Meillä on mahdollisuus yhdessä kertoa päättäjille miten haluamme vanhuksiamme kohdeltavan. Vanhuksille tarjottavien palveluiden kehityksen suunta on huolestuttava ja epäinhimillinen. Se pitää muuttaa, me emme voi sivistysvaltiona katsoa vierestä miten tuhansia ja taas tuhansia vanhuksia tuomitaan yksinäisyyteen ja merkityksettömyyteen. Suomen ikääntynyt väestö on rakentanut tämän maan ja omalla työllään nostanut Suomen hyvinvointivaltioksi. Meidän vanhukset eivät pyydä paljon ja tällä hetkellä he eivät pyydä edes oikeuksiaan. Totuus on se, että useat vanhukset tyytyvät kärsimään hiljaa ja toivovat kuolemaa. Totuus on myös se, että tarjoamalla vain kotihoidon palveluita useat kunnat rikkovat lain pykälien toteutumista. Pykälien jotka on kirjoitettu juuri sen takia, että vanhustenpalvelut tarjoavat inhimillisyttä ja merkityksellisyyttä.
Suurin vanhustenpalveluiden epäkohta on asumispalveluihin tarjottavat tukimuodot. Laki ohjaa kunnat tarjoamaan ensisijaisena tukimuotona kotihoidon. Kotihoidon miltei liikuntakyvyttömille ja muistisairaille vanhuksille. Vanhuksille jotka eivät yksin kykene siirtymään syömään tai kylpyhuoneeseen. Näiden tuhansien ja taas tuhansien vanhusten elämä on jatkuvaa odottamista yksinäisyyden ympäröimänä. Ikääntyneet eivät voi olla meidän yhteiskunnalle vain kustannus ja taakka. Meidän tulee yhteiskuntana kantaa yhteisesti vastuumme ja muuttaa lakia niin, että laki ohjaa asumispalveluiden kehittymisen yhteisöllisyytteen sekä mahdollisuuteen saada jatkuvaa tukea. Turvallisuudelle ja merkityksellisyydelle ei ole hintaa. Koska laki ohjaa ensisijaisesti kotihoitoon ei muut asumisen tukimuodot kehity. Päättäjät puhuu kustannuksista ja on tiedossa, että vahustenpalveluista ollaan säästämässä edelleen. Näin ei voi jatkua. Meidän tulee aloittaa avoin ja inhimillisyyteen tähtäävä kehitys joka tarjoaa yhteisöllisen asumisen ja palvelut. Avoimella kehitystyöllä kustannukset eivät nouse vaan ne saattavat jopa pienentyä. Kehityksen lähtökohta tulee kaikissa tapauksissa olla vanhus, omaiset ja inhimillisyys.
Allekirjoita ja jaa kansalaisaloite! Kansalaisaloite tähtää siihen, että lakiin kirjataan asumisen tukimuotojen kehittäminen yhteisölliseen suuntaan. Ei ainoastaan kotihoitoon, niin kuin se nyt on.
Kotihoidon henkilöstö toimii suuressa paineessa ja jaksamisen rajoilla. Tietäen etteivät usein pysty toimittamaan sitä palvelua mitä vanhus tarvitsee. Allekirjoittamalla osoitat myös solidaarisuutta tätä tärkeää työtä tekeville ammattilaisille.
Allekirjoita myös addressi joka luovutetaan pian eduskunnalle.
Allekirjoita ja jaa kansalaisaloite:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3165
Allekirjoita ja jaa addressi:
https://www.adressit.com/arvokas_vanhuus_kaikille
Kiitos kaikille! Osoitetaan ettemme halua hylätä vanhuksiamme emmekä jättää omaisia yksin!
Me kaikki olemme joutuneet näkemään median kautta surullisia ja pysäyttäviä kohtaloita jotka on aiheuttanut vanhuspalveluiden valittu kehityssuunta. Näitä anteeksiantamattomia ja selittämättömiä kohtaloita ei voi selittää työntekijöiden vähyydellä tai järjestelmien toimimattomuudella. Näiden kohtaloiden todellinen syy on valittu vanhuspalveluiden kehityssuunta jossa vanhus pyritään pitämään kodissa eli laitoshoidon ja tuetun asumisen järjestelmällinen alasajo. Kehityssuunta on aiheuttanut vanhuksille suunnatun kotihoidon kriisiytymisen sekä tuominnut tuhansia ja taas tuhansia vanhuksia yksinäisyyteen sekä kokemaan arvokkaina viimeisinä vuosina merkityksettömyyttä. Kunnissa työskentelevät kotihoitajat tekevät arvokasta työtä kovassa paineessa jaksamisen rajoilla, tietäen etteivät usein voi toimittaa vanhukselle sitä palvelua jota hän tarvitsisi.
Syyllinen on valittu kehityssuunta
Syyllinen tähän nopeasti pahenevaan tilanteeseen on yksinomaan valittu kehityssuunta. Tämä kehityssuunta löytyy vanhuksille tarjottavien palveluiden laista pykälästä 14. Tässä pykälässä edellytetään, että palveluita kehitetään ensisijaisesti kotihoitona. Kehityssuunta on täysin epäinhimillinen ja selittämätön sekä anteeksiantamaton. Kotihoito on inhimillinen ja perusteltu palvelu silloin kun vanhus voi vielä omatoimisesti ulkoilla ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tämän hetken kehityssuunta tarkoittaa sitä, että kotihoidon piirissä pidetään vuodepotilaita sekä muistisairaita. Lakia pitää välittömästi muuttaa niin, että kehityssuunta tarjoaa vaihtoehtoja eri tilanteisiin. Sivistysvaltio ei voi hyväksyä sitä, että vanhukset tuomitaan tietoisesti yksinäisyyteen.
”Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain tässä laissa säädetyillä perusteilla.”
Kyseisen lain lisäys määrittelee vielä erikseen milloin kunta on velvollinen järjestämään pitkäaikaisen laitoshoidon. Huomioitavaa on, että rajaus syntyy ainoastaan lääketieteellisistä ja turvallisuuteen liittyvistä syistä. Inhimillisyys tai merkityksellisyys ei ole päätösperuste.
Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet.”
Oikea kehityssuunta
Lakiin on kirjattava kehityssuunnat niin, että vanhus voi halutessaan valita tilanteeseen sopivan tukimuodon. Vanhuksille tarjottavien palveluiden pykälä 14 julistaa vanhusten oikeuksia myös alla olevan mukaan.
”Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.”
Minä en ymmärrä miten miltei liikuntakyvyttömän vanhuksen kotihoito voisi mitenkään täyttää yllä esitetyn lain kohdan. Enkä usko, että kukaan sitä voi minulle selittää.
Oikea kehityssuunta on muuttaa välittömästi lakia niin, että se ohjaa kehittämään jokaisen yksilön tarpeeseen oikeita ja inhimillisiä palveluita ilman lääketieteellistä syytä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuemme lisää kodinomaista asumista pienissä yksiköissä ja alamme välittömästi kehittää alueellisia kodinomaisia asumismuotoja joissa tuettu asuminen tapahtuu säilyttäen ihmisarvon sekä sosiaalisen elämän.
Vanhukset. Pelkkä kustannus ja yksityisten yritysten armoilla.
On totta, että vanhuksille tarjottavat palvelut ovat yhteiskunnan kustannusten kannalta raskaita kantaa. Kysymys on kuitenkin arvovalinnoista sekä inhimilisyydestä ja sille emme voi asettaa hintaa. Kotihoito, järjestettynä niin laajasti kuin laki sen tällä hetkellä määrittelee, ei kuitenkaan voi tulla niin kustannustehokkaaksi kuin se on ajateltu. Tämä johtuu siitä, että kotihoitopalveluiden varassa olevien vanhusten määrä kasvaa nopeasti. Tämä tuottaa lisää ongelmia palveluiden tuottamiselle sekä heikentää vanhusten oloja entisestään. Lisäksi vanhusta tullaan siirtämään jatkuvasti saamaan hoitoa sairaalaan ja takaisin kotiin. Heikentynyt vanhus ei pysty huolehtimaan itsestään niin, että kunto kohenee vaan seurauksena on aina hoitojakso sairaalassa. Se tulee olemaan jatkuvaa oravanpyörää. Kustannukset nousee koska kuljetukset, sairaalajaksot ja kuntoutus lisääntyvät.
Inhimillisen ja arvokkaan asumisen järjestäminen vaatii tässä kehityssuunnassa asumispalveluiden hankkimista yksityisiltä tuottajilta. Se taas tarkoittaa usein sitä, että vanhuksen asunto joudutaan myymään jotta kustannukset voidaan kattaa. Yksityisen tuetun asumisen hinta lienee tällä hetkellä noin 4 000 euroa kuukaudessa, riippuen paljon tarvittavista palveluista. Tämä ei toteuta peruslain pykälän 19 henkeä.
”Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.”
Sote- ja maakuntauudistus hankaloittaa tilannetta edelleen
Tähän mennessä varmaan jokainen on ymmärtänyt ettei hallituksen ajama laki ole toimiva. Mutta jos ajatellaan, että tämä kyseinen uudistus saataisiin hallituksen toimesta runnottua läpi niin tilanne monimutkaistuu edelleen. Nimittäin vanhusten palveluiden toteuttaminen ja vastuu siirtyy maakunnille. Se tarkoittaa yhä laajempia alueita ja yhä vähemmän rahaa. Kotihoito on ollut kriisissä jo kuntien järjestämänä enkä näe mahdollisuutta miten suurempi yksikkö saisi monimutkaisen palvelun toimimaan. Ei se toki mahdotonta ole mutta samaan aikaan yksi asia on täysin varma. Palvelut tulevat epätasa-arvoistumaan riippuen asuinpaikasta.
