Suomessa ei ole hyvä terveydenhoito mutta meillä on erinomainen sairaudenhoito. Suomen järjestelmä toimii erinomaisesti jos diagnoosi on yksiselitteinen. Kun tullaan tilanteeseen jossa potilaalla on useita eri taudinkuvia ja lääkityksiä jää potilas jopa heitteille. Sen takia kehtaan sanoa, että lääketiede hoitaa tautia ihmisen sijaan. Tämä on hämmästyttävää aikana jolloin huomaamme terveydenhoitoon liittyvien kustannusten nousevan jatkuvasti. Haemme ratkaisua järjestelmätasolla mutta unohdamme ihmisen, potilaan joka itku kurkussa hakee lääkäriä joka kykenisi katsomaan kokonaisuutta ja näkisi taudin sijasta ihmisen.
Tiedän mistä puhun, olen kokemusasiantuntija ja työni on muutos
Sairastuin kymmenisen vuotta sitten tulehdukselliseen suolistosairauteen. Kyseinen sairaus alkaa olemaan jo kansantauti ja on hyvin yleinen aloilla joissa stressi on osa työtä. Minun sairastuminen tapahtui aikana jolloin tulehdukselliset suolistosairaudet eivät olleet yleisesti edes lääkärien tiedossa ja sen takia tilani paheni niin, että loppujen lopuksi olin sairaalassa kuukausia. Sitä ennen kävin lukuisilla eri lääkäreillä hakemassa apua jatkuvaan ripuliin ja lukuisiin muihin oireisiin. Tulehduksellinen suolistosairaus on melko pirullinen paitsi potilaan kannalta mutta myös yhteiskunnan kannalta. Se vaatii jatkuvaa seurantaa ja useat potilaat ovat loppujen lopuksi täysin työkyvyttömiä. Kyseessä on siis tauti joka on yhteiskunnan kannalta pahin. Se iskee yleensä työikäisiin miehiin juuri kun työura pitäisi olla parhaimmillaan. Tällä hetkellä diagnooseja on Suomessa jo noin 50 000 tuhatta.
Toinen perussairauteni on sepelvaltimotauti ja minulle on tehty yksi pallolaajennus vuonna 2015, Se olikin melkoinen seikkailu jossa toista kertaa kohtasin tilanteen jossa ambulanssin kattoa tuijotellessa mietin, että kuolenko todellakin virheellisen diagnoosin johdosta. Minun sydänkohtaus oli täysin kivuton joten hengenvaaraa ei osattu arvioida oikein.
Lisäksi minulla on leikattu umpisuoli ja siinäkin tehtiin ensin virheellinen diagnoosi joka aiheutti umpisuolen puhkeamisen ja sen johdosta minua hoidettiin pitkään sairaalassa vahvoilla antibiooteilla joka taas puolestaan pahensi suolistoni tilannetta.
Kaikesta huolimatta olen onnellinen ja hyväkuntoinen pirulainen mutta olen saanut osani terveydenhoitoa joka ei hoida ihmistä vaan tautia. Tarinoita minulla olisi paljon ja älä ymmärrä väärin. Nämä virheet ja minun seikkailut ei ole oikeastaan kenenkään vika, vaan kyse on harhasta joka koko terveydenhoito ala elää. Yksikään lääkäri ei ole kohdannut minua ihmisenä ja kartoittanut koko tilannettani vaan hoidamme aina akuuttia sairautta.
Jos minä hoitaisin omaa työtäni sillä tavalla kuin järjestelmä kohtaa ihmisen potilaana olisin ollut työtön jo ajat sitten. Työni on muutos eli toimintakulttuurin kehitys ja siinä on keskiössä aina ihminen.
“Ei järjestelmä pysty sinua auttamaan”
Tulehdukselliseen suolistosairauteeni käytettävä biologinen lääke aiheutti minulle erittäin ikäviä ihooireita. Lääkettä ei suinkaan voinut vaihtaa ennen ihotautilääkärin konsultaatiota ja sen takia sitten Meilahden ihotautisairaalaan käymään. Sieltä sain erittäin vahvan kortisoonivoiteen ja ihotautilääkäri suositteli vaihtamaan biologisen lääkkeen uudemmaksi ja paremmin siedetyksi. Tästä lähti mielenkiintoinen tapahtumaketju. Kortisooni laukaisi minulle paniikkikohtauksia jotka johti siihen, että ambulanssilla sairaalaan sydänoireiden takia. Luulin oikeasti kuolevani siihen paikkaan. Olin päivän päivystyksessä ja koko sen aikana luonani oli lääkäri vain joitakin minuutteja ja lääkärit vaihtuivat koko ajan. Minut kotiutettiin lievän kuivumisen aiheuttaman heikkouden takia. Sanoin kotiuttavalle lääkärille etten ole terve johon hän sanoi, että “aina voit tulla takaisin”. Oireeni tullessani päivystykseen ambulanssilla oli täysin yksi yhteen kuin ne jotka on päivystyksen ohjeet paniikkikohtauksen tunnistamiseen. Olisi riittänyt kun joku olisi ollut kiinnostunut minusta ihmisenä.
