupauksensa, eikä pääse puheitaan pakoon. Joku on sanonut, että kuntavaalit on henkilövaali. Eli äänestät henkilöä jonka koet ajavan niitä asioita jotka sinulle on tärkeitä. Näin se varmaan onkin mutta tärkeämpää on miten ehdokkaasi tulee toimeen muiden kanssa ja rakentaa yhtenäisyyttä kaikkien välille. Nimittäin sellaisella valtuustolla joka seisoo toisiaan vastaan ei tee mitään. Se tarkoittaa virkahenkilöille 4-vuoden painajaista ja kunnan kehitykselle äkkipysäystä. Kunnan virkahenkilöt vie käytännössä asioita eteenpäin ja valtuutettujen tehtävä on tehdä arvoihin perustuvia päätöksiä ja laatia esityksiä jotka vie kuntaa eteenpäin. Valtuutettujen esitykset on usein ajassa olevia esityksiä, eikä luo pitkän kehityksen mallia eli strategista etenemistä. Sen takia kunnalla tulee olla strategia ja toimenpidesuunnitelma joka sitoo valtuustokaudeksi, vähän kuin hallitusohjelma. Tämän turvin hyväksi koettu ja havaittu kehitys esimerkiksi opetuksen kehittämisessä jatkuu myös valtuustokausien yli.

Oma terveydentila ja keholliset asiat ovat monille vaikea ja herkkiä asioita puhua. Moni pyrkii pitämään ongelmia piilossa tai lykkäämään niiden hoitoa koska häpeää tilannetta tai pelkää hoitotilannetta. Terveydenhoitoa voidaan ajatella palveluna jossa lääkäri on asiantuntija joka osaamisen ja kokemuksen avulla tulkitsee oireet ja paikallistaa sairauden ja hoitaa sen. Vaihtoehtoisesti terveydenhoitoa voidaan ajatella jatkuvana suhteena jossa potilas on asiakas josta pidetään kokonaisvaltaisesti huolta. 

Kun ajatellaan terveydenhuoltoa ja siitä syntyviä kustannuksia niin ainoa keino alentaa kustannuksia on ennakoiva terveydenhuolto. Tämä johtuu terveydenhuollon kehityksestä. Pystymme hoitamaan yhä vaikeampia sairauksia mutta hoitojen kustannukset nousevat koko ajan. Kehitys on totta kai positiivinen asia ja sitä tulee jatkaa mutta nousevien kustannusten vastapainoksi tulee kehittää kustannuksia alentavia elementtejä, jotta ei jouduta jatkuvasti tekemään eettisesti vaikeita päätöksiä hoidon antamisesta. 

Omalääkäri ja siihen liittyvä järjestelmä voisi olla yksi keino jalkauttaa ennakoiva terveydenhuolto ja lisätä hoitotapahtuman sujuvuutta. Omalääkärillä tulisi olla mahdollisuus tutustua jokaisen yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin. Se vaatii siis resursseja eli riittävästi lääkäreitä mutta myös hoitohenkilökuntaa niin, että hoitaja on ensisijainen kontakti joka arvioi tilanteen ja helpottaa näin myös lääkärin työtä. Tämä varmistaa sujuvan ja luottamukseen pohjautuvan oikea aikaisen hoitoonpääsyn mutta omalääkärijärjestelmän avulla kyettäisiin jalkauttamaan myös ennakoiva terveydenhuolto. Määräaikaiset tarkastukset, jossa huomioidaan asiakkaan kunto ja elintavat luo pohjaa ennakoivalle terveydenhuollolle. Se ei tule olla holhousta vaan sen tulee selkeällä tavalla osoittaa miten muuttamalla elintapojaan voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Tässä olisi esimerkillinen kohta toimia yhdessä yhdistysten kanssa johon ohjata henkilöitä eri tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan esimerkiksi eri liikuntamuotoihin. 

Usein puhutaan terveydenhuollon säästöistä ja se keskustelu on hyvin haastava. Terveydenhuolto on yhteiskuntamme kulmakivi ja siitä ei saa säästää mutta pitää kaikin keinoin miettiä miten saamme kustannuksia vähennettyä ja kun tästä keskustellaan niin vastassa on aina ennakoiva terveydenhuolto ja ihmisen vastuu omasta hyvinvoinnista silloin kun akuutteja sairauksia ei ole.

Olipa kerran maa jossa eleli onnellinen ja perimältään sama kansa. Maa muodostui kylistä, jotka olivat omavaraisia ja jokainen kylä sai elannon paikan ja osaamisen mukaan. Jossain kylässä kalastettiin, jossakin metsästettiin ja jossakin tehtiin astioita. Elintarvikkeita ja tuotteita vaihdettiin, elämä oli leppoista ja mukavaa mutta mustat pilvet kasaantui onnellisen kansan tietämättä taivaanrannalle. 