Olemme laatineet kansalaisaloitteen vanhuspalveluiden inhimillistämiseksi. Päivitän tähän blogiin kansalaisaloitteeseen liittyviä asioita. Löydät kansalaisaloitteen tästä osoitteesta https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3165
Tulen tekemään vielä erikseen tämän helposti jaettavan postauksen ja Facebook päivityksen.
Tärkeät tapahtumat ja päivämäärät:
29.4.2018 Kansalaisaloite luotu ja lähetetty hyväksyttäväksi.
Me allekirjoittaneet vaadimme, että vanhuksille tuotettavien palveluiden lakia muutetaan niiltä osin kuin se ohjaa kehitystä ensisijaisesti kotihoitoon. Lakiin tulee kirjata, että palveluita on kehitettävä ensisijaisesti niin, että laki vanhusten oikeuksista ja inhimillisyydestä toteutuu kaikilta osin. Lain hengen ja pykälien toteutuminen vaatii sen, että lakiin kirjataan kehitettäväksi useita eri asumisen tukimuotoja. Eri tuettujen asumisen palvelumallit tulee olla vanhuksen valittavissa ilman lääketieteellisiä syitä vedoten ainoastaan lain hengen ja pykälien toteutumiseen.
Perustelut
Me kaikki olemme joutuneet näkemään median kautta surullisia ja pysäyttäviä kohtaloita jotka on aiheuttanut vanhuspalveluiden valittu kehityssuunta. Näitä anteeksiantamattomia ja selittämättömiä kohtaloita ei voi selittää työntekijöiden vähyydellä tai järjestelmien toimimattomuudella. Näiden kohtaloiden todellinen syy on valittu vanhuspalveluiden kehityssuunta jossa vanhus pyritään pitämään kodissa eli laitoshoidon ja tuetun asumisen järjestelmällinen alasajo.
Kehityssuunta on aiheuttanut vanhuksille suunnatun kotihoidon kriisiytymisen. Tuominnut tuhansia ja taas tuhansia vanhuksia yksinäisyyteen sekä kokemaan arvokkaina viimeisinä vuosina merkityksettömyyttä. Kunnissa työskentelevät kotihoitajat tekevät arvokasta työtä kovassa paineessa jaksamisen rajoilla, tietäen etteivät usein voi toimittaa vanhukselle sitä palvelua jota hän tarvitsisi. Me allekirjoittaneet haluamme tällä aloitteella myös osoittaa solidaarisuutta sekä tukea vanhustenhoidon ammattilaisille. Haluamme muutoksella luoda kehityssuunnan joka tuottaa useita eri asumisen palvelumalleja ja näin jakaa taakkaa luoden inhimilliset olosuhteet työskennellä asiakkaiden parissa.
Valittu kehityssuunta jossa ensisijainen ja kehitettävä tukimuoto on kotihoito ei toteuta vanhuksille tuottavien palveluiden lakia eikä se myöskään toteuta perustuslain henkeä.
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista pykälä 14 ja 14a toteaa alla olevan mukaan.
14 § Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamista ohjaavat periaatteet Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito ensisijaisesti hänen kotiinsa annettavilla ja muilla sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluilla. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita. Hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain tässä laissa säädetyillä perusteilla. (30.12.2014/1351)
Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
Kunnan on turvattava iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys, jollei järjestelyä ole aiheellista muuttaa iäkkään henkilön toivomuksen tai hänen palveluntarpeidensa muutoksen johdosta taikka muusta erityisen painavasta ja perustellusta syystä
14 a § (30.12.2014/1351) Pitkäaikaisen laitoshoidon edellytykset Kunta voi vastata iäkkään henkilön palveluntarpeeseen pitkäaikaisella laitoshoidolla vain, jos siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakasturvallisuuteen tai potilasturvallisuuteen liittyvät perusteet
Olemme saaneet jo riittävästi esimerkkejä siitä, ettei lain ohjaama kehityssuunta toimi eikä toteuta lain sisältöä.
Suomen perustuslain pykälä 19 julistaa sosiaalipalveluista alla olevan mukaan.
19 § Oikeus sosiaaliturvaan Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.
Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.
Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.
Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä
Valittu kehityssuunta ei toteuta perustuslain henkeä ihmisarvoisesta elämästä sekä turvasta. Valittu kehityssuunta ei myöskään toteuta terveyden edistämistä ja vaarantaa vanhusten mahdollisuuden säilyttää oma asunto.
Olin tänään iltaa istumassa seurassa jossa oli kokemusta sekä nuoruuden intoa. Toisin sanoen seurueen ikäjakauma oli suuri. Nautin tapaamisesta ja keskustelusta suuresti, kiitos Teille kaikille jotka itsensä tunnistavat. Jatkakaa lukemista, palaan Teihin vielä. Samalla kun kuuntelin eri henkilöiden mielipiteitä ja keskustelua aloin miettimään mikä oikein tekee ihmisestä hyvän poliitikon. Onko se into, kokemus, osaaminen, kunnianhimo, arvot vai luonne? Mikä on se kaikista puhtain ja tavoiteltavin ominaisuus. Sekä ennen kaikkea, mitä ominaisuutta kansalaiset äänestävät.
Poliitikko on ihminen ja yksilö mutta kun hän asettaa itsensä ehdolle hänestä tulee myös tuote. Tuote jota äänestäjät tutkii ja miettii mitä hyötyä hänelle voisi tästä tuotteesta olla. Tai sitä onko kyseessä oleva tuote karismaattinen, sympaattinen, mukava, älykäs, huolehtiva ja onko hänen hiukset pesty. Tästä tuotteesta tehdään esitteitä, webbisivustoja, lehtimainoksia, TV-mainoksia, bannereita, ulkomainoksia, lippiksiä, t-paitoja ja mukeja. Erikseen vielä ilmoitetaan missä ja koska tämä tuote tarjoaa sinulle kahvia tai makkaraa hymyilevänä ja kiinnostuneena. Kyllä, poliittista sanomaa myydään ja viestitään. Se on mielikuvamarkkinointia parhaimmillaan eikä ostajalla ole minkäänlaista kuluttajansuojaa.
Tämän iltainen mietiskelyni on tiukasti sidoksissa laajaan keskusteluun jota nyt käydään politiikan uudistumisen tarpeesta. Politiikka on rikki, sen olette varmasti kaikki kuulleet. No, ihan heti haluan toistaa itseäni sanomalla ettei politiikka voi olla tai mennä rikki. Sitä tekevät ihmiset voivat olla rikki mutta politiikka on yhtä kuin sen tekijät. Asiat ovat siltä miltä ne näyttävät. Politiikka on alusta, yhteiset pelisäännöt ja tapa toimia kun päätetään yhteisistä asioista. Ihmiset taas muodostavat puolueet. Osa puolueista on syntynyt aidosta aatteesta luoda paras mahdollinen yhteiskunta. Osa taas puhtaasti vallanhimosta. Liike Nyt -edustaja Jungner totesi vähän samaa. Hän sanoi, että vuorovaikutus on rikki. Ihmiset ja puolueet ei enää keskustele keskenään, eivätkä ymmärrä toisia, ymmärrä kansaa eivätkä haluakaan ymmärtää koska aika menee hilloisten käsien pyyhkimiseen. Miksi ihmeessä sitten me olemme äänestäneet valtaan ihmisiä jotka ovat rikki, jotka eivät ymmärrä. Missä on meidän kuluttajansuoja? Mihin hävisi se hymyilevä kahvia ja makkaraa tarjoava symppis? Eikö hän olekaan minusta kiinnostunut?
Poliitikon paikka perustuu ääniin ja äänimäärään. Äänet ja äänimäärä tarkoittaa sitä miten paljon hän saa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puhutaan myös valtuutuksesta jonka kansa antaa. Onhan tässä tietysti sekin, että mitä enemmän ääniä niin sitä tärkeämpi poliitikko on puolueelle. Äänillä poliitikko ostaa siis valtaa ja arvostusta. Se on parasta valuuttaa tässä pelissä. Mitä enemmän ääniä, sitä vastuullisimmat ja näkyvimmät luottamustoimet saa kuitattua edustajan paikan lisäksi. Poliitikon työhön pyrkiminen on pirun raadollista työtä. Siinä mietitään mitä äänestäjät miettivät, haluavat, mitä uskallan luvata, mitä laitan päälle, missä esiinnyn, mitä puhun, miten käyttäydyn ja kuka minä oikeastaan olen? Nimittäin poliitikon päälle työnnetään puskutraktorilla sitä itseään. Ihmiset tunnistavat sinut ja joudut puhumaan ihmisten kanssa jotka arvostelevat sinua asioista joiden kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Ihmisten kanssa jotka eivät tunne asioiden taustoja eivätkä oikeastaan ymmärrä edes mistä sinua syyttävät. Samaan aikaan sinua sanotaan ahneeksi oman edun tavoittelijaksi ja suoranaiseksi ihmisjätteeksi. Tuleehan toki sitä hyvääkin palautetta, totta kai.
