Tekijä: Niko Eskelinen

Jo vuosia omaa etua tavoittelevat henkilöt ja puolueet ovat istuttaneet ihmisiin yhä vahvempaa isänmaallisuutta ja kansallistunnetta. Tähän on liittynyt vahvoja mielikuvia sisältävät kampanjat, joissa on herätetään pelkoa ja vihaa eri ihmisryhmiä kohtaan. Kampanjoihin on liittynyt läheisesti menettämisen tunne, joka tunteena on yhtä vahva ja vanha kuin viha. Kampanjat ovat kertoneet suoraan kansalaisen menettävän työtä, rahaa ja turvallisuuden. Kampanjointiin liittyy läheisesti pelon vahvistaminen jatkuvalla viestinnällä niin kauan, että pelko muuttuu vihaksi ja viha toiminnaksi. Henkilöt ovat hakeneet lähinnä poliittista kannatusta eli omaa etuaan. Ei heillä ole koskaan ole ollut suurta missiota parantaa maailmaa tai toimia äänestäjien eduksi. Ainoastaan tarjota tunnetta joka tuo joissakin helpotuksen kun saa syyttää ja vihata. Puolueiden osalta on kyse vallasta ja rahasta. Täysin laskelmoidusta markkinoinnista, jossa ei välitetä siitä miten paljon yhteiskunta tuhoutuu. 

Tämä täysin sama on putinin polttoainetta jolla Ukrainan siviilien tappaminen ja kotien, sekä työpaikkojen tuhoaminen oikeutetaan. Sairas ja kieroutunut kansallistunne jossa Venäjä on suuri ja mahtava jolla on oikeus ja voima ottaa. Kuten aikanaan Saksassa myös Venäjällä kansallistunteeseen sekoittuu oman edun tavoittelua ja pelkoa tai jopa suorastaan kauhua siitä miten yhteiskunta vastaa omiin mielipiteisiin tai elämäntyyliin. Venäjä on hyökännyt useita eri vähemmistöjä vastaan käyttäen työkaluna uskontoa ja isänmaallisia valheita. Ihan samoja hyökkäyksiä olemme Suomessa todistaneet homoseksuaaleja vastaan. 

Olen sitä mieltä, että kansallistunne ja isänmaallisuus on hyviä arvoja. Ihmiselle on tärkeä tuntea historiansa ja juurensa. Se tuo elämään näkemystä ja syvyyttä. Valitettavasti nämä samat arvot ovat ilman historiaa ja ihmisarvoa tulta epäinhimillisyyden ja kansanmurhien rovioon. 

Miten ihmiset sitten saadaan hyväksymään tilanne jossa käytetään täysin epäinhimillisiä keinoja tappaa viattomia massoittain ja tuhota ihmisten rakentamat kodit ja työpaikat? Jotta saat ihmisen valehtelemaan itselleen pitää tarjota vaihtoehtoinen totuus johon ihminen voi takertua tiedon hankkimisen ja ajattelun sijaan. Toiseksi tarjoa suuruuden tunne johon ihmiset humaltuvat joukkotilaisuuksissa ja tiedotteissa. Kolmanneksi luo uhka. Uhka siitä mitä tapahtuu jos emme toimi nyt näin. Miten vaihtoehtoisessa totuudessa hyökkäyksen kohde tulisi eläimen tavoin kimppuumme tai oma turvallisuuteemme vaarantuisi. Neljänneksi luo pelko. Se tapahtuu suurelta osin luodun uhkan avulla mutta hyvin usein siihen tarvitaan “sisäinen vihollinen” joka sitten oikeuttaa omien tuhoamisen siltä osin mitä on tarvetta omien tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Kun ajattelet tavoitteita mitä esimerkiksi hitlerillä tai nyt putinilla on niin eivät ne ole mitään yleviä tai millään tavalla liity aitoon isänmaallisuuteen tai uhkaan. Ne paljastuvat aina puhtaasti oman vallan lisäämiseen ja täysin puhtaaseen ryöstelyyn. Sitä teki hitler ja sitä tekee putin ja sitä tekee Suomalaiset oikeistopopulistit. Ei näille kannata hakea oikeutusta politiikasta tai voimasuhteista. Kyse on ihan puhtaasti rikollisesta toiminnasta jossa tuhotaan valtava määrä ihmisiä, omaisuutta ja varastetaan se mitä tarvitaan. 

Ihmiset, kansalaiset ovat samanlaisia missä tahansa maailman kolkassa ovatpa he minkä värisiä tahansa tai on heidän uskontonsa tai kulttuurinsa mikä tahansa. Meillä kaikilla on samat perustarpeet ja halut. Suurimmat erot tulevat siitä millainen johto alueella tai maassa on ja mikä on ihmisten koulutustaso. Johto ja alueen kehitys määrittelee myös sitä millainen kulttuuri alueella on. Oikeistopopulistien mantra on muuttunut lähivuosina yhä enemmän uskontoa hyväksikäyttäväksi ja  jotkut kirkot ovat tarttuneet kannattamaan fundamentalistia tulkintoja. Tämä on näkynyt valitettavasti myös Suomessa jossa osa kristinuskoisista alkaa olemaan täysin fundamentalisteja. Suomi tai Venäjä ei ole tässä yksin vaan ilmiö on globaali. 

Sodissa kärsitään siis vain hyvin pienen joukon puolesta. Heidän mielenvikaisten ajatusten johdosta mutta ennen kaikkea heidän vallanhimon johdatuksesta. Valta muuttuu aina ja poikkeuksetta tuhoavaksi jos se keskittyy, aina ja poikkeuksetta.

Rakennan digitalisaatiota työkseni ja kirjoitan Wanhoissa tovereissa julkaistuun Liisa Ilomäen kolumniin vastauksen ja ajatuksia siitä mitä rakentajien pöydällä on tämän tärkeän aiheen suhteen. 

Digitalisaatio, tuo vaikea ja ikävältä kuulostava termi, tarkoittaa yksinkertaisesti jonkin asian sähköistämistä. Jokin palvelu siirretään saavutettavaksi verkkoon ja verkolla viittaan tässä internettiä. Moni kokee digitalisaation muuttavan palvelun kasvottomaksi ja epäinhimilliseksi vaikka näin se ei ole, vaan kehityksen yksi tärkeimpiä tavoitteita on nostaa kohtaamisten määrää ja laatua.. Digitalisaation tavoitteet voi tiivistää yleisesti seuraavasti; Palvelu tavoitettavissa paikka- ja aikariippumattomasti, kustannustehokkuus, ihmisten ajan kohdistuminen muuhun kuin perustyöhön, tiedon keräys ja sen käyttö palveluiden parantamiseksi ja se kaikista tärkein eli palvelun laatu ihmiselle.  

Otetaan vielä esimerkki siitä mitä digitalisaatio parhaimmillaan on. Asut syrjäseudulla ja sinulla on pitkittynyt flunssa. Avaat jollakin laitteella (tietokone, älytelevisio, tabletti tai älypuhelin) sivuston johon kirjaudut sisään Suomi tunnisteella helposti. Suomi tunniste sinulle on luotu ja toimitettu kotiin. Se toimii ikään kuin omana avaimena omiin palveluihin niin kirjastossa kuin terveyskeskuksessa. Sivusto on internet sivusto eli tarvitset vain osoitteen kuten www.suomi.fi tai vastaava. Kun tulet sivustolle niin siellä on sinulle automaattisesti räätälöity näkymä asuinpaikan, elämäntilanteen ja historian mukaan. Etusivulla on siis heti suuria “nappeja” joista löydät helposti “lääkäriin” napin. Painat sitä ja esiin tulee selkeä sivusto jossa on seuraavat valinnat. Varaa aika lääkärille, keskustele terveydenhoitajan kanssa. Kuten usein haluat ensin keskustella terveydentilasta ja painat nappia keskustele terveydenhoitajan kanssa. Esiin nousee ikkuna joka kertoo, että jonotusaika on noin 6 minuuttia ja ole hyvä ja odota. Ehdit hakemaan siis kahvit ja kun olet ehtinyt juomaan puoli kuppia aukeaakin yhteys ja näet terveydenhoitajan joka tervehtii sinua. Käytte läpi yhdessä terveydentilasi ja saat ohjeet juoda paljon mutta muuten voit vielä seurailla tilaa pari päivää. Terveydenhoitaja sopii kanssasi yhteydenoton kahden päivän päähän jolloin tarkastatte tilanteen ja sovitte jatkosta. Samassa tilanteessa olisi myös voitu varata heti lääkäri etänä tai sitten paikan päällä 40 kilometrin päässä sote-keskuksessa. Lisäksi olisi voitu tehdä lääkemääräys jonka apteekki olisi toimittanut kotiin ja ohjeistanut käytön. 

