Suomi on nettomaksaja ja pidetään se niin 

Euroopan unionin jäsenmaat saivat neuvoteltua rahoituskehyksen joka sisälsi myös koronakriisiin liittyvän elvytyspaketin. Kuten odotettua oli neuvotteluiden tuloksesta on saatu masinoitua valtava poliittinen kampanja. Kärjet on elvytyspaketin laillisuus ja toisena summat eli paljonko maksetaan ja paljonko saadaan. 

Euroopan unioni on perustamiskirjassa sopinut, yksinkertaistettuna, että Euroopan unionista ei tule lainojen suhteen yhteisvastuullinen. Nyt sitten elvytyspaketissa on myös sellaisia kohtia joita voidaan katsoa yhteisvastuulliseksi. Yhteisvastuullisuutta on mutta sillä on katto jokaisen jäsenmaan kohdalla ja vastuut koskettaa koronakriisin hoitoa. Ei siis normaalia rahoituskehystä. Moni unohtaa, että koronakriisi on edelleen kriisi ja taloudelliset vaikutukset on vasta törmäämässä talouteen. Tämä unohtuu helposti Suomessa koska koronatilanne saatiin Suomessa hallintaan. Tämä tilanne ei välttämättä ole pysyvä ja Suomessakin tilanne voi nopeasti eskaloitua, vähintään paikallisesti. 

Summat. Brexit lyötiin Iso-Britanniassa samalla kaavalla. Euroopan yhteisön kustannukset maalattiin korkeiksi ja sanottiin maksettujen summien olevan pois jokaiselta kansalaiselta. Näinhän se ei ole. Isossa-Britanniassa ei yksikään brexitin puolesta äänestänyt saa siitä sentin senttiä. Lisäksi brexittiä mainostettiin vapautena ja isänmaallisena tekona, ikään kuin EU veisi itsenäisyyden. Niin, nythän Iso-Britannia aloittaa neuvottelut jokaisen kanssa erikseen, eikä liity siis Euroopan tekemiin sopimuksiin. EU ei vie minkään maan itsenäisyyttä vaan luo puitteet yhteistyölle ja turvallisuudelle. 

Tällä hetkellä summia esitetään hyvin yksioikoisesti. Maksamme kaksi ja saamme yhden. SItä huudetaan kurkku suorana ja jos yksikään poliitikko uskoo oikeasti tuohon viestiin niin alan todella huolestumaan. EU ei ole mikään pankki vaan yhteisö jolla on suuria kustannuksia jotka liittyvät korkotasoon, turvallisuuteen, liikkumisen vapauteen, tietosuojaan, ihmisoikeuksiin ja tulevaisuuteen. Jos otetaan vaikka yksinkertainen monen elämään vaikuttava tekijä on korkotaso. Tällä hetkellä korkotason alhaisuus on Euroopan unionin myötävaikutuksella tehty. Saamme myös säästöä kun sopimuksia tehdään kootusti ja yhteistä lainsäädäntöä laaditaan. Ne taas helpottaa kaupankäyntiä ja laajentaa Suomen kotimarkkinat valtavan kokoisiksi. Euroopan unionia tullaan jatkossa tarvitsemaan kipeästi yhä enemmän. Ihmisistä kerättävä tieto muodostuu yhä tärkeämmäksi ja pinnan alla on “datasota” koska data tulee ratkaisemaan hyvinvointia ja taloutta. Lisäksi rajojen valvonta tulee vaatimaan yhä enemmän koko Euroopan unionilta. Tästä voisi puhua vaikka kuinka kauan mutta ymmärrän, että populistinen viesti menee läpi koska parempaa viestiä ei ole onnistuttu ihmisille Euroopan unionin eduista tuomaan. Siinä pitää mennä itsekin peilin eteen. 

Pidetään Suomi nettomaksajana. 

Eduskunta hyväksyi hoitajamitoituksen

Hoitajamitoituksen lakiin viennissä on kyse historiallisesta vanhustenhoivan parannuksesta. Hoitajamitoitus tulee voimaan porrastetusti niin, että lokakuussa 2020 alkaen velvoite on 0,5. Vuoden 2021 alusta 0,55. Vuoden 2022 alusta 0,6 ja huhtikuussa vuonna 2023 0,7. Porrastuksella saadaan siirtymäaika palveluita tuottaville ja tarjoaville tahoille, sekä myös koulutettua tarvittaessa lisää hoitajia. Osa hoitajamitoituksesta täytetään niin, että palkataan henkilöstöä tukitoimintoihin ja hoitajat saavat aikaa keskittyä asiakkaisiin kun ennen aikaa on mennyt tukitoimintoihin. Porrastus helpottaa ja luo joustoa myös rahoituksen järjestämiselle niin kunnallisesti omistetuissa kuin yksityisissä hoivakodeissa. 

Valtava parannus vanhustenhoivaan 

Nyt hyväksytty hoitajamitoitus on todellakin historiallinen laadullinen parannus vanhustenhoivaan josta olemme saaneet lukea järkyttäviä tarinoita. Hoitajamitoitus luo selkeän lain ja toimintamallin hoitajien määrään eli laatu paranee. Lisäksi laadunvalvonnan toimittaminen ja selkeys paranee.

Yksi iso parannus monien joukossa 

SDP lupasi ennen vaaleja keskittyä uudistuksissa nimenomaan parantamaan kansalaisten elämänlaatua ja luomaan mahdollisuuksia. Nämä liitettiin hallitusohjelmaan johon kaikki hallituksessa olevat sitoutuivat. 

