Kategoria: Yleinen

Paneuduin isänpäivän kunniaksi miettimään sitä millä arvoilla me kohtelemme kansamme ikääntynyttä väestöä eli arvokkaita senioreita. Me kaikki kun vanhenemme. SuperIsänkin voimatkin heikkenevät ja hän tarvitsee apua, sekä huolenpitoa. Hän on edelleen isä ja se sama henkilö joka omilla avuillaan, sekä voimillaan on rakentanut yhteiskuntaa meille kaikille.
Se mitä me, SuperIsät, teemme tänään vaikuttaa myös aikanaan meidän merkitykselliseen vanhuuteen.

Yhteiskuntamme muuttuu jatkuvasti. Yhteiskunnallinen muutos on pakko, eikä se ole valintakysymys. Voimme silti vaikuttaa paljon arvoilla joilla muutoksia ohjaamme. Yksi suurimpia muutoksia on se millä tavalla teemme työtä. Työtä ei enää tehdä samassa maantieteellisessä paikassa, vaan yksilö ja perhe voi liikkua paljonkin työn mukana lyhyessäkin ajassa. Toinen suuri muutos on kaupungistuminen. Se usein tarkoittaa asumista pienemmissä asunnoissa. Yhteiskunnallinen muutos vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin. 

Yhteiskunnalliset muutokset luovat valtavia paineita myös senioreiden merkitykselliseen vanhuuteen. Suomi on jatkuvassa muutoksessa ja kaupungistuminen on myös meillä trendi. Senioreille tämä tarkoittaa hyvin usein sitä, että lapset ja lapsenlapset asuvat pitkien välimatkojen päässä. Useilta senioreilta puuttuu siis perheen tuoma tukiverkko päivittäisten askareiden ja jaksamisen hoitamisessa. Syrjäseutujen autioituminen tarkoittaa myös sitä, että kerätyn omaisuuden arvo romahtaa tai jopa katoaa. Syrjäseudulla olevaa kiinteistöä tai maata kun ei  kovin moni halua ostaa tai asuttaa. Syrjäseutujen autioituminen tarkoittaa myös sitä, että palvelut heikkenevät juuri kun niitä tarvittaisiin ihan päivittäisen jaksamisen, sekä elämän mielekkyyden kannalta. Kaupungeissa asuvat seniorit eivät joudu kärsimään niin paljon omaisuuden arvonalennuksesta, mutta muutoin haasteet ovat hyvin samankaltaisia.

Vanhustenhoidolla on Suomessa pitkä ja melko värikäskin historia. Yhteiskuntamme on toiminut niin, että seniori on pysynyt pitkään perheen arjessa mukana tuoden siihen kokemusta sekä apua. Tästä se romanttisin näkymä on pihan perällä oleva “mummonmökki” jossa seniori vietti turvallisessa ympäristössä eläkepäiviään. Toinen, ei niin romanttinen, näkymä on vaivaistalot. Vaivaistalojen aika on mennyt jo ajat sitten mutta yhä edelleen se sama ajatus varjostaa monien ajatusta niistä ajoista kun ei pysty enää yksin tai tuettuna asumaan. Tai jos yksinkertaisesti varat loppuu, koska eläke ei riitä kattamaan nousseita kustannuksia. Suomalainen seniori on tottunut nielemään paljon, eikä valita pienistä. Jopa niin pitkälle ettei edes oikeuksien, sekä arvokkaan kohtelun puutteesta pidetä meteliä. Suomalaisen seniorin yksi suurimpia arvoja lienee “en halua olla taakaksi tai vaivaksi”.  Me nuoremmat rakennamme omaa vanhuuden turvaa joka ikinen päivä. Yksi osa siitä on eri tavoilla kerättävä omaisuus mutta yhä merkityksellisempi osa on se miten kohtelemme tämän hetken senioreita ja mitä arvoa heille annamme. Tämä arvojen ja tekojen yhteenliittymä määrittelee myös meidän, työikäisten, vanhuuden merkityksellisyyttä.

Mitkä ovat meidän senioreiden tulevaisuudennäkymät? Missä he asuvat ja miten rakentavat merkityksellisen vanhuuden? Mielestäni kaiken pohjalla on arvoihin perustuvat poliittiset päätökset laista sekä asetuksista. Lait ja asetukset nimittäin ohjaavat kuntia joiden vastuulla on järjestää vanhustenhuolto sekä lukuisat tukipalvelut. Korostan sanaa arvot tarkoituksella. Senioreiden kohtelun ja palvelut nimittäin määrittelee hyvin pitkälle se koemmeko me heidät voimavarana vai taakkana. Tässä piilee se suuri arvokysymys, sekä myös merkityksellisin kysymys seniorille itselleen.

Tämän hetken kehitys senioreiden tukemisessa on erittäin tehokas kodinhoidontuki. Kantava ajatus on siis se, että seniori pidetään asumassa kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Turvaa ja apua tuovat ruokapalvelu, turvaratkaisut sekä monet muut palvelut. Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu siihen asti kun seniori pystyy itsenäisesti toimimaan sekä nauttimaan elämästä. Sen jälkeen kun kunto heikkenee niin paljon, että kunto ei luo mahdollisuuksia aktiiviselle elämälle muuttuu kodinomainen asuminen yksinäiseksi tuntien laskemiseksi. Yksinäisyys on yksi pahimpia ihmisen merkityksellisyyden uhkia. Voimme kaikki kuvitella miltä tuntuu istua yksin kotona kun kunto ei enää luo mahdollisuutta pienelle kävelylle, kun lääkkeet turruttavat ajatukset ja kun jokainen kävijä vain muistuttaa siitä, että kohta olet taas yksin. Ja siitä tässä nimenomaan on kysymys, merkityksellisestä elämästä.

