erkkituomi, Author at Niko Eskelinen

Niinistö ja Väyrynen toiselle kierrokselle?

Onko sillä merkitystä äänestänkö itse? Niin, mitä presidentti puuhailee kautensa aikana ja mikä tekee presidentistä merkittävän ja hyvän? Se on oikeasti kuulkaa melko hankala näin rivikansalaisena tietää. Suurin osa meidän mielipiteistä perustuu puhtaasti mielikuviin ja lehdistön uutisiin jotka ei kaikki täytä uutisen määrityksiä vaan enemmänkin mainoksen.

Presidentin tehtävä on hoitaa ulkopolitiikkaa ja toimia puolustusvoimien ylimpänä komentajana. Siinä on varmaan ne kaksi tärkeintä tehtävää mutta on presidentti meille paljon enemmänkin. Suomalaiset ovat tottuneet vahvaan presidenttiin tai ainakin vahvan presidentin mielikuvaan. Suomalaiset ei seuraa kovin tarkkaan mitä valtiomme johdossa tehdään jos vain luotamme ja asiat tuntuisi olevan hyvin. Maamme on rakennettu vahvoille arvoille joiden sisältö on vähintäänkin tavoiteltava. Meidän yhteinen turvallisuus ja tasa-arvoisuus on perustunut yhteiskunnan palveluille sekä hyvinvointiin. Ei, meillä ei kaikki voi hyvin ja pinnan alla poreilee paljon ongelmia. Olemme kuitenkin voineet luottaa siihen, että saamme apua. Tiedän, että se on murentunut ja siellä on kohtaloita mutta ymmärrätte mitä tarkoitan. Se on vahva arvo eikä se ole itsestäänselvyys. Meillä on myös hyvä koulutus joka perustuu loistaviin opettajiin. Onneksi meillä on heidät koska muuten hallituksen päätökset olisi jo syössyt opetuksen kuiluun josta olisi vaikea nousta.

Niin, yritin edellisessä kappaleessa kertoa, että presidentin tehtävät on oikeastaan aika yksinkertaiset. Kunnes peliin astuu arvot. Odotamme presidentiltä vahvaa arvomaailmaa ja suoraselkäisyyttä. Presidentti ei sinällänsä päätä mistään juurikaan mitään mutta hänen lausumat ja tekemiset ovat meille merkittäviä. Kuka sitten on hyvä presidentti? Presidentiksi kasvetaan. Voisi sanoa, että työ tekijäänsä opettaa. Ei täällä ole missään oppilaitosta joka kouluttaa presidenttejä. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että ehdokkaani omaa niitä arvoja joilla haluan yhteiskuntaa rakennettavan ja miten haluan kansalaisia kohdeltavan. Kyllä se työ sitten opettaa eikä presidentti yksin ole tehtävässään. Hyvin hankala presidenteille on antaa arvosanaa tai suosituksia. Politiikan ja päätösten takana on niin paljon asioita joita emme tiedä eikä niistä suoraan voida kertoa. Meille presidentti on kansanihminen, yksi meistä joka pelaa pipolätkää. Istuva presidentti on sen hyvin ymmärtänyt ja sen takia hän lähtikin vaaleihin valitsijayhdistyksen avulla. Markkinointia oli se. Niinistö on Kokoomuksen ehdokas ja ajaa erittäin kovaa oikeistolaista politiikkaa vaikka miten asiaa käännettäisiin. Sauliin minä en voi luottaa koska on jo osoittanut, että hän rientää heti Kokoomuksen tueksi vaikka sitten kommentoimalla vahvasti sisäpolitiikkaa, vaikka aihe ei kuulu mitenkään presidentille.

Ja kyllä, sinunkin äänellä on merkitys. Demokratia nimittäin ei toimi ilman ääniä ja toisaalta meidän kaikkien tulisi seurata hivenen enemmän sitä mitä valtiomme johdossa puuhaillaan. Siellä päätetään meidän rahoista sekä millä arvoilla tätä maata rakennamme. Äänestämisen kautta meillä säilyy myös kosketus ehdokkaisiin ja maamme johtoon.

Kuka sitten valitaan. Kirjoitan tätä ensimmäisen vaalipäivän aamuna joten kaikki on vielä auki ja gallupit menee vasemmalta oikealle, jos sallitte ilmaisun. En tee ennustusta mutta esitän toiveen, vaikka se vähän parodian omainen onkin. Haluaisin toisen kierroksen jossa on Niinistö ja Väyrynen. Miksi ihmeessä näin haluan. Voin tässä toki paljastaa myös se, että olen jo antanut ääneni Haataiselle koska luonnollisesti tuen niitä arvoja sekä ehdokasta joita demarit ajaa. Haatainen olisi varmasti hyvä presidentti. Valitettavasti en vain usko Haataisen mahdollisuuksiin koska varsinkin kampanjan alussa nostettu femimistinen ulkopolitiikka on Suomalaisille liian hapokas termi. Me demarit ollaan kyllä surkeita mielikuvien rakentamisessa. Toisaalta se on hyvä koska se tekee meistä jotenkin itkettävän rehellisiä.

Mutta siis miksi Niinistö ja Väyrynen? Ihan puhtaasti viihteen ja Suomen tulevaisuuden kannalta. Nimittäin Väyrynen pöllyttäisi Niinistöä toisella kierroksella niin, että Niinistön oikea luonne tulisi esille. Toinen asia on se, että Väyrynen voisi avata meidän silmät arvioimaan ja kyseenalaistamaan valtaapitäviä. Vaikka Väyrynen on leimattu hupiukoksi ei hän tyhmä ole, eikä kokematon.

No niin, sitten vain äänestämään. Rehellisesti ja kaikki omien arvojen mukaan.

]]>

Yleinen

Suomi on johdoltaan köyhä ja arvoiltaan tyhjä.

Hallituksen väkisin runnoma ja teennäisesti puolustama aktiivimalli on ollut keskusteluissa tiiviisti. Aktiivimalli on epäonnistunut malli tukea työllistymistä enkä siihen keskity tässä kirjoituksessa. Kaikki voi lukea eri yksityiskohtia joita nousee joka päivä uutisointiin. Niitä kaikkia värittää se, ettei hallitus itsekään tiedä mitä tuli tehtyä. Se mistä haluan puhua on Suomessa valloillaan oleva arvotyhjiö joka on leimahtanut valloilleen tämän hallituskauden aikana.

Periaatteessa kaikki perustuu loppujen lopuksi arvoihin. Minkä takia teemme päätöksen ja millaisen päätöksen. Me, yhteiskuntana, voimme päättää millaisen elinpiirin haluamme yhteisöllisesti luoda. Kuinka paljon panostamme vanhuksiin, lapsiin, koulutukseen, työllisyyteen ja moneen muuhun yksittäiseen asiaan. On selkeä ja tiedostettu tosiasia, että yhteiskunnassa kaikki eivät ole tuottavia osia vaan ovat kuluja. Meillä kaikilla on elämäntilanteita joissa tarvitsemme tukea. Sairaus ja työttömyys ovat usein odottamattomia tilanteita mutta olemme yhteiskunnalle kulu myös nuoruuden sekä opiskelun ajan. Ihmisen elämänkaari on täynnä sattumia ja toisaalta suunniteltuja asioita.

Kuitenkin me, Suomalaiset, olemme myös niitä jotka ovat tuottavia. Me luomme veroeurot ja hyvinvoinnin. Työelämä on muutoksessa ja robotiikka, automaatio ja digitalisaatio tulee vaikuttamaan yhä enemmän niihin tehtäviin joita teemme. Se on sitä ihan normaalia kehitystä joka on ollut jo valloillaan sähkövalon keksimisestä asti. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai uutta. Jos luette vanhoja lehtiä niin kehityksestä on puhuttu samalla tavalla jo vuosikymmeniä. Eli ei tässä tilanteessa ole mitään uutta tai ihmeellistä. Joidenkin kymmenien vuosien päästä on normaalia tulostaa ruokansa ja tilata tarpeeseen sopiva auto oven eteen.

Kun kehitys kuitenkin kehittyy niin meidän on tärkeä miettiä mitä haluamme. Miten haluamme elää ja mitä asioita arvostamme. Mitä on ihmisyys ja mitä on hyvinvointi. Millainen on yhteiskunta jossa haluat elää. Olen usein sanonut ettei elämässä ole uusintoja. Jokainen meistä jättää myös jälkensä joka usein elää sukupolvia meidän jälkeen. Kaikki emme ole kirjailijoita tai ajattelijoita mutta jokainen meistä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Toisiin ihmisiin vaikuttaminen on suurin perintö jonka voi tänne jättää. Historiasta tunnemme paljon ihmisiä jotka ovat aloittaneet täysin uuden ajattelumallin tai herättäneet ihmiset laajasti ajattelemaan elämäänsä. Meistä saattaa tuntua käsittämättömältä miten esi-isämme ovat ajatelleet ja millainen yhteiskuntajärjestys on vallinnut. Silti maailma on tänä päivänäkin epätasa-arvoinen ja julma. Alueelliset erot on vain suuremmat. Kaikki jotka ovat matkustelleet tietävät, että me ihmiset olemme hyvin samanlaisia. Meillä on samat perustarpeet ja usein melko samanlainen tahto siitä mitä elämältä haluamme. Suuret erot syntyvät opitun kulttuurin sekä tapojen kautta. Ilman vallan ja rahan vaikutusta meidän perustarpeet on yllättävän pienet. Me ihmiset tarvitsemme toisiamme. Me olemme laumaeläimiä ja olemme yllättävänkin riippuvaisia toisten hyväksynnästä sekä läheisyydestä.