Oli nimittäin niin, että eräs mies oli metsästysretkellä ampunut nuolella lepakon kun oli sattunut luolaan jossa niitä oli paljon. He olivat paistaneet lepakot ja tutkineet sopisiko se uudeksi ravinnoksi ja vaihtotuoteeksi kun niitä oli vieläpä paljon ja niitä oli helppo luolassa metsästää niiden nukkuessa. Lepakko oli maistunut ihan hyvältä ja metsästäjät palasivat kyläänsä tyytyväisenä vatsat täynnä lepakon lihaa. 

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena mutta metsästäjät tunsivat olonsa huonoksi. Heitä oksetti ja kuume oli niin kova, että osa ei pystynyt edes kävelemään. Heidän hengitys vinkui ja tuntuivat tukehtuvan. Kylässä oltiin huolissaan ja ihmeissään miesten tilasta. He ottivat yhteyttä toiseen kylään josta tultiin miehiä katsomaan. Nuori ja innokas mutta kokematon mies sanoi, “että nuhaa se on, ei kannata pelästyä” ja näin he palasivat kyläänsä omiin askareisiin ja perheittensä pariin. Samana iltana tästä kylästä lähti vankkurit vaihtamaan leipää kaikkiin muihin kyliin ja mukana oli henkilö joka oli käynyt katsomassa sairastuneita miehiä. 

Elämä jatkui onnellisena ja normaalina muissa kylässä mutta siitä kylästä jossa metsästäjät oli sairastunut kuului kummia. Osa metsällä olleista oli kuollut ja suurin osa kyläläisistä oli sairastunut. Heilläkin oli kova kuume ja he pystyivät vain makaamaan. Kylässä alkoi nousemaan suru ja huoli tilanteesta. Mikä oli tämä tauti joka vahvan miehen tappoi nopeasti, mikä oli tämä tauti joka esti metsälle lähdön? Kylässä alkoi tulemaan hätä “mitä saamme syödäksemme kun ei ole metsälle lähtijöitä?”  huudahti eräskin kylän eukoista. Tilanteesta huolestuneena he lähettivät nuoren nopeajalkaisen pojan kiertämään muut kylät ja pyytämään jostakin leipää, jostakin maitoa ja jostakin pontikkaa lääkkeeksi sairastuneille. 

Mutta kummia tapahtui kun poika palasi takaisin yskivänä ja heikkona takaisin. Tuo ennen niin vaalea ja vahva poika oli miltei sininen kun hän palatessaan kaatui kylän porteille. Poika sanoi kähisten muille, että jokaisessa kylässä oli nyt sama hätä ja tauti. Missään kylässä ei ollut ruokaa omaan kylään tuomiseksi, sanoi vaalea ja ennen niin puhdaslinjainen poika. “mitä me nyt teemme” huusi koko kylä yhteen ääneen. 

Kylien vanhin oli jo siinä vaiheessa saanut tiedon kavalasta tilasta joka kaataa vahvan miehen maahan ja tekee hänestä heikomman kuin muurahainen. Kylän vanhin oli viisas ja päätti, että jotain pitää tehdä. Hän oli kerännyt kaikista kylistä yhden miehen joka ei yskinyt ja pystyi vielä tulemaan kaikkien kylien pyhään paikkaan pylvästorni aukiolle. Siellä pylvästornien keskellä sovittiin kaikki tärkeät asiat ja yhdessä oli pohdittu montako kalaa saa yhdestä lautasesta. 

Vanhin sanoi paikalle kerääntyneille miehille “me tarvitsemme apua, meidän pitää pyytää naapurimaasta ruokaa ja heillä on shamaani joka rohdoilla pystyi parantamaan sairastuneiden olon”. Yksi miehistä nousi heti pystyyn huutaen “Ei ikinä. Naapurimaan ihmiset ovat mustia kuin hiili ja he haluavat vain syödä meidät miehet ja ottaa meidän naiset”. “Meidän pitää hyökätä heidän kylään, tappaa miehet, ottaa ravinto ja rohdot” mies jatkoi ääni väristen täynnä pelkoa ja vihaa. Osa miehistä huusi “tapetaan ne, otetaan naiset ja rohdot. Ne villit ovat vaarallisia ja näyttävätkin erilaisilta kuin me”. Pylvästorni aukion täytti meteli ja riitely. Miehet huusivat toisillee ja kävivät toistensa kimppuun nyrkein. Puheen aloittanut mies huusi “Tämä on juoni jossa kylien vanhin haluaa viedä meidän elannon ja naiset yhdessä naapurimaan villien mustien kanssa”. “Tapetaan kaikki ja minä pidän huolen, ettei naapurimaan ihmiset uhkaa meitä” hän huusi syljen roiskuessa joka puolelle irvokas ilme naamallaan. 