Senioreilla on valtava määrä kokemusta, viisautta sekä sitä mitä meiltä muilta usein puuttuu eli aikaa. Trendikkäästi sanoisin, että seniorit on resurssi ja voimavara. Seniorit ovat ansainneet työllään oman ajan ja itsekkään elämänvaiheen. Mutta me kaikki tiedostamme ja tiedämme sen, että kun kävelylenkit ja matkustelu ei enää suju kaivataan ennen kaikkea ihmiskontakteja, turvaa,  puuhaa päiviin sekä yhteisöllisyyttä. Nämä kaikki luovat yhdessä merkityksellisen vanhuuden. Mielestäni meidän pitäisi nopeasti siirtää yhteiskunnan tukea siihen, että luomme kunnallisen senioriasumisen verkoston. Senioreiden määrä kasvaa koko ajan joten myös kustannukset nousevat. Tilanne muodostuu usein niin,että seniori hitaasti heikkenee asuessaan yksin kodissa ja kierteen oikaisee sairaalahoito. Hoitojakson jälkeen seniori palautetaan kotiin odottamaan seuraavaa hoitojaksoa. Näen tässä useiden eri tukipalveluiden kustannuksia enkä usko, että niitä osataan laskea kokonaisuutena. Lisäksi olen varma, ettei yksin kotona oleminen ole merkityksellistä jos toimintakyky ei tätä muotoa tue. Palataan siis kunnalliseen senioriverkostoon.

Mielestäni kuntien tulisi jo lähteä ennakoimaan ikääntyneiden palveluiden tarvetta hyvissä ajoin. Tämän voisi toteuttaa jopa niin, että luodaan kyselyjä mitä vielä itsenäinen seniori tulevaisuudessa haluaa. Näin saadaan kehitettyä palveluita edelleen. Tällä hetkellä yksityiset palveluntuottajat luovat hyviä konsepteja, sekä tuottavat hyvää palvelua.Itse koen vääränä sen, että seniori joutuu myymään koko omaisuutensa jotta pääsee yksityisten palveluiden piiriin. Se on jotenkin masentava elämän mitätöivä toimenpide ja altistaa seniorin myös vakaville väärinkäytöksille. Yksityisen yrityksen merkitys on aina tuottaa tulosta, se ei siis koskaan voi huolehtia senioreistamme kuin kunnallisesti tuotettu palvelu. En silti halua tuomita yksityisten tuottamia palveluita, päinvastoin. Ne ovat valtavan tärkeitä ja osaltaan rakentavat kokonaisuutta. Lähden rakentamaan ajatuksia niin, että kunnat omistavat kiinteistöt ja vastaavat palvelusta joka tavoitteen mukaan rakennetaan yhdessä yksityisten kanssa tukemaan merkityksellistä elämää. Senioriverkosto tarjoaisi siis kodinomaisen asumisen yhteisöllisesti. Tämä mahdollistaisi jatkuvat sosiaaliset kontaktit ja parhaan avun jotta toimintakyky pysyy tasaisena, eikä sairaalajaksoja tarvita. Luonnollisesti asumiseen kohdistuu kustannuksia joita käyttäjältä peritään. Tähän on jo nyt olemassa säädökset sekä lait. Lisäksi yksityisten palveluilla voidaan tuottaa monia lisäpalveluita sekä, täydentää esimerkiksi lääkäripalveluita. Senioriverkoston osana voisi toimia myös päiväkeskus johon olisi tervetulleita kaikki osaksi toimintaa. Seniorikeskukset voisivat jopa itse olla palveluntarjoajia. Toimia ohjaajina, tuottajina sille ajalle, sekä osaamiselle mitä asujilla on. 

Ajatus ei sinänsä ole uusi tai ihmeellinen. Kuvatun kaltaisia keskuksia on olemassa ja ne toimivat hyvin. Se mitä haen on arvojen kautta rakentuva kokonaisuus joka rakentuu enemmän palvelukeskuksien kuin kodinhoidontuen varaan. Ymmärrän, että kysymys on vaikea ja sen yksi monista haasteista on senioreiden kunto, sekä omat halut järjestää elämä. En väitä ratkaisevani tällä kirjoituksella mitään mutta haluan ajatuksillani herättää keskustelua, sekä ajatuksia siitä mitä me yhdessä haluamme.

Mitä sitten haluan omalle SuperIsälle ja SuperÄidille? Haluan heille merkityksellisyyttä elämän loppuun asti. Haluan heille luettuja kirjoja, ajateltuja ajatuksia, yhteisöllisyyttä, aikaa, lastenlasten kosketusta ja piirroksia, kahvinkeittimen aamuista ääntä ja luonnon vaiheiden kanssa vanhenemista. Haluan, että he nauttivat siitä ajasta jolloin kello ei ole enää niin tärkeä, eikä aikataulut määritä päivää. Haluan, että he tekevät niitä asioita joista nauttivat ja jotka kokevat merkitykselliseksi.

Se mitä en halua heille, enkä kenellekään, on sulkeutuneen elinpiirin luoma merkityksettömyys jossa odotus on läsnä jokaisessa hetkessä. Jossa jokainen kontakti, jokainen vieras, jokainen puhelu vain muistuttaa siitä mitä itsellä joskus oli ja mitä joskus itse oli.

]]>

Meillä on ollut mielenkiintoinen ja vaiherikas poliittinen kausi Sipilän hallituksen aikana. Joku voisi sanoa, että meillä ollut huono tai epäonnistunut hallitus. Minä sanoisin, että voimme ottaa opiksemme tai sitten hukata aikaa väittelyyn, sekä syyttelyyn. Nimittäin demokratia toimii vain jos kuuntelemme toisiamme ja pyrimme ymmärtämään kaikkien näkemyksiä sekä tarpeita. Äänimäärät toki ratkaisevat hallituksen ja eduskunnan kokoonpanon, mutta varsinainen lopputulos määritetään vasta siitä millä tavalla demokratiaa toteutetaan.