Nyt on jo poistettu erittäin epätasa-arvoinen ja pahoinvointia tuottanut aktiivimalli. Nostettu pienimpiä eläkkeitä. Palautettu päivähoito-oikeus. Yksinhuoltajakorotus ja elatustuen korotus. Kotihoidon henkilöstön pysäköinnin helpottaminen. Lisätty budjettia koulutukseen ja päivähoitoon. Ja paljon muita uudistuksia jotka vaikuttavat ja rakentavat parempaa arkea Suomessa. Ilmastorahasto luo mallia siitä millainen liiketoiminta tulevaisuudessa menestyy kestävällä tavalla. 

Lisää on tulossa 

Työ ei jää tähän vaan lisää seuraa. Kuntatalouden tukeminen ja kehittäminen. Sote-uudistus on hyvässä vauhdissa ja on äärimmäisen tärkeä. Yritysten ja talouden tukeminen on saanut valtavia tukipaketteja ja lisää on tulossa. Tähän luonnollisesti tuo oman valtavan haasteen koronakriisi joka on vielä akuutti ja on taloudessa vielä tämän ja ainakin seuraavan hallituskauden haasteena. Raidehankkeet ja tiestön kestävä parantaminen. Työllisyyden ja työttömyyden tukeminen johon sisältyy sotu-uudistuksen hahmottaminen. 

SDP pääministeri puolueena ja hallitus yhtenäisenä on palauttanut valtion siihen mihin valtio on perustettu. Huolehtimaan ja luomaan mahdollisuuksia, sekä turvaa kansalaisille. Pitkäjänteiset uudistuksen luovat mallia tuleville hallituksille ja helpottavat osaltaan hankkeiden ja kehityksen jatkamista. Yksi hallituskausi on kuitenkin uudistuksien kannalta lyhyt, oli koronakriisiä tai ei. 

Tästä on hyvä jatkaa! 

Rasistit selittää Mäenpään rasismia sananvapaudeksi

Suomen sisulainen ja perussuomalaisten kansanedustaja Juha Mäenpään syytesuojasta äänestettiin tänään eduskunnassa. Sinänsä tulos oli jo ennalta arvattavissa koska kokoomuksessa toimii myös etnonationalistisia henkilöitä joiden kampanjaa Suomen sisu on vauhdittanut. Toisaalta kokoomus joutui pelaamaan pelin niin, että ei pyllistellä mihinkään suuntaan. Hallitustaival kokoomukselle aukeaa selkeiten perussuomalaisten kanssa ja tavoitteet on yhdistettävissä koska perussuomalaisille sopii leikkauspolitiikka, kuten se viime hallituskaudella todettiin Halla-ahon toimesta. 

Oli myös selvää, että Suomen sisu ja heidän poliittinen siipi perussuomalaiset tulee yhdistämään tämän sananvapauteen ja julistavat sananvapauden voittoa. No, siitä tässä ei ole kyse ollenkaan vaan siitä, että Mäenpää esitti eduskunnan suuressa salissa rasistisen mielipiteen. Kyse on siis ihan puhtaasti rasismista ja siitä onko se soveliasta. Tätä valtakunnansyyttäjä olisi halunnut tutkia eli syyllistyikö Mäenpää johonkin. Sitä taas perussuomalaiset ei halunnut lähteä katsomaan. 

Mäenpää esitti rasistisen lausunnon salissa ja sitä ei muuta mikään. Se mille puolelle asettuu tässä kysymyksessä saattaa taas sanella Suomen ilmapiiriä ja kohtaloa. 

Mäenpään puheen voi katsoa vaikkapa tämän linkin kautta. https://www.youtube.com/watch?v=SEuouVjxp_k

Vähemmistöhallitus uudistuksen mallina

Alkaa tulemaan surku kun tekee ja seuraa politiikkaa. Politiikkaan liittyvää otsikointia ei enää tunnista yhteisten asioiden hoitamiseen liittyväksi keskusteluksi. Enemmän otsikointi alkaa muistuttamaan salaliittoteorioita ja juorulehtiä. Se vetää vankan demokratian kannattajan mielen mustaksi. Eikä loppua näy koska Suomesta loppuu puolueet uudistusten läpiviemiseksi. Keskusta rämpii pohjamudissa, eikä loppua korpivaellukselle näy. Perussuomalaisia johtaa Suomen sisu jonka yhteiskuntaihanne on totalitaristinen etnonationalismi. Kokoomuksen suunnattomuus on korostunut oppositiossa ja kokoomuksella on valtava haaste koota kymmenet eri näkemykset edes löyhästi saman ideologian alle. Vasemmistoliiton kannatus ei vain nouse vaikka johdossa on pidetty ja sujuvasanainen puheenjohtaja. Vihreät sairastaa samaa tautia kuin kokoomus, ideologian puute mutta lisättynä vielä suuremmalla ajatusten hajonnalla. KD, RKP ja Liike Nyt on silppua ja yhden asian puolueita joita ei voi pitää uudistajina vaan edunvalvojina. SDP, jota minä edustan, ei ole ollut riittävän rohkea puolustamaan omia arvojaan. 