Kylien vanhin oli kuitenkin viisas ja päättäväinen ja hän huusi “Istukaa, istukaa…hyvät miehet. Äänestetään kuka on kylien vanhin mutta sitä ennen kuunnelkaa”. Miehet pysähtyivät ja vaikenivat. He istuivat, joku vastentahtoisesti ja huutamisen aloittaneen miehen kuultiin sanovan “kun minä olen kohta johdossa naapurimaan villit mustat saavat kyllä tuntea nahoissaan”. Niin he istuivat ja kylien vanhin sanoi “kuulkaa, jokainen kylä on sairas ja emme saa syödäksemme. Meillä ei ole kalaa, ei maitoa, ei leipää ja kohta olemme kaikki manan majoilla”. Miehet katsoivat hiljentyneinä eteensä kun kylien vanhin jatkoi, “meidän on pakko pyytää apua naapurimaasta. Kerätään yhteen nahat ja pyydetään heiltä ruokaa ja rohtoja”. Miesten parista kuului ölinää ja yksi huusi “miksi antaisimme 30 nahkaa kun toisessa kylässä on vain 10 nahkaa”. Kylien vanhin loi lempeän mutta päättäväisen katseen miehiin ja sanoi “sen takia kun teidän kylä on suurempi ja teillä on metsästysmaat kun toisessa kylässä on köyhempää nahkojen osalta”. Kylien vanhin oli hetken hiljaa ja sanoi “Teidänkin pitää saada kalaa, lautasia ja maitoa, ette selviä ilman muita kyliä vaikka ne eivät voikaan niin paljon nahkoja antaa” totesi kylien vanhin ja jatkoi  “kun muut kylät antavat kymmenen nahkaa niin teidän kylän osuus on vain pieni kaikista nahkoista ja niillä saamme ruokaa syödäksemme ja rohtoja sairaille meille kaikille, yksin teidänkään nahat ei siihen riitä”. 

Ja kävi niin, että pylvästorni aukiolla päätettiin kerätä nahat yhteen ja hankkia naapurimaasta ruokaa ja rohtoja. Huutamisen aloittaneen miehen kuultiin sanovan “kun minusta tulee kylien vanhin on kaikilla nahkoja, ruokaa ja rohtoja, eikä yksikään naapurimaan mustista villeistä kävele täällä”. Kylien vanhin oli viisas ja monta miestä nähnyt. Vahvoja metsästäjiä jotka keihään varressa oli paikallaan mutta kylien vanhin tiesi, että keihäällä loppui elämä. 

Niin kylät keräsivät nahat yhteen ja saivat naapurimaan kansalta ravintoa ja rohtoja. Viikot kuluivat ja suuri määrä kylien asukkaista kuoli tautiin mutta osaan tauti ei tarttunut tai he selvisivät siitä rohtojen ja ravinnon avulla. Kului kuukausia ja elämä alkoi palautumaan totutuksi. Ihmiset kalastivat, metsästivät ja hoitivat lapsiaan ja eläimiään. Monet vielä muistelivat suurta hätää ja ikävöivät rakkaitaan. Kuka miestä, kuka vaimoa ja kuka lapsiaan. Olipa kokonaisia sukuja kuollut, eikä heistä ollut enää jäljellä kuin asumus. 

Olipa tapahtunut niin, että kun kylien vanhin yhdessä kahden vahvan miehen kanssa oli viemässä nahkoja naapurimaan ihmisille niin naapurimaan kylien vanhin, musta kuin piki,   oli pyytänyt kaikki yhdessä murtamaan leipää nuotiolle. Nuotiolla tuo pikimusta oli sanonut “meillä on vain järviä, meillä ei ole merta. Voisimmeko jatkossa vaihtaa kalaa ja te saatte jatkossakin rohtoja ja vaikka meidän erinomaista juustoa?”. Ja näin kylien vanhimmat oli sopinut asiasta. Molemmissa maissa oli jatkossa asiat paremmin ja ihmiset elelivät tyytyväisenä elämäänsä vatsat täynnä. 

Entäpä sitten se pylvästorni aukiolla huutanut mies? Hänkin nautti naapurimaan juustoista ja pysyi terveenä rohtojen avulla. Hänen oli kuultu sanovan “meillä on nyt hyvin ja vatsani on täysi mutta kun en ole kylläinen niin lävistän keihäällä kylien vanhimman ja haen naapurimaan villien ruuat ja naiset”. 

Niin elämä palautui ja pikkuhiljaa kyliä vaivannut tauti unohtui. Unohtui naapurimaan apu ja kylien ihmiset tottuivat olemaan vatsa täynnä. Pylvästorni aukiolla huudon aloittaneesta miehestä oli jo aika jättänyt mutta hän oli aikanaan perustanut ryhmän joka sanojensa mukaan “piti huolta siitä, että naapurimaan villit ei tule raiskaamaan ja tappamaan”. 