Suomen kansa on rehellistä, työteliästä ja suoraa. Me emme kovin hyvin osaa käsitellä niitä henkilöitä jotka puhuvat muunneltua totuutta tai ajavat vain omia etujaan. Me haluamme uskoa, että jokaista ihmistä ohjaa se kollektiivinen arvomaailma jonka yhdessä voimakkaasti jaamme. Se on yhteisten asioiden hoidossa valtava voimavara, sekä mahdollisuus kehittää yhteiskuntaa. Mutta se on myös valtava vastuu. Suomalainen ei kovin aktiivisesti seuraa politiikkaa vaan keskittyy enemmänkin oman elämän pyörteisiin. Emme ehkä aina ymmärrä miten onnekkaita olemme olleet, meidän maata on johdettu yhteisellä näkemyksellä ja huolehtien koko kansasta. Kun kansalaiset ovat tyytyväisiä on myös tuottavuus korkea ja lieveilmiöt pysyvät pieninä.

En tunne Juha Sipilää mutta uskon, että hän on upea, rehellinen ihminen ja haluaa jättää jälkensä Suomalaiseen yhteiskuntaan. Valitettavasti Sipilän hallitus on ajanut Suomen tilanteeseen joka voi vahingoittaa yhteiskuntaamme vakavasti. Puhumalla Sipilän hallituksesta tarkoitan todellakin koko hallitusta, en vain Keskustaa puolueena. Kokoomuksen suurin synti on ollut pysyä passiivisena, kun Sipilä on yrittänyt ajaa uudistuksia. Poliittisen vallan kannalta Kokoomus on pelannut peliä fiksusti, Suomen kannalta Kokoomus on pelannut peliä täysin väärällä tavalla. Tämän hetken hallitus kun on kahden puolueen hallitus. Sipilä on tottunut johtamaan yrityksiä. Yrityksissä voidaan tehdä nopeita päätöksiä ja niiden perusteella nopeita muutoksia. Demokraattisen Suomen johtaminen on mitä luultavimmin yllättänyt Sipilän ja pahasti. Pahin pettäjä on ollut hallituskumppani Kokoomus. Missä Sipilä sitten meni harhaan? Ensimmäinen virhearvio oli rakentaa liian pieni hallituspohja. Ymmärrän sen tarkoituksen ja tavoitteen. Kapealla pohjalla on helpompi johtaa ja saada päätöksiä läpi. Toinen virhearvio oli maakuntien ja Soten valinnanvapauden vahva liitto. Nimittäin siinä on kysymys perusteiltaan siitä mitä kumpikaan osapuoli ei olisi toiselle halunnut. Kolmas virhe oli uskoa siihen, että kaikki ajavat Suomen yhteistä hyvää.

Mitä nämä virheet sitten aiheuttivat ja mitä ne tulevat aiheuttamaan? Otetaan ensin käsittelyyn hallituspohja. Sipilän hallitus on demokratian kannalta rampa. Sipilän hallitus ei edusta Suomen kansaa vaan hallitus on muuttunut enemmän etujärjestöksi, jolla aikanaan oli yhteinen agenda mutta nyt jäljellä on pinnan alla lymyävät ristiriidat. Sipilän hallitus ja tapa johtaa on vahingoittanut kansalaisten käsitystä demokratiasta joka voi johtaa suuriin muutoksiin äänestyskäyttäytymisessä. Protestiäänien määrä voi nousta ja yleinen äänestysaktiivisuus voi laskea yhä edelleen. Toisaalta, ainakin toivon, että ihmiset ovat oppineet äänestyksen olevan hyödyllinen ja toimiva tapa olla osa yhteiskuntaamme. Sipilä teki valtavan virheet arvioidessaan Kokoomusta. Hän varmasti tuntee poliittista historiaa sekä realiteetteja mutta uskoi, että hän saa asiat toimimaan ja kapea pohja nopeuttaa päätöksiä.

Toinen virhearvio oli maakuntien ja soten valinnanvapauden vahva liitto. Ei tarvitse kovin aktiivisesti seurata politiikkaa kun ymmärtää, että nämä kaksi agendaa toisiinsa kietoutuneena on määrittänyt hallituksen työskentelyn raamit. Kokoomus on ottanut koko leikistä ilon irti, ja tulee ottamaan vielä enemmän kun presidentinvaalit on ohi. Maakunnat on ollut Keskustan unelma jo pitkään. Maakuntien lisääntynyt valta lisäisi Keskustan valtaa. Ei tuo poliittinen agenda oli välttämättä paha, koska siinä toteutuu alueellisesti demokraattinen äänestys. Onnistuessaan maakunnat voisivat todella lisätä alueiden tasa-arvoisuutta sekä elinvoimaa. Tästä uudistuksesta totean vain sen, että sen sisäänajo ei tule olemaan helppo eikä halpa. Kokoomus taas on ajanut häikäilemättömästi soten valinnanvapautta yritysten eduksi. Nimittäin terveydenhuollon yksityistäminen tuottaa aivan käsittämättömästi rahaa yrityksille. Ei yritykset eikä voitto ole huono asia vaan erittäin kannatettava. Ongelma tässä on se, että valinnanvapaus mahdollistaa valtavan tulonsiirron yrityksille. Voimmeko olettaa, että monikansallinen yritys toimii Suomessa eettisesti ja nostamalla kansalaisten edut ensisijaiseksi?