Uudistuksien tielle tai taantuminen 

Jo pitkään on huudettu “politiikan olevan rikki”. No, se on tietysti täysin mielenvikainen lausahdus koska politiikka ei voi olla rikki mutta ihmiset voi olla. Ihmiset politiikkaa tekee. Mutta miksi politiikkaa oikein tehdään? Sekin alkaa tässä uutisoinnissa ja käänteissä unohtumaan koska juorulehtien tavoin saamme lukea poliitikkojen yksityiselämästä ja pienimmistäkin virheistä. Allamme pitämään poliitikkoja viihteen tekijöinä joiden arvo muodostuu vain näkyvyydestä ja tunteesta. Hyvänä esimerkkinä tuhansien tiedotteiden Mikko Kärnä. Mikkohan vaihtaa joka päivä kello 09:00 suuntaansa kohti parasta näkyvyyttä. Tai Sebastian Tynkkynen joka elää päättymätöntä BB-taloa yhteiskunnan varoilla ja yhteiskuntaa häiriten.

Poliitikoista voisi kirjoittaa kieli poskessa joka päivä niin paljon kuin vain ikinä jaksaa. Aiheita ja syytä on loputtomiin. Mutta sehän ei ole politiikan tarkoitus, luoda viihdettä ja perustaa realitysarja eduskuntaan. Politiikan merkitys on hoitaa meidän yhteisiä asioita ja valtiotasolla korostuu järjestelmä, turvallisuus ja suuret reformit eli uudistukset. Nythän on niin, että jos tämä poliittinen reality jatkuu olemme kyvyttömiä suuriin uudistuksiin. Siitä seuraa se, että yhteiskuntamme ei uudistu. Tällä hetkellä hyvinvointia ja koko järjestelmää uhkaa kahden uudistuksen puute. Sote-uudistus ja sotu-uudistus. Ilman näiden uudistusten luomista meidän kustannukset nousee jatkuvasti, työllisyys ja yrittäminen rämpii paikallaan ja byrokratia jatkaa lisääntymistään eli yhteiskunta monimutkaistuu. On syytä muistaa, että kun eduskunta säätää uudistukseen liittyvän lain uudistus vasta alkaa. Näiden molempien uudistuksien käytäntöön vienti on vuosien ellei vuosikymmenten työ jota tehdään tuhansissa pisteissä Suomessa. Juuri tämän takia suurten uudistusten kierto tulee olla syklinen jotta yhteiskuntamme pystyy vastaamaan kehityksen haasteisiin. Kehitys ei ole projekti vaan se on jatkuvaa työtä. 

Hallitusvalta laittaa ihmisen valehtelemaan ja polvilleen 

Suomen järjestelmä perustuu enemmistöhallitukseen. Se siis tarkoittaa sitä, että hallituksella on enemmistö eduskunnan äänistä jolloin hallituksen esitys menee läpi. Noin yksinkertaistettuna. Ajattele sitä niin, että sinä saisit aina päättää mitä kotona syödään mutta kolmen viikon jatkuvasta pizzan syömisestä vaimo päättäisi nukkua eri huoneessa ja lapset sairastuisi. Ehkä ei paras esimerkki mutta ymmärtänet. 

No, mitä tämä enemmistöhallituksen valta sitten aiheuttaa? Kaikki haluaa olla hallituksessa ja oppositiossa keskitytään kaatamaan hallitus jotta itse pääsisi tekemään päätöksiä. Tämähän on järkeenkäypää eikö niin? Jos oppositio varauksetta tukisi hallitusta niin sehän tarkoittaisi sitä, että hallitus olisi ikuinen siis jos eivät itse tekisi suuria virheitä tai sekoaisi suorasta vallasta. Tapani mukaan kärjistän mutta tässä ajassa niin pitää tehdä. Mutta et voi kieltää sitä, ettei näin ole. Oppositio tekee kaikkensa jotta hallitus kaatuisi, suurin osa kannanotoista ja teoista tähtää tähän. Ei niihin uudistuksiin joita ihmiset ja yhteiskunta kipeästi kaipaa. Ja sitten on ne lehmänkaupat. Niitä tehdään jotta jokainen saa jotain siitä kun tukee päätöstä. Näinä päivinä lehmänkauppoihin sisältyy yhä enemmän pettäminen ja suoraselkäisyyden puute.  Nimittäin ei ne lehmänkaupat ole mitään kummallista jos ne tehdään oikean tavoitteen takia. Jokainen saa läpi niitä asioita joita on tullut ajamaan. Silloin lehmänkaupat on huonoja jos niitä tehdään vääristä syistä tai itsensä takia. 

Entä jos vähemmistö olisi enemmistö? 

Vähemmistöhallitus, olet joskus kuullut siitä ja vähemmistö on aina huono asia? Niin meille on opetettu mutta onko näin demokratiassa? Nimittäin jos meillä olisi vähemmistöhallitus niin jokainen äänestys laista olisi aidosti eduskunnan käsissä. Vasta suuri sali ratkaisisi lain läpimenon ja jokainen ääni ratkaisisi. Myös opposition ja pienpuolueiden. Hallitus ohjaisi suuntaa ja hallitusohjelma olisi yhä tärkeämpi dokumentti siitä mihin kehitystä ollaan viemässä. Valta ja toisaalta myös vastuu jakautuisi laajemmin koko eduskuntaan. Edustajien ja puolueiden päätöksiä olisi helpompi seurata, sekä ymmärtää. Oppositio saisi tehdä oikeasti politiikkaa ja läpimenneet päätökset olisi aidosti enemmistön kannattamia jolloin ne saataisiin myös nopeasti käytäntöön. 

