Olen pitkään miettinyt mikä tässä Suomen keskustelun ilmapiirissä mättää. Minusta on tuntunut, että kaikki keskustelu on ollut jotenkin irrallista, kuin näkisi pahinta painajaista. On tullut sellainen irrallinen ja epäuskoinen olo. Uskoisin, että hallituksen viimeisen aivopieru eli aktiivimalli sai ajatukseni paikalleen ja uskoisin, että moni muukin on herännyt painajaisesta.
Meitä nimittäin haukutaan ja lytätään alas. Me opiskelemme tahallamme hitaasti, me emme tee töitä ja jos teemme niin teemme vähän ja väärin. Meidän tutkimus ja tuotekehitys on puuhastelua eikä tuota mitään muuta kuin vihervasemmiston unelmia puhtaasta maailmasta. Näitähän on lehdet pullollaan ja kaikki tutkimukset osoittaa siihen, että tuottamaton osa on me, kansalaiset. Lehdet ja hallitus kertoo, että olemme tottuneet liian hyvään. Olemme pilalle hemmoteltuja kakaroita joita pitää rangaista. Emmehän tottele kuin keppiä, ei me muuten ymmärretä. Ei meihin voi luottaa.
Hallitus on synnyttänyt valtavan arvotyhjiön. Jos olette huomannut Kekkosen kuvia on alkanut näkymään vähän joka puolella. Kekkonen oli meille jämäkkä hahmo joka uhrautui meidän puolesta jotta saisimme vapauden kehittää yhteiskuntaa ja rakentaa hyvinvointia. Kekkonen uskalsi sanoa ja uskalsi paimentaa myös maan johtoa. Kekkonen oli kansanmies, yksi meistä. Niin me ainakin haluamme uskoa.
Suomalaiset on ollut kovin anteeksiantavaisia johdolle. Kuuliaisiakin olemme mutta samaan aikaan olemme erittäin oikeudentajuisia. Kyllä me ymmärrämme kun meitä painetaan alas. Me emme vain osaa ymmärtää, että sitä voisi tehdä valtionjohto. Hehän ajattelevat meitä ja meidän hyvinvointia. Hehän luottavat meihin ja meidän kykyyn antaa parastamme ja toimia yhdessä. Mutta entäs jos meidän johto ei olekaan hyvä? Entäs jos he eivät ajattelekaan meitä vaan yritysten tuottavuutta ja omaa sekä lähipiirin menestystä? Mitä me sitten tehdään?
Nimittäin nyt on se tilanne. Meidän maatamme johdetaan huonosti ja väärin. Meidän maatamme johdetaan kuin yritystä. Yksikköä josta voidaan aina leikata ja lähettää tuottamaton yksikkö pois. Jonnekin pois jossa hän ei ole taakaksi. Mutta Suomi on maa joka on täynnä Suomalaisia. Meitä ei voi lähettää mihinkään ja yhdessä me olemme maamme Suomi. Me rakastamme ja kunnioitamme tätä maata. Me olemme tämän yhdessä rakentaneet ja kaikessa juroudessamme kunnioitamme kaikkia. Me olemme ylpeitä sivistyksestämme ja siitä miten pieni maa tekee suuria. Siitä miten kaikilla on tasa-arvoa ja kaduilla voi kulkea rauhassa. Meillä on vikamme, olemme itsepäisiä emmekä aina puhu sitä mitä ajattelemme. Mutta meihin voi luottaa. Jos lupaamme jotain niin teemme sen ja teemme sen hyvin. Olemme nöyriäkin, olemme vähään tyytyväisiä. Olemme ylpeitä tehtaamme menestyksestä emmekä välitä vaikka tehtaanjohtaja ansaitsisi paljon enemmän kuin me. Hän luottaa meihin ja tarjoaa meille tilaisuuden olla hyödyllinen ja oppia lisää.
Sellaisia me Suomalaiset olemme. Me olemme maailman paras kansa. Me olemme kansa jonka pitää nyt oppia, että maamme johto ei välttämättä ole hyvä tai ajattele meitä. Meitä Suomalaisina, yksilöinä ja ihmisinä. Meidän pitää olla ylpeitä niistä saavutuksista joita koko ajan teemme. Meillä on huippututkimusta, maailman parhaita innovaatioita sekä itsensä likoon laittavia urheilijoita. Me olemme Suomalaisia. Älkääkä koskaan antako kenenkään uskotella, että olette tyhmiä tai saamattomia. Me kaikki tiedämme ettei Suomalainen halua elää tuella. Me kaikki tiedämme, että Suomalainen on ylpeä itsenäisyydestä sekä osaamisesta.
Menestyminen lähtee luottamuksesta. Menestyminen lähtee mahdollisuuksista. Jos luottamusta ei anneta se tulee ottaa. Ystävät hyvät, Suomalaiset. Meihin ei luoteta, meitä painetaan maahan, meitä väheksytään. Olisiko nyt aika sanoa….
“Ei käy, haluamme vaihtaa johdon. Haluamme johdon joka luottaa meihin. Haluamme johdon joka luo meille mahdollisuuksia ja valaa meihin uskoa. Haluamme johdon joka uhrautuu maamme johdossa meidän mahdollisuuksien takia eikä kerää vain itselleen omaisuutta sekä menestystä. Haluamme johdon johon voimme luottaa.”
]]>