Tällä yksinkertaisella esimerkillä pyrin tuomaan sitä esiin, että digitalisaatio ei vie ihmistä pois vaan tuo lähelle. Päätavoite on saada ihmisten aika ohjattua siihen mitä tehdään toisen ihmisen kanssa ja pois toimistotöistä ja paperin pyörittämisestä. Lisäksi digitalisaatiolla on ratkaistava suuri osa etäisyyksien tuomasta haasteista tuottaa eri palveluita. Tiedän, että moni sanoo, että ei ne toimi kuitenkaan “enkä minä osaa”. Tämä yleisesti yhdistetään ikääntyneisiin mutta ihan sama haaste on nuorten kanssa. On nimittäin harhaluulo, että Suomi olisi poikkeuksellisen taitava digitaidoissa. Me olemme kyllä hyviä käyttämään viihdepalveluita mutta emme kovin hyviä käyttämään digilaitteita palveluiden käyttöön tai työhön. Siihen ei ole syynä teknologia vaan me itse ja meidän ajattelu. Koemme digitalisaation usein jotenkin irrallisena ja omana osanaan palveluista ja elämästä kun oikeasti se on osa kaikkea. Voisin mennä digitalisaatiosta puhumisessa hyvin pitkälle mutta pidetään tämä yksinkertaisena. Nimittäin miltä kuulostaisi jos terveydenhoitaja osaisi itse ottaa yhteyttä sinuun jo ennen kuin vaiva edes alkaa? Kun keräämme tietoja ja käytämme tietoja tämä on mahdollista jo tänä päivänä.  

Me kaikki vanhenemme ja mitä mitä enemmän vanhenemme sitä vaikeampi on digitaalisia palveluita käyttää. Se siis tapahtuu myös sille diginatiiville, nuorelle joka on pienestä pitäen käyttänyt laitteita ja palveluita. Lisäksi meillä on paljon ryhmiä joilla on aina esteellisyys käyttää digitalisaatiota. Tämän takia meidän tulee palveluiden saavuttamiseksi keskittyä digitalisaatiossa erityisesti sen vaikeimpaan asiaan eli toimintakulttuuriin. Kerron aina, että teknologia on itsessään helppoa mutta siitä tulee vaikeaa kun ihminen käyttää sitä. Tämä siis siksi, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Toimintakulttuuri taas on koko palvelutapahtuma ajateltuna käytännön kautta alusta loppuun. Ja se, rakas ystäväni, on sitä kaikista vaikeinta työtä suunnittelussa mutta sen laatiminen ja testaaminen on ainoa tae toimivalle palvelulle. Toimintakulttuuri syö prosesseja aamiaiseksi, sanotaan. Koska resursseja on rajatusti niin uutta otettaessa käyttöön on vanhaa purettava. Sen takia meidän tulee olla rohkeita ja toimia yhdessä. Digitalisaatio on vasta alkutaipaleella on täysin totta, että käyttäjille on tuotu täysin toimimattomia palveluita joita jopa ammattilaisilla on ollut vaikea käyttää. Tarvitsemme esteettömyyteen lisää lakeja ja ohjeistuksia jotka vaikuttavat hankintoihin ja suunnittelijoiden työhön. Lisäksi tarvitsemme laajan verkoston joka kouluttaa ja auttaa niitä jotka eivät pärjää yksin. Heitä on aina vaikka palvelut toimisi kuinka hyvin tahansa. Kirjastoille tulee lisätä resursseja ja lisäksi varata budjettia kansalaisjärjestöille jotka neuvontaa ja avustamista tekevät. Meidän tulee siis varautua siihen, että heille jotka ei pärjää yksin palveluiden kanssa on paikka tai henkilö joka voi avustaa. 

Kuten jo totesin on digitalisaatio vasta ihan alkutaipaleella. Tässä vaiheessa vaikuttaa hyvin paljon asenne millä asioista puhumme. Alammeko kokemaan kehityksen uhkaksi ja tartumme jokaiseen pieneen negatiiviseen yksityiskohtaan vai olemme uteliaan innokkaita rakentamaan parempaa palvelua ihmisille yhdessä.

Suomessa bensan ja dieselin hinta on ollut spekulaatioiden ja populismin kohteena jo pitkään. Se on toki ymmärrettävää, koska liikenteestä on Suomessa kannettu korkeita veroja ja Suomi pitkien kuljetusmatkojen maa joten pumppuhinnat ovat jakeluverkon takia korkeita. Yhdysvallat, Intia ja neljä muuta maata laskee nyt valtavia määriä raakaöljyä myyntiin joten tälle talvelle hintojen nousu taittuu ja hinnat tulevat todennäköisesti laskemaan kesää kohden ja pysyttelevät kesän ajan kohtuullisina. Samalla vaimenee jälleen asian ympärillä käytävä populistinen keskustelu, mutta populistiset puolueet eivät tuo esille miksi polttoaineiden hinnat nousivat vaan jäävät odottamaan hetkeä jolloin populismilla taas saa herätettyä vihaa ja nostettua omaa kannatusta. 

Siinä mielessä minulla on populisteille ja Venäjän vasalleille hyviä uutisia, fossiilisten polttoaineiden hinnat tulevat nousemaan. Suomessa tullaan tottumaan yli kahden euron litrahintoihin ja jopa yli kolmen euron litrahintoihin. Siirtymän lopussa voidaan nähdä helposti 6 euron litrahintoja, mutta sinne on vuosia matkaa ja fossiilisten merkitys polttoaineena on silloin jo vähäinen ja jakeluverkko on suurelta osin jo purettu.

Energia on mitä voimakkain politiikkalohko ja ehtymätön kriisien ja sotien lähde. Kylmästi ajatellen asian menee niin, että maa jossa on sähköä ja energiaa pärjää myös taloudessa ja hyvinvoinnissa. Halpa ja vakaasti saatava energia on investointien vaatimus monilla aloilla ja tietoteknistyvä, sähköistyvä ja robotiikkaa yhä enemmän käyttävä yhteiskunta kuluttaa yhä enemmän sähköä kaikissa toiminteissa. Tätä kirjoitettaessa Venäjä ja Saudi-Arabia on pumpannut raakaöljyn hintaa ylös ja näin saavat suunnattomia taloudellisia voittoja ja valtaa maiden välisissä suhteissa. Ja tätä valtaa käytetään häikäilemättä hyväkseen. Raakaöljyn hinta vaikuttaa kaikkeen. Se vaikuttaa kaasun hintaan ja kaasu on Intiassa ja monissa maissa suurilta osin lämmön ja valon tuoja. Lisäksi raakaöljyn hinta vaikuttaa ostovoimaan, kuljetuksiin ja lukemattomiin muihin seikkoihin. Raakaöljyn hinta heijastuu siis hyvin voimakkaasti viiveellä myös Suomen sisäisiin hintoihin, kymmeniä prosentteja jos korkea raakaöljyn hinta pysyttelee. 

Mitä sitten pitää tehdä jotta saadaan energiaa kotitalouksien ja tuotannon käyttöön ja vältytään olemasta pelinappula maailman energiapolitiikassa toimien lypsylehmänä. Jos olisi oikein idiootti tai haluaisi pelata Venäjän pussiin niin vaatisi tietysti hinnan laskua verojen osalta eli yhä suurenevat voitot tilittäisi valtio ja esimerkiksi bensan hinta olisi näennäisesti edullinen kuluttajille ja yrityksille. Kaikki varmaan ymmärtää, että jostain se raha olisi pois. Me tinkisimme palveluista tai nostaisimme jotain muita veroja. Se olisi tie Suomeen jossa olisi halpaa bensaa mutta yhä harvemmalla olisi varaa autoon koska rahat menisi koulutukseen ja terveydenhuoltoon. 

Se toinen vaihtoehto on pyrkiä eroon fossiilisista energiamuodoista. Se toki on pakko jo ympäristön takia mutta nyt puhutaan energiapolitiikasta nimittäin yllättävän harvaa loppujen lopuksi kiinnostaa ympäristö jos pitää itse luopua jostakin. Eli niin sanottu vihreä siirtymä. Se tarkoittaa sitä, että asteittain fossiilisia korvataan uusiutuvalla energialla. Uusiutuvat on siis tällä hetkellä vesi, tuuli ja aurinko. Lisäksi vielä pitkään ydinvoima tulee olemaan se energiamuoto jolla tuotetaan tuotantoon tarvittavaa energiaa. Pienydinvoimalat tulevat olemaan siirtymän ajan tärkeä lämmönlähde kaupungeille. Pienydinvoimaloillahan tuotetaan vain lämpöä. Tällä hetkellä syntyy jatkuvasti uusia innovaatiota miten energiaa tuotetaan, kerätään, säilytetään ja siirretään. Vety tulee olemaan siinä suuressa roolissa kuten myös ajoneuvojen energiamuotona. Tuulivoima kasvaa tällä hetkellä voimakkaasti ja se on Suomelle valtava mahdollisuus. Suomen rannikko ja laajat alueet sisämaassa tulee olemaan täynnä tuulimyllyjä joiden tuottamaa energiaa varastoidaan vetyyn ja toimitetaan suoraan lähialueen käyttöön. Kaikki ajoneuvot tulevat toimimaan kaasulla, sähköllä tai vedyllä. Lisäksi jokainen rakennus tuottaa itse suurimman osan energiastaan aurinkopaneelien, tuuliruuvien ja energiatehokkuuden avulla. 

