Työmies on palkkansa ansainnut, vai onko?

Niko Eskelinen

Toki näinä päivinä pitäisi sanoa, että työhenkilö mutta menkööt. Tarkoitukseni on hivenen purkaa tuntoja perustulosta tai miksi sitä nyt halutaan kutsua. Rakkaalla lapsella on monta nimeä kuten kansalaispalkka ja monta muuta mutta aina kyse on samasta asiasta eli kansalaisille maksettavasta rahasummasta. Jotta käsitteet ei mene sekaisin niin kutsun tässä kirjoituksessa käsiteltävää rahakorvausta kansalaisille perustuloksi. Tämä jo senkin takia, että jos käsitteitä on paljon niin tulkintoja eri malleista sitten onkin vielä enemmän. Jotkut puhuvat tästä perustulosta ideologian näkökulmasta ja jotkut tuottavuuden. On mukana keskusteluissa myös yhteiskunnallinen tasa-arvo sekä byrokratian vähentäminen. 

Raamatun aikoihin

Työmies on palkkansa ansainnut -sanonta juontaa juurensa raamattuun. Ja kuten tiedämme raamattua on ihan yhtä vaikea tulkita kuin keskustelua jota perustulosta käydään. Ennen kuin jatkat eteenpäin sinun on hyvä ymmärtää hivenen minun omia ajatuksia ja taustoja. Minä olen aina uskonut työntekoon, enkä vain rahan takia vaan se yksi tärkeä keino ilmaista itseään. Olen surullinen kun työtä käsitellään vain elannon hankinnan välineenä vaikka toki sen ymmärrän. Minun oman käsityksen mukaan ammattimies, korjaan ammattihenkilö, on ylpeä osaamisestaan ja saaduista tuloksista. Lisäksi sinun tulee tietää, että täytän ihan kohtuullisen hyvin määritelmän ”työnarkomaani” mutta se johtunee siitä, että olen aina saanut tehdä työtä jossa pystyn itseäni ilmaisemaan sekä kehittymään. Sen soisin kaikille ihmisille maan päällä.

Mitä työ on ja onko se vain kehityksen välivaihe?

Niin, mitä työ oikeastaan on? Tarvitsemmenko me työtä ja voiko se olla vain ikävä välivaihe kunnes teknologia kehittyy niin paljon, että tuottavuus tulee robotiikan ja teknologian myötävaikutuksena? Voiko meillä olla joskus tilanne, että teknologia tuottaa meille kaikki mitä me tarvitsemme ja valtio maksaa meille perustulon jolla voimme tulla toimeen. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että kenenkään ei tarvitsisi tehdä työtä vaan voisi keskittyä harrastamaan ja mitä nyt sitten ikänä haluaakaan tehdä. Tiedättekö, tuollainen malli kuullostaa minun korvissa kovasti kommunismilta ja se ei todistetusti ole toiminut eikä tule toimimaan. Syynä ei niinkään ole ideologia vaan ihminen. Valitettavasti meillä on aina joukko ihmisiä jotka haluavat enemmän kuin muut ja haluavat valtaa enemmän kuin muut. Jokseenkin jokainen keksitty poliittinen tai elämänkatsomuksellinen ideologia toimisi puhtaana, jos yhtälöstä poistetaan ihmiset. Kaikkien mallien ongelma on aina ihminen. Ihmisen takia koskaan, ei koskaan, emme pysty toteuttamaan yhden elämänkatsomuksen tai ideologian yhteiskuntaa. Muuten kuin pelosta, aivopestynä tai vallanhimosta. Sen takia demokratia on tällä hetkellä parasta mitä meillä on ja sitä tulee vain vahvistaa koska se on tapa joka suojaa kansaa ja yhdistää eri näkemykset.

