Suomessa on hyvä ja vapaa demokratia. Me valitsemme henkilöt joihin luotamme edustamaan itseämme niin kunnallisissa kuin valtakunnallisissa päätöksissä. Yleisesti odotamme, että nämä henkilöt kantavat vastuun ja etsivät kaikille parhaat keinot kehitykseen ja epäkohtien ratkaisuun. Sitä poliittinen vastuu on ja kuuluisi olla, vastuunkantoa toisten puolesta yhteisistä asioista.
Olen jo vuosia katsonut huolestuneena miten populismilla ja negatiivisuudella tehdään politiikkaa. Kyse ei ole enää vastuunkannosta vaan vastuun pakoilusta. Kampanjasta lähtien teemat nostavat ja perustuvat ainoastaan epäkohtiin ja yleensä niin, että ne kohdistuvat toisiin puolueisiin, eikä yhteiskunnallisiin asioihin. Puolueiden välisiä ristiriitoja nostetaan, niitä korostetaan ja niistä levitetään jopa valheita. On vaikea kuvitella miten tälläinen lähtökohta voisi tuottaa hyvää politiikkaa vaan enemmän kyse on huonosta viihteestä meidän kaikkien hyvinvoinnin kustannuksella.
Suomalaisten vahvuus on ahkeruuden ja yhteisöllisyyden lisäksi ollut sopiminen. Me olemme pystyneet sopimaan yhdessä vaikeistakin asioista ja näin välttäneet pitkät riidat ja päässeet yhdessä eteenpäin. Loppujen lopuksi kyse on luottamuksesta. Me luotamme toisiimme ja siihen, että toinen ajattelee samaa päämäärää kuin itsekin ja käyttäytyy tietyn normiston mukaan. Me emme ole tottuneet politiikkaan jonka perusta on valheet ja epäsopu toisia kohtaan. .
Politiikka termin merkitys on alunperin ollut “kansalaisia koskevaa” ja juuri sitä politiikka on. Eduskunnassa ja valtuustoissa päätetään yhteisistä asioista jotka muodostavat kokonaisuuden. Ne vaikuttavat pääasiassa meidän arkeen ja siihen mitä mahdollisuuksia meille avautuu rakentaa oman näköistä elämää.
Ensi kerralla kun luet poliitikon sanoja tai julistusta niin mieti miten kerronnan sisältö vaikuttaa sinun arkeen tai elämään. Tulet huomaamaan, että iso osa käsiteltävistä asioista on abstrakteja jotka ei suoraan vaikuta oikeastaan mihinkään mutta sen sijaan tarjoavat hyvän kasvuympäristön väittelylle. Kansalaisten eriytymiselle. Juuri kansalaisten eriytymistä valitettavan moni poliitikko hakee koska vastakkainasettelu tuottaa tunteita ja tunteet tuottavat ääniä. Mutta minkä arvoisia kansalaisille on äänet joiden avulla luodaan yhä enemmän epäsopua ja vastakkainasettelua sopimisen ja yhteisen kehityksen sijaan?