Tämä tulevaisuus ei fiktiota vaan se tapahtuu nyt. Se tarkoittaa Suomelle ja maailmalle uuden sivun kääntämistä. Maat ovat itsenäisempiä kuin koskaan ja innovaatiota, sekä uutta teknologiaa myydään enemmän kuin ikinä. Energiapolitiikka menettää merkitystään ja se tulee näkymään levottomuuksina mitä nyt jo herätetään tiettyjen poliittisten toimijoiden taholta Suomessakin. Parhaiten tunnistat nämä toimijat siitä, että he vastustavat uusia teknologioita ja tapoja tuottaa fossiili vapaata energiaa. Venäjä ja lähi-itä tulee käyttämään valtavia summia sekasortoa levittävän politiikan tukemiseen. 

Loppujen lopuksi tämänkin ratkaisee kuluttaja joka äänestää. Toisaalta todella suuri merkitys on sillä miten nopeasti uudet energiamuodot tulevat arkeemme ja laskemaan hintoja. Siirtymän aikana energian eli raakaöljyn ja sähkön hinta tulee nousemaan. Hintojen kasvua tullaan hillitsemään mutta summat on niin valtavia, että hintojen nousu tulee nostamaan Venäjän vasallien kannatusta ja suututtamaan kansalaisia. Tärkeässä roolissa on myös viestintä. Nythän tätä siirtymää on kaikin keinoin viety pois faktoista ja sitä on maalattu mielikuvilla kuten “puun halaaminen” ja sen sellaiset. Ymmärrätte varmaan. Oikeaa tietoa on vaikea saada ja myös ymmärtää, kokonaisuus on niin valtava ja liian monelle se esittäytyy tieteiskirjojen fiktiona. Siinä meidän tulee parantaa toimintaa ja pyrkiä yksinkertaistamaan sanomaa, sekä jättämään politiikka pois. Kyse on tulevien sukupolvien tulevaisuudesta. Elävätkö he saastuneessa maailmassa jossa hinnat nousevat jatkuvasti ja kaikesta on puutetta vai tuoko kasvava energian määrä täysin uuden hyvinvoinnin tason?

Ne jotka tuntee minut tietävät, että vihaan sanaa vaalivoittaja. Minulle se tarkoittaa sitä, että noin 80% kansasta on häviäjiä. Se tarkoittaa myös sitä, että pienellä enemmistöllä katsotaan saaneen mandaatti tehdä linjanvetoja jotka palvelee vain harvoja. Esimerkiksi Sipilän hallituksen valinnanvapaus, jossa yksityisille yrityksille olisi yksityistetty vastuu terveydestä. On jotenkin huvittavaa miten esimerkiksi Orpo leikkasi 50% kela-korvauksista valinnanvapauden valmistelun aikana kun ne olisivat koituneet yritysten eduksi mutta nyt rahojen tullessa julkiselle sektorille Orpo vastustaa sitä. Lisäksi kokoomus tuo nyt esille valinnanvapauden olevan palveluseteleissä eli politiikan tavoite on ainoastaan luoda hyötyä yksityiselle sektorille, ei katsoa niinkään kokonaisuutta potilaan tai kansalaisen kannalta. 

Keskusta taas on pitkään etsinyt tukevaa ja tunteita herättävää jakolinjaa kaupungin ja maaseudun välille ja valitettavasti se taitaa löytyä sote-uudistuksesta ja siitä miten palvelut järjestetään eli onko jokaisen tavoitettavissa omasta kunnasta kiinteä piste lähes kaikkien asioiden hoitoon. Keskustan ongelma on ollut pitkään yksinkertaisesti se, ettei puolueen työtä enää tarvita siinä muodossa jossa ideologia on noussut. Kehitys on kulkenut keskustan ohi ja kyse on siitä pystyykö puolue uudistumaan. Keskustalla olisi nyt tuhannen taalan paikka löytää uudelleen itsensä kehityksen kautta eli kehittämällä syrjäseutuja digitalisaation ja uusien palvelukonseptien avulla. Samalla se kehittäisi Suomessa kehitettäviä tuotteita ja palveluita koska Suomen haaste on globaali. Jos täällä oppisimme tuottamaan tehokkaasti terveys- ja turvallisuuspalveluita syrjäseuduille siitä syntyisi monta menestyvää yritystä. Valitettavasti pelkään, että keskustelu kilpistyy populistiseksi josta loppujen lopuksi ei hyödy kukaan ja pidämme yllä liian kallista kiinteää verkostoa. 

Aluevaaleissa on kyse alueen toiminnasta kokonaisuutena ja siitä mitkä ovat tavoitteet alueella asuvan kansalaisen näkökulmasta. Harvaa kiinnostaa puoleen omat hyödyt tai ideologiat vaan ainoastaan se, että palvelut on tavoitettavissa ja ne toimivat. On syytä muistaa, että alueet tulevat järjestämään juuri ne palvelut joita tarvittaessa olemme usein hädässä. Kyse voi olla siis sairastumisesta vakavaan tautiin, onnettomuudesta tai tulipalosta, alkoholismista tai riippuvuudesta huumausaineista, mielenterveysongelmista, vammaispalveluista, perheen tarpeesta tukeen ja hampaan tulehduksesta. Lisäksi alueet yhdessä kuntien kanssa tulevat järjestämään ennaltaehkäisevät palvelut joihin liittyy esimerkiksi eri kerhojen kokoontumista, päivätoimintaa ja paljon muuta. 

Sote-uudistus on valtavan kokoinen ja vaikuttaa ihan jokaiseen ja vieläpä todella paljon. Tämä uudistus on rakenteellinen uudistus ja se tarkoittaa sitä, että rakenteet todella tehdään, ei nollasta mutta melkein riippuen alueesta. Uutena tulee kuntien ja uuden hallinnon yhteistyö jollaista ei ole ollut ennen olemassa. Jos uudistusta lähdetään tekemään poliittisilla latauksilla ja lupaukset luovat vastakkainasettelua tulee uudistuksen käytäntöön viemisestä todella hankalaa. Ja ihan kuten rokotekriittisyydessä kärsijänä on loppujen lopuksi kansa. 

Tavoitteina hyviä ovat hoitotakuu eli 7 päivässä hoitoon. Tai se, että saman päivän aikana tehdään hoitoarvio. Se miten ne sitten toteutetaan on alueellinen asia. Joskus paikka voi olla jopa kävelymatkan, joskus se on liikkuva piste, joskus se on etäpalvelu ja joskus se on suoraan erikoissairaanhoito. Puhutaan tavoitteista jotka määrittelee palvelun, ei puolueen poliittista ideologiaa. Näissä vaaleissa kaikkien pitää voittaa. 

Olen tottunut tarkastelemaan asioita tuloksien kautta. Tämän johdosta politiikka on minulle joskus vaikeaa, koska suuri osa asioista käsitellään vain mielikuvien kautta.Otetaan vaikka kokoomuksen kova räksytys taloudesta ja velanotosta. Kokoomus käyttäytyy kuin eivät olisi itse olleet koskaan hallituksessa ja syyttävät nykyistä hallitusta huonosta taloudenpidosta ja holtittomasta velanostosta. Tämä on juuri sitä mielikuva politikkaa, josta muodostuu yhteisen menestyksen osalta kestämätöntä.

Aikaa ja mandaatti on ollut

Kokoomus on ollut hallituksessa vuodesta 2007 aina vuoteen 2019 saakka jolloin aloitti Rinteen hallitus jota Marin jatkaa. Kokoomus on ollut tänä aikana pääministeri puolue tai pitänyt valtiovarainministeriön salkkua. Kokoomuksella on siis ollut valtaa ja mahdollisuuksia tehdä niitä asioita joista tänä päivänä puhuvat ja joita osoittavat virheeksi Marinin hallitukselta.

Katsotaanpa tuloksia puheiden takana.

Talous eli bruttokansantuote ei ole kehittynyt ja Suomen tuottavuus on romahtanut. Velanotto lisääntyi kokoomuksen aikana, eikä taloutta saatu tasapainotettua suhteessa velkaan johtuen heikosta talouskehityksestä. Velanottoa saatiin hillittyä rajuilla leikkauksilla koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta mutta se loi tilanteen, jossa talouden kehitys hidastui investointien puutteesta ja kansalaisten kasvavien ongelmien johdosta.

