Niko Eskelinen

Yleinen

Alustoja siellä täällä ja joka puolella.

Opetus on uudistumassa ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia koska oppijat tarvitsevat uusia valmiuksia luodakseen itselleen hyvän elämän ja ollakseen toimiva osa yhteiskuntaa tai oikeastaan yhteiskuntia. Opetuksen uudistamisen tärkein aktiivinen osa on opettaja ja tärkein hyötyjä on oppija. Näitä ei tule tässä kehityksen kiimassa ja oikeassa olon tunteen humalassa unohtaa. Sivistyksen askeleet ei tapahdu konesalissa vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Opetuksen uudistus on valtava palapeli jota ei koota yhdellä päätöksellä. Olen vuosia ihmetellyt tapaa jossa opetuksen uudistusta käsitellään teknologisena ongelmana. Ikäänkuin kodaamalla yksi alusta olisi homma hoidettu ja loppu on opettajista kiinni. Sitä kutsun hallinnolliseksi vastuun siirroksi.

 

Oi alusta mikä sinä olet?

Puhutaan paljon alustoista tai ympäristöistä ikäänkuin ne tullessaan voi muuttaa kaiken mystisellä ja taian omaisella tavalla. Mutta mikä tahansa alusta ilman käyttäjiä ja sisältöä on vain kuori, tyhjä säkki. Ajattele Facebookia. Ilman käyttäjiä ja käyttäjien luomaa sisältöä se olisi mitätön, pelkkä nolla. Ihmiset luovat alustan, aina ihmiset. Heidän mielipiteet, osaaminen ja ajatukset herättävät alustan henkiin, luovat sille tarkoituksen. Olen vaikka ja kuinka monta kertaa kuullut puhuttavan, että kohta tulee uusi alusta ja kaikki muuttuu. Eipä ole muuttunut eikä muutu ennen kuin hyväksymme perusasiat ja keskitymme ihmiseen, käyttäjään. Alusta, ympäristö on siis vain kuori ja runko jossa tietoa voidaan vaihtaa, säilyttää ja jossa sitä voidaan vapaasti käsitellä. Toki tämän mahdollistajan tulee olla helposti saavutettavissa, sen tulee olla helppokäyttöinen, se ei saa olla laiteriippuvainen ja sitä tulee olla helppo kehittää sekä ylläpitää.

 

Alustan merkitys ja käyttötarkoitus.

Alusta on liiketoimintaa. Se tulee ensimmäiseksi ymmärtää ja hyväksyä. Kuinka monella eurolla Suomen valtion eri instanssit ovat tukeneet eri alustoja? Ja kuinka monesta on syntynyt muuta kuin hauskaa tekemistä ja tuloja tekijöille? Tekijöille alusta on valtaa, valtaa niin paljon kuin on kirjautuneita käyttäjiä ja kuinka paljon he tuottavat tietoa alustaan käsiteltäväksi. Kyllä, osa alustoista on luotu siihen, että alustan tehtävä on toimittaa tietoa tai tehtäviä kuten täydennyskoulutusta. Mutta näistäkin syntyy tietoa. Tietoa osaamisesta, kehityksestä ja valtakunnallisesta tilanteesta. Ja tässä piilee alustan todellinen merkitys Suomen opetukselle. Nimittäin tietoa johtamiseen ja mahdollisuus luoda valtakunnallista tasa-arvoista kehitystä perustuen kliiniseen dataan.

Suomen valtion tehtävä ei ole luoda uusia alustoja vaan luoda raamit ja määräykset tietojen keräämisen mahdollistamiseksi eri alustoista.Lisäksi näen, että kansallinen tehtävä on luoda kehys ja materiaalit opettajien täydennyskoulutukselle. Materiaalit joita jokainen kaupallinen alustan kehittäjä voi asettaa saataville ohjeiden ja määräysten mukaan. Pidetään mielessä, että itse alusta on jokseenkin helppo kehittää .Vaikeaa on substanssi eli materiaalin valmistus. Ja tässä piilee homman dilemma. Valtiovalta etsii ratkaisua kaupallisilta toimijoilta ja kaupalliset toimijat hakevat substanssia. Nämä kaksi asiaa vain harvoin kohtaavat. Kuvitelkaa tilanne jossa Suomen valtio olisi panostanut rahaa digitaalisen oppimateriaalin luomiseen ja toiseksi luonut materiaalit opettajien täydennyskoulutukseen. Meillä olisi jo substanssi ja kaupalliset toimijat olisivat jatkaneet kehitystä ja luoneet innovaatioita. Mutta koska näin ei ole toimittu jatkamme aina vain täydellisen alustan etsimistä ja tuhlaamme vähäisiä resursseja ja aiheutamme opetukseen turhaa työtä.

 

Tieto on valtaa.