Mutta takaisin itse työhön. Mitä se oikeastaan on? Miksi sitä tehdään ja osaammeko olla ilman? Ihminen on siitä yksinkertainen eläin, että meitä ajaa ihan samat perustarpeet kuin eläimiäkin. Emme me ole kovin monimutkaisia otuksia. Pääasiassa ihminen haluaa kokea olevansa tarpeellinen, rakastettu, hyväksytty, syödä ja juoda, olla turvassa ja jatkaa sukua. Toki ihmisten tunteiden sanotaan olevan paljon syvempiä kuin eläinten mutta en siitäkään ole aina niin varma. Jos ihmiset tuntisivat syvästi niin maailma olisi paljon parempi paikka. Työn historia on pitkä eikä sitä varmasti aikojen alussa kutsuttu työksi vaan se oli osa selviytymistä. Rooman sotilaille maksettiin palkka aikanaan suolana. Siitä juontaa sana salary eli Suomeksi palkka. Niin, alussa ihminen viljeli, metsästi ja kalasti jotta sai päivittäisen leipänsä. Ei sitä varmaan osattu sinänsä työnä miettiä. En nyt lähde käymään kaikkia niin sanotun kehityksen askeliä läpi koska sitten et taatusti jaksaisi lukea tätä, hyvä jos nyt jaksat. Tarkoitan siis, että se mitä joskus ei työksi kutsuttu oli välttämätöntä jotta saisi ruokaa ja perustarpeet hoidettua. Sittemmin perustarpeen tyydyttäminen on kohdannut monia mullistuksia. Tuli maanomistus, yritykset ja tuotantolaitokset sekä myös maiden hallinto kasvoi ja kehittyi. Syntyi koulutus ja ammatteja. Toki kehitys oli hyvin polveileva ja sisälsi hyvin paljon mielenkiintoisia välivaiheita. Ehkä kuitenkin se suurin mullistus oli omistus ja omistuksen kautta syntyvä valta. Ja kuten tiedämme ihmisen suurin synti on vallanhimo. Kun ajatellaan kuinka omistus näinä päivinä on jakautunut niin syy ei rahanhimo vaan vallanhimo. Ihminen poikkeaa eläimestä siten, että me tapamme huviksemme tai käskettynä, siihen ei eläin syyllisty. Eläin tyydyttää perustarpeita miljoonien vuosien kaavan mukaan jota me, ihmiset, häiritsemme. Omistus muutti siis työtä ja sen käsitystä, syntyi uusi määritelmä jota tuottavuudeksi kutsutaan. Tuottavuus on jännä asia ja on hyvä pitää mielessä, että sekin on käsitteenä monimutkainen vaikka onkin sanana hyvin yksinkertainen. Tuottavuus on siitä upea juttu, että se on ajanut yrityksiä, yhteisöjä ja tuotekehitystä uusiin innovaatioihin sekä tapoihin tehdä työtä eli se jota hienosti prosesseksi kutsutaan. Vai onko? Onko tuottavuuden tavoittelu mennyt jo liian pitkälle? Me tuhoamme tuottavuuden nimissä luonnon ja pakotamme ihmiset tekemään yhä enemmän työtä. Tuottavuutta voidaan kutsua myös toisella merkityksellä ja se on voitto tai yhteisöissä kustannus. Yritys haluaa luonnollisesti tehdä voittoa, mitä enemmän niin sen parempi. Ja kun maailman talous perustuu jatkuvan kasvun paradoksille niin paketti on valmis. Joka ikistä työtä mitataan rahan kautta, voit toki kutsua tässä kohtaa rahaa myös kustannukseksi. Siis ihan jokaista, jopa lääkäreitä ja opettajia mitataan loppujen lopuksi rahan kautta. Maailma jossa elämme perustuu rahalle ja omistukselle. Raha ja omistus taas vaatii tuottavuutta. Tuottavuus taas vaatii kehittyviä sekä kilpailukykyisiä prosesseja ja kehitystä. Valtiokin saa tulonsa loppujen lopuksi tuottavuuden ja omistuksen avulla. Tähän peilaten perustulo ei voi koskaan toimia.

Mikä perustulo oikeastaan on?