Varallisuuden kasvun pysähtyminen

Kansalaisten varallisuus ei ole kasvanut vuoden 2008 jälkeen. Kansalaiset on siis köyhtyneet samalla kun maamme talouden kasvu on pysähtynyt. Suomi elää melko tarkkaan sillä varallisuudella joka on tehty edellisen sukupolven aikana ja uutta varallisuutta ei ole syntynyt laajasti vaan yhä pienemmälle ryhmälle. Tämä tulee aiheuttamaan yhden sukupolven joka elää köyhyydessä ja lisää valtion taloudellisen tuen tarvetta jos emme nopeasti saa taloutta kasvamaan.

Kokoomuksella on hyvin vähän näyttöjä talouspuolueena joka hyödyttäisi koko kansaa. Leikkauksissa on usein kyse tulonsiirroista joissa hyväosaisten veroja tai muita menoja kevennetään. Siirrämme siis yhteisiä verovaroja avuntarvitsijoilta niille joiden varat menevät sijoituksiin ja usein vielä vakuuskuoriin joten ne eivät tuota verotuloja.

Ylihallituskautisesti ja hakien yhteisten tavoitteiden kautta tuloksia mielikuvapolitiikan sijaan

Kokoomuksella on monia hyviä teesejä ja ideologioita omissa ohjelmissaan mutta puolueiden merkitys ei ole toimia hyväosaisten etujärjestöinä vaan katsoa koko kansan ja maan etuja. Toivoisin, että mielikuviin perustuva politiikka lopetttaisiin ja alkaisimme tekemään yhteistyötä koko maan parhaaksi. Meidän on pakko saada talous kasvamaan ja se ei onnistu jos emme muuta sitä miten toimimme.

Talousluokittajat ovat jatkuvasti muistuttaneet Suomen yksi suurimmista riskistä olevan vanhat, kalliit ja toimimattomat rakenteet. Suomen kehitys on ollut pysähdyksissä jo useita kymmeniä vuosia ja lähes kaikkia palveluita tuotamme vuosikymmenien vanhojen tarpeiden perusteella. Nyt onneksi saatiin sote-uudistus, joka oli politiikan takia jumissa vuosikymmeniä. Nyt uudistuksen kynnyksellä kokoomus yrittää edelleen hidastaa kehitystä jotta suuret yhtiöt saisivat suuremman roolin tuottaa kaupallisia palveluita. Yksikään puolue ei vastusta ulkoistuksia mutta se, että annamme maamme elintärkeiden palveluiden tuottamisen yksityisten yritysten vastuulle ei ole hyväksyttävää.

Jotta saamme työllisyyden kasvuun ja hyödynnettyä osatyökykyiset, eläkeläiset, opiskelijat ja monen muun ryhmän aktiivisuuden tarvitsemme kipeästi sotu-uudistuksen. Meidän tulee se tehdä nopeasti ja ylihallituskautisesti. Kaikki suuret uudistukset vaativat monien hallituksien määrätietoisen työn joka on samansuuntaista. Politiikan sijaan tulee keskittyä tavoitteisiin ja tuloksiin, jotka tuottaa talouden kasvua ja hyvinvointia.

Suomen suurin haaste taloudessa ja hyvinvoinnissa olemme me itse.

Olette varmasti huomannut, että sote-uudistuksen yhteydessä on käytetty paljon termiä digitalisaatio ja usein on viitattu sen korvaavan osaa palveluista. Digitalisaatio terminä tarkoittaa minkä tahansa palvelun sähköistämistä eli siirtämistä verkkoon ja toisaalta se tarkoittaa tiedon tallentamista ja tiedon käyttämistä. Termistä saa helposti sen kuvan, että se korvaa ihmisen tai tekee ihmisen jopa tarpeettomaksi. Näin ei kuitenkaan ole ja siksi minä puhunkin inhimillisestä digitalisaatiosta. Koitan hivenen avata tätä termiä soten osalta tässä kirjoituksessa. 

Inhimillisyys on korvaamaton

Digitalisaatiota käytetään luomaan tehokuuttaa eli korvaamaan ihminen niissä tilanteissa joissa ihmisen tekemään työtä voidaan kohdistaa tärkeämpiin tehtäviin. Otetaan esimerkkinä vaikkapa ajanvaraus. Sen voi tehdä kätevästi verkossa ilman, että ihminen käyttää aikaa varauksen tekemiseen esimerkiksi puhelimitse. Ja toisena esimerkkinä voisi poimia vaikkapa verikokeen tuloksen joka valmistuessaan tulee automaattisesti näkyville potilaan tietoihin. 

Yllä olevat esimerkit on digitalisaation osaa jolla vapautetaan ihmisen työtä niihin vaiheisiin joissa sitä tarvitaan enemmän ja työtehtävä on haastavampi. Nämä on perinteisesti hoitotilanteita tai esimerkiksi kuntoutukseen liittyviä tehtäviä. Mutta digitalisaatio tuo pian muutakin, se tuo automatisoituja tehtäviä kuten tarkastuksiin tai hoitoihin kutsuminen perustuen potilaan tietoihin ilman ihmisen työtä. Nämä tekee tietojärjestelmät ja ne voivat tiedon kertyessä myös luoda ennusteita terveydestä tai omahoitosuunnitelmia aina ravinnosta liikuntaan. 

Digitalisaatio ja tiedon käyttäminen tulee vapauttamaan aikaa perustehtävistä hoidollisiin ja tietojärjestelmät tulevat ehkäisemään tautien syntymistä ja luomaan toimivia hoitosuunnitelmia. Se mitä emme voi korvata digitalisaation tai tietojärjestelmien avulla on ihmisen kohtaaminen ja hoitotyö. Digitalisaation ja tietojärjestelmien avulla pyritään siis edistämään terveyttä ja järjestämään lisää aikaa niin hoitajille, laitoshoitajille kuin lääkäreillekin keskittyä hoitamaan ihmistä. 

Digitalisaatio tuo myös ihmisen lähelle ja tavoitettavaksi. Otetaan vaikkapa tilanne jossa sinulle tulee pikaista kysyttävää terveydestä ja olet ehkä vähän hätääntynyt. Otat älypuhelimen, tabletin tai tietokoneen avulla yhteyden etälääkäriin joka selvittää tilanteen ja antaa ohjeet. Älypuhelin voi myös antaa sinulle päivittäiset tarpeet ravinnon, nesteen tai vaikkapa lääkityksen suhteen ja voit älypuhelimesta tai kellosta tarkkailla vaikkapa sydämen tilaa. 

Tieto on terveyttä 

Meistä on kerätty valtavasti terveystietoja moniin eri rekistereihin jo syntymästä alkaen. Aikanaan sitä kerättiin kirjoitetussa muodossa mutta jo pitkään sitä on kerätty sähköisenä ja osa kirjoitetusta muodosta on muutettu sähköiseksi. Meillä on sukupolvien tiedon aina syntymästä kuolemaan ja tietoa kertyy valtavaa tahtia lisää koska arvioimme terveydentilaa yhä useammilla mittareilla ja tallennamme ne sähköisesti. Tietojen avulla voidaan selvittää sairauksien syitä ja syntyperiä vertaamalla miljoonien ihmisten tietoja ja hakien niistä yhdenmukaisuutta. Valtavan tietomassan ja supertietokoneiden avulla luodaan siis terveyttä ja kehitetään hoitomuotojen lisäksi elintapojen muutoksia joilla ehkäistään sairauksia. 

Paikka- ja aikariippumatonta hoitoa 

Sote-uudistuksen yhteydessä meille syntyy tarve tiivistää palveluita ja se tarkoittaa suunnitellusti tiettyjen kiinteiden palvelupisteiden sulkemista. Tarve syntyy siitä, että väestö keskittyy kasvukeskuksiin ja niiden kehyskuntiin. On siis taloudellisesti todella kallista pitää yllä pisteitä joiden ympärillä oleva väestömäärä on pieni. Näin toimimalla saadaan myös henkilöstöä keskitettyä ja hoitoon pääsy nopeutumaa. Esimerkiksi 20 pisteen sijasta on 10 pistettä niin niihin riittää resurssit paljon paremmin. Tämä keskustelu koetaan usein negatiiviseksi mutta se koituu kaikkien parhaaksi koska tärkein on päästä hoitoon kun sitä tarvitsee. Tämän hetken jonot eri palveluissa on pahin mahdollinen tilanne. Lisäksi henkilöstön tilannetta tulee keventää ja tiivistäminen tuo siihenkin keinoja. 

Palveluiden tuottaminen on lakisääteistä joten mistään ei palvelut katoa vaan ne muuttavat muotoaan osassa maata. Syrjemmälle voi tulla esimerkiksi terveysbussi jossa lääkäri ottaa vastaan ja tai rekka jossa tehdään magneettikuvauksia. Lisäksi jo mainitut etäpalvelut luovat nopean yhteyden hoitajaan tai lääkäriin. Kun uudistus tehdään hyvin tavoitettavuus paranee ja hoitotakuu toimii. 