Näin kylät ja maat elelivät. Vatsa täynnä ja asioita hoitaen mutta tummat pilvet kerääntyivät jo taivaanrannalle heidän tietämättään. 

Räsäsen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan korostaa taas ikiaikaista keskustelua uskonnon ja jumalkäsitteen merkityksestä. Jälleen kerran keskustelu perustuu melko paljon asenteisiin ja opittuihin asioihin joita toistetaan. Nämä asiat saavat kaikupohjaa eri näkemyksiä korostavilta ryhmiltä ja johtajilta. Taas eletään aikoja joissa voimme löytää yhtenäisyyden tai sitten korostaa uskontojen varjolla tehtyjä ristiriitoja vallan ja hallinnan saamiseksi. 

Ihminen on aina hakenut merkitystä elämälleen. Joku löytää sen työstä, joku lapsistaan, joku harrastuksista, joku alkoholista ja joku uskonnosta. Jotkut onnistuvat yhdistämään nämä kaikki elämäksi jossa uskonto luo omalla tavallaan ymmärrettävän kehyksen elämälle. Uskonnot ovat luoneet paljon hyvää mutta niiden varjolla on tehty historian pahimmat kansanmurhat ja rikokset. Uskonto on antanut selityksen käsittämättömän raaoille teoille ja vaikka niitä kukaan ei hyväksykään niin uskonto selittää ne. Toisaalta uskonnon ansiosta meillä on käsiteenä armo ja uskontojen varjolla on tehty ja tehdään valtavasti hyvää.

Uskontoja on maailmassa noin 10.000 ja jumalia noin 3.000. Luvut ei perustu tarkkaan tutkimukseen koska sellainen on mahdoton tehdä mutta nämä ovat arvioita. Jumalat ja uskonnot poikkeavat hyvin paljon toisistaan ja ne jakavat ainoastaan tarpeen hakea selitystä ihmisen olemassaololle. Osa uskonnoista on enemmän yhteiskuntajärjestelmiä jotka määrittelevät hyvin tarkkaan miten saa käyttäytyä ja miten toimia elämässä. Osa uskonnoista on niin sanottuja luonnonuskontoja joissa yleisesti korostetaan ihmisen olevan osa normaali luonnon kiertokulkua. Lienee tarpeetonta ja jopa eettisesti väärää riidellä siitä mikä uskonto on oikeassa tai toistaan parempi? Me tiedämme jo mitä se aiheuttaa varsinkin kun vastausta ei ole meillä kenelläkään. 

Jos katsotaan valtauskontoja niin niiden jäljet on veriset ja sisältää enemmän rikkomuksia kirjoitettua sanaa vastaan kuin niiden puolesta. Valtauskonnot itsessään toimii ristiriitaisesti koska maalliset henkilöt ylennetään jo heidän elinaikana hahmoiksi ja ihmisyys riisutaan pois. Vielä suurempi ongelma piilee uskontojen avulla tehtävää ihmisten manipulointia ja hyväksikäyttöä joka on totta vielä tänä päivänäkin. Vaikka uskontojen viesti tulkitaan tänä päivänä pääasiassa laupeuden ja suvaitsevaisuuden viestinä niin tietyissä kulttuureissa ja maissa uskonto on se polttoaine joilla kiistoja ylläpidetään. Kyse ei ole uskonnoista vaan maallisesta vallasta ja oman edun tavoittelusta. Uskonto on siihen paras koska se on yksi ainoita yleisesti hyväksyttyjä asioita joilla ihmisiltä voidaan vaatia rikkomaan toista vastaan ja tekemään asioita joita ei voi järjellä selittää. 

Jeesus oli aikansa kapinallinen ja hän oli mies. Se oliko Jeesus homo, hetero ja pukeutuiko hän naiseksi ja harrastiko hän ryhmäseksiä ei ole kovin merkittävä asia. Uskon, että myöskään Jumalaa asia ei juurikaan kiinnostanut. Nautintojen henkinen kriminalisointi ja omien taipumusten seuraaminen ei ole uskonnollinen asia. Se on niitä asioita joita uskonnot ovat käyttäneet ja käyttävät tänä päivänäkin ihmisten hallintaan ja valtaan. Raamattu ja muut pyhät kirjat pohtivat ansioituneesti moraalia ja yhteiskuntaa mutta ne ovat ihmisen kirjoittamia ja näin vain näkemyksiä. Ne ovat enemmän filosofisia pohdintoja jotka löysästi kietoutuvat sen aikaiseen kuvaan ihmisestä ja kollektiivisuudesta. Muistakaa, että armon käsite oli vasta rakentumassa ja ihminen haki itseään, kuten me teemme sitä tänä päivänäkin. Ihmiskunta tarvitsi kipeästi sääntöjä ja järjestystä ja sitä todella saimme kun uskonpuhdistukset alkoivat. Saimme sitä niin, että se on periytynyt näille päiville asti ja näkyy jokaisessa keskustelussa. 