Kuten jo sanoin perustulolla voidaan tarkoittaa satoja eri asioita. Joillekin se valikoiva tuki joka poistaa byrokratiaa ja tekee ihmisestä riippumattoman. Joillekin se on kaikille kansalaisille maksettava summa joka kattaa perusmenot. Tulkintoja on tuhansia, eikä mikään ole oikein. Ne ovat vain tulkintoja. Mutta miksi perustuloa kansalle maksettaisiin? Miksi antaa ihmiselle rahaa ilmaiseksi ja onko se edes mahdollista? Ideologioiden valossa asiaan toki olisi helppo vastata mutta valitettavasti rahalla ei ole ideologiaa eikä kotimaata. Kommunistien märkä uni olisi, että valtio maksaisi perustuloa kaikille ja siihen sisältyisi työvelvoite. Monet yritykset ajaa perustuloa koska se mahdollistaa samalla matalan palkkauksen. Ja tässä, rakas ystävä, on se miksi perustulosta tänä päivänä puhumme niin paljon. Tästä tulee myös otsikkoni. Tuleeko sinun pärjätä tekemälläsi työllä vai ajaako kehitys meitä siihen, että työllä ansaitulla rahalla ihminen ei voi tyydyttää perustarpeita. Jos kysyt minun mielipidettä niin tulee. Minä en ymmärrä yhtään sellaista työtä joka ei elätä ihmistä. Ymmärrän toki, että tietyissä elämänvaiheissa tarvitaan tukea. Perheeltä, ystäviltä tai valtioilta. Näin se on ollut ja tulee olemaan, se on normaalia. Valtio eli kansakunta on tavallaan kone. Kone tarvitsee koulutettuja ammattilaisia ja tuottavuutta. Tuottavuus taas tarvitsee yrityksiä ja innovaatioita. Me kaikki olemme valtavan koneiston pieniä osia joilla on kuitenkin hyvin tärkeä rooli. Koulutus, terveydenhoito ja muut palvelut on investointi, sillä valtio varmistaa sen, että koneen osat tuottavat rahaa eli verotuloja. Verotuloista sitten maksetaan suurin osa palveluista ja siitä mitä ympärillämme on. Kun meidät on koulutettu ja olemme niin sanotusti tuottavassa vaiheessa niin minun käsityksen mukaan palkalla tulee pärjätä ja siitä tulee pystyä maksamaan myös verot jotta kone pyörii jatkossakin. Nyt käytävä keskustelu perustulosta pohjautuu kahteen asiaan. Teknologia vähentää työn tarvetta ja siihen, että matalapalkka aloilla työskentelevät eivät tule toimeen palkalla. Näistä jälkimmäinen on jo totta ja sitä käsittelen ensin. Mietitään asiaa tuottavuuden avulla, koska se on todella hyvä työkalu kaikkeen. Rakastan prosesseja ja vielä enemmän rakastan poiketa niistä. Minulle prosessi on jotain mitä voi aina parantaa. Se on dokumentaatio ja kehityksen tulkki. Se on tapa toimia joka tulee rikkoa ja keksiä vielä parempi. Tekemällä hyviä asioita liian pitkään tuhoudumme. Mietitään siis työntekijää joka saa niin pientä palkkaa, että tarvitsee yhteiskunnan tukea jotta pystyy asumaan ja syömään. Minun mielestä se on tuottavuuden vastaista toimintaa. Miten voi olla työtehtäviä joista ei voida maksaa sellaista palkkaa ettei sillä saa perustarpeita tyydytettyä? Syitä on monia. Matala koulutustaso, kalliit asumiskustannukset eli kaupungistuminen sekä luonnollisesti yritysten halu tuottaa enemmän voittoa. Syitä on toki muitakin mutta minkä luulet olevan mainituista suurin syy? Mieti sitä mutta nuo voitaisiin vetää kaikki sillä tavalla yhteen, että kaiken aiheuttaa tuottavuuden nostaminen tai sitten suuremman voiton tavoittelu. Ihmisten elämänlaatu tai ideologiat on siitä yhtä kaukana kuin demokratia Sipilän hallituksesta. Eli kaikki johtaa siihen, että me kauhomme ihmisten elämään rahaa joka tulee tavalla tai toisella yhteiskunnalta.

Tuottavuus. Ystävä vai vihollinen?