Jos politiikka ei voi mennä rikki ja koska vuorovaikutus on vain meistä ihmisistä kiinni niin mikä sitten nykypolitiikassa on vikana miksi sen pitää uudistua? Nyt palaan hetkeksi tämän päivän seuraani ja käytyihin keskusteluihin. Nimittäin minuun tekee vaikutuksen se miten vanhemmat ihmiset miettivät politiikkaa ja sen tarkoitusta. Keskustelu pohjautuu automaattisesti arvoihin ja yhteisten asioiden ajamiseen. Kyllä, kyllä on siellä seassa vain itseään ja etujaan ajattelevia yksilöitä ja jopa ryhmiä. Mutta se mitä yritän tässä sanoa, että nykypolitiikassa pelataan uusilla säännöillä ihmisten ja puolueiden kesken. Valloillaan on yksilön menestymisen ihailu ja jopa henkilökultti. Poliitikot eivät mieti enää “yhdessä” vaan he miettivät “minä”. Siitä aika paljon kumpuaa myös nämä tämän hetken politiikan uudistamisen lähdöt. Politiikka on aina ollut vuorovaikutusta, keskustelua, kaupankäyntiä ja toisen tarkoitusperien ymmärtämistä. Niin ja ei se siellä salissa näy, se tehdään pääasiassa ihan muualla. Mikä on ihan ymmärrettävää ja luonnollista sekä oikein.
Mitä politiikka sitten oikeastaan edustajan, tuotteen, kannalta on? Mitä hän tekee muuta kuin tarjoaa sinulle kahvia ja makkaraa. Sekä ennen kaikkea mihin se työ perustuu, kuka häntä käskee tekemään asioita ja miksi? Mehän äänestämme ehdokasta hoitamaan meidän asioita. Onko sitten niin, että hän todellakin miettii vaalilupauksiaan ja härkäpäisesti ajaa vain niitä asioita? Kun tämä olisikin niin helppoa. Suuri osa päätöksistä on sellaisia joihin vain hyvin harva pystyy itse asiassa vaikuttamaan mutta yhdessä se äänestetään. Sellaisia päätöksiä on pienemmässä mittakaavassa vaikka kuntien katujen kunnossapito tai mikä tahansa siihen verrattava työ. Virkamiehet ne valmistelee ja ne hyväksytään budjetin puitteissa niille asetettujen tavoitteiden mukaan. Ei niissä ole suuria tunteita ja niillä harvoin pääsee julkisuuteen, ei ne ketään kiinnosta. Silti juuri niistä meidän pitäisi poliitikkoja kiittää. Siitä, että meidän yhteiskunta pääasiassa toimii hyvin. Poliitikolla voi osaamisen lisäksi olla vahvoja näkemyksiä ja hän voi eri valiokunnissa sekä työryhmissä tuoda erinomaisia näkemyksiä esiin. Se on sitä vuorovaikutusta joka ei tapahdu salissa. Se on sitä työtä jota tehdään meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Mutta edustajan työssä on musta puoli, dark side. Jotta tulee valituksi uudestaa tulee näkyä, saada saavutuksia ja jättää oma jälki. Jotkut jopa miettivät poliittisen uran jälkeistä aikaa ja ajavat päätöksiä jotka auttavat sijoittumista. Sen olette varmaan kaikki huomanneet. Jotkut poliitikot ovat sätkynukkeja joita ohjataan eri sidosryhmien kautta. Joiden avulla ehdokas myös saa usein suuren määrän ääniä. Nyt lähestymme tämän kirjoituksen kliimaksia jota olen jo pitkään rakentanut. Nimittäin kaikki on meistä kiinni. Niistä jotka äänestävät, niistä jotka päättävät. Se on niin yksinkertaista, me voimme luoda säännöt ja me voimme luoda hyvinvointia.
Mikä tekee sitten ihmisestä hyvän poliitikon? Tärkein asia on arvot jotka ajavat toimintaa. Arvot muodostavat tämän tuotteen rungon, sen kuinka kauan se kestää ja toimii. Tuote voi olla vaikka kuinka kiillotettu ja viestinnän ammattilaisten rakentama mutta arvot, ne näkyy. Toiseksi tärkein on turnauskestävyys. Ei saa hätäillä, politiikka on hidasta ja se mutkittelee. Jaksaa, jaksaa. Kolmas asia on osaaminen. Hyvällä poliitikolla on osaamista ja hän oppii. Oppii väistelemään luoteja mutta kumartamaan niin, että arvot ei tipu taskuista. Neljäs on kuuntelun ja ymmärtämisen taito. Yhteisten asioiden hoito on paljon toisten kantojen, ajatusten, tarpeiden, osaamisen kuuntelua sekä ymmärtämistä. Minulle ei merkitse niin paljon onko hiukset pesty ja osaako ehdokas hymyillä. Minua kiinnostaa hänen arvot, historia, mihin hän on laittanut aikaansa. Jaksaako hän istua meidän asioiden puolesta. Hävitä, voittaa ja taistella niin, että meillä kaikilla olisi parempi yhteiskunta, meidän oma maamme.
Tähän loppuun vielä raju kohupaljastus. Viime eduskuntavaaleissa etsin ehdokkaista niin itsekkään sekä rahaa ajattelevan kuin vain osasin löytää. Samalla ehdokkaan piti olla tässä uskossaan rehti eli aito. Ajattelin jo silloin, että me tarvitsemme eduskuntaan sellaisia joiden ei tarvitse nöyristellä äänestäjää tai puoluetta. Etsimäni ehdokas näillä ominaisuuksilla tarkoittaa myös sitä, että hän ei jaksa pitkäjänteistä yhteisten asioiden hoitoa. Hän pitkästyy ja laittaa tuulemaan. Ajattelin, että tämä tuulettaa ajatuksia, politiikkaa ja ohjaa meidät taas loppujen lopuksi pohtimaan todellisia arvoja. Kyllä, olet oikeassa. Äänestin Harkimoa eikä hän pettänyt minua. Hän on ollut juuri sellainen kuin toivoin ja jos hän vielä kaataa sote- ja maakuntauudistuksen niin tarjoan hänelle illallisen.
Ensi kerralla ääntäni ei saa Harkimo. Harkimo on tehtävänsä täyttänyt ja hyvin. Sen saa henkilö joka täyttää kertomani ominaisuudet. Henkilö jolla on oikeat arvot kohdallaan. Joka oikeasti jaksaa hoitaa meidän asioita hammasta purren, oppien ja paskaa niellen.
Tiedättekö, minä kyllä ymmärrän Hjallista kun luen hänen perusteluitaan erosta Kokoomuksesta ja vasta perustetusta Liike Nyt -liikkeestä. Sitähän voi loputtomiin miettiä mitä ajatuksia Hjalliksella loppujen lopuksi on taustalla ja päämääränä. Toisaalta voisi ajatella niin, että meidän on pakko pystyä luottamaan siihen mitä meille esitetään. Minä nimittäin en usko, että Hjallis valehtelee tai kertoo edes asioita totuuden vierestä.
Suutele kuolemaa niin opit elämään
Hjallis jakaa taatusti mielipiteitä kansan kesken. Olen varma siitä, että nuorempana miehenä Hjallis on ollut erittäin itsekäs mutta samalla hän ollut hyvin tuottelias sekä rohkea. Hjallis on luonteeltaan markkinaliberaali mutta en usko, että hän loppujen lopuksi on suunnitellut kaikkia asioita ja toimia niin hyvin kuin kaikki ehkä kuvittelee. Markkinaliberalismiin kun kuuluu nopeat liikkeet ja hetkeen tarttuminen, markkinoita kun ei voi ohjata jos ne aidosti vapautetaan.
Samoin uskon, että Hjallis on muuttunut ja kasvanut elämän polkuja tallatessa. Hjallis on saanut sen parhaan opetuksen, me kaikki kuolemme joskus. Kun ihminen kohtaa kuoleman niin silloin ei mieti omistuksia, silloin ei mieti liiketoimia. Silloin miettii läheisiä, lapsia ja onko elämänsä aikana saanut jotain aikaan josta muistetaan ja jolla on ollut oikeasti jotain merkitystä. Se on samaan aikaan pelottava mutta myös vapauttava kokemus.
Uskon siis, että Hjallis tekee ihan aidosti Liike Nyt parissa työtä. Muistetaan kuitenkin, että luonteenomaisesti Hjallis on valmis tarttumaan tilaisuuksiin jos niitä tulee. Mutta uskon kyllä, että Hjallis on pystyttänyt liikkeen juuri siihen mihin sanoo. Ei poliittiseksi puolueeksi vaan kanavaksi jolla kansalaiset voivat ilmaista mitä mieltä he ovat. Minä kannatan tätä ajatusta ja olen itsekin pohtinut ihan samanlaisen kanavan tarpeellisuutta. Uskoisin, että Hjallis tähtää sote- ja maakuntauudistukseen liittyvien kansalaisten mielipiteiden esille tuomiseen. Ja sitäkin kannatan. Nimittäin kansa ei ole uudistuksen takana. Sen takana ei ole kuin kourallinen poliitikkoja. Joilla on valta päättää ja keinot muuttaa kansanedustajat puolue-edustajiksi.
Onko politiikka rikki?
