Katselin viimeistä puheenjohtajien kuntavaalitenttiä ja mietiskelin miltä keskustelu näyttää sen ihmisen silmin joka ei seuraa politiikkaa kovin paljon, eikä tiedä kaikkia faktoja kysymysten takana. Eli siis suurimman osan suomalaisten silmin.
Oli pakko tulla johtopäätökseen, että melko vaikea olisi tehdä järkeen perustuvia päätöksiä. Liian paljon päätöksen takana olisi tunne. Käsitys siitä miten itsevarmasti ja hyvin puheenjohtaja esiintyy ja miten vastaa kysymyksiin. Joitakin voi viehättää myös se miten joku “voittaa” keskustelussa eli pistää toisille kommentteja jotka on enemmän tarkoitettu riidanhaastamiseksi. Melko vaikea keskustelusta on poimia ihan konkreettisia asioita joiden pohjalta voisi ajatella kannatustaan. Toki voi poimia suuria linjoja kuten “pidämme kaikista huolta” mutta se ei ole varsinaisesti konkretiaa vaan enemmän arvolataus.
Sitä kuntavaalit on. Kuntavaaleissa on usein kyse politiikan pienistä asioista jotka kuitenkin arjessa on valtavia. Miten hiekoitus toimii talvella, rakennetaanko uusia leikkipuistoja, millaiset ryhmäkoot on koulussa, miten vanhustenhoivaan panostetaan lisää. Kunnilla on paljon lakisääteisiä velvoitteita ja usein kyse on niiden täyttämisestä mutta myös siitä tarjotaanko kuntalaisille jotain lisää ja paljonko siitä veloitetaan eli mistä kerätään varat niitä toteuttaa.
Kuntavaaleissa siis on melko vaikea luoda eroja puolueiden välille. Eri kunnissa on noussut yksittäisiä hankkeita joiden osalta mielipiteet ja tavoitteet eroavat ehdokkaiden ja puolueiden välillä mutta yleisesti kuntavaaleissa ei ole suuria teemoja kuten on eduskuntavaaleissa. Tämä on myös hyvä asia koska todellisuudessa hyvä kuntapäättäjä toimii vahvasti myös yksilönä kuntansa hyvinvoinnin puolesta. Hyvä kuntapäättäjä on valtuustokauden ajan kuntansa lähettiläs joka jokaisessa yhteydessä voi toimia edistääkseen oman kuntansa asioita. Jo pelkästään positiivisen ja toimeliaan ilmapiirin luominen keskusteluissa on sitä työtä joka kuuluu valtuutetulle, ainakin minun mielestä. Valtuutetun tehtävä ei ole tuoda kuntaan ristiriitoja koska kuntapolitiikan hedelmät näkyy konkretiassa nopeasti. Ne on pieniä asioita jotka on pienelle ryhmälle valtavia asioita. Kyse ei ole miljardiluokan päätöksistä tai valtakunnallisista linjauksista vaikka näitä aina keskusteluun sotketaan.
Valtuutetun tulee olla kädet savessa koska kunnanvaltuutettu on politiikan käsityöläinen. Poliitikko joka joutuu toteuttamaan miltei käytännössä lupauksensa, eikä pääse puheitaan pakoon. Joku on sanonut, että kuntavaalit on henkilövaali. Eli äänestät henkilöä jonka koet ajavan niitä asioita jotka sinulle on tärkeitä. Näin se varmaan onkin mutta tärkeämpää on miten ehdokkaasi tulee toimeen muiden kanssa ja rakentaa yhtenäisyyttä kaikkien välille. Nimittäin sellaisella valtuustolla joka seisoo toisiaan vastaan ei tee mitään. Se tarkoittaa virkahenkilöille 4-vuoden painajaista ja kunnan kehitykselle äkkipysäystä. Kunnan virkahenkilöt vie käytännössä asioita eteenpäin ja valtuutettujen tehtävä on tehdä arvoihin perustuvia päätöksiä ja laatia esityksiä jotka vie kuntaa eteenpäin. Valtuutettujen esitykset on usein ajassa olevia esityksiä, eikä luo pitkän kehityksen mallia eli strategista etenemistä. Sen takia kunnalla tulee olla strategia ja toimenpidesuunnitelma joka sitoo valtuustokaudeksi, vähän kuin hallitusohjelma. Tämän turvin hyväksi koettu ja havaittu kehitys esimerkiksi opetuksen kehittämisessä jatkuu myös valtuustokausien yli.