Jos tuleva hallitus muodostuu tälle keskustelulle ja hengelle mitä nyt käydään niin Suomessa ei tehdä sote-uudistusta, ei tehdä sotu-uudistusta, eikä mitään mikä parantaisi meidän kaikkien elämää ja oloa. Valitettavasti keskustelu ja vaaliteemat on pääasiassa laadittu vastakkainasettelun ja ristiriitojen levittämiseen. Käynnissä on vahva oikeisto ja vasemmisto taistelu joka nuijii ehdokkaista lihan hinnoilla, sekä verotuksella. Käynnissä on niin sanottujen vanhojen puolueiden vahvaa kyseenalaistamista jossa käytetään lyömäaseena raiskauksia, salaliittoja sekä uhriutumista.
Ei näin, ei näin
Politiikka ei ole näytös, esitys tai komedia. Politiikka on parhaimmillaan tylsää ja tietoihin sekä avoimuuteen perustuvaa yhteisten asioiden hoitamista. Nyt tämän hetken keskustelusta huomaa selvästi sen, että politiikka on viihteellistetty ja iso osa äänestäjistä tarttuu otsikoihin ja keskustelee niiden perustella kuin asiantuntija. Olen yrittänyt saada kymmeniä asiallisia keskusteluita aikaiseksi henkilöiden kanssa jotka sosiaalisessa mediassa julistaa yhtä totuutta. Olen erittäin huolissani, että olen joutunut huomaamaan ettei henkilöillä ole ollut edes perustietoja aiheesta. En moiti heitä mutta koska kansa saa arvoisensa johtajat niin näin toimien äänestäjä lankeaa usein lankaan jonka populisti on asettanut pelon, ristiriidan tai lupausten avulla.
Tästä pitää oppia
Kaikkien jotka tekee politiikkaa tai keskustelee siitä tulee oppia tästä tilanteesta. Jokaisessa keskustelussa pitää tukeutua faktoihin, kuunnella, yrittää ymmärtää ja pysyä rauhallisena. Lisäksi oma kanta pitää muodostaa selkeästi ja se tulee tuntea sekä se tulee osata perustella. Retoriikka, se on ihanaa mutta sille on aikansa ja sille on paikkansa. Vaaliväittelyt voivat parhaimmillaan olla tunnepitoista ja tiedolla, sekä osaamisella kyllästettyä katseltavaaa. Jopa viihdettä, älyllistä debattia. Ongelma toki on aina käytettävissä oleva aika mutta se on kaikille sama. On hyvin paljon juontajasta tai puheenjohtajasta kiinni miten tilanne etenee ja miten se pysyy tasa-arvoisena. Soini julkaisi poliittiseen keskusteluun sutkautukset joilla kierrettiin asia ja joilla sai hyvän puhujan leiman vaikka asia ei edes edistynyt. Nyt Jussi Halla-aho jatkaa Soinin perinnettä vaikka on muuten paljon johdonmukaisempi puhuja, eikä niin paljon hyökkää. Jussi Halla-ahoa pitää siinä ihailla, että on pysynyt johdonmukaisena ja sen on Jussin vahvuus vaikka osaamista puuttuisikin aiheesta. Toisaalta Jussi kyllä antaa takaisin jos vain mahdollisuus tulee.
Politiikassa kukaan ei ole yksin oikeassa
Olen erittäin pettynyt koska ihan ensimmäinen puheenjohtajien vaaliväittely lupasi melko hyvää. Se oli rauhallinen ja melko asiapitoinen , eikä kirveet paljon lennellyt ilmassa. Nyt ollaan vaalitaistelun asemasodassa jossa on jätetty pois yhdessä tekeminen sekä sopiminen. Se sentään on hyvä, että moni puhuu kehitysten oltava ylihallituskautisia. Se lienee jo onneksi opittu sote-uudistuksesta, että se vain ei mene muuten läpi.
Kun nyt muistaisimme sen, että kukaan ei ole politiikassa yksin oikeassa. Ei ole absoluuttista totuutta kenelläkään tai yhdelläkään puolueella. Jokainen hallitus tekee virheitä ja jokainen hallitus tekee hyviä asioita. Jos meidän johdolla ei ole yhteistä näkemystä ja suuntaa niin mikään ei onnistu. Sinänsä hassua, että kansa lähtee tähän mukaan koska ei poliitikot tästä kärsi vaan kansa. Me tämän kaiken maksamme ja kärsimme. Me itse potkimme toistemme nilkkoihin.
Mutta kuten sanoin niin paras politiikka on sitä mikä yhdessä sovitaan ja yhdessä toteutetaan. Sen takia ihmettelen miksi nyt hallitusta jo muodostetaan kovaa kyytiä. Jokaisella poliitikolla pitäisi olla selkärangassa Suomen etu. Jos näin on niin ei hallitusneuvottelu tai mikään muukaan ole vaikea. Ei varsinkaan nyt kun niin moni suuri uudistus odottaa toteuttamista. Minun näkemyksen mukaan olisi helppo lähteä neuvottelemaan siitä miten sote-uudistus, sotu-uudistus, hävittäjähankinta, talous ja moni muu asia hoidetaan yhdessä. Olen usein miettinyt miksi valtakunnan politiikka on niin vaikeaa. En ole keksinyt muuta vastausta kuin sen, että neuvotteluissa on liikaa läsnä omat, puoleen tai sidosryhmien edut. Uskon, että eri puolueiden ideologiat saadaan yhdistettyä. Suurta vääntöä käydään nyt verotuksesta ja se on erittäin hupaisaa koska se on kaikkien puolueiden instrumentti eri asioiden rahoitukseen. Ja kyllä, joku aina vähän häviää ja joku aina vähän voittaa mutta kyse onkin siitä, että eri hallituskausille syntyy eri tarpeita. Välillä pitää panostaa esimerkiksi vanhustenhoivaan erittäin paljon ja silloin se on jostain pois. Hupaisaa on myös se, että tuottavuudesta puhutaan äärimmäisen vähän, Tämä koskee kaikkia puolueita. Tuottavuus on se yksi tärkeimmistä luvuista, jopa tärkeämpi kuin suhteellisen viitteellinen työllisyysluku jota julkisuudessa käytetään.
Mitähän tässä vielä tulee?
Vielä on vaaleihin aikaa. Minä haluan nähdä nyt valtionpäämiesmäistä käytöstä ehdokkailta sukupuolesta riippumatta. Jämäkkää ja tietoon, sekä johtajuuteen perustuvaa puhetta ja käytöstä. Halvat heitot nostavat sapen kurkkuuni vaikka kuten sanoin retoriikka on ihanaa mutta sille on paikkansa, sekä aikansa.
Ehkä olen vain tosikko ja aika on ajanut ohi siitä käsityksestä mikä minulla on politiikasta. Voihan olla, että politiikka on nykypäivän kauhuelokuva jonka pyrkimys onkin pelottaa.