Laajasti puhutaan siitä, että politiikka on rikki. Päätöksenteko ei toimi ja paljon sen suuntaisia otsikoita. Tästähän on puhuttu jo pitkään, Alex sitä aikanaan käytti laajasti. Onko politiikka rikki? Onko politiikka menettänyt kyvyn tuottaa päätöksiä? Minun mielipiteen mukaan ei ole. Me, ihmiset, olemme muuttuneet. Nykyään ihannoidaan enemmän röyhkeitä menestyjiä ja omaneduntavoittelijoita kuin itsensä peliin laittavia puurtajia jotka ei julkisuudessa näy. Puolueiden polttoaine ovat aikaansa ja osaamistaan peliin laittavat puurtajat. Näkyvät poliitikot ovat sitten usein niitä päälle astujia jotka pettävät paitsi puolueen jäsenet niin myös äänestäjät. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Sipilä jonka ajama politiikka on hyvin kaukana Keskustan arvoista ja lupauksista.
Ei politiikka ole rikki, me ihmiset olemme rikki.
Politiikan kuuluukin olla hidasta mutta politiikkaan kuuluu myös uudistaminen. Päätännän tietty hitaus on meidän kaikkien suoja. Se antaa aikaa muutoksille, mielipiteille sekä korjauksille. Mutta emme voi koskaan hyväksyä politiikkaa joka ei uudista ja luo mahdollisuuksia.
Kansalaiset alkaa olemaan luopuneita uskosta politiikkaan ja sen hyötyyn itselle sekä yhteiskunnalle. Se on vaarallinen tie. Se mahdollistaa populistien nousun koska kansalaiset tarttuu mitä hulluimpiin lupauksiin. Tästä hyvä esimerkki on Timo Soini. Se aiheuttaa myös sen, että kansalaiset ei jaksa äänestää ja jos äänestää niin valitsee ehdokkaan koko lailla kuvan perusteella. Ja tämä taas aiheuttaa sen, että itsekkäät päälle tallaajat nousevat valtaan ja käyttävät sitä puolueen aatteen vastaisella tavalla.
Nimittäin puolueille tärkein on arvot ja aate jonka mukaan toimitaan ja joka toimii pohjana päätöksille. Kun esimerkiksi Keskusta, nyt tällä vaalikaudella on astunut niistä Sipilän johtamana sivuun, on se aiheuttanut taantuman yhteiskunnassamme. Toki jokaisessa puolueessa on paljon eri ihmisiä ja ajatuksia. Se on hyvä, politiikka ja puolueessa toimiminen on joka tapauksessa kompromisseja. Minulle Demarit on tällä hetkellä ainoa vaihtoehto koska mikään muu puolue ei aja tasa-arvoa niin kuin Demarit tekee. Mutta Demareissa on paljon asioita joita muuttaisin. Uskon ja tiedän, että Demarit tulee olemaan puolue joka uudistuu nopeiten ja perinpohjaisesti, säilyttäen tasa-arvon tärkeyden. Mistä tiedän sen? Siitä, että työtä on tehty puolueen sisällä pitkään. Siitä, että Demareilla on loistavia nuorempia poliitikkoja tulossa esille. Vaikka toista väitetään Demarit on valmiita uudistamaan talouden rakenteita, luomaan kaupallisia mahdollisuuksia ja kasvua. Vaikka muuta väitetään niin keinoja on paljon enemmän kuin verojen nosto. Uskon ja luotan.
Onko Liike Nyt muutoksen esinäytös?
Se voi olla. Ainakin liike on saanut ja saa kaiken julkisuuden mitä muutokseen tarvitaan. Kuten jo sanoin niin uskon siihen, että ensimmäinen vaikuttamisen mahdollisuus on sote- ja maakuntauudistus. Jos miljoona Suomalaista todistaa ettei ole sote- ja maakuntauudistuksen kannalla niin tuoko se muutoksen? Peruuttaako hallitus tämän vahingollisen uudistuksen? Niin kauan kuin Sipilä johtaa niin tuskin. Sipilä nimittäin haluaa kantaa Keskustan sankarin viittaa harteillaan. Tulin ja toteutin Keskustan 100-vuotisen unelman. Jälkeen tosin jäi kaaos ja räjähtäneet kustannukset mutta mitä sitten? Nehän ovat maakuntien ongelma. Hajoita ja hallitse.
Kokoomukseen Liike Nyt -kanavan voima voisi aiheuttaa muutoksen. Kokoomuksella ei ole oikeastaan omaa aatetta tai ideologiaa vaan enemmän mennään aina sen mukaan miten päästään valtaan. Se tavallaan kuuluu markkinaliberaaliin toimintaan, nopeus ja miepiteiden seuraaminen. Tällä hetkellä Orpo puhuu taloudesta vaikka kysyisi tietä vessaan. Sen verran Kokoomuksella on kansalle asiaa ja sen verran Kokoomus kansaa miettii. Työ vapauttaa.
Tällä hetkellä ihmiset ovat jo kyllästyneitä seuraamaan sote- ja maakuntauudistuksen käänteitä. Mistään tietämättömät ministerit kyllästyttää ja koko ajan nousee asioita joiden edessä vastuuministerit nostelee harteitaan. Liike Nyt -kanava voisi tuoda kansalle esille sen, että naapurikin vastustaa uudistusta. Se voisi herättää meidän taas siihen, että jokainen päätös on ihmisen tekemä. Siihen, että me olemme oikeasti vapaita päättämään meille parhaita asioita. Meidän ei ole pakko kuunnella puhetta jota kukaan ei ymmärrä ja puheenvuoroja jotka ei kerro mitään. Valta on aina loppujen lopuksi kansalla ja kansa antaa sen johdolle. Jos se on annettu sen voi ottaa myös pois.
Harvoin sitä saa todistaa näin härskiä valehtelua kuin mitä soten yksityiskohdista tällä hetkellä tehdään hallituksen toimesta. Ennen kuin luet pidemmälle niin haluan kertoa, että olen sote-uudistuksen kannalla. Mutta vaadin, että uudistus tehdään kansalaisten tarve edellä, avoimesti ja noudattaen järkeviä kehitykseen liittyviä lainalaisuuksia. Kehitys on siis hyvä mutta kehityksen sivulla kulkevat eri agendat ja päämäärät ei ole hyviä. Lisäksi näin suuri ja merkittävä uudistus tulee tehdä avoimesti, kertoa ne ikävätkin asiat suoraan. Missä meille sitten valehdellaan, luepa eteenpäin. Tähän keräsin vain ne kaikista härskeimmät valeet, niitä olisi paljon lisääkin.
Kustannussäästö
Sote-uudistuksen alkuperäisiä tavoitteita oli kustannussäästöt ja sairaanhoidon tasa-arvoisuus. Nyt ei puhuta kustannussäästöistä vaan kustannusten hillitsemisestä tai jos haluat käyttää siinä oikeaa termiä niin se on leikkaaminen. Nimittäin se on leikkaus. Maakunnat saavat rahoituksen valtiolta ja valtion antamassa rahassa tulee olemaan leikkuri, arvatkaapas summa. Kyllä se on juuri tuo mainittu summa joka oli ennen säästö ja nyt se on kustannusten hillitseminen.
Eli kun valtion raha loppuu, niin kuin se taatusti loppuu, niin mitä maakunta voi tehdä? Kyllä, nostaa maksuja ja karsia palveluita. Muuta keinoa ei ole koska verotusoikeutta ei ole. Nyt on jo puheissa vilahdellut maksujen noston kohtuullisuus.
Kapitaatiokorvaus
Kapitaatiokorvaus ei riitä lähellekään kattamaan kustannuksia. Totuus lienee se, että kukaan ei vielä tiedä minkä osan kustannuksista kapitaatiokorvaus kattaa. Tällä hetkellä esimerkiksi Jyväskylässä käydään keskustelua siitä kuinka paljon kapitaatiokorvauksen tulee olla. Yksityiset toimijat kertovat suoraan, että kapitaatiokorvaus on ongelma. Jos asiakkaita on liian vähän niin kapitaatiokorvaus ei riitä lähimainkaan. Eli yksityinen tekee tappiota. Se tarkoittaa sitä, että piste joko lakkautetaan tai maakunnasta pitää saada lisää rahaa. Ja koska maakunta ei kerää veroja niin jälleen ainoa tie on nostaa kansalaisten maksuja. Lisäksi kapitaatiokorvauksen ympärillä käytävä keskustelu ampuu alas pienten yksityisten toimijoiden mahdollisuuden osallistua sote-uudistukseen tuottajana. Jos terveysalan jätit sanovat suoraan ettei kapitaatiokorvaus ole välttämättä riittävä niin miten se pieni toimija voisi pärjätä? Meille on tässäkin siis valehdeltu ihan päin näköä. Lisäksi maakunta voi maksaa kertaluonteisia korvauksia mistä ikinä haluaa. Kun kerran kapitaatiokorvaus ei tule riittämään niin voitteko kuvitella byrokratiaa joka syntyy kun jokaisesta erillisestä toimenpiteestä haetaan korvausta.