Alusta ei ole tiedon kannalta kovinkaan tärkeä. Se kuka tiedon omistaa ja miten sitä käytetään on tärkeää. Kansallisesti en haluaisi nähdä sitä virhettä, että luovutamme tietomme kaupalliseen käyttöön alustan valinnan kautta. Nimittäin kansallinen tieto tulee olemaan avain kehitykseen ja hallintaan. Ajattele vaikka terveystietoja. Kun ihmisten terveystietoja ja elämäntapoja koskeva tietoa saadaan yhdessä käsiteltäväksi niin uskallan väittää, että ymmärrämme esimerkiksi useiden tautien syntymistä paremmin. Jos tämä tieto on yritysten hallussa ensisijaisesti, se on automaattisesti kauppatavaraa. Paljonko maksaa jos yritys hävittää Suomesta sokeritaudin, paljonko maksaa syövän hävittäminen? Tietoon sisältyy paljon kysymyksiä yksityisyydestä ja erittäin paljon siitä millä moraalilla tietoja käsitellään. Kansallinen tieto ja sen louhiminen tulee siis olla meidän yhteisessä omistuksessa. Se on kuin vesi jota juomme tai happi jota hengitämme. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme toimisi yritysten kanssa. Tottakai toimimme, se on erittäin tärkeää mutta tietoja tulee toimittaa vain hallitusti ja tiettyyn tarpeeseen. Yliopistoille sekä tutkimukselle tietojen louhiminen ja siitä syntyvä ymmärrys voisi olla se uusi Nokia.

 

Vuoden paras alusta on?

Niin, kaikki alustat jähmettyvät ja kuolevat aikanaan. Miten sitten Suomen valtio voisi valita oikean alustan opetuksen eri käyttötarkoituksiin? Vastaus on helppo, ei voi. Alustojen vertailu kansallisella tasolla on turhaa puuhastelua jossa hoidetaan oiretta eikä tautia. Suomen valtion tulee olla mahdollistaja ja metatiedon omistaja sekä substanssin tuoja. Opetus ei tule toimimaan vain yhden alustan varassa ja se on hyvä. On alueellisia eroja ja nämä erot luovat osaltaan kehitystä. Tärkeää on tietojen vaihto eli eri alustoista vertailukelpoisen tiedon saattaminen kansalliseen tietopankkiin. On tärkeä ymmärtää ettei alusta itsessään luo kehitystä vaan sen avulla toimitettava tai saatava tieto. Alustat toki tarjoavat käytettävyyttä ja luovat helpotusta arkeen, eri prosesseihin joita opetukseen liittyy ja joita nyt kehitetään. Ei alusta ole merkitykseltään vähäinen mutta sen merkitys on vähäisempi ja muuttuvampi kuin itse tiedon jota kerätään tai toimitetaan.

 

On tietoa ja sitten on tietoa.

Kehityksen askeleiden tueksi tarvitaan päätöksiä. Perusteltuja päätöksiä jotka perustuvat tietoon eikä mielipiteisiin. Kehitystä ei voida johtaa mielipiteillä tai eri mieltymyksien mukaan. Ihminen kun on aika helposti ohjailtavissa ja olemme erittäin hanakoita tarttumaan meille hyödyllisiin asioihin. Otetaan opettajien täydennyskoulutus esimerkiksi. Kuka tietää missä tilanteessa olemme kansallisella tasolla? Kuka voisi sanoa millä tasolla meidän tulisi olla jotta opetuksen sisäisesti tapahtuva kehitys roihahtaa liekkeihin? Kuka osaa määritellä ne tinkimättömät asiat jotka tulee täyttää ja joita tulee seurata? Jos kysymme yrityksiltä ne perustuvat hyvin usein jonkun tuotteen käytön osaamiselle. Ja tämähän on juuri se jota yritämme opetuksessa muuttaa. Haluamme luoda yksilöitä joiden osaaminen ei perustu tuotteisiin vaan mielikuvitukseen, kokonaisuuksien ymmärtämiseen sekä uskallukseen kokeilla ja oppia virheistä. Tuoteperusteinen osaaminen on ihan toisella seinällä. Kansallisella tasolla meidän tulisi luoda selkeät ja jäsennellyt tiedot ja taidot joihin opettajien täydennyskoulutus pohjautuu. Olen kauhulla seurannut eri “osaamismerkkien” kulkua ja toivottavasti nämä tunteeseen ja läsnäoloon perustuvat “mustanaamiomerkit” eivät koskaan saa jalansijaa kehityksen perusteina. Täydennyskouluksen tulee mahdollistaa jatkuva kehitys henkilökohtaisesti sekä kollektiivisesti. Sen pohjaksi tulisi ensin luoda yhteinen ymmärrys. Ymmärrys siitä mitä eri käsitteet tarkoittavat ja mitä käsitteet tarkoittavat tekemisen hyötynä opettamisen kokonaisuudessa. Ilman hyötyä ei ole järkeä tehdä yhtään mitään vaan käyttää aika vaikkapa oppijoiden tarpeiden paremmin ymmärtämiseen. Kun täydennyskoulutuksen eri kohdat on luotu tulee tiedon ymmärtäminen todentaa. Ja se tulee todentaa valvotulla testillä eikä mielipiteen avulla. Näin saisimme keinon johtaa kansallista kehitystä ja oikeasti todentaa tilanne ja sitä kautta päättää jatkokehityksestä.