Seuraavina päivinä tutustuin melko läheisesti paniikkioireisiin ja luin kaiken tiedon mitä löysin jotta tietäisin minkä ongelman kanssa painin. Konsultion kahta lääkäriä ja loppujen lopuksi varasin yksityiseltä psykologin konsultaation. Hän vahvisti, että kortisooni voi aiheuttaa vahvoja paniikkioireita ja antoi Xanor lääkkeeseen reseptin. Xanor on vahva psyykelääke, joka on yksi eniten vahvaa riippuvuutta aiheuttava lääke. Tosin se kirjoitettiin varalle jos joskus tilanne tulee esimerkiksi työmatkalla akuutiksi. Jälleen olin yksin ongelmieni kanssa mutta nyt olin menossa kohti erittäin vahvaa lääkeriippuvuutta. Tiedoksi etten ole lääkettä syönyt muuta kuin pari nappia ihan kokeeksi.
Olen nyt kaksi kertaa käynyt päivystyksessä käynyt rintakivun takia. Se laitetaan sinne väkisin vaikka joka kerta olen sanonut, että nyt tarvitsen lääkärin joka katsoisi kokonaistilanteen ja saisimme selkeyden siitä mikä aiheuttaa mitäkin. Systeemi hakee aina väkisin jonkin yksittäisen syyn, taudin, jota haetaan ja hoidetaan. Kukaan ei ole kysynyt miten minä jaksan tai mitä tunnen.
Viimeksi eilen olin taas selittämässä kivuissa sitä tarvetta mitä minulla on ja yhdessä totesimme hoitavan lääkärin ja hoitajan kanssa ettei järjestelmä pysty minua auttamaan. Päivystyksessä hoidetaan akuuttia tautia, ei ihmistä. Jos taas varaat kiireettömän ajan niin varaat sen erikoislääkärille joka hänkin hoitaa tautia, ei ihmistä. Olen soittanut useisiin yksityisiin lääkärikeskuksiin ja hakenut palvelua jossa lääkäri ottaisi kokonaistilanteeni selville ja muodostaisi siitä kuvan. Olen jokaisesta saanut vastauksen ettei sellaista palvelua saa edes rahalla. Lääkärit hoitaa yksityiselläkin tautia, ei ihmistä.
Kehityssuunta on täysin väärä
Tällä hetkellä hoidamme siis tautia, emme ihmistä. Se aiheuttaa sen, että vastaanotolle hakeutuu monivaivaisia potilaita joilla eri lääkityksien vaikutukset ja oireet menevät ristiin ja aiheuttavat yhä enemmän tutkimuksia, lääkityksiä ja virheitä. Samaan aikaan lääketiede kehittyy ja elinikäodotus nousee jatkuvasti. Se on luonnollisesti positiivinen asia mutta kuinka moni oikeasti pystyy elämään täyttä elämää ja osallistumaan yhteiskuntaan. Psyykelääkkeitä Suomessa syö jatkuvasti noin 500 000 tuhatta ihmistä ja se luku on kuulkaa hälyttävä. Siitä tulisi julkistaa hätätila.
Terveydenhoito on suurin syy miksi kuntien talous on kuralla. Koska työni on toimintakulttuurin muutos ja siitä saatavat hyödyt voin suoraan sanoa, että kaikki tällä hetkellä tehtävät toimet ei tule laskemaan kustannuksia vaan nostamaan. Perustan sanomani laajaan kokemukseen asiakkaana ja kokemukseni siitä miten prosessi toimii. Olen potilaankin ominaisuudessa asiantuntija, ei tiikeri juovistaan pääse.
Niin kauan kun terveydenhoito ei kohtaa ihmistä niin kustannukset tulevat nousemaan ja ihmiset juoksevat lukuisilla erikoislääkäreillä ja loppujen lopuksi ovat niin täynnä lääkkeitä, että suurin osa käynneistä johtuu jo haittavaikutuksista. Tilanne on sama kuin opetuksessa. Ihmisen kohtaaminen on se tärkein asia ja joku on joskus todennutkin, että “kuuntele potilasta, potilas kertoo sinulle diagnoosin”. Suuri osa saisi apua jo pelkästään tuesta ja ymmärryksestä mutta lääkärit istuvat kansliassa ja hakevat helpointa diagnoosia kohtaamatta potilasta ihmisenä. Tähän ei auta Apotti tai sote-uudistus. Meidän tulisi taas palata omalääkäri järjestelmään, ainakin niiden kohdalla jotka tarvitsevat enemmän terveydenhoitoa. Ihminen eli lääkäri on ainoa joka voi tämän tilanteen korjata. Olen usein miettinyt, että miten ihmeessä lääkärit kehtaavat hoitaa työtänsä niin kuin he sitä nyt tekevät. Unohtaen ihmisen ja lähettäen hänet yksin addiktoitumaan lääkkeisiin kotiinsa.