Yhteiskunta muodostuu arvoista ja kirjoittamattomista tavoista toimia joiden mukaan toimimme ja joista olemme ylpeitä. Suomalainen sisu ja monet muut asiat värittävät meidän Suomalaisten ajattelua itsestämme. Meillä Suomalaisilla on yksi luonteenpiirre jota haluaisin muuttaa. Me luotamme liikaa johtajiin sekä siihen, että johtajat ajattelevat meitä. Että me jaamme samat arvot. Emme valita tai halua nostaa itsestämme meteliä. Tämä on asia joka toivottavasti ja todennäköisesti tulee muuttumaan. Elämme nimittäin rahan ja vallan aikaa. Maailman rahat ja valta keskittyy yhä enemmän ja yhä nopeammin myös Suomessa. Itse en näe rikkaita ihmisiä pahoina vaan mielestäni rikkaus on tavoiteltava asia. Rikkaus on hyvä mutta köyhyys on paha. Mutta kun raha ja valta keskittyy yhä enemmän demokraattisen päätännän ulkopuolelle yhä merkittävämmäksi tekijäksi nousee yksilön motiivit. Kun yksi yksittäinen yksilö pystyy päättämään suurista investoinneista tai esimerkiksi tuesta poliittisen tehtävän ehdokkaalle on merkittävä asia se mitä yksilö haluaa. Lisää valtaa ja rahaa vai ansaita sekä tuottaa hyötyä myös yhteiskunnalle. Meillä on paljon hyviä esimerkkejä siitä ettei vallan keskittyminen ole tuottanut onnellisuutta vaan yleensä julmuutta sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Maailma ei ole reilu paikka eikä elämä kohtele meitä tasa-arvoisesti. Elämässä on paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa mutta enemmän niitä joihin voimme vaikuttaa. Olemme sen ehkä unohtaneet tai olisiko meidät opetettu matkustamaan yhteiskunnan kaarnaveneellä laineiden liplatellessa. Nimittäin me voimme päättää miten elämme ja millainen meidän yhteiskunta on, jos vain toimimme yhdessä. Kyllä kyllä, ihminen on sotaisa ja riitaisa elämänmuoto mutta muistetaan, että suurin osa sodista sekä väkivaltaisuuksista johtuu epätasa-arvosta. Onnellinen ja tarpeensa tyydyttänyt ihminen hyvin harvoin on sotaisa tai riitaisa. Meidän arvot ja yhteiskunnallinen keskustelu lähtevät melko paljon poliittisen johdon puheista ja vielä enemmän teoista. Teot vasta luovat sivistystä, poistavat nälän, tukevat sairasta ja luovat kestävän yhteiskunnan. Meidän tämän hetken hallitus on kuristanut meidän yhteisöllisyyttä ja tuhonnut niitä arvoja joihin olemme luottaneet. Me emme olekaan fiksuja, uudistavia ja työteliäitä. Julkisen keskustelun mukaan olemme pulleita lampaita.

Johtajana oleminen ja arvostus tulee ansaita. Usein johtajana oleminen on yksinäistä ja kiittämätöntä työtä, teet sitä missä tahansa. Meidän poliittisen johdon viesti tällä hetkellä on se, että hallitus on saavuttanut sitä sun tätä ja tällä tavalla. Me, Suomalaiset, ja yritykset ovat lähinnä lampaita. Hallitukselle sellaiset terveiset, että te ette ole ansainnut luottamusta. Te olette asettaneet luottamuksen päällystakin lätäkön päälle ja kävelleet sen yli. Te olette rikkoneet niitä kirjoittamattomia arvoja joihin meidän Suomalaisten elämä on perustunut. Meidän tulee nyt nostaa pää pystyyn ja ymmärtää se, että kaikki mitä meidän yhteiskunnassa tapahtuu muodostuu meistä. Jokainen lapsi, jokainen nainen, jokainen mies ja ihan jokainen vaikuttaa. Kukaan ei merkityksetön tai turha. Jokainen elävä vaikuttaa täällä vain oman aikansa mutta tekojen vaikutukset voi vaikuttaa sukupolvia. Kuka teistä kasvattaisi lapsensa sillä tavalla kun hallitus meille tällä hetkellä viestii? Toiminnasta puuttuu johdonmukaisuus, selkeys, avoimuus ja lähes kaikki joka tekisi siitä ymmärrettävän. Sipilän puheet ovat olleet tulta ja tappuraa sekä maailmanlopun maalailua. Me kaikki tiedämme, että kun ihminen saa vastuuta ja ihmiseen luotetaan hän tekee parhaansa. Kun ihminen saa vastuuta ja lisää tietoa hän kehittyy. Onko meidän yhteiskunnan päätökset sellaisia jotka kehittävät meitä ja luovat uutta?

Rakkaat ystävät. On meistä kiinni mitä arvoja kunnioitamme ja vaadimme johdolta sekä läheisiltä. Me, jokainen, voimme muuttaa uskomattoman paljon. Me voimme muuttaa maailmaa ystävällisyydellä, välittämisellä, hymyllä ja miljoonilla muilla asioilla. Toisaalta me voimme muuttaa sitä ilkeydellä, julmuudelle sekä välinpitämättömyydellä. Joskus joku on sanonut, että ihmisessä taistelee kaksi puolta. Valo ja pimeys. En usko siihen vaan uskon, että meidän jokaisen tekojen ja arvojen kautta me voimme rakentaa maailman jossa haluamme elää.

]]>

Yleinen

Hallituksen aktiivimalli selkokielellä

Ennen kuin ikuinen keskustelu siitä, että vasemmisto lupaa kansalaisille kuun taivaalta ja on lupauksissaan populistinen. niin minäpä kerron selkokielellä miksi aktiivimalli on epäonnistunut.

Ensiksi kaiken lähtökohta on aina se, että eduskunnan ja hallituksen tehtävä on aina palvella kansalaisia ja Suomea. Jokaisen vaaleilla valitun ainoa ja kiistaton tehtävä on asettaa Suomen ja kansalaisten edut omien sekä puolueen etujen edelle. Piste.

On aivan yhtä selkeää, että Suomen työllisyyspolitiikka tarvitsee uudistuksia. Ihan yhtä lailla on selkeää, että työllisyyspolitiikka tulee sisältää kohdat jotka estävät tukien väärinkäytön. Työllisyyspolitiikka tarvitsee todellakin uudistuksen, jossa yhä enemmän otetaan huomioon työtön yksilönä. Lähdetään aktiivisesti ratkaisemaan yksilön haasteita työllistymisessä ja tukemaan häntä löytämään mielekäs tapa työskennellä. Tähän haluan lisätä vielä, että minä luotan Suomalaisiin. Me haluamme mielekästä työtä ja olemme kovia tekemään työtä. Luottamus on kaiken toiminnan lähtökohta.

Miksi sitten hallituksen aktiivimalli on epäonnistunut eikä palvele kansalaisia? Sipilän hallituksen koko taivalta on värittänyt täydellinen välinpitämättömyys asiantuntijalausuntoja sekä lakien kokonaisvaikutuksia kohtaan. Ei Sipilän hallitus sitä pahuuttaan tee vaan meillä on yksinkertaisesti hallitus joka johtaa Suomea kuin yritystä. Sipilä on tottunut johtamaan yrityksiä ja yrityksissä leikkaukset sekä uudistukset ovat suoraviivaisempia ja tehtyjä päätöksiä on helppo korjata toiminnan aikana. Sipilä on myös tottunut siihen, että luvut on kaikki kaikessa, niin kuin ne yrityksissä loppujen lopuksi on. Tässäkin uudistuksessa valitettavasti näkyy se, että nopeasti halutaan siivota lukuja jotta voidaan kertoa uudistuksen toimivan.

Nyt siis on lähdetty tekemään uudistuksia keskittyen kahteen suurimpaan ongelmaan. Työttömyys ja työttömyyden kustannukset. Eli tähän asti ihan oikein. Mitä sitten sen jälkeen on tapahtunut? Hallitus on tilannut konsulttiselvityksen siitä mitä eri malleja ja vaihtoehtoja uudistukselle on. Konsultti on nostanut niin sanotun Tanskan mallin ja sen tulokset hyvinä ja meille sopivina. Hallitus on ihastunut tähän ja tuloksiin. Tanskan malli kuulostaa kivalta ja on meitä lähellä, helppo myydä kansalle, se siis.

Sen jälkeen hallitus on teettänyt lakiluonnoksen tämän pohjalta. Sen jälkeen luonnos on lähtenyt kierrokselle. Kierroksen aikana on varoiteltu mallista ja nostettu epäkohtia esiin. Epäkohtia ovat olleet muun muassa seuraavat.

Malli ei ole geopoliittisesti tasa-arvoinen. Kaikilla paikkakunnilla ei ole samat mahdollisuudet.
Yksilö ei voi päättää yritysten puolesta omasta työllistymisestä.
Vapaita työpaikkoja on vain yksinkertaisesti liian vähän.
TE-toimistoilla on liian vähän resursseja tukea yksilöllisesti työllistymistä.
Muuttaminen ei ole taloudellisesti tai muiden seikkojen johdosta kaikille mahdollista .
Malli lisää byrokratiaa tavalla jota ei voida ennustaa eikä hallita.
Malli lisää muiden tukimuotojen käyttöä eli siirtää kustannuksia.
Malli rankaisee ja passivoi heitä jotka ovat hakeneet mutta eivät saaneet työtä.
Malli on Kikyn vastainen, koska se on pääasiassa leikkaava, ei tukeva.
Samaan aikaan tehdään leikkauksia työttömyyden hoidosta.

