Niko Eskelinen

Yleinen

Mikä tekee ihmisestä hyvän poliitikon?

Olin tänään iltaa istumassa seurassa jossa oli kokemusta sekä nuoruuden intoa. Toisin sanoen seurueen ikäjakauma oli suuri. Nautin tapaamisesta ja keskustelusta suuresti, kiitos Teille kaikille jotka itsensä tunnistavat. Jatkakaa lukemista, palaan Teihin vielä. Samalla kun kuuntelin eri henkilöiden mielipiteitä ja keskustelua aloin miettimään mikä oikein tekee ihmisestä hyvän poliitikon. Onko se into, kokemus, osaaminen, kunnianhimo, arvot vai luonne?  Mikä on se kaikista puhtain ja tavoiteltavin ominaisuus. Sekä ennen kaikkea, mitä ominaisuutta kansalaiset äänestävät.

 

Poliitikko on ihminen ja yksilö mutta kun hän asettaa itsensä ehdolle hänestä tulee myös tuote. Tuote jota äänestäjät tutkii ja miettii mitä hyötyä hänelle voisi tästä tuotteesta olla. Tai sitä onko kyseessä oleva tuote karismaattinen, sympaattinen, mukava, älykäs, huolehtiva ja onko hänen hiukset pesty. Tästä tuotteesta tehdään esitteitä, webbisivustoja,  lehtimainoksia, TV-mainoksia, bannereita, ulkomainoksia, lippiksiä, t-paitoja ja mukeja. Erikseen vielä ilmoitetaan missä ja koska tämä tuote tarjoaa sinulle kahvia tai makkaraa hymyilevänä ja kiinnostuneena. Kyllä, poliittista sanomaa myydään ja viestitään. Se on mielikuvamarkkinointia parhaimmillaan eikä ostajalla ole minkäänlaista kuluttajansuojaa.

 

Tämän iltainen mietiskelyni on tiukasti sidoksissa laajaan keskusteluun jota nyt käydään politiikan uudistumisen tarpeesta. Politiikka on rikki, sen olette varmasti kaikki kuulleet. No, ihan heti haluan toistaa itseäni sanomalla ettei politiikka voi olla tai mennä rikki. Sitä tekevät ihmiset voivat olla rikki mutta politiikka on yhtä kuin sen tekijät. Asiat ovat siltä miltä ne näyttävät. Politiikka on alusta, yhteiset pelisäännöt ja tapa toimia kun päätetään yhteisistä asioista. Ihmiset taas muodostavat puolueet. Osa puolueista on syntynyt aidosta aatteesta luoda paras mahdollinen yhteiskunta. Osa taas puhtaasti vallanhimosta. Liike Nyt -edustaja Jungner totesi vähän samaa. Hän sanoi, että vuorovaikutus on rikki. Ihmiset ja puolueet ei enää keskustele keskenään, eivätkä ymmärrä toisia, ymmärrä kansaa eivätkä haluakaan ymmärtää koska aika menee hilloisten käsien pyyhkimiseen. Miksi ihmeessä sitten me olemme äänestäneet valtaan ihmisiä jotka ovat rikki, jotka eivät ymmärrä. Missä on meidän kuluttajansuoja? Mihin hävisi se hymyilevä kahvia ja makkaraa tarjoava symppis? Eikö hän olekaan minusta kiinnostunut?

 

Poliitikon paikka perustuu ääniin ja äänimäärään. Äänet ja äänimäärä tarkoittaa sitä miten paljon hän saa mahdollisuuksia vaikuttaa. Puhutaan myös valtuutuksesta jonka kansa antaa. Onhan tässä tietysti sekin, että mitä enemmän ääniä niin sitä tärkeämpi poliitikko on puolueelle. Äänillä poliitikko ostaa siis valtaa ja arvostusta. Se on parasta valuuttaa tässä pelissä. Mitä enemmän ääniä, sitä vastuullisimmat ja näkyvimmät luottamustoimet saa kuitattua edustajan paikan lisäksi. Poliitikon työhön pyrkiminen on pirun raadollista työtä. Siinä mietitään mitä äänestäjät miettivät, haluavat, mitä uskallan luvata, mitä laitan päälle, missä esiinnyn, mitä puhun, miten käyttäydyn ja kuka minä oikeastaan olen? Nimittäin poliitikon päälle työnnetään puskutraktorilla sitä itseään. Ihmiset tunnistavat sinut ja joudut puhumaan ihmisten kanssa jotka arvostelevat sinua asioista joiden kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Ihmisten kanssa jotka eivät tunne asioiden taustoja eivätkä oikeastaan ymmärrä edes mistä sinua syyttävät. Samaan aikaan sinua sanotaan ahneeksi oman edun tavoittelijaksi ja suoranaiseksi ihmisjätteeksi. Tuleehan toki sitä hyvääkin palautetta, totta kai.

 

Jos politiikka ei voi mennä rikki ja koska vuorovaikutus on vain meistä ihmisistä kiinni niin mikä sitten nykypolitiikassa on vikana miksi sen pitää uudistua? Nyt palaan hetkeksi tämän päivän seuraani ja käytyihin keskusteluihin. Nimittäin minuun tekee vaikutuksen se miten vanhemmat ihmiset miettivät politiikkaa ja sen tarkoitusta. Keskustelu pohjautuu automaattisesti arvoihin ja yhteisten asioiden ajamiseen. Kyllä, kyllä on siellä seassa vain itseään ja etujaan ajattelevia yksilöitä ja jopa ryhmiä. Mutta se mitä yritän tässä sanoa, että nykypolitiikassa pelataan uusilla säännöillä ihmisten ja puolueiden kesken. Valloillaan on yksilön menestymisen ihailu ja jopa henkilökultti. Poliitikot eivät mieti enää “yhdessä” vaan he miettivät “minä”. Siitä aika paljon kumpuaa myös nämä tämän hetken politiikan uudistamisen lähdöt. Politiikka on aina ollut vuorovaikutusta, keskustelua, kaupankäyntiä ja toisen tarkoitusperien ymmärtämistä. Niin ja ei se siellä salissa näy, se tehdään pääasiassa ihan muualla. Mikä on ihan ymmärrettävää ja luonnollista sekä oikein.

