Politiikka on laji joka toimii purskeissa. Jokin asia nousee jonkin viiteryhmän ansiosta ylös ja siihen tarttuu lehdistö, some ja sen jälkeen alkaa politiikan tekeminen asialla. Siihen kurimukseen on nyt joutunut sähköautot ja liikenne ylipäänsä. Tämä on mielenvikaista koska liikenteen päästöt ei edes ratkaise ongelmaa joka meillä on ilmaston lämpenemisen kanssa. Mutta se miten asia ratkaistaan on poliittisesti ongelma. Nimittäin kukaan poliitikko ei halua sanoa, että tulevaisuudessa meidän on pakko vähentää kulutusta ja ohjata kulutusta hyvin eri tavalla kuin nyt.
Ensin niistä sähköautoista
Puhutaan nyt näistä ensin kun se on trendikästä vaikkakin melko turhaa. Sähkö olisi aikanaan ollut yksi autojen varteenotettava vaihtoehto energianlähteeksi mutta kun bensaa syntyi tuotannon sivutuotteena ja miltei ilmaiseksi niin kehitys oli melko luonnollinen. Sähkö jäi odottamaan parempia aikoja ajoneuvojen energian lähteenä. Tämän seurauksena öljystä tuli, paitsi valtavaa liiketoimintaa myös globaalin politiikan väline. Öljyn on ennustettu loppuvan noin 30-vuoden kuluttua ja vähemmälle huomiolle on jäänyt mitä se tarkoittaa maailmanpolitiikassa ja pakolaisten määrässä. Sinänsä minua harmittaa tämä kehitys, paitsi ilmaston puolesta, niin yleisen kehityksen kannalta. Meillä olisi jo täysin uusia teknologioita tuottaa ja varastoida energiaa jos sähköautojen tarpeet olisi ratkaistu historiassa.
Sähköautot on nyt trendikkäitä ja ne on oikeasti kivoja ajaa. Ongelmaksi muodostuu niiden tuotanto ja sähkönjakelu. Sähköautot kun ei ratkaise sitä perusongelmaa, että meidän pitää vähentää kulutusta ja tehdä siitä kestävää. Sähköauto on edelleen tuotannon kannalta hyvin samantyyppinen kuin polttomoottoriauto. Eli tuotanto rasittaa ympäristöä ihan samalla tavalla jos ei enemmänkin koska akku. Tästähän on tutkimuksia puoleen ja toiseen joten ei mennä niihin.
Jo kehityksen alkaessa olisi pitänyt laatia akulle ja sen vaihdolle standardi. Kun nyt ladataan ja odotetaan niin toimivampi suunta olisi ollut kehittää ja reguloida nopeasti vaihdettava akku ja rakentaa verkosto joissa akun voi nopeasti vaihtaa. Nimittäin nyt sähköautojen määrä on pieni ja suuressa osassa on edelleen polttomoottori. Kun määrä lisääntyy niin, et yksinkertaisesti löydä vapaita pisteitä lataukseen esimerkiksi työmatkalla. Verkoston rakentaminen ei voi pysyä mukana jos myynti kasvaa rajusti ja lisäksi ongelma pitää ratkaista taloyhtiöissä. Sähköauton kehitys tulee siis olemaan hidasta ja se jää hyvin pitkäksi aikaa enemmän avustavaksi energiamuodoksi. Taajamissa kehitys voi olla nopeampaa mutta siellä asiaa pitäisi ratkaista enemmän joukkoliikenteen avulla kuin sähköautoilla jotka ei ratkaise perusongelmaa.
Akkuteollisuuden ongelma on raaka-aineet
Akkuihin tarvitaan runsaasti kobolttia, litiumia, grafiittia ja nikkeliä. Jotkut Suomessa ovat innoissaan koska Suomen maaperästä on osaa näistä raaka-aineista havaittu runsaasti. Mutta jos sähköautojen määrä kasvaa nopeasti niin samalla kasvaa raaka-aineiden hinta ja kaivokset. Tällä tulee olemaan suuria negatiivisia vaikutuksia ympäristöön ja työvoiman käyttöön. Väärinkäytökset lisääntyy tulojen lisääntyessä. Tätä kehitystä todistaa Suomen kaivoslain uudistukset ja ympäristön todistettu pilaantuminen. Eli jos sähköautot lisääntyvät nopeasti niin olemme ihan samassa tilanteessa kuin fossiilisten polttoaineiden kanssa. Kaivamme vimmalla raaka-ainetta ylös maasta ja aiheutamme yhä pahempaa ympäristötuhoa. Lisäksi akuista tulee valtava määrä ongelmajätettä koska kaikki tietää ettei akut ole ikuisia tai edes kovin pitkäikäisiä.