Tuossa ne selkeimmät kohdat. Miksi sitten näin on toimittu? Kuten jo totesin tämän lain lähtökohta ei ole ollut kansalaisten palveleminen tai työttömien ongelmien ratkaisu. Tämän lain lähtökohta on ollut nopea tilastojen siivoaminen ja leikkaukset. Sipilän hallituksen luottamus on pohjamudissa ja Sipilä tarvitsee nopeasti hyviä uutisia. Sipilän hallitus on ottanut alusta alkaen työllisyyden nostamisen vahvaksi aiheeksi joten se on pakko repiä sieltä. Aktiivimallin avulla saataisiin nopeasti siivottua lukuja. Muistetaan, että aikaa ei ole paljon koska eduskuntavaalit lähestyy uhkaavasti. Toinen, eli kustannukset. On selvää, että tässä kyseessä puhdas leikkuri. Jos et saa työtä eikä TE-toimisto pysty osoittamaan muutakaan niin leikkuri iskee.

Voi siis sanoa, että aktiivimallin syy epäonnistumiselle on todellakin Sipilän hallituksen toimintatavoissa. Lähtökohta ei ole kansalaisten ongelmien ratkaisu vaan puolueen ja henkilökultin kannatus sekä leikkaukset. Sinänsä tämä aktiivimalli tuotti hyvääkin. Nyt kaikki ovat ymmärtäneet, ettei tällä hetkellä tehtävä politiikka ole Suomea tai kansalaisia palveleva. Se oikea ja kansalaisia aidosti palveleva malli tulee löytää yhdessä ja valmistella hyvin, kaikki vaikutukset huomioiden. Vaikka tässä nostan Sipilän hallituksen toimintatapoja esiin ymmärrän hyvin, että vaihtoehtoisia tapoja tulee esittää. Uskon, että jokaisen puolueen esittämissä malleissa on hyviä huomioita ja ajatuksia. Mikään ei estä meitä yhdistellä parhaita ajatuksia ja leipoa malli näistä. Se vain vaatii sen, että aidosti ajamme yhteisen maamme ja kansalaisten asiaa.

Meidän tulee siis nyt nopeasti lähteä miettimään työllisyyspolitiikkaa kokonaan uudestaan niin, että se palvelee yksilöä. Me emme voi pitkäaikaistyöttömiä työntää vain johonkin putkeen ja toivoa parasta. Jokaiselle on oma tarina ja omat tarpeet jotta voi työllistyä. Meidän pitää TE-toimistojen, tai vastaavien, kautta antaa tarvittavaa tukea ja apua. Jokainen työllistyvä on voitto ja valtava arvo ihmiselle. Lähtökohta tulee olle ihminen ja Suomen menestys, ei politiikka ja omat edut

]]>

Yleinen

Suomalainen, olet laiska, tyhmä ja saamaton vätys

Oletko Suomalainen? Häpeä ja käperry nurkkaan kuolemaan. Sillä olet saamaton, laiska, tyhmä ja vähätöinen. Asut itsepäisesti ja tahallasi paikassa jossa ei ole työtä ja jonne sinulle joudutaan maksamaan tukia. Sinä, juuri sinä, olet loinen ja haluat vain elää yhteiskunnan varoilla ja juoda A-olutta, sekä haukkua hallitusta. Kauppareissulla pelaat kolikkopelejä ja tulet sossuun itkemään ettei ole rahaa ruokaan. Lapsiakin teet silloin kun sinun pitäisi muuttaa työn perässä ja olla tuottava. Ja tietysti haluat tuoda luku-ja käyttäytymishäiriöiset lapset päivähoitoon ja kouluun valtion rahoilla oppimaan asioita. Jos olet jo ehtinyt eläkkeelle niin ymmärräthän, että eläkkeesi tuhoaa meidän yhteisen hyvinvoinnin? Ja te kaikki, miten julkeat käyttää julkista terveydenhoitoa? Ymmärrätkö miten kallista se on, meidän yhteiskunta ei vaan kestä enää yhtään sydänkohtausta tai diabetesta. Jos edes vähän ajattelisitte niin pitäisitte itsestänne huolta, ettekä repisi heti terveyskeskuksen ovenkahvaa. Tämä ei voi jatkua näin. Suomalaiset ovat suurin este Suomen menestykselle. Ette osaa kieliä, pyydätte liikaa palkkaa. Me emme ole kilpailukykyisiä teidän takia. Tuhoatte tuottavuuden kaikilla vaatimuksilla. Hävetkää ja vielä kerran hävetkää. Te laiskat juntit ette jätä mitään muuta mahdollisuutta kuin antaa keppiä ja kunnolla. Teitä pitää rangaista pitkään jatkuneesta laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ja te kaiken maailman dosentit ja oppineet, te tulette siivoamaan seuraavat sata vuotta. Otamme tutkimuksen rahat pois, miten siinä sitten suu pannaan kun ei pääsekään muka innovoimaan ja tutkimaan. Te vasta olettekin niljakkaita laiskoja hienosti puhuvia parasiitteja. Leikataan saman tien enemmän koulutuksesta ja sivistyksestä. Ette ole ansainneet sivistystä vaan työhön teidän pitää mennä. Ymmärrättehän, että valtio tarvitsee rahaa teidän ylläpitoon. Voi, Suomalainen. Jos vain ymmärtäisit miten paljon me teemme hallituksessa työtä jotta saisitte laiskotella ja kasvattaa seuraavaa työttömien sosiaalipummien sukupolvea. Jos, jos ja jos. Entäs jos Suomea ei olisi, entäs jos Suomi lakkautettaisiin?

Olen pitkään miettinyt mikä tässä Suomen keskustelun ilmapiirissä mättää. Minusta on tuntunut, että kaikki keskustelu on ollut jotenkin irrallista, kuin näkisi pahinta painajaista. On tullut sellainen irrallinen ja epäuskoinen olo. Uskoisin, että hallituksen viimeisen aivopieru eli aktiivimalli sai ajatukseni paikalleen ja uskoisin, että moni muukin on herännyt painajaisesta.

Meitä nimittäin haukutaan ja lytätään alas. Me opiskelemme tahallamme hitaasti, me emme tee töitä ja jos teemme niin teemme vähän ja väärin. Meidän tutkimus ja tuotekehitys on puuhastelua eikä tuota mitään muuta kuin vihervasemmiston unelmia puhtaasta maailmasta. Näitähän on lehdet pullollaan ja kaikki tutkimukset osoittaa siihen, että tuottamaton osa on me, kansalaiset. Lehdet ja hallitus kertoo, että olemme tottuneet liian hyvään. Olemme pilalle hemmoteltuja kakaroita joita pitää rangaista. Emmehän tottele kuin keppiä, ei me muuten ymmärretä. Ei meihin voi luottaa.

Hallitus on synnyttänyt valtavan arvotyhjiön. Jos olette huomannut Kekkosen kuvia on alkanut näkymään vähän joka puolella. Kekkonen oli meille jämäkkä hahmo joka uhrautui meidän puolesta jotta saisimme vapauden kehittää yhteiskuntaa ja rakentaa hyvinvointia. Kekkonen uskalsi sanoa ja uskalsi paimentaa myös maan johtoa. Kekkonen oli kansanmies, yksi meistä. Niin me ainakin haluamme uskoa.

Suomalaiset on ollut kovin anteeksiantavaisia johdolle. Kuuliaisiakin olemme mutta samaan aikaan olemme erittäin oikeudentajuisia. Kyllä me ymmärrämme kun meitä painetaan alas. Me emme vain osaa ymmärtää, että sitä voisi tehdä valtionjohto. Hehän ajattelevat meitä ja meidän hyvinvointia. Hehän luottavat meihin ja meidän kykyyn antaa parastamme ja toimia yhdessä. Mutta entäs jos meidän johto ei olekaan hyvä? Entäs jos he eivät ajattelekaan meitä vaan yritysten tuottavuutta ja omaa sekä lähipiirin menestystä? Mitä me sitten tehdään?

Nimittäin nyt on se tilanne. Meidän maatamme johdetaan huonosti ja väärin. Meidän maatamme johdetaan kuin yritystä. Yksikköä josta voidaan aina leikata ja lähettää tuottamaton yksikkö pois. Jonnekin pois jossa hän ei ole taakaksi. Mutta Suomi on maa joka on täynnä Suomalaisia. Meitä ei voi lähettää mihinkään ja yhdessä me olemme maamme Suomi. Me rakastamme ja kunnioitamme tätä maata. Me olemme tämän yhdessä rakentaneet ja kaikessa juroudessamme kunnioitamme kaikkia. Me olemme ylpeitä sivistyksestämme ja siitä miten pieni maa tekee suuria. Siitä miten kaikilla on tasa-arvoa ja kaduilla voi kulkea rauhassa. Meillä on vikamme, olemme itsepäisiä emmekä aina puhu sitä mitä ajattelemme. Mutta meihin voi luottaa. Jos lupaamme jotain niin teemme sen ja teemme sen hyvin. Olemme nöyriäkin, olemme vähään tyytyväisiä. Olemme ylpeitä tehtaamme menestyksestä emmekä välitä vaikka tehtaanjohtaja ansaitsisi paljon enemmän kuin me. Hän luottaa meihin ja tarjoaa meille tilaisuuden olla hyödyllinen ja oppia lisää.

