Mikä mättää politiikassa?
Miltei kaikki ovat sitä mieltä, että Suomessa harjoitettavassa politiikassa on jotain vikaa tai se on ajautunut väärille raiteille. Olemme menettäneet kyvyn tehdä uudistuksia ja uudistua. Se alkaa näkymään valitettavasti myös kansalaisten aktiivisuudessa ja rohkeudessa tehdä mitään. Eri tukimallit passivoivat ja opiskelun sekä työn yhdistäminen on rikollista. Lapsia ei uskalleta tehdä koska usko tulevaan on epävarmaa. Välillä on jauhettu siitä, että politiikka on rikki mutta yhä useammin syy on toiset puolueet ja heidän päätökset. Eduskunnan kyselytunti alkaa muistuttamaan ala-asteen välituntia juupas eipäs väittelyineen. Miltei parasta viihdettä saa kun katselee kuntien valtuustojen keskustelua.
Henkilöt vaikuttavat
Politiikka perustuu ihmisiin. Vaikka yhden ihmisen mahdollisuus päättää on pieni niin silti puolueiden johdolla ja valitulla suunnalla on valtava merkitys. Miksi sitten ihmisestä joka on välittävä ja solidaarinen tulee silmänsä sulkeva itsekäs kusipää kun saa päätöksen nuijan käteensä? Se johtunee melko paljon siitä, että Suomessa on enemmistöhallitus ja pääministeripuolue pystyy ajamaan omaa politiikkaa liian hyvin läpi.
Pääministeripuolueen status ja enemmistöhallitus mahdollistavat sen, että hyvin pienen joukon ihmisten tahtoa toteutetaan koko eduskunnan voimalla. Totta kai oppositio vastustaa ja huutaa mutta ei sillä mitään vaikutusta päätöksiin ole koska hallituspuolueet omistavat äänienemmistön.
Suomi kuntoon, kuninkaana ja yksin
Sloganit kuten “Suomi kuntoon” on vääristäviä. Kansalle uskotellaan, että poliittinen puolue voisi yksin laittaa Suomen kuntoon. Se ei pidä paikkaansa. Maan suuntaan ja talouteen vaikuttaa tuhansia eri asioita joista politiikka on vain pieni osa kokonaisuutta. Voisi sanoa rehellisesti, että politiikasta huolimatta “Suomi kuntoon”. En sano, että politiikalla ei ole merkitystä, totta kai sillä on ja valtavasti. Mutta se, että yksi puolue tai yksi edustaja saisi muutoksia aikaan on liian korostunut. Suomi kasvoi ja pärjäsi aikanaan sanomalla “me” nyt olemme vaihtaneet “minä” vaihteen päälle ja tulokset näkyy.
Miksi sitten poliitikko tai puolue pyrkii olemaan oikeassa ja ottamaan onnistujan viitan vaikka väkisin harteilleen? Se johtuu pitkälle siitä, että Suomessa on enemmistöhallitus ja pääministeripuolue on kukkona tunkiolla. Nämä kaksi seikkaa alistavat myös osan poliitikoista ja puolueista pellen rooliin ja jäljelle jää vain käskyjen toteuttaminen. Tämähän näkyy nyt hyvin Sipilän hallituksen työllisyys keskustelussa. Koska todelliset tulokset puuttuvat hoetaan joka kohdassa työllisyysasteen nousua naurettavuuteen asti. Syyllisiä tähän ovat ihan yhtä tavalla oppositiopuolueet jotka hakevat koko ajan heikkoja kohtia, kuten heidän kuuluukin tehdä. Ei kenenkään vika.
Ei kenenkään vika mutta kaikkien vika
Tämän hetken tilanne ei ole kenenkään vika vaan kaikkien vika. Ei kannata hakea syyllisiä vaan katsoa eteenpäin mutta oppia historiasta. Se joka tuntee ja ymmärtää historian voi rakentaa tulevaisuuden. Ensimmäinen asia olisi siis lopettaa syyttely. Toinen asia olisi nostaa taas “me” sanavarastooon.
Jos todella haluamme uudistua niin tarvitsemme yli vaalikausien meneviä ohjelmia ja päätöksiä. On täysin järjetöntä, että pääministeripuolue yrittää neljässä vuodessa muuttaa niin paljon kuin pystyy, runnomalla, väkisin ja huonolla valmistelulla. Siitä kärsii kaikki, paitsi ne joilla jo siintää päätöksillä luodut omat edut tai asemat. Me olemme laillistaneet ja hyväksyneet itsekeskeisen tavan tehdä politiikkaa. Me juhlimme ja kannatamme poliitikkoa jolla on terävät kynnet ja joka osaa ottaa kunnian itselleen. Toisaalta emme osaa suhtautua faktoihin. Poliitikko joka puhuu kauniita mutta tekee päinvastoin saa meidän hyväksynnän koska emme enää osaa seurata politiikan vaikutuksia vaan asetumme mielummin jotain vastaan kun pohtisimme asioita. Tästä hyvänä esimerkkinä uudistunut Keskusta. Sipilän politiikka on valovuosien päässä Keskustan arvoista. En sano tätä pahalla vaan valitettavasti sen voi todeta. Tämän vaalikauden suurin murhe minulle itselle on ollut Keskustan politiikka. Keskustan politiikalle olisi tilausta ja tarve Suomessa. Keskusta petti koko Suomen muuttamalla täysin linjaansa heti vaalien jälkeen. Tässä näkyy juuri puhumani pääministeripuolueen merkitys. Kun Sipilän sai nuijan käteen niin jotain tapahtui hänelle. Mitä, sen saamme, ehkä joskus muistelmista lukea. Uskosin, että kirjoittaja löytyy Sinisten leiristä.