Kolmas virhe oli uskoa, että kaikki haluavat ajaa yhteistä hyvää. Olen jo todennut, että Sipilä on tottunut johtamaan yrityksiä. Yrityksissä kaikki pyrkivät omissa tehtävissään samaan. Politiikassa näin välttämättä ei ole. Sipilä uskoi ja luotti hallituksen kykyyn viedä agendaa yhdessä eteenpäin sovitulla tavalla. Sipilä uskoi myös, että omalla analyyttisellä ajattelu tavallaan saa päätökset ajettua ennätysvauhtia läpi. Kiire johti siihen, että valmistelu oli kapeaa eikä siinä huomioitu oppositiota eikä perustuslakia. Jos koska, niin näinä aikoina voimme olla tyytyväisiä perustuslain olemassaoloon.

Sipilä on todennut, että tulos tai ulos. Tämäkin toteamus on suoraan yritysmaailmasta. Nimittäin hallitus ei niinkään tee tulosta vaan tuloksen tekevät kansalaiset jotka työskentelevät yrityksissä ja julkishallinnossa. Onko Sipilä sitten onnistunut eli tulos vai ulos? Sipilä itse toteaa, että mittaa onnistumistaan talouden nousulla. Lienee selvää, että sekin on suoraan yritysmaailmasta. Yritystä voidaan arvottaa vain talouden mukaan mutta meidän yhteiskuntaa vain sillä mittarilla ei voida mitata. Sipilän lempilapsi kiky olisi voinut olla toimiva jos siihen olisi lähtenyt kaikki mukaan. Loppujen lopuksi kiky kilpistyi julkishallinnon palkkaleikkuriksi vailla todellista tuottavuuden nousua. Jos talouden mittaria uskotaan niin Sipilä saisi yrityksessä jatkaa mutta tiukassa valvonnassa. Entäpä jos arvioidaan tilannetta yhteiskunnallisesti. Hallitus on onnistunut sekoittamaan koulutuksen, hallitus on onnistunut sekoittamaan terveydenhuollon, hallitus on onnistunut sekoittamaan yhteiskunnallisen tietotekniikan, hallitus on aiheuttanut luottamuspulan, hallitus on mitätöinyt perustuslakia, hallitus on onnistunut sekoittamaan keskustelun liikenteestä ja logistiikasta, hallitus on leikannut eniten vähäosaisilta. Uskon, että tästä kaikesta seuraa hyvää. Olemme oppineet paljon. Sipilällä oli tärkeä rooli Suomen politiikassa mutta Sipilän pitää lähteä. Sipilä ulos ja demokratia sisään.  

]]>

Opetus on uudistumassa ja se on hyvä asia. Se on hyvä asia koska oppijat tarvitsevat uusia valmiuksia luodakseen itselleen hyvän elämän ja ollakseen toimiva osa yhteiskuntaa tai oikeastaan yhteiskuntia. Opetuksen uudistamisen tärkein aktiivinen osa on opettaja ja tärkein hyötyjä on oppija. Näitä ei tule tässä kehityksen kiimassa ja oikeassa olon tunteen humalassa unohtaa. Sivistyksen askeleet ei tapahdu konesalissa vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Opetuksen uudistus on valtava palapeli jota ei koota yhdellä päätöksellä. Olen vuosia ihmetellyt tapaa jossa opetuksen uudistusta käsitellään teknologisena ongelmana. Ikäänkuin kodaamalla yksi alusta olisi homma hoidettu ja loppu on opettajista kiinni. Sitä kutsun hallinnolliseksi vastuun siirroksi.

Oi alusta mikä sinä olet?

Puhutaan paljon alustoista tai ympäristöistä ikäänkuin ne tullessaan voi muuttaa kaiken mystisellä ja taian omaisella tavalla. Mutta mikä tahansa alusta ilman käyttäjiä ja sisältöä on vain kuori, tyhjä säkki. Ajattele Facebookia. Ilman käyttäjiä ja käyttäjien luomaa sisältöä se olisi mitätön, pelkkä nolla. Ihmiset luovat alustan, aina ihmiset. Heidän mielipiteet, osaaminen ja ajatukset herättävät alustan henkiin, luovat sille tarkoituksen. Olen vaikka ja kuinka monta kertaa kuullut puhuttavan, että kohta tulee uusi alusta ja kaikki muuttuu. Eipä ole muuttunut eikä muutu ennen kuin hyväksymme perusasiat ja keskitymme ihmiseen, käyttäjään. Alusta, ympäristö on siis vain kuori ja runko jossa tietoa voidaan vaihtaa, säilyttää ja jossa sitä voidaan vapaasti käsitellä. Toki tämän mahdollistajan tulee olla helposti saavutettavissa, sen tulee olla helppokäyttöinen, se ei saa olla laiteriippuvainen ja sitä tulee olla helppo kehittää sekä ylläpitää.

Alustan merkitys ja käyttötarkoitus.

Alusta on liiketoimintaa. Se tulee ensimmäiseksi ymmärtää ja hyväksyä. Kuinka monella eurolla Suomen valtion eri instanssit ovat tukeneet eri alustoja? Ja kuinka monesta on syntynyt muuta kuin hauskaa tekemistä ja tuloja tekijöille? Tekijöille alusta on valtaa, valtaa niin paljon kuin on kirjautuneita käyttäjiä ja kuinka paljon he tuottavat tietoa alustaan käsiteltäväksi. Kyllä, osa alustoista on luotu siihen, että alustan tehtävä on toimittaa tietoa tai tehtäviä kuten täydennyskoulutusta. Mutta näistäkin syntyy tietoa. Tietoa osaamisesta, kehityksestä ja valtakunnallisesta tilanteesta. Ja tässä piilee alustan todellinen merkitys Suomen opetukselle. Nimittäin tietoa johtamiseen ja mahdollisuus luoda valtakunnallista tasa-arvoista kehitystä perustuen kliiniseen dataan.

