Onhan tästä aiheesta jo puhuttu ja revitelty mutta jos maailmaan vielä yksi kirjoitus tästä mahtuisi. Pohdiskelen asiaa vähän laajemmin ja yritän miettiä millaisen viestin annamme maailmalle ja yhteiskunnalle. Suuri osa meidän yhteiskunnasta on kristittyjä ja kristinuskoon kuuluu miltei tärkeimpänä armo. Armo on uskonnon myötä yhteiskunnan moraalikoodisto, vaikka ei uskoa tunnustaisi.
Vihainen mies
Hussein kuvasi nuoruuttaan, sekä niitä olosuhteita joissa hän varttui. Kuvauksen perusteella meistä jokaisen olisi ollut vaikea varttua niissä olosuhteissa ilman jyrkkiä mielipiteitä. Tämä ei tarkoita sitä, että etsin syitä sille miksi Hussein on ilmaissut jyrkkiä mielipiteitä monia ryhmiä vastaan. Tuskin kukaan meistä pitää näitä julkaistuja mielipiteitä sopivina tai millään tavalla arvokkaina. Husseinin lista niistä ryhmistä joita hän halveksui on pitkä. Tekoja ei voi puolustella. Tämän kaltaiset ajatukset perustuvat usein hyväksynnän ja positiivisen palautteen hakemiselle. Se kertoo ihmisestä joka ei ole löytänyt paikkaansa ja hakee hyväksyntää kaikin keinoin. Negatiivisilla ja suorastaan rasistisilla ajatuksilla saa yleensä voimakkaampaa kaikua kuin positiivisella. Näin se valitettavasti on.
Meidän on nyt vaikea luottaa Husseiniin. Se on selvä ja Husseinilla on näytön paikka ja vastuu siitä. Valitettavasti tapahtuma ketjusta saa helposti sen kuvan, että valehtelu olisi jatkunut jos totuus ei olisi tullut muuten esille. Se loukkasi minua ja varmaan monia muitakin.
Hussein ei ollut kovin nuori kirjoittelun aikana ja osin toimi jo vastuullisessa työssä. Ja tässä on ajatusten ja kirjoittelun yksi tärkeä sääntö. Kun vastuu lisääntyy niin se pitää kantaa. Eli mitä vastuullisempi asema niin sitä kunnioittavampi yhteiskunnan koodistoa kohtaan tulee olla.
Vihasta voi parantua
Hussein on sanonut, että häntä hävettää. Hän on sanonut, että hän katuu ja pyytää anteeksi kaikilta. Uskoisin, että Hussein hivenen yllättyi siitä miten julkinen hänestä on tullut kansanedustajaksi pyrkimisen aikana ja varsinkin sen jälkeen kun luottamuksen sai. Se luottamus oikeasti painaa ja samalla sinun tulee kestää loputtomasti arvostelua hymyillen vaikka välillä tekisi mieli sanoa vastaan. Kuuluu asiaan mutta nykyään tilanne alkaa olemaan jo todella armoton ja arvostelu ei jää vain asioihin.
Minä uskon, että vihasta voi parantua. Erilaiset olosuhteet, kulttuurit ja ryhmät elävät vihan polttoaineella. Vastustetaan toista ryhmää, uskontoa, seksuaalista suuntautumista tai jotain mikä on syvällä ihmisen arvoissa tai kulttuurissa. Viha on helpompi tunne kuin rakkaus ja armo. Helppoa parantuminen ei ole ja se tarkoittaa sitä, että sinun tulee vaihtaa ympäristöä ja saada jotain vihan tilalle. Yhteisö jolta saa hyväksynnän positiivisella tunteella vihan sijaan. Se on pitkä prosessi joka vie aikaa.
Tätähän me olemme halunneet
Suomessa on paljon keskusteltu tiettyjen kulttuurien haitallisista tavoista. On totta, että tietyt kulttuurit eivät tunnusta niitä arvoja joihin me olemme Suomessa tottuneet. On totta, että tietyt kulttuurit eivät tunnusta meidän moraalikoodiston mukaan jakamatonta ihmisarvoa. En puolusta hetkeäkään näitä kulttuureja, mutta emmekö ole halunneet heidän muuttuvan. Kehittyvän.
Husseinin lausunnot olivat hyvin paljon sen kaltaisia kuin mitä me olemme arvostelleet ihmisarvon vastaisiksi. Hussein on myös maahanmuuttaja. Hänessä siis yhdistyy ne asiat joita me olemme pitäneet hyvin haitallisena ja tämän maan arvojen vastaisena.
Eikö meidän tulisi siis pitää häntä tavallaan parantuneena, uudistuneena ja esimerkkinä? Esimerkkinä siitä, että meidän yhteiskunta pystyy tarjoamaan jotain mikä muuttaa ihmisen.
Miettimättä tätä me lyömme Husseinin alas ja samalla teemme sen itsellemme, sekä meidän yhteiskunnalle. Nimittäin se viesti minkä lähetämme on se, että ihan sama mitä teet “me emme hyväksy sinua koskaan”. Se, rakkaat ystävät, jatkaa vihaa ja toimii päinvastaisena esimerkkinä monelle joka on omaksumassa meidän yhteiskunnan ja kulttuurin arvoja.
Tästä on tärkeä keskustella
Kuten kaikesta niin tästä on tärkeä puhua, keskustella. Ajatella ennen tuomitsemista. Jos ajattelet ja perustelet niin tuomitse, mutta älä ennen sitä. Älä otsikkojen perusteella tai ryhmän mielipiteen takia. Meidän on tärkeä keskustella tästä yhteiskunnan takia, ei Husseinin takia. Meidän tulee miettiä miten meidän yhteiskunta on niin vahva, että se tarjoaa vihan sijaan positiivisista tunteista ja teoista saatavaa vastakaikua ja hyväksyntää. Jos arvostelemme muita kulttuureja siitä, että he eivät kunnioita tasa-arvoa ja ihmisarvoa niin meidän tulee olla parempia. Meidän tulee miettiä mitä armo meidän yhteiskunnassa tarkoittaa ja kuka sen voi saada. Perustuuko armo sille, että sinulta riisutaan kaikki kunnia ja joudut nöyrtymään armon edessä?