Mutta siis tämä tilanne ei ole kenenkään vika. Me olemme vain pikkuhiljaa ajautuneet tähän. Tilanne on aiheuttanut myös se, että todellisia valtionpäämies tyyppisiä miehiä tai naisia ei juuri ole. Jokainen poliitikko on joutunut pelaamaan peliä sen uusilla säännöillä. Ei kenenkään vika. Meillä on pitkään mennyt todella hyvin ja meillä menee edelleen todella hyvin. Me olemme hyvä, levollinen ja kekseliäs kansa jolla on oikeudenmukaiset arvot. Suomen kansa on pitänyt maata pystyssä ja sen arvoja ylhäällä samalla kun politiikka on henkilöitynyt ja kaikki on vuorollaan laittanut “Suomea kuntoon”. Suomen kansa on ansainnut kiitokset ja ollut toimintakykyinen politiikasta huolimatta. Suomessa toimii tuhansia aktiiveja jotka tekevät pyyteetöntä työtä eri yhdistyksissä. Leipäjonot ovat siitä hyvä esimerkki. Suomen poliitikot ovat kääntäneet selkänsä hädälle koska joku muu pitää heikoista ja arvoista huolta.
Mitä ny sitten?
Miten asioita pitäisi politiikassa tai ihmisissä muuttaa jotta saisimme päätökset läpi niin, että kansamme taas yhdistyy jatkuvien ristiriitojen sijasta? Ei siihen ole missään nappia jota painamalla asioita voisi äkkiä muuttaa. Kuten aina, politiikassa tapahtuvat asiat tapahtuvat hitaasti mutta vaikuttavat nopeasti. Eikö olekin ihmeellistä?
Nyt pitäisi tapahtua kollektiivinen muutos. Muutosta ei saa aikaiseksi yksi puolue tai yksi henkilö mutta jostain muutos aina lähtee ja on jäljitettävissä. Se voi olla yksi henkilö joka omaa sitä peräänkuuluttamaani valtionpäämies ainesta. Joku joka ei pelkää, ei alistu asemaan etujen toivossa ja omaa palavan tarpeen palvella Suomen kansaa. Potentiaalisia henkilöitä on paljon, meidän pitää vain kuunnella heitä ja antaa mahdollisuus. Miltei kaikki kansanedustajat ovat poikkeuksellisen taitavia ja älykkäitä henkilöitä. Pelissä vain säännöt on väärät.
Muutokset lähtee aina asenteista ja omasta käytöksestä. Entä jos seuraavalla kyselytunnilla kaikki antaisivat tunnustusta toisten politiikasta ja ottaisivat epäkohtiin kiinni vain faktojen valossa. Miten se muuttaisi asiaa ja muuttaisiko se? Väitän, että vaikutus olisi valtava. Totuus ei pala tulessakaan ja rohkeus on aina pelkoa voimakkaampaa. En tarkoita sitä, että meidän tulisi muuttua vässyköiksi vaan päinvastoin. Meidän pitää taas muistaa miksi politiikka on kehitetty. Politiikan merkitys ei ole luoda työpaikkoja edustajille tai maata ylläpitävää koneistoa. Sen ainoa merkitys on palvella kansaa ja pitää huolta kaikista.
Minun oma toimintatapa on aina kyseenalaista kaikki ja ensimmäisenä itseni sekä ajatukseni. Ymmärrän, että minuun on vaikea suhtautua koska usein tarjoan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ymmärrän, että olisi helpompi asettua taakse jos on jotain mitä voi vastustaa. Vaikeinta on toimia yhdessä ja hakea oikeudenmukaisia tapoja sekä päätöksiä. Helpointa on jakaa kansaa ja ratsastaa ristiriidoilla sekä vihalla. Haluan herättää taas ajattelun ja sitä kautta ymmärtämisen politiikassa ja oikeastaan kaikessa mitä teemme. Vain toisen kuuntelu ja itsensä kyseenlaistaminen on tie hyvään politiikkaan. Hyvä politiikko tekee itsensä kanssa eniten työtä. Miten kasvaa ihmisenä ja ymmärtää yhä paremmin toisia. Se vaatii välillä itsensä täydellisen unohtamisen ja asettamisen palvelijan rooliin. Ja sitä se aito politiikka on. Omien halujen uhraamista muiden eteen, jatkuvaa kasvamista ja oppimista.
]]>