Kapitaatiokorvauksen peruste eli yksilöinti
Lehdistössä on puhuttu viime päivinä ihmisten pisteytyksestä. Joka siis liittyy tähän kapitaatiokorvaukseen. Siitä on nostettu esiin eri huolia yksityisyyden ja tietosuojan kannalta. Siitä kannattaakin olla huolissaan tai ainakin sitä pitää käsitellä faktana koska totta kai tuleva oma hinnoitteluluokkasi tai pisteytys yksilöi. Vaikka tämä hinnoitteluluokan peruste yhdistetään eri tietojen perusteella niin kyllä jossakin loppujen lopuksi on tieto mihin luokkaan yksilö kuuluu. Tämä toimii ihan samalla tavalla kuin auton rekisteri ja autoon liittyvät maksut. Yleiset perusteet liittyvät massaan mutta lopuksi kustannus ja muut tiedot sidotaan yksilöön. Nimittäin miten muuten laskutus voisi toimia? Tai esimerkiksi sellaiset asiat kuin henkilökohtainen budjetti tai jo edellä mainittu kertaluontoinen korvaus jota maakunnasta haetaan. Totta kai tämä on yksilöintiä. Kysymys on siitä kuka tietoa saa käyttää ja mihin. Kun keskustelu valheellisesti ohitetaan sillä ettei korvausluokka yksilöi niin sillä vältetään tämä keskustelu. Se kun saattaisi olla ikävästi perustuslain vastainen tai ainakin kovin ikävä keskustelu poliitikkojen käytäväksi, kun ne vaalit on pian. Itse olen sitä mieltä, että tietojen kerääminen, yhdistäminen ja niiden perusteella oppiminen on hyvä ja tulevaisuutta. Ei siitä kannata valehdella vaan sitä pitää kehittää.
Henkilökohtainen budjetti
Tätä on meille mainostettu sillä, että vammaisille ja muille ryhmille, jotka tarvitsevat jatkuvaa hoivaa, voidaan tehdä oma rahapussi jonka voi viedä minne vain. Eli se kuuluisa valinnanvapaus jota ei kuitenkaan ole edes perusterveydenhoidossa koska valinnanvaraa ei ole. Ensiksi henkilökohtainen budjetti lisää byrokratiaa ja virheiden määrää, koska niitä tekevät ihmiset. Lisäksi nämä ihmiset eivät voi tehdä niitä tarvitsijan eduksi koska maakunnalla ei ole rahaa, eli koko homma lähtee taas kustannusten leikkaamisesta. Henkilökohtainen budjetti on tosiasiassa ja rehellisesti sanottuna vain leikkuri. Ajattele asiaa näin. Olet löytänyt vammaiselle lapsellesi kivan hoitolaitoksen jota pyörittää pieni yksityinen toimija. Teillä käytössä oleva henkilökohtainen budjetti on laadittu halvimman palveluita tarjoavan toimijan mukaan, näin se menee. Eli jotta saat lapsesi sinne minne haluat, joudut maksamaan jäljelle jäävän erotuksen. Jos sinulla on mahdollisuus siihen.
Säästöä byrokratiasta ja demokratia
Tämä se vasta onkin hauska. Maakunta on pääasiassa poliittinen kerros. Jos olet tutustunut valtuustojen toimintaan niin ei valtuustot tee operatiivista toimintaa, sen tekee virkamiehet. Valtuustossa sinunkin sote asioista voi päättää ihminen joka on koulutukseltaan puutarhuri. Ei minulla ole puutarhureita mitään vastaan mutta näin se vaan menee. Todellisuudessa maakuntien valtuuston yksittäisellä jäsenellä ei tule olemaan mahdollisuutta vaikuttaa juuri mihinkään. Jos vaalit tulee niin yritä äänestää sellaisia ihmisiä joiden koulutus tai osaaminen liittyy terveydenhoitoon. Saadaan sinne edes osaamista koska demokratiaa maakunnassa ei ole kuin puheissa. Miksi ei ole? Koska maakunnalla ei ole verotusoikeutta. Maakunta elää vain ja ainoastaan valtion rahoilla eli meidän rahoilla. Maakunta valtuutettujen mahdollisuudeksi jää päättää hintojen nostosta sekä palveluiden karsimisesta maakunnan laidoilta. Koska maakunta on poliittinen kerros niin me tarvitsemme lisää virkamiehiä palvelemaan poliittista päätäntää. Nämä asiat ovat monimutkaisia jo nyt kunnissa. Arvaapa kuinka monimutkaisia ne ovat kun tilalle asetetaan suurempi maakunta.
Markkinaehtoisuus ja valinnanvapaus
Tämä se onkin sitten oikein emävale. Pistää oikein vihaksi. Ongelma tässä on Kokoomus. Kokoomus ei edusta markkinaliberalismia vaan pikemmin kommunismia. Mitä törkeintä ja pahinta “kavereille kanssa” toimintamallia. Kokoomus haluaa avata sotemarkkinat vain valikoidulle joukolle toimijoita ja valtio maksaa. Jos Kokoomus ei ajattelisi näin niin se ajaisi aitoa markkinamallia. Aidossa markkinamallissa kansalainen hankkii itselleen turvaa ja palveluita sieltä mistä haluaa. Eli siis mentäisiin perusterveydenhoidossa vakuutuksiin sekä markkinoille syntyviin palveluihin perustuvaan malliin. Se tarkoittaisi sitä, että verot laskisivat ja jokainen tekisi sitten sillä rahalla mitä ikinä haluaa. Se olisi se aito markkinaehtoinen malli ja se toisi todellisen valinnanvapauden. Miksi Kokoomus ei sitten aja sitä nyt heti? Sen takia kun terveydenhoidosta tulevaa rahaliikennettä ei saa sillä tavalla ohjattua, se kun on aito markkinaehtoinen malli sekä aito valinnanvapaus.
Upeita, lahjakkaita ja työteliäitä ihmisiä huijataan sekä ohjataan harhaan
Tämä se sitten pistääkin vihaksi. Maakunta- ja soteuudistuksen ympärillä on tehty kovaa työtä jo pitkään. Sitä tekee aivan mahtavia ihmisiä jotka vilpittömästi uskovat uudistukseen sekä siihen, että tässä ajatellaan kansalaisia. Nämä ihmiset toimivat vajaiden tietojen perusteella rakentaen jotain mitä ei vielä edes hyväksytty. Jotain minkä päälle hallitus kasaa nyt jo onnistumisen vaatimuksen. Arvostan näitä henkilöitä suunnattomasti ja heidän ansiostaan tämä voi joskus kääntyä hyväksi. Vaikka ne meidän kaikkien kustannuksen nousevatkin, se on varma se. Hallitus on näille ihmisille valehdellut ihan samalla tavalla kuin kansalaisille. Me olemme uhreja kaikki.
Suuri uudistus ei toimi
Suuret uudistukset ei toimi. Jos haluat ymmärtää mitä tarkoitan niin katso Helsingin terveyskeskusten jonotilanne. Valtava ero selittyy eri toimintamalleilla ja kulttuurilla. Sote-uudistusta tulisi lähteä tekemään yksikkö kerrallaan kokeilevan kulttuurin neuvoja noudattaen. Nyt joku valopää sanoo, että on se valtava homma. Tämä maakunta- ja soteuudistus sitä vasta onkin. Tulee mukaan vaalit ja niin paljon muuta ettei sitä edes tiedetä. Homma katsokaas menee niin, että meillä on valtavan hyvät terveydenhuollon ammattilaiset ja he osaavat hommansa. Miksi ei anneta heidän järjestää yksikkö kerrallaan asioita kuntoon ja oppia toisiltaan. Pelkkien maakuntavaalien hinnalla palkattaisiin armeija muutokseen ja kehittämiseen keskittyneitä ammattilaisia. Miksi meillä on yksi maailman parhaista opetusjärjestelmistä? Siksi koska meidän opettajat ovat autonomisia huippuammattilaisia. ihan kuten meidän terveydenhoidon ammattilaisetkin. Antaa heidän tehdä työnsä, ilman politikointia.
Haistakaa siellä hallituksessa pitkä paska
Ihan lopuksi haluan sanoa, että haistakaa paska siellä hallituksessa. Lopettakaa meille valehtelu ja meidän tyhmänä pitäminen. Käyttäytykää niin kuin siellä pitääkin. Te olette siellä meidän ja yhteisen maamme takia. Älkääkä tehkö kansanedustajista puolue-edustajia. Me olemme heidät valinneet, ette te.
Kukaan Suomessa ei ole voinut välttyä näkemästä tai osallistumasta sote- ja maakuntauudistukseen liittyvään keskusteluun. Mitä pidemmälle keskustelussa ja asioiden avaamisessa mennään, niin sitä epämääräisimmiksi asiat muuttuvat. Jos myrskyn ytimessä olevat olevat poliitikot eivät löydä yhteistä säveltä, niin miten ihmeessä se on mahdollista tavan kansalaiselle? Ei sote- ja maakuntauudistuksessa suinkaan kaikki asiat ole huonosti tai vinksallaan. On luonnollinen asia, että uudistuksia tarvitaan. Joku on joskus sanonut, että huonoin vaihtoehto on tehdä liian pitkään hyviä asioita. Me olemme tehneet hyviä asioita pitkään ja uudistuminen on jäänyt taka-alalle. En tarkoita sitä, ettei sairaanhoidossa ole uudistuksia tapahtunut, kyllä niitä on tapahtunut mutta tekemällä liian pitkään hyviä asioita organisaatiot luutuvat ja byrokratia lisääntyy.
Kehitys on mielenkiintoinen asia, noin yleisellä tasolla. Tässäkin keskustelussa on helppo havaita mielipiteiden takana omat ja etupiirien intressit. Osin kansanedustajista on tullut puolue-edustajia eikä Suomen ja kansalaisten etu olekaan päätarkoitus. Kehitys ja kehittäminen on mielenkiintoinen prosessi. Se on prosessi jonka keskiössä tulisi olla aina työtä toteuttavat ihmiset ja palvelun kohde eli tässä tapauksessa potilaat. Nyt näin ei ole, vaan uudistus koskee lähinnä valta- ja hallintoprosesseja. Koko hallituksen taivalta on värittänyt poliittinen lehmänkauppa jossa Kokoomus saa terveydenhoidon yksityistämisen ja Keskusta saa kauan himoitsemansa maakunnat. Uudistus on siis lähtökohdiltaan mätä ja täynnä huonoja kompromisseja.