Sellaisia me Suomalaiset olemme. Me olemme maailman paras kansa. Me olemme kansa jonka pitää nyt oppia, että maamme johto ei välttämättä ole hyvä tai ajattele meitä. Meitä Suomalaisina, yksilöinä ja ihmisinä. Meidän pitää olla ylpeitä niistä saavutuksista joita koko ajan teemme. Meillä on huippututkimusta, maailman parhaita innovaatioita sekä itsensä likoon laittavia urheilijoita. Me olemme Suomalaisia. Älkääkä koskaan antako kenenkään uskotella, että olette tyhmiä tai saamattomia. Me kaikki tiedämme ettei Suomalainen halua elää tuella. Me kaikki tiedämme, että Suomalainen on ylpeä itsenäisyydestä sekä osaamisesta.

Menestyminen lähtee luottamuksesta. Menestyminen lähtee mahdollisuuksista. Jos luottamusta ei anneta se tulee ottaa. Ystävät hyvät, Suomalaiset. Meihin ei luoteta, meitä painetaan maahan, meitä väheksytään. Olisiko nyt aika sanoa….

“Ei käy, haluamme vaihtaa johdon. Haluamme johdon joka luottaa meihin. Haluamme johdon joka luo meille mahdollisuuksia ja valaa meihin uskoa. Haluamme johdon joka uhrautuu maamme johdossa meidän mahdollisuuksien takia eikä kerää vain itselleen omaisuutta sekä menestystä. Haluamme johdon johon voimme luottaa.”

]]>

Yleinen

Kiitos kaikille vuodesta 2017

Vuosi on jälleen vaihtumassa. Tuntuu, että mitä enemmän kertyy elettyjä vuosia sitä nopeammin vuodet vierivät. En ole luonteeltani sellainen, että tekisin kovasti lupauksia tai parantaisin huonoja tapojani. Kaipa olen jo sen verran vanha ja kyyninen, että ajattelen ettei maan päällä ole pyhimyksiä tai paholaisia. Täällä me ollaan yhdessä. Ihmiset ja eläimet sekä meidän upea luonto. Joka vuosi sitä silti jotain oppii ja kuluneena vuotena sitä oppinut taas paljonkin. Kuinkahan sitä oppisi kaikkea opittua käyttämään parhaalla tavalla kaikkien hyväksi?

Niin, vuosi 2017 oli näin taaksepäin katsoen oppimisen ja uusien asioiden vuosi. Täytyy kyllä tunnustaa, että jokusen vuoden takainen sydänkohtaus on muuttanut ajatteluani melko paljon. En kovin pienistä hätkähdä tai pidä niitä elämää suurimpina asioina. Nimittäin kun kohtaa oman kuolemansa niin oppii tarttumaan hetkeen, siihen pieneenkin. Ja kun tarttuu hetkeen niin arvostaa mennyttä ja oppii varautumaan tulevaisuuteen. Se on vähän kuin tuntisi historian.

Vuonna 2017 lähdin mukaan politiikkaan eli osallistuin kuntavaaleihin. Näin ensikertalaisena ja silloin täysin politiikan ummikkona tulos oli melko hyvä. Saavutimme siis varavaltuutetun paikan. Osallistuminen politiikkaan oli oikeastaan jonkinlainen herääminen siihen, että meidän kaikkien tulee antaa kykymme ja osaamisen mukaan jotain myös yhteiskunnalle takaisin. Itse en ajattele politiikkaa työnä tai “kilpana”. Mietin sitä omana tapanani antaa yhteiskunnan käyttöön sitä osaamista mitä minulla on. Yksi suurimpia ristiriitoja alussa oli valita puolue. Luin kaikkien puolueiden ohjelmat ja esitykset läpi. Demarit nousi minulle selkeäksi valinnaksi. Toki demareissa on asioita jotka eivät ole ihan suoraan minua. Mielestäni puolueen tärkein asia on aate joka taas ohjaa arvojen kautta päätöksiä. Demari aate jossa tasa-arvosta pidetään huolta ja rakennetaan yhteiskuntaa yhdessä on minua lähellä. Puolue ei saisi koskaan olla etujärjestö vaan sen arvojen tulisi ohjata toimintaa nimenomaan yhteiskunnan rakentamiseen. Olen politiikan kautta oppinut todella paljon ja jotenkin herännyt ajattelemaan miten paljon yksikin ihminen voi tehdä vaikka teot ei ole lehtien palstoilla. Olen oppinut kunnan toiminnoista, ihmisistä, päätösten vaikutuksesta ja saanut tutustua upeisiin ajatteleviin ihmisiin. Olen saanut myös mukavasti haasteita, joissa olen saanut luovuttaa osaamistani yhteiseen käyttöön. Tämän osalta odotan mielenkiinnolla vuotta 2018 mitä se tuo tullessaan. Lupaan olla tinkimätön ja työteliäs.

Aloin myös yksityisyrittäjäksi. Tai on meitä yhtiössä kolme osakasta. Se on ollut hivenen samanlainen herääminen kuin tuo politiikkaan mukaan meno. Olen vuosikymmeniä ollut suurten yritysten palveluksessa ja kun suuren yrityksen voima ja energia pitää luoda itse on siinä uuden ajattelun paikka. Olen ollut vuosikymmeniä onnekas koska olen kaikki vuodet saanut tehdä työtä upeiden ihmisten kanssa upeissa yrityksissä. Viimeisin suuri yhtiö, jossa olin työsuhteessa, oli Samsung. Täytyy tunnustaa, että siellä olevia naisia ja miehiä on ikävä. Samsung on poikkeuksellinen yhtiö jossa on poikkeuksellisen taitavia ja mielettömän sitkeitä ihmisiä töissä. Hattua nostan ja olen ylpeä. Aloin yrittäjäksi koska tunsin, että minulla on enemmän annettavaa. Aloin yrittäjäksi koska tunsin, että haluan jättää enemmän jälkeä ja olla avuksi. En alkanut yrittäjäksi jotta saisin enemmän rahaa tai etsisin helppoa elämää. Kuten tuo politiikkakin etsin yrittäjyyden kautta kanavaa, jolla voin ratkaista yhteisöjen sekä organisaatioiden ongelmia tehokkaammin ja paremmin. Ajattelen meidän yritystämme keinona tarjota vuosikymmenien aikana oppimamme asiat tiiviinä pakettina asiakkaidemme käyttöön. No, vuosi 2018 opettaa tästäkin asiasta minua ja meitä vielä paljon lisää ja sitäkin odotan innolla mutta levollisesti. Työtä tulee olemaan paljon ja varmasti tarjolla on onnistumisen ja epätoivon tunteita. Ne vain pitää yhä paremmin käsitellä ja muuttaa positiiviseksi energiaksi sekä muutos voimaksi.

Politiikan ja yrittäjyyden ympärillä oli melko paljon oma tekemiseni vuonna 2017 tai ainakin ne uudet asiat. Toki on tapahtunut paljon muutakin. Minulla on upeat lapset ja upea vaimo. Vaimonikin on yrittäjä ja olen todella ylpeä miten hän opettelee koko ajan uutta ja sitkeästi hakee niitä tilaisuuksia joissa hänen osaamisesta on hyötyä. Toivottavasti ehdin häntä auttamaan enemmän vuonna 2018. Lapset on luonnollisesti tärkeimmät mitä meillä on. Mitä enemmän tulee ikää ja kokemusta sitä enemmän ymmärtää miten tärkeitä lapset ja nuoret ovat. Omien lapsien puolesta kävelisin silmää räpäyttämättä tuleen, jos sellainen tilanne joskus eteen tulisi. Isänä olen ehkä enemmän se ikävä ja velvollisuuksia korostava kuin rento kaveri. Olen ajatellut niin, että sen rennon kaverin aika on sitten kun lapseni ovat oppineet perusasiat ja ottamaan vastuuta. Toki he ovat vielä nuoria ja pidän tärkeänä sitä, että lapsi saa olla lapsi. Vaikka puhun suoraan lapsilleni ei heille vielä tarvitse tuoda maailman tuskaa, siihen heillä on vielä aikaa. Lapseni pitää saada tutkia maailmaa luottavaisena ja vapaana. Meidän lapsilla on siihen mahdollisuus enkä halua sitä riistää. Se oppiiko jonkin asian nyt vai vuoden päästä ei ole niin oleellista. Oleellista on saada nauttia lapsuudesta ja muodostaa oma itsensä vapaana ja ajan kanssa.

Mikä sitten on suurin oppi joka nousee jalustalle ja jonka vuosi 2017 toi tullessaan? Niitä on niin paljon mutta ehkä nostaisin ylös yhden. Olen oppinut ettei kaikkia voi miellyttää eikä kaikki ihmiset ajattele kokonaisuutta tai muita. Olen ehkä elänyt sinänsä väritöntä elämää etten ole halunnut, että olisin kenenkään kanssa kovin paljon eri mieltä. Ehkä sitä voisi kutsua miellyttämiseksi mutta sitä se ei suoraan ole. Olen pyrkinyt aina miettimään kaikkia ja kokonaisuutta. En siitä luovu koskaan mutta vuonna 2018 tulen asettamaan enemmän omia pyrkimyksiä, enkä välitä niin siitä mitä muut minusta ajattelevat. Muuten vuoden 2017 oppeja on vaikea lähteä erittelemään niitä on niin paljon. Olen kovin kiitollinen kaikille kenen kanssa olen saanut olla vuorovaikutuksessa. Olette antaneet paljon, suunnattoman paljon.

Lupauksia vuodelle 2018, pitääkö niitä antaa? Mielestäni ei koska ei ihmisen elämä ole kvartaali vaan se on jatkuva prosessi. Mutta pari asiaa tässä voisin kertoa miten tulen tekemään mutta nämä ei ole lupauksia vaan toteamuksia.