Jälleen vedän mutkia suoriksi mutta et voi väittää etten puhu asiaa. Kun katson millaiseksi teatteriksi politiikka on muuttumassa ja miten yksittäisen poliitikon rooli on suurempi kuin demokratian alan todella pelkäämään sitä, että lähitulevaisuudessa kansalaiset hakee järkeä totalitarismista eli äärioikeisto jatkaa nousuaan. Sekin on ihan järkeenkäypää vaikkakin erittäin tuhoisaa.

Ano Turtiaisen rehellinen rasismi on Halla-ahon ongelma

Perussuomalaisten komeetta Ano Turtiainen tuli Twitterissä ulos äärirasistisella julkaisulla liittyen George Floydin väkivaltaiseen kuolemaan. Samalla kansanedustaja Ano Turtiainen tuli paljastaneeksi ettei tiedä tai ymmärrä tasa-arvon toteutumisesta Yhdysvalloissa. Tämähän ei toki ollut ensimmäinen kerta kansanedustaja Turtiaiselta kun avoin rasismi leimahtaa päivityksissä. 

Eduskuntaryhmän PJ Ville Tavio kiirehti kertomaan, että tämä on sopimatonta ja asia käsitellään ryhmäkokouksessa. Aikaisemmin kansanedustaja Turtiainen on nämä lähinnä kuitannut toteamalla “että tässä porukassa tuomio on vain sulka hattuun” ja näin se äänistä päätellen on ollutkin. 

Kansanedustaja Turtiainen ei toki ole ainoa joka äärirasistisia kommentteja on avoimesti jakanut. Perussuomalaisilla tätä samaa linjaa löytyy hyvin yleisesti kaikilta joiden takana on Suomen sisu niminen yhdistys. Kansanedustaja Peltokangas on ollut yksi näistä kunnostautuneista jonka päivityksistä Tavio ei julkisuudessa ole puhunut mitään. 

Homma on niin, että edustaja Turtiainen avasi verhoja liikaa ja siitä tulee ongelma Halla-aholle joka puolueen puheenjohtajana pyrkii valtaan toteuttaakseen arvomaailmaansa Suomessa. Hyvin harva Suomalainen jakaa Suomen Sisun ja perussuomalaisten johdon arvomaailmaa joka ulkoisesti on isänmaallisuutta mutta todellisuudessa se koostuu etnonationalistisesta totalitarismista. Immonen, Halla-aho, Tavio, Purra ja muut Suomen sisulaiset pystyvät pitämään puheensa vielä jotenkin kurissa ja viemään keskustelun kovenemista askel askeleelta kohti avointa rasismia ja etnonationalismia. Juuri tämän takia meidän tulee ehkä olla kiitollisia edustaja Turtiaiselle ja Peltokankaalle jotka ovat avoimesti rasistisia. 

Nyt perussuomalaisten johdolla on käsissään ongelma. Jos edustaja Turtiaiselle langetetaan tuomio joudutaan tuomitsemaan menneet ja tulevat rasistiset ulostulot. Lisäksi keskustelun raaistumisessa  otetaan takapakkia ja osa vuosien työstä menee hukkaan. Mutta suurin riski Halla-aholle ja perussuomalaisen sisulaisille on se, että kansa huomaa mille ovat äänensä antaneet ja mihin luottamuksella pyritään. Jos se ymmärrys leviää laajasti niin perussuomalaisten äänimäärä romahtaa. Nimittäin ei perussuomalaisten äänestäjä ole rasisti tai etnonationalisti, eikä ole koskaan ymmärtänyt mille ideologialle on luottamuksensa antanut. 

Terrorismilla ja oikeistopopulismilla on sama tavoite

Ensimmäiset kolme perhettä Al-holista on saapunut Suomeen Turkin kautta josta Suomi avusti heitä normaalin konsulipalvelulain  merkeissä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että mitään operaatiota perheiden hakemiseksi ei ole ollut vaan perheet ja heidän läheiset ovat itse olleet aktiivisia turvaan pääsemiseksi. Epäilemättä tästä tulee alkuviikon suurimpia uutisia koska koko kysymys on ollut vahvasti poliittinen ja sitä se tulee olemaan jatkossa. Oikeistopopulistit tulevat tästä tekemään suuren kysymyksen ja mahdollisimman suuren uhan Suomalaisille ja Suomalaiselle elämäntavalle. Tulemme kuulemaan siitä miten vanhukset jätetään lattialle, tulemme kuulemaan leipäjonoista ja siitä miten lapset on aivopesty itsemurhapommittajiksi. Kaikki tämä on poliittista. 

Sota ei tunne läheisiä 

Naiset ja heidän lapsensa on kiistämättä ollut järjestössä joka on tehnyt hirvittäviä rikoksia ja tekee edelleen. Me emme tiedä mitä he ovat tehneet ja ovatko he itse uhreja. Perheet ovat supon tarkkailussa ja epäilemättä heihin kohdistetaan tutkimuksia ajastaan terroristijärjestön osana. 