Suomen valtion tehtävä ei ole luoda uusia alustoja vaan luoda raamit ja määräykset tietojen keräämisen mahdollistamiseksi eri alustoista.Lisäksi näen, että kansallinen tehtävä on luoda kehys ja materiaalit opettajien täydennyskoulutukselle. Materiaalit joita jokainen kaupallinen alustan kehittäjä voi asettaa saataville ohjeiden ja määräysten mukaan. Pidetään mielessä, että itse alusta on jokseenkin helppo kehittää .Vaikeaa on substanssi eli materiaalin valmistus. Ja tässä piilee homman dilemma. Valtiovalta etsii ratkaisua kaupallisilta toimijoilta ja kaupalliset toimijat hakevat substanssia. Nämä kaksi asiaa vain harvoin kohtaavat. Kuvitelkaa tilanne jossa Suomen valtio olisi panostanut rahaa digitaalisen oppimateriaalin luomiseen ja toiseksi luonut materiaalit opettajien täydennyskoulutukseen. Meillä olisi jo substanssi ja kaupalliset toimijat olisivat jatkaneet kehitystä ja luoneet innovaatioita. Mutta koska näin ei ole toimittu jatkamme aina vain täydellisen alustan etsimistä ja tuhlaamme vähäisiä resursseja ja aiheutamme opetukseen turhaa työtä.

Tieto on valtaa.

Alusta ei ole tiedon kannalta kovinkaan tärkeä. Se kuka tiedon omistaa ja miten sitä käytetään on tärkeää. Kansallisesti en haluaisi nähdä sitä virhettä, että luovutamme tietomme kaupalliseen käyttöön alustan valinnan kautta. Nimittäin kansallinen tieto tulee olemaan avain kehitykseen ja hallintaan. Ajattele vaikka terveystietoja. Kun ihmisten terveystietoja ja elämäntapoja koskeva tietoa saadaan yhdessä käsiteltäväksi niin uskallan väittää, että ymmärrämme esimerkiksi useiden tautien syntymistä paremmin. Jos tämä tieto on yritysten hallussa ensisijaisesti, se on automaattisesti kauppatavaraa. Paljonko maksaa jos yritys hävittää Suomesta sokeritaudin, paljonko maksaa syövän hävittäminen? Tietoon sisältyy paljon kysymyksiä yksityisyydestä ja erittäin paljon siitä millä moraalilla tietoja käsitellään. Kansallinen tieto ja sen louhiminen tulee siis olla meidän yhteisessä omistuksessa. Se on kuin vesi jota juomme tai happi jota hengitämme. Mutta se ei tarkoita sitä, että emme toimisi yritysten kanssa. Tottakai toimimme, se on erittäin tärkeää mutta tietoja tulee toimittaa vain hallitusti ja tiettyyn tarpeeseen. Yliopistoille sekä tutkimukselle tietojen louhiminen ja siitä syntyvä ymmärrys voisi olla se uusi Nokia.

Vuoden paras alusta on?

Niin, kaikki alustat jähmettyvät ja kuolevat aikanaan. Miten sitten Suomen valtio voisi valita oikean alustan opetuksen eri käyttötarkoituksiin? Vastaus on helppo, ei voi. Alustojen vertailu kansallisella tasolla on turhaa puuhastelua jossa hoidetaan oiretta eikä tautia. Suomen valtion tulee olla mahdollistaja ja metatiedon omistaja sekä substanssin tuoja. Opetus ei tule toimimaan vain yhden alustan varassa ja se on hyvä. On alueellisia eroja ja nämä erot luovat osaltaan kehitystä. Tärkeää on tietojen vaihto eli eri alustoista vertailukelpoisen tiedon saattaminen kansalliseen tietopankkiin. On tärkeä ymmärtää ettei alusta itsessään luo kehitystä vaan sen avulla toimitettava tai saatava tieto. Alustat toki tarjoavat käytettävyyttä ja luovat helpotusta arkeen, eri prosesseihin joita opetukseen liittyy ja joita nyt kehitetään. Ei alusta ole merkitykseltään vähäinen mutta sen merkitys on vähäisempi ja muuttuvampi kuin itse tiedon jota kerätään tai toimitetaan.

On tietoa ja sitten on tietoa.

Kehityksen askeleiden tueksi tarvitaan päätöksiä. Perusteltuja päätöksiä jotka perustuvat tietoon eikä mielipiteisiin. Kehitystä ei voida johtaa mielipiteillä tai eri mieltymyksien mukaan. Ihminen kun on aika helposti ohjailtavissa ja olemme erittäin hanakoita tarttumaan meille hyödyllisiin asioihin. Otetaan opettajien täydennyskoulutus esimerkiksi. Kuka tietää missä tilanteessa olemme kansallisella tasolla? Kuka voisi sanoa millä tasolla meidän tulisi olla jotta opetuksen sisäisesti tapahtuva kehitys roihahtaa liekkeihin? Kuka osaa määritellä ne tinkimättömät asiat jotka tulee täyttää ja joita tulee seurata? Jos kysymme yrityksiltä ne perustuvat hyvin usein jonkun tuotteen käytön osaamiselle. Ja tämähän on juuri se jota yritämme opetuksessa muuttaa. Haluamme luoda yksilöitä joiden osaaminen ei perustu tuotteisiin vaan mielikuvitukseen, kokonaisuuksien ymmärtämiseen sekä uskallukseen kokeilla ja oppia virheistä. Tuoteperusteinen osaaminen on ihan toisella seinällä. Kansallisella tasolla meidän tulisi luoda selkeät ja jäsennellyt tiedot ja taidot joihin opettajien täydennyskoulutus pohjautuu. Olen kauhulla seurannut eri “osaamismerkkien” kulkua ja toivottavasti nämä tunteeseen ja läsnäoloon perustuvat “mustanaamiomerkit” eivät koskaan saa jalansijaa kehityksen perusteina. Täydennyskouluksen tulee mahdollistaa jatkuva kehitys henkilökohtaisesti sekä kollektiivisesti. Sen pohjaksi tulisi ensin luoda yhteinen ymmärrys. Ymmärrys siitä mitä eri käsitteet tarkoittavat ja mitä käsitteet tarkoittavat tekemisen hyötynä opettamisen kokonaisuudessa. Ilman hyötyä ei ole järkeä tehdä yhtään mitään vaan käyttää aika vaikkapa oppijoiden tarpeiden paremmin ymmärtämiseen. Kun täydennyskoulutuksen eri kohdat on luotu tulee tiedon ymmärtäminen todentaa. Ja se tulee todentaa valvotulla testillä eikä mielipiteen avulla. Näin saisimme keinon johtaa kansallista kehitystä ja oikeasti todentaa tilanne ja sitä kautta päättää jatkokehityksestä.

