Miksei aina voi olla joulu?
Joulu, tuo piippalakkien ja alkoholin turruttama juhla tunnetaan aikana jolloin mietitään ketä pitäisi väkisin muistaa. Jouluna osa kirjoittaa tuskassa joulukortteja ja miettii mitä antaa lahjaksi ihmiselle jolla on jo kaikkea. Samalla mietitään millä eväillä saisi parhaiten ja maistuvimmin verisuonet tukkoon. Niin, joulun merkitys on muuttunut koska me syömme nykyään joka päivä kuin olisi joulu, me ostamme enemmän tavaraa kuin ikinä ennen ja enemmän kuin tarvitsemme. Joulun yksi sanoma on ollut kokoontua läheisten kanssa viettämään yhteistä kiireetöntä aikaa. Jouluun ladataan odotuksia ja paniikissa jaetaan lahjoja ja muistamisia ihmisille joita ei muisteta. Yhtä kaikki joulun sanoma ja ajatus on hyvä, mutta miksi aina ei voisi olla joulu ainainen?
Kuten jotkut tietävät olen käynyt parikin kertaa niin sanotusti rajalla. Paskat siellä mitään valoa ole mutta rauha kyllä. Ei ole kuulkaa raportointia tai budjetointia. Se mitä siellä on vastassa on teot ja ihmiset. Ei kuoleminen ole pelottavaa tai ikävää ollenkaan. Mutta se on yksinäistä, kun olet kuolemassa ymmärrät hyvin selkeästi tärkeimmän asian, ihmiset ja vuorovaikutus. Lapset. Takaan sinulle, se on se jonka ymmärrät kun suljet silmäsi. Ymmärrät myös, että olet elänyt pelossa koko elämäsi. Sen takia joulun sanoma osiltaan on hyvä. Muistat ihmisiä ketä et tapaa usein mutta jotka ovat koskettaneet elämääsi. Tiedäthän ne ihmiset, et ole välttämättä paljon tekemisissä tai teillä ei ole edes paljon yhteistä mutta jotenkin ja jonkun takia muistat ihmisen. Kosketus ja aito sellainen. Aidot kosketukset alkaa olemaan vähissä. Tässä hektisessä ja tavoite keskeisessä elämässä emme ehdi paljon juttelemaan ihmiselle josta ei ole jotain hyötyä tai emme ole normaalisti hänen kanssaan tekemisissä. Aika perseestä, eikö olekin? Ihmiset on kiinnostavia. Itse pidän vapaista ja hulluista ihmisistä, he opettavat eniten. Loppujen lopuksi meidän ainoat rajat on ne jotka itse luomme.
No, minäpä päätin, että aina voi olla joulu. Sitä paitsi minä kuolen joskus ihan oikeasti. Ja kaikki, siis ihan kaikki merkit viittaa siihen etten kyllä jää tänne nauttimaan hallituksen rikki repimästä vanhustenpalveluista. Minä lähden täältä aikaisemmin kuin moni teistä. Hajotkaa te sinne sänkyyn kun odotatte päiväkausia jos joku ehtisi tulla vaihtamaan vaipat ja kääntämään, että näkisi ikkunasta ulos. Minäpä kerron Teille salaisuuden, minä pidän ihmisistä. Kaikki mitä me täällä teemme on jollakin tavalla sidoksissa ihmisiin, suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Kerron toisen salaisuuden. Minä olen käsittämättömän tunneherkkä tapaus. Minun on vain pakko kätkeä se koska muuten itkisin tai huutaisin joka päivä useita kertoja. Olisin aikoja sitten ollut remmeissä ja mielialalääkityksessä jos en näin tekisi. Sinänsä sääli koska olisin voinut olla kunnon kylähullu. No, tästä ominaisuudesta tai viasta tai luonteenpiirteestä seuraa se, että olen välillä sietämätön ja välillä poissaoleva.
Mutta siis päätin, että aina voi olla joulu. Se tarkoittaa minulle sitä, että voin koska tahansa muistaa ihmisiä ja kertoa heidän koskettaneen minun alastonta sielua. Kauhea mielikuva tulee tuosta lauseesta mutta antaa olla. Niin, olen saanut elää melko vaiherikkaan elämän ja nauttia sekä kärsiä monien ihmisten luonteesta ja olla vuorovaikutuksessa. Kiitos ja haistakaa paska. Mutta päätin, että alan antamaan ihmisille lahjoja pitkin vuotta ja vuosia. Lahjoja jotka ovat jollakin tavalla merkityksellisiä ja edustavat jotain. Lahjan mukana seuraa aina kirje tai jotain kirjoitettua tekstiä, kaikki kirjoitusvirheineen. Yhdys sana on vaikeita. Miksi teen näin? Haluan, että ihmiset ymmärtävät kuinka tärkeitä he ovat. Kuinka paljon heidän olemassaolo, viisaus tai tyhmyys on vaikuttanut minun elämänpolkuun tai mikä tämä nyt sitten ikänä onkin, parkkipaikka. Koitan valita lahjat niin, että niiden merkitys ei välttämättä aukea heti tai koskaan. Lahjan ei ole tarkoitus olla käytännöllinen vaan kuten joulussa merkitys on tärkein. Yhtä kaikki lahja tai sanat ei ole se juttu vaan se, että koitan näin kertoa ja kiittää kaikesta. Teen tätä lopun elämäni ja pitkin vuotta. En tee näitä listojen mukaan vaan ihan miten päähän sattuu jokin hetki tai aika jossa on merkitystä ja johon liittyy ihminen tai ihmisiä. Jätän täysin huomiotta kusipäät ja itsekkäät mulkut, he eivät epärehellisyydessään ja pelkotiloissaan ole ansainneet muuta kuin Sipilän hallituksen vanhustenpalvelut. Te tiedätte kyllä ketä te olette, ei teille sitä tarvitse kertoa. Te olette pelokkaita kusipäitä joilla ei ole osaamista, lahjakkuutta tai itsetuntoa. Haette hyväksyntää ja menestystä muiden tekojen ja osaamisen kustannuksella. Teette maailmasta pahemman paikan uimalla selkää saamattomuuden ja ahneuden meressä. En tee tätä sen takia, että haluaisin itselleni huomiota mutta teen tämän suureksi osaksi itsekkäistä syistä. Haluan kiittää ja rohkaista, pienellä teolla ilman syytä, ilman joulua. Aina voi olla joulu.
]]>