Se mikä tästä keskustelusta helposti unohtuu on järki ja kokonaistilanne. Tilanne ei ole toiminnassa tai alueilla ollut selkeää tai suoraviivaista. Vaikka sotaa on käyty niin se ei ole sen kaltaista sotaa millaiseksi suurin osa sodan mieltää. Sodan motiivi ja keinot ovat olleet kadoksissa ja lopuksi sitä käydään pelon ja selviytymisen takia. Terrorismiin ja uskonnon varjolla ihmisten hyväksikäyttöön liittyy aina raha ja valta. Kaikkien järjestöjen takana on tahoja jotka hyötyvät toiminnasta muutenkin kuin ideologisella tasolla. Sen ovat monet tälle tielle lähteneet saaneet huomata ja pettyneet karvaasti.

Terrorismia ei voiteta aseilla 

Terrorismia on ollut pitkään ja sitä tulee olemaan niin kauan kuin pystymme puuttumaan juurisyihin. Jos emme sitä uskalla tehdä terrorismi jatkuu loputtomiin. Tämä ei tarkoita sitä, ettei terrorismia tule vastustaa myös voimakeinoin. Totta kai tulee ja kovimmalla mahdollisella tavalla silloin siihen tarve on. Terrorismi on myös riski, jota tulee koko ajan tarkkailla ja pysytellä kaksi askelta edellä. Lisäksi terrorismiin osallistumisesta tulee asettaa ankarimmat rangaistukset ilman asteikkoa. 

Yksittäisiä terrorismitekoja ilmenee aina täysin ilman aivopesua, pakottamista tai taustaorganisaatiota. Ne johtuvat lähinnä mielenterveydellisistä ja ideologisista syistä tai pikemminkin ongelmista. Jotta terrorismi saavuttaa laajamittaiset teot ja toiminnan tulee sillä olla myös valtava rahoitus ja tuki. Todellisia terroristeja ovat siis ne jotka toimintaa ovat rahoittaneet ja tukeneet. 

Nyt palaavat perheet on mahdollisuus 

Luonnollisesti perheiden toiminta tulee tutkia ja jos havaitaan rikoksia ne tulee saattaa oikeuteen ja tuomiolle. Mutta se tulee tehdä lakien ja asetusten mukaan oppien näiden naisten ja lasten tarinasta. 

Läpi historian naisia ja miehiä ja haksahtanut mukaan uskonnollisten ja eri aatteiden alla toimiviin järjestöihin. Niin tapahtuu tänäänkin ja joka päivä. Useiden haastatteluiden mukaan naiset ovat rakastuneet ja halunneet elää Islamin mukaan. Nämä ovat olleet hyvin vahvoja vaikutteita lähtemiselle ja lisän on tehnyt osattomuus tai näköalattomuus jota ainakin osa on kokenut. Jos haluat ymmärtää kuinka vahva motivaatio uskonto voi olla niin käy uskontojen uhrien sivuilla lukemassa, mutta muista ettei uskonto ole paha vaan ihminen. Jotta voimme välttää tätä jatkossa hyväksikäyttöä tulee meidän avata näiden naisten ja perheiden kokemukset. Meidän tulee kuunnella heitä ja pyrkiä ymmärtämään miten nämä vältetään jatkossa. Meidän tulee kertoa ja puhua siitä. 

Viittasin alussa siihen, että oikeistopopulismilla on sama tavoite kuin terrorismilla ja näin on. Perheiden paluuta tullaan käyttämään laajasti julistamaan viestiä siitä, että kaikki Islaminuskoiset ovat terroristeja. Levitetään pelkoa siitä, että perheet ovat valtava uhka Suomelle ja tekstit huutaa itsemurhapommituksia ja raiskauksia. Loppujen lopuksi oikeistopopulismilla ja terrorismilla on täysin sama tavoite. Levittää pelkoa ja saada ihmiset hallintaan. Mitä voimakkaammin oikeistopopulismi onnistuu vihan ja pelon levittämisessä sitä enemmän terrorismi saa voimaa vastakkainasettelusta.  Suomessa ja maailmalla on viranomaiset, sekä armeija joilla on myös voimankäyttöoikeus. Se on sivistyneen yhteiskunnan keino puolustautua uhilta ja vastata hyökkäyksiin. 

Näytetään terroristeille ja oikeistopopulisteille ettemme alistu pelkoon emmekä hyväksikäytettäväksi. Tutkitaan asia ja käydään siitä yhteiskunnallista keskustelua. Tuomitaan jos on tuomittavaa ja kuunnellaan, sekä annetaan anteeksi jos annettavaa on. Vain näin toimimalla voimme lopettaa terrorismin, koska ilman hyväksikäytettäviä ihmisiä terrorismi loppuu. Kuuntele, ajattele ja keskustele.

Pääministeri Sanna Marin ja poliittisen teatterin loppu

Julkisuudessa nähtiin harvinaista ja erittäin tervetullutta suorapuheisuutta kun pääministeri Sanna Marin totesi, että oppositiopolitiikkaa tehdään valheellisilla väittämillä. Väittämät kohdistuivat pääasiassa valtioneuvoston tapaan jakaa tietoa ja käydä parlamentaarista keskustelua. Moni tarttui termiin “valheellisilla väittämillä” koska yleisesti ottaen valehtelusta  syyttäminen ei ole kuulunut eduskunnan retoriikkaan. Itse tervehdin pääministeri Sanna Marinin lausuntoa ilolla ja se voi olla jopa poliittisen teatterin loppu. 