Luen enemmän, lukeminen kannattaa aina. Jätän sähköiset välineet vähemmälle. Tartun enemmän hetkeen, en murehdi mennyttä tai ajattele tulevaa. En käytä aikaa niihin asioihin tai ihmisiin jotka ajavat vain omaa etuaan. Pidän enemmän yhteyttä ystäviini. Olen luonteeltani puhelias mutta viihdyn liian hyvin yksin ajatuksissani ja unohdan liian helposti oikean sosiaalisuuden. Annan enemmän yhteiskunnalle takaisin, toivottavasti tähän löytyy hyvät kanavat ja tavat. Annan itselleni armoa ja aikaa myös keholleni eli nostan liikunnan määrää. Niin ja juon enemmän vettä kuin kahvia. Liikunnasta vielä sen verran, että se on luonnollisesti DiscGolffia!

Rakkaat ystävät. Vuosi 2017 alkaa olemaan taputeltu. Haluan vielä sanoa, että me kaikki olemme täällä yhdessä. Olette rakkaita ja toivon kaikille parempaa vuotta 2018. Niin, paitsi itsekeskeisille kusipäille, teille toivotan erittäin huonoa vuotta 2018 ja haistakaa paska!

]]>

Yleinen

En halua valinnanvapautta

Minä en missään tapauksessa halua sairaudenhoidossa valinnanvapautta. Minä haluan hyvää palvelua yhdestä paikasta ilman, että joudun miettimään mistä saan parasta laatua. Haluan olla aina varma, että minua hoitava lääkäri on ammattitaitoinen ja osaava. Itse asiassa en ymmärrä missä vaiheessa olemme hoitoa alkaneet kyseenalaistamaan. Me emme tarvitse valinnanvapautta vaan hyvää ja nopea hoitoa silloin kun sitä tarvitaan.

Me hakeudumme lääkärille yleensä jostakin syystä. Me olemme silloin sairaita ja tarvitsemme apua. Siinä tilanteessa ihminen haluaa vain palvelua ja itsensä kuntoon, kaikki muu on epäoleellista. Me haluamme silloin hyvää hoitoa yhdestä pisteestä, eikä pompottelua eri setelit kädessä sinne sun tänne. Oletko sinä paras valitsemaan paikan jonne haluat mennä hoidettavaksi? Oletko sinä kyvykäs päättämään hoitavan lääkärin ammattitaidon? Pystytkö päättämään onko hoitoa tarjoava yritys vastuullinen ja paras paikka? Minä en siihen pysty vaan minun pitää luottaa. Nyt meitä pyydetään luottamaan valinnanvapauteen joka on vain termi, kolinaa tyhjissä tynnyreissä. Markkinointia ja mielipiteisiin vaikuttamista. Kukapa ei haluaisi vapautta valita? No, minä en halua. Minäpä kerron mitä minä haluan.

Minä haluan, että kun tarvitsen lääkäriä saa ajan varattua nopeasti ja joustavasti. Saan ajan nopeasti ja pääsen vastaanotolle minulle tuttuun paikkaan joka on minua lähellä. Jos vaiva on vakavampi ja vaatii erikoislääkäriä haluan, että tämä asiantuntija tulee samasta rakennuksesta nopeasti konsultoimaan vaivaani. Tämän jälkeen haluan selkeän ja ymmärrettävän hoitosuunnitelman jolla on myös aikataulut. Tai jos vaiva on akuutti haluan, että minut siirretään heti vuodeosastolle saamaan kiireistä hoitoa. Ei tämä kovin monimutkaista ole, eihän? Lisäksi haluan hankkia lisäpalveluita. Haluaisin käydä kerran vuodessa “kuntokartoituksessa” ja saada selkeät ohjeet oman terveyteni ylläpitoon tulosten perusteella.

Vihaan termiä valinnanvapaus. Sitä käytetään vastuuttomasti ja harhauttamaan kansalaisten ajattelua omasta terveydenhoidosta. Valinnanvapaus on kuin vastakohta kunnallisille palveluille jotka leimataan huonoiksi, hitaiksi ja ammattitaidottomiksi.

Miksi ihmeessä emme voi rakentaa hyvinvointikeskuksia kuntiin? Ne voitaisiin tehdä nykyisten sairaaloiden yhteyteen yhdessä eri palveluita tarjoavien yritysten kanssa. On totta, että terveyskeskukset ovat ruuhkautuneet. Eli ulkoistetaan terveyskeskusten palvelut yrityksille. Yritykset voisivat luoda lisäpalveluita oman terveyden ylläpitämiseen johon sitten voisi käyttää vaikkapa palveluseteleitä. Näin saisimme ajattelun, että terveytemme vaatii myös meidän omaa aktiivisuutta sekä työtä. Terveydenhoidosta keskustelua varjostaa holhous, olemme ulkoistaneet oman terveytemme lääkäreille ja koneistolle. Ehkä se selkä tai niskavaiva ei vaatisi niin paljon sairauspäiviä jos sitä hoidettaisiin hieronnalla ja suunnitelmallisella liikunnalla. Ehkä meidän pitäisi hoitaa enemmän terveyttä kuin sairautta.

]]>

Yleinen

Onnea itsenäinen Suomi

Me olemme Suomessa etuoikeutettuja. Elämme rikkaassa ja suvaitsevassa valtiossa jossa pidetään kaikista huolta. Tarjoamme kansalaisille maailman parasta koulutusta, sivistystä, terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaa. Olemme ehkä tällä hetkellä niin etuoikeutettuja ettemme enää arvosta sitä rakennustyötä ja epäitsekkyyttä jolla tämä maa on nostettu.

Itsenäisyyden juhlintaan liittyy läheisesti Suomalaisten käymät sodat. Sotiemme lopputuloksena itsenäisyytemme aate säilyi ja se vahvistui. Jotkut puhuvat ihmeestä ja jotkut kertovat jumalan olleen puolellamme. Sotien aikana tapahtunut ihme ei ollut ihme vaan osoitimme kykymme toimia yhdessä. Osoitimme sen kuinka voimakas pienikin kansa voi olla jos päätämme jotain. Päätämme pitää linjan, tuhota kohteen, johtaa kansaa, tuottaa sotatarvikkeita, pitää huolta haavoittuneista. Me päätimme olla yhtä. Emme aina olleet samaa mieltä mutta aina me selvisimme. Ei romantisoida sotaa. Ei sodassa ole läsnä jumala tai saatana. Sodassa on läsnä selviytyminen ja tehtävän suorittaminen voitokkaasti. Ystävät hyvät, me olemme pirullisen hyviä käymään sotaa.

Toivon, että me kaikki muistamme ja kunnioitamme sotiemme käyneiden uhria myös muuna aikana kuin juhlapäivinä. He ovat sen ansainneet. Toivon myös, että muistamme sodan kauhut ja sen millaisen haavan sodat viiltävät yhteiskuntaan. Toivon, että muistamme lapset ilman vanhempien turvaa, toivon, että muistamme mielenterveysongelmat ja muistamme se, että sodan sankari voi olla rauhan hylkiö.

Muistakaamme myös sukupolvia jotka rakensivat tämän maan. Korjasivat sodan jäljet ja nuolivat haavansa. Hiljaa ja nöyrästi toimi Suomen pieni kansa. Kun katsomme rakkaan maanne historiaa esittäytyy se selkeänä ja ikäänkuin kirkkaana polkuna, tai matkana. Sivistys, terveyspalvelut, ruokahuolto ja monet muut nousevan yhteiskunnan palvelut rakensivat maatamme ja loivat luottamuksen. Ajatelkaa kuinka nopeasti Suomi on kehittynyt siihen missä nyt olemme. Kuunnelkaa ja lukekaa muistelmia. Historian sivuilla on myös meidän tulevaisuus, kätkettynä mutta paljaana meidän edessä.

Ollaan myös kiitollisia tästä päivästä. Tunnetaan murhetta siitä, että vain harva saa elää Suomen kaltaisessa maassa. Maassa jossa voi kertoa mielipiteensä, maassa joka tarjoaa loputtomasti vaihtoehtoja, maassa jossa sivistys ja terveys kuuluu kaikille. Ollaan kiitollisia toisistamme. Emme edelleenkään ole aina samaa mieltä mutta aina me selviämme, aina me olemme yhdessä. Me yhdessä olemme Suomi, yhdessä voimme tehdä sen mitä historia hämmästelee. Jokainen tavallaan ja taidoillaan, kaikkia tarvitaan ja kaikki otetaan mukaan.

Minun Suomella on lasteni kasvot. Niin kauniit ja avoimet elämälle. Niin hymyilevät ja ystävälliset, että se pelottaa. Toivon heille viisautta, malttia,onnellisuutta sekä rakkautta. Meille toivon nöyryyttä rakentaa edelleen rakasta Suomea lapsillemme. Ei itsellemme vaan lapsillemme. Nostetaan itsekkyys sivuun, ajetaan ahneus pois. muistetaan kuinka vähällä kansamme on selvinnyt. Muistetaan kuinka paljon työtä se on vaatinut. Rakkaat ystävät, yhdessä voimme tehdä mitä vain, yksin voimme vain naamioida yksinäisyyden ja itsekkyyden irvokkaan naamion kultaan.

]]>

Yleinen

Isäni, mitä merkityksellisin seniori

Paneuduin isänpäivän kunniaksi miettimään sitä millä arvoilla me kohtelemme kansamme ikääntynyttä väestöä eli arvokkaita senioreita. Me kaikki kun vanhenemme. SuperIsänkin voimatkin heikkenevät ja hän tarvitsee apua, sekä huolenpitoa. Hän on edelleen isä ja se sama henkilö joka omilla avuillaan, sekä voimillaan on rakentanut yhteiskuntaa meille kaikille.
Se mitä me, SuperIsät, teemme tänään vaikuttaa myös aikanaan meidän merkitykselliseen vanhuuteen.

Yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti. Yhteiskunnallinen muutos on pakko, eikä se ole valintakysymys. Voimme silti vaikuttaa paljon arvoilla joilla muutoksia ohjaamme. Yksi suurimpia muutoksia on se millä tavalla teemme työtä. Työtä ei enää tehdä samassa maantieteellisessä paikassa, vaan yksilö ja perhe voi liikkua paljonkin työn mukana lyhyessäkin ajassa. Toinen suuri muutos on kaupungistuminen. Se usein tarkoittaa asumista pienemmissä asunnoissa. Yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin.

Yhteiskunnalliset muutokset luovat valtavia paineita myös senioreiden merkitykselliseen vanhuuteen. Suomi on jatkuvassa muutoksessa ja kaupungistuminen on myös meillä trendi. Senioreille tämä tarkoittaa hyvin usein sitä, että lapset ja lapsenlapset asuvat pitkien välimatkojen päässä. Useilta senioreilta puuttuu siis perheen tuoma tukiverkko päivittäisten askareiden ja jaksamisen hoitamisessa. Syrjäseutujen autioituminen tarkoittaa myös sitä, että kerätyn omaisuuden arvo romahtaa tai jopa katoaa. Syrjäseudulla olevaa kiinteistöä tai maata kun ei kovin moni halua ostaa tai asuttaa. Syrjäseutujen autioituminen tarkoittaa myös sitä, että palvelut heikkenevät juuri kun niitä tarvittaisiin ihan päivittäisen jaksamisen, sekä elämän mielekkyyden kannalta. Kaupungeissa asuvat seniorit eivät joudu kärsimään niin paljon omaisuuden arvonalennuksesta, mutta muutoin haasteet ovat hyvin samankaltaisia.

Vanhustenhoidolla on Suomessa pitkä ja melko värikäskin historia. Yhteiskuntamme on toiminut niin, että seniori on pysynyt pitkään perheen arjessa mukana tuoden siihen kokemusta sekä apua. Tästä se romanttisin näkymä on pihan perällä oleva “mummonmökki” jossa seniori vietti turvallisessa ympäristössä eläkepäiviään. Toinen, ei niin romanttinen, näkymä on vaivaistalot. Vaivaistalojen aika on mennyt jo ajat sitten mutta yhä edelleen se sama ajatus varjostaa monien ajatusta niistä ajoista kun ei pysty enää yksin tai tuettuna asumaan. Tai jos yksinkertaisesti varat loppuu, koska eläke ei riitä kattamaan nousseita kustannuksia. Suomalainen seniori on tottunut nielemään paljon, eikä valita pienistä. Jopa niin pitkälle ettei edes oikeuksien, sekä arvokkaan kohtelun puutteesta pidetä meteliä. Suomalaisen seniorin yksi suurimpia arvoja lienee “en halua olla taakaksi tai vaivaksi”. Me nuoremmat rakennamme omaa vanhuuden turvaa joka ikinen päivä. Yksi osa siitä on eri tavoilla kerättävä omaisuus mutta yhä merkityksellisempi osa on se miten kohtelemme tämän hetken senioreita ja mitä arvoa heille annamme. Tämä arvojen ja tekojen yhteenliittymä määrittelee myös meidän, työikäisten, vanhuuden merkityksellisyyttä.

Mitkä ovat meidän senioreiden tulevaisuudennäkymät? Missä he asuvat ja miten rakentavat merkityksellisen vanhuuden? Mielestäni kaiken pohjalla on arvoihin perustuvat poliittiset päätökset laista sekä asetuksista. Lait ja asetukset nimittäin ohjaavat kuntia joiden vastuulla on järjestää vanhustenhuolto sekä lukuisat tukipalvelut. Korostan sanaa arvot tarkoituksella. Senioreiden kohtelun ja palvelut nimittäin määrittelee hyvin pitkälle se koemmeko me heidät voimavarana vai taakkana. Tässä piilee se suuri arvokysymys, sekä myös merkityksellisin kysymys seniorille itselleen.

Tämän hetken kehitys senioreiden tukemisessa on erittäin tehokas kodinhoidontuki. Kantava ajatus on siis se, että seniori pidetään asumassa kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Turvaa ja apua tuovat ruokapalvelu, turvaratkaisut sekä monet muut palvelut. Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu siihen asti kun seniori pystyy itsenäisesti toimimaan sekä nauttimaan elämästä. Sen jälkeen kun kunto heikkenee niin paljon, että kunto ei luo mahdollisuuksia aktiiviselle elämälle muuttuu kodinomainen asuminen yksinäiseksi tuntien laskemiseksi. Yksinäisyys on yksi pahimpia ihmisen merkityksellisyyden uhkia. Voimme kaikki kuvitella miltä tuntuu istua yksin kotona kun kunto ei enää luo mahdollisuutta pienelle kävelylle, kun lääkkeet turruttavat ajatukset ja kun jokainen kävijä vain muistuttaa siitä, että kohta olet taas yksin. Ja siitä tässä nimenomaan on kysymys, merkityksellisestä elämästä.

Senioreilla on valtava määrä kokemusta, viisautta sekä sitä mitä meiltä muilta usein puuttuu eli aikaa. Trendikkäästi sanoisin, että seniorit on resurssi ja voimavara. Seniorit ovat ansainneet työllään oman ajan ja itsekkään elämänvaiheen. Mutta me kaikki tiedostamme ja tiedämme sen, että kun kävelylenkit ja matkustelu ei enää suju kaivataan ennen kaikkea ihmiskontakteja, turvaa, puuhaa päiviin sekä yhteisöllisyyttä. Nämä kaikki luovat yhdessä merkityksellisen vanhuuden. Mielestäni meidän pitäisi nopeasti siirtää yhteiskunnan tukea siihen, että luomme kunnallisen senioriasumisen verkoston. Senioreiden määrä kasvaa koko ajan joten myös kustannukset nousevat. Tilanne muodostuu usein niin,että seniori hitaasti heikkenee asuessaan yksin kodissa ja kierteen oikaisee sairaalahoito. Hoitojakson jälkeen seniori palautetaan kotiin odottamaan seuraavaa hoitojaksoa. Näen tässä useiden eri tukipalveluiden kustannuksia enkä usko, että niitä osataan laskea kokonaisuutena. Lisäksi olen varma, ettei yksin kotona oleminen ole merkityksellistä jos toimintakyky ei tätä muotoa tue. Palataan siis kunnalliseen senioriverkostoon.

Mielestäni kuntien tulisi jo lähteä ennakoimaan ikääntyneiden palveluiden tarvetta hyvissä ajoin. Tämän voisi toteuttaa jopa niin, että luodaan kyselyjä mitä vielä itsenäinen seniori tulevaisuudessa haluaa. Näin saadaan kehitettyä palveluita edelleen. Tällä hetkellä yksityiset palveluntuottajat luovat hyviä konsepteja, sekä tuottavat hyvää palvelua.Itse koen vääränä sen, että seniori joutuu myymään koko omaisuutensa jotta pääsee yksityisten palveluiden piiriin. Se on jotenkin masentava elämän mitätöivä toimenpide ja altistaa seniorin myös vakaville väärinkäytöksille. Yksityisen yrityksen merkitys on aina tuottaa tulosta, se ei siis koskaan voi huolehtia senioreistamme kuin kunnallisesti tuotettu palvelu. En silti halua tuomita yksityisten tuottamia palveluita, päinvastoin. Ne ovat valtavan tärkeitä ja osaltaan rakentavat kokonaisuutta. Lähden rakentamaan ajatuksia niin, että kunnat omistavat kiinteistöt ja vastaavat palvelusta joka tavoitteen mukaan rakennetaan yhdessä yksityisten kanssa tukemaan merkityksellistä elämää. Senioriverkosto tarjoaisi siis kodinomaisen asumisen yhteisöllisesti. Tämä mahdollistaisi jatkuvat sosiaaliset kontaktit ja parhaan avun jotta toimintakyky pysyy tasaisena, eikä sairaalajaksoja tarvita. Luonnollisesti asumiseen kohdistuu kustannuksia joita käyttäjältä peritään. Tähän on jo nyt olemassa säädökset sekä lait. Lisäksi yksityisten palveluilla voidaan tuottaa monia lisäpalveluita sekä, täydentää esimerkiksi lääkäripalveluita. Senioriverkoston osana voisi toimia myös päiväkeskus johon olisi tervetulleita kaikki osaksi toimintaa. Seniorikeskukset voisivat jopa itse olla palveluntarjoajia. Toimia ohjaajina, tuottajina sille ajalle, sekä osaamiselle mitä asujilla on.

Ajatus ei sinänsä ole uusi tai ihmeellinen. Kuvatun kaltaisia keskuksia on olemassa ja ne toimivat hyvin. Se mitä haen on arvojen kautta rakentuva kokonaisuus joka rakentuu enemmän palvelukeskuksien kuin kodinhoidontuen varaan. Ymmärrän, että kysymys on vaikea ja sen yksi monista haasteista on senioreiden kunto, sekä omat halut järjestää elämä. En väitä ratkaisevani tällä kirjoituksella mitään mutta haluan ajatuksillani herättää keskustelua, sekä ajatuksia siitä mitä me yhdessä haluamme.