Entäs kun en osaa käyttää tietokonetta? 

Digitalisaatio ei ole vain teknologiaa, ohjelmia ja tietoa vaan se muodostuu yhä enemmän edellä mainittujen ja ihmisten käyttäytymisen yhdistelmänä. Puhutaan yleisesti toimintakulttuurista. Ihminen on aina digitalisaatiossa paitsi tärkein asia mutta myös vaikein. Teknologian saa aina toimimaan suunnitellulla tavalla mutta jos sen toiminta ei ole suunniteltu oikein kyseiseen tarpeeseen tai ihminen ei osaa sitä käyttää näyttäytyy se huonosti ja vaikeasti käytettävänä. Näistä meillä on jo valitettavasti paljon kokemusta. Digitalisaatio pitää siis suunnitella ihmislähtöisesti sekä muutokset joita se tuottaa työhön ja työtehtäviin tulee suunnitella hyvin. Digitalisaatiosta suuri osa on suunnittelua, prosessointia, koulutuksia ja yhteishengen luomista. 

On totta, että monet eivät pärjää tietotekniikan kanssa ja ajanvaraus tai etälääkärin käyttö on vaikeaa tai mahdotonta. Nämä ryhmät tulee erityisesti huomioida kun digitalisaatiota sote-uudistuksessa suunnitellaan. Vapaaehtoisjärjestöt ja hyvinvointialueet voivat järjestää koulutuksia ja vaihtoehtoisia tapoja ottaa yhteys ja hoitaa asioita. Digitalisaatio luo onnistuessaan resurssia myös tähän koska aikaa vapautuu automatisoinnin kautta ihmisen kohtaamiseen ja palveluun.

Sote-uudistuksesta on puhuttu kohta 20-vuotta ja olen huomannut, että siitä huolimatta nyt kun ollaan viimein toteutuksen kynnyksellä moni ei ymmärrä miksi uudistus tarvitaan kipeästi ja mitä siitä kansalainen hyötyy. Koitan tehdä uudistuksen tarpeellisuudesta napakan yhteenvedon jossa valitettavasti joudun jättämään monia asioita pois jotta luettavuus säilyy. 

Maailma muuttuu Eskoseni. 

Edellinen laaja sote-uudistus tehtiin vuonna 1972. Silloin sai kunnanlääkärit väistyä terveyskeskuksen tieltä ja Suomi aloitti määrätietoisen kansanterveyden parantamisen. Suomi oli sairas ja toisaalta terveydenhuollon keinot parantaa tauteja ja nostaa elämänlaatua olivat kehittyneet. Tähän aikaan Suomessa vielä syrjäseudut oli elinvoimaiset ja syntyvyyden vähentyminen oli tiedossa mutta siihen ei uskallettu poliittisella tasolla vielä vahvasti koskea. Oli kuitenkin vielä hyvin perusteltua rakentaa laaja terveyskeskusten verkosto joka palveli ihmistä lähellä. Lisäksi lääkärin ammatin harjoitus muutettiin paikka keskeiseksi ja osin sen takia, että eri toimenpiteet vaativat välineistöä jota ei voinut kuljettaa mukana. Lisäksi lääkärin työstä saatiin enemmän tehoa kun potilas liikkui lääkärin luokse.  

Uudistus muuttaa palveluita vastaamaan tämän päivän tarpeita. 

Teemme siis tämän päivän palveluita vanhoilla rakenteilla ja se on yksi suuri syy miksi palvelu on osin tehoton ja kallis. Sote-uudistuksessa on kyse aidosti rakenteellisesta uudistuksesta jolloin laki antaa tavoitteen ja puitteet mutta ei ota kantaa miten tavoitteet täytetään. Todellisuudessa uudistus sisältää siis aidosti palvelun perustamisen ja sen rakentamisen. Syntyy hyvinvointialueet jotka koostuvat kunnista. Monien kansalaisille tärkeät palvelut tullaan rakentamaan kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyönä vaikka hyvinvointialue niistä vastaa. Otetaan vaikka esimerkkinä ennaltaehkäisevä ja kuntouttava toiminta. Ne on laissa määritelty melko tulkinnanvaraisena. Eli ne voidaan järjestää monin eri tavoin vaikka ovat tärkeitä palveluita ja tästä syystä ei ole yhdentekevää miten alueilla ja kunnissa tähän suhtaudutaan. 

Syrjäseudut ovat tänä päivänä tyhjentyneet ja ne tyhjentyvät edelleen. Samoin ikärakenne on muuttunut kun isot ikäluokat vanhenevat ja syntyvyys on laskenut. Suuri osa kunnista on tilanteessa jossa syntyvyys on niin matala, että on perusteltua kysyä onko kunnassa järkevä ylläpitää edes perusopetusta. 

Palveluita tulee siis tiivistää. Eli kyllä, palveluita puretaan syrjäseuduilta koska keskittämällä voidaan huolehtia hoitoonpääsy ja toisaalta henkilöstön saatavuus ja hyvinvointi. Syrjäseuduilta tullaan siis keskuksiin hoidattamaan niitä vaivoja jotka vaativat toimenpiteitä tai muuten lääkärin tai hoitohenkilöstön tapaamisen. Jotta terveydenhoidon saavutettavuus varmistetaan otetaan käyttöön etä- ja popup-palveluita. Etäpalvelut ovat esimerkiksi puhelimella käytettäviä palveluita joilla hoidetaan esimerkiksi tiedonvälitys vaikkapa verikokeesta, reseptien uusiminen ja potilaan tarve saada tietoa tai vain keskustella. Pop up-palvelut taas tuovat syrjäseuduille esimerkiksi magneetikuvauksen, terveydenhoitopisteen tai vastaavan ilmoitettuna aikana ilmoitettuun paikkaan. Yleisesti ottaen nyt on syytä viimeistää suhtautua teknologian tuomiin mahdollisuuksiin oikealla tavalla. Etäpalvelut on tärkein yksittäinen keino luoda palveluiden tasa-arvoa ja saavutettavuutta.

Kun hyvinvointikeskukset keskitetään niihin riittää lääkärit ja hoitajat, sekä muut tarvittava henkilöstö. Näin varmistetaan hoitotakuu ja kansalainen pääsee aina leikkaukseen tai muuhun hoitoon joka vaatii välineistöä. Alueet pystyvät tämän järjestämään niin, että matka hyvinvointikeskukseen pysyy siedettävänä. 

Miksi tarvitaan hallinnollinen rakenne? 

Hallinnollinen rakenne tarvitaan jotta demokratia toteutuu. Kun alueet perustuvat useisiin kuntiin tulee aluevaltuuston huolehtia siitä, että resurssit käytetään tehokkaasti koko alueen näkökannasta, ei kunnan näkökannasta. Toki tässä on vaarana, että aluevaltuusto koostuu valtuutetuista jotka ovat luvanneet luoda etua vain sille kunnalle josta hänet on valittu valtuustoon. Tällaisessa tapauksessa on kyse populismista joka loppujen lopuksi koituu kaikkien haitaksi. 

Kun uusi hallinto eli aluevaltuusto ottaa vastuun sotesta niin kunta voi keskittyä huolehtimaan opetuksesta, kunnan teknisestä infrasta ja monesta muusta kuntalaiselle tärkeästä asiasta. 

Nouseeko kustannukset? 

Kyllä, kustannukset nousee jatkuvasti vähintään vuoteen 2035 saakka. Tämä johtuu siitä, että väestö vanhenee ja hoidon tarve kasvaa. Lisäksi hoitomuodot kehittyvät muun muassa syövän ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa joka on hyvä asia mutta hoidot ovat kalliita. Vuoden 2035 jälkeen kustannuspaine helpottuu koska väestön rakenne on nuorentunut ja sen jälkeen kustannuksia voidaan laskea panostamalla aikaisessa vaiheessa ennaltaehkäisevään hoitoon ja kuntoutuksen lisäämisellä. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että haasteet terveydenhoidossa on luonut jo vuosia hoitovelkaa jota korona edelleen pahensi. Uudistuksen alussa puretaan hoitovelkaa ja se tulee nostamaan kustannuksia. Oma arvioni se, että budjetit tulevat paukkumaan ensimmäisinä vuosina jokaisella alueella. Lisäksi tehdään tietohallinnollinen uudistus eli päivitetään tietojärjestelmät ja prosessit tukemaan uutta toimintaa. Henkilöstön motivaatiota nostetaan harmonisoimalla palkat ja se maksaa myös lisää mutta on hyvin tarpeellinen jotta huolehditaan meidän terveydenhoidon ammattilaisista.