Lopetetaan ymmärtäminen 

Jos kansanedustaja antaa rasistisen lausunnon tai tekee tyhmyyksiä niin hän on rasisti tai tyhmä. Ei sitä tarvitse selitellä paremmaksi vaan päinvastoin keskustella juuri aiheesta, eikä yrittää ymmärtää tai selittää asiaa. Kaikilla vaaleilla valituilla tulisi olla normaalia suurempi velvollisuus vastuulliseen esiintymiseen ja kannanottojen laatuun. 

Sama koskee sitä jos kansanedustaja syyttää valtioneuvostoa jostain mihin valtioneuvosto ei ole syyllistynyt, kuten tässä tapauksessa tilanne on. Politiikkaa ei voi, eikä saa tehdä tietämättömyydellä, kuten tässä tapauksessa tehtiin. Petteri Orpo, varsinkin, on kokenut poliitikko ja tietää kyllä mistä tietoa saa jos sitä tarvitsee. Silti Petteri Orpo päätti nostaa itsensä asiaa tärkeämmäksi olemalla tietämätön ja syyttämällä valtioneuvostoa. 

Poliittisen teatterin loppu 

Petteri Orpo hämmästyi Sanna Marinin suorapuheisuudesta ja siitä uhasta, että poliittisen teatterin aika on loppu. Petteri Orpo hämmästyi siitä, että Sanna Marin nosti kansanedustajat vastuulliseksi puheistaan ja vastuulliseksi hankkia tietoa eli toteuttaa vastuutaan. Nimittäin tietämättömyys ja ymmärtämättömyys on ollut yksi politiikan suurimmista aseista mutta myös uhista meille kaikille. Populismin noustessa tuli hyväksyttäväksi se, että vaaleilla valittu edustaja ei ole velvollinen tekemään työtä ymmärryksensä tai asian tutkimisen eteen.

Jos kansanedustaja tekee tämän kaltaisen päivityksen Facebookiin niin onko hän rasisti vai pitääkö häntä jotenkin ymmärtää? 

Opettaja hoitaa, kaiken. Sinne vaan ja silmät kiinni.

Hallitus päättää tänään koulujen lähiopetuksen sulun purkamisesta. Asiassa on kaksi puolta. Käytäntö ja laki joiden nojalla lähiopetuksen sulku säädettiin. Kaikki ymmärtää lain merkityksen ja haasteellisuuden, sekä tilanteen ainutlaatuisuuden. Se ei silti poista vastuuta tehdä järkeviä päätöksiä. OAJ, Suomen rehtorit ja opetuksen ammattilaisten yleinen mielipiden on lähiopetukseen siirtymistä vastaan ja se perustellaan hyvin. Lähiopetukseen siirtymistä taas perustellaan pääasiassa kahdella eri argumentilla. Ensimmäinen on se, että osa oppilaista tarvitsee tukea. Perheissä on kasvanutta alkoholismia, mielenterveysongelmia ja näihin verrattavia lapsen kannalta erittäin negatiivisia ilmiöitä. Toinen argumentti on se, että koulujen lähiopetuksen avaaminen olisi turvallista ja moni on nähnyt sen mahdollisuutena laumasuojan muodostamisen keinona eli siis koronavirukselle altistamisena. Jos nyt kuunneltaisiin opetuksen ammattilaisia, eikä kaadeta tätäkin taakkaa opettajien niskaan. 

Opetuksen ammattilaiset ovat lasten ja nuorten puolella

Suomessa on jäätävän hyvät ja välittävät opetuksen ammattilaiset. Niin rehtorit, opettajat kuin avustajat elävät lasten ja nuorten mukana ja välittävät usein enemmän kuin osaisimme edes odottaa. Opetuksen ammattilaiset kuuluvat samaan kastiin kuin sairaanhoitajat, jotka ammattietiikan takia nielevät huonon palkan, huonot työolosuhteet, aliarvostuksen ja jatkuvien tehtävien, sekä vastuun lisäämisen. Kunnioitettavaa mutta loppujen lopuksi te, rakkaat ystävät, kohtaatte seinän ja myös lapset ja nuoret kärsivät, kun ette enää jaksa jatkuvasti lisääntyvien tehtävien ja vastuiden alla. 

Kyllä opettaja hoitaa 

Tuntuu, että opetus on yhteiskunnan viimeinen linnake johon voi huoleti kaataa kaikki ongelmat. Kun huomataan, että lukeminen vähenee. Opettajat hoitaa. Kun keksitään käsinkirjoituksen tärkeys, opettaja hoitaa. Kun nuorten liikuntaa halutaan lisätä, opettaja hoitaa. Kun päätetään, että pitää syödä terveellisemmin, kyllä opettaja hoitaa. Kun ymmärretään matematiikan tärkeys, opettaja hoitaa. Kun Suomesta halutaan tehdä päihteetön, kyllä opettaja hoitaa. Opettajien ja perusopetuksen päälle kaadetaan joka viikko ja kuukausi uskomattomasti odotuksia ja tavoitteita. Samaan aikaan säädetään opetussuunnitelmaa ja yleisiä vaatimuksia. Opettajien tuki ei samaan tahtiin lisäänny vaan sitä vähennetään, koska opettaja hoitaa. 

Meidän opetushenkilöstö istuu lasten kanssa katsomassa tätä menoa ja yrittää sanoa, ettei me enää pystytä. Emme pysy vaatimuksissa mukana, emmekä ehdi kohtaamaan lapsia ja nuoria koska aikaa ei ole. Kaikesta tuesta on vähennetty ja vaatimuksia nostetaan koko ajan. 