]]>

Alkava kesä on tarjonnut perinteisen juhannussään lisäksi hallituksen kirjoittaman ja tuottaman jännitysnäytelmän. Hallitus tarjosi meille TV-sarjan johon sisältyi vihaa, arvoja, petoksia, nopeita autoja ja lentokoneita. Kaikki tämä tarjoiltuna hengästyttävän jännittävänä jatkokertomuksena parhaaseen katseluaikaan. Mukaan oli valittu maan parhaat poliittiset näyttelijät jotka roolien kautta halusivat kasvaa uusiin mittoihin. Tosin osa näyttelijöistä ei ollut tietoisia tulevasti petoksesta, mutta niin kuin aloittelevat näyttelijät halu on kovempi kuin taito. He näyttelivät roolinsa täydellisesti, kasvonsa menettäen ja arvonsa myyden. Parhaatkin elokuvat sisältävät loppujen lopuksi yksinkertaisen perusarvon. Kyse voi olla kahden ihmisen rakkaudesta, rahasta, kiistasta tai muuten hyvin primitiivisestä yksilön halusta.

Hallituksen kesäteatterissa kyse oli loppujen lopuksi yhdestä ihmisen perusluonteeseen kirjoitetusta heikkoudesta, nimittäin vallasta. Koko teatteri oli kirjoitettu ja näyteltiin suojelemaan ja kasvattamaan yksilöiden valtaa eri ryhmittymissä. Tämä sopivasti jaksoissa näytelty TV-sarja sisälsi yhden suuren virheen. Ohjaaja ja hänen tiimi on valittu väärin. Hyvä ohjaaja saa elokuvan välityksellä välitettyä tunnelman ja sanoman katselijalle. Hän tekee sen ohjaten elokuvan yleisölle eikä itselleen. Tästä taidosta erotamme todelliset osaajat ja luontaisesti ihastumme heidän teoksiin, koska ne ovat meille tehty. Tämä on myös kaiken taiteen raskain osa, pitää antaa jotain itsestään pois ja näkyville. Kaikkien arvosteltavaksi, avoimesti ja luottaen sekä palautteesta kasvaen. Tähän meidän hallitus ei pystynyt vaan kirjoitti ja ohjasi näytelmän täysin itselleen sekä sisäpiirilleen.

Meistä osa on aina elokuvan pahiksen puolella. Sekin on luonteenomaista koska aina välillä me kaikki haluaisimme olla niitä jotka ovat vapaita kaikesta ihmisyyden taakasta. Me kaikki haluaisimme välillä olla ganstereita jotka hautaavat päänsä kokaiiniin ja hoitavat ongelmat väkivalloin ilman seuraamuksia. Mikään ei ole niin helppoa kuin myydä ihmisille helppoa elämää ja rikkauden antavaa vapautta ihmisyydestä sekä toisten välittämisestä. Loppujen lopuksi elokuvien pahis hautautuu elävältä rakentamaansa arkkuun. Arkkuun joka eriyttää hänet ihmisyyden yhteydestä, yhteisöstä sekä omasta persoonasta. Se mikä aiemmin oli omaisuutta määrittää nyt hänet.

Hallituksen TV-sarjassa meni aina välillä roolit sekaisin. Sekin on luonteenomaista huonolle ohjaukselle ja näyttelijöiden valinnalle. Nimittäin sankareita ei voi olla kuin yksi. Nyt kaikki pyrki omalla tavallaan sankariksi. Sipilä toi näytelmään rikkautta ja jännitystä tuomalla esiin kykynsä lentää itse lentokonetta. Olipa keskustelussa mukana jopa helikopteri, kuinka jännittävää. Lisäksi TV-sarjassa meni sekaisin kuka on se sympaattinen kärsijä, joka hyvien tapojen ja arvojen takia kärsii. TV-sarjassa pyrittiin uudistamaan ja kiillottamaan pääosien näyttelijöiden imagoa sekä nostamaan heidän kannatusta yhä suurimpiin rooleihin. Se oli tässä TV-sarjassa vikana, nimittäin politiikka on yhteisten asioiden hoitoa, eikä tästä näytelmästä välittynyt katselijoille yhteinen asia. Osa toki edelleen haluaa olla TV-sarjan pahis ja ihailee hänen häikäilemättömyyttään. 