Alueellinen rakenne eli siis hyvinvointialueet itsessään purkavat byrokratiaa koska kuntien toiminnot soten osalta keskittyvät yhdelle päätäntää tekevälle taholle. 

Tämä on laaja ja rakenteellinen uudistus 

Kun tehdään rakenteellinen uudistus niin sen toteutus tulee sisältämään virhearvioita ja toisaalta joihinkin kuntiin syntyy muuttovoittoa jolloin tilanne muuttuu palveluiden kannalta. Jos päätämme, että tämä uudistus on tarpeellinen ja kohtaamme haasteet yhdessä onnistumme ne voittamaan. Jos taas tästäkin tehdään poliittinen kiistakapula ja negatiivisuutta levitetään oman hyödyn tavoittelemiseksi niin loppujen lopuksi siitä kärsii alueella asuvat ihmiset. 

On myös syytä muistaa ja pitää kirkkaana mielessä uudistuksen laajuus. Vaikka puhutaan eniten terveyspalveluista niin tämä uudistus koskee hammashuoltoa, mielenterveyspalveluita, pelastuspalveluita, vammaispalveluita ja montaa muuta. Kyse on siis historiallisen laajasta uudistuksesta jonka toimeenpano ei tule olemaan helppoa ja joka tarvitsee kaikkien yhteistyötä. 

Aluevaalit toimitetaan Suomessa ensimmäistä kertaa sunnuntaina 23.1.2022. Ennakkoäänestys toimitetaan Suomessa 12-18.1.2022. Aluevaltuustot aloittavat kautensa 1.3.2022. Jatkossa aluevaalit toimitetaan kuntavaalien yhteydessä, joten nämä on siinäkin mielessä historialliset vaalit. Hyvinkää kuuluu Keski-Uudenmaan hyvinvointialueeseen johon kuuluu lisäksi Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen ja Tuusula. Aluevaltuutettujen määrä on 59 ja he edustavat kuntien noin 200 000 asukasta. 

Miksi sitten hyvinvointialueet on perustettu ja mitä palveluita ne järjestävät? 

Julkisuudessa on puhuttu enimmäkseen terveydenhoidosta ja pelastuslaitoksesta mutta niiden lisäksi hyvinvointialueet tulevat vastaamaan myös avoterveydenhuollosta, sosiaalihuollosta, suun terveydenhuollosta, mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta, vammaispalveluista, ikäihmisten asumispalveluista ja kotihoidosta. 

Kyse on siis hyvin laajoista ja ihan kaikkia koskettavista palveluista. Lisäksi suuri osa on juuri niitä palveluita joista hyvinvointivaltio tunnetaan. Isoa osaa palveluita käytetään kun hätä on suurin ja ihminen on kaikista eniten avun tarpeessa. Jo nämä seikat tekevät nämä vaalit ja hyvinvointialueiden toiminnan tärkeiksi kaikille. 

Hyvinvointialueet on perustettu koska kunnat ei pysty kantamaan nousevia terveydenhuollon palveluiden kustannuksia. Tästä syystä on perustettu 21 hyvinvointialuetta ja Helsingin alue on vielä yksi alue, jossa ei tosin järjestetä aluevaaleja koska päätösvaltaa käyttää kuntavaaleissa valitut valtuutetut. Lisäksi HUS:lla on laissa säädettyjä vastuita jotka liittyvät erikoissairaanhoitoon. 

Sanon tämän nyt suoraan. Terveydenhoidon kustannukset tulevat kasvamaan teemme me mitä tahansa. Se johtuu Suomen väestön vanhenemisesta ja toisaalta hoitomuotojen kehityksen johdosta. Hoitomuotojen kehitys on totta kai hyvä asia ja meillä on paitsi lainmukainen velvollisuus hoitaa ikäihmiset mutta myös moraalinen velvollisuus. Kyse ei ole siis säästöistä vaan kustannusten hillinnästä ja kuntatalouden rasituksen vähentämisestä, jotta kunnat voivat keskittyä paremmin muihin tehtäviin kuten opetuksen, työllisyyden, kuntatekniikan ja talouden kehitykseen. Kunta on siis edelleen erittäin tärkeä yksikkö niin toiminnoiltaan kuin jokaisen meidän elämän kannalta. 

Miten kustannusten hillitsemistä tehdään? 

Yksi iso tekijä on tietysti uusi hallinnontaso eli hyvinvointialueet. Kun totta puhutaan niin yksikään hallinnontaso ei automaattisesti ole kannattava tai hyödyttävä vaan se vaatii rakenteen lisäksi tuloksellista toimintaa niin päätännän kuin operatiivisella tasolla. Toiminta menee tiivistetysti niin, että virkahenkilöt ja alojen ammattilaiset laativat omalla alallaan toimintasuunnitelman ja saavat tämän toteuttamiseen budjetin aluevaltuuston päätöksellä. Jos budjetti jää vajaaksi niin sitten esitetään säästötoimia. Voisin väittää, että monessa kohtaa budjetti jää vajaaksi joten samat tahot hakevat säästökohteita. Ja nyt tullaan kohtaan joka on palveluiden osalta ratkaiseva. Säästetäänkö hoidosta ja ihmisten hyvinvoinnista vai luodaanko säästö hakemalla uusia tapoja tuottaa palveluita joiden kiinteät kustannukset ei ole niin suuria. Iso osa tuotetuista palveluista on lakisääteisiä joten niistä ei voida tinkiä ja ylipäänsä ihmisten hyvinvoinnista ei ole järkevä säästää. Yllä kuvattua ei ole voinut kunta tehdä vaan ainoastaan jatkuvasti maksaa nousevia kustannuksia, joten siinä mielessä hyvinvointialueilla on uusi vastuu ja toisaalta uusi mahdollisuus hallinnontason ja alueen laajenemisen myötä. 

Nyt kun luet tätä niin varmasti alat miettimään, että aluevaltuustot tulevat säästön ja tehokkuuden tekemään lakkauttamalla toimipisteitä ja siinä tulee olemaan häviäjiä alueet joissa on vähiten käyttäjiä. Näin se juuri on. Toki terveydenhoidossa on tehoa haettavissa myös suurissa yksiköissä mutta se on pidemmän kehityksen takana joten ensimmäisenä tullaan puhumaan palveluverkkouudistuksesta. Siitä samasta joka on Suomesta lopettanut suuren määrän pieniä kouluja ja tiivistänyt opetuksen pienissä kunnissa yhteen pisteeseen kaikkien asteiden osalta. 

Meidän ei silti kannata maksaa seinistä ja sen takia säästä ihmisten hyvinvoinnista. Seinät ja tilat ei tuota yhtään palvelua vaan ne ovat ainoastaan raameja. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa tiivistetysti sitä, että pienet yksiköt lopetetaan ja toimintaa tiivistetään suuriin yksiköihin jotka sijaitsevat alueella jossa ihmisiä asuu eniten eli yleensä hyvinvointialueiden suurin kunta tai kaupunki. Tämä on miltei ainoa mahdollisuus säilyttää laadukas terveys- ja sosiaalipalvelu ja parantaa sitä jatkuvasti. Toinen vaihtoehto on nostaa veroja ja maksuja mutta se on päättymätön tie ja johtaa kaikissa tapauksissa palveluiden tiivistämiseen rahojen loputtua. Toki on selvää, että esimerkiksi pelastuslaitoksia tulee olla myös alueilla joilla ihmisten määrä on vähäisempi. Tässä on hyvä pitää koko ajan mielessä, että uudistus on laaja ja koskettaa useita palveluita. 

Miten palveluita voidaan alemmasta kustannustasosta huolimatta parantaa? 

Kolme suurta kokonaisuutta jotka ovat inhimillinen digitalisaatio, prosessit ja ennakoiva toiminta. Katsotaan näitä tarkemmin. 

Inhimillinen digitalisaatio tarkoittaa sitä, että teknologian mahdollisuudet otetaan käyttöön tavalla joka pohjautuu ihmisten tarpeisiin ja prosessien uudistamiseen. Yleisin virhe teknologian suhteen on yleisesti päättää ensin teknologia joka otetaan käyttöön ja sitten ottaa se käyttöön huomioimatta ihmisten tarpeita ja toimintakulttuuria. Eli kun teknologiaa otetaan käyttöön niin tulee huomioida sen hyöty prosessille, ihmisten osaaminen ja asenteet sekä se, että teknologia ei korvaa ihmistä vaan sitä otetaan käyttöön jotta ihmisillä on enemmän aikaa toisille oikeissa tilanteissa. 

