Rajoitettu määrä kausissa valtuustoissa ja eduskunnassa tervehdyttäisi demokratiaa

Olen aina itse pitänyt outona ajatusta, että politiikka on ammatti luottamustoimen tasolla. Totuus on kuitenkin se, että demokraattinen järjestelmä pitää huolen siitä, ettei yksi ihminen pääse tekemään suuria vaikutuksia hyvässä tai huonossa. Demokratian ydin on kehityksen vakaus ja se, että se eri mekanismeilla suojelee kansalaisia yksilön mielivaltaiselta vallalta. Lisäksi tulee muistaa, että poliitikko on pääasiassa arvojohtaja, jonka suurin merkitys ei ole niinkään kompetenssi vaan edustaa arvoja joita äänestäjät ovat katsoneet itselleen hyviksi. Kaikissa tapauksissa virkakoneisto omistaa kompetenssin ja poliitikot pääasiassa tekevät arvojen mukaisia päätöksiä. Esimerkiksi nyt vaikkapa sen, että korvataanko jokin lääke joka voi pelastaa hengen mutta kustantaa paljon. Tai rakennetaanko vapaa-ajan alueita vai teollisuustontteja. 

Vaaleista vaaleihin voittaja on ollut nukkuvat eli äänestysprosentti jatkaa laskuaan. Jopa minulle tulee paljon palautetta, että ihan turha äänestää koska poliitikot miettivät pääasiassa itseään, eikä muutoksia kuitenkaan tule. Tämä palaute tulee pääasiassa siltä kansanosalta joka on tulotaulukon alemmassa päässä ja omaavat matalan koulutuksen. Tätä en nosta esiin sen takia, että ihmiset olisi jotenkin tyhmempiä tai vähäpätöisiä vaan tuodakseni esiin asenteen. Hyvin monella ns. köyhällä ihmisellä ajattelumalli perustuu yksin pärjäämiseen kun se taas hyvätuloisilla on yhteisöllinen. Eli siis ihminen pärjää aina parhaiten ryhmänä jossa kaikki hyötyy. Äänestysprosentin laskiessa kokoomus tulee siis voittamaan kaikki vaalit koska vaikka kokoomus riitelee niin äänestyksessä he ryhmittyvät koska ymmärtävät hyötyvänsä siitä isossa kuvassa. 

Mitä sitten muuttaisi jos eduskunta kaudet rajoitettaisiin kahteen ja valtuustokaudet kolmeen? Se voisi muuttaa kaiken. Silloin luottamustoimeen lähtijä ei voisi ajatella politiikan olevan ammatti vaan se olisi se miksi se on tarkoitettu, väliaikainen luottamustoimi jossa edustetaan, sekä palvellaan kansan etuja. Nyt joku tietysti sanoo, että en tunne järjestelmää ja ihmiset ovat siellä tärkeitä. Näin varmasti itsekin sanoisin jos olisin ollut eduskunnassa pari kautta ja olisin menettänyt kosketuksen arkeen. Myönnän, että näin olisi. Kausien rajoitus aiheuttaisi sen, että kannatusta ei tarvitsisi niin paljon miettiä ja esimerkiksi uudistuksia olisi helpompi sopia koska puolue saisi enemmän kannatusta siitä mitä on saanut aikaiseksi, ei siitä kuinka paljon pystyy moittimaan muita ja on valehtelemalla jakanut kansaa. Poliittisen vallan käsitys muuttuisi ikuisesta rajalliseksi. Otan esimerkin. Tuleva sote-uudistus tulee lopettamaan paitsi palveluita syrjäseuduilta mutta myös kuntia. Molemmat asiat ovat meille kaikille positiivisia mutta lopettamisia tullaan käyttämään poliittisena lyömäaseena ja luonnollisesti alueella asuvat ihmiset saadaan tuntemaan menetystä ja jopa vihaa. Vastaavassa asemassa olevat henkilöt sitten saavat saman tunteen ja asiaa populistisesti valtaa käyttävä saa kannatusta. Sitten he yleensä saavat valtaa ja kaikissa tapauksissa lopputulos on negatiivinen. Koska jos palvelut säilytetään niin ne nostavat edelleen kustannuksia ja estävät kehityksen jossa teknologialla voitaisiin tuottaa paljon parempaa palvelua vaan päätämme kannatuksen takia maksaa seinistä joilla itsessään ei ole arvoa. Tai sitten populistinen puolue pettää lupaukset ja se taas laskee edelleen luottamusta demokratiaan. 

Jos kaudet olisi rajoitettu niin jokainen kilpailisi tuloksilla ja pitäisi itsensä osaavana. Näin politiikasta vapautuisi myös erittäin hyvää ja verkostoitunutta osaamista liiketoimintaan ja julkiseen hallintoon. Tämä myös palauttaisi puolueiden suuremman merkityksen. Nyt puolue alkaa jopa häviämään yksilöille ja se on hullua demokratiassa. Puolueiden ja ohjelmien merkitys tulisi olla yhä suurempi ja merkityksellisempi. Olen niin sanotun puoluekurin suuri kannattaja koska jos puolue repeää laumaksi vain omaa kannatustaan hakevia henkilöitä mitätöi se miltei koko parlamentaarisen tavan toimia. 

Olet jo nähnyt keinoja vastata demokratian mitätöitymistä vastaan.  Liike NYT on lanseerannut alustan jolla jäsenet äänestää miten sitten edustaja äänestää ja jotkut ehdokkaat ovat sanoneet, että he tekevät kuten heille sanotaan. Mikään näistä ei ole vielä toiminut koska ongelmaa ei vielä täysin ymmärretä ja suurin osa mukana olijoista on niin sanotusti “fat and happy” eli tilanne tyydyttää heitä itseään. Ja se tässä on se isoin ongelma. Kilpailun kulttuuri joka on vallannut politiikan henkilötasolla. Kun syntyy vahvoja voittajia niin syntyy vahvoja häviäjiä. Ja kun politiikka ruokii henkilön pysyvyyden jatkuvuutta niin tulee ikuisia kiistoja joita halutaan voittaa. Politiikasta tulee henkilökohtaista vaikka sen tulisi palvella kansaa. Rajoitettujen kausien lisäksi tulisi siis tuoda esiin yhteisöllisyyttä. Valitaan tavoitteet ja tehdään yhdessä. Avoimesti ja kun ei ole pelättävää henkilökohtaisen kannatuksen osalta niin voisi puhua suoraan. Jokainen puolue siis avaisi paljon avoimemmin tavoitteen mukaiset keinonsa ja tavoitteet ylipäänsä kun nyt puhutaan pääasiassa tyhjiä fraaseja konkreettisen toiminnan sijaan. 

Äläkä ota tätä moitteena poliitikoille. Kaikki tekevät hyvää työtä mutta kukaan tuskin kiistää sitä, että demokratia on menossa kohti seinää monen asian summasta. Demokratia on silti paras mitä meillä on ja meidän tulee sitä uudistaa. Se tehdään joko palaten demokratien lähteille tai sitten se parsitaan kasaan romahduksen jälkeen. Kansan menestyksen ratkaisee kyky uudistua ja se valtava palo tuottaa hyötyä ja parasta. Se vaatii myös sen, että ettei pidä itseään tärkeämpänä kuin mitä kokonaisuus on. Tässä uudistuksessa on hyvä muistaa, että virkakoneisto nytkin käyttää isoa valtaa niin valmistelussa kuin päätäntään vaikuttamisessa. Päätäntää valmisteleva ja toteuttava koneisto tarvitsee yhä enemmän osaavia ja motivoituneita henkilöitä.