Ennen koronakriisin puhkeamista mietin, että yksi positiivinen seuraus voisi olla politiikan tekemisen yhtenäistyminen ja järkevöityminen. Nyt näyttää silti, että olin pahasti väärässä. Luottamusta tuhotaan nyt ennen näkemättömällä tavalla vaikka olemme keskellä kriisiä josta selviäminen vaatii yhtenäisyyttä. Olen silmät ymmyrkäisenä katsonut syytöksiä joita tulee kansanedustajilta ja monilta yhteiskunnallisilta keskustelijoilta. Kriisin hetkellä tälläinen käytös vaikuttaa kansalaiseen erittäin negatiivisesti ja lisää pelkoa. Olen miettinyt, että mikä näiden syytösten ja suoranaisten hyökkäysten valtiota vastaan takana on. Syytökset on niin absurdeja, että valittu aihe ei ole syy vaan taustalla on suurempi tavoite. Mutta mikä voi olla niin tärkeää, että poliitikko valitsee mieluummin oman maan tuhoamisen kuin selviämisen?
Valta
Harva kestää vallan käyttämisen paineen. Ihmisen suhtautuminen valtaan on aina yksilöllinen ja valtaan liittyvä vastuu koetaan usein liian kevyenä. Valtaa ei oikeastaan ole olemassa. Politiikassa henkilö valitaan edustamaan kansaa ja tiettyjä näkemyksiä. Valta on siis aina kansalla eli äänestäjillä. Henkilö käyttää saamaansa luottamusta. Jos tarkkailette kovimmin huutajia huomaatte, että he suhtautuvat asemaan ja sen tuomaan valtaan tavalla kuin se olisi heidän. Ikään kuin heidän omalle erinomaisuudelle valta on oikeutettu. Se luo myös pelon menettää valta ja sen tuoma huomio. Ihminen joka ajattelee valtaa omanaan tekee päätökset itsekkäästi ja ainoastaan sen perusteella miten saa tunteen säilymään.
Hyväksynnän kerjääminen
Politiikka on yksinäinen laji. Kun tutustut mihin tahansa asiaan huomaat ettei se olekaan yksinkertainen ja absoluuttisesti oikeaa päätöstä harvoin on olemassa. Politiikka, oikein tehtynä, vaatii suunnattomasti pohjatyötä. Tutustumista asioihin ja niiden pohdiskelua. Samalla tulee pohdittu itseään, arvojaan ja maailmankuvaansa. Kun näet poliitikon joka huutaa kurkku suorana asiaa joka tuntuu viehättävän helpolta ja jopa törkeän viehättävältä se usein on hyvin lyhytnäköinen ratkaisu. Totuus on se, että tämän kaltaiset poliitikot haluaa miellyttää kansaa. Saada likejä facessa, herättää voimakkaita tunteita, joiden kautta saada aikaan yhtenäisen suuttumisen, vihaa. Helpoin tie on yhdessä vihata jotain tai syyttää jotain. Se on aina helpompaa kuin tehdä itse asioita ja ottaa vastuu. Heikkoa poliitikkoa vahvistaa sosiaalisen median tykkäykset ja ihailevat viestit kun tunne herää yksilössä ja joukossa. Loppujen lopuksi jokainen näistä poliitikoista kaatuu omaan heikkouteensa. He erehtyvät luulemaan, että heitä kannustettiin ja rakastettiin. Ei, populismiin mukaan lähtijät rakastavat tunnetta, vastuun siirtämistä ja helppoa ratkaisua. Eivät he arvosta henkilö. Henkilö on heille pelle ja väri jota tunnustaa. Populismi syö aina lapsena.
Politiikka
Osa politiikasta on puhdasta näytelmää kansalaisille. Huomion herättämistä ja nimen esille saamista. Jos henkilö hakee politiikkaan on hänelle jo tiettyjä ominaisuuksia. Hän haluaa olla esillä, on hyvä esiintymään ja kykenee elämään päätösten kanssa. Kyllä, poliitikko tarvitsee empatiaa mutta kyvyn työntää asiat sivuun ja olla välittämättä. Jokainen poliitikko tarvitsee siis huomiota koska luottamus saadaan äänillä. Äänet taas saadaan huomiolla ja vetoamalla tunteisiin tai hyötyihin. Yhä enemmän politiikka menee tunteisiin vetoamiseen ja hyödyt jää vähemmälle. Pääministerin esiintymistä arvioidaan kuin elokuvan ensi-iltaa. Lehdistö ja ihmiset puhuvat kauniista, selväsanaisesti ja rauhallisesti esiintyvästä henkilöstä. Hyvä, ne ovat tärkeitä asioita mutta ei niin tärkeitä kuin sanojen ja tekojen sisältö. Nämä lausunnot itsessään ruokkii meidän suhtautumista populismiin. Suusta voi tulla mitä tahansa saastaa kunhan se osataan esittää kauniisti ja tunteisiin vetoavasti. Politiikka on tehnyt osasta kansaa täysin kyvyttömiä ajatella tai päätellä itse eri asioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Valtaosa siitä mitä luette politiikasta lehdistä ja katsotte telkkarista on puhdasta näytelmää. Näytelmää jota käydään näkyvyyden ja poliittisen vallan takia. Näytelmää jonka vaikutuksesta yksilöt ovat täynnä vihaa, menettävät kyvyn ajatella ja käyttäyä. Muuttuvat hyödyllisiksi idiooteiksi.
Hallituksen suurin virhe, oikeistopopulismin mukaan
On luottamus. Loppujen lopuksi oikeistopopulistit syyttää tällä hetkellä hallitusta luottamuksesta. Hallitus on luottanut asiantuntijoihin, hallitus on luottanut virkahenkilöihin, hallitus on luottanut kansaan, hallitus on luottanut demokratiaan. Hallitus on alusta asti kuunnellut asiantuntijoita päätöksissä. Hallitus on tukenut THL:ää vaikka tilanne on ollut vaikea ja päätökset osin hapuilevia. Hallitus on luottanut kuntiin, virastoihin ja moniin instansseihin jotka tekee meidän parhaaksi työtä. Hallitus on antanut kansalle suosituksia ja luottanut, että niitä noudatetaan yhteiseksi parhaaksi. Hallitus on luottanut demokratiaan ja päätöksentekoon. Hallitus ei ole luonut “nyrkkejä”, ei ole ohittanut ketään vaan pitänyt yllä demokratiaa.
Loppujen lopuksi demokratia ja yhteiskuntamme perustuu vain luottamukselle. Jos luottamus menetetään niin menetetään myös demokratia. Kun menetetään demokratia menetetään myös tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja tasapuoliset mahdollisuudet. Kun katsoo tämän hetken poliittista keskustelua ei voi välttyä miettimästä onko tämä juuri oikeistopopulistien tavoite vai ovatko he yksinkertaisesti niin tolkuttoman tyhmiä ja itsekkäitä etteivät ymmärrä mitä tekevät?