Mitä sitten haluan omalle SuperIsälle ja SuperÄidille? Haluan heille merkityksellisyyttä elämän loppuun asti. Haluan heille luettuja kirjoja, ajateltuja ajatuksia, yhteisöllisyyttä, aikaa, lastenlasten kosketusta ja piirroksia, kahvinkeittimen aamuista ääntä ja luonnon vaiheiden kanssa vanhenemista. Haluan, että he nauttivat siitä ajasta jolloin kello ei ole enää niin tärkeä, eikä aikataulut määritä päivää. Haluan, että he tekevät niitä asioita joista nauttivat ja jotka kokevat merkitykselliseksi.

Se mitä en halua heille, enkä kenellekään, on sulkeutuneen elinpiirin luoma merkityksettömyys jossa odotus on läsnä jokaisessa hetkessä. Jossa jokainen kontakti, jokainen vieras, jokainen puhelu vain muistuttaa siitä mitä itsellä joskus oli ja mitä joskus itse oli.

]]>

Yleinen

Sipilä ulos ja demokratia sisään

Meillä on ollut mielenkiintoinen ja vaiherikas poliittinen kausi Sipilän hallituksen aikana. Joku voisi sanoa, että meillä ollut huono tai epäonnistunut hallitus. Minä sanoisin, että voimme ottaa opiksemme tai sitten hukata aikaa väittelyyn, sekä syyttelyyn. Nimittäin demokratia toimii vain jos kuuntelemme toisiamme ja pyrimme ymmärtämään kaikkien näkemyksiä sekä tarpeita. Äänimäärät toki ratkaisevat hallituksen ja eduskunnan kokoonpanon, mutta varsinainen lopputulos määritetään vasta siitä millä tavalla demokratiaa toteutetaan.

Suomen kansa on rehellistä, työteliästä ja suoraa. Me emme kovin hyvin osaa käsitellä niitä henkilöitä jotka puhuvat muunneltua totuutta tai ajavat vain omia etujaan. Me haluamme uskoa, että jokaista ihmistä ohjaa se kollektiivinen arvomaailma jonka yhdessä voimakkaasti jaamme. Se on yhteisten asioiden hoidossa valtava voimavara, sekä mahdollisuus kehittää yhteiskuntaa. Mutta se on myös valtava vastuu. Suomalainen ei kovin aktiivisesti seuraa politiikkaa vaan keskittyy enemmänkin oman elämän pyörteisiin. Emme ehkä aina ymmärrä miten onnekkaita olemme olleet, meidän maata on johdettu yhteisellä näkemyksellä ja huolehtien koko kansasta. Kun kansalaiset ovat tyytyväisiä on myös tuottavuus korkea ja lieveilmiöt pysyvät pieninä.

En tunne Juha Sipilää mutta uskon, että hän on upea, rehellinen ihminen ja haluaa jättää jälkensä Suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti Sipilän hallitus on ajanut Suomen tilanteeseen joka voi vahingoittaa yhteiskuntaamme vakavasti. Puhumalla Sipilän hallituksesta tarkoitan todellakin koko hallitusta, en vain Keskustaa puolueena. Kokoomuksen suurin synti on ollut pysyä passiivisena, kun Sipilä on yrittänyt ajaa uudistuksia. Poliittisen vallan kannalta Kokoomus on pelannut peliä fiksusti, Suomen kannalta Kokoomus on pelannut peliä täysin väärällä tavalla. Tämän hetken hallitus kun on kahden puolueen hallitus. Sipilä on tottunut johtamaan yrityksiä. Yrityksissä voidaan tehdä nopeita päätöksiä ja niiden perusteella nopeita muutoksia. Demokraattisen Suomen johtaminen on mitä luultavimmin yllättänyt Sipilän ja pahasti. Pahin pettäjä on ollut hallituskumppani Kokoomus. Missä Sipilä sitten meni harhaan? Ensimmäinen virhearvio oli rakentaa liian pieni hallituspohja. Ymmärrän sen tarkoituksen ja tavoitteen. Kapealla pohjalla on helpompi johtaa ja saada päätöksiä läpi. Toinen virhearvio oli maakuntien ja Soten valinnanvapauden vahva liitto. Nimittäin siinä on kysymys perusteiltaan siitä mitä kumpikaan osapuoli ei olisi toiselle halunnut. Kolmas virhe oli uskoa siihen, että kaikki ajavat Suomen yhteistä hyvää.

Mitä nämä virheet sitten aiheuttivat ja mitä ne tulevat aiheuttamaan? Otetaan ensin käsittelyyn hallituspohja. Sipilän hallitus on demokratian kannalta rampa. Sipilän hallitus ei edusta Suomen kansaa vaan hallitus on muuttunut enemmän etujärjestöksi, jolla aikanaan oli yhteinen agenda mutta nyt jäljellä on pinnan alla lymyävät ristiriidat. Sipilän hallitus ja tapa johtaa on vahingoittanut kansalaisten käsitystä demokratiasta joka voi johtaa suuriin muutoksiin äänestyskäyttäytymisessä. Protestiäänien määrä voi nousta ja yleinen äänestysaktiivisuus voi laskea yhä edelleen. Toisaalta, ainakin toivon, että ihmiset ovat oppineet äänestyksen olevan hyödyllinen ja toimiva tapa olla osa yhteiskuntaamme. Sipilä teki valtavan virheet arvioidessaan Kokoomusta. Hän varmasti tuntee poliittista historiaa sekä realiteetteja mutta uskoi, että hän saa asiat toimimaan ja kapea pohja nopeuttaa päätöksiä.

Toinen virhearvio oli maakuntien ja soten valinnanvapauden vahva liitto. Ei tarvitse kovin aktiivisesti seurata politiikkaa kun ymmärtää, että nämä kaksi agendaa toisiinsa kietoutuneena on määrittänyt hallituksen työskentelyn raamit. Kokoomus on ottanut koko leikistä ilon irti, ja tulee ottamaan vielä enemmän kun presidentinvaalit on ohi. Maakunnat on ollut Keskustan unelma jo pitkään. Maakuntien lisääntynyt valta lisäisi Keskustan valtaa. Ei tuo poliittinen agenda oli välttämättä paha, koska siinä toteutuu alueellisesti demokraattinen äänestys. Onnistuessaan maakunnat voisivat todella lisätä alueiden tasa-arvoisuutta sekä elinvoimaa. Tästä uudistuksesta totean vain sen, että sen sisäänajo ei tule olemaan helppo eikä halpa. Kokoomus taas on ajanut häikäilemättömästi soten valinnanvapautta yritysten eduksi. Nimittäin terveydenhuollon yksityistäminen tuottaa aivan käsittämättömästi rahaa yrityksille. Ei yritykset eikä voitto ole huono asia vaan erittäin kannatettava. Ongelma tässä on se, että valinnanvapaus mahdollistaa valtavan tulonsiirron yrityksille. Voimmeko olettaa, että monikansallinen yritys toimii Suomessa eettisesti ja nostamalla kansalaisten edut ensisijaiseksi?

Kolmas virhe oli uskoa, että kaikki haluavat ajaa yhteistä hyvää. Olen jo todennut, että Sipilä on tottunut johtamaan yrityksiä. Yrityksissä kaikki pyrkivät omissa tehtävissään samaan. Politiikassa näin välttämättä ei ole. Sipilä uskoi ja luotti hallituksen kykyyn viedä agendaa yhdessä eteenpäin sovitulla tavalla. Sipilä uskoi myös, että omalla analyyttisellä ajattelu tavallaan saa päätökset ajettua ennätysvauhtia läpi. Kiire johti siihen, että valmistelu oli kapeaa eikä siinä huomioitu oppositiota eikä perustuslakia. Jos koska, niin näinä aikoina voimme olla tyytyväisiä perustuslain olemassaoloon.

Sipilä on todennut, että tulos tai ulos. Tämäkin toteamus on suoraan yritysmaailmasta. Nimittäin hallitus ei niinkään tee tulosta vaan tuloksen tekevät kansalaiset jotka työskentelevät yrityksissä ja julkishallinnossa. Onko Sipilä sitten onnistunut eli tulos vai ulos? Sipilä itse toteaa, että mittaa onnistumistaan talouden nousulla. Lienee selvää, että sekin on suoraan yritysmaailmasta. Yritystä voidaan arvottaa vain talouden mukaan mutta meidän yhteiskuntaa vain sillä mittarilla ei voida mitata. Sipilän lempilapsi kiky olisi voinut olla toimiva jos siihen olisi lähtenyt kaikki mukaan. Loppujen lopuksi kiky kilpistyi julkishallinnon palkkaleikkuriksi vailla todellista tuottavuuden nousua. Jos talouden mittaria uskotaan niin Sipilä saisi yrityksessä jatkaa mutta tiukassa valvonnassa. Entäpä jos arvioidaan tilannetta yhteiskunnallisesti. Hallitus on onnistunut sekoittamaan koulutuksen, hallitus on onnistunut sekoittamaan terveydenhuollon, hallitus on onnistunut sekoittamaan yhteiskunnallisen tietotekniikan, hallitus on aiheuttanut luottamuspulan, hallitus on mitätöinyt perustuslakia, hallitus on onnistunut sekoittamaan keskustelun liikenteestä ja logistiikasta, hallitus on leikannut eniten vähäosaisilta. Uskon, että tästä kaikesta seuraa hyvää. Olemme oppineet paljon. Sipilällä oli tärkeä rooli Suomen politiikassa mutta Sipilän pitää lähteä. Sipilä ulos ja demokratia sisään.

]]>

Yleinen

Alustoja siellä täällä ja joka puolella.