Ihmisen aika on lyhyt. Jokaisen yhteiskunnan ja ihmisen perusongelma on se, että pidämme omaa aikaamme merkityksellisempänä kuin se onkaan. Ja kun alussa sanoin en tarkoita ainoastaan sinua tai minua vaan todella koko ihmiskunnan aikaa. Emme me tule olemaan ikuisesti maanpäällä tai olemassa ylipäänsä. Loppujen lopuksi emme pysty hallitsemaan ihmiskunnan kohtaloa vaan olemme niiden tapahtumien armoilla joita universumi on sisältänyt jo miljardeja vuosia. Mutta me voimme päättää miksi ihminen kehittyy jos se välttää tuhoutumisen seuraavien tuhansien vuosien aikana. Asutammeko kymmeniä planeettoja eri puolilla linnunrataa vai asummeko maanalla ja olemme sopeutuneet siihen. Se on meistä kiinni ja siitä mihin suuntaamme voimavaramme ja mitä teemme yhdessä. Tällä hetkellä kun katson yhteiskunnallista keskustelua olen vahvasti sitä mieltä mieltä, että ihmiskunta tulee tuhoutumaan ja viimeinen ihmisen ajatus on se, että turhaa, niin turhaa. Kaikki olisi voitu tehdä toisin. Me keskitymme väittelemään ja sotimaan toistemme kanssa siitä kuka saa harrastaa seksiä ja kenen kanssa. Me sodimme sen varjolla toistemme kanssa, että kenen Jumala on oikeassa vaikka sodassa Jumala on kaikkien puolella. Me vainoamme ihmisiä sen takia, että he käyttävät mekkoa vaikka ovat miehiä.

Minun Jumala on suvaitseva, suvaitsematon, hellä, raaka, välittävä, välinpitämätön ja kaikkea sitä mitä meille on annettu. Ei häntä juurikaan kiinnosta se meneekö Pertti naimisiin Pekan kanssa tai pukeeko Martti mekon ja meikkaa. Eikä häntä kiinnosta tappaako Pertti Pekan kännissä viimeisen ryypyn takia. Ei, ne ovat asioita jotka kiinnostavat meitä, ei Jumalaa. Me ihmiset tarvitsemme järjestyksen omaan elämäämme ja kehitykseen. Tällä hetkellä yhä nouseva yhteisymmärrys on tasa-arvo ja yhtenäisyys mutta tuhannen vuoden päästä me voimme elää täydessä anarkiassa jossa tasa-arvoa luo voima ja toisen hengenriistäminen on hyväksytty keino hoitaa keskinäisiä suhteita. Se riippuu vain siitä oppiiko ihminen ajattelemaan itse vai seuraako hän edelleen johtajia joiden todellinen tavoite on saada valtaa ja hallintaa itselleen. Ei Jumala luo maan päälle mitään, me luomme. Me voimme päättää mitä haluamme ja miten asioihin suhtaudumme. Me voimme olla itsekkäitä ja tuhota maapallon ja toisemme tai sitten päätämme hyväksyä muut ja elää ihmiskuntana pidempään. Minulle keskustelu siitä onko homoseksuaalisuus hyväksyttävää ja saako sukupuolta vaihtaa on vain kehittymättömän ihmiskunnan merkki. Ihmiskunnan joka on kehittynyt enemmän tuhoamaan kuin rakentamaan.

Perustuslakivaliokunta päätyi esittämään, että EU:n elvytysväline tarvitsee ⅔ osan eduskunnan enemmistöstä, jotta se tulee hyväksytyksi. Käytännössä asiaa tullaan siis tulkitsemaan merkittäväksi toimivallan siirroksi. Pidän tätä hyvänä vaikka siihen sisältyy valtava riski EU:n kannalta. Kysymyksessä ei ole mikään pieni asia, vaikka sitä melko kevyesti käsitellään julkisuudessa vaan kyseessä on EU:n yhteinen luottamus ja kyky toimia yhdessä. Pahimmillaan tämä johtaa tilanteeseen jossa EU:n talous romahtaa mutta miltei varmasti edessä tulee olemaan pitkä taloudellinen taantuma josta Suomi ottaa pienenä vientivetoisena maana tappiota todella paljon. Kysymys on aivan eri luokan asioista kuin edes keskustan masinoima hallitusnäytelmä. Jos Euroopan vastaiset voimat saavat tahtonsa läpi niin Eurooppa taantuu heikoksi ja irrallisiksi valtioksi, joilla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi torjua pakolaisaaltoja joita käytetään politiikan välineenä. Sitä tuntuu osa myös Suomen politiikan vaikuttavista jostain syystä haluavan. Kyse ei elvytyspaketissa siis ole ainoastaan rahasta, summa on oikeastaan naurettavan pieni josta Suomessakin huudetaan, vaan kyse on luottamuksesta ja siitä, että Eurooppa toimii yhdessä. Se toinen suuri vaihtoehto tässä on Venäjän vaikutusvaltaan ajatutuminen ja siihenkin tuntuu Suomessa olevan monella poliittisella toimijalla tahtoa tai ainakin toimivat sen hyväksi, tietoisesti tai ohjattuna. 