Mitä teknologioita inhimillinen digitalisaatio sitten sisältää. Otan esimerkkien kautta. Hyvin usein tarvitsemme nopeaa tukea tai varmistusta siitä mikä on esimerkiksi terveydellinen tilanteemme. Silloin paras tapa on tavoittaa ihminen esimerkiksi kuvapuhelun, chatin ja puhelun avulla. Tarvitsemme siis lisää resursseja tähän, sekä toimivan teknologian jota on helppo käyttää mutta se ei ole haaste. Yleisesti ottaen teknologia on helppoa ja ihmisten toimintakulttuuri asettaa haasteita. Tai sitten esimerkiksi reseptien uusiminen joka voidaan tehdä verkossa pyyntönä, sekä luonnollisesti tiettyjen seurantaan liittyvien arvojen testaus ja toimitus lääkärien käyttöön. Esimerkiksi verinäytteenottoon ei tarvita terveyskeskusta vaan siinä voi toimia esimerkiksi koulussa tai muussa sijainnissa oleva piste. 

Kokonaan toinen asia on keinoäly eli tietojen hyödyntäminen. Suomella on todella paljon kansalaisten terveystietoja rekisterissä ja sitä tietoa “louhimalla” voidaan ihan lähitulevaisuudessa löytää paljon syitä eri taudeille tai niiden syntymisen riskitekijöille. Tämä on osa ennakoivaa terveydenhoitoa joka mahdollistuu lähitulevaisuudessa kun teknologiat kehittyvät ja lait tiedon käytölle tarkentuvat. 

Inhimillinen digitalisaatio on yksikkötason ja tehtävätason töiden järkeistämistä. Se malli, että organisaation huipulla etsitään tuote jonka uskotaan tuovan tehokkuutta ei toimi. Tehokkuus on käsityötä kun se tehdään kestäväksi. Toimintakulttuuri syö strategioita aamupalaksi. 

Prosessit on huomattavasti haastavampi kuin teknologia ja tulee järjestyksessä ennen teknologiaa. Jotta tiedetään mitä kannattaa hankkia pitää tietää mitä tehdään, miksi tehdään ja kuka tekee. Sen saa tietää oikeastaan vain ja ainoastaan prosessien avulla. Tiedän, prosessit on kauhealta kuulostava sana ja tuntuu kylmältä ja ihmiset unohtavalta. Se ei kuitenkaan ole sitä jos se tehdään tarpeen ja ihmisen näkökulmasta yksikkötasolla ja tarpeet huomioiden. Kyse on siis siitä, että selvitetään tarve ja sen jälkeen mietitään ja kirjataan ylös miten siihen toteutetaan ratkaisu. Se on terveydenhoidossa ja sosiaalipalveluissa normaalia haastavampaa koska ei voida tietää tarkasti kuinka paljon aikaa kuluu. Ja aika on se mitä pitää turvata jokaiselle ammattilaiselle jotta voidaan luoda turvallista terveydenhoitoa ja sosiaalipalvelua. Prosessien laadinta tarpeen perusteella on todella suuri työ mutta sitä voidaan tehdä samalla kun työtä tehdään eli prosessia tulee laatia muiden kuin itse tekijöiden mutta se tulee tehdä tarpeen ja tekijöiden ehdoilla. Prosessit jotka on laadittu valheellisesti esimerkiksi liian pienellä ajalla ei toimi vaan aiheuttaa valtavia ongelmia. 

Ennakoiva toiminta

Se, että tiivistämme palveluita ja otamme digitalisaation keinoja käyttöön ja parannamme prosesseja ovat oikeastaan pakkoja jotka ei luo säästöjä vaan pitävät meidät pinnalla ja takaavat hyvän terveydenhoidon, sosiaalipalvelut, sekä pelastustoimen.

Terveyden, sosiaalipuolen ja jopa pelastuslaitosten osalta todellinen säästö tehdään ennakoivalla toiminnalla. Mitä se sitten tarkoittaa, jokainen näistä kohdista on oma osionsa mutta kaikki ovat jollakin tapaa kytköksissä ja niillä vaikutus toisiinsa. 

Nostan vain lyhyillä esimerkeillä terveyspalvelut koska muuten tämä tiivistykseksi tarkoitettu kirjoitus karkaa todella pitkäksi. 

Terveyspalveluiden osalta se tarkoittaa sitä, että hoitoon päästään oikea aikaisesti ja lääkärit on tavoitettavissa. Sen ensimmäinen askel on se, että ihminen tavoittaa ensin esimerkiksi sairaanhoitajan joka arvioi hoidon tarpeen ja ohjaa asiakkaan oikeaan paikkaan. Itse kannatan niin sanottua omalääkärijärjestelmää jossa lääkäri hoitaa aktiivisesti asiakasta, vaikka hoitaja onkin tasaamassa lääkärin työtaakkaa. Tämä varsinkin jos asiakkaalla on akuuttia terveydentilassa. Ottaisin itse käyttöön ihan perinteiset terveystarkastukset, jossa voitaisiin laajasti huomioida asiakkaan tilanne ja tarpeet laaja-alaisesti niin terveyden, mielenterveyden, päihteiden ja monen muun osalta. Näin saadaan myös äärimmäisen tarpeellista tietoa kansalaisista alueittain. Lisäksi se mahdollistaisi myös valistuksen ja esimerkiksi liikunnan ja ravinnon osalta. Kuten jo edellä mainitsin niin keinoäly tulee olemaan yksi valtavan suuria mahdollisuuksia mutta se ei ehdi vielä tähän ja antaa vielä odottaa itseään oman arvion mukaan 10-vuotta. 

Mitä valtuustoon tarvitaan? 

Aloitan sanomalla mitä sinne ei tarvita. Sinne ei tarvita valtuutettuja jotka on luvannut palveluita tasa-arvoisesti joka Suomen kolkkaan ja niemen notkoon. Sinne ei tarvita valtuutettuja jotka on puhtaasti poliittisesti latautuneita ja tekevät päätöksiä joustamatta omista kannoista. Sinne ei tarvita valtuutettuja jotka eivät osaa tai vaivaudu ottamaan faktoista ja tilanteesta selvää tutustumalla materiaaliin ja hakemalla itse tietoa. Sinne ei tarvita valtuutettuja jotka eivät pysty käsittelemään suuria kokonaisuuksia joita ohjataan tietotekniikan keinoin. Sinne ei tarvita valtuutettuja jotka hakevat poliittisia pisteitä ja omaa etua. 

Se mitä valtuustot tarvitsevat on yhteistyöhaluisia ja kykyisiä henkilöitä jotka oppivat nopeasti ja katsovat kokonaisuutta. Valtuustot tarvitsevat henkilöitä jotka ymmärtävät teknologiaa ja digitalisaation perusteet ja osaavat kuunnella jokaisen osa-alueen ammattilaisia. Lopuksi, valtuusto tarvitsee edustajia jotka ottavat vastuun, osaavat viestiä ja uskaltavat tehdä päätöksiä yhdessä. Terveyttä ja turvallisuutta yli puolue ja kuntarajojen. 

Taustaa tälle kirjoitukselle on aikaisempi mielipiteeni jossa olen ajatellut populistisen puolueen hakevan kannatusta räikeillä ulostuloilla mutta vastuun muuttavan puoluetta reaalipolitiikan ja vastuun suuntaan. Enää en voi olla tätä mieltä koska Seinäjoella puolueen aktiivit valitsivat yhä enemmän etnonationalistisen ja populistisen johdon. Tässä on hyvä muistaa, että vain murto-osa äänestäjistä osallistuu puoluekokouksiin. Sinne osallistuu vain ne aktiivit jotka haluavat puolueessa valtaa ja vaikuttaa vahvasti puoleen suuntaan. Moni äänestäjä jonka ääni on ollut protestiääni katsoi puoluekokouksen tuloksia varmasti kauhuissaan, koska äänet muuttuivat kertaheitoilla etnonationalismin ja rokotevastaisuuden kannattamiseksi. 

Rokotevastaisuutta ja korona salaliittoteorioita jakanut Tiihonen sai puheenjohtaja kisassa miltei 200 ääntä annetusta 1302 äänestä. Joka on siis valtava määrä kun ajatellaan ehdokkaan agendaa eli Tiihosen linjaa. Jossa on korona salaliittojen lisäksi ulos EU:sta ja ulos eurosta. 

Lisäksi johtoon nousi kaksi syytteen saanutta henkilöä eli Tynkkynen ja Peltokangas joista Tynkkynen on jo tuomittu kaksi kertaa. Molemmilla herroilla syyte on kiihottamisesta kansanryhmää vastaan eli rasistisista kirjoituksesta jotka leimaa tunnistettavia ryhmiä. Purra miltei ensimmäisessä haastattelussa valintansa jälkeen vieritti syyn Suomen lakien syyksi, eikä luvannut parannusta asiaan vaan puolusti rasistisia ulostuloja. Purran kasvaminen perussuomalaisten johtoon on hyvin samanlainen kuin Halla-aholla eli verkossa tapahtunut keskustelu joka on pitkälle käsitellyt maahanmuuttoa ja niin kutsuttua isänmaallisuutta. Purra linjasikin perussuomalaisten olevan isänmaallinen kansanliike. 