Opetus on uudistumassa ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia koska oppijat tarvitsevat uusia valmiuksia luodakseen itselleen hyvän elämän ja ollakseen toimiva osa yhteiskuntaa tai oikeastaan yhteiskuntia. Opetuksen uudistamisen tärkein aktiivinen osa on opettaja ja tärkein hyötyjä on oppija. Näitä ei tule tässä kehityksen kiimassa ja oikeassa olon tunteen humalassa unohtaa. Sivistyksen askeleet ei tapahdu konesalissa vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Opetuksen uudistus on valtava palapeli jota ei koota yhdellä päätöksellä. Olen vuosia ihmetellyt tapaa jossa opetuksen uudistusta käsitellään teknologisena ongelmana. Ikäänkuin kodaamalla yksi alusta olisi homma hoidettu ja loppu on opettajista kiinni. Sitä kutsun hallinnolliseksi vastuun siirroksi.

Oi alusta mikä sinä olet?

Puhutaan paljon alustoista tai ympäristöistä ikäänkuin ne tullessaan voi muuttaa kaiken mystisellä ja taian omaisella tavalla. Mutta mikä tahansa alusta ilman käyttäjiä ja sisältöä on vain kuori, tyhjä säkki. Ajattele Facebookia. Ilman käyttäjiä ja käyttäjien luomaa sisältöä se olisi mitätön, pelkkä nolla. Ihmiset luovat alustan, aina ihmiset. Heidän mielipiteet, osaaminen ja ajatukset herättävät alustan henkiin, luovat sille tarkoituksen. Olen vaikka ja kuinka monta kertaa kuullut puhuttavan, että kohta tulee uusi alusta ja kaikki muuttuu. Eipä ole muuttunut eikä muutu ennen kuin hyväksymme perusasiat ja keskitymme ihmiseen, käyttäjään. Alusta, ympäristö on siis vain kuori ja runko jossa tietoa voidaan vaihtaa, säilyttää ja jossa sitä voidaan vapaasti käsitellä. Toki tämän mahdollistajan tulee olla helposti saavutettavissa, sen tulee olla helppokäyttöinen, se ei saa olla laiteriippuvainen ja sitä tulee olla helppo kehittää sekä ylläpitää.

Alustan merkitys ja käyttötarkoitus.

Alusta on liiketoimintaa. Se tulee ensimmäiseksi ymmärtää ja hyväksyä. Kuinka monella eurolla Suomen valtion eri instanssit ovat tukeneet eri alustoja? Ja kuinka monesta on syntynyt muuta kuin hauskaa tekemistä ja tuloja tekijöille? Tekijöille alusta on valtaa, valtaa niin paljon kuin on kirjautuneita käyttäjiä ja kuinka paljon he tuottavat tietoa alustaan käsiteltäväksi. Kyllä, osa alustoista on luotu siihen, että alustan tehtävä on toimittaa tietoa tai tehtäviä kuten täydennyskoulutusta. Mutta näistäkin syntyy tietoa. Tietoa osaamisesta, kehityksestä ja valtakunnallisesta tilanteesta. Ja tässä piilee alustan todellinen merkitys Suomen opetukselle. Nimittäin tietoa johtamiseen ja mahdollisuus luoda valtakunnallista tasa-arvoista kehitystä perustuen kliiniseen dataan.

Suomen valtion tehtävä ei ole luoda uusia alustoja vaan luoda raamit ja määräykset tietojen keräämisen mahdollistamiseksi eri alustoista.Lisäksi näen, että kansallinen tehtävä on luoda kehys ja materiaalit opettajien täydennyskoulutukselle. Materiaalit joita jokainen kaupallinen alustan kehittäjä voi asettaa saataville ohjeiden ja määräysten mukaan. Pidetään mielessä, että itse alusta on jokseenkin helppo kehittää .Vaikeaa on substanssi eli materiaalin valmistus. Ja tässä piilee homman dilemma. Valtiovalta etsii ratkaisua kaupallisilta toimijoilta ja kaupalliset toimijat hakevat substanssia. Nämä kaksi asiaa vain harvoin kohtaavat. Kuvitelkaa tilanne jossa Suomen valtio olisi panostanut rahaa digitaalisen oppimateriaalin luomiseen ja toiseksi luonut materiaalit opettajien täydennyskoulutukseen. Meillä olisi jo substanssi ja kaupalliset toimijat olisivat jatkaneet kehitystä ja luoneet innovaatioita. Mutta koska näin ei ole toimittu jatkamme aina vain täydellisen alustan etsimistä ja tuhlaamme vähäisiä resursseja ja aiheutamme opetukseen turhaa työtä.

Tieto on valtaa.

Alusta ei ole tiedon kannalta kovinkaan tärkeä. Se kuka tiedon omistaa ja miten sitä käytetään on tärkeää. Kansallisesti en haluaisi nähdä sitä virhettä, että luovutamme tietomme kaupalliseen käyttöön alustan valinnan kautta. Nimittäin kansallinen tieto tulee olemaan avain kehitykseen ja hallintaan. Ajattele vaikka terveystietoja. Kun ihmisten terveystietoja ja elämäntapoja koskeva tietoa saadaan yhdessä käsiteltäväksi niin uskallan väittää, että ymmärrämme esimerkiksi useiden tautien syntymistä paremmin. Jos tämä tieto on yritysten hallussa ensisijaisesti, se on automaattisesti kauppatavaraa. Paljonko maksaa jos yritys hävittää Suomesta sokeritaudin, paljonko maksaa syövän hävittäminen? Tietoon sisältyy paljon kysymyksiä yksityisyydestä ja erittäin paljon siitä millä moraalilla tietoja käsitellään. Kansallinen tieto ja sen louhiminen tulee siis olla meidän yhteisessä omistuksessa. Se on kuin vesi jota juomme tai happi jota hengitämme. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme toimisi yritysten kanssa. Tottakai toimimme, se on erittäin tärkeää mutta tietoja tulee toimittaa vain hallitusti ja tiettyyn tarpeeseen. Yliopistoille sekä tutkimukselle tietojen louhiminen ja siitä syntyvä ymmärrys voisi olla se uusi Nokia.

Vuoden paras alusta on?

Niin, kaikki alustat jähmettyvät ja kuolevat aikanaan. Miten sitten Suomen valtio voisi valita oikean alustan opetuksen eri käyttötarkoituksiin? Vastaus on helppo, ei voi. Alustojen vertailu kansallisella tasolla on turhaa puuhastelua jossa hoidetaan oiretta eikä tautia. Suomen valtion tulee olla mahdollistaja ja metatiedon omistaja sekä substanssin tuoja. Opetus ei tule toimimaan vain yhden alustan varassa ja se on hyvä. On alueellisia eroja ja nämä erot luovat osaltaan kehitystä. Tärkeää on tietojen vaihto eli eri alustoista vertailukelpoisen tiedon saattaminen kansalliseen tietopankkiin. On tärkeä ymmärtää ettei alusta itsessään luo kehitystä vaan sen avulla toimitettava tai saatava tieto. Alustat toki tarjoavat käytettävyyttä ja luovat helpotusta arkeen, eri prosesseihin joita opetukseen liittyy ja joita nyt kehitetään. Ei alusta ole merkitykseltään vähäinen mutta sen merkitys on vähäisempi ja muuttuvampi kuin itse tiedon jota kerätään tai toimitetaan.

On tietoa ja sitten on tietoa.

Kehityksen askeleiden tueksi tarvitaan päätöksiä. Perusteltuja päätöksiä jotka perustuvat tietoon eikä mielipiteisiin. Kehitystä ei voida johtaa mielipiteillä tai eri mieltymyksien mukaan. Ihminen kun on aika helposti ohjailtavissa ja olemme erittäin hanakoita tarttumaan meille hyödyllisiin asioihin. Otetaan opettajien täydennyskoulutus esimerkiksi. Kuka tietää missä tilanteessa olemme kansallisella tasolla? Kuka voisi sanoa millä tasolla meidän tulisi olla jotta opetuksen sisäisesti tapahtuva kehitys roihahtaa liekkeihin? Kuka osaa määritellä ne tinkimättömät asiat jotka tulee täyttää ja joita tulee seurata? Jos kysymme yrityksiltä ne perustuvat hyvin usein jonkun tuotteen käytön osaamiselle. Ja tämähän on juuri se jota yritämme opetuksessa muuttaa. Haluamme luoda yksilöitä joiden osaaminen ei perustu tuotteisiin vaan mielikuvitukseen, kokonaisuuksien ymmärtämiseen sekä uskallukseen kokeilla ja oppia virheistä. Tuoteperusteinen osaaminen on ihan toisella seinällä. Kansallisella tasolla meidän tulisi luoda selkeät ja jäsennellyt tiedot ja taidot joihin opettajien täydennyskoulutus pohjautuu. Olen kauhulla seurannut eri “osaamismerkkien” kulkua ja toivottavasti nämä tunteeseen ja läsnäoloon perustuvat “mustanaamiomerkit” eivät koskaan saa jalansijaa kehityksen perusteina. Täydennyskouluksen tulee mahdollistaa jatkuva kehitys henkilökohtaisesti sekä kollektiivisesti. Sen pohjaksi tulisi ensin luoda yhteinen ymmärrys. Ymmärrys siitä mitä eri käsitteet tarkoittavat ja mitä käsitteet tarkoittavat tekemisen hyötynä opettamisen kokonaisuudessa. Ilman hyötyä ei ole järkeä tehdä yhtään mitään vaan käyttää aika vaikkapa oppijoiden tarpeiden paremmin ymmärtämiseen. Kun täydennyskoulutuksen eri kohdat on luotu tulee tiedon ymmärtäminen todentaa. Ja se tulee todentaa valvotulla testillä eikä mielipiteen avulla. Näin saisimme keinon johtaa kansallista kehitystä ja oikeasti todentaa tilanne ja sitä kautta päättää jatkokehityksestä.

]]>