Mitä sitten jäi tästä TV-sarjasta katsojille käsiteltäväksi? Mitä olemme oppineet ja mitä tunteita TV-sarja meille välitti. Uskoisin, että suurin osa katsojista on yhä enemmän sekaisin arvojen vaikutuksesta politiikkaan. TV-sarjan yksi suurista juonista oli nostaa arvoilla koristeltu esirippu oikeiden syiden eteen. Tämän sai kokea Jussi Halla-aho, jolle oli varattu niljakkaan ja sadistisen natsin rooli TV-sarjan alusta loppuun. Väistyvä puheenjohtaja Soini oli kirjoittanut itselleen roolin jossa hän suurin uhrauksin jättää rakentamansa rakkaan puolueen ja sen jäsenet. Todellisuudessa Soini oli TV-sarjan opportunisti jonka pahis sai ostettua halvalla ja samalla rahalla sai nöyryyttää häntä julkisesti. Ja uskon ettei nöyryytys lopu vaan se on vasta alussa. Soinin mukana seurasi joukko joista osa halusi pitää asemansa ja osa yksinkertaisesti ei tajua mitä on tapahtumassa. TV-sarjan pahis on luonnollisesti pääministeri Sipilä joka kurvailee pitkin ilmoja liikelentojen ladalla. Miksi hän sitten on pahis tässä TV-sarjassa? Sipilä lunastaa kirkkaasti pahiksen roolin koska hän johtaa politiikassa kuten on tottunut johtamaan yritystä. Sipilä teki demokratian kannalta valtavan virheen ettei pyytänyt Sauli Niinistöltä hallituksen eroa. Hallituksen luottamuksen mittaaminen olisi ollut erittäin tärkeää mutta samalla uhannut TV-sarjan pahisten pyrkimyksiä. Sipilän toimien johdosta meillä on nyt rampa hallitus joka ei missään tapauksessa heijasta Suomen demokratian arvoja eikä vastaa äänestäjien kuluttajasuojaa. Entäs toinen pahiksen rooliin valittu näyttelijä, Petteri Orpo. Petteri on elokuvien viekas hännystelijä joka odottaa sivulla ja pahista palvellen kunnes tilanne mahdollistaa petoksen. Petteri pyrki kasvattamaan kuvaansa arvojohtajana ja pysyi kiltisti sivussa ja peitellen oikeita henkilökohtaisia hyötyjään hallituksen politiikasta. Ehkä Petteri saa vielä vuoron upottaa päänsä kokonaan kokaiiniin, se jää nähtäväksi.

Lisäksi TV-sarjassa oli rooleja tarjolla pahisten palvelijoille, joita ei voi sinänsä syyttää koska he tekivät vain sitä samaa kuin aina. Hankkivat elantoa ja tyydyttävät halunsa päteä mutta mieluiten voittajan puolella. Sen joka osaa lentää lentokoneella. Ja olihan TV-sarjassa niitä hyviksiä. Hyvikset halusivat kovasti puolustaa demokratiaa mutta käsikirjoituksen mukaan tämä puhe tuotiin katsojille taantumuksellisena mölinänä joka oli säälittävän ja huvittavan rajamailla. Se olikin omiaan nostamaan pahisten roolia, varsinkin kun arvojen esirippu varjosti pyrkimyksiä.

Miksi tämä TV-sarja kirjoitettiin ja esitettiin meille juuri nyt? Niin kuin edellä olen todennut suurienkin näytelmien takana on yksinkertaiset syyt. Niin tässäkin. TV-sarja palveli hallituksen ehdotonta vallassa pysymistä ja valta-asetelmien säilyvyyttä. TV-sarjan pahikset nimittäin tarvitsevat sitä valtaa nyt ehdottomasta ja keinoja kaihtamatta. Niin pahasti, että jopa politiikan uskottavuus ja demokratian perusarvot ollaan valmiita uhraamaan. Kyse on yksinkertaisesti sotesta ja maakuntauudistuksesta. Nämä kaksi asiaa ovat TV-sarjan pahiksille kaikista tärkeimmät asiat. Ne ovat niitä asioita jotka häikäilemättömästi tuottavat loputtomasti rahaa ja valtaa. Ja ei, ei tämän TV-sarjan hyvikset ole taantumuksellisia. Eivät he vastusta muutoksia mutta he haluavat muutosten palvelevan demokratiaa ja kansaa. Lisäksi he haluavat, että muutokset suunnitellaan ja ajetaan läpi suunnitelmallisesti sekä kunnioittaen demokraattista päätäntää.  

Tämä TV-sarja sai niin suuren suosion, että luulisin toisen tuotantokauden olevan jo suunnitelmissa. Veikkaisin, että pahikset miettivät mitä tekevät arvoilla ja miten ajavat muutokset nopeasti ja helposti läpi. Se ei liene vaikeaa koska hallitus on ostettu hiljaiseksi ja nöyräksi. Mutta niin kuin aina, suuri yleisö loppujen lopuksi päättää antaako elokuva jotain vai paistaako siitä läpi ohjaajan ego. Toivon todella, että tämä hallituksen TV-sarja ei nakertanut kansalaisten uskoa demokratiaan ja politiikkaan yleensä. Toivon todella, että TV-sarjan jatko-osissa paha saa palkkansa ja hyvikset kirjoittaa tarinan. Loppujen lopuksi tässä on kyse meidän yhteisistä asioista, ei sankareista, ei voittajista vaan niistä ihmisistä jotka tekee työtä meidän yhteiskunnan puolesta. Tuleviin jaksoihin annan sinulle vinkin. Seuraa sivuosien esittäjiä. He ovat usein niitä jotka uhraavat eniten saaden vähiten. He ovat todellisia sankareita.

