Vuosi on jälleen vaihtumassa. Tuntuu, että mitä enemmän kertyy elettyjä vuosia sitä nopeammin vuodet vierivät. En ole luonteeltani sellainen, että tekisin kovasti lupauksia tai parantaisin huonoja tapojani. Kaipa olen jo sen verran vanha ja kyyninen, että ajattelen ettei maan päällä ole pyhimyksiä tai paholaisia. Täällä me ollaan yhdessä. Ihmiset ja eläimet sekä meidän upea luonto. Joka vuosi sitä silti jotain oppii ja kuluneena vuotena sitä oppinut taas paljonkin. Kuinkahan sitä oppisi kaikkea opittua käyttämään parhaalla tavalla kaikkien hyväksi?
Niin, vuosi 2017 oli näin taaksepäin katsoen oppimisen ja uusien asioiden vuosi. Täytyy kyllä tunnustaa, että jokusen vuoden takainen sydänkohtaus on muuttanut ajatteluani melko paljon. En kovin pienistä hätkähdä tai pidä niitä elämää suurimpina asioina. Nimittäin kun kohtaa oman kuolemansa niin oppii tarttumaan hetkeen, siihen pieneenkin. Ja kun tarttuu hetkeen niin arvostaa mennyttä ja oppii varautumaan tulevaisuuteen. Se on vähän kuin tuntisi historian.
Vuonna 2017 lähdin mukaan politiikkaan eli osallistuin kuntavaaleihin. Näin ensikertalaisena ja silloin täysin politiikan ummikkona tulos oli melko hyvä. Saavutimme siis varavaltuutetun paikan. Osallistuminen politiikkaan oli oikeastaan jonkinlainen herääminen siihen, että meidän kaikkien tulee antaa kykymme ja osaamisen mukaan jotain myös yhteiskunnalle takaisin. Itse en ajattele politiikkaa työnä tai “kilpana”. Mietin sitä omana tapanani antaa yhteiskunnan käyttöön sitä osaamista mitä minulla on. Yksi suurimpia ristiriitoja alussa oli valita puolue. Luin kaikkien puolueiden ohjelmat ja esitykset läpi. Demarit nousi minulle selkeäksi valinnaksi. Toki demareissa on asioita jotka eivät ole ihan suoraan minua. Mielestäni puolueen tärkein asia on aate joka taas ohjaa arvojen kautta päätöksiä. Demari aate jossa tasa-arvosta pidetään huolta ja rakennetaan yhteiskuntaa yhdessä on minua lähellä. Puolue ei saisi koskaan olla etujärjestö vaan sen arvojen tulisi ohjata toimintaa nimenomaan yhteiskunnan rakentamiseen. Olen politiikan kautta oppinut todella paljon ja jotenkin herännyt ajattelemaan miten paljon yksikin ihminen voi tehdä vaikka teot ei ole lehtien palstoilla. Olen oppinut kunnan toiminnoista, ihmisistä, päätösten vaikutuksesta ja saanut tutustua upeisiin ajatteleviin ihmisiin. Olen saanut myös mukavasti haasteita, joissa olen saanut luovuttaa osaamistani yhteiseen käyttöön. Tämän osalta odotan mielenkiinnolla vuotta 2018 mitä se tuo tullessaan. Lupaan olla tinkimätön ja työteliäs.
Aloin myös yksityisyrittäjäksi. Tai on meitä yhtiössä kolme osakasta. Se on ollut hivenen samanlainen herääminen kuin tuo politiikkaan mukaan meno. Olen vuosikymmeniä ollut suurten yritysten palveluksessa ja kun suuren yrityksen voima ja energia pitää luoda itse on siinä uuden ajattelun paikka. Olen ollut vuosikymmeniä onnekas koska olen kaikki vuodet saanut tehdä työtä upeiden ihmisten kanssa upeissa yrityksissä. Viimeisin suuri yhtiö, jossa olin työsuhteessa, oli Samsung. Täytyy tunnustaa, että siellä olevia naisia ja miehiä on ikävä. Samsung on poikkeuksellinen yhtiö jossa on poikkeuksellisen taitavia ja mielettömän sitkeitä ihmisiä töissä. Hattua nostan ja olen ylpeä. Aloin yrittäjäksi koska tunsin, että minulla on enemmän annettavaa. Aloin yrittäjäksi koska tunsin, että haluan jättää enemmän jälkeä ja olla avuksi. En alkanut yrittäjäksi jotta saisin enemmän rahaa tai etsisin helppoa elämää. Kuten tuo politiikkakin etsin yrittäjyyden kautta kanavaa, jolla voin ratkaista yhteisöjen sekä organisaatioiden ongelmia tehokkaammin ja paremmin. Ajattelen meidän yritystämme keinona tarjota vuosikymmenien aikana oppimamme asiat tiiviinä pakettina asiakkaidemme käyttöön. No, vuosi 2018 opettaa tästäkin asiasta minua ja meitä vielä paljon lisää ja sitäkin odotan innolla mutta levollisesti. Työtä tulee olemaan paljon ja varmasti tarjolla on onnistumisen ja epätoivon tunteita. Ne vain pitää yhä paremmin käsitellä ja muuttaa positiiviseksi energiaksi sekä muutos voimaksi.