Ajoneuvojen tulevaisuus on useat eri energialähteet ja teknologinen kehitys
Sähköautoista hössöttäminen on siis enemmän poliittista pursketta ja muoti-ilmiö. Noin siis suuressa mittakaavassa. Lisäksi moni näkee siinä mahdottoman hyvän tilaisuuden tehdä rahaa valtioiden tukemana. Asiaa lobataan kuin sote-uudistusta.
Meillä on valtava määrä polttomoottoreita eikä ole realistista ajatella niiden vaihtuvan nopeasti. Jos ajatellaan tilanne, että ne vaihtuisivat vaikkapa viidessä vuodessa niin meillä olisi jo tuotannon kautta ympäristökriisi. En sinänsä tässä käsittele hintoja tai kuluttajan roolia ketjussa mutta tiivistän asian sanomalla, ettei meillä olisi edes varaa tähän vaihdokseen.
Liikenteen ongelma on päästöt. Päästöt aiheutuu siitä, että bensaa tai dieseliä käytetään polttoaineena. Yksinkertaisin ja ympäristön kannalta paras, sekä nopein ratkaisu on alkaa käyttää polttomoottorissa uusiutuvasta lähteestä tehtyjä polttonesteitä ja kaasuja. Sähkö ei häviä vaan tulee aikanaan olemaan se pääasiallinen energiamuoto kunhan kehitys tuottaa uusia tapoja kerätä energiaa ja varastoida sitä. Sitä ennen sähköautot ei ole valmiita koko yhteiskunnan ainoaksi tavaksi ratkaista liikenteen ongelmat.
Lisäksi ajoneuvojen tulevaisuus on joka tapauksessa automaattinen liikenne. Me emme tule omistamaan ajoneuvoja vaan me kutsumme tarvittavan ajoneuvon käyttöömme. Kun ohjausteknologia on tähän valmis niin muutos tulee olemaan nopeampi kuin sähköautojen yleistyminen nyt. Sen takaa se, että se on todellinen uudistus ja ratkaisee lukuisia ongelmia. Paikoituksen, energianlähteen, verotuksen ja omistamisen.
Energian tuotanto siirtyy pieniin yksiköihin
Koko energiantuotanto on muutoksessa. Tulevaisuudessa me tulemme tuottamaan energiaa yhä enemmän siinä yksikössä jossa sitä käytetään. Eli taloissa yleistyy eri teknologioiden tuoma yhdistelmä. Aurinko, tuuli ja jopa ydinenergia tulee tuottamaan pienille yksiköille sen tarvitseman energian. Lisäksi me opimme käyttämään energiaa yhä vähemmän ja sen varastointi kehittyy. Lisäksi tähän muodostuu liiketoimintaa joka nojaa yhä enemmän pieniin ja paikallisiin tuottajiin. Toivottavasti tulevaisuudessa voin käydä tankkaamassa autoni viljelijän tuottamasta biokaasusta hänen omalla jakeluasemalla. Tätä kehityssuuntaa tukee teknologinen kehitys ja suurien verkkojen hinta, jonka jokainen on nähnyt sähkön siirtohinnoissa.
Mutta se ratkaisu ympäristöongelmiin?
Kaikki mitä me nyt teemme on vain paikkailua ja lobbareittein unelmaa. Se ainoa toimiva ratkaisu on yksinkertaisesti vähentää kulutusta ja siirtää sitä uusiutuviin muotoihin. Lisäksi kiertotalous tulee olemaan meille arkipäivää ja pakko eikä vain muotia. Se ei tarkoita luopumista vaan kehitystä. Kehitystä yhä enemmän siihen suuntaan, että harkitsemme mitä tarvitsemme. Ravinnolla tulee olemaan valtava merkitys ja tulevaisuudessa me tulemme tulostamaan ravintomme sekä sitä tuotetaan pienissä yksiköissä. Jopa kerrostaloissa omiin tarpeisiin. Ryytimaat tulee takaisin mutta nyt teknologisena.
Kuluttamisen muutoksen lisäksi meidän suurin toivo on teknologisessa kehityksessä. Meidän tulee taas rahoittaa oikeaa ja ennakkoluulotonta tutkimusta. Nyt tehtävä tutkimus on hyvin pitkälle niin rahoitettua, että se tähtää johonkin lopputulokseen ja tuotteeseen eli tuottoon. Me tarvitsemme yhteiskunnallista rahoitusta joka on riippumatonta ja jota ei tehdä osana tuotekehitystä vaan sen tulee tähdätä yhteiskunnan kehitykseen, sekä ympäristön kannalta tehtäviin läpimurtoihin. Vain teknologian avulla me voimme ratkaista ilmastopakolaisuuden uhkan ja tuottaa kaikille perustarpeet, riippumatta maantieteellisestä sijainnista. Yhteiskunnan pitää ajatella, että ihmisen perustarpeet kuten ilma, ravinto ja vesi tulee olla yhteisiä, sekä kaikkien saatavilla.