Tunnen paljon perussuomalaisia, eikä minulla ole heistä mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Oikein fiksuja ja mielyttäviä ihmisiä jotka äänestävät perussuomalaisia lähinnä protestina seuraamatta sen tarkemmin puolueen toimintaa. Tuntemani henkilöt eivät taatusti ole rasisteja tai halua millekään ryhmälle huonompaa. He ovat lähinnä tuskastuneet muiden puolueiden törttöilyyn ja siihen ettei politiikka tuo äänelle sitä vastetta eli se ei rakenna yhteiskuntaa. Heidän äänensä on nyt melko suoraan hyödyttämässä etnonationalistista politiikkaa ja rokotevastaisuutta. 

Hassua sinänsä perussuomalaiset loi tilanteen jossa ainoastaan äänestämällä SDP:tä voi olla miltei varma siitä ettei perussuomalaiset ole hallituksessa. 

Tammikuussa tullaan valitsemaan ensimmäiset maakuntavaltuustot uudessa mallissa eli niin sanotuissa hyvinvointialueilla. Harva edes tietää, että maakuntavaltuustot ja hallitukset on ollut koko ajan olemassa ja ovat vastanneet osaltaan alueiden kehityksestä ja esimerkiksi maankäytön suunnittelusta joiltain osin. Uudessa mallissa hyvinvointialueilla valtuutetut tulevat päättämään pääasiassa terveyspalveluista johon liittyy myös sosiaalipalvelut. Siitähän sote tulee, sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi pelastustoimi tulee kuulumaan valtuutettujen työsarkaan. Rakenteellisissa uudistuksissa on syytä muistaa, että ne kehittyvät asteittain ja tässäkin uudistuksessa riittää jatkossa kehitettävää. Lisäksi pitää muistaa, että jo kiistoja aiheuttanut verotusoikeus jäi keskusteltavaksi myöhempään ajankohtaan. 

Poliitikot ei juurikaan suunnittele uudistuksia vaan määrittelevät niiden arvot ja hyväksyvät sitten suunnitelmat joita esitetään virkavastuulla niiden toimesta jotka on palkattu vastaamaan muutoksista. Totuus on se, että hyvin harvalla poliitikolla on kompetenssia päätettäviin asioihin ja näin poliitikon kanta onkin usein enemmän maallikon näkemys aiheesta ja tämä toki on myös politiikan tarkoitus. 

Kun alueet käynnistyvät on melko selkeä, että laita-alueilla olevia palveluita tullaan tiivistämään keskuksiin. Eli Suomeksi, palveluita lopetetaan alueilta joissa on vähemmän käyttäjiä ja siirretään keskuksiin joissa käyttäjiä on enemmän. Sote-sektorilla kun säästöjen kohteita on melko vähän ja seinät eli toimipisteet on se suurin kustannus. Sote-sektorilla miltei ainoa keino säästää kestävästi on panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan mutta siihen ei uudistuksessa ole laitettu tarpeeksi painoarvoa joten sieltä ei ole apuja tulossa. Sote-sektorin kustannukset tulevat kasvamaan koska väestö vanhenee ja toisaalta koska hoidot monipuolistuvat ja lääkkeiden hinnat kasvavat jatkuvasti. 

Opetuksen palveluverkoissa olemme jo nähneet mikä on ollut oikeastaan ainoa tehokas keino saada säästöjä. Tiivistää palveluverkkoa eli lopettaa pieniä yksiköitä ja rakentaa suurempia yksiköitä. Tämä ihan sama kehitys tullaan näkemään sote-palveluissa koska seinät on ainoa mistä säästöjä voidaan saada aikaiseksi. Tämä kehitys tulee myös sulauttamaan kuntia koska Suomessa on paljon kuntia joiden syntyvyys on romahtanut niin, että hyvä kun ikäluokista saadaan yksi koululuokka kokoon. On selvä, että sellainen kunta yksikkönä ei ole läheskään kaikissa tapauksissa sellainen jota kannattaa pitää yllä. Erikseen toinen asia on sitten se miten kunnat ja hyvinvointialueet alkavat tekemään yhteistyötä jakaen tehtäviä ja kustannuksia. Sekin tulee varmasti tapahtumaan mutta yleisesti voidaan ajatella, että palvelut tiivistyvät ja yhä enemmän kuntaliitoksia syntyy. 

Asiat joita esitän saattaa tuntua negatiiviselta ja sellaiseksi politiikkaa sen usein kääntää koska osa puolustaa eri syistä alueita joista palveluita tiivistetään. Itse en näe tätä negatiivisena vaan asiana johon olisi pitänyt tarttua jo ajat sitten. Palveluita eli seiniä ei kannata pitää siellä missä ihmisiä on vähän. Silloin maksamme kalliisti neliöistä, niiden ylläpidosta ja hajautuneesta työvoimasta. Tämä on sama asia kuin opetuksen palveluverkossa. Yhden yksittäisen pisteen ylläpito on raskas ja kallis. Lisäksi sitä lisää kasvaneen teknologian hyödyntämisen määrä joka on oppimisen tavoitteiden mukaan kriittistä mutta ja jota tulisi tarjota tasapuolisesti. 

Me voimme alkaa tekemään alueista ja palvelupisteistä politiikkaa tai sitten voimme tarttua siihen vaihtoehtoon joka tuottaa hyvät palvelut edullisesti ja muuntojoustavasti. Eli nimittäin teknologiaan. Toivottavasti sote-uudistuksen ohjauksessa on malli joka tarjoaa ja myös pakottaa teknologian hyödyntämiseen alueilla joista palveluita tiivistetään. Teknologialla viittaan tässä liikkuviin pisteisiin esimerkiksi kuvantamisen osalta. Yksi tärkeimmistä on toki saavutettavuus eli kun on kysyttävää niin tavoittaa terveydenhoidon ammattilaisen tai sosiaalialan ammattilaisen. Tähän tekniikka vastaa jo helposti etäpalveluilla ja iso osa käynneistä voidaan korvata kuvapuhelulla tai puhelulla ja jopa chat palvelulla jossa lääkärin kanssa keskustellaan viesteillä. Tapahtuu palveluiden järjestämisessä ja alueiden asukasmäärissä mitä tahansa niin etäpalvelut on asia jota meidän tulee kehittää vaikka se alussa olisi vaikeaa ja tökkisi. Kehityksen yksi sääntö on se, että kun otetaan uutta käyttöön vanhoja tulee purkaa. Tässä vain tulee suunnittelussa mennä ihminen edellä. Tähän mennessä teknologian hyödyntäminen on ollut kömpelöä ja osin epäonnistunutta koska sitä on suunniteltu ylhäältä kun kehitys tulee lähteä alhaalta ja vasta viimeisenä valitaan paljastuneen tarpeen perusteella tarvittavat laitteet ja ohjelmistot. Etäpalveluilla on myös suuri merkitys Suomen talouteen. Pienenä ja suhteellisen ketteränä maana me voisimme olla todella hyvä testaamaan ja kehittämään teknologioita ja toimintamalleja. Ja nimenomaan toimintamalleja. Usein kun tuumataan, että tekniikka on vaikeaa niin se on harhaluulo. Teknologia on aina se helppo osuus ja vaikein on toimintakulttuuri eli se miten ihmiset toimivat ja ymmärtävät palvelun. Toimintakulttuuria kun ei voi ostaa vaan se pitää osata rakentaa ja siihen meillä ei ole kovin paljon osaamista vaan pääasiassa muutosta johdetaan management by perkele mentaliteetillä joka väsyttää entisestään työntekijöitä ja jättävät käyttäjät yksin. 

Niin tai näin muutos on aina mahdollisuus ja lopputulos on meistä kaikista kiinni. Jos päätämme, että muutos on huono niin se myös tulee olemaan huono. Jos taas yhdessä päätämme, että tämä tehdään niin se toteutuu. Jokainen tälläinen iso uudistus ja jokaisen kunnan tilanne on projekti joka on oppiva. Sitä tehtäessä pitää oppia koko ajan ja osata myös sanoa olleensa väärässä. Jos emme tätä opi niin tämäkään uudistus ei tule tuomaan odotettuja hyötyjä nopeasti tai ollenkaan tietyillä alueilla. Sen takia toivon, että kun hyvinvointialueiden valtuustot aloittavat jätetään politiikkaa sivuun ja keskitytään alueilla asuvien etuihin. Kaikkia palveluita ei voida säilyttää mutta niiden tilalle voidaan tuoda parempaa. Kehityksen tekijöille toivon kunnianhimoa ja sitä, että kehitys lähtee alueen ihmisistä ja ammattilaisista. Teknologia on vain väline joka loppujen lopuksi on vain pieni osa ratkaisua.