Niin, jotta EU-elvytysväline saa eduskunnassa hyväksynnän niin se vaatii ⅔ enemmistön eli hallituksen 117 ääntä ei riitä vaan opposition ääniä tarvitaan mukaan. Kokoomus teki ryhmäpäätöksen jolla äänestävät tyhjää ja kun kokoomuksella on 38 edustajaa niin se asettaa perussuomalaiset oppositiossa merkittävään rooliin päätöksen kannalta. Toki tässä voi tapahtua mitä vain kun ottaa huomioon, että jokunen kokoomuksen edustaja on kertonut äänestävänsä ryhmän päätöksen vastaisesti. Jos tilanne ei olisi tulevaisuuden kannalta niin vakava tätä voisi kutsua jopa mielenkiintoiseksi tilanteeksi. Pitkästä aikaa eduskunnassa äänestetään niin, että jokainen ääni on poikkeuksellisen merkittävä, hivenen kuin jos vähemmistöhallitus olisi vallassa. 

Olin hämmästynyt millaisen myrskyn kokoomuksen päätös tyhjästä sai aikaan. Mielestäni tämä päätös ei kovin paljon poikennut kokoomuksen tämän päivän tavasta toimia. Orpo ja Mykkänenkin varmasti oli hämmästyneitä koska äkkiä kaiken kiireen keskellä selitys oli ihan kelvolliselta tuntuva. Emme voi ottaa vastuuta koska haluamme edelleen tehdä politiikkaa elvytyspaketin ehdoista mutta annamme hallitukselle mahdollisuuden. Niin, jos herrat olisi miettinyt tuota edes vähän pidemmälle olisivat ymmärtäneet ettei nyt ole enää kysymys sisäpolitiikasta vaan Euroopan tasoisesta asiasta. Ilmeisesti taistelu kannatuksesta ja kuntavaalien läheisyys aiheuttaa sen, että kokoomuksen johdon ajattelu sumenee ja politiikan linja karkaa kokonaan käsistä. Nimittäin, tällä ilmoituksella kokoomus sanoi, että ei ole EU-myönteinen puolue ja asettaa sisäpolitiikan takia koko Euroopan yhteisön varaan. Huvittavaa sinänsä oikeistopopulistit ja Venäjä myönteiset taas syyttävät kokoomusta EU-myönteisyydestä koska äänestävät tyhjää, eikä vastaan. Orpo teki viimeisen virheensä ja samalla pahensi ristiriitoja kokoomuksen sisällä tunnustamalla oikeistopopulistiset voimat.

Mistä lähipäivien poliittinen turbulenssi johtuu? Toki syitä voi analysoida mutta lähes kaikki ongelmat lähtee puolueista, ei hyvinvoinnin rakentamisesta, ei yhteisestä tavoitteesta vaan puolueiden ongelmasta sisäisesti käsittää itsensä ja tavoitteensa. Tämä sama haaste oli SDP:llä ennen Rinteen astumista puheenjohtajaksi. Ollaan Rinteestä mitä mieltä tahansa mutta hänen suoraviivainen ja joskus suuriakin ongelmia aiheuttava tapa tehdä asiat kirkkaiksi loi SDP:n sisälle merkityksen ja tarkoituksen joka on puolueen olemassaolon ehdoton edellytys.  Lisäksi vastuun jakaminen ja se, että jäsenet saavat käyttää osaamistaan on ollut merkittävää. Hyvä johtaja delegoi ja antaa ihmisten toimia mutta pitää huolen linjasta ja on paikalla jos tarvitaan ristiriitojen selvittelyä. Puolue toimii jos sillä on ideologia joka yhdistää ihmiset ja tavoitteet. Tämän päivän SDP on siellä missä ainakin minä haluan sen olevan. Puolustaa ehdottomasti panostamista Suomen kansalaisiin ja pitää huolta siitä, että sama viesti kuuluu myös EU:ssa ja ympäri maailman. Sen takia SDP saa myös uudistuksia läpi. Puolueen sisällä on riittävä konsensus jolloin esitykset ovat selkeitä ja muut saadaan mukaan. Politiikkaan ei kuulu tehtävien uudistusten piiloagendoja vaikkapa jonkun eturyhmän hyväksi. Se on rakenteellista korruptiota tai kuten sanonta kuuluu, maan tapa.