 

Mitä politiikka sitten oikeastaan edustajan, tuotteen, kannalta on? Mitä hän tekee muuta kuin tarjoaa sinulle kahvia ja makkaraa. Sekä ennen kaikkea mihin se työ perustuu, kuka häntä käskee tekemään asioita ja miksi? Mehän äänestämme ehdokasta hoitamaan meidän asioita. Onko sitten niin, että hän todellakin miettii vaalilupauksiaan ja härkäpäisesti ajaa vain niitä asioita? Kun tämä olisikin niin helppoa. Suuri osa päätöksistä on sellaisia joihin vain hyvin harva pystyy itse asiassa vaikuttamaan mutta yhdessä se äänestetään. Sellaisia päätöksiä on pienemmässä mittakaavassa vaikka kuntien katujen kunnossapito tai mikä tahansa siihen verrattava työ. Virkamiehet ne valmistelee ja ne hyväksytään budjetin puitteissa niille asetettujen tavoitteiden mukaan. Ei niissä ole suuria tunteita ja niillä harvoin pääsee julkisuuteen, ei ne ketään kiinnosta. Silti juuri niistä meidän pitäisi poliitikkoja kiittää. Siitä, että meidän yhteiskunta pääasiassa toimii hyvin. Poliitikolla voi osaamisen lisäksi olla vahvoja näkemyksiä ja hän voi eri valiokunnissa sekä työryhmissä tuoda erinomaisia näkemyksiä esiin. Se on sitä vuorovaikutusta joka ei tapahdu salissa. Se on sitä työtä jota tehdään meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi.

 

Mutta edustajan työssä on musta puoli, dark side. Jotta tulee valituksi uudestaa tulee näkyä, saada saavutuksia ja jättää oma jälki. Jotkut jopa miettivät poliittisen uran jälkeistä aikaa ja ajavat päätöksiä jotka auttavat sijoittumista. Sen olette varmaan kaikki huomanneet. Jotkut poliitikot ovat sätkynukkeja joita ohjataan eri sidosryhmien kautta. Joiden avulla ehdokas myös saa usein suuren määrän ääniä. Nyt lähestymme tämän kirjoituksen kliimaksia jota olen jo pitkään rakentanut. Nimittäin kaikki on meistä kiinni. Niistä jotka äänestävät, niistä jotka päättävät. Se on niin yksinkertaista, me voimme luoda säännöt ja me voimme luoda hyvinvointia. 

 

Mikä tekee sitten ihmisestä hyvän poliitikon? Tärkein asia on arvot jotka ajavat toimintaa. Arvot muodostavat tämän tuotteen rungon, sen kuinka kauan se kestää ja toimii. Tuote voi olla vaikka kuinka kiillotettu ja viestinnän ammattilaisten rakentama mutta arvot, ne näkyy. Toiseksi tärkein on turnauskestävyys. Ei saa hätäillä, politiikka on hidasta ja se mutkittelee. Jaksaa, jaksaa. Kolmas asia on osaaminen. Hyvällä poliitikolla on osaamista ja hän oppii. Oppii väistelemään luoteja mutta kumartamaan niin, että arvot ei tipu taskuista. Neljäs on kuuntelun ja ymmärtämisen taito. Yhteisten asioiden hoito on paljon toisten kantojen, ajatusten, tarpeiden, osaamisen kuuntelua sekä ymmärtämistä. Minulle ei merkitse niin paljon onko hiukset pesty ja osaako ehdokas hymyillä. Minua kiinnostaa hänen arvot, historia, mihin hän on laittanut aikaansa. Jaksaako hän istua meidän asioiden puolesta. Hävitä, voittaa ja taistella niin, että meillä kaikilla olisi parempi yhteiskunta, meidän oma maamme.

 

Tähän loppuun vielä raju kohupaljastus. Viime eduskuntavaaleissa etsin ehdokkaista niin itsekkään sekä rahaa ajattelevan kuin vain osasin löytää. Samalla ehdokkaan piti olla tässä uskossaan rehti eli aito. Ajattelin jo silloin, että me tarvitsemme eduskuntaan sellaisia joiden ei tarvitse nöyristellä äänestäjää tai puoluetta. Etsimäni ehdokas näillä ominaisuuksilla tarkoittaa myös sitä, että hän ei  jaksa pitkäjänteistä yhteisten asioiden hoitoa. Hän pitkästyy ja laittaa tuulemaan. Ajattelin, että tämä tuulettaa ajatuksia, politiikkaa ja ohjaa meidät taas loppujen lopuksi pohtimaan todellisia arvoja. Kyllä, olet oikeassa. Äänestin Harkimoa eikä hän pettänyt minua. Hän on ollut juuri sellainen kuin toivoin ja jos hän vielä kaataa sote- ja maakuntauudistuksen niin tarjoan hänelle illallisen.

 

Ensi kerralla ääntäni ei saa Harkimo. Harkimo on tehtävänsä täyttänyt ja hyvin. Sen saa henkilö joka täyttää kertomani ominaisuudet. Henkilö jolla on oikeat arvot kohdallaan. Joka oikeasti jaksaa hoitaa meidän asioita hammasta purren, oppien ja paskaa niellen.