Suomi on pärjännyt erittäin hyvin koronan kanssa. Niin terveyden kuin talouden osalta. Monet maat kadehtivat Suomen tilannetta ja sitä selkeyttä jolla tilannetta Suomessa on hoidettu kaikesta huolimatta. Suomella on monessa kohtaa ollut haasteita ja ne on yhdessä voitettu. Suojavarusteet oli loppu, saatiin hoidettua. Rokotusten edistyminen oli hidasta, nyt se on maailman kärkeä. Tukia ei saatu kenttään yrityksille, niitä jäi jopa hakematta koska ei ollut hakijoita. Ja monta muuta asiaa. Tärkeää tässä on huomata, että tämä kaikki on onnistunut koska tehtiin yhdessä, jopa oppositio oli koronakriisin alun mukana. Ja yhdessä tekeminen tarkoittaa hallintoa, viranomaisia ja kansalaisia. Suomen kansalaiset ovat toimineet pääasiassa äärimmäisen hyvin. Edes mielenosoituksia ei ole onnistuttu masinoimaan juurikaan koska ihmiset ovat ymmärtäneet yhteisen parhaan.
No, nyt sitten päätetään hämmästyttää monet maat oikein kunnolla. Keskellä kriisiä ja sinänsä hyvässä tilanteessa päättää yksi puolue järjestää hallituskriisin. Pari puoluetta päättää alkaa kapinoimaan yhteistä EU:n elvytystä vastaan vain jotta hallitus saataisiin kaadettua. Suomen vahvuus on sopiminen, sanon uudestaan sopiminen. Jos me luovumme siitä ja alamme ajamaan poliittista valtaa itsellemme luomalla ristiriidan yhteisen etenemisen ja yksin jäämisen välillä niin Suomi menettää sen mitä kaikki kadehtii.
SDP joutui outoon tilanteeseen hyvin nopeasti ja joutuu pitämään yllä keskustelua ja hakea ratkaisuja niin Suomen sisäisiin haasteisiin kuin EU-tasoisiin haasteisiin. Onneksi sentään kaikki puolueet ei ole menettänyt ideologiaansa ja joutunut sisäisten ristiriitojen revittäväksi.
Keskusta, puolue jonka kannatus ja ideologia nojaa hyvin pitkälle menneeseen ja joka ei ole pystynyt uusiutumaan ja päättämään kannattavatko vielä Alkiolaisuutta vai kovaa oikeistolaista talouspolitiikkaa jota Sipilä edusti. Lisäksi keskustaa repii vahva uskonnollinen pohja kannatuksessa josta kumpuaa vanhoillisia arvoja aina välillä pintaan, kuten ollaan keskustelussa alkoholin kanssa havaittu. Keskustan häviämistä on puhuttu pitkään ja sinänsä aiheesta koska keskusta on Suomen oma erikoisuus puoluekentässä. Uskoisin keskustan aseman rakentuneen sen arvon ympärille, että ihmisestä pidetään huolta ja sitten kannatuksen kova ydin uskonnollisten joukosta ja syrjäseuduilla asuvista. Oli alusta alkaen selvää, että Sipilän aiheuttaa keskustassa hajoamista koska ideologia katoaa ja kun se katoaa niin puolue on täynnä riitaisia ja itseään korostavia pyrkyreitä tulee pintaan häikäilemättömillä keinoilla. Keskusta rakastaa draamaa ja niin sanottua iltalypsyä. Suurin osa varmasti muistaa miten Sipilän lähti viemään hallituksen eroanomusta lentokoneella mutta sitten kaarsi takaisin.
Kokoomus, puolue joka huutaa olevansa talouden ihmelapsi mutta jonka johdolla hukattiin vuosikymmen finanssikriisin jälkeen. Suomi ei päässyt talouden imuun kiinni ja olemme sitkutelleet lainan ja leikkausten turvin. En tiedä mikä muuttuisi jos kokoomus tulisi nyt hallitukseen. Miksi näin on tapahtunut? Koska ei ole investoitu ihmisiin vaan leikattu ihmisten tuottavuudesta. Heikennetty koulutusta, tukea, päivähoitoa ja näin saatu sadat tuhannet ihmiset tilaan jossa he joutuvat miettimään vain päivittäistä selviämistä. Kokoomuksen suurin haaste tällä hetkellä on puolueeseen pesiytyneet oikeistopopulistit jotka seuraavat enemmän Halla-aho kuin kokoomuksen ideologiaa tai ajatusta. Tavoitteena on muodostaa kaksi äärioikeistolaista puoluetta jotka kaksin voisivat dominoida hallituksessa. Tästä syystä kokoomus on kieli keskellä myös EU-tukipaketin suhteen. Ollaan EU-myönteinen mutta ei kuitenkaan.
Perussuomalaiset on keskittynyt lähinnä aiheuttamaan tyytymättömyyttä ja levittämään vääriä tietoja. Tiihonen järjestää koronan vastaisia mielenosoituksia ja muut tehtailevat meemejä ja ihan suoraan valehtelevat kannattajille niin EU:sta kuin koronakriisiä koskevista asioista. Halla-aho tuntuu jo välillä hyvin levolliselta tämän hetken perussuomalaisten menon keskellä.
Kun aikanaan liityin pitkän harkinnan jälkeen itse SDP:hen niin olin alussa pettynyt. Puolue tuntui hitaalta ja tylsältä. Kaikki merkittävä tehtiin pohtien ja äänestäen. Kovaääninen huutaja ei saanut itseään helposti näkyviin, eikä häntä oikeastaan noteerattu. Kun olin hetken tutustunut paremmin puolueeseen aloin ymmärtämään paremmin miksi näin toimitaan. Puolue varjelee ideologiaa ja niitä arvoja joita se kantaa. Ja jos puolueessa ei ole yhteistä ideologiaa ja etenemistä niin tapahtuu juuri se mitä tänään todistamme. Keskellä kriisiä, hyvässä tilanteessa suomalaiset poliitikot itse päättää syventää kriisiä ja vähentää yhteiskunnallista luottamusta. Hävettää kun samalla saa lukea tapahtumista Intiassa, Brasiliassa ja monessa muussa maassa. Suomessa poliitikot päättää sitten tehdä kriisin yhteisestä vastuunkannosta ja osallistumisesta Euroopan tasoiseen elvytykseen ja luottamuksen rakentamiseen.
Uskon silti, että tästä selvitään hyvin ja demokratia on voimakkaampi ja Suomen kansa kannattaa laajasti sopimista ja rauhallista etenemistä, sekä vahvaa hyvinvointivaltiota. Puolueet on sulattoja joissa joskus sisäiset ongelmat muodostuvat tärkeämmiksi kuin valtakunnan eli kansalaisten asiat. Nyt olemme keskellä kriisiä. Koronakriisi ei ole ohi, ei ollenkaan ja nyt kaikkien tulisi tuntea vastuunsa, eikä käyttää tilannetta hyväkseen.