Suomen puoluekenttä on suuressa muutoksessa koska puolueiden ideologiat venyy ja vanuu aina tarpeen ja tilanteen mukaan. Puoluepolitiikasta on tullut jo erittäin räikeästi kannatuksen tavoittelua ideologian merkityksen vähetessä. Jopa toimittajien aika menee arvioidessa sitä miten tehdyt toimet vaikuttaa kannatuksen ja mikä puoleen lausunto tai toimi on tehty vain kannatuksen saamiseksi ja keneltä. Lisäksi useat puolueet puhuttelevat toimilla ja lausunnoilla jo enemmän omia joukkoja kuin koko kansaa. Mihin on jäänyt yhteisestä tavoitteesta ja etenemisestä puhuminen ja yhteisesti tekeminen? Jos puolueella on ideologia ja siitä pidetään kiinni niin se tarkoittaa sitä, että joskus joutuu olemaan altavastaaja ja joskus se tarkoittaa sitä, että puolueen ideologia on vanhentunut ja puolueelle ei enään ole yhteiskunnallista tarvetta. Nämä asiat tulee kohdata muuten politiikka ajautuu juuri siihen mitä tänä päivänä todistamme. Puolueen arvo on aina suurempi kuin yksilön arvo tai merkitys vaikka se jossakin ajankuvassa voi olla suurikin mutta ilman puoluetta sitä ei ole. 

Orpoa ei pelasta enää mikään, Orpo on ollut kokoomuksen riippa jo pitkään. Se tapahtuu jokaiselle puoluejohtajalle aikanaan eli se ei ole Orpon vika vaan kuuluu lajiin. Itse Orpona olisin hypännyt pois jo ennen vuodenvaihdetta ja antanut puolueelle mahdollisuuden uusiutua ennen kuntavaaleja. Kokoomus voi silti pelastaa Suomen ja Euroopan valtavan riskin mahdollisuudelta ja vaihtaa äänestyksen positiiviseksi liittyen Euroopan elvytysvälineeseen. Silloin kokoomus toimisi kuten on antanut ymmärtää ajatteluaan Euroopan yhteisöstä ja palauttaisi mahdollisuuden rakentaa takaisin sitä ideologiaa josta kokoomus on aikanaan tunnettu ja miksi heitä monet levolliset ovat äänestäneet. Ilman tätä muutosta kokoomus ojentaa valtavan mahdollisuuden oikeistopopulismille joka on äärioikeiston keino saada poliittista valtaa.

Suomi on pärjännyt erittäin hyvin koronan kanssa. Niin terveyden kuin talouden osalta. Monet maat kadehtivat Suomen tilannetta ja sitä selkeyttä jolla tilannetta Suomessa on hoidettu kaikesta huolimatta. Suomella on monessa kohtaa ollut haasteita ja ne on yhdessä voitettu. Suojavarusteet oli loppu, saatiin hoidettua. Rokotusten edistyminen oli hidasta, nyt se on maailman kärkeä. Tukia ei saatu kenttään yrityksille, niitä jäi jopa hakematta koska ei ollut hakijoita. Ja monta muuta asiaa. Tärkeää tässä on huomata, että tämä kaikki on onnistunut koska tehtiin yhdessä, jopa oppositio oli koronakriisin alun mukana. Ja yhdessä tekeminen tarkoittaa hallintoa, viranomaisia ja kansalaisia. Suomen kansalaiset ovat toimineet pääasiassa äärimmäisen hyvin. Edes mielenosoituksia ei ole onnistuttu masinoimaan juurikaan koska ihmiset ovat ymmärtäneet yhteisen parhaan. 

No, nyt sitten päätetään hämmästyttää monet maat oikein kunnolla. Keskellä kriisiä ja sinänsä hyvässä tilanteessa päättää yksi puolue järjestää hallituskriisin. Pari puoluetta päättää alkaa kapinoimaan yhteistä EU:n elvytystä vastaan vain jotta hallitus saataisiin kaadettua. Suomen vahvuus on sopiminen, sanon uudestaan sopiminen. Jos me luovumme siitä ja alamme ajamaan poliittista valtaa itsellemme luomalla ristiriidan yhteisen etenemisen ja yksin jäämisen välillä niin Suomi menettää sen mitä kaikki kadehtii. 

SDP joutui outoon tilanteeseen hyvin nopeasti ja joutuu pitämään yllä keskustelua ja hakea ratkaisuja niin Suomen sisäisiin haasteisiin kuin EU-tasoisiin haasteisiin. Onneksi sentään kaikki puolueet ei ole menettänyt ideologiaansa ja joutunut sisäisten ristiriitojen revittäväksi. 