Koronakriisissä opettajien niskaan kaadetaan nyt kylmänä suihkuna kodeissa olevia ongelmia ja vanhempien kyvyttömyyttä kohdata oma lapsi oppijana etäopetuksessa. Opettajien oletetaan kahdessa viikossa pystyvän kohtaamaan jokainen oppilas keskellä erityistoimen, tehostetun hygienian ja tilajärjestelyiden keskellä. Ikään kuin kaikki ongelmat häviää kun lapsi astuu kouluun sisään. Kyllä, se on yksi keino taikoa lapsi hetkeksi näkymättömiin ja siirtää vastuu opetukselle. Sitä se on. 

Jos jatkamme opettajien kohtelua ja odotusten lisäämistä tähän tahtiin niin lähellä on hetki kun opettajat ei hoida. Mitään. 

Jäähyväiset hävittäjille

Maailman asemenot ovat noin 1 700 miljardia vuodessa. Tämän verran me käytämme rahaa siihen, että voimme puolustautua toisiltamme tai tuhota toisiamme. Me ihmiset.  Silti pienen pieni virus voittaa kaikki armeijat. Ilman aseita ja ilman budjettia. Ilman yhtäkään lentokonetta, ohjusta, autoa tai laivaa. Viruksen kanssa emme voi neuvotella, emme pyytää armoa tai antaa armoa. Virusta emme voi tuhota, voimme vain eristää ja estää. Voimme sairastaa, sopeutua ja kuolla. Siinä on meidän keinot. 

Virus on yhteinen uhka ja kuten sodan alla ensimmäisenä kuolee totuus, tulisi myös yhteisen vihollisen yhdistää ihminen. Meidän tulisi varautua siihen minkä tiedämme olevan tulossa. Se oli tullut, se tuli ja se tulee. Se tulee yhä vahvempana, tuhoisampana ja loppujen lopuksi se voittaa. Se voittaa koska se oli täällä ennen meitä, paljon ennen meitä. Se tietää meistä kaiken, se on nähnyt miten maailma syntyy. Me olemme siinä ajassa tähdenlento, silmänräpäys. Mitättömiä ilmiöitä joista ei jää soluakaan. Jäljelle ei jää kirjoja, ei kaupunkeja ja loppujen lopuksi vaarallisin ydinjätekin on vain tuhkaa. Yhteinen vihollisemme näkee tämän kaiken. 

Silti me katsomme toisiamme ja pelkäämme. Me jotka olemme samaa rotua ja kannamme samaa heikkoa rakennetta. Rakennetta jonka yhteinen vihollisemme voi rampauttaa, repiä rikki, vääntää irvokkaisiin asentoihin ja eristää meidät kuolemaan yksin. Niin yksin ettei kukaan kuule meidän huutoa, niin yksin että kuolema muistuttaa syntymää. Silti me katsomme toisiamme ja pelkäämme niin paljon, että nostamme käden. Pelkäämme niin paljon, että jätämme toisemme köyhyyteen ja kuolemaan. Niin paljon, että käytämme rahat mielummin toisen tappamiseen kuin ruokkimiseen. Sellaisia me olemme. 

Entä jos. Entä jos viruspandemian jälkeen jokin pieni maa sanoisi “ei enää, ei enää”. Ei selittelisi vaan saisi vain tarpeekseen. Haluaisi ruokkia nälkäiset, parantaa sairaat ja katsomisen sijaan ottaisi syliin. Sitä pientä maata haukuttaisiin houkaksi, sitä pilkattaisiin ja sitä solvattaisiin. Se olisi naurunaihe ja siitä tulisi vitsi. Mutta puhe siitä maasta ei laantuisi, se ei vähenisi ja monet katsoisivat miten pienen maan asukkaat auttaisivat toisiaan eivätkä pelkäisi. Eivät laskisi murheita ja istuisivat yhdessä ruokailemassa. Kunnes erään päivän iltana monet ymmärtäisivät. Kirjoissa sanottaisiin kuin taikaiskusta mutta maailmassa ei ole taikaa. On vain tekoja ja teoilla on seurauksia. Seuraukset kirjoittavat hetkessä historian.

Oikeilla teoilla on pieni, pienen pieni, mitättömän pieni mahdollisuus. Silti ainoa mitä meillä on, johtaa meidät istumaan yhteisen vihollisemme viereen. Kertomaan historiaa siitä miten pieni teko saattaa tuntua ajassa ja paikassa miltei mahdottomalta. Riskiltä jota ei voi ottaa, joka tuhoaa heti ja joka johtaa harhaan. Jotain jota kukaan ei edes uskalla ehdottaa koska se tuhoaa tasapainon, aseman ja kunnioituksen. Jotain joka johti meidät taistelemaan yhdessä yhteistä vihollista vastaan. Elämään ja kuolemaan yhdessä. Jotain joka vihollisen vieressä istuessa tuntuu naurettavan mitättömältä asialta. Joka kertoo ajasta jossa emme ymmärtäneet, emme nähneet, emmekä kuunnelleet. Se aika olisi historiaa vain pienen maan pienen teon takia ja vihdoin me tuntisimme vihollisemme.

Olemmeko valmiit uhraamaan opettajat ja avaamaan koulut?

Hallitus pohtii koulujen avaamista noin kahden viikon ajaksi ennen kesätaukoa. Avaamisen järkevyys riippuu täysin siitä mistä asemasta ja tehtävän kautta asiaa katsoo. Lisäksi asiaan vaikuttaa se tieto tai käsitys missä tilanteessa koronavirus on. Pohditaanpa mitkä seikat päätökseen vaikuttaa. 