Tuottavuus on ystävä ja se on se johon lopuksi tuhoudumme. Tuottavuuden ymmärtää kaikki jollakin tapaa, siis termin merkityksen. Jokaisen työssä toimijan tulee olla tuottava. Tuottavuutta mitataan, kellotetaan ja kehitetään. Onko joku joskus kysynyt koska olemme tarpeeksi tuottavia, koska meillä on tarpeeksi omistusta joka revitään meidän yhteisestä ympäristöstä sekä ihmisistä? Milloin elämisen laatu on tarpeeksi? Pitääkö olla talo, mökki, kolme autoa ja merkkivaatteet? Tämä on tärkeä asia koska siihen perustulosta keskustelu menee. Meidän tulisi ensin määritellä tarkkaan se taso joka ihmiselle olisi riittävä. Ja se on hankalaa koska kustannukset vaihtelee jo asuinpaikan mukaan sekä lukuisten muiden tekijöiden mukaan. Se ei tule onnistumaan koskaan, koska ihminen. Samalla se on vaarallinen tie, samalla hyväksymme köyhyyden ja valtavan tulonsiirron yritysten tuottavuuteen. Samalla hyväksymme myös sen, että on tarpeetonta kouluttaa kaikkia ja vielä pahempi on se, että tietyissä kansaryhmissä lopettaisiin uskomasta itseensä ja työn merkityksellisyyteen. Kun nyt sanon suoraan, että se miten nyt keskustellaan perustulosta hyödyttää vain yrityksiä. Saamme maksettua kalliit asumiskustannukset sekä yritykset pystyy operoimaan pienemmillä kustannuksilla eli siis pitämään yllä tuottamatonta toimintaa tai sitten kerätä enemmän voittoja. Jotta perustulo toimisi aidosti se tarkottaisi sitä, että valtion tulisi omistaa yhtiöt joiden voitoilla maksaisimme perustuloa. Tai sitten keräämme niin raskaat verot, että voimme niillä perustulon maksaa. Se taas ei ole mahdollista koska silloin yritys ei pärjää kilpailussa tai sitten vaihtaa maata johon maksaa verot. Lisäksi agressiivisen verosuunnittelun perinne on jo niin pitkä, että taistelu taitaa olla hävitty tai sitten voitettu. Riippuu mistä asiaa katsot. Tuottavuus puukotti Julius Ceasarin ja niin se tulee puukottamaan myös meidät.

Teknologia tulee ja tappaa. 

Tästä olet taatusti lukenut. Teknologia saapuu ja vie työpaikat pois, kaikki ja nyt heti. Niin se tekee jos emme kouluta itseämme ja innovoi. On selkeä, että tietyt työtehtävät korvataan robotilla tai tietotekniikan avulla mutta on yhtä tärkeä muistaa, että ihmistä ei voi korvata millään, vain työtehtävän voi. Mitä enemmän yhteiskunta käyttä teknologiaa sitä enemmän syntyy uusia työpaikkoja ja ammatteja. Eli vaikka työtehtäviä poistuu niin uusia tulee ja edelleen toistan, ymmärrä tämä, robotti voi korvata työtehtävän mutta ei ihmistä. Eli siis meidän tulee kouluttautua, innovoida ja olla tuottavia. Tuottavuudessa emme tietyissä työtehtävissä voi koskaan voittaa robottia mutta robotti ei yksin luo mitään uutta, vain tuottavuutta. Tässä kohtaa voisimme toki puhua keinoälystä ja sen mahdollisuuksista mutta se on ihan oma tarina johon ehkä joskus palaan. Teknologia tulee siis poistamaan työpaikkoja, tuottavuuden puitteissa. Koulutus, koulutus ja koulutus. Se on se yksi tärkeimmistä asioista joista yhteiskunnan tulee pitää huolta ja vaalia. Se ehkäisee epätasa-arvoa, köyhyyttä, sairauksia ja vie meitä kaikkia eteenpäin yhteiskuntana, yhdessä. Teknologia ei tule ja tapa. Se ei tule aiheuttamaan mitään kriisiä jos me vain pelaamme kortit oikein. Mitäpä luulet, onko olemassa ihmisryhmä joka haluaisi, että meille syntyisi matalapalkkaisten ihmisten ryhmä. Se tavallaan on jo mutta jos perustulo hyväksytään tietyllä tavalla niin sitten olemme luokkayhteiskunnassa ja hyväksymme köyhyyden. Teknologia on siis valtava mahdollisuus joka vain tulee käyttää. Ja se realisoituu osaavien sekä rohkeiden ihmisten kautta.

Yhteiskunta on ihmistä varten. 

Suomi, jossa minäkin elän, on upea maa. Meillä on ollut hyvät arvot. Me olemme tämän maan hiellä, verellä ja yhteishengellä rakentaneet. Kirkot, kyläntalot ja koulut on talkoilla tehty. Mielessä on ollut yhteisön pärjääminen ja perustarpeiden tyydyttäminen. Tämä yhteiskunta on meitä varten, sen tulee palvella meitä eikä vain tuottavuutta jonka hyödyt kasautuvat harvoille. Kun joukkue voittaa niin aina mainitaan, että joukkue kasvoi yhdessä, pelasi yhdessä ja voitti yhdessä. Kaikki teki osansa, joku istui penkillä mutta oli silti tärkeä osa joukkuetta. Jos me sen yhteiskuntana menetämme niin me menetämme kaiken ja jos työmies ei ansaitse palkkaansa niin työ on tuottamatonta ja sitä ei kannata keinotekoisesti ylläpitää.

]]>