Politiikan ja yrittäjyyden ympärillä oli melko paljon oma tekemiseni vuonna 2017 tai ainakin ne uudet asiat. Toki on tapahtunut paljon muutakin. Minulla on upeat lapset ja upea vaimo. Vaimonikin on yrittäjä ja olen todella ylpeä miten hän opettelee koko ajan uutta ja sitkeästi hakee niitä tilaisuuksia joissa hänen osaamisesta on hyötyä. Toivottavasti ehdin häntä auttamaan enemmän vuonna 2018. Lapset on luonnollisesti tärkeimmät mitä meillä on. Mitä enemmän tulee ikää ja kokemusta sitä enemmän ymmärtää miten tärkeitä lapset ja nuoret ovat. Omien lapsien puolesta kävelisin silmää räpäyttämättä tuleen, jos sellainen tilanne joskus eteen tulisi. Isänä olen ehkä enemmän se ikävä ja velvollisuuksia korostava kuin rento kaveri. Olen ajatellut niin, että sen rennon kaverin aika on sitten kun lapseni ovat oppineet perusasiat ja ottamaan vastuuta. Toki he ovat vielä nuoria ja pidän tärkeänä sitä, että lapsi saa olla lapsi. Vaikka puhun suoraan lapsilleni ei heille vielä tarvitse tuoda maailman tuskaa, siihen heillä on vielä aikaa. Lapseni pitää saada tutkia maailmaa luottavaisena ja vapaana. Meidän lapsilla on siihen mahdollisuus enkä halua sitä riistää. Se oppiiko jonkin asian nyt vai vuoden päästä ei ole niin oleellista. Oleellista on saada nauttia lapsuudesta ja muodostaa oma itsensä vapaana ja ajan kanssa.
Mikä sitten on suurin oppi joka nousee jalustalle ja jonka vuosi 2017 toi tullessaan? Niitä on niin paljon mutta ehkä nostaisin ylös yhden. Olen oppinut ettei kaikkia voi miellyttää eikä kaikki ihmiset ajattele kokonaisuutta tai muita. Olen ehkä elänyt sinänsä väritöntä elämää etten ole halunnut, että olisin kenenkään kanssa kovin paljon eri mieltä. Ehkä sitä voisi kutsua miellyttämiseksi mutta sitä se ei suoraan ole. Olen pyrkinyt aina miettimään kaikkia ja kokonaisuutta. En siitä luovu koskaan mutta vuonna 2018 tulen asettamaan enemmän omia pyrkimyksiä, enkä välitä niin siitä mitä muut minusta ajattelevat. Muuten vuoden 2017 oppeja on vaikea lähteä erittelemään niitä on niin paljon. Olen kovin kiitollinen kaikille kenen kanssa olen saanut olla vuorovaikutuksessa. Olette antaneet paljon, suunnattoman paljon.
Lupauksia vuodelle 2018, pitääkö niitä antaa? Mielestäni ei koska ei ihmisen elämä ole kvartaali vaan se on jatkuva prosessi. Mutta pari asiaa tässä voisin kertoa miten tulen tekemään mutta nämä ei ole lupauksia vaan toteamuksia.
Luen enemmän, lukeminen kannattaa aina. Jätän sähköiset välineet vähemmälle. Tartun enemmän hetkeen, en murehdi mennyttä tai ajattele tulevaa. En käytä aikaa niihin asioihin tai ihmisiin jotka ajavat vain omaa etuaan. Pidän enemmän yhteyttä ystäviini. Olen luonteeltani puhelias mutta viihdyn liian hyvin yksin ajatuksissani ja unohdan liian helposti oikean sosiaalisuuden. Annan enemmän yhteiskunnalle takaisin, toivottavasti tähän löytyy hyvät kanavat ja tavat. Annan itselleni armoa ja aikaa myös keholleni eli nostan liikunnan määrää. Niin ja juon enemmän vettä kuin kahvia. Liikunnasta vielä sen verran, että se on luonnollisesti DiscGolffia!
Rakkaat ystävät. Vuosi 2017 alkaa olemaan taputeltu. Haluan vielä sanoa, että me kaikki olemme täällä yhdessä. Olette rakkaita ja toivon kaikille parempaa vuotta 2018. Niin, paitsi itsekeskeisille kusipäille, teille toivotan erittäin huonoa vuotta 2018 ja haistakaa paska!
]]>