Onko tilanne “ohi”?  

Voidaanko ajatella, että koronaviruksen leviämisen uhka alkaa olemaan poistunut tai ainakin poistumassa? Todellisuudessa meillä Uusimaan sairastumiset hiipuu ja meillä on alueita joissa tartuntoja ei ole oikeastaan ollenkaan. Myös aikainen kevät ja kesän läheisyys vähentää koronaviruksen leviämistä. 

Mutta onko kenelläkään varmaa tietoa onko tämä tulosta rajoituksista ja kansalaisten kuuliaisuudesta ja jos rajoitukset poistetaan niin lähteekö koronavirus leviämään nopeasti ja voimalla?  Riski tässä on se, että jos koronavirus taas syttyy leviämään voimalla niin sen pysäyttämiseksi tarvitaan yhä tiukempia rajoitustoimia. Sitä tuskin kukaan haluaa, varsinkin kun kesä on tulossa ja takana on pimeä talvi. 

Back to school 

Mitä tarkoittaa kouluun paluu? Se tarkoittaa sitä, että koulu ei jatku normaalisti. Tarvitaan turvavälit, järjestelyitä ruokailuun, hygieniaan ja moneen muuhun asiaan. Tämä taas tuottaa kunnille ja opetushenkilöstölle valtavasti työtä ja vastuuta. Vastuuta joka tulee ottaa nopeasti ja ilman kokemusta tilanteesta. Samaan aikaan monissa kunnissa on YT-neuvottelut päällä ja kevääseen liittyvät työt käynnissä joten työvoimaa apuun ei juuri ole.

Tämä tarkoittaa myös opettajien asettamista terveydelliseen vaaraan. Opettajilla ei ole terveysalan lailla suojaimia ja lapsista ei voi pitää kovin suuria turvavälejä, varsinkaan pienimmistä. Tosin sama tilanne on ollut päiväkodeissa jopa haasteellisempana. 

Toki on myös totta, että näin pitkää taukoa lähiopetuksesta ei liene ollut koskaan, ainakaan sotien jälkeen. Se tarkoittaa sitä, että ongelmat kasaantuu ja monet tukea tarvitsevat ovat jääneet sitä paitsi. On selvä, että tuen tarvitsijat tulisi paikallistaa ja saada tuen piiriin. Siihen kunnille tulisi ohjata lisää resurssia myös kesän ajaksi. Kunnilla on siihen keinot mutta ei resurssia. 

Jos taas tilannetta punnitsee siitä näkökulmasta, että populaatiolle tulee syntyä laumasuoja niin koulut kannattaa avata ehdottomasti. Opettajien paras aika sairastaa ja kuolla on juuri kesätauon aikana jonka jälkeen Suomessa olisi jo osalla ainakin osittainen immuniteetti. 

Sommartiden, hey hey 

Eli mennään koronteenistä suoraan kesätaukoa viettämään. Valmistujaiset ja moni muu asia jäisi väliin mutta niitä tuskin sinänsä kukaan muu kuin valmistuvat pitävät erittäin tärkeinä. 

Olemme saaneet nyt niin hyvin korenteenin pidettyä, että voi olla turha riski vaarantaa sitä kahden viikon takia. Yllä jo mainitsin, että jos koronavirus leimahtaa jälleen leviämään sen pysäyttäminen pysäyttää myös kesänvieton suurelta osalta Suomea. Ainakin se on riski. 

Oppimistulosten kannalta olemme tilanteessa jota emme ihan tunne. On selvä, että suuressa kuvassa olemme opetussuunnitelmaa jäljessä mutta osa oppilaista on oppinut jopa paremmin. Todennäköisesti tilanne ei ole kuitenkaan sellainen mitä ei syyskaudella saataisi kiinni. Päättävät luokat on eri asia ja niiden osalta haastetta on jo ratkottu. 

Nyt vallalla olevaan tilanteeseen moni on jo tottunut ja päätökset pitäisi nyt tehdä niin, että ihmisille ei lisätä taakkaa yhtään tarpeettomasti. Jatkaisin ruuan jakelua ja mieluiten tavalla jossa jaetaan hyvin säilyvää ruokaa jota perhe voi käyttää joustavasti pidemmän aikaa.

Lisäksi tässä vaihtoehdossa suojelemme opettajia ja riskiryhmiä perheissä joihin lapset palaavat koulun jälkeen. Opettajat ovat myös tehneet koronteenin aikana mahtavan työsuorituksen jossa ei tunteja ole laskettu. Koulujen avaaminen lisäisi taakkaa entisestään. 

Lisäksi osa perheistä jättää joka tapauksessa lapset kotiin eli todennäköisesti koulut ei saavuttaisi kaikkia lapsia avaamisesta huolimatta. 

Päättäjä päättää 

On selvä, että minulla ei ole kaikkia tietoja käytössä joten tässä kirjoitetut on ajatuksia. Pidän luonnollisesti selvänä, että hallitus tekee tästä esityksen ja kunnat sitä toteuttavat. Toivoisin samalla, että tästä ei tule ideologinen päätös ja sen, että otetaan huomioon opettajien ja perheiden jo kokema ylimääräinen rasitus. Nyt jos koskaan kannattaa mennä siitä mistä aita on matalin.