Keskusta, puolue jonka kannatus ja ideologia nojaa hyvin pitkälle menneeseen ja joka ei ole pystynyt uusiutumaan ja päättämään kannattavatko vielä Alkiolaisuutta vai kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa jota Sipilä edusti. Lisäksi keskustaa repii vahva uskonnollinen pohja kannatuksessa josta kumpuaa vanhoillisia arvoja aina välillä pintaan, kuten ollaan keskustelussa alkoholin kanssa havaittu. Keskustan häviämistä on puhuttu pitkään ja sinänsä aiheesta koska keskusta on Suomen oma erikoisuus puoluekentässä. Uskoisin keskustan aseman rakentuneen sen arvon ympärille, että ihmisestä pidetään huolta ja sitten kannatuksen kova ydin uskonnollisten joukosta ja syrjäseuduilla asuvista. Oli alusta alkaen selvää, että Sipilän aiheuttaa keskustassa hajoamista koska ideologia katoaa ja kun se katoaa niin puolue on täynnä riitaisia ja itseään korostavia pyrkyreitä tulee pintaan häikäilemättömillä keinoilla. Keskusta rakastaa draamaa ja niin sanottua iltalypsyä. Suurin osa varmasti muistaa miten Sipilän lähti viemään hallituksen eroanomusta lentokoneella mutta sitten kaarsi takaisin. 

Kokoomus, puolue joka huutaa olevansa talouden ihmelapsi mutta jonka johdolla hukattiin vuosikymmen finanssikriisin jälkeen. Suomi ei päässyt talouden imuun kiinni ja olemme sitkutelleet lainan ja leikkausten turvin. En tiedä mikä muuttuisi jos kokoomus tulisi nyt hallitukseen. Miksi näin on tapahtunut? Koska ei ole investoitu ihmisiin vaan leikattu ihmisten tuottavuudesta. Heikennetty koulutusta, tukea, päivähoitoa ja näin saatu sadat tuhannet ihmiset tilaan jossa he joutuvat miettimään vain päivittäistä selviämistä. Kokoomuksen suurin haaste tällä hetkellä on puolueeseen pesiytyneet oikeistopopulistit jotka seuraavat enemmän Halla-aho kuin kokoomuksen ideologiaa tai ajatusta. Tavoitteena on muodostaa kaksi äärioikeistolaista puoluetta jotka kaksin voisivat dominoida hallituksessa. Tästä syystä kokoomus on kieli keskellä myös EU-tukipaketin suhteen. Ollaan EU-myönteinen mutta ei kuitenkaan. 

Perussuomalaiset on keskittynyt lähinnä aiheuttamaan tyytymättömyyttä ja levittämään vääriä tietoja. Tiihonen järjestää koronan vastaisia mielenosoituksia ja muut tehtailevat meemejä ja ihan suoraan valehtelevat kannattajille niin EU:sta kuin koronakriisiä koskevista asioista. Halla-aho tuntuu jo välillä hyvin levolliselta tämän hetken perussuomalaisten menon keskellä. 

Kun aikanaan liityin pitkän harkinnan jälkeen itse SDP:hen niin olin alussa pettynyt. Puolue tuntui hitaalta ja tylsältä. Kaikki merkittävä tehtiin pohtien ja äänestäen. Kovaääninen huutaja ei saanut itseään helposti näkyviin, eikä häntä oikeastaan noteerattu. Kun olin hetken tutustunut paremmin puolueeseen aloin ymmärtämään paremmin miksi näin toimitaan. Puolue varjelee ideologiaa ja niitä arvoja joita se kantaa. Ja jos puolueessa ei ole yhteistä ideologiaa ja etenemistä niin tapahtuu juuri se mitä tänään todistamme. Keskellä kriisiä, hyvässä tilanteessa suomalaiset poliitikot itse päättää syventää kriisiä ja vähentää yhteiskunnallista luottamusta. Hävettää kun samalla saa lukea tapahtumista Intiassa, Brasiliassa ja monessa muussa maassa. Suomessa poliitikot päättää sitten tehdä kriisin yhteisestä vastuunkannosta ja osallistumisesta Euroopan tasoiseen elvytykseen ja luottamuksen rakentamiseen. 

Uskon silti, että tästä selvitään hyvin ja demokratia on voimakkaampi ja Suomen kansa kannattaa laajasti sopimista ja rauhallista etenemistä, sekä vahvaa hyvinvointivaltiota. Puolueet on sulattoja joissa joskus sisäiset ongelmat muodostuvat tärkeämmiksi kuin valtakunnan eli kansalaisten asiat. Nyt olemme keskellä kriisiä. Koronakriisi ei ole ohi, ei ollenkaan ja nyt kaikkien tulisi tuntea vastuunsa, eikä käyttää tilannetta hyväkseen.