]]>

Ensimmäisenä haluan kiittää kaikkia minua äänestäneitä. Kiitän todella paljon luottamuksestanne. Valtuutetun paikkaa emme saavuttaneet mutta varavaltuutetun paikan kyllä. Olisin toki ollut valmis ottamaan vastaan valtuutetun paikan mutta ollaan tyytyväisiä tähän tulokseen. Harmittelun sijaan toivon, että pääsen toteuttamaan alkuperäistä tavoitettani eli jakamaan osaamistani Hyvinkään eduksi. Päivittäinen työni opetuksen ja sivistyksen parissa jatkuu niillä arvoilla joita äänestittekin.

Toisena haluan onnitella uutta valtuustoa ja toivottaa kaikille jaksamista sekä kovaa työtä Hyvinkään, sen asukkaiden sekä yritysten puolesta. Olen sitä tukemassa varavaltuutetun ominaisuudessa.

Kolmanneksi haluan kiittää kaikkia äänestäneitä. Äänestysaktiivisuus pysyi yllättävän alhaisena, vaikka nyt päätetään valtuusto joka tekee merkittäviä päätöksiä. Se on erittäin ikävää, että niin moni katsoo ettei omalla äänellä ole merkitystä. Se on demokratian ja meidän kaikkien tappio.

Koko kampanja aika on ollut minulle erittäin opettava ja rikas. Olen oppinut valtavasti järjestelmästä, tavannut upeita ihmisiä ja olen samalla kasvanut itse ihmisenä. Olen joutunut pohtimaan viime viikkojen aikana monia sellaisia asioita joita en varmasti olisi ilman tätä miettinyt. Olen oppinut todella paljon itsestäni osana yhteiskuntaa. Katsoessani tässä vaalivalvojaisia minua edelleen häiritsee puhe häviäjistä ja voittajista, kun kaikkien puolueiden sekä edustajien merkitys on palvella kansalaisia. Mutta jos nyt jotain haluaa ajatella tuloksesta niin näyttäisi, että maltillisuus ja sivistys Suomessa voitti. Se on tärkeintä.

Pysykää matkassa mukana. Huokaisen vähän ja sen jälkeen jatkan blogailua ja minulle tärkeiden esiin nostamista. Aktiivisin olen Facebookissa. Uskon ja tiedän, että tämän vaalin tulos on jonkun alku, ei loppu.

Vielä kerran sydämellinen kiitos minua äänestäneille. Olen jokaisesta äänestä kiitollinen ja ne merkitsevät minulle todella paljon.

KIITOS!

]]>

Varsinainen vaalipäivä lähestyy. Nyt on poikkeuksellisen tärkeä kuntavaali. Kunnissa tulee olemaan valtavasti muutoksia. Varsinkin soten ja maakuntauudistuksen johdosta. Valtuustojen
päättäjät tarvitsevat rohkeutta, yhteistyötä ja osaamista päätösten tekemiseen. Eikä kysymys ole vain päätöksistä. Kyse on myös positiivisen ilmapiirin rakentamisesta sekä oman osaamisen ja persoonaan peliin laittamisesta.

Äänestäminen on nyt tärkeää. Meidän äänestysaktiivisuus on ollut huolestuttavan alhainen ja äänestämättä jättäminen vaarantaa kehityksen. Jos emme saa edistyksellisten ihmisten ääniä niin edistystä ei tapahdu vaan vanhoilliset pysyy vallassa.

Toivon, että käyt äänestämässä. Toivon, että käytät hetken ehdokkaan valintaan ja heidän ajatuksiin tutustumiseen. Me kaikki tiedämme ettei yksi valtuutettu pysty päättämään kaikesta tai lupaamaan mitään erityistä asiaa. Ehdokkaasi tärkeimpiä ominaisuuksia ovat osaaminen, yhteistyökykyisyys, välittäminen ja empatia sekä nöyrä kutsumus palvella kaikkia Hyvinkään asukkaita ja yrityksiä. Yksi ihminen ei voi valtuustossa päättää kaikesta mutta muutos lähtee aina yhdestä ihmisestä.

Tutustu hetki ajatuksiini blogissani ja päättele voisinko minä olla sinun ehdokkaasi. Tutustu minuun myös facebookissa. Minut tavoitat parhaiten facebookin tai sähköpostin avulla.

www.niko.eskelinen.fi/blogi
Facebookissa olen nimellä Niko Eskelinen poliitikko
niko.o.eskelinen@gmail.com

]]>

Kävin ennakkoäänestämässä Hyvinkään Postissa. Kävi nopeasti ja löysin itselleni sopivan ehdokkaan. Ehdokkaan joka puolustaa koulutusta ja jonka arvot ovat terveet. Minulle on myös kerrottu,
että ehdokkaani on kova tekemään työtä ja hyvä siinä mitä tekee. Toivotan ehdokkaalleni onnea.

Käy sinäkin äänestämässä, vielä on aikaa käydä ennakkoäänestyksessäkin. Vaikka on siinä varsinaisessa vaalipäivässä oma tunnelmansa. Pääasia on, että äänestää. Sillä on nyt tavallista suurempi merkitys.

Posti, Torikatu 7 (Kauppakeskus Willa) 05800 Hyvinkää

• ke 29. – pe 31.3. ja ma 3. – ti 4.4. klo 9 – 20
• la 1.4. klo 10 – 16 ja su 2.4. klo 12 – 16

Puolimatkan koulu, Uudenmaankatu 73 05830 Hyvinkää

• ke 29. – pe 31.3. ja ma 3. – ti 4.4. klo 14 – 20
• la 1. – su 2.4. klo 10 – 16

Hyvinkään pääkirjasto, Kirjastopolku 2, 05800 Hyvinkää

• ke 29. – to 30.3. ja ma 3.4. – ti 4.4. klo 11–20
• pe 31.3. klo 10 – 18  * la 1.4. klo 10 – 15

]]>