Koska sote- ja maakuntauudistuksesta on vaikea ottaa selvää mikä se oikeasti on ja mitä se tarkoittaa niin kokosin kymmenen kohdan selkeän listan mitä se varmasti on. Asiat ovat yksinkertaisempia kun ne lohkotaan ja asiat ovat yleensä sitä miltä ne näyttävät. Koitin nostaa kaikista merkitsevimpiä asioita ylös, kohtia olisi saanut helposti lisääkin.
Haastan kaikki tämän lukijat kumoamaan esittämäni väitteet?
Poliittisen valmistelun lähtökohta on väärä eikä se palvele kansalaisia.
Kukaan ei kiellä sitä, että sote ei kaipaisi uudistusta ja rahoituspohjan yhtenäistämistä. Kuitenkin tämän hallituksen valmistelu perustuu siihen, että kaksi puoluetta saa läpi oman puoluepolitiikan kannalta tärkeät asiat. Kun tähän lisätään se, että Kokoomus, tai mikään muu puolue, ei kannata maakuntauudistusta tässä muodossaan. Eikä Keskusta kannata terveydenhuollon yksityistämistä niin lähtökohta on ristiriitainen ja täynnä kansalaisten kannalta vääriä kompromisseja. Tämän koko tilanteen on mahdollistanut hallituspohja, jonka ei voida katsoa olevan demokratian hengen mukainen.
Sote- ja maakuntauudistus tulee nostamaan kustannuksia.
Jos muistatte niin koko uudistuksen alkuperäinen lähtökohta oli palveluiden tasa-arvoisuus ja kustannusten säästö. Kustannusten säästöstä puhuminen on jo jäänyt taka-alalle ja nyt säästö saadaankin tulevaisuudessa, kymmenien vuosien sisään, jos maakunnat tekevät viisaita asioita. Vaiettu fakta on myös se, että suuri osa säästöistä on laskettu tulevan palveluiden heikentämisellä jotka koskettavat erityisesti vanhuspalveluita, vammaisia sekä muita yhteiskunnassa eniten apua tarvitsevia. Eli kustannusten säästö ei perustu tehokkuuteen vaan leikkauksiin. Lisäksi kukaan, toistan kukaan, ei tiedä tulevia kustannuksia ja niiden jakautumista. Mutta jos ajattelet asiaa niin, että tuottajina tulee olemaan voittoa tavoittelevat yritykset ja julkisen terveydenhoidon piiriin palaa ne jotka ovat aikaisemmin ostaneet itse lisäturvaa niin tarvitseeko tässä sanoa muuta? Ja syitä toki voidaan kaivaa lisääkin. Toki löytyy perusteluita myös kustannusten laskemisen puolesta mutta ne perustuvat puhtaasti arvailuun.
Byrokratia ja sen kustannukset tulevat nousemaan.
Maakuntauudistus toisi meille uuden poliittisen ulottuvuuden nimittäin maakuntavaltuuston. Maakuntavaltuustoissa tulisi olemaan yli 1 000 edustaja. Jos nyt ihan järjellä ajattelee niin näin suuren puhtaasti poliittisen instannin rakentaminen tulee nostamaan byrokratiaa sekä kustannuksia. Hallitustavoitteissa on byrokratian vähentäminen eli tämä on hallitusohjelman vastainen toimi. Maakuntauudistuksen tiedot eivät ole sisältäneet selkeitä tietoja siitä miten maakuntavaltuustot purkaisivat olemassa olevia rakenteita eli jälleen toimimme olettamusten ja hallituksen peräänkuuluttamien viisaiden päätösten varassa. Vanha kansa sanoo, että ”jaettu vastuu ei ole kenenkään vastuu”. Hallituksen viesti on, että uudistuksen hyödyt ovat siitä kiinni millaisia päätöksiä maakuntavaltuustot tekevät. Hallitus pesee siis jo nyt käsiään uudistuksen epäonnistumisesta vaikka vielä istuvat, melko mielenvikaista.
Suomen terveydenhuolto ei ole tehoton, meillä ei ole kriisiä.
Suomessa on hyvä terveydenhoito ja siinä toimivat henkilöt ovat todella välittäviä ammattilaisia. Meillä on ollut ongelmia päästä perusterveydenhuoltoon mutta sen on aiheuttanut lähinnä lääkärien vähyys, erikoissairaanhoidon ja terveydenhuollon nivellyksen tehottomuus sekä rahoituspohja. Ei tämän korjaamiseen tarvita suurta uudistusta vaan ongelmat on kohtuullisen pieniä ja voidaan korjata paikallisesti. Meillä on syytä olla ylpeitä meidän terveydenhuollon ammattilaisten osaamisesta sekä heidän suhtautumisestaan työhönsä.
Tämä ei ole ainoa vaihtoehto, eikä tätä ole pakko tehdä nyt.
Aina, korostan aina kun kuulet poliitikon sanovan ettei “meillä ole vaihtoehtoja” tai “tämä on pakko tehdä nyt” tai mitä tahansa näihin verrattavia sananparsia niin voit olla varma, että vaihtoehtoja on. Tämä esitetty malli ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto mitä meillä on, eikä sitä todellakaan tarvitse tehdä nyt. Hallituksen suulla on todettu, että uudistus vastaa niihin kustannusten kasvuihin joita kohtaamme tulevaisuudessa, ei meillä nyt ole suurta ongelmaa eli kiirettä ei ole. Totuus kiireestä on nykyinen hallituspohja. Mikään muu hallituspohja ei tule hyväksymään maakuntia tai julkisen terveydenhuollon laajaa yksityistämistä.
Kansalaisille tarjottavat palvelut tulevat vähentymään ja heikentymään.
Maakuntien määrä on aivan liian suuri. Jo nyt maakunnat suunnittelevat liittoutumista toisten maakuntien kanssa. Tämä kertoo omaa korutonta kieltään siitä, että uudistuksen lähtökohta on väärä. Koska terveydenhuoltoon “tarvitaan suuremmat hartiat” kustannuspohjan takia niin tämä tarkoittaa sitä, että palvelut tulevat keskittymään maantieteellisesti sinne missä ihmisiä on eniten eli kaupunkeihin. Voittoa tavoittelevat yritykset eivät voi palvella haja-asutusalueilla koska se on tappiollista toimintaa. Hallituksen kantava ajatus on lisätä voimakkaasti kotiin tarjottavia palveluita sekä avohoitoa. Tässä on ajatus, että eri teknologiset ratkaisut tulevat nostamaan tuottavuutta sekä tavoitettavuutta. Kyllä, teknologiasta tulee olemaan suunnaton hyöty myös terveydenhuollossa mutta se ei poista sitä riskiä, että palveluista katoaa inhimillisyys. Tämä taas lisää yksinäisyyttä, syrjäytyneisyyttä ja lisää sitä kautta kustannuksia.
Kuntien talous voi romahtaa, maakunnat ovat jo valmiiksi alijäämäisiä.
Kunnille jää osa yhteiskunnan palveluista sekä toiminnoista. Selkeästi suurimpana kunnille jää koulutus ja sivistys. Sinänsä on hyvä jos kuntien päättäjät voivat keskittyä paremmin tähän erittäin tärkeään kehityskohteeseen. Kunnille voi kuitenkin jäädä valtava rakennusmassa, puolittunut budjetti mutta samat lainat edelleen. Osa kunnista tulee tarvitsemaan pikaisesti valtion rahoitusta selvitäkseen taakasta. Maakuntien niskaan taas tulee koko järjestelmän rakentamisesta aiheutuvat kustannukset, joita ei tiedetä. Maakunnat saavat rahoituksen vain ja ainoastaan valtiolta joten maakuntien tulee päättää vähentävätkö he palveluita vai nostavat terveydenhuollon hintaa kansalaisille. Niin tai näin sekä kunnat, että maakunnat ovat valtion lompakolla hakemassa apua.
Yksityistäminen ei ole paha asia, jos sitä johdetaan oikein.
Ei yritykset ja yksityistäminen ole paha asia, ei ollenkaan. Palvelun ostajan tulee vain pystyä johtamaan palveluita sekä niiden kustannuksia. Tätä tehdään tälläkin hetkellä erittäin laajasti ja ihan onnistuneesti. Kunnat ovat voineet ja ovat kilpailuttaneet palveluita eli tämän osalta mitään uutta ei sinänsä tule, muuta kuin lisääntynyt byrokratia ja hallinnan menettäminen.
Henkilökohtainen budjetti nostaa osaltaan kustannuksia ja luo tarpeen omalle rahoitukselle.
Tällä hetkellä voimme luottaa siihen, että jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen lähtökohta on hoitaa potilas terveeksi. Myönnän, on toki poikkeuksia ja virheitä mutta pääsääntöisesti asia on näin. Uudistuksessa kaavailtu niin sanotun henkilökohtaisen budjetin on ajateltu tuovan potilaalle tai apua tarvitsevalle vapauden hankkia palvelu selkeästi ja mistä haluaa. Henkilökohtaisen budjetin laadinta ja sisältö sisältyy niihin kohtiin joiden käytäntöä ei tunnisteta. Lienee aika selkeä, että jos tuottaja tietää paljonko rahaa on käytettävissä niin se myös käytetään. Kun aikaa kuluu ja kustannukset nousevat niin tämä tarkoittaa sitä, että rahoitukseen tulee löytää omaa rahoitusta jotta saa palvelut. Lisäksi on melko helppo kuvitella paljonko henkilökohtaisen budjetin käsittely lisää virheitä ja byrokratiaa.
Valinnanvapaus on halpa ja populistinen termi.
Tämä kuuluu samaan kategoriaan kuin edellä viittaamani kohta “uudistus on pakko tehdä nyt”. Valinnanvapaus on mainoslause jonka tarkoitus on myydä uudistusta ja markkinoida sitä. Meillä on nyt jo valinnanvapaus, olet voinut valita esimerkiksi eri terveyskekuksen. Valinnanvapaus ei oikeasti ole sairauden kohdatessa mikään arvo vaan nopea ja tehokas hoito ja siihen pääsy. Emme me tarvitse valinnanvapautta, me tarvitsemme toimivia palveluita jotka saadaan kun tehostetaan ja lisätään lääkäreitä paikallisella tasolla. Maakuntiin ei tule muodostumaan palveluita koska ongelma on ihan sama kuin se on nyt. Väestöpohja on liian pieni. Miten siellä voisi toimia yksityinen jos julkisrahoitteisellakin on ongelmia?
Loppuun haluan lisätä kiitoksen niille tuhansille terveydenhuollon ammattilaisille jotka tekevät työtään tämän kaiken keskellä. Toivotan Teille jaksamista ja haluan kertoa, että arvostan Teitä suunnattomasti. Te olette kaksi kertaa pelastanut minun hengen ja olen siitä ikuisesti kiitolinen!
Hallituksen kiireellä kyhäämä aktiivimalli on herättänyt erittäin tervetullutta keskustelua työstä ja yhteiskunnan roolista tukea kansalaisia. Olemme saaneet lukea ylimielisiä ja tasapäistäviä kommentteja varsinkin Kokoomuksen kaupunginvaltuutetuilta. Eija Aittola toteaa, että lapset tuntevat parhaiten Kelan ja sen, että sieltä saa rahaa. Antti Rantalainen taas toteaa, että “jonkin verran aktiivisuutta täytyy voida edellyttää”. Kirjoituksellaan Rantalainen ei ainoastaan kerro ettei ymmärrä työttömän arjesta yhtään mitään myös paljastaa sen, ettei tunne puolustamaansa aktiivimallia edes ylimalkaisella tasolla. Ironisesti voisi tietysti todeta, että ei se ole ihme koska ei siitä tiedä myöskään hallitus eikä viranomaiset. Olisi kuitenkin voinut ajatella, että vaivautuisi edes lukemaan lain läpi ennen kun kommentoi sitä.
No, kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja suurin osa näistä kirjoituksista on vain pyrkimyksiä tuoda itseään esiin ilman todellista yhteiskunnallisen hyödyn ajattelua. Todellisuus on kuitenkin se, että tämän tyyppiset kirjoitukset passivoivat meitä enemmän kuin ymmärrämme. Voisi kuvitella, että varsinkin pedagogisten opintojen läpikäynyt henkilö ymmärtää luottamuksen ja kannustuksen merkityksen. Vai puhutaanko mielummin luottamuksen merkityksestä ihmiselle? Minä nimittäin en tunne yhtään laiskaa Suomalaista joka ei haluaisi itse kustantaa elämäänsä. Minä kyllä tunnen Suomalaisia jotka ovat tarvinneet tukea ja kannustusta jossakin elämänsä vaiheessa, niin me kaikki.
Kokoomuksen politiikka on kuin koulukiusaaja joka ei jätä rauhaan ja jonka mukana tyhmyys tiivistyy. Saamme toistuvasti kuulla kuinka työ on parasta sosiaali ja työllisyyspolitiikkaa ja miten työ hoitaa kaikki ongelmat. Samaan aikaan kaupungin ja kunnanvaltuutetut päästävät ilmoille idioottimaisia kommentteja ja tyhmyys senkun tiivistyy. Me kaikki tiedämme mikä merkitys luottamuksella ja hyväksytyksi tulemisella meille ihmisille on. Nämä kirjoitukset ja koko asenne kertoo meille kansalaisille, että meidän tulee olla aktiivisempia. Siitä on kaikki kiinni, itsestä. Omaehtoinen aktiivisuus on siinä mielessä hyvä väite, että kukaan ei sitä pysty kiistämään enkä minäkään sitä kiistä. Jos valehtelet niin valehtele niin paljon, että ihmiset uskoo sen.
Kokoomuksen politiikka on holhoavaa ja syyllistävää. Kun ajatellaan meidän hallitusta, eduskuntaa, kuntien ja kaupunkien päättäjiä sekä koko virkamieskoneistoa niin sen merkitys on palvella kansalaisia ja yhteiskuntaamme. Sen merkitys on luottaa meihin ja luoda meille mahdollisuuksia. Kokoomuksen politiikan päämäärä on ajaa meidät tilaan jossa palkkaa ja etuja voidaan säädellä lakien sekä asetusten mukaisella tavalla. Se ei luo meille mahdollisuuksia vaan luo meille valtion joka on George Orwellin luoman Oseanian kaltainen. Valtion jossa byrokratia on luonut kasvottoman koneiston jossa kukaan ei ole vastuussa ja kukaan ei päätä. Hallituksen yksi suurista tavoitteista oli purkaa byrokratiaa, se on epäonnistunut niin pahoin, että tuskin oli edes aito tavoite. Aktiivimalli on tästä hyvä esimerkki. Yhteiskuntaa palvelevat virkailijat laitetaan kurittamaan työttömiä ilman selkeitä ohjeita tai työkaluja auttaa työtöntä aidosti.
Miksi tämä sitten on erittäin vaarallista, passivoivaa ja alistavaa politiikkaa? Tämä kaikki syö yhteiskunnaltamme sen tärkeimmän eli luottamuksen. Jos emme luota toisiimme niin yhteiskuntamme ei toimi on työllisyysaste tai varallisuus mikä vain. Jos emme luota toisiimme niin ahneus, röyhkeys ja oman asian sokea ajaminen voittaa yhteisöllisyyden. Kun mietit päivittäisiä askareita niin luottamus on jokaisessa vaiheessa läsnä. Voit luottaa siihen, että autoja kuljettavat henkilöt tottelevat sääntöjä. Voit luottaa siihen, että lapsesi voi leikkiä rauhassa pihalla. Voit luottaa siihen, että päivähoidossa ja koulussa lapsesi on turvassa. Voit luottaa poliisiin ja voit luottaa nauttimasi ravinnon turvallisuuteen. Mutta meille kerrotaan koko ajan ettei työttömiin voi luottaa. Meille kerrotaan, että Suomalaiset elää tukien varassa. Meille kerrotaan, että työttömät ovat laiskoja eivätkä halua itse ansaita elantoaan. Ihminen on ainoa eläin joka rakentaa itselleen häkin. Ja sinne häkin ristikon taakse tämä politiikka vie. Samaan aikaan kun Kokoomus julistaa, että olemme laiskoja ja saamattomia heidän politiikka ajaa koulutusta alas. Koulutus ja sivistys on juuri se joka takaa yhteiskunnan menestyksen sekä kehityksen. Sen avulla olemme rakentaneet tämän yhteiskunnan jossa nyt elämme. Tämän hetken politiikka hakkaa meitä kepillä kunnes olemme valmiita itse menemään häkkiin. Tässä häkissä olemme tottuneet hakemaan tukia koska palkalla ei voi elää. Tässä häkissä se tuntuu ihan normaalilta ja ikäänkuin näin olisi aina ollut. Tässä häkissä emme osaa kyseenalaistaa, emmekä sitä uskalla tehdä koska valtio ruokkii vain nöyrät. Tässä häkissä puhumme lyhyesti koska emme osaa kovin monia sanoja. Tässä häkissä emme ole yksilöitä vaan yksiköitä.
Minä luotan Suomalaisiin nyt ja aina. Työttömyys tai jokin muu elämäntilanne on vain osa meidän elämänkaarta. Meillä kaikilla on vaikeita hetkiä ja meillä kaikilla on hetkiä jolloin tarvitsemme tukea. Tukea ei anneta ilman luottamusta. Sen takia ehdotan, että luotetaan toisiimme jatkossakin. Pienet eleet, hymy, oven auki pitäminen tai mikä vaan vastaava rakentaa luottamusta. Olet sen arvoinen. Pidetään myös ääntä ja käytetään aivojamme eikä anneta ajaa meitä kepillä häkkiin. Nimittäin Suomalainen omaa yhden erittäin hyvän luonteenpiirteen. Me olemme erittäin oikeuden tajuisia. Nytkin me ymmärrämme, että meitä painetaan alas ja meille valehdellaan. Silti iso osa lähtee Kokoomuksen koulukiusaus politiikkaan mukaan. Se on ehkä sitä helppoa, olla sen puolella joka kurittaa heikkoja. Pannaan tälle yhdessä piste ja luodaan yhteiskunta jossa häkissä ovat kiusaajat ja oman edun tavoittelijat.
F1-autoa ajavat kuljettajat ovat tällä hetkellä kaikki heitä edustavan liiton jäseniä. Vaikka usein AY-liiton jäsen väritetään tylsäksi ja etuja lisää hamuavaksi jarruksi niin miksi ihmeessä F1-autoa kuljettavat menestyvät miljonäärit tarvitsevat liittoa? Selitys on tietysti yksinkertainen ja ilmeinen, liitto valvoo ammatinharjoittajan etuja. Jos kerran F1-kuljettajat tarvitsevat etujärjestön niin voisi aika helposti vetää johtopäätöksen, että sitä tarvitsee myös hitsaaja, tarjoilija tai mikä tahansa perinteisen ammatin edustaja.
Miltei kaikilla elämänaloilla on etujärjestöjä. Etujärjestöt ovat paras keino koota voima sekä resurssit. Nimensä mukaisesti etujärjestöt ovat perustettu pitämään jäsenistön puolia sekä ajamaan heidän etujaan. Eri etujärjestöillä on hyvin eri tapoja toimia ja vaikuttaa riippuen siitä millaisella elämänalueilla heidän jäsenistö toimii.
Ammattiyhdistysliikkeitä on moitittu jarruiksi ja vanhanaikaisiksi sekä tarpeettomiksi. En sano ettei kaikella ole tarpeen kehittyä ja seurata aikaansa mutta muistetaan koko ajan, että ammattiyhdistysliikkeet ovat etujärjestöjä. Eli he ajavat jäsenistön etuja. Vaikka tarpeellisuudesta keskustellaan hyvin värikkäästi tänä päivänä niin ammattiyhdistysliikkeiden saavutukset ovat kiistattomia. Melko moni joka haukkuu ja kyseenalaistaa ammattiyhdistysliikkeitä nauttii samalla ammattiyhdistysliikkeiden saavuttamista eduista. Eikä ainoastaan eduista vaan siitä, että ammattiyhdistysliikkeet nostivat duunarin aidoksi ja kunnioituksen ansaitsevaksi yhteiskunnan jäseneksi. Ammattiyhdistysliikkeiden lukuun voi siis laskea tasa-arvon kehittymistä ja myös arvostavan yhteiskunnan rakentamista. Toki on käytetty välillä kovia keinoja ja toki välillä on nokiteltu sekä joskus jopa vailla järkeä. Mehän olemme ihmisiä ja välillä joillekin saattaa se jalo ja tärkein päämäärä unohtua. Ihmisiä tässä ollaan ja joillekin valta ja vastuu ei vain sovi.
Ammattiyhdistysliikkeitä on moitittu huomisesta mielenilmaisusta hallitusta ja aktiivimallin eri repaleita vastaan. Se kyllä tulee häiritsemään monen elämää ja aiheuttamaan harmia, se on selvä. Toisaalta lakot ja mielenilmaisut on niitä keinoja joita ammattiyhdistysliikkeet käyttävät, ei se ketään pitäisi yllättää. Kaikki etujärjestöt lähtevät siitä, että vaikutetaan ja neuvotellaan. Lakot ja mielenilmaisut ovat aina viimeistä keinoja koska ne eivät ole myöskään ongelmattomia jäsenistölle tai maineelle. Eiköhän se pelon aika ole ollut ja mennyt. Itse ajattelen niin, että huomisen kaaokselle osasyyllinen on myös hallitus. SAK on avoimesti kertonut, että on pyrkinyt vaikuttamaan ja tuomaan näkemyksiä aktiivimalliin mutta niitä ei huomioitu. Lisäksi kun otetaan huomioon, että työttömyysturvaa on jo laskettu kahdella muullakin toimella Sipilän hallituksen toimesta niin kuka on yllättynyt mielenilmaisusta? Tässähän on kyse siitä, että osapuolien välillä ei ole toimivaa neuvotteluyhteyttä. Kaikki tässä elämässä on neuvottelua. Ongelmia syntyy silloin kun toinen osapuoli pyrkii olemaan niskan päällä ja ajamaan vain omia asioita. Jos katsotaan Sipilän hallituksen toimintatapoja niin sinänsä tulos ei ihmetytä.
Me kaikki haluamme samaa. Onnellista elämää jossa saa toteuttaa itseään ja jossa ei olla yksin. Vaikka en ole itse huomenna mukana mielenilmauksessa niin haluan osoittaa tukeni ja tsempit sinne. Nimittäin tämä ei ole ainoastaan mielenilmaus aktiivimallia ja hallitusta vastaan. Itse koen tämän olevan herätys ajattelemaan kehitystä joka koventaa meidän yhteiskuntaa ja leimaa apua tarvitsevat sekä vaikeaan tilanteeseen joutuneet. Meidän yhteiskunta on juuri niin sivistynyt ja ja inhimillinen kuin miten me kohtelemme eniten apua tarvitsevia jäseniämme.
Palasin juuri ääniä laskemasta ja tulos alkaa olemaan selvä. Turha sitä on selitellä. Se on selkeä ja kirvelevä tappio. Lisäksi haluan toivottaa Sauli Niinistölle onnea huikeasta ja historiallisesta tuloksesta. Voimia ja jaksamista tulevaan kauteen. Olehan äänien arvoinen. Tulosta ja kampanjoita varmasti ruoditaan vielä pitkään mutta alla lyhyesti näin heti tulosten varmistuttua
Politiikka ei ole urheilua tai yksi suoritus. Se on jatkuvaa tekemistä ja huolehtimista yhteisistä asioista. Puolueet, ehdokkaat ja edustajat ovat riippuvaisia äänestyksen tuloksista. Eli vaikka teot olisi hyviä niin myös viestinnän pitää toimia. Välillä pitää vain korottaa ääntä tai käyttää retoriikkaa joka on hyvän maun tai sopivuuden rajoilla. Se vain pitää tehdä asioiden edestä, aidosti ja vahva sisältö otsikon takana tulee olla. Vaikka sitten tanssia puukengillä alasti pöydällä. Demarit on kyllä huikean surkeita rakentamaan mielikuvia. Haataisen kampanja oli graafisesti ja materiaaleiltaan erittäin positiivinen yllätys. Siis todella positiivinen. Myös viestintä oli nopeaa ja toimivaa.
Tuula on upea ja välittävä ihminen. Niistä ominaisuuksista ei vain saa pisteitä erikseen, ne on plussaa. Kampanjat on todella rankkoja ja lähtökohtaisesti Niinistön prosentit oli niin ylivoimaiset, että hattua nostan kun niitä lähtee juoksemaan kiinni. Tuula teki kyllä huikean suorituksen ja ikävä kyllä siitä huolimatta tulos oli surkea.
Mutta se viesti ja sen sisältö. Toki sen rakentaminen on varmasti ollut vaikeaa koska Niinistöä oli todella vaikea haastaa mutta silti siinä mentiin metsään. Kampanja aloitettiin melko vahvalla otteella jossa feminististä ulkopolitiikkaa tuotiin eturintamaan. Se oli todella huikea virhe. Vaikka se on Ruotsissa tuottanut tuloksia niin Suomessa termillä feministi ei ole tasa-arvoinen kaiku vaan se viestii monelle epätasa-arvoa. Huikea huikea virhe, se lässäytti koko kampanjan sisällön heti alkuunsa. Vielä kun siihen liitettiin hyvin laajoja käsitteitä tasa-arvosta globaalisti niin siitä sai hyvin harva kiinni. Viesti ja esiintyminen parani loppua kohden tyydyttävästi ja parissa viimeisessä esiintymisessä oli jo leijona läsnä.
Demareilla on arvot kunnossa ja demareilla on upeita jäseniä sekä edustajia. Niin eduskunnassa kuin kunnissa. Nyt vain pitää osata uskaltaa kertoa se. Pitää uskaltaa tuoda teot ja tekeminen esille. Viestien tulee olla selkeitä eikä pelkkää arvohöttöä vaikka siihen kaikki perustuukin. Pitää uskaltaa sanoa ja pitää uskaltaa tuoda itseään esille eikä saa pelätä ihmisten reaktiota. Demareita tarvitaan kentässä mutta siellä tarvitaan suoraa puhetta ja rohkeutta. Sitä millä tämä maakin on rakennettu. Pitää pystyä tulemaan toimeen kaikkien puolueiden kanssa ja olemaan vahva yhdistäjä, ei vastakkainasettelija. Mutta kuten alussa totesin ei politiikka ja yhteiskunnan puolesta toiminen ole yksistä vaaleista kiinni. Politiikka ja aito välittäminen on elämäntapa ja kestävyyslaji jossa kiitosta tulee harvemmin. Siihen pitää jatkossakin luottaa mutta viestiä tulee oppia muotoilemaan. Ei enää yhtään näin hirveitä mokia vaan harkittua, särmää sekä samaistumiseen tukevia viestejä.
No, nukutaan taas välissä ja mietitään sitten taas uudelleen. En muiden ehdokkaiden puoluetta tai kampanjaa tässä ruodi mutta Keskustasta on pakko mainita. Väyrynen se tuli ja veti koko puolueen kölin alta mennen tullen. Sipilä ehti hyvin nopeasti selittämään, että hänen jatko ja asema ei olekaan kiinni näiden vaalien tuloksesta vaan hänen on pakko uskoa kun kaikki ovat sitä pyytäneet. Pakko sanoa, että on se Sipilä velikulta. Ikävä, että vetää koko Keskustan pohjaan mukanaan ja tuhoaa kaikki arvot joihin äänestäjät